HE 83/2016: laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

Transkriptio

1 HE 83/2016: laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista Huomioita lakiesityksestä Toni Kalliokoski

2 Yleistä 2 Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista toteuttaa kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun EU-direktiivin 2014/104/EU Direktiivi asettaa sääntelyn vähimmäistason, jäsenvaltioilla jonkin verran liikkumavaraa toteutustavassa Korkojen ja yhteisvastuun osalta HE:ssä esitetty kansallinen sääntely johtaa ongelmalliseen lopputulokseen direktiivin täytäntöönpanossa

3 Korko 3 Direktiivi edellyttää, että kilpailuoikeutta rikkoneen yrityksen on maksettava aiheuttamalleen vahingolle korkoa vahingon aiheutumisesta alkaen Direktiivi ei määritä, mitä korkokantaa on käytettävä. Jäsenvaltiot voivat itse valita. Koron on kuitenkin korvattava vähintään ajan kuluminen Suomessa tyypillisiä korkokantoja on kaksi Viitekorko: Euroopan keskuspankin viitekorko, korkolain 12, tällä hetkellä 0,0 % vuodessa ( alkaen) Viivästyskorko: viitekorko + 7 prosenttiyksikköä, korkolain 4, tällä hetkellä 7,0 % ( alkaen)

4 Korko 4 Lakiesityksessä viivästyskorko alkaisi kertyä, kun vahingonkärsijä on esittänyt vahingonaiheuttajalle maksuvaatimuksen Maksuvaatimusta edeltävältä ajalta maksettaisiin viitekorkoa Viivästyskoron alkamisajankohta määritettäisiin maksuvaatimuksen perusteella samoin kuin korkolain 7 :ssä, jossa säädetään vahingonkorvaukselle maksettavasta korosta

5 Korko 5 Suomen korkosääntelyn lähtökohdat Viivästyskoron tehtävä on pakottaa velallinen oikea-aikaiseen suoritukseen ja korvata maksun viivästyksestä aiheutunut vahinko Viivästyskorkosääntely perustuu velallisen tietoisuudelle Korkolain 7 :ssä säädetty maksuvaatimus on tarpeen, jotta vahingonaiheuttaja tulee tietoiseksi aiheuttamastaan vahingosta ja siihen perustuvasta korvausvelasta Huom! Tahallisella rikoksella aiheutetulle vahingolle viivästyskorkoa alkaa kertyä vahingon aiheutumisesta alkaen ilman erillistä maksuvaatimusta, koska tahallinen vahingonaiheuttaja on jo tietoinen aiheuttamastaan vahingosta ja velvollisuudesta korvata vahinko (korkolain 8 )

6 Korko 6 Ongelma: monet kilpailurikkomukset ovat salaisia (esim. kartellit), joten vahingonkärsijä ei pysty esittämään maksuvaatimusta Ennen rikkomuksen ilmituloa vahingonkärsijä ei tiedä kärsineensä vahinkoa, joten hän ei voi vaatia maksua: esitetty laki asettaisi vahingonkärsijälle mahdottoman toimintavelvollisuuden Tämän seurauksena viivästyskorkoa alkaa kertyä vasta kauan vahingon aiheutumisen jälkeen Maksuvaatimuksen lykkääntyminen ei johdu vahingonkärsijästä vaan vahingonaiheuttajasta Tämän vuoksi tahallisiin rikoksiin on säädetty korkolain 8!

7 Korko 7 Tahallisia rikoksia koskevan korkolain 8 :n perustelut Ehdotettu säännös viivästyskoron laskemisesta vahingonkorvaussaamiselle ei johda tahallisten rikosten osalta oikeustajua tyydyttävään lopputulokseen. Esimerkiksi anastusrikokseen tai vahingontekoon perustuvan korvaussaamisen osalta ei näyttäisi asianmukaiselta jättää koronmaksuvelvollisuuden alkamista riippuvaksi siitä, milloin rikoksentekijä onnistutaan saamaan kiinni. Tämän vuoksi ehdotetaankin, että viivästyskorkoa tahallisella rikoksella aiheutetusta vahingosta suoritettavalle korvaukselle olisi maksettava siitä lähtien, kun vahinko tapahtui. (HE 109/1981,s.6) Kilpailurikkomuksissa on sama ongelma: on sattumanvaraista, milloin rikkoja jää kiinni ja maksuvaatimus voidaan esittää. Kilpailurikkomukset kuitenkin dekriminalisoitiin vuoden 1992 kilpailulaissa, joten rikospoikkeus ei sellaisenaan sovellu, vaikka tosiasiassa tilanne on samanlainen

8 Korko 8 HE:ssä perustellaan viitekoron käyttöä sillä, että koronmaksuaika voi usein olla pitkä ja korko siten suuri (HE 83/2016, s. 30) Huomiotta jää se, miksi koronmaksuaika usein on pitkä Pitkä koronmaksuaika johtuu siitä, että vahingonaiheuttaja jatkaa rikkomusta pitkään ja onnistuu pitämään rikkomuksen salassa Salainen rikkomus (esim. kartelli): vahingonaiheuttaja pitää rikkomuksen tietoisesti salassa uhri ei tiedä rikkomuksesta, joten ei voi vaatia maksua Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö: uhri voi olla tietoinen väärinkäytöstä, mutta on riippuvainen määräävässä asemassa olevasta eikä siten voi vaatia maksua Vahingonaiheuttaja voisi milloin tahansa keskeyttää koron kertymisen korvaamalla aiheuttamansa vahingon ja palauttamalla oikeudettomasti saamansa rahat Pitkä koronmaksuaika ja suureksi muodostuva korko johtuu vahingonaiheuttajan omasta toiminnasta, ei vahingonkärsijästä Normaali tapa pienentää suurta korvausta on, että tuomioistuin voi kohtuullistaa korvausta yksittäistapauksessa HE:ssä kohtuullistaminen pakotetaan suoraan laissa kaikkiin tapauksiin matalan korkokannan muodossa, johon vahingonkärsijä ei voi vaikuttaa niin kauan kuin ei tiedä rikkomuksesta

9 Korko 9 HE:ssä perustellaan viitekoron käyttöä myös sillä, että kilpailuoikeuden rikkomusten varsinaiset sanktiot muodostuvat seuraamusmaksujen kautta (HE 83/2016, s. 30) Myös korkolain 8 :n mukaisissa rikostapauksissa rikosten varsinaiset sanktiot muodostuvat sakko- ja vankeusrangaistusten kautta Silti lainsäätäjä on korkolain yhteydessä pitänyt aiemmin mainituista syistä tarpeellisena säätää viivästyskoron alkavan jo vahingon aiheutumisesta lukien

10 Korko 10 Mahdollinen ratkaisu Ratkaistaan asia kuten tahallisten rikosten osalta: tahallisella kilpailurikkomuksella aiheutetulle vahingolle on maksettava viivästyskorkoa vahingon tapahtumisesta lähtien Lakiluonnoksen 2 :n 2 momentti korvattaisiin esim. seuraavalla säännöksellä "Korvaukselle on maksettava korkoa vahingon aiheutumisesta lukien. Jos kilpailurikkomus on tahallinen, korko määräytyy korkolain 4 :n 1 momentin mukaan. Muussa tapauksessa korko määräytyy korkolain 3 :n 2 momentin mukaan." HE:ssä ei ole huomioitu tällaista tahallisuuteen perustuvaa erottelua, joka johtaa HE:tä oikeudenmukaisempaan lopputulokseen Tahallaan vahinkoa aiheuttanutta lainrikkojaa ei palkittaisi rikkomuksensa salaamisesta alemman korkokannan muodossa Vahingonkärsijää ei rangaistaisi siitä, että hän ei voinut esittää maksuvaatimusta vahingosta, jonka olemassaolosta hän ei tiennyt Jos rikkomus ei ole tahallinen, viivästyskorko alkaa vasta maksuvaatimuksesta Korko kilpailurikkomuksella aiheutetulle vahingolle määräytyisi Suomen korkolainsäädännön perusperiaatteiden mukaisesti (ks. sivu 5)

11 Yhteisvastuu 11 Direktiivi edellyttää, että vahingonkärsijä voi vaatia ja saada täyden korvauksen keneltä tahansa rikkomukseen osallistuneelta (11 artiklan 1 kohta) Suomen laki lähtee samasta lähtökohdasta (vahingonkorvauslain 6 luvun 2 ) Tämä on vahingonkärsijälle etu, koska hän voi päättää, keneltä vaatii korvausta Korvausta voi vaatia esim. maksukykyisimmältä rikkojalta Vahingonkärsijän ei ole pakko haastaa oikeuteen kaikkia vahingonaiheuttajia, joten oikeudenkäynti ja sen kulut jäävät pienemmiksi

12 Yhteisvastuu 12 Vanhentumislain 19 :n 2 momentin mukaan jos saatava vanhentuu yhdenkin yhteisvastuullisen osalta, yhteisvastuu lakkaa ja kukin yhteisvastuullinen vastaa enää omasta osuudestaan Direktiivin mukaan vanhentumisen voi katkaista vain kanteella (10 artikla) HE:n mukaan vanhentumislain 19 :n 2 momenttia sovellettaisiin myös kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin (HE 83/2016, s. 47) Ongelma: Vahingonkärsijän olisi varmuuden vuoksi pakko haastaa oikeuteen kaikki vahingonaiheuttajat Muutoin vahingonkärsijä voi menettää osan korvauksesta, kun hänen haastamansa vahingonaiheuttaja ei enää vastaakaan yhteisvastuullisesti koko vahingosta, vaan ainoastaan omasta osuudestaan

13 Yhteisvastuu 13 Ongelma: Vahingonkärsijän olisi varmuuden vuoksi pakko haastaa oikeuteen kaikki vahingonaiheuttajat Tästä aiheutuu laajempia ja kalliimpia oikeudenkäyntejä Vahingonkärsijällä on suurempi kuluriski, jos se häviää juttunsa Esim. Metsähallitus joutui maksamaan n. 8,4 miljoonaa euroa vastaajien oikeudenkäyntikuluja pelkästään käräjäoikeudessa Vahingonkärsijä joutuisi nostamaan myös tarpeettomia kanteita vain estääkseen yhteisvastuun lakkaamisen Kanteet maksukyvyttömiä tahoja vastaan, kuten konkurssipesät ja toimintansa lopettaneet yhtiöt Kanteet sellaisia kansainvälisen kartellin jäsenyrityksiä vastaan, jotka eivät toimi Suomessa

14 Yhteisvastuu 14 Laajempi oikeudenkäynti ja suurempi kuluriski rajoittaisivat sitä, ketkä voivat vaatia korvausta ja millaisista vahingoista Käytännössä vain erittäin vakavaraiset tahot voisivat ottaa kuluriskin Vain erittäin suurista vahingoista kannattaisi aloittaa oikeudenkäynti Esimerkiksi pk-yritysten ei usein olisi taloudellisesti järkevää vaatia korvausta Kuitenkin direktiivin tavoitteena on parantaa vahingonkärsijöiden tosiasiallisia mahdollisuuksia saada korvausta Yhteisvastuu lakkaisi olemasta velkojan etu, jollaiseksi se on tarkoitettu

15 Yhteisvastuu 15 Yhteisvastuun lakkaaminen asettaa riskin täyden korvauksen saamatta jäämisestä vahingonkärsijälle. Kuitenkin rikkojat ovat syyllisiä vahinkoon Direktiivi edellyttää, että vahingonkärsijä voi hakea täyden korvauksen keneltä tahansa rikkojalta [ ] vahinkoa kärsineellä osapuolella on oikeus vaatia miltä tahansa kyseisistä yrityksistä täyttä korvausta, kunnes se on saanut täyden korvauksen. (11 artiklan 1 kohta) Siten vanhentumislain 19 :n 2 momentin soveltaminen kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin saattaa olla direktiivin vastaista Oikeudenmukainen riskinjako edellyttää, että riski asetetaan vahingonaiheuttajille Vahingonkärsijän tulee voida haastaa oikeuteen vain valitsemansa vahingonaiheuttaja(t) Kun vahingonkärsijä on saanut täyden korvauksen, vahingonaiheuttajat voivat keskenään selvittää keskinäisen vastuunsa jakautumisen (11 artiklan 5 kohta, vanhentumislain 20 ). Vahingonaiheuttajat kantavat näin itse riskin siitä, että joku heistä on maksukyvytön

16 Yhteisvastuu 16 HE:ssä perustellaan yhteisvastuun lakkaamista vanhentumislain säännöksellä ja Helsingin käräjäoikeuden ratkaisulla asfalttiasiassa (HE 83/2016, s. 47) Lainsäädäntöä ei liene tarkoituksenmukaista perustaa vailla lainvoimaa oleviin alioikeuden ratkaisuihin Vaikka vanhentumislain 19 :n 2 momentti soveltuisi asfalttiasiaan, niin lainsäädännön uudistusten tarkoituksena pitäisi olla ratkaista tällaisia ongelmia eikä vahvistaa niitä Asfalttiasia ratkaistaan vanhan lainsäädännön perusteella, ja se kuvastaa osittain juuri niitä ongelmia, joiden takia direktiivin säätäminen on ollut tarpeen. Se kuvastaa enemmän asiaan liittyviä ongelmia kuin ratkaisuja

17 Yhteisvastuu 17 Mahdollinen ratkaisu Säädetään nimenomainen poikkeus vanhentumislain 19 :n 2 momentista Vanhentumisesta seuraisi, että korvausta ei enää voisi vaatia siltä, jonka osalta velka on vanhentunut. Tämä ei kuitenkaan rajoittaisi vahingonkärsijän oikeutta täyteen korvaukseen muilta vahingonaiheuttajilta, kuten 11 artiklan 1 kohta edellyttää Lakiluonnoksen 4 :n 1 momenttiin lisättäisiin esim. seuraava virke "Jos velka vanhentuu jonkin rikkomiseen syyllistyneen osalta, muut rikkomiseen syyllistyneet pysyvät yhteisvastuussa täydestä määrästä.