KIRJALLINEN KYSYMYS 811/2005 vp Yleishyödyllisten yhdistysten verotusohje ja säätiöiden Eduskunnan puhemiehelle Verohallinto on antanut 1.6.2005 verotusohjeen yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille (Ohje D nro 753/32/2005). Tämän ohjeen tulkinnat yleishyödyllisyydestä ovat aiempaa tiukempia, ja yhä suurempi osa järjestöjen toiminnasta voidaan tulkita elinkeinotoiminnaksi. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysjärjestöt joutuvat ahtaalle tuen ja palvelujen tarjoajina, mikä merkitsee vaikeuksissa elävien ihmisten avunsaantimahdollisuuksien heikentymistä. Muutos vaarantaa niin ikääntyvien kuin vammaistenkin ihmisten pitkäjänteisen avun saannin, mutta myös erilaiset kriisipalvelut ovat vaikeuksissa. Tuloverolain (TVL) 22 :n 1 momentin mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Verohallinnon tulkinta on aikaisempaa tiukempi ilman, että edellä mainittu laki sitä edellyttäisi, ja ilman, että asiasta olisi käyty poliittista keskustelua. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytyksiä hankaloittavat erityisesti tulkinnat, joissa käytetään seuraavia kriteerejä arvioitaessa sitä, onko kyse yhteisön elinkeinotulosta: itsenäisyys, jatkuvuus, säännöllisyys, ammattimaisuus toiminnan vaatima erityinen asiantuntemus tai osaaminen sitoutuneen pääoman suuri määrä palkattu henkilökunta suurehko liikevaihto. Olisi tärkeää, että tällaiset määrittelyt, jotka johtavat merkittäviin sosiaalipoliittisiin muutoksiin, tapahtuisivat poliittisen päätöksenteon osana, eivät yksittäisten hallinnonalojen sisällä tai hallinnollisina ohjeina. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo taata yleishyödyllisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan verohallinnon tiukentuneiden säännösten tullessa käyttöön? Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2005 Rosa Meriläinen /vihr Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rosa Meriläisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 811/2005 vp: Miten hallitus aikoo taata yleishyödyllisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan verohallinnon tiukentuneiden säännösten tullessa käyttöön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuloverolain 23 :n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta ja rajoitetusti kiinteistötulosta. Jos yhteisöä ei pidetä yleishyödyllisenä, se on verovelvollinen kaikesta tulostaan. Siten yleishyödyllisten yhteisöjen verokohtelua arvioitaessa on ensinnäkin selvitettävä, onko ylipäätään kyse yhteisöstä, jonka toiminnan voidaan katsoa olevan yleishyödyllistä. Jos kyse on yleishyödyllisestä yhteisöstä, on arvioitava, onko toiminnassa joltain osin kyse yleishyödyllisen yhteisön harjoittamasta elinkeinotoiminnasta. Yhteisö on yleishyödyllinen lain 22 :n mukaan, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pykälän mukaan pitää muun muassa nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä kuten myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Verotuksen yhtenäisyys edellyttää, että samanlaiset tapaukset tulevat samalla tavoin verotetuiksi. Neutraalisuussyistä pelkästään se seikka, että toimintaa harjoitetaan yhdistys- tai säätiömuodossa, ei tee elinkeinotoimintaa verovapaaksi. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit ovat vakiintuneet oikeus- ja verotuskäytännössä. Kysymyksessä mainitut elinkeinotoiminnan tunnusmerkit kuvaavat nimenomaisesti elinkeinotoimintaa, eivät yleishyödyllistä toimintaa, kuten esimerkiksi vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Verotuksen tulee olla neutraalia ja perustua tosiasiallisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi osakeyhtiön ja yhdistyksen kilpaillessa samasta ostopalvelusopimuksesta neutraali verokohtelu takaa sen, ettei yhdistyksen verottomuudesta aiheudu osakeyhtiölle kohtuullista suurempaa kilpailuhaittaa. Yhdistyksen tai säätiön säännöt ja tosiasiallinen toiminta ovat verotuksessa ratkaisevia kaikilla toiminta-aloilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen perinteinen vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuva vertaistoiminta, vaikuttaminen, tiedottaminen sekä palvelujen tarjoaminen vastikkeetta tai alle omakustannushinnan ovat järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan ydintä. Asiaa verotuksen näkökulmasta tarkasteltaessa elinkeinotoiminta on pidettävä edellä mainitusta toiminnasta erillään. On tärkeää, että verovelvollisia kohdellaan samanlaisissa tapauksissa yhdenvertaisesti. Tästä vastaa Verohallitus. Verohallitus on katsonut, että yhdistysten ja säätiöiden verotuskäytännön yhtenäistämiseksi on ollut tärkeää saada valtakunnallinen ja julkinen ohje. Tämän vuoksi Verohallitus on 1.6.2005 antanut verotusohjeen 2
Ministerin vastaus KK 811/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille. Aiemmin yhdistysten ja säätiöiden verottamisesta ei ole ollut Verohallituksen antamaa ohjetta. Verohallituksen käsityksen mukaan ohje on tuloverolain 22 ja 23 :n sekä vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön mukainen. Ohje on ollut ennen vahvistamista laajalla lausuntokierroksella. Lausuntokierroksella saatu palaute on voitu ottaa huomioon vahvistetussa versiossa. Yhdistys- ja säätiömuodossa harjoitetun toiminnan luonne on osittain muuttumassa perinteisestä varainkeruusta elinkeinotoiminnan suuntaan. On tärkeää, että verovelvollisten yhdenmukaiseen kohteluun kiinnitetään riittävästi huomiota. Siten valtakunnallisen ohjeen antaminen on ollut perusteltua. Tuloverolain yleishyödyllistä toimintaa koskevia säännöksiä ei ole muutettu. Uudella ohjeistuksella ei ole tarkoitus muuttaa laissa ilmaistuja periaatteita, vaan ainoastaan selkeyttää voimassa olevaa käytäntöä. Edelleenkin tarkoituksena on, että yhdistys voi harjoittaa pienimuotoista samoin kuin yhdistyksen tarkoitusperiin liittyvää laajempaakin varainhankintaa ilman veroseuraamuksia. Nykylakikin lähtee kuitenkin siitä, että varsinaista elinkeinotoimintaa on verotettava. Tämä ei vielä sinänsä poista yhteisön koko toiminnan yleishyödyllistä luonnetta. Samalla yhdistyksellä voi siten olla sekä veronalaista elinkeinotoimintaa että verovapaata yleishyödyllistä toimintaa. Säädöspohjamme voi näin olla yleishyödyllisen toiminnan suhteen terve, eikä sitä ole syytä muuttaa. Luonnollisesti verotuksen uuden ohjeistuksen vaikutuksia seurataan, jotta mahdollisiin epäkohtiin voitaisiin tarvittaessa puuttua myös lainsäädäntötoimin. Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2005 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 811/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Rosa Meriläinen /gröna: På vilket sätt ämnar regeringen trygga allmännyttiga social- och hälsoorganisationers verksamhetsbetingelser efter att skatteförvaltningen infört skärpta bestämmelser? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 23 i inkomstskattelagen är allmännyttiga samfund skattskyldiga endast för inkomst från näringsverksamhet och i begränsad omfattning för inkomst från fastighet. Om samfundet inte betraktas som allmännyttigt är det skattskyldigt för all inkomst det får. Därför måste man vid bedömningen av ett allmännyttigt samfunds skattebemötande allra först reda ut om det överhuvudtaget är fråga om ett samfund, vars verksamhet kan betraktas som allmännyttig. Om det är fråga om ett all-männyttigt samfund gäller det att bedöma huruvida verksamheten till någon del kan uppfattas som näringsverksamhet som utövas av ett allmännyttigt samfund. Samfundet är enligt 22 allmännyttigt om det verkar enbart och omedelbart för allmän fördel i materiell, andlig, sedlig eller samhällelig bemärkelse, dess verksamhet inte enbart gäller begränsade personkategorier och det inte genom sin verksamhet bereder dem som är delaktiga i samfundet ekonomisk förmån i form av dividend eller vinstandel eller i form av sådan lön eller annan gottgörelse som är större än skäligt. Som allmännyttiga samfund kan enligt paragrafen bland annat anses ungdoms- eller idrottsföreningar, med dem jämförbara föreningar som främjar hobby- och fritidsverksamhet baserad på frivilligt medborgararbete liksom även annat samfund vars egentliga syfte är att bedriva social verksamhet eller understöda vetenskap och konst. En enhetlig beskattning förutsätter att liknande fall blir beskattade enligt samma regler. Den neutrala aspekten innebär att enbart omständigheten att verksamheten utövas i form av förening eller stiftelse inte utgör grund för att näringsverksamheten skall bli skattefri. I rätts- och beskattningspraxis ingår vedertagna kriterier för näringsverksamhet. De attribut för näringsverksamheten som nämns i spörsmålet beskriver uttryckligen näringsverksamhet, inte allmännyttig verksamhet, sådan som exempelvis frivillig medborgarverksamhet. Beskattningen skall vara neutral och basera på faktiska förhållanden. Till exempel när ett aktiebolag eller en förening konkurrerar om samma avtal om köpta tjänster garanterar ett neutralt beskattningsförfarande att föreningens skattefrihet inte belastar aktiebolaget mer än skäligt i konkurrensen. Föreningens eller stiftelsens stadgar och faktiska verksamhet är av avgörande betydelse vid beskattningen inom alla verksamhetssektorer. Som exempel utgör social- och hälsoorganisationernas traditionella, kollegiala verksamhet baserad på frivillig medborgarverksamhet, engagemang, information samt tillhandahållande av tjänster utan vederlag eller under självkostnadspris kärnan i organisationernas allmännyttiga verksamhet. När ärendet anlyseras i beskattningshänseende bör näringsverksamheten hållas isär från ovan nämnda verksamhet. Det är viktigt att de skattskyldiga får ett jämlikt bemötande i likartade fall. Skattestyrelsen svarar för det här. Skattestyrelsen har framhållit 4
Ministerns svar KK 811/2005 vp Rosa Meriläinen /vihr att det har varit ytterst viktigt att utarbeta en riksomfattande och offentlig anvisning för att möjliggöra en jämlik beskattningspraxis för föreningarnas och stiftelsernas vidkommande. Därför har Skattestyrelsen 1.6.2005 meddelat en beskattningsanvisning för allmännyttiga föreningar och stiftelser. Det har inte tidigare funnits någon anvisning från Skattestyrelsens sida om beskattningen av föreningar och stiftelser. Enligt Skattestyrelsens uppfattning iakttar anvisningen 22 och 23 i inkomstskattelagen samt vedertagen rätts- och beskattningspraxis. Anvisningen genomgick innan den fastställdes en omfattande remissbehandling. Responsen från remissbehandlingen har beaktats i den fastställda versionen. Den verksamhet som bedrivs i förenings- och stiftelseform håller på att till sin karaktär delvis övergå från traditionell medelinsamling i riktning mot näringsverksamhet. Det är viktigt att tillräckligt avseende fästs vid att de skattskyldiga behandlas på ett enhetligt sätt. Det har därför varit motiverat att meddela en anvisning på riksnivå. Inkomstskattelagens bestämmelser om allmännyttiga samfunds verksamhet har inte ändrats. Syftet med den nya anvisningen är inte att ändra de principer som anges i lagen, utan endast att klarlägga rådande praxis. Avsikten är alltjämt att föreningar utan skattepåföljder skall kunna bedriva medelanskaffning i liten skala samt också i större omfattning, förutsatt att medelanskaffningen hänför sig till föreningens syftemål. Också den gällande lagen utgår dock ifrån att konkret näringsverksamhet skall beskattas. Detta fråntar dock inte en förening dess karaktär av allmännyttigt samfund när det gäller den sammantagna verksamheten. En och samma förening kan således bedriva både skattepliktig näringsverksamhet och skattefri allmännyttig verksamhet. Vår författningsgrund kan således anses vara sund när det gäller den allmännyttiga verksamheten, och det finns inte anledning att ändra den. Givetvis följer man verkningarna av den nya beskattningsanvisningen och ingriper vid behov, också genom lagstiftningsåtgärder, i eventuella missförhållanden. Helsingfors den 27 oktober 2005 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5