Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 234/2009 vp Kolmannen sektorin verotuskohtelu Eduskunnan puhemiehelle Juhlapuheissa puhutaan lämpimästi kolmannen sektorin työn tärkeydestä. Käytännössä tilanne on kuitenkin toisin. Kolmannen sektorin pyyteetön ja voittoa tavoittelematon toiminta katsotaan verotuksessa yhä useammin elinkeinotoiminnaksi. Tästä seuraa, että järjestö voi joutua verolle esim. kotikunnalta saamastaan toiminta-avustuksesta. Esimerkkinä käytän Lohjalla uraa uurtavaa työtä tekevää Apuomena-yhdistystä. Yhdistyksen pääasiallisena toimintana ovat kotona asumisen tukipalvelut, ateriapalvelut ja lounasruokalatoiminta Lohjalla. Näiden toimintojen on verottaja (Savo-Karjalan verovirasto) katsonut olevan elinkeinotoimintaa. Yhdistys on selvittänyt, että tarjottujen ateriapalvelujen ja kotona asumisen tukipalveluiden hinta on merkittävästi alle käyvän markkinahinnan ja palveluita tarjotaan yksinomaan erityisryhmille. Lounasruokalatoimintaa yhdistys harjoittaa kolmessa toimipisteessä: järjestötila Punakanelissa ja Lounasruokala Omenankukassa viitenä päivänä viikossa sekä Sinivuokossa kahtena päivänä viikossa. Lounasruokaloissa lounasta tarjoillaan yhdistyksen mukaan omakustannushinnalla vähäisessä määrin myös muille kuin tuetun ruokailun piiriin kuuluville erityisryhmille. Aterioiden listahinta on kuitenkin merkittävästi alle Lohjalla yleisesti vallitsevan ateriakohtaisen markkinahinnan. Ateriapalveluiden tuottamiseksi on keittiöön ollut palkattuna kolme työntekijää. Lisäksi ateriapalveluissa työskentelee projekteihin liittyen pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia opettelemassa työelämään. Verottajan ratkaisujen takia yhdistyksen mahdollisuudet työllistää jatkossa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia katoavat. Täten yhteiskunnan kolmannen sektorin toimijoiden toivomat tavoitteet jäävät myös saavuttamatta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta kolmannen sektorin verotuksen vallitsevasta tilanteesta ja sen nurjuudesta ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo tilanteen korjaamiseksi ryhtyä? Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2009 Matti Saarinen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Saarisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 234/2009 vp: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta kolmannen sektorin verotuksen vallitsevasta tilanteesta ja sen nurjuudesta ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo tilanteen korjaamiseksi ryhtyä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuloverotuksessa yhdistyksiä pidetään yleishyödyllisinä, jos ne toimivat yleiseksi hyväksi, eikä niiden toiminta kohdistu vain rajoitettuun joukkoon ja kun ne eivät tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua. Pääosa yhdistyksistä on tällä perusteella verovapaita. Yleishyödyllinen yhdistys on tuloverolain mukaan verovelvollinen tuloverotuksessa vain saamastaan elinkeinotulosta ja tietyissä tilanteissa kiinteistön tuottamasta tulosta. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. On tärkeää, että kaikkia elinkeinonharjoittajia kohdellaan verotuksessa tasapuolisesti. Toisaalta on myös tärkeää säilyttää verotuksessa periaate, että perinteinen kolmannen sektorin yleishyödyllinen toiminta on edelleen tuloverotuksessa verovapaata toimintaa. Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan elinkeinotoiminta on ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, rajoittamattomaan asiakaskuntaan suuntautuvaa itsenäistä toimintaa, johon sisältyy yrittäjäriski ja jota harjoitetaan kilpailuolosuhteissa. Kaikkien tunnusmerkkien ei välttämättä tarvitse täyttyä, jotta toimintaa pidetään elinkeinotoimintana. Myös toiminnan harjoittamisen muodolla, toiminnan laajuudella ja liikevaihdon suuruudella on vaikutusta tehtävään arviointiin. Näin esimerkiksi lounasruokalatoiminta on usein veronalaista toimintaa, jos se kilpailee muiden vastaavaa toimintaa harjoittavien kanssa. Kolmannen sektorin verokysymykset ovat nousseet viime aikoina esille aiempaa voimakkaammin. Tämä on seurausta lähinnä verottajan aktivoitumisesta yhdistysten ja säätiöiden verotuksen valvonnassa. Lainsäädännön osalta muutoksia ei ole tapahtunut. Nykytilanne on aiheuttanut epätietoisuutta ja epävarmuutta järjestökentässä. Tämä ei missään tapauksessa ole tarkoituksenmukaista. Tilanteen parantamiseksi Verohallitus on jo huhtikuussa 2007 julkaissut uuden verotusohjeen, jonka tarkoituksena on ollut selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia ja ottaa esille yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevia ajankohtaisia kysymyksiä. Yleishyödyllisille yhteisöille on myös vahvistettu oma veroilmoituslomake ja laadittu sen täyttöohje. Verovalmistelijoille on järjestetty useita koulutustapahtumia, joiden tavoitteena on ollut verotuksen yhtenäisyyden lisääminen. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus on keskitetty tämän vuoden alussa tiettyihin toimipisteisiin, mikä luonnollisesti tulee parantamaan asiantuntemusta ja edistämään verotuksen yhdenmukaisuutta. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta on nostanut yleishyödyllisten yhdistysten verokysymykset asialistan kärkeen. Tämän lisäksi valtiovarainministeriön johdolla on asetettu työryhmä selvittämään järjestöjen verotukseen liittyviä ongelmakohtia ja ratkaisuvaihtoehtoja. Työryhmässä tullaan pohtimaan myös kirjallises- 2

3 Ministerin vastaus KK 234/2009 vp Matti Saarinen /sd sa kysymyksessä esille nostettua yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittaman elinkeinotoiminnan rajanvetoon liittyviä kysymyksiä. Työryhmä tekee esityksen järjestöjen verotusta selkeyttävistä toimista kesään mennessä. Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2009 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 234/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Saarinen /sd: Är regeringen medveten om den i motiveringen beskrivna rådande och ogynnsamma beskattningssituationen för den tredje sektorn och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att rätta till situationen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I inkomstbeskattningen betraktas en förening som allmännyttig om den verkar för allmän fördel, dess verksamhet inte enbart gäller begränsade personkategorier och den inte genom sin verksamhet bereder dem som är delaktiga i föreningen ekonomisk förmån. Med stöd av dessa kriterier är största delen av föreningarna befriade från skatt. I inkomstbeskattningen är allmännyttiga föreningar enligt inkomstskattelagen skattskyldiga endast för inkomst av näringsverksamhet och i vissa fall för inkomst av fastigheter. Med näringsverksamhet avses affärs- och yrkesverksamhet. Det är viktigt att alla näringsidkare behandlas jämlikt i beskattningen. Å andra sidan är det också viktigt att man i beskattningen håller fast vid principen om att den traditionella allmännyttiga verksamheten inom den tredje sektorn fortfarande ska vara befriad från inkomstskatt. Enligt beskattnings- och rättspraxis är näringsverksamhet en självständig, fortlöpande verksamhet som bedrivs i förvärvssyfte, riktar sig till en obegränsad kundkrets, medför företagarrisk och bedrivs i en konkurrenssituation. Alla rekvisit behöver inte nödvändigtvis vara uppfyllda för att en verksamhet ska betraktas som näringsverksamhet. Också formen för hur verksamheten bedrivs, verksamhetens omfattning och storleken på omsättningen har betydelse för bedömningen. Därför är exempelvis lunchserveringsverksamhet ofta skattepliktig verksamhet, om den konkurrerar med andra som bedriver motsvarande verksamhet. Under den senaste tiden har skattefrågor aktualiserats allt mer inom den tredje sektorn. Orsaken är närmast att skattemyndigheten har blivit aktivare när det gäller att övervaka beskattningen av föreningar och stiftelser. I fråga om lagstiftningen har det inte skett några förändringar. Den nuvarande situationen har orsakat rådvillhet och osäkerhet på organisationsfältet. Detta är under inga omständigheter ändamålsenligt. För att hjälpa upp situationen gav Skattestyrelsen redan i april 2007 ut en ny beskattningsanvisning i syfte att förtydliga kriterierna vid bedömningen av allmännyttighet och näringsverksamhet och lyfta fram aktuella frågor om allmännyttiga samfund. De allmännyttiga samfunden har också fått en egen skattedeklarationsblankett med anvisningar om hur man fyller i den. För skatteberedare har det ordnats utbildning i flera olika sammanhang. Målet för utbildningen har varit att förenhetliga beskattningen. Beskattningen av allmännyttiga samfund har i början av året koncentrerats till vissa verksamhetsställen, vilket självfallet kommer att förbättra sakkunskapen och bidra till en enhetligare beskattning. Delegationen för medborgarsamhällspolitik har placerat frågan om beskattningen av allmännyttiga föreningar högst på dagordningen. Dessutom har en arbetsgrupp under finansminis- 4

5 Ministerns svar KK 234/2009 vp Matti Saarinen /sd teriets ledning tillsatts för att kartlägga problem och alternativa lösningar när det gäller beskattningen av organisationer. Arbetsgruppen kommer att behandla också de gränsdragningsfrågor i samband med allmännyttiga samfunds näringsverksamhet som tas upp i det skriftliga spörsmålet. Arbetsgruppen kommer före sommaren att lägga fram ett förslag om åtgärder som klarlägger beskattningen av organisationer. Helsingfors den 17 april 2009 Finansminister Jyrki Katainen 5