Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 854/2008 vp Talkootyön verotus yleishyödyllisissä yhdistyksissä ja säätiöissä Eduskunnan puhemiehelle Savo-Karjalan verotoimisto teki yhteisöverotuksessa erikoisen päätöksen, jonka mukaan yleishyödyllisen yhteisön talkootyö on laskettava yhteisölle veronalaiseksi tuloksi. Tämä tulkinta on sovellettavissa käytännöllisesti katsoen kaikkeen järjestötoimintaan maassamme, kuten esimerkiksi urheiluseuroihin tai lapsi- ja/tai nuorisotyön järjestöihin. Lähes jokaisessa yhdistyksessä talkootyön merkitys on ratkaiseva yhdistyksen toiminnan ja jopa koko järjestön olemassaolon kannalta. Päätöksessään verotoimisto vetosi siihen, että yhdistys hankkii toiminnalleen rahoitusta myös elinkeinoveron alaisella toiminnalla. Näin toimivat lähes kaikki suuret järjestöt osa toiminnasta on puhtaasti talkootyötä, osa toiminnan rahoituksesta saadaan erilaisia hyödykkeitä myymällä. Talkootyön hyöty ei kohdistu säätiön tai yhdistyksen toimijoihin vaan itse yleishyödylliseen toimintaan. Näin sen elinkeinotoiminta ei ole verrannollinen taloudelliseen hyötyyn tähtäävän liiketoiminnan kanssa. Useimmiten talkootyön tulokset menevät ensisijaisesti lasten ja nuorten hyväksi. Järjestötyössä lisätään merkittävästi lasten ja nuorten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä, jota tänä päivänä poliittisin äänenpainoinkin peräänkuulutetaan. Savo-Karjalan verotoimiston päätös kohdistuu uskonnolliseen järjestöön, Aholansaarisäätiöön, joka ylläpitää leiri- ja lomakeskustoimintaa Nilsiän Aholansaaressa. Saaressa on talkootyöllä rakennettu muun muassa uusi kirkko. Talkootyöläisten yhteydessä puhutaan kirveskörttiläisyydestä ja talkootyö katsotaan uskonnonharjoittamiseksi. Talkootyö on myös merkittävässä asemassa saarella järjestettävissä rippikouluissa. Tästä syystä verottajan ratkaisu on talkootyöläisten mielestä heidän uskonnonvapauttaan rajoittava päätös. Kun joidenkin motivoituneiden talkoolaisten työtä verotetaan tavalla, joka tekee työn jatkamisen vakavasti uhatuksi, herää väistämättä kysymys oikeudenmukaisuudesta. Saman talkootyön verotuksen tulee kohdistua joko kaikkeen järjestöissä tehtävään talkootyöhön tai ei mihinkään. Verottajan harkintavalta ei turvaa riittävän tasapuolista ratkaisua kaikille, ja siksi tarvitaan nykyistä selkeämpiä säännöksiä talkootyön verotukselle. Yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden talkootyön verotuksesta on luovuttava periaatteellisesti ja kokonaan. Talkootyön verotusta ei voida yhdistyksissä pitää sellaisena elinkeinonharjoittamisena, josta tulee maksaa veroa. Talkootyön kautta yhdistyksissä ja säätiöissä toimivat voivat antaa oman työpanoksensa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi lahjana. Sen arvo mitataan yhteisöllisyytenä, lasten ja nuorten hyvinvointina ja monen työvoiman ulkopuolella olevan vireyttä ylläpitävänä toimintana, jota ei verotuksellisin keinoin tule tehdä mahdottomaksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Aikooko hallitus säilyttää yleishyödyllisissä yhdistyksissä tehtävän talkootyön edelleen verovapaana? Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2008 Päivi Räsänen /kd Kari Kärkkäinen /kd Sari Palm /kd Bjarne Kallis /kd Toimi Kankaanniemi /kd Tarja Tallqvist /kd 2

3 Ministerin vastaus KK 854/2008 vp Päivi Räsänen /kd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsänen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 854/2008 vp: Aikooko hallitus säilyttää yleishyödyllisissä yhdistyksissä tehtävän talkootyön edelleen verovapaana? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perinteinen vapaaehtoinen talkootyö on verovapaata toimintaa. Perinteinen talkootyö on vastikkeetonta ja perustuu useimmiten ystävyyssuhteeseen. Myös yhdistysten ja säätiöiden piirissä tehdään paljon talkootyötä, johon ei liity veroseuraamuksia. Verotus- ja oikeuskäytännössä verottomana talkootyönä on pidetty mm. luonteeltaan tilapäistä, selvästi rajatun tehtävän suorittamista, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa. Asiassa on huomioitava myös säätiön oma verotus. Tuloverolain (1535/1992) 22 :n perusteella säätiöitä pidetään yleishyödyllisinä, jos ne toimivat yleiseksi hyväksi, eikä niiden toiminta kohdistu vain rajoitettuun joukkoon ja kun ne eivät tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua. Pääosa säätiöistä on tällä perusteella verovapaita. Yleishyödyllinen yhteisö on tuloverolain 23 :n mukaan verovelvollinen tuloverotuksessa vain saamastaan elinkeinotulosta ja tietyissä tilanteissa kiinteistön tuottamista tuloista. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloa ei kuitenkaan ole mm. yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista saatu tulo. Samoin elinkeinotuloa ei ole jäsenlehdistä, adressien, merkkien ja korttien myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatu tulo. Muissa tapauksissa arviointi tehdään tapauskohtaisesti mm. oikeuskäytännössä syntyneiden kriteerien perusteella. Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan elinkeinotoiminta on ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, rajoittamattomaan asiakaskuntaan suuntautuvaa itsenäistä toimintaa, johon sisältyy yrittäjäriski ja jota harjoitetaan kilpailuolosuhteissa. Kaikkien tunnusmerkkien ei välttämättä tarvitse täyttyä, jotta toimintaa pidetään elinkeinotoimintana. Myös toiminnan harjoittamisen muodolla, toiminnan laajuudella ja liikevaihdon suuruudella on vaikutusta tehtävään arviointiin. Pelkästään se seikka, että toiminnan varat käytetään yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi, ei tee toiminnasta verovapaata. Jos toimintaa harjoitetaan kilpailuolosuhteissa, on toiminta yleensä elinkeinotoimintaa. Elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa palkatulla henkilökunnalla tai talkoovoimin. Yksin se seikka, että toimintaa harjoitetaan talkoohengessä, ei tee siitä verovapaata. Säätiön tuloverotuksen lisäksi on huomioitava myös säätiön arvonlisäverotus. Tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverolain (1501/1993) 4 :n mukaan verovelvollinen, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään tuloverolain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona. Kun yleishyödyllinen yhteisö, joka myy majoitus- ja ateriapalveluja ulkopuolisille, luovuttaa vastaavia palveluita vastikkeetta muuhun kuin liiketoiminnan tarkoitukseen, kuten talkooväen yksityiseen kulutukseen, on sen suoritettava veroa palvelun ottamisesta omaan käyttöön. Tämä on tarpeen yksityiseen kulutukseen käytettävien hyödykkeiden 3

4 Ministerin vastaus verottamiseksi ja verotuksen neutraalisuuden toteuttamiseksi. On siis tärkeää, että kaikkia elinkeinonharjoittajia kohdellaan verotuksessa tasapuolisesti. Toisaalta on myös tärkeää säilyttää verotuksessa periaate, että perinteinen kolmannen sektorin tekemä talkootyö on edelleen tuloverotuksessa verovapaata toimintaa. Kolmannen sektorin verokysymykset ovat nousseet viime aikoina esille aiempaa voimakkaammin. Tämä on seurausta lähinnä verottajan aktivoitumisesta yhdistysten ja säätiöiden verotuksen valvonnassa. Lainsäädännön osalta muutoksia ei ole tapahtunut. Nykytilanne on aiheuttanut epätietoisuutta ja epävarmuutta järjestökentässä. Tämä ei missään tapauksessa ole tarkoituksenmukaista. Tilanteen parantamiseksi Verohallitus on jo viime vuoden huhtikuussa julkaissut uuden verotusohjeen, jonka tarkoituksena on ollut selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia ja ottaa esille yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevia ajankohtaisia kysymyksiä. Yleishyödyllisille yhteisöille on myös vahvistettu oma veroilmoituslomake ja laadittu sen täyttöohje. Verovalmistelijoille on järjestetty useita koulutustapahtumia, joiden tavoitteena on ollut verotuksen yhtenäisyyden lisääminen. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus on tarkoitus keskittää tiettyihin toimipisteisiin, mikä luonnollisesti tulee parantamaan asiantuntemusta ja edistämään verotuksen yhdenmukaisuutta. Jatkotyötä tehdään parhaillaan kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan puitteissa, jossa yleishyödyllisten yhdistysten verokysymykset on nostettu asialistan kärkeen. Neuvottelukunnan tavoitteena on kartoittaa yhdistysten ja säätiöiden verotukseen liittyviä kehittämistarpeita näiden ongelmien ratkomiseksi. Tarkoituksena on muun muassa selvittää, voidaanko tulkintaongelmia selventää Verohallinnon ohjeistusta täsmentämällä. Tältä osin tuloksia on tarkoitus saada vuoden 2009 kevään aikana. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2008 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4

5 Ministerns svar KK 854/2008 vp Päivi Räsänen /kd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 854/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd m.fl.: Har regeringen för avsikt att se till att man fortfarande håller fast vid att talkoarbete som utförs i allmännyttiga föreningar är skattefritt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Traditionellt, frivilligt talkoarbete är skattefri verksamhet. Traditionellt talkoarbete är vederlagsfritt och baserar sig oftast på en vänskapsrelation. Även inom föreningar och stiftelser utförs det en hel del talkoarbete som inte ger upphov till några skattepåföljder. Inom beskattnings- och rättspraxis har som skattefritt talkoarbete räknats t.ex. utförande av till karaktären tillfälliga, klart avgränsade uppgifter som inte kräver särskilda yrkesfärdigheter. I detta sammanhang ska även stiftelsens egen beskattning beaktas. Enligt 22 i inkomstskattelagen (1535/1992) är ett samfund allmännyttigt då det verkar för allmän fördel, dess verksamhet inte enbart gäller en begränsad grupp och det inte genom sin verksamhet bereder dem som är delaktiga i samfundet ekonomisk förmån. Merparten av stiftelserna är därför skattefria. Allmännyttiga samfund är enligt 23 i inkomstskattelagen skattskyldiga för inkomster av näringsverksamhet och i vissa situationer för inkomster av fastigheter. Med näringsverksamhet avses affärs- och yrkesverksamhet. Som ett allmännyttigt samfunds inkomst av näringsverksamhet anses dock inte inkomst som samfundet för finansiering av sin verksamhet har fått genom att anordna lotterier, basarer, dans- och andra nöjestillställningar. Som inkomst av näringsverksamhet anses inte heller inkomst som förvärvats genom insamling av medel i form av försäljning av medlemsblad, adresser, märken och kort. I övriga fall görs en bedömning från fall till fall på grundval av bl.a. de kriterier som har uppkommit utifrån rättspraxisen. Med näringsverksamhet avses enligt beskattnings- och rättspraxisen sådan verksamhet som utövas självständigt och kontinuerligt, sker i förvärvssyfte, riktas till en obegränsad kundkrets och inbegriper en företagarrisk samt utövas i konkurrenssituation. Alla kännetecken behöver nödvändigtvis inte vara uppfyllda för att verksamheten ska anses vara näringsverksamhet. Även formen för utövande av verksamheten, verksamhetens omfattning och storleken på omsättningen inverkar på bedömningen som görs. Enbart det faktum att verksamhetens tillgångar används för att finansiera allmännyttig verksamhet gör inte verksamheten skattefri. Om verksamheten utövas i konkurrenssituation är verksamheten vanligtvis näringsverksamhet. Näringsverksamhet kan bedrivas med hjälp av avlönad personal eller talkokrafter. Enbart det faktum att verksamheten bedrivs i talkoanda gör den inte skattefri. Förutom inkomstbeskattningen av stiftelser ska även mervärdesbeskattningen av stiftelser beaktas. Ett sådant allmännyttigt samfund som avses i inkomstskattelagen är enligt 4 i mervärdesskattelagen (1501/1993) skattskyldigt om den inkomst som har erhållits från en sådan verksamhet som det bedrivit enligt inkomstskattelagen anses som skattepliktig näringsinkomst för samfundet. När ett allmännyttigt samfund, som säljer inkvarterings- och måltidstjänster till utom- 5

6 Ministerns svar stående, överlåter motsvarande tjänster utan ersättning i annat syfte än affärsverksamhet, t.ex. för privat konsumtion för dem som deltar i talkoarbetet, är samfundet skattskyldigt för tagande i eget bruk av tjänster. Det här är nödvändigt för beskattningen av de nyttigheter som används för privat konsumtion och för iakttagandet av neutralitetsprincipen vid beskattningen. Det är således viktigt att alla näringsidkare bemöts på ett jämlikt sätt vid beskattningen. Å andra sidan är det också viktigt att vid beskattningen hålla fast vid principen om att traditionellt talkoarbete som utförs av den tredje sektorn alltjämt räknas som skattefri verksamhet i inkomstbeskattningen. Skattefrågorna inom den tredje sektorn har fått en mera framträdande roll på sistone. Detta beror främst på att skattemyndigheterna aktiverat sig i fråga om tillsynen över beskattningen av föreningar och fonder. Lagstiftningen är oförändrad. Det nuvarande läget har väckt ovisshet och osäkerhet på organisationsfältet. Det är givetvis inte ändamålsenligt. Skattestyrelsen försökte förbättra läget redan i april i fjol genom att ge ut en ny beskattningsanvisning som skulle förtydliga bedömningen av allmännytta och näringsverksamhet, och lyfta fram aktuella frågor som berör allmännyttiga samfund. Allmännyttiga samfund har också fått en egen skattedeklarationsblankett och tillhörande ifyllningsanvisningar. Åt skatteberedarna har ordnats flera utbildningstillfällen vilka syftat till att förenhetliga beskattningen. Avsikten är att beskattningen av allmännyttiga samfund koncentreras till vissa specifika verksamhetsställen, vilket naturligtvis kommer att förbättra sakkunnigheten och främja beskattningens enhetlighet. Fortsatt arbete utförs som bäst inom delegationen för medborgarsamhällspolitik, där frågorna i anslutning till beskattningen av allmännyttiga samfund upptagits som första punkt på agendan. Delegationen har som mål att kartlägga utvecklingsbehoven i fråga om föreningarnas och fondernas beskattning i syfte att lösa dessa problem. Avsikten är bl.a. att utreda om tolkningsproblemen kunde förtydligas genom att precisera skatteförvaltningens anvisningar. För denna del ska man uppnå resultat under våren Helsingfors den 8 december 2008 Finansminister Jyrki Katainen 6