PELASTUSOPISTO RÄDDNINGSINSTITUTET EMERGENCY SERVICES COLLEGE PELASTUSTOIMEN LANGATON TIEDONSIIRTO VIRANOMAISVERKOSSA Antti Rissanen, Lasse Jaakkola, Hannu Rantanen ISBN 951-98649-7-0 Pelastusopiston julkaisu 2/2002 Copyright
Esipuhe Pelastustoimessa on meneillään kolme sen historian suurimpiin lukeutuvaa muutosta, jotka kaikki edellyttävät päätöksiä erilaisten tietojärjestelmien toteutuksen suhteen ja kietoutuvat myös tavallaan näin yhdeksi kokonaisuudeksi. Vuoden 2004 alusta pelastustoimen palvelut tullaan järjestämään koko valtakunnassa uudelta pohjalta kuntien lakisääteisenä yhteistoimintana noin 20:llä valtioneuvoston päättämällä alueella pelastustoimen alueiden muodostamisesta säädetyn lain mukaan Pelastustoimen alueellistaminen laajentaa useimpien yksittäisten palokuntien toimintaaluetta ja edellyttää entistä määrämuotoisempaa ja yhtenäisempää suunnittelua ja toimintaa. Toinen mittava hanke on hätäkeskusuudistus, jossa korvataan erilliset poliisin hälytyskeskukset ja kuntien ylläpitämät hätäkeskukset nykyaikaisilla viranomaisia yhteisesti palvelevilla hätäkeskuksilla hätäkeskuskokeilussa toteutetun mallin pohjalta. Hätäkeskusuudistus tukeutuu voimakkaasti informaatiotekniikan hyödyntämiseen. Kumpikin edellä esitetty uudistus edellyttää, että kolmas suuri viranomaisten yhteinen TETRAstandardiin pohjautuva valtakunnallinen viestiverkko VIRVE pystyy vastaamaan sille esitettyihin vaatimuksiin viranomaisten yhteisenä siirtotienä nyt ja tulevaisuudessa. Jo pelkästään hätäkeskusalueiden tai alueellisen pelastustoimen palvelemien alueiden fyysinen koko asettaa vaatimuksia niissä hyödynnettävälle tiedolle ja sen ajantasaisuudelle. Myös ympäröivässä yhteiskunnassa tietoa on tarjolla entistä nopeammin ja enemmän. Viranomaisten yhteinen viestiverkko on varsinkin alussa kapasiteetiltaan rajallinen ja tiedon siirtäminen radiotiellä osin ongelmallista, joten sen hyödyntäminen vaatii suunnitelmallisuutta. Näistä lähtökohdista Sisäasiainministeriön pelastusosasto päätti selvittää mitä tietoa, kuinka ja missä muodossa pelastustoimessa on tarpeen ja mahdollista siirtää ilmarajapinnan yli. Selvityksen tekeminen koettiin tarpeelliseksi Virven resurssien sekä kustannusten optimoimiseksi. Toisena päämääränä oli antaa tuleville alueellisille pelastustoimille ja niiden yhteistyötahoille suuntaviivat tulevia tiedonsiirtohankkeita varten. Yhtenäiset toimintamallit paitsi helpottavat järjestelmien yhteensovittamista myös säästävät resursseja ja aikaa projektien alkuvaiheessa tuottavampaan käyttöön. Selvitystyö organisoitiin Pelastusopiston vetämäksi tutkimusprojektiksi, joka ajoittui maalislokakuuhun 2002. Projekti oli tiiviissä yhteistyössä sisäasiainministeriön VIRVE-yksikön datatyöryhmän ja siihen kuuluvien eri organisaatioiden kanssa, jotta tulokset olisivat linjassa koko viranomaisverkon tavoitteiden kanssa. Projektin tulokset on koottu tähän julkaisuun. Julkaisun ensimmäinen luku käsittelee pelastustoimen langattoman tiedonsiirron tarpeita lähtien siitä mitä, tietoja tehtävien suorittamisessa tarvitaan ja mitä niiden siirrossa on huomioitavaa. Toinen luku on teknisempi ja käsittelee tiedonsiirron toteuttamista viranomaisverkon avulla. Julkaisun pääkirjoittajien lisäksi työhön ovat osallistuneet ylitarkastaja Jouko Kilpeläinen sisäasiainministeriön pelastusosastolta, tietohallintopäällikkö Anssi Kuusela Helsingin pelastuslaitokselta, apulaispalopäällikkö Matti Kovanen Kotkan pelastuskeskuksesta, Virveasiantuntija Harri Virtanen sisäasianministeriön pelastusosaston Virve-projektista ja järjestelmäasiantuntija Petteri Elijoki Kaakkois-Suomen hätäkeskuksesta. Lisäksi työtä ovat kommentoineet ja ohjanneet eri alojen asiantuntijat, joista erityisesti Helsingin AHK:n tietohallintopäällikkö Kyösti Lehtosen ja Poliisin tietohallintokeskuksen järjestelmäasiantuntija Pekka Nurhosen sekä NOKIA:n TETRA-asiantuntijan Juha Tammelan palautteet ovat olleet arvokkaita. Projektin puolesta parhaat kiitokset kaikille työssä mukana olleille.
I. PELASTUSTOIMEN LANGATTOMIEN TIEDONSIIRTOTARPEIDEN MÄÄRITTELY... 5 1. JOHDANTO... 5 1.1. VARAUTUMINEN JA OPERATIIVINEN OSA-ALUE... 5 1.2. MÄÄRITELMIÄ... 6 2. OPERATIIVINEN TOIMINTA... 9 2.1. HÄTÄILMOITUS... 9 2.1.1. Kuvaus... 9 2.1.2. Tarvittava informaatio hätäilmoitusta käsiteltäessä... 9 2.1.3. Tuotettu tieto hätäilmoitusta käsiteltäessä... 13 2.1.4. Yhteenveto... 15 2.2. VASTEENMÄÄRITYS... 15 2.2.1. Kuvaus... 15 2.2.2. Vasteenmäärityksessä tarvittava tieto... 16 2.2.3. Vasteenmäärityksessä tuotettu tieto... 18 2.2.4. Yhteenveto... 19 2.3. HÄLYTTÄMINEN... 20 2.3.1. Kuvaus... 20 2.3.2. Hälyttämisessä tarvittava tieto... 20 2.3.3. Hälyttämisessä tuotettu tieto... 21 2.3.4. Yhteenveto... 22 2.4. MATKALLA OLEVA YKSIKKÖ... 23 2.4.1. Kuvaus... 23 2.4.2. Matkalla olevan yksikön tarvitsema tieto... 23 2.4.3. Matkalla olevan yksikön tuottama tieto... 26 2.4.4. Yhteenveto... 28 2.5. KOHTEESSA... 29 2.5.1. Kuvaus... 29 2.5.2. Kohteessa tarvittavat tiedot... 29 2.5.3. Kohteessa tuotetut tiedot... 35 2.5.4. Yhteenveto... 38 2.6. TEHTÄVÄN PÄÄTTÄMINEN... 40 2.6.1. Kuvaus... 40 2.6.2. Tehtävää päätettäessä tarvittava tieto... 40 2.6.3. Tehtävää päätettäessä tuotettu tieto... 41 2.6.4. Yhteenveto... 43 3. MUUT PELASTUSTOIMEN TEHTÄVÄT... 44 3.1. ONNETTOMUUKSIEN EHKÄISY... 45 3.1.1. Kuvaus... 45 3.1.2. Onnettomuuksien ehkäisyssä tarvittava tieto... 45 3.1.3. Onnettomuuksien ehkäisyssä tuotettava tieto... 46 3.2. POIKKEUSOLOIHIN VALMISTAUTUMINEN... 46 3.2.1. Kuvaus... 46 3.2.2. Poikkeusoloihin valmistautumisessa tarvittava tieto... 46 3.2.3. Poikkeusoloihin valmistautumisessa tuotettava tieto... 47 3.3. HENKILÖSTÖSUUNNITTELU... 47 3.3.1. Kuvaus... 47 3.3.2. Henkilöstösuunnittelussa tarvittava tieto... 48 3.3.3. Henkilöstösuunnittelussa tuotettava tieto... 48 3.4. YHTEENVETO... 49 4. DATASIIRRON NÄKÖKULMIA JA VAATIMUKSIA... 50 4.1. DATASIIRTOTARPEET... 50 4.1.1. Operatiivinen toiminta... 50 4.1.2. Muut pelastustoimen tehtävät... 51 4.2. RATKAISUJEN / SOVELLUSTEN VAATIMUKSET EHTOJEN PUITTEISSA... 51 4.2.1. Operatiivinen toiminta... 51
4.2.2. Muut pelastustoimen tehtävät... 54 II. LANGATTOMIEN TIEDONSIIRTORATKAISUJEN TOTEUTTAMINEN... 55 5. VIRVE-DATASIIRRON YLEISKUVAUS... 55 5.1. MOBIILIDATAN YLEISKUVAUS... 55 5.2. NYKYPÄIVÄN VAIHTOEHTOJEN VERTAILU... 59 5.3. VIRVE-DATASIIRTOYMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS... 61 5.4. DATASIIRTOPALVELUT VIRVESSÄ... 63 5.4.1. Statusviestien käyttö VIRVEssä... 63 5.4.2. Statusavaruus VIRVEssä... 67 5.4.3. SDS-Tekstiviestit... 68 5.4.4. Nokia TCS- ja Terminal SDSI-liityntä datasovellusten integroimiseen... 71 5.4.5. Pakettidata (IP-data)... 75 5.4.6. WAP (Wireless Application Protocol)... 78 5.4.7. VIRVE data ja puheliikennöintitapaukset... 81 6. TIEDONSIIRRON OHJEET JA HUOMIOT... 85 6.1. SOVELLUSKEHITYKSEN REUNAEHDOT... 85 6.1.1. Standardit ja protokollat... 85 6.1.2. Toimintologiikka eri sovelluskokonaisuuksille... 86 6.1.3. Käyttöliittymä ja käytettävyys... 93 6.1.4. Tietojen siirto eri järjestelmien välillä... 94 6.1.5. VIRVEn datakäyttö... 98 6.2. VIRVESSÄ TUETUT LYHYTSANOMATYYPIT... 102 6.3. KAPASITEETTILASKENTA... 105 6.4. KUSTANNUKSET... 107 6.5. VIRVE-DATASIIRTOHANKKEEN LÄPIVIENTI... 111 6.5.1. Tarve- ja ympäristökartoitus... 111 6.5.2. Alustava ratkaisun määrittely... 112 6.5.3. Toimittajan valinta ja toimitussopimus... 112 6.5.4. Toteutushankkeen organisointi... 113 6.5.5. Järjestelmän toteuttaminen... 113 6.5.6. Testaus ja laadunvarmistus... 114 6.5.7. Lupa-asiat ja yhteyden avaukset... 115 6.5.8. Koulutus... 115 6.5.9. Käyttöönotto... 116 6.5.10. Dokumentointi ja tiedotus... 116 6.5.11. Ylläpito... 116 7. LÄHTEET... 117 8. LIITTEET... 120 4
I. Pelastustoimen langattomien tiedonsiirtotarpeiden määrittely 1. Johdanto 1.1. Varautuminen ja operatiivinen osa-alue Pelastustoimi jaetaan tässä tarkastelussa kahtia, operatiiviseen - ja varautumisen osa-alueisiin. Varautumisella tarkoitetaan tässä Pelastustoimilain 1 mukaista onnettomuuksien ennalta ehkäisyä, neuvontaa, valistusta, palotarkastuksia sekä poikkeusolojen toiminnan ja operatiivisen toiminnan suunnittelua normaalioloissa. Operatiivisella osa-alueella taas tarkoitetaan tapahtuneen onnettomuuden torjuntatoimia. Raportissa keskitytään pääosin viimeksi mainittuun osa-alueeseen, sillä pääosa välttämättömistä tiedonsiirtotarpeista syntyy tällä alueella. On kuitenkin hyvä muistaa varautumiseen liittyvien toimintojen tuottavan paljon tietoa operatiivisen toiminnan pohjaksi. Raportissa pitäydytään lähinnä normaaliolojen toiminnoissa. Poikkeusolojen tarpeet ovat tehtävän suorituksen aikana pitkälti samanlaiset paitsi, että vaativat tehtävät lisääntyvät ja tätä kautta kapasiteetin tarve kasvaa ja toisaalta käytettävissä oleva viestintä (tiedonsiirto) kapasiteetti luultavasti pienenee tai pysyy enintään ennallaan. Poikkeusolojen johtamisjärjestelmissä on ollut tätä kartoitusta tehtäessä niin paljon avoimia kysymyksiä, ettei niihin ole toistaiseksi puututtu. Johtamista tarkastellaan ajoittain omana osuutenaan, kuitenkin muistaen, että pelastustoimen toiminta-alueiden kasvaessa, muuttuu todennäköisesti myös johtamiskulttuuri. Nähtävissä on, että tällöin peruslähdön johtajia päivystää entistä harvemmissa paikoissa ja voidaankin olettaa näin siirryttävän kohti verkostomaisempaa toimintatapaa. Tämä ilmenee siten, että mitä laajempi ja harvempaan asuttu alue on, sitä useammat yksiköt saapuvat kohteeseen huomattavasti ennen varsinaisesti johtamisesta vastaavia tahoja ja näin johtamisessa tarvittavat tiedot tarvitaan käytännössä yhä useammissa pelastusyksiköissä. Käytännössä toiminnallisia päätöksiä joudutaan siis tulevaisuudessa tekemään tähän asti totuttua alemmilla tasoilla. Lääkinnällistä pelastustointa tarkastellaan tässä raportissa vain kiireelliseltä osin (ensihoito) osana pelastustointa, vaikka sen lopullinen asema pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen välimaastossa onkin paljolti vielä selkiytymätön. 5
1.2. Määritelmiä Tapahtumien kuvaamista varten on jouduttu käyttämään termejä, joita ei tarkoin muualla ole määritelty tai joiden määrittelyt eivät pelastustoimessa perinteisellä tavalla ymmärrettynä sovi riittävän tarkasti kuvaamaan kyseistä tapahtumaa tai asiaa. Määritelmissä on myös pyritty yhdenmukaisuuteen Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmistä tehtyjen kuvausten kanssa /1/, /2/, joskin joitakin termejä on ollut pakko tarkentaa vielä tämän raportin tarkoituksiin. Raportin taulukoissa esiintyvät mittaustavat on selvitetty liitteessä 1. Tietomäärän arvioinnissa on perusteena käytetty pienintä mahdollista tietomäärää, jolla itse tiedon voidaan ajatella siirtyvän. Tämä edellyttää, että vastaanottavassa päässä tulee olla älykäs päätelaite, joka kykenee yhdistämään vastaanottamansa tiedon oikeaan alustaansa siten, ettei alustaa tarvitse siirtää. A-TILAAJA (NUMERO) AUTOMAATTI-ILMOITUS HOITOVALMIUS HÄLYTYSAIKA HÄLYTTÄMINEN HÄTÄKESKUS HÄTÄILMOITUS ILMOITUSAIKA Yhteyttä ottava henkilö tai laite (puhelinnumero). Ilmoituksensiirtojärjestelmästä tuleva ilmoitus. Yksikön kalustosta ja miehityksen koulutustasosta riippuva valmius ensihoitotehtäviin. Kellonaika, jolloin hälyttämispäätöksen edellyttämät toimet on suoritettu. Toimintayksiköille annettava tieto niiden toimintatarpeesta, toiminnan kiireellisyydestä, toimintapaikan sijainnista sekä muista toimintaan osallistuvista. Valtion tai kuntien, lainsäädännön nojalla, ylläpitämä viranomaisjohtoisen pelastus- tai suojelutoiminnan käynnistämiseen tarvittavien ilmoitusten vastaanottopaikka. Väestöä, omaisuutta tai ympäristöä koskeva avunpyyntö tai ilmoitus vaara-, onnettomuustai rikostilanteen johdosta. Kellonaika, jolloin ilmoitukseen on mahdollista vastata hätäkeskuksessa. 6
ILMOITUKSEN KÄSITTELYAIKA ILMOITUKSEN VASTAANOTTO- AIKA KOHTEESSA KÄYTTÖVALMIUS LÄHTÖVALMIUSAIKA MATKALLA OMINAISUUSTIETO PAIKALLA PAIKKATIETO PRONTO RISKINARVIO SIJAINTITIETO Hätäilmoituksen vastattavissa olosta, hälyttämispäätöksen edellyttämien toimenpiteiden loppuunsaattamiseen, kunkin yksikön kohdalta kuluva aika. Kellonaika, jolloin hätäilmoitukseen on vastattu. Toiminnallisen yksikön tehtävävaihe, jolloin suoritetaan vaaran torjumiseksi tarpeellisia tehtäviä. Yksikön käytettävyys (hälytysvalmius) henkilöstön hälytysvalmiuden perusteella. Aika, joka kuluu yksikön jäsenten saatua tiedon tehtävästä siihen, kun yksikkö ilmoittautuu tehtävään. Toiminnallisen yksikön suoritusvaihe, joka alkaa siitä, kun yksikkö ilmoittautuu tehtävään ja päättyy siihen, että yksikkö ilmoittaa olevansa paikalla (annetussa osoitteessa). Tieto toiminnallisen yksikön teknisistä tai koulutuksellisista kyvystä selviytyä eri tyyppisistä tehtävistä. Toiminnallisen yksikön suoritusvaihe, joka alkaa siitä, kun yksikkö on tehtävän edellyttämällä alueella ja päättyy siihen, kun yksikkö on paikantanut toiminnan kohteen ja ryhtyy toimiin vaaran torjumiseksi. Paikkaan liittyvä sijaintitieto yhdistettynä ominaisuustietoon, esim. rakennuksen koordinaatit ja valmistumisvuosi tai yksikön sijainti, miehitys ja ominaisuudet. Pelastustoimen käytössä oleva valtakunnallinen tietokantapohjainen onnettomuuksien seurantaja raportointi-järjestelmä (Pelastustoimen Resurssi- ja Onnettomuustietojärjestelmä). Hätäilmoitusta vastaanotettaessa kohteen tilasta ja sijainnista saatavilla tiedoilla tehty arvio toiminnassa tarvittavista voimavaroista. Kohteen (yksikön) sijainti koordinaatistossa 7
(kartalla). TEHTÄVÄN KIIREELLISYYS Tehtävät jaetaan kiireellisyysluokkiin esim. seuraavasti: A = suurella todennäköisyydellä korkeariskinen, B = tilanne tarkistettava välittömästi, C = riskit pienet, kestää pienen* odottelun ja D = vaatii tarkistuksen tai kestää pidempää* odottelua. (*Sopivat ajat on määritettävä) TILATIETO TOIMINTA-ALUE TOIMINNALLISET PALOMÄÄRÄYKSET VALVOTIETO VAPAA VAROTIETO VASTEENMÄÄRITYS YKSIKKÖ Tieto yksikön tilasta (tehtävän suoritusvaiheesta) sekä tehtävän kiireellisyydestä. Yhden erillisen onnettomuuden selvittämiseen tarvittava alue, joka käsittää onnettomuuskohteen ja sen fyysisen lähiympäristön, jossa toiminta tapahtuu. Rakentamismääräyskokoelman osan E1 mukainen rakennustapa, jossa rakennuksen palotekniset ratkaisut suunnitellaan tapauskohtaisesti oletettuun (tilastoista todennettavaan) palonkehitykseen perustuen. Tehtävään, työturvallisuuteen tai työaikaan liittyvä valvot-tavasta asiasta oleva taikka saatava tieto. Hätäkeskuksen oletustiedoilla tai sitä korkeammalla val-miudella käytettävissä olevan yksikön tilatieto. Tietyn kohteen etukäteen vaaralliseksi tiedetty ominaisuus, joka on liitetty kohteen henkilö-, ajoneuvo- tai paikkatietoihin. Hätäilmoituksen kohteen riskinarvion sekä toimintayksiköiden sijainti- ja valmiustietojen perusteella muodostettu kokonaisnäkemys kyseisellä hetkellä tarkoituksenmukaisimmasta reagointitavasta tapahtumaan. Hätäkeskuksen hälytytettävissä oleva pienin toiminnallinen kokonaisuus (esim. ajoneuvo ja kuljettaja). 8
2. Operatiivinen toiminta Operatiivista toimintaa tarkastellaan tehtävän elinkaariajattelun mallilla, jolla tarkoitetaan tehtävän etenemistä aikajanalla, sen aiheuttaneen tapahtuman havaitsemisesta tehtävän päättämiseen ja raportointiin. Näin voidaan erotella eri vaiheissa tarvittavaa tietoa ja tarkastella sen kulkusuuntia. On kuitenkin hyvä yhtä aikaa muistaa pelastustoiminnan dynaaminen luonne. Vaatimukset saattavat poiketa paitsi tehtävän etenemisen perusteella, myös sen mukaan koska tapahtuma on havaittu. Yksittäisen toimintayksikön näkökulmasta etenevät tehtävät kuitenkin yhtäläisten periaatteiden mukaan. Tällöin elinkaari rakentuu toiminnoiltaan melko yhtäläisesti myös, vaikka kyseessä olisi alkuperäisen suuremman kehystehtävän osatehtävä. On kuitenkin muistettava, että ellei prosessia jatkuvasti tarkkailla saattaa toiminta puutteellisin tiedoin saattaa aiheuttaa sellaisia poikkeamia ja takaisinkytkentöjä tehtävän elinkaarella, ettei niiden vaikutusta tiedontarpeeseen voida etukäteen kunnolla huomioida. 2.1. Hätäilmoitus 2.1.1. Kuvaus Hätäilmoitus on väestöä, omaisuutta tai ympäristöä koskeva avunpyyntö tai ilmoitus vaara-, onnettomuus- tai rikostilanteen johdosta. Hätäilmoitus ei aina johda hälyttämistoimenpiteisiin, vaan ne harkitaan hätäkeskuksessa tapauskohtaisesti. Hätäilmoitus voi saapua hätäkeskukseen monella eri tavalla, joista tavallisin on puhelimen kautta saatu ilmoitus. Muita tapoja voivat olla erilaiset laitteistot tai tapahtumapaikalle jo saapuneen yksikön antama tieto. Näkökulma: hätäilmoituksen vastaanottaja 2.1.2. Tarvittava informaatio hätäilmoitusta käsiteltäessä 2.1.2.1. Tapahtuman laatu Kuvaus tapahtumasta pyritään saamaan sillä tarkkuudella, kuin se on mahdollista. Selvitystyön tarkkuudella on kuitenkin rajansa, sillä liiallinen tapahtuman yleiskuvan 9
kartoitus saattaa viedä niin paljon aikaa, että avun hyödyllisyys vaarantuu. Tämä voidaan tosin välttää huolellisella vastesuunnittelulla, jolloin määritetään eri tehtäviin ensivasteet, jotka lähetetään joka tapauksessa jo ilmoituksen kuluessa. Puhelu sisältää yleensä ilmoittajan arvion tapahtumasta. Arvio on usein hyvin subjektiivinen ja sisältää vain ilmoittajan tärkeäksi mieltämiä seikkoja, jolloin tapahtumasta saatava yleiskuva voi jäädä hyvinkin vaillinaiseksi. Tämän takia hätäkeskuksissa on kehitetty erilaisia kyselytekniikoita, joilla kuvaa tapahtumasta voidaan tarkentaa ja selvittää myös seikkoja, joita ilmoittaja ei muuten huomaisi kertoa. Tästäkin huolimatta tätä vaihetta, voidaan pitää kokonaiskuvan muodostumisen kannalta riskialtteinpana, koska mitattavaa tietoa on harvoin saatavissa. Vaikka paloilmoittimista saadaan jo hyvin monipuolista tietoa, oleellisinta on kuitenkin identifioida ilmoitusta antava laite. Näin se voidaan kytkeä hätäkeskuksen ja yksiköiden tiedostoissa oleviin paikkatietoihin. Jotkin kohteet ovat niin kookkaita, että nopean toiminnan kannalta saattaa olla tarpeen myös tarkempi paloilmoittimen antama sijaintitieto esim. silmukka tai aluetieto. Joissain tapauksissa tämä on hoidettu jakamalla rakennus useamman paloilmoittimen kesken, siten että pelkkä id-tieto ohjaa riittävän lähelle tehokasta toiminnan aloituspaikkaa. Tarkempien tapahtumatietojen ja sijainnin tarkentamiseksi osa laitevalmistajia tutkii mahdollisuutta siirtää laitteistojen lähettämää tietoa laajemmassa määrin esim. internetistä haettavaksi sekä laitteistoja internetin kautta ohjattavaksi. Näin voitaisiin periaatteessa esittää esim. rakennuksen pohjakuvan päällä kaikkien ilmaisimien lämpötilat sekä pysäyttää ilmanvaihto tai katkaista virrat. Hätäilmoituksen osalta tämä on kuitenkin nähtävä eräänlaiseksi lisäarvopalveluksi, joka kyllä helpottaa johtamista ja tilanteen seurantaa, mutta ei moniselitteisyytensä vuoksi sellaisenaan voine toimia hätäilmoituksena. Hätäkeskuksen tehtäviin kuluu automaattisilla paloilmoittimella varustetussa kohteessa yleensä myös yhteyshenkilöille ilmoittaminen. Tällöin toimintaa voidaan nopeuttaa, jos automaattisen paloilmoituksen mukana saapuvat tarpeelliset, ajan tasalla olevat yhteystiedot kiinteistöstä. Turvapuhelimen tai jonkin muun sen korvaavan terveydentilan seurantajärjestelmän antamat hälytykset sisältävät toistaiseksi paljon erehdyksiä ja kokeiluja, joten ne on pääsääntöisesti ohjattu valvottaviksi muualla kuin hätäkeskuksissa. Näin näistä saatava tieto on usein verrattavissa puhelimitse saatuun toisen käden tietoon, joskin turvapuhelinhälytyksestä 10
ilmoittajalla on yleensä käytössään tiedot potilaan perusterveydentilasta. Erilaiset terveydentilaa kaukovalvovat laitteet on samasta syystä yleensä yhdistetty muualle kuin hätäkeskuksiin. Jatkossa näiden käyttövarmuus saattaa nousta niin paljon, että ainakin hengenvaaran aiheuttavat muutokset aiheuttaisivat sellaisenaan hätäilmoituksen automaattisten paloilmoitusten tapaan. Tällöin tulisi ilmoituksen käsittelijälle saada sijaintiedon lisäksi myös laitteen antamat tiedot peruselintoimintojen muutoksista, joiden perusteella laite hälyttää. 2.1.2.2. Tapahtuman paikannus Kerrottu sijainti on yleisin sijaintitiedon peruste. Tällöin on yleensä kyseessä osoitetieto tai osoitteeseen sidottu tieto. Joissain tapauksissa ilmoittaja saattaa tietää myös koordinaattitiedon. Jos ilmoittaja ei tiedä sijaintiaan joutuu hätäkeskus käyttämään aikaa sijainnin selvittämiseen joko erilaisilla kyselytekniikoilla ja hälyttämällä varmuuden vuoksi apua useasta suunnasta tai pyytämällä matkapuhelimen kyseessä ollessa matkapuhelinpaikannusta. Matkapuhelinpaikannus on nykyään mahdollista, mutta hidasta, koska se vaatii erillisen pyynnön operaattorilta. Tämä paikannus voidaan taajaan asutuilla alueilla suorittaa jo muutaman sadan metrin tarkkuudella. Matkapuhelimen käyttäjän itse operaattoriltaan maksullisena palveluna saama sijaintitieto on yleensä epätarkempi. Kohteen löytymiseen näillä tiedoilla saattaa kulua toistaiseksi runsaastikin aikaa. Helpoimmin paikannus saadaan kiinteän verkon puhelimen a - tilaajanumerosta. A-tilaajan numero kyetään hakemaan yleensä puhelun alkaessa. Tällöin a-tilaajanumeron paikkatiedot, osoite, kytkentäpaikka ym. ovat saatavissa joko puhelinyhtiöiden valtakunnallisesta tietokannasta, itse puhelinyhtiöltä tai joissakin tapauksissa palokuntien tai hätäkeskuksen näistä tiedoista päivittämistä tietokannoista. Näin saatavat tiedot ovat pääsääntöisesti oikeita, mutta päivitysviiveiden takia niitä ei voida pitää täysin luotettavina. Toinen ongelma on kiinteästä puhelimesta soitettujen hätäpuhelujen jatkuvasti pienenevä osuus hätäpuheluista. On myös muistettava, ettei kiinteästäkään verkosta tuleva ilmoitus välttämättä tule kohteesta vaan se voi tulla myös etäämpää, vaikkapa hätääntyneeltä sukulaiselta tai ohiajaneesta autosta, jossa on myöhemmin päädytty hälyttämään apua. Paloilmoittimen sijainti on saatavissa yleensä laitteen id-numeron perusteella osoite- ja / tai koordinaattitietona niin hätäkeskuksen kuin paikallisten palokuntien tietokannoistakin. 11
2.1.2.3. Ilmoittajan tunnistus Itse kerrottu nimitieto on yleisin keino tunnistaa ilmoittaja. Viestivälineen omistajaan sidottu tieto saadaan yleensä a-tilaajanumerosta. Muihin tunnistuskeinoihin ei yleensä turvauduta, ellei ilmoittajan kertomuksessa ole joitakin ristiriitaisuuksia. Toiminnan kannalta ilmoittajan tunnistus ei yleensä ole välttämätön, mutta se voi kuitenkin helpottaa kohteen paikantamista laajassa kohteessa esim. kauppakeskuksessa, jossa tapahtumaa ei vielä ole laajemmin havaittu. Joissain tapauksissa varotiedot on liitetty henkilöihin, jolloin tunnistamisesta on työsuojelullista hyötyä. Myös tapahtuman mahdollinen jälkikäsittely helpottuu, jos ilmoittaja on tunnistettu. Sähköinen tunnistus on kehitteillä olevia tekniikoita, mutta ei tuottane oleellista lisäarvoa hätäilmoituksen käsittelyyn. 12
2.1.3. Tuotettu tieto hätäilmoitusta käsiteltäessä 2.1.3.1. Tapahtuman yleiskuvaus Ensimmäinen yleiskuva tapahtumasta muodostuu paljolti mentaalitasolla, hätäilmoituksen perusteella, ilmoituksen vastaanottajalle. Näin syntynyt kuva vaikuttaa hyvin pitkälle hälyttäjän - ja joskus sen oikeellisuudesta riippumatta kaikkeen sen jälkeiseen pelastustoimintaan, sillä tämä yleiskuva pyritään usein välittämään myös puhe- tai tekstiviestinä toimintaa johtavalle taholle. /4/. 2.1.3.2. Arvio viranomaistahoista, joille tehtävä kuuluu Arvio viranomaistahoista, joille tehtävä kuuluu voi perustua ennalta laadittuun ohjeistukseen tai muuten vastaavanlaisista tapauksista muodostettuun mielikuvaan. Tämä arvio toimii kuitenkin eräänä kriteerinä riskinarviossa. 2.1.3.3. Arvio tarvittavista voimavaroista Arvio tarvittavista voimavaroista voi perustua ennalta laadittuun ohjeistukseen tai muuten vastaavanlaisista tapauksista muodostettuun mielikuvaan. Tämä arvio toimii myös osaltaan kriteerinä riskinarviossa. 2.1.3.4. Arvio tehtävään eri viranomaisilta kuluvasta ajasta Arvio tehtävään eri viranomaisilta kuluvasta ajasta vaikuttaa arvioon tarvittavista valvotiedoista esim. alueellisen toimintavalmiuden osalta. Tämä puolestaan vaikuttaa myös vasteenmääritykseen siltä osin, kuinka etäältä erilaisia yksiköitä on perusteltua hälyttää tai varata tehtävään. 2.1.3.5. Mahdollisimman tarkka sijaintitieto tapahtumasta Mahdollisimman tarkka sijaintitieto tapahtumasta toimii yleiskuvan ohella tärkeimpänä riskinarvion ja vasteenmäärityksen pohjana suhteuttaen tietokannoissa olevat paikka-, tila-, käyttövalmius- ja ominaisuustiedot tapahtuman sijaintiin. 13
2.1.3.6. Ilmoittajan tunnistus Ilmoittajan tunnistus vaikuttaa lähinnä varotietojen perusteella riskinarvioon. Joissain tapauksissa tunnistus voi vaikuttaa myös yleiskuvan luotettavuusarvioon. 14
2.1.4. Yhteenveto Yhteenveto hätäilmoituksen käsittelyn tiedoista (Taulukko 1). Takulukko 1 Tapahtuma/tilanne Tapahtuman laatu Välttämätön Tapahtuman paikannus Ilmoittajan tunnistus Viittaus Mistä siirretään 3.1.2.1 Tapahtuman havaitsija / Laite 3.1.2.2 Tapahtuman havaitsija/ Laite 3.1.2.3 Tapahtuman havaitsija/ Laite Mihin siirretään Hätäkeskus Tapahtuman kuvaus - oletus Tapahtuman sijainti Id-numero Ilmoittajan tiedot Id-numero Tiedon muoto Puhe Data Puhe Data Puhe Data Tiedon määrä Suuri Pieni Hätäkeskus Keskinkertainen Pieni Pieni Pieni Taajuus Tiheä Tiheä Tiheä Mitä siirretään Vasteaika Reaaliaika Tarpeellisuus Nopea Välttämätön Hätäkeskus Nopea Hyödyllinen 2.2. Vasteenmääritys 2.2.1. Kuvaus Vasteenmääritys jaetaan kahteen osa-alueeseen. Riskinarvioon ja varsinaiseen vasteenmääritykseen. Riskinarviolla tarkoitetaan hätäilmoituksessa kohteen tilasta ja sijainnista saatavilla tiedoilla tehtyä arviota toiminnassa tarvittavista voimavaroista. Tämän jälkeen riskinarvion perusteella määritetään tarkoituksenmukainen vaste, joka määritetään yksiköiden ilmoittamien käytettävyys-, ominaisuus-, tila- ja sijaintitietojen perusteella. Voimavarojen tehokas käyttö edellyttääkin näiden tietojen reaaliaikaista päivittämistä. Vasteenmääritys päättyy hälyttämispäätökseen. Tällöin päätös voi olla myös johtamatta hälyttämisen. Kaikki hälyttämistä koskevat päätökset kuitenkin kirjataan hätäkeskuksessa. Perusteen vasteenmääritykselle luo hätäilmoituksen käsittely. Näkökulma: Vasteenmäärittäjä 15
2.2.2. Vasteenmäärityksessä tarvittava tieto 2.2.2.1. Riskinarvio Kohteen ennakkotiedot saadaan pääsääntöisesti alueilta tai kunnista hätäkeskuksen tietokantaan syötetyistä tiedoista, joskus käytössä ovat myös kyselyt rakennusvalvonnan tai Väestörekisterikeskuksen tietokantoihin. Kyseiset tiedot löytyvät siten yleensä myös paikallisesti ja joissakin palokunnissa ne on tallennettu myös ajoneuvojen työasemiin. Ennakkotiedot eivät yleensä ole päiväntarkkoja, joskin varautumisen puolella on käynnistetty projekteja, joilla pyritään siirtämään palotarkastuksilta saatava tieto reaaliaikaisesti myös operatiiviseen käyttöön. Potilaan perustietoja ei voida voimassa olevan lainsäädännön nojalla kuitenkaan pitää pelastustoimen tai hätäkeskuksen rekistereissä, vaikka sairaankuljetuksen kehittämishankkeissa paineita tähän suuntaan onkin, vaan ne on tarvittaessa haettava sosiaalija terveystoimen tietokannoista. Vallitsevat ympäristöolosuhteet (säätila) kohteen lähistössä vaikuttavat riskinarvioon niin sairaankuljetus, sammutus- kuin pelastustehtävissäkin. Lähinnä kyseeseen tulevat lämpötilan vaikutus potilaan saavutettavuusvaatimuksiin, kosteuden ja tuulen huomioiminen palon leviämistä arvioitaessa tai lämpötilan ja tuulen suunnan vaikutukset kemikaalionnettomuuksien yhteydessä. Säätila saattaa joskus myös oleellisesti vaikuttaa kohteen saavutettavuusaikoihin. Suunniteltu vaste saattaa vaihdella myös, lähinnä automaattisella paloilmoittimella varustetuissa kohteissa, vuorokaudenajan mukaan. Tällöin on kyseissä kunnassa tehty arvio siitä kuinka nopeasti kohteen henkilöstö pystyy reagoimaan mahdolliseen paloon ja vaste vaihtelee tiettyyn kohteeseen vaihtelee eri vuorokaudenaikoina tämän mukaan. 2.2.2.2. Yksiköiden sijaintitieto Yksiköiden sijaintitieto tarvitaan sen suhteessa tapahtuman paikkaan. Lisäksi sijaintitieto on pystyttävä yhdistämään tieverkkoon ja mikäli mahdollista, sen kapasiteettiin kyseisellä hetkellä. Vasta näin voidaan selvittää, mikä yksikkö on mahdollisesti nopeimmin kohteessa. Tarvittavan sijaintitarkkuuden voidaan katsoa riippuvan pitkälle siitä, millaiseen ympäristöön tieto esitetään. Laajoilla maaseutumaisesti asutuilla alueilla, joissa yksiköitä liikkuu vähän ja 16
toimintavalmiusajat ovat pitkiä, ei tarkkuudesta ole niin suurta hyötyä kuin taajoissa kaupunkikeskuksissa, joissa vasteet ovat niin lyhyet, että niillä on ratkaisevaa merkitystä tapahtuman haittavaikutusten pienentämisessä. Ajantasainen sijaintitieto tarvitaan aina viimeistään vasteenmäärittelyä tehtäessä ja on edellytyksenä tehokkaalle arvioinnille. Sijaintitiedoille tarvitaan kuitenkin myös päivityksen määräväli, jotta hätäkeskuksessa saadaan riittävä valvotieto alueen resurssien kehityksestä. 2.2.2.3. Yksiköiden käyttövalmiustiedot Yksiköiden käyttövalmiustiedot vaikuttavat riskinarvioon lähtövalmiuden osalta. Nopeimmin pystyvät vasteeseen liikkeellä olevat yksiköt, sitten asemalla päivystävät, jonka jälkeen ovat eriasteiset varallaolojärjestelmät. Hitaimmin lähtevät yleensä erilaiset vapaalta hälytettävät yksiköt. Esimerkiksi sopimuspalokuntien osalla ei voitane ajatella ainakaan oletusarvona sopimuksenmukaista korkeampaa käyttövalmiutta, ellei tietoa tapauskohtaisesti erikseen päivitetä hätäkeskukseen. On myös muistettava, että ammattipalokunnissa, joissa useammassa yksikössä käytetään samaa kuljettajaa, muiden käyttövalmius putoaa hälytettäessä yksi niistä tehtävään. 2.2.2.4. Yksiköiden tilatiedot Yksikön tilasta saadaan tiedot etukäteisolettamuksina yksikön päivittämän tehtävävaiheen ja hätäkeskuksen antaman tai yksikön päivittämän kiireellisyyden perusteella. 2.2.2.5. Yksiköiden ominaisuustiedot Yksikön toiminnalliset ominaisuudet voidaan jakaa neljään pääluokkaan, hoito, sammutus, pelastus (raivaus) ja johtaminen. Ominaisuudet voidaan määritellä vielä pääluokkien sisällä erillisiin valmiustasoihin. Vapaana tai asemalla olevien yksiköiden ominaisuustiedot perustuvat joko perusolettamuksena oleviin tai siitä tilapäisenä poikkeamana yksiköstä päin annettaviin tietoihin. Poikkeamat saattavat johtua esim. huollon tarpeesta jollakin osa-alueella tai työvuorojärjestelmästä johtuvasta tilapäisestä muutoksesta miehistön suorituskyvyssä. 17
2.2.3. Vasteenmäärityksessä tuotettu tieto 2.2.3.1. Tarkoituksenmukaisin vaste hälyttämistä varten Vasteenmäärityksessä tuotetaan riskinarvion perusteella tarkoituksenmukaisin vaste kyseisellä hetkellä, jolloin kaikille yksiköille voidaan hälytyksen yhteydessä antaa seuraavat tiedot. Osoite (kohteen koordinaatit) Yksikkö tietää ajoreitin lisäksi kohteen voi selvittää mahdolliset kohteen ennakkotiedot. Tehtäväkoodi o Kiireellisyys Vaikuttaa hälytysajon tarpeellisuuteen ja sen riskinarviointiin. /4/s.23 o Tyyppi aikana. Tarpeelliset ennakkovalmistelut voidaan suorittaa matkan Hälytettävät yksiköt Ennakkoarviot voimien riittävyydestä sekä saapumisajoista ja järjestyksestä yksikön tulevat tehtävät Käsittelyhistoria Voidaan arvioida tapahtuman tai kohteen tilan kehittymistä siihen asti, että yksikkö saapuu kohteeseen. 18
2.2.4. Yhteenveto Yhteenveto vasteenmäärityksen tiedoista (Taulukko 2). Taulukko 2 Tapahtuma / tilanne Riskinarvio / ennakkotiedot Riskinarvio / ulkoiset olosuhteet Yksiköiden sijainti Yksiköiden käyttövalmius (oletettu) Yksiköiden käyttövalmius (tilapäinen) Yksiköiden tilatieto Yksiköiden oletukseen perustuva ominaisuustieto Yksiköiden oletuksesta poikkeava ominaisuustieto Viittaus Mistä siirretään 3.2.2.1 Tiedon tuottaja 3.2.2.1 Havaintoverkko Mihin siirretään Hätäkeskus / tietojärjestelmä Hätäkeskus Mitä siirretään Kohteesta koottu ennakkotieto Säätila kohteen läheisyydessä Sijainti- 3.2.2.2 Yksiköt Hätäkeskus 3.2.2.3 Yksiköt Hätäkeskus asettava organisaatio 3.2.2.3 Yksiköt Hätäkeskus tieto Käyttövalmiuden oletustieto Tilatieto 3.2.2.4 Yksiköt Hätäkeskus 3.2.2.5 Yksiköt Hätäkeskus asettava organisaatio 3.2.2.5 Yksiköt Hätäkeskus Ominaisuustieto Ominaisuustieto Tiedon muoto Data Tiedon määrä Data Puhe Pieni Tiheä Puhe Data Pieni Reaaliaika Data Pieni Merkityksetön Harvinainen Tiheä Data Pieni Reaaliaika Puhe Data Pieni Merkityksetön Harvinainen Vasteaika Taajuus Tarpeellisuus Massasiirto Merkityksetön Ajoittainen Hyödyllinen Data Pieni Tausta Ajoittainen Hyödyllinen Välttämätön Välttämätön Käyttövalmiuden tilapäinen tieto Reaaliaika Tilapäinen Hyödyllinen Välttämätön Välttämätön Data Pieni Reaaliaika Tilapäinen Hyödyllinen 19
2.3. Hälyttäminen 2.3.1. Kuvaus Hälyttämisen suorittaa yleensä hätäkeskus. Hälyttämisellä tarkoitetaan tässä toimintayksiköille annettavaa tietoa niiden toimintatarpeesta, toiminnan kiireellisyydestä sekä toimintapaikan sijainnista. Ajallisesti hälyttäminen jakautuu hälytyspäätöksen tekemiseen, yhteyksien avaamiseen ja tiedon välittämiseen. Hälyttämisen jälkeen tarvitaan valvotietoa hälytyksen onnistumisesta. Hälytystä voidaan pitää onnistuneena, kun kaikki hälytetyt yksiköt ovat ilmoittautuneet tehtävään oletetussa ajassa ilman hälytystoiminteiden uusimista. Näkökulma: Hälyttäjä 2.3.2. Hälyttämisessä tarvittava tieto 2.3.2.1. Yksiköiden hälytystapa Yksiköiden hälytystapa on suunniteltava etukäteen tapauskohtaisesti. Puheviestiä käytettäessä syntyy useita yksiköitä hälytettäessä aina jonkin verran viivettä. Erityisesti CCIR-koodilla avattavat ja kuitattavat hälytysyhteydet saattavat aiheuttaa jopa minuutin ylittäviä viiveitä hälyttämiseen, kun hälytetään yhtäaikaa yksiköitä useiden tukiasemien alueelta. Viiveitä voidaan pienentää avattaessa yhteydet digitaalisilla järjestelmillä nykyisten analogisten sijaan. Kuulutukset voidaan hoitaa esim. puhesyntetisaattorilla, joka lukee päivystäjän kirjaaman hälytyksen säästäen näin päivystäjän aikaa. Tiedon saaminen kullekin yksikön jäsenelle ilman puheviestiä on nopein vaihtoehto, mutta vaatisi jokaiselle jonkinlaisen jatkuvasti mukana pidettävän hälytyspäätelaitteen. Päätelaitteen ilmoittaessa toiminnan tarpeesta välittömästi teksti- tai kuvatiedolla ei puheella annettavaa viestiä välttämättä tarvita lainkaan. 2.3.2.2. Hälytysyhteyksien toimivuus Hälytysyhteyksien toimivuudesta ja kapasiteetista tarvitaan jatkuvaa valvotietoa, jotta ainakin osa mahdollisista vioista voitaisiin havaita ja korjata ennen, kuin kyseistä yhteyttä tarvitaan. 20
2.3.2.3. Tieto hälytyksen perillemenosta Tieto hälytyksen perillemenosta tarvitaan, jotta voidaan olettaa yksiköiden saaneen tehtävän, eikä lisätoimenpiteitä tarvita, ennen kuin jokin yksikkö jää oletetussa ajassa ilmoittautumatta tehtävään. Käytännössä tämä ei liene avainkysymys muutenkin pitkän toimintavalmiuden sopimuspalokuntien osalta, joskin näiltäkin kuittaustieto tulisi saada ainakin paloasemittain (paikallisen hälytysjärjestelmän tasolta). Tärkeämmässä roolissa tieto sen sijaan on silloin, kun kyseessä on välittömästi lähtövalmiudessa oleva yksikkö. Näiltä tieto tulisi saada oletusyhteyden tasolta, sillä lyhyen toimintavalmiuden edut menetetään nopeasti potilaan tilan heikentyessä tai tulipalon laajetessa. Kuittaukset hälytyspäätelaitteista ovat kuitenkin vain ensimmäinen indikaattori hälytyksen perillemenosta ja vasta yksiköiden lähtöilmoitukset varmentavat avun lähtemisen. Hätäkeskus joutuukin tarkkailemaan hälytyksen onnistumista järjestelmän tukena aina vähintään tähän pisteeseen asti. 2.3.2.4. Tieto hälytyksen vasteesta Hälytysprosessin jälkeen on niin johtovastuussa olevan, kuin hätäkeskuksenkin jatkuvasti tarkkailtava uusien ilmoitusten sisällöstä sekä saatavilla olevista muista tiedoista vastaavako, suoritetut hälytykset tehtävän edellyttämää vastetta. Vasteen täydentämisen tekee hätäkeskus kohteesta saatujen lisätietojen perusteella yhteistyössä pelastustoimintaa kohteessa johtavan ja / tai toiminnasta johtovastuussa olevien kanssa. 2.3.3. Hälyttämisessä tuotettu tieto Tieto toimintaan osallistuvista yksiköistä tarvitaan paitsi johtamiseen myös toisten yksiköiden valmistautumista varten. Taktiikkaa ja osin ajoreitin valintaa varten tieto tarvitaan kaikkiin osallistuviin yksiköihin. Hätäilmoituksen historiatiedoista on huomattavaa hyötyä toimintaan osallistuville yksiköille näiden arvioidessa tapahtumien kehitystä ja tältä pohjalta tarvittavia toimenpiteitä kohteessa. Lisäksi niitä tarvitaan öljyntorjunta- tai muiden mallisuunnitelmien valmisteluun ja käyttöön sekä raportointia ja jälkitarkastelua varten. Suuronnettomuustapauksissa saattaisi olla hyödyllistä, että kyseiset tiedot siirtyisivät edeltä käsin paikalliseen pelastuspalvelun johtokeskukseen, vaikkei sitä vielä olisi toiminnallisesti perustettukaan. 21
Valmiustilanne hälyttämisen jälkeen saattaa aiheuttaa tarvetta alueellisiin valmiussiirtoihin. Tietoa puutteellisista valmiuksista tulee jatkossa kertymään vain hätäkeskukseen, sillä yksiköiden tehokas käyttö yli alueellisten rajojen tai useiden yksiköiden yhtäaikainen käyttö pienempiin tehtäviin ei tule kantautumaan muualle. Edeltä käsin määrätyn kynnyksen ylittyessä tämä tieto on välitettävä alueellisesti toiminnasta vastaavalle tarvittavien päätösten tekoa varten. 2.3.4. Yhteenveto Yhteenveto hälyttämisen tiedoista (Taulukko 3). Taulukko 3 Tapahtuma/til anne Viittaus Mistä siirretään Hälytystapa 3.3.2.1 Yksiköt Hätäkeskus Välttämätön Hälytysyhteyksien toimivuus Hälytysviesti 3.2.3.1 Hätäkeskus Hälytyksen onnistuminen Hälytyksen onnistuminen Vasteen onnistuminen 3.3.2.3 Sovittava 3.3.2.2 Viestijärjestelmien ylläpitäjät Hätäkeskus rajapinta 3.3.2.3 Yksiköt Hätäkeskus 3.3.2.4 Yksiköt Hätäkeskus Mitä siirretään Tieto hälytysyhteydestä Tieto yhteyksien käytettävyydestä Tehtävän: Laatu Sijainti Vaste Historia Kuittaus hälytyksestä Voiko osallistua tehtävään Arviot tarvittavasta vasteen muutoksesta Tiedon muoto Tiedon määrä Data Puhe Data Puhe Pieni Suuri Mihin siirretään Vasteaika Taajuus Tarpeellisuus Data Status Nopea Ajoittain Nopea Tiheä Hyödyllinen Data Status Tiheä Tiheä Yksiköt Johtoyksiköt Johtokeskus Hätäkeskus Keskinkertainen Reaaliaika Välttämätön Data Status Reaaliaika Hyödyllinen Nopea Tiheä Hyödyllinen Puhe Pieni Puhe Suuri Reaaliaika Tilapäinen Hyödyllinen 22
2.4. Matkalla oleva yksikkö 2.4.1. Kuvaus Matkalla on se toiminnallisen yksikön suoritusvaihe, joka alkaa yksikön saatua tiedon sille osoitetusta tehtävästä ja päättyy siihen, että yksikkö ilmoittaa olevansa paikalla. Tämän tehtävävaiheen aikana yksikön miehistö orientoituu ja valmistautuu edessä olevaan tehtävään sekä pyrkii hankkimaan mahdollisimman hyvän etukäteiskuvan niin itse tapahtumasta, sen laajuudesta kuin tarpeellisista torjuntatoimistakin. Näkökulma: Hälyttämiseen vastaava yksikkö 2.4.2. Matkalla olevan yksikön tarvitsema tieto 2.4.2.1. Tehtävän lisätiedot Ohikulkijoiden, ilmoittajan tai kohteen henkilöstön lisähavainnot täydentävät tilannekuvaa. Tiedot lisähavainnoista ovat hyödyllisiä kaikille kohteeseen matkalla oleville yksiköille, tärkeimpiä ne ovat ensin saapuville ja tilanteen johtajille. Hätäilmoituksen käsittelyyn kuluneen ajan tietäminen helpottaa kaikkien osallistuvien yksiköiden ennakkovalmistautumista, sillä näin voidaan arvioida tapahtuman etenemistä paikalle saapumiseen ja toiminnan aloittamiseen asti. Kohteeseen saapuneet yksiköt pystyvät jo tiedusteluun pelastustoiminnan edellyttämästä näkökulmasta. Näin ne voivat välittää valmistautumisessa tarvittavaa tietoa matkalla oleville yksiköille. Muiden yksiköiden sijaintitieto auttaa kutakin arvioimaan omaa roolia tulevassa tehtävässä sekä mahdollisesti valitsemaan ajoreitin siten, että tuleva sijoittuminen olisi optimoitu toiminnan kannalta. Laitteistojen antama tieto voi tässä vaiheessa auttaa toimintasuunnitelman tekoa. Tarkempien tapahtumatietojen ja sijainnin tarkentamiseksi osa paloilmoitinvalmistajia tutkii mahdollisuutta siirtää kiinteistövalvontalaitteistojen lähettämää tietoa laajemmassa määrin internetin kautta nähtäväksi. Tavoitteena on, että järjestelmä mahdollistaisi myöhemmin myös kiinteistötekniikan ohjaukset internetin yli. Näin periaatteessa esittää voidaan esim. rakennuksen pohjakuvan päällä lämpötilan ohella muitakin ilmaisintietoja sekä pysäyttää ilmanvaihto tai katkaista virrat. 23
2.4.2.2. Kohteen lisätiedot 2.4.2.2.1. Rakenteelliset tiedot / kohdekortti Saatavissa oleva tieto kohteen rakenteesta ja rakennustavasta auttaa ennakkovalmistautumisessa sekä vasteen onnistumisen arvioinnissa. Tiedot saadaan joko haulla rakennustietokannasta tai ovat paikallisesti tallennettuna yksikköön. Hakukriteerinä on voitava käyttää ainakin sijaintitietoa, osoitetta tai kohteen nimeä. Vanhempien rakennusten osalta ei yleensä ole saatavissa kuin perustiedot kuten materiaalit ja pinta-alat, mutta yhä useammista rakennuksista voidaan saada tarvittaessa jopa rakennuspiirustukset kolmiulotteisina. Tämä tosin edellyttää vielä työtä pelastustoimen ja kuntien rakennusvalvonnan järjestelmien yhteensovittamisessa. Automaattisella paloilmoittimella tai sammutuslaitteistolla varustetuista kohteista on yleensä laadittu kohdekortti (joskus myös muista PPA 14 mukaisista kohteista), josta ilmenevät tärkeimmät palotekniset ratkaisut sekä vaaralliset aineet. Suuremmista kohteista laaditaan lisäksi usein tarkemmat toimintasuunnitelmat. Näiden tietojen käytön ongelmana ovat olleet niiden päivitysvaikeudet. Esim. kohteiden pelastus- ja sammutustyötä helpottavat laitteet kuten savunpoisto, kuivasyötöt, sammutuslaitteistot tai erikoisia poistumisjärjestelyjä koskevat tiedot on yleensä ollut päivitettävä ajoneuvo- ja toiminta-aluekohtaisesti. Erikoiskohteiden toimintasuunnitelmien tai kohdekorttien tehokas käyttö kuitenkin edellyttää niiden olevan vähintäänkin muutaman päivän tarkkuudella ajan tasalla. Tämä voidaan järjestää kytkemällä päivitykset varautumisen tietojärjestelmiin. Uudemmista paloilmoittimista on saatavissa ennakkoarvioinnissa hyödyllistä tietoa kohteessa vallitsevista olosuhteista sekä tarkoituksenmukaisimmasta reitistä kohteeseen. (kts. myös 2.4.2.1) 2.4.2.2.2. Kohteen ulkoiset olosuhteet Tieto säätilasta on tarpeellinen arvioitaessa palon tai vaarallisten aineiden leviämistä sekä potilaan selviytymismahdollisuuksia. Riittävän tarkkaa tietoa ei yleensä saada ennen kuin kohteessa, mutta havaintoverkon tiedot voivat antaa hyvän pohjan alustaville arvioille. Tieto luokse päästävyydestä eli siitä kuinka lähelle ajoneuvolla voidaan / kannattaa ajaa, säästää kalustoa ja nopeuttaa toimintaa laajemmissa kohteissa. Tieto tästä saattaa löytyä kohdekortista tai toimintasuunnitelmasta, joissain tapauksessa se on ollut jopa kohdekortin 24
laadinnan peruste. Muuten tieto on yleensä merkitty vain rakennusvalvonnassa sijaitseviin asemapiirroksiin, jotka usein ovat vallitsevaan tilanteeseen nähden vanhentuneita. 2.4.2.2.3. Vaaralliset aineet Jo ilmoitukseen saattaa sisältyä tieto vaarallisista aineista ja tällöin tarvitaan luotettavaa lisätietoa jostakin tiedostosta. Useita tietokantoja löytyy internetistä, mutta varmistukseksi tulisi olla käytettävissä jokin päivitetty järjestelmä joka yksikössä. Matkalla saatavat tiedot vaarallisista aineista tekevät toiminnasta kohteessa nopeampaa ja turvallisempaa, koska tarvittava suojaustaso voidaan valita valmiiksi ja ajoneuvot sijoittaa sopivasti. On kuitenkin muistettava, että lopullinen tunnistus ja toimintapäätös voidaan yleensä tehdä vasta kohteessa. Tiedot vaarallisista aineista saattavat sisältyä myös toimintasuunnitelmaan tai kohdekorttiin, tällöin kohteessa olevien vaarallisten aineiden tietojen tulisi olla saatavina samoissa tiedostoissa kuin kohdekortti. 2.4.2.2.4. Potilastiedot Potilastietojen tarpeellisuus on verrattavissa pitkälle muunlaisesta kohteesta saataviin ennakkotietoihin. Tässä suhteessa ongelman muodostaa lainsäädäntö, jossa on pitkälti rajoitettu muiden kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedonsaantia potilasrekistereistä. Rekistereiden sijainti tulee näin todennäköisesti myös tulevaisuudessa olemaan sosiaali- ja terveystoimen hallinnonalalla. Haluttaessa niitä pelastustoimen käyttöön tulee ratkaistavaksi lukuisia tietoturva-, käyttöoikeus- ja siirtotiekysymyksiä. Riskinarvion ja ennakkovalmistautumisen tueksi voisi olla ajateltavissa myös eräänlaisen ensihoito(historia)rekisterin perustaminen. Sitä ylläpitäisivät ensihoitajat ja se olisi myös hätäkeskuksen käytössä. Siitä ilmenisivät tiettyyn henkilöön tai osoitteeseen sidotusti esim. normaalisti tarvittava välineistö, ensihoitotehtävien määrä ja kuljetuskoodi, milloin ne ylittävät tietyn ennalta sovittavan frekvenssin. Näin voitaisiin sekä nopeuttaa hälyttämistä ja toimintaa kohteessa että lisätä työturvallisuutta. 2.4.2.2.5. Varotiedot Fyysisesti vaaralliset henkilöt ja osoitteet ovat tai tulevat pitkälti poliisin tietoon. Työsuojelumielessä tämän tiedon saantia matkalla oleviin sairaankuljetus- ja ensivasteyksiköihin voidaan pitää erityisen perusteltuna. Joissain tapauksissa varotiedoista 25
saattaa olla työsuojelullista hyötyä myös sammutustehtävissä. Näitä tietoja ei voida pitää jatkuvasti saatavana yksiköissä, vaan ne tarvitaan tehtäväkohtaisesti ja päivitettyinä asianomaisesta rekisteristä, johon hätäkeskuksilla on pääsy. 2.4.2.3. Muiden yksiköiden paikkatieto Muiden yksiköiden paikka- tai ainakin sijaintitietoa tarvitaan kunkin yksikön oman toimintasuunnitelman tekoon suhteessa muihin sekä yleisemmin ennakkosuunnitelmien soveltamiseen ja toimintasuunnitelmien tekemiseen johtamista varten. Näillä tiedoilla kyetään arvioimaan mm. toiminta-alueelle saapuvien yksiköiden saapumisaikoja, -järjestystä sekä toimintakykyä. 2.4.3. Matkalla olevan yksikön tuottama tieto 2.4.3.1. Yksiköiden paikkatieto Tehtävään ilmoittautuvat yksiköt antavat yleensä lähtöilmoituksen. Ihanteellista olisi, jos tästä ilmoituksesta ilmenisivät sijaintitiedon (lähtöpaikka) ohella ainakin miehitys- ja ominaisuustiedot (suorituskyky kyseisellä hetkellä). Hätäkeskus pystyy tällä perusteella suorittamaan oma-aloitteista arviointia niin ohjeiden kuin muodostuneen mielikuvankin avulla siitä, onko vaste riittävä kyseiseen tehtävään. Toimintaa johtavalle nämä tiedot luovat perustan toiminnan suunnittelulle (vasteajat ja suorituskyky) sekä arviolle vasteen muutoksen tarpeesta. Alueellisen valmiuden ylläpito tulee pitkälti jäämään hätäkeskusten valvotiedon varaan, sillä hätäkeskukset ovat ainoita paikkoja, joissa tulee varmuudella voidaan seurata myös keskusten rajoilla naapurialueella tapahtuvia tehtäviä. Alueellinen tyhjiö voi syntyä paitsi yhdestä laajemmasta tehtävästä myös useista yhden yksikön tehtävistä, jotka yksiköt suorittavat itsenäisesti ja informaatio näistä tehtävistä ei näin tule ylempien johtoportaiden tietoon. Jos alueelliseen pelastustoimeen tullaan sijoittamaan jatkuvasti miehitettyjä valvonta-, viestitai johtokeskuksia, voidaan nämä toiminnat mahdollisesti hoitaa niissä edellyttäen, että yksiköiden paikkatiedot ovat saatavilla tai ne siirretään suoraan yksiköistä myös näihin pisteisiin. Tällainen tieto nopeuttaisi myös johtokeskusten toiminnan käynnistämistä. Toisaalta kyseinen menettely saattaa helposti johtaa monissa maissa huomattuun ilmiöön hälyttämisen porrastumisesta kaksivaiheiseksi, jossa ensinnä call center lajittelee puhelut 26
tapahtuman mukaan ja sitten kyseinen toimiala suorittaa tarkemman analyysin ja hälyttämisen. 2.4.3.2. Alustava arvio toimintasuunnitelmasta Alustava arvio toimintasuunnitelmasta laaditaan yleensä jossain muodossa jo matkalla. Kohteesta voi myös olla laadittu etukäteen toimintasuunnitelma, johon ilmoittautuvat yksiköt on sijoitettava. Suunnitelmasta ilmenevät ainakin ajateltu organisaatio johtovastuineen, yksiköiden likimääräiset fyysiset sijoituspaikat sekä ajateltu taktiikka. Selkeintä olisi, jos suunnitelma voitaisiin siirtää visuaalisena tehtävään ilmoittautuneiden yksiköiden näytöille (tähän tähtääviä johtamissovelluksia on tekeillä). Toistaiseksi kuitenkin suunnitelma joudutaan esittämään suusanallisesti, mikä aiheuttaa paitsi väärinymmärryksiä, myös turhaa viestitystä ja kuormitusta johtamiseen. /5/s.36-38 Puheviestinnän johtamista kuormittava tekijä tulee lisääntymään, ellei osaa tiedoista voida jatkossa siirtää muulla tavalla. Siirryttäessä vähitellen lain edellyttämään lähimmän ja tarkoituksenmukaisimman yksikön periaatteeseen, ovat ensimmäiset yksiköt hyvinkin pian tapahtumapaikalla. Johtajien ajomatkat ja tätä kautta vasteajat puolestaan tulevat alueellistamisen myötä pitenemään. Tämä edellyttää lisääntyvää tiedon hankintaa matkan aikana. Lähimmän yksikön periaatteeseen siirryttäessä ei myöskään enää ole ajateltavissa, että käytössä erikoiskohteissa olisivat aina yksiköt, jotka tuntevat kohteen ja ovat harjoitelleet siellä, vaan saapuvan yksikön miehistö saattaa ensimmäisen kerran nähdä koko kohteen ja olla täysin tietämätön siellä edellytettävistä varotoimista tai toimintamalleista. 27
2.4.4. Yhteenveto Yhteenveto matkalla olevan yksikön tiedoista (Taulukko 4). Taulukko 4 Tapahtuma/tilanne Tehtävän lisätiedot siviilit Tehtävän lisätiedot, laitteet Kohteen lisätiedot - kohdekortti Kohteen lisätiedot - ulkoiset olosuhteet Kohteen lisätiedot -vaaralliset aineet Kohteen lisätiedot - potilaan tiedot Kohteen lisätiedot Ensihoito-rekisteri Vastaus tehtävään osallistumisesta Tiedottaminen toimintasuunnitelmasta Vasteen onnistuminen Viittaus Mistä siirretään 3.4.2.1 Hätäkeskus Mihin siirretään Yksiköt 3.4.2.1 Kohde Yksiköt Laitteistotietoa 3.4.2.2.1 Alueellineseen Yksiköt Kohtee- pelastustoimi sidottua tietoa 3.4.2.3 3.4.3.1 Yksiköt Yksiköt Yksiköt Yksiköt Yksiköt Yksiköt Hätäkeskus Johtoyksikkö /-keskus Yksiköt 3.3.2.4 Yksiköt Hätäkeskus 3.4.2.2.2 Hätäkeskus Havaintoverkontietoa Potilaan tietoja 3.4.2.2.3 Palveluntuottajat / Hätäkeskus 3.4.2.2.4 Hätäkeskus / Soster 3.4.2.2.5 hätäkeskus Osoitteeseen sidottua varotietoa Paikkatietoa Tiedon muoto Puhe Data Data Data Tiedon määrä Suuri Hidas Nopea Merkityksetön Mitä siirretään Kerättyä tehtävään liittyvää lisätietoa Vasteaika Taajuus Keskinkertainen Tilapäinen Massasiirto Massasiirto Ajoittainen Ajoittainen Data Pieni Tausta Harvinainen Puhe Data Data Hidas Hidas Toimintaohjeita Keskinkertainen Harvinainen Keskinkertainen Ajoittainen Data Pieni Nopea Ajoittainen Data Puhe Puhe Data Puhe Data Pieni Reaaliaika Nopea Tausta Tiheä 3.4.3.2 Johtoyksikkö Paikkatietoa Massasiirto Suuri Suuri Ajoittainen Arviot tarvittavasta vasteen muutoksesta Keskinkertainen Ajoittainen Tarpeellisuus Hyödyllinen Hyödyllinen / Lisätieto Hyödyllinen / Lisätieto Lisätieto Hyödyllinen Lisätieto > Hyödyllinen Hyödyllinen Hyödyllinen Hyödyllinen 28