ASUMISEN RAHOITUS- JA KEHITTÄMISKESKUS Suunnitteluopas luonnos Suunnitteluopas-työryhmä 18.3.2011 Sivu 1
JOHDANTO Tausta ARA-asuntotuotannon rahoitustukien hyväksymistä/myöntämistä säätelevän lainsäädännön, ns, asuntolainsäädännön mukaan tuettavien asuntojen on oltava asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia ja asuinympäristöltään toimivia sekä uudisrakentamis-, hankinta- ja perusparannuskustannuksiltaan ja ylläpito- ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisia. Sitten 1990-luvun alkupuolen, jolloin luovuttiin arava-asuntotuotantoon liittyvien suunnitteluohjeiden laatimisesta ja julkaisemisesta, ARAn taholta ei ole annettu kirjallisia, em. rahoitusedellytyksiä selventäviä, yksilöiviä ohjeita. Suunnittelun ohjauksen perustan ovat muodostaneet YM:n taholta annetut asuntosuunnittelua koskevat määräykset ja ohjeet. Käytettävissä ovat lisäksi olleet luonnollisesti mm Rakennustietosäätiön sekä asuntoalan toimijoiden, tilaajien ja alan järjestöjen laatimat ohjeet ja suositukset, jotka tähän saakka ovat koskeneet lähinnä tavanomaiseen asumiseen tarkoitettuja kohteita. ARAn menettelytapana on ollut informaatio-ohjaus, joka on käsittänyt suunnittelun ohjauksen ohella myös ARAn hallintokäytäntöä suunnitelmien tarkastamiseen ja niiden hyväksymiseen liittyen. Tämä ohjaus on voinut olla koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa yleisesti ja hankekohtaisesti ao. hankkeen suunnittelijoille ja/tai rakennuttajalle suoraan annettavaa. Lisäksi ARAn taholta suunnittelun ohjauksen keinona toimi, tällä hetkellä kylläkin jo käytöstä poistettu hankeasiakirja "Rakennuttajan vakuutus suunnittelun ohjauksesta", jossa rakennuttaja että pääsuunnittelija antoivat allekirjoituksellaan vakuutuksen suunnitelmien yleisten edellytysten täyttymisestä ja taloudellisuudesta. Tämä yleinen vakuutus sisälsi lisäksi vakuutuksen siitä, että hankkeen suunnitelmien taloudellisuus on testattu ja että seuraaviin seikkoihin on kiinnitetty erityistä huomiota: - rakennuskohde täyttää esteettisyyden, viihtyisyyden, valoisuuden ja kestävyyden vaatimukset - ilmansuunnat, maisemasuunnat sekä pienilmasto on otettu huomioon - talot on ryhmitelty ja niiden pääsisäänkäynnit on järjestetty niin, että muodostuu pihoja tai vastaavia viihtyisyyttä lisääviä ulkotiloja, joiden kautta liikkumisesteetön kulku asuntojen pääsisäänkäynteihin tapahtuu ja että pyörätuolilla pääsee hissiin - autojen paikoitus on ryhmitelty niin, että jalankulkija voi pääsisäänkäyntiä käyttäen tulla kotiinsa kulkematta paikoitusalueen kautta - asuntojen kalustettavuus on hyvä - asunnoissa on vähintään yksi saniteettitila, joka on pyörätuolilla liikkuvan henkilön käytettävissä tai helposti muutettavissa tällaiseksi. Sivu 2
Viime vuosina ARA-tuotantoon kuten vapaarahoitteiseenkin asuntotuotantoon on alkanut kohdistua uusia vaatimuksia, erityisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien lämmitysenergioiden lisääntyvän käytön mahdollistavien ratkaisujen suhteen. Lisäksi tilojen ja ympäristön turvallisuutta ja esteettömyyttä on korostettu aiempaa enemmän. Erityisasukasryhmille tarkoitettuihin kohteisiin liittyen yleisinä keskustelun aiheina/vaatimuksina ovat olleet esillä mm. asuinhuonetilojen koko/koon kasvattaminen, yhteis- ja palvelutilojen määrä sekä ryhmäkotiratkaisuissa tilojen kodikkuus ja asumisen yksityisyyden kuin myös yhteisöllisyyden mahdollistuminen niissä. Etenkin nämä uudet vaatimukset ja niiden tuomat uudet haasteet asuntosuunnitteluun ottaen lisäksi huomioon ARA-tuotannossa suunnitteluratkaisujen taloudellisuuden osalta edellytetty perin tiukka taso ovat ARAn kokemusten mukaan osoittautuneet varsin useissa tapauksissa ongelmallisiksi ratkaista. Tämä on aiheuttanut paitsi paljon hankekohtaista suunnittelun ohjaustarvetta, niin ääritapauksissa on voinut johtaa myös laadittujen suunnitelmien hylkäämiseen. Eräänä keinona parantaa tilannetta on nähty suunnitteluoppaan laatiminen, minkä tarve myös kentältä saadun viestin perusteella on koettu suureksi. Perusteet ja sisältö Valtion tukeman asuntotuotannon tavoitteena on muodostaa toimivaa ja viihtyisää elinympäristöä sekä ekotehokasta, taloudellista ja kestävää yhdyskuntarakennetta. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tehtäväksi on säädetty huolehtia asuntojen tuotantoon, hankintaan ja perusparantamiseen myönnettävän valtion tuen sekä asumiseen liittyvien valtion avustusten ja takausten toimeenpanosta; (Laki Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta (71/2007) 1 ) Korkotukilain 4 :n 3 momentin mukaan tuettavien asuntojen on oltava asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia ja asuinympäristöltään toimivia sekä uudisrakentamis-, hankinta- tai perusparannuskustannuksiltaan ja ylläpito- ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisia. Uudisrakentamisen ja perusparantamisen on perustuttava kilpailumenettelyyn, jollei valtion asuntorahasto erityisestä syystä myönnä siitä poikkeusta. Korkotukilain 8 :ssä säädetään, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen on päättäessään korkotukilainan hyväksymisestä tarkistettava, että lain 4 :ssä säädetyt yleiset edellytykset ovat olemassa ja että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voi antaa tarkempia ohjeita korkotukilainamenettelystä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on laatinut tämän suunnitteluoppaan em. säädösten perusteella. Sivu 3
Suunnitteluopas on tarkoitettu valtion tukeman asuntotuotannon toteuttajille: kiinteistönomistajille, rakennuttajille, suunnittelijoille ja rakentajille ja myös kiinteistöjen käyttäjille. Suunnitteluoppaan tarkoituksena on selkeyttää valtion tukemaa asuntotuotantoa koskevien säädösten ja ohjeiden tulkintaa. ARAn asiakkaiden taholta on käytännön hankekäsittelyssä toivottu virastolta rakentamisen laatua ja kustannuksia koskevaa avoimempaa tavoitteenasettelua. ARAn toteuttaman hankeohjauksen painopiste siirretään rakennusprojektien hankekohtaisesta ohjauksesta yleiseen informaatio-ohjaukseen, jota tämä suunnitteluopaskin palvelee. Oppaan tavoitteena on ARA-tuotantoa koskevien tavoitteiden selkeyttäminen sekä eri toimijoiden osaamisen ja vastuun paraneminen. Pyrkimyksenä on avoin vuorovaikutteinen yhteistyö ARAn, rakennuttajien, suunnittelijoiden, kiinteistönomistajien ja muiden osapuolten välillä. Tavoitteena on nykyistä laadukkaampi, ekotehokkaampi ja kustannuksiltaan taloudellisempi asuminen. Pääpaino tämän oppaan sisällössä on rakennuspaikan valinnassa, rakennusten ja asuntojen käytettävyydessä, erityisesti tilamitoituksissa, tilojen välisissä yhteyksissä ja piha-alueen suunnitteluun liittyvissä seikoissa, joihin myös suunnitelmia tarkastaessa ja hyväksyttäessä kiinnitetään erityistä huomiota. Rakennuttaja voi perustelluista syistä poiketa oppaassa esitetystä tilamitoituksesta ja tavoitteista sopimalla siitä ARAn kanssa. Opasta tullaan kehittämään siitä saatavan palautteen sekä muutoin uusien tarpeiden myötä. Tämän oppaan ohella on syytä tutustua myös ARAn verkkosivuihin www.ara.fi ja myös sieltä löytyvään ARAn Rakennuttamisohjeeseen, jossa on tietoa mm ARAn hankekäsittelyvaiheista, suunnitelmien ja kustannusten hyväksymisestä ja suunnittelijoiden valinnasta. Sivu 4
Sisällysluettelo 1. Tilaajan vastuu 1 2. Suunnittelijoiden valinta 1 3. Suunnitelmien sisältövaatimukset 2 4. Rakentamiselle asetettavat vaatimukset 2 4.1 Rakennuspaikka ja rakennuksen soveltuvuus ympäristöön 2 4.2 Rakennuksen olennaiset vaatimukset 3 4.3 Taloudellisuus 4 5. Asunnot 5.1 Asuinhuoneistojen käyttökelpoisuus ja mitoitus 5 5.2 Tilaryhmittely ja yhteydet 6 5.3 Asuinhuoneet 6 5.4 Keittiötilat 7 5.5 Hygieniatilat 7 5.6 Säilytys- ja huoltotilat 7 6. Aputilat 7 6.1 Varastot 8 6.2 Yhteistilat 9 7. Erityisryhmien asunnot 9 7.1 Yleistä 9 7.2 Vanhusten asunnot 11 7.3 Kehitysvammaisten ja vammaisten asunnot 12 7.4 Opiskelija- ja nuorisoasunnot 13 7.5 Pitkäaikaisasunnottomien asunnot 13 7.6 Mielenterveyskuntoutujien asunnot 13 Sivu 5
1. Tilaajan vastuu ARA-hankkeissa tilaaja samaistuu ARA-tukien hakijaksi ja saajaksi, jolloin tilaajan rooliin kuuluu ylin päätäntävalta ja vastuu kaikissa po. tukien hakemiseen, nostamiseen ja käyttöön liittyvissä ja niiden edellyttämissä seikoissa ml. mm. kohteen suunnitteluttaminen. Hankkeen toteutuksen lähtökohdan muodostaa tilaajan toimesta/toimeksiannosta tehty tarve- ja hankesuunnittelu ja sen tuloksena syntyvä tilaohjelma laatu-, hinta- ja toteutusaikataulutavoitteineen. Nämä tilaajan päättämät tavoitteet tausta-aineistoineen luovat perustan hankkeen budjetoinnille ja rahoituksen suunnittelulle, ARA-rahoituksen hakemiselle sekä myös varsinaisen suunnittelun käynnistämiselle. Kohteen suunnitteluun liittyen keskeisiä tilaajan päätettävissä olevia/hyväksyttäviä seikkoja em. tavoitteiden ohella ovat erityisesti suunnittelijoiden valinta sekä toteutettavat, asetettujen tavoitteiden mukaiset suunnitteluratkaisut. Tavallista on, että tilaajalla ei ole kaikkea sitä osaamista, pätevyyttä eikä resurssejakaan hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, joista on suoriuduttava ennen kuin aikaan saannoksista voidaan päättää. Tällöin tilaajat antavat toimeksiantoja ko. palveluja tarjoaville toimijoille kuten esim. rakennuttajakonsultille, joka tilaajan edustajana ohjaa hanketta tilaajan antamin valtuuksin ja vastuin. 2. Suunnittelijoiden valinta Maankäyttö- ja rakennuslaki ja -asetus edellyttävät, että rakennuksen suunnitteluun käytetään päteviä tekijöitä ja että heille annetaan riittävät mahdollisuudet tehtäviensä hoitamiseen: Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö. (MRL 119 ) Rakennuksen suunnittelijan kelpoisuusvaatimukset on esitetty maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 :ssä. Vaatimukset perustuvat suunnittelutehtävän vaativuuteen, joka määrittää tarvittavan koulutuksen ja kokemuksen. Tarkempia säännöksiä annetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa A2. Sen säännökset koskevat kaikkea luvanvaraista rakentamista. Valtion tukemissa hankkeissa suunnittelijavalinnan olisi hyvä perustua kilpailumenettelyyn. Asuntolainsäädännön ohella ARA-asuntotuotannossa sovellettavaksi voi lisäksi tulla julkisia hankintoja koskeva ns. hankintalaki, mikäli ARA:lta tukea saava toimija on julkinen hankintayksikkö. Suunnittelun kilpailuttamisessa ARA suosittelee käytettäväksi Arkkitehtitoimistojen liiton ATL ry:n nettisivuilta (www.atl.fi) löytyvää Sivu 1
ohjeistusta: Rakennusalan suunnittelukilpailujen periaatteet, jonka ovat laatineet yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliitto ry SAFA, Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ja Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL. Kilpailutus voidaan järjestää yleisenä kilpailuna tai kutsukilpailuna, joiden ohella on käytettävissä laaja ja suppea suunnittelukilpailumenettely. Jaottelu perustuu kilpailussa tarvittavaan työmäärään, käytettävään aikaan sekä tulostettavaan aineistoon. Suppea suunnittelukilpailu on tarkoitettu käytettäväksi suunnittelijan valinnassa tavanomaisissa rakennushankkeissa korvaamassa julkisissa hankinnoissa yleistynyttä puhdasta hintakilpailua. 3. Suunnitelmien sisältövaatimukset Käynnistettäessä valtion tukea hakevan hankkeen suunnittelua, olisi suositeltavaa olla jo luonnosvaiheessa yhteydessä ARAan. Tällöin vältytään mahdollisilta myöhemmiltä muutossuunnittelukustannuksilta sekä voidaan varmistua kohteen riittävästä laatutasosta. Varsinkin erityiskohteita suunniteltaessa tämä on ensisijaisen tärkeää. Luonnosten hyväksyttämiseen riittävät pääsääntöisesti sähköisesti toimitetut kuvat, esimerkiksi pdf-tiedostoina, jotka ovat tulostettavissa A4- tai A3-kokoon. Huonetilojen pinta-alat tulee hakemuslomakkeilla esittää 0,5 m 2 tarkkuudella. Osapäätöstä haettaessa, hakemukseen tulee liittää pääpiirustussarjan ja hakemuslomakkeiden lisäksi ote asemakaavasta ja mahdollisesta poikkeamispäätöksestä sekä pihasuunnitelma. Pihasuunnitelmasta tulee ilmetä rakennukset ja rakennelmat, aidat, pihan korkeusasemat, pelastus- ja kulkutiet, luiskat, oleskelu- ja leikkialueet, paikoitusalueet, lumen keräilypaikat, pihan päällysteet, kalusteet ja varusteet. Pihasuunnitelmaan tulee liittyä lisäksi istutussuunnitelma ja valaistussuunnitelma. Lisäksi tulee laatia vapaamuotoinen ympäristöselvitys, josta käyvät ilmi kohteen sijainti, suhde naapurustoon sekä lähipalveluihin ja liikenneyhteyksiin. Osapäätösvaiheen asiakirjat on lueteltu myös osapäätösvaiheessa toimitettavat asiakirjat -lomakkeessa (ARA 99a/09). 4. Rakentamiselle asetettavat vaatimukset 4.1 Rakennuspaikka ja rakennuksen soveltuvuus ympäristöön Yhteiskunnan näkökulmasta rakentamisessa tulee kiinnittää huomiota yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen sekä ekologisesti kestävän elinympäristön luomiseen. Valtioneuvoston päätöksessä vuodelta 2008 valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista todetaan: "Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Olemassa olevia Sivu 2
yhdyskuntarakenteita hyödynnetään sekä eheytetään kaupunkiseutuja ja taajamia. Taajamia eheytettäessä parannetaan elinympäristön laatua. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan." Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ottaa tämän valtioneuvoston päätöksen huomioon hankevalinnassaan. Lainahakemuksen liitteeksi hakijan tulee laatia ympäristöselvitys, josta käyvät ilmi kohteen sijainti, suhde naapurustoon sekä lähipalveluihin ja liikenneyhteyksiin. Hankesuunnitelmassa tulee selvittää rakennuspaikan valintaan vaikuttavia seikkoja kuten rakennuspaikan soveltuvuus asukkaiden tarpeisiin palveluiden ja joukkoliikenteen saavutettavuuden näkökulmasta sekä tontin rakentamiskelpoisuus ja asemakaavalliset rajoitukset rakennuksen suunnittelulle sekä näistä johtuvat kustannusvaikutukset. Arvioitaessa rakennuspaikan soveltuvuutta aiottuun rakentamiseen tulee myös selvittää meluhaitat sekä suoran auringonvalon saanti asuntoihin. Hyvä lähiympäristö syntyy, kun rakennukset sovitetaan luontevasti ympäröivään rakennuskantaan ja maisemaan. Pihat ovat viihtyisiä, valoisia, virikkeellisiä ja turvallisia. Ulkotilat on suunniteltu hierarkialtaan moniasteisiksi ja rikkaiksi, yksityisestä julkiseen tilaan, asuntokohtaisesta ulkotilasta yhteisiin pihoihin ja julkiseen kaupunkitilaan, mikä mahdollistaa useita erilaisia kohtaamisia asunnon lähiympäristössä. Hyvä lähiympäristö perustuu rakennusten ryhmittelyyn ja niiden pääsisäänkäyntien järjestämiseen niin, että muodostuu suojaisia ja aurinkoisia pihoja tai vastaavia viihtyisyyttä lisääviä ulkotiloja, joiden kautta varmistetaan esteetön kulku asuntojen pääsisäänkäynteihin. Pyörätuolia ja apuvälineitä käyttävä henkilö pääsee pysäköintialueelta esteettömästi hissiin. Autojen pysäköinti on ryhmitelty sitten, että jalankulkija voi pääsisäänkäyntiä käyttäen tulla kotiinsa kulkematta pysäköintialueen kautta. 4.2 Rakennuksen olennaiset vaatimukset Rakentamista koskevat säännökset sisältyvät pääosin maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL), maankäyttö- ja rakennusasetukseen (MRA) sekä Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 :ssä säädetään rakennuksen soveltumisesta ympäristöön ja rakennuksen kauneuden vaatimuksesta. Samassa pykälässä säädetään myös rakentamisen olennaisista teknisistä vaatimuksista, joita on täsmennetty maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 :ssä. Rakennuksen käyttökelpoisuudesta säädetään(mrl 117 ), että rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja Sivu 3
muunneltavissa sekä soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Valtion tukemassa asuntotuotannossa suositaan laadukkaita, energiatehokkaita ja ekologisesti kestäviä asuinrakennuksia, jotka ovat ympäristöönsä sopivia, arkkitehtonisesti kauniita ja toiminnallisesti hyviä rakennuksia. Tavoitteena on tuottaa asuinympäristöä, jossa sen asukkaat viihtyvät ja joka koetaan turvallisiksi ja yhteisöllisiksi. Suunnittelijoiden tulee tiedostaa sellaiset rakenteita, rakennusosia ja rakennusmateriaaleja koskevat suunnitteluratkaisut, joista tiedetään aiheutuvan rakennuksiin kosteusriskejä. Tällaisia suunnitteluratkaisuja ei tule käyttää. Rakennustyön suorituksessa tulee noudattaa hyvää rakentamistapaa, jolla vältetään kosteusvaurioiden syntyminen rakennukseen. Hyvin suunniteltu asuinrakennus on toimiva, muodoltaan ja julkisivuiltaan selkeä ja se ottaa huomioon ympäröivän rakennetun ja luontoympäristön. Se kuluttaa energiaa mahdollisimman vähän ja sen huollettavuus ja käytettävyys on huomioitu järkevästi suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä. Hyvässä rakennuksessa on perusasiat kunnossa: viisto kattomuoto, riittävät räystäät ja sokkeli, toimivat ja kestävät rakenteet, hyvät huolella toteutetut detaljit ja ekologisesti kestävät terveelliset materiaalit, jotka sopivat toisiinsa. Tasakattoratkaisua voidaan käyttää, mikäli se on kaavallisista syistä perusteltua tai rakennuksen sopeuttaminen ympäristön rakennuskantaan sitä edellyttää. Viihtyisään ja lämpimään porrashuoneeseen tulee saada luonnonvaloa ja sieltä tulisi nähdä ulos. Portaan tulee olla helppokulkuinen. ARA suosittelee, että myös hissillisiin taloihin rakennetaan suorat porrassyöksyt ja lepotasot. Luhtitalossa tulee ottaa huomioon makuuhuoneiden yksityisyys esimerkiksi niin, että ne sijoitetaan luhtikäytävästä katsoen rakennusrungon toiselle puolelle. Kun luhtitalossa on enemmän kuin kolme kerrosta, luhtikäytävä tulee suojata säältä, jolloin talosta tulee sivukäytävätalo. Kun kaavallisista tai kaupunkirakenteellisista syistä joudutaan rakennukseksi valitsemaan syvärunkoinen talo, porrashuoneen ja käytävien viihtyisyyden ja luonnon valon saantiin pitää kiinnittää suunnittelussa erityistä huomiota. Tällöin porrashuone voidaan ratkaista riittävän väljänä lasikatteisena aulatilana. Asunnot tulee varustaa oleskeluparvekkeilla, joiden lasittamista ARA suosittelee. Kaikessa ARA-tuotannossa on tavoitteena esteettömyys. Varsinkin erityisryhmille tarkoitetussa rakentamisessa esteellisyys pitää ymmärtää liikuntaesteellisyyttä laajempana erilaisista toimintakyvyn rajoitteista johtuvana esteellisyytenä. Toimintakykymme alentuessa kohdistuu rakennussuunnittelulle monenlaisia vaatimuksia. Näitä vaatimuksia ovat erityisesti esteettömyys, turvallisuus ja muunneltavuus sekä palveluiden toteuttamisen joustavuus. Nämä tavoitteet ovat perusteltuja parantuneen turvallisuuden ja omatoimisuuden sekä vähentyneen avuntarpeen kannalta. Sivu 4
Asunnon ja asunnon lähiympäristön esteettömyydestä on määrätty rakentamismääräyksissä (F1 ja G1). 4.3 Taloudellisuus ARA-tuotannon osalta eräs keskeisimmistä tavoitteista ja ARA-tukien saamisen edellytyksistä on asumiskustannusten kohtuullisuus. Tämän tavoitteen saavuttamisen keskeinen edellytys on puolestaan suunnitelmien taloudellisuus. ARA edellyttää ensinnäkin, että rakennuspaikan olosuhteet ja kaavoitukselliset seikat huomioon ottaen kohteen laajuus- ja laatutavoitteet asetetaan niin, että lopputuloksena on mahdollista aikaan saada tarkoituksenmukainen, toimiva ja rakentamisen hinnan osalta kohtuuhintainen rakennus. Rakentamisen hintatavoitteen tulee perustua tilaohjelman ja laatutavoitteiden perusteella laskettavaan tavoitehintaan, mihin liittyy myös suunnitelmien tehokkuudelle asetettuja, suunnitelmista mitattavissa olevia tavoitteellisia ja suunnittelun ohjauksessa hyödynnettäviä tunnuslukuja. On erityinen syy korostaa sitä, että suunnittelun ohjaus tavoitteiden mukaisen kohteen aikaansaamiseksi on tilaajan tai tämän antamin valtuuksin ja vastuin toimivan rakennuttajakonsultin eräs keskeisimmistä tehtävistä. Tässä keskeisellä sijalla on kustannusohjaus, jonka tulee perustua suunnitelmien tunnuslukutestaukseen sekä rakennusosapohjaisiin kustannusarvioihin ja jolla luodaan edellytykset kohteen kohtuuhintaisuudelle. Asumiskustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa tulee asunnon kokonaisvuokran kohtuullisuutta arvioitaessa ottaa lisäksi huomioon paikkakunnan asuntomarkkinatilanne ja vallitseva käypä vuokrataso. Lisäksi tulee huomioida vuokranantajan mahdollisen vuokrantasauksen vaikutus kohteen asumiskustannuksiin. Valtioneuvoston asetuksessa säädetään vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta:"vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa säädettyjä yleisiä edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että asumiskustannukset lainoitettavassa kohteessa pysyvät kohtuullisina ja että kohteen toteuttajat ovat vakavaraisia sekä suorittavat täysimääräisesti ennakonpidätykset ja muut työnantajalle kuuluvat velvoitteet." (Valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 19 ) 5. Asunnot (erityisryhmien asunnot käsitellään luvussa 7) 5.1 Asuinhuoneiston käyttökelpoisuus ja mitoitus Hyvä asunto on toimiva, hyvin kalustettava, muunneltava, joustava ja esteetön. Asunto suunnitellaan yhteen tasoon. Mikäli kaavallisesta tai muusta syystä asunto joudutaan suunnittelemaan useampaan tasoon, Sivu 5
sisääntulokerroksesta suunnitellaan selviytymiskerros, jossa on esteettömät tilat lepoa, ruoan valmistusta sekä henkilökohtaisen hygienian hoitoa varten. Hyvän asunnon suunnittelussa on ilmansuunnat ja maisemasuunnat otettu huomioon. Asunto ja siihen liittyvä parveke suunnataan siten, että näihin tiloihin saadaan riittävästi päivä- ja ilta-aurinkoa. Valtion lainojen ja korkotuen avulla pyritään kohottamaan ensisijaisesti pienituloisten asumistasoa. Valtion tuella rakennettavien asuntojen kysyntä kohdistuu paljolti pienten talouksien asuntoihin. Asunnon hakijoista yli 80% on 1-2 henkilön ruokakuntia ARAlla on tavoitteena, että kysyntää vastaavaa asuntokantaa tuotetaan, että asunnot ovat pitkäaikaisesti käyttökelpoisia ja että rakentamis- ja asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina. Pienasunnolla ei ole täsmällistä määritelmää, vaan käsite on saanut erilaisia sisältöjä eri aikoina. Pienasunnoiksi katsotaan nykyään yhdelle tai kahdelle hengelle tarkoitetut asunnot. ARA suosittelee pienimmän pienasuntotyypin (huone ja tupakeittiö) pinta- alaksi 35 40 m 2. Erityyppisissä pienasunnoissa on asunnon elinkaaren kannalta perusteltua olla kaksi esteetöntä ikkunallista huonetilaa. 5.2 Tilaryhmittely ja yhteydet Hyvän asunnon sisäinen liikenne on toimiva ja taloudellisesti sekä selkeästi järjestetty. Asunnon sisääntulonäkymät ovat mielenkiintoisia. Parhaimmillaan asunnon sisällä on vaihtoehtoisia yhteyksiä ja ympärikäytävyyttä. Hyvä yhteys makuuhuoneista peseytymistiloihin on lyhyt ja välitön. Huonetilaa, jonka läpi on johdettu liikennettä, voidaan käyttää rajoitetusti eri toimintoihin, siksi läpikuljettavia huoneita tulee välttää. Eteistilan tulee olla riittävän väljä (vähintään 1,5 m x 1,5 m). Kaksiokerrosratkaisussa tulisi kerrosten välisen portaan liittyä eteiseen. Kerrosten välisen portaan tulisi olla helppokulkuinen, suorasyöksyinen ja lepotasolla varustettu. Suositeltavaa on, että 3h+k ja sitä pienemmät asunnot ovat yhdessä tasossa. Useampikerroksisessa asunnossa varaudutaan myös hissin tai tasonostimen rakentamiseen. 5.3 Asuinhuoneet Asuinhuoneet ovat riittävän tilavia, jotta ne olisivat eri tavoin kalustettavissa ja mahdollistaisivat asukkaan asumisen mahdollisimman pitkään omassa asunnossaan. Siksi makuuhuoneiden tulee olla mitoitettu siten, että sängyn voi sijoittaa poikittain huoneeseen. Riittävän tilava neliömäinen huonetila mahdollistaa sänkyjen sijoittamisen kulmittain, jolloin huoneen keskelle jää käyttökelpoista tilaa eri toiminnoille. Kahden hengen makuuhuoneen tulisi olla kooltaan vähintään 12 m 2 ja siinä tulisi olla vapaata huonetilaa 3m x 3m:n Sivu 6
suuruinen ala, jotta huone olisi myös liikkumisesteisen itsenäisesti käytettävissä. Olohuoneen ja tupakeittiön minimileveys on 3.6 m. Asuinhuoneiden mitoituksessa tulee huomioida lisäksi kotiharrastusten tilantarve sekä kotona tapahtuvan työskentelyn (etätyö) ja opiskelun vaatima tila. 5.4 Keittiötilat Keittiön toiminnat tulee olla järjestetty rationaalisesti ja keittiössä on voitava toimia pyörätuolia tai apuvälineitä käyttäen tai keittiö on kalustemuutoksin varustettavissa esteettömäksi. Riittävän väljä mitoitus mahdollistaa riittävät säilytystilat sekä keittiön monipuolisen käytön. Pienasunnossa voidaan keittotila sijoittaa oleskelutilaan tupakeittiöratkaisuna. Tupakeittiö tulee suunnitella riittävän väljäksi niin, että se tarjoaa esteettömät tilat ruoanlaitolle, ruokailulle, oleskelulle ja kotiharrastuksille. 5.5 Hygieniatilat Koska kuka tahansa saattaa vammautua joksikin ajaksi, asuntojen perusmitoitus on esteetön ja jokaisessa asunnossa on vähintään yksi saniteettitila, joka on pyörätuolia tai apuvälinettä käyttävän henkilön käytettävissä tai helposti muutettavissa tällaiseksi. Kaksikerroksisissa asunnoissa tulisi sisäänkäyntikerroksen saniteettitilan olla helposti muutettavissa myös liikuntaesteellisen käyttöön sopivaksi. Hygieniatilojen seinärakenteet olisi hyvä tehdä siten, että seiniin olisi mahdollista kiinnittää tukikaiteita, suihkuistuin yms. myöhemmin. Tällä edesautettaisiin sitä, että ihmiset voisivat asua pidempään asunnossaan. Mikäli asuntoon sijoitetaan huoneistokohtainen sauna, sen lauteet ja tilavuus tulee mitoittaa toimivuudeltaan riittäviksi. Pienasunnot olisi tarkoituksenmukaisen tilankäytön ja asumiskustannusten kannalta hyvä suunnitella ilman asuntokohtaista saunaa, jolloin kiinteistössä tulee olla yhteiskäyttöinen sauna. 5.6 Säilytys- ja huoltotilat 6. Aputilat Asunnossa tulee olla tarkoituksenmukaiset tilat ja kalusteet vaatteiden säilytystä ja huoltoa, kodinhoitoa ja harrastusvälineiden säilytystä varten. Suomen rakentamismääräyskokoelman asuntosuunnittelua koskevissa määräyksissä (G1) määrätään asuntojen yhteistilojen osalta, että asuinhuoneistossa tai sen käytössä tulee olla asianmukaiset tilat vaatehuoltoa ja irtaimiston säilytystä sekä polkupyörien, lastenvaunujen ja ulkoiluvälineiden säilytystä varten. Määräys on varsin väljä ja tulkinnanvarainen. Eräät Sivu 7
rakennuslupaviranomaiset ovatkin antaneet rakennuslupakäsittelyyn liittyen tulkintaohjeita asuinrakennusten aputilojen mitoituksesta. Tarkoituksenmukaiset, esteettömät ja riittävät yhteistilat tuovat asumiselle laatua asumisuran eri vaiheisiin sekä mahdollistavat myös erilaisten harrastus- ja liikkumisvälineiden turvallisen säilytyksen. Asukkaiden käyttöön tarkoitettuja yhteistiloja voivat olla kerho- ja askartelutilat, pesula- ja kuivaustilat, yhteiskäyttöiset saunatilat, säilytystilat sekä väestönsuojat. Yhteis- ja varastotiloihin tulee olla asunnoista esteetön kulkuyhteys. ARA-laatuun kuuluu saunomismahdollisuus kaikille joko viihtyisässä yhteiskäyttöisessä saunassa tai omassa huoneistokohtaisessa saunassa. Pienasuntoja erityisesti yksiöitä varten suositellaan rakennettavaksi viihtyisät yhteiskäyttöiset saunatilat, joita tällöin myös kaikki muutkin asunnot voivat hyödyntää. Koska asuinrakennusten apu- ja yhteiskäyttötilojen mitoitus on ollut varsin kirjavaa eri kunnissa ja myös vuokra-asuntojen omistajien keskuudessa on ARA katsonut hyväksi antaa näitä tiloja koskien oman tulkintaohjeensa tässä suunnitteluoppaassa. Sikäli kuin rakennuslupaviranomainen edellyttää aputiloilta suurempaa mitoitusta kuin ARA, tulee yleensä noudattaa lupaviranomaisen ohjetta. 6.1 Varastot Irtaimistovarastot (lämmin) Ovileveys vähintään 800 mm, normaali huonekorkeus, leveys vähintään 1100 mm pienasunnot 2,0 m 2 /asunto perheasunnot 3,0 Ulkoiluvälinevarastot pienasunnot 1,5 m 2 /asunto perheasunnot 2,0 Lastenvaunut ja apuvälineet (lämmin) pienasunnot 0,3 m 2 /asunto perheasunnot 0,5 Polkupyörien säilytys (sääsuojattua tilaa, voi sijaita myös ulkoiluvälinevarastossa) pienasunnot 1,5 kpl/asunto perheasunnot 2,0 Kiinteistönhoidon tilat Sivu 8
Siivouskomero 1 kpl/rakennus (varusteet mm. kaatoallas, lattiakaivo ja hiekanerotin) Varasto ja työtila (talovarasto) 5-10 m 2 6.2 Yhteistilat Pesulat ja kuivatustilat (suositeltavat) Kuivaus 1 kpl/30 asuntoa 10-15 m 2 Yli 20 asunnon yhtiössä tulee aina olla kuivaustila Pesula alle 30 asuntoa 10-20 m 2 yli 30 asuntoa 20-30 m 2 Vapaa-ajantilat (suositeltavat yli 30 asunnon kohteissa) Ikkunallisia harrastus- ja monikäyttötiloja tulisi rakentaa yli 30 asuntoa käsittäviin kiinteistöihin. Harrastus- ja monikäyttötilat voidaan rakentaa myös useamman kiinteistön yhteisinä tiloina, jolloin ne voidaan taloudellisesti toteuttaa laadukkaampina ja paremmin varusteltuina kuin kiinteistökohtaiset tilat. Askartelu-, kerho- tai monikäyttöhuone 1m 2 / asunto (minimi 20 m 2 ) Tilan läheisyydessä tulee olla esteetön WC-huone ja siivouskomero. Talosaunat, 1 sauna 30 saunatonta asuntoa kohti Saunaosasto tulisi sijoittaa maanpäällisiin ikkunallisiin tiloihin. Pukuhuone Pesuhuone Sauna Esteetön WC-huone Ulkovilvoittelu 4 henkilölle 2 suihkua 4 henkilölle (mikäli mahdollista) Saunaosaston läheisyydessä tulisi olla siivouskomero. 7. Erityisryhmien asunnot 7.1 Yleistä Tämä luku käsittelee ARAn myöntämää erityisryhmien investointiavustusta saavien kohteiden suunnittelua. Tarkemmat tiedot hakumenettelyistä, rakennuttamisesta, erityisryhmien määrittelystä yms. löytyy ARAn verkkosivulta kohdasta "Avustukset". Suunnittelussa tulee noudattaa Sivu 9
ministeriöiden kuntakirjeitä sekä erityisesti alan järjestöjen ohjeistuksia suunnittelusta. Erityisryhmien asuntojen tulee sijoittua taajamiin palvelujen läheisyyteen. Erityisesti kehitysvammaisten ja vammaisten kohteet eivät saa sijoittua laitosalueille eivätkä muiden erityisryhmien yhteyteen vaan omina pieninä yksiköinään tavallisen asumisen joukkoon. Tavoite on, että erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden asuminen järjestetään yksilöllisen asumisen periaatteella normaalissa asuinympäristössä. Esteettömyys Rakennus lähiympäristöineen suunnitellaan esteettömäksi, erityistä huomioita tulee kiinnittää lähiympäristöön (piha, pihaväylät, paikoitus), porras- ja liikennetiloihin (portaat, aulat, sisäänkäynnit, hissi, terassit, kuistit). Asuintilat tulee suunnitella kauttaaltaan esteettömiksi (asunto, asuintilat, parveke, erityisesti wc- ja peseytymistilat) ja suositellaan minimivaatimuksia selkeästi väljempää mitoitusta,. Huomiota tulee kiinnittää myös materiaalien, kalusteiden, varusteiden ja opasteiden suunnitteluun ja valintaan. Lähiympäristö Asuinrakennusten lähiympäristö tulee suunnitella turvalliseksi, kevyen liikenteen väylät tulee erottaa ajo- ja pysäköintiväylistä. Oleskelu- ja leikkialueet suunnitellaan turvallisiksi ja suunnataan suotuisiin ilmansuuntiin sekä varustetaan ajanmukaisesti. Palvelutalo/asumisyksikkö tulee pääsääntöisesti suunnitella maanläheiseksi niin, että asunnoista on helppokulkuinen ja luonteva yhteys pihatiloihin ja muihin ulko-oleskelutiloihin. Näiden pitäisi olla osittain puolilämpimiä, talvipuutarhatyyppisiä oleskelutiloja. Periaatteessa ryhmäkoti olisi sijoitettava maantasokerrokseen. Perusteluna on se, että vapaa ulkoilumahdollisuus on asukkaiden viihtyvyyteen ja mielenterveyteen keskeisesti vaikuttava tekijä erityisesti, kun muistihäiriöisten asukkaiden liikkumista joudutaan rajoittamaan ja ulkoilualue jää siten hyvin suppeaksi. Tiiviissä keskusta-asumisessa ryhmäkoti voidaan sijoittaa myös ylempiin kerroksiin, edellyttäen, että käytettävissä on kunnollinen, säältä suojattu ulkoiluparveke, joka sopii myös talvella tapahtuvaan ulkoiluun. Asuinrakennusten porrashuoneet Hissi rakennetaan kaikille tasoille. Portaiden tulee olla suoravartinen porras varustettuna lepotasolla ja porrashuoneeseen tulee saada luonnonvaloa kaikille tasoille. Luhtikäytävätaloissa asuintilat (oh, mh) eivät saa avautua luhtikäytävälle Erilliset asunnot ja ryhmäasunnot Sivu 10
Erityisryhmien asunnoissa tulee erityistä huomiota kiinnittää asuntojen toimivuuteen ja kodikkuuteen. Sisustusratkaisujen tulee olla mahdollisimman kodinomaisia (pintamateriaalit, värit, kuviot, kalusteet, verhoilut, varusteet, henkilökohtaiset tavarat (taulut, valokuvat, kalusteet jne.). Ryhmäkodeissa oleskelu-, ruokailu-, eteis-, aula-, käytävä-, sauna- yms. tilat tulee suunnitella kodinomaisiksi ja toiminnaltaan luonteviksi. Pitkiä käytävämäisiä tiloja tulee välttää, ryhmäkotihuoneet tulee ryhmitellä yhteisten oleskelutilojen ympärille ja välittömään läheisyyteen. Ulko-oleskelutilat (tilavat parvekkeet, terassit jne.) tulee sijoittaa esteettömästi yhteisten oleskelutilojen yhteyteen ja jatkeeksi. Ryhmäkodoissa yksi tärkeimmistä keinoja kodinomaisuuden saavuttamiseen on riittävän pieni ryhmäkoko. Ryhmien enimmäiskoot on esitetty jäljempänä. Erilliset asunnot ja tukiasunnot Pienasunnon suositeltava koko on 35-40 m2 (huoneistoala) sisältäen oleskelu-, ruokailu- ja ruuanvalmistustilan, ikkunallisen makuuhuoneen tai - tilan (ikkuna myös alkovissa). Asuinhuoneistot tulee varustaa parvekkeella tai terassilla, vain perustelluissa poikkeustapauksissa hyväksytään ranskalainen parveke. Kaikissa ARA-asunnoissa tulee olla saunomismahdollisuus, pääsääntöisesti yhteisessä saunaosastossa. Muut yhteistilat järjestetään vastaavasti kuin normaaleissa vuokra-asunnoissa (varasto-, kerho- yms. tilat). Ryhmäkotiasunnot Ryhmäkodeissa jokaisella asukkaalla on henkilökohtainen asuintila ja henkilökohtainen kylpyhuone, suositus > 25 m2, ehdoton minimi. 20 m2. Varsinaisen asuinhuoneen minimikoko on 15 m2 (em. vähimmäispinta-alojen muuten toteutuessa). Ratkaisusta riippuen tila varustetaan keittomahdollisuudella tai vähintään varauksella (myöhemmin tarvittaessa toteutettavissa). Ryhmäkodeissa asuintilaa mukaan lukien, asunnot ja niihin välittömästi liittyvät yhteiset asuintilat, yhteistilat ja palvelutilat (oleskelu-, ruokailu-, keittiö-, kerho-, toimenpide-, sauna-, pesula- yms. tilat) tulee olla yhteensä n. 40-55 m2 / asukas (huonealojen summa). Erityistä huomiota on kiinnitettävä ryhmäkokoihin, asuinyksiköiden ryhmittelyyn ja yhteistilojen luontevaan sijoitteluun sekä kodikkuuteen. 7.2 Vanhusten asunnot Vanhusten ryhmäkodeissa huomioitava lisäksi sijoitus taajamaan muiden palvelujen yhteyteen/läheisyyteen. Ryhmäkoti on aina asukkaan pysyvä koti ja suositus asuinryhmän kooksi on n. 7-10 asukasta / asuinryhmä, maksimi 12 Sivu 11
asukasta / asuinryhmä. Asuinryhmät voidaan toteuttaa kahden tai maksimissaan kolmen ryhmäkodin ryhmänä (synergia), joilla on yhteiset oleskelu-, ruokailu- yms. tilat. Tilat tulee mitoittaa koko asukasmäärän mukaan. Ulko-oleskelutilat suunnitellaan erityisryhmän mukaan aidattuna tai muutoin turvallisesti rajattuna. Asukkaiden kokonaismäärä kohteessa tulee pitää kohtuullisena (ei ylisuuria yksiköitä, suositeltava maksimi 60 asukasta / asumisyksikkö). Kts. YMra1/2011 Palveluasumisen julkisen rahoituksen linjauksia. 7.3 Kehitysvammaisten ja vammaisten asunnot Kehitysvammaisten ja vammaisten asunnot ja ryhmäkodit tulee sijoittaa taajamaan normaalin asumisen yhteyteen palvelujen lähelle, ei laitosalueille tai muiden erityisryhmien yhteyteen eikä asunnoista tule muodostaa isoja asuinkeskittymiä. Mikäli asuminen järjestetään ryhmäkotityyppisenä, suositeltavaa on ryhmitellä asuminen yhden rakennuksen sijaan useampaan rakennukseen samalla tontilla. Erilliset asunnot voivat sijaita myös ryhmäkotien yhteydessä. Yhteis- ja palvelutilat sijoitetaan ratkaisusta riippuen joko ryhmäkotirakennukseen tai erilliseen rakennukseen samalla tontilla. Asuntoja ei tule rakentaa päivä- ja työtoimintatilojen yhteyteen tai välittömään läheisyyteen kuin perustellusta syystä. Suositus ryhmäkooksi on 5 asukasta, maksimissaan 7 asukasta / ryhmäkoti. Samaan rakennukseen voidaan muodostaa kahden tai maksimissaan kolmen ryhmäkodin yksikköjä. Suositeltava maksimi on tällöin 15 asukasta/kohde ryhmäkotityyppisessä ja/tai rivitaloasumisessa/ tontti ja kerrostaloratkaisuissa suositeltava maksimi on 15-20 asukasta samassa talossa. Osa asunnoista voi olla itsenäiseen asumiseen soveltuvia tukiasuntotyyppisiä asuntoja (vrt. yllä) tai ryhmäkotiasuntoja omalla sisäänkäynnillä. Erityyppiset kohderyhmät vaikuttavat materiaali- yms. valintoihin ja ne tulee huomioida suunnittelussa. Solutyyppisissä ratkaisuissa yhteen soluun voidaan sijoittaa maksimissaan 3 asukasta, joilla on oma henkilökohtainen asuintila sekä kylpyhuone ja yhteistilat (oleskelu, ruokailu, ke tai kt) ovat yhteisiä. Kehitysvammaisten ja vammaisten asumisesta on noudatettava soveltuvin osin seuraavissa asiakirjoissa annettua ohjeita ja suosituksia: VNp 21.1.2010, Valtioneuvoston periaatepäätös ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi Kuntakirje 16.11.2010, Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttaminen: ohjelma kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Kehitysvammaliitto 8.3.2010, Laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017 Sivu 12
Kehitysvamma-alan neuvottelukunta 10.2.2010, Turva- ja sosiaalitekniikan laatuvaatimukset. 7.4 Opiskelija- ja nuorisoasunnot Opiskelija-asuntokohteissa asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä yksiöitä (1 h), osa asunnoista voi olla ns. soluasuntoja tai perheasuntoja. Nuorisoasunnoissa asunnot ovat vastaavia, kuin normaalissa vuokra-asumisessa, asunnot tupak+alk tai 2h+kk, 2h+k tyyppejä, yhteistilat vastaavasti, kerho- tms. huoneella varustettuna. Opiskelija-asunnon suositeltava koko on >25 m2, ehdoton minimi on 20 m2 sisältäen tilat oleskeluun, ruokailuun ja ruuanvalmistukseen. Asunnossa tulee olla ikkunallinen makuuhuone tai -tila (ikkuna myös alkovissa) ja parveke, terassi tai ns. ranskalainen parveke. Asunnoilla tulee olla saunomismahdollisuus pääsääntöisesti yhteisessä saunaosastossa ja yhteistiloja (kerho- tms. huone, varastot ja pesulaosasto). 7.5 Pitkäaikaisasunnottomien asunnot Erilliset asunnot ja tukiasunnot Pienasunnon suositeltava koko on >25 m2, ehdoton minimi on 20 m2 sisältäen tilat oleskeluun, ruokailuun ja ruuanvalmistukseen. Asunnossa tulee olla ikkunallinen makuuhuone tai -tila (ikkuna myös alkovissa) ja parveke, terassi tai ns. ranskalainen parveke. Asunnoilla tulee olla saunomismahdollisuus pääsääntöisesti yhteisessä saunaosastossa ja yhteistiloja (palvelu-, kerho- tms. huone, varastot ja pesulaosasto). Asunnot voidaan myös toteuttaa myös erillisinä rakennuksina tai rivitalotyyppisinä ryhminä. Ryhmäkotiasunnot Ryhmäkodit suunnitellaan kuten muilla erityisryhmillä, osa asunnoista voi olla itsenäiseen asumiseen soveltuvia tukiasuntotyyppisiä asuntoja (vrt. yllä) tai ryhmäkotiasuntoja omalla sisäänkäynnillä. Kts. VNp 14.2.2008, Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 7.6 Mielenterveyskuntoutujien asunnot Mielenterveyskuntoutujien erilliset asunnot ja ryhmäkotiasunnot suunnitellaan kuten pitkäaikaisasunnottomien vastaavat ratkaisut. Sivu 13