Opetusministeriö PL 29 00023 Valtioneuvosto Lausunto selvityksestä työsuhdeolettaman ottamisesta tekijänoikeuslakiin (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:17) Yleistä Suomen Muusikkojen Liitto ry edustaa noin 3.400 ammattimaista musiikin esittäjää sekä mm. balettitanssijoita. Suuri osa liiton jäsenistä toimii myös musiikin luovina tekijöinä. Todettakoon aluksi selvyyden vuoksi, että lausunnon kohteena olevassa selvityksessä ei ole noudatettu kolmikantaperiaatetta, vaikka asiantuntijaryhmässä oli työnantaja- ja työntekijäedustus. Loppuraportti on selvitysmiehen itsenäisesti laatima, ja siinä on sivuutettu johdonmukaisesti työntekijäpuolen asiantuntijoiden keskeiset näkemykset. Selvityksestä ei ilmene, mistä syystä selvitys noudattelee olennaisilta osiltaan työnantajapuolen asiantuntijoiden näkemyksiä. Yleisellä tasolla siirto-olettama työsuhteessa merkitsisi suurta periaatteellista muutosta yksilön ja tekijän suojasta investointien suojaan. Tekijänoikeus ei enää suojaisi tekijää vaan työnantajayritystä, oikeuksien luovutuksensaajaa ja käyttäjää. Tämä ei vastaa tekijänoikeuslain eikä kansainvälisten tekijänoikeuskonventioiden tarkoitusta eikä henkeä. Kyseessä olisi myös periaatteellisesti merkittävä siirtymä tekijän suojaamisesta oikeuksien käyttäjän suojaamiseen. Työnantajayritys on työsuhteisen tekijän oikeuksien käyttäjä. Suojakohteen muuttumisella tekijöistä käyttäjäyrityksiin olisi ennen pitkää myös väistämättömiä taloudellisia 1
seurauksia - tulonsiirto tekijöiltä yrityksille - mutta jostakin syystä selvityksestä puuttuu kokonaan arvio olettamasäännöksen taloudellisista vaikutuksista. Olettamasäännöksen tarpeellisuus Kysymys olettamasäännöksen tarpeellisuudesta on luonteeltaan ennakkokysymys. Jos päädyttäisiin siihen, että säännös ei ole tarpeen, kuten Tanskassa ja aikaisemmissa vaiheissa johdonmukaisesti Suomessakin, ei enempi selvittäminen saati säännöstekstin luonnostelu olisi tarpeen. Jo selvitysmiehen toimeksiantoon sisältyy se looginen ristiriita, että kohta 3 sisältää tehtävän arvioida, tulisiko olettamasäännös ottaa lakiin ja millainen säännöksen tulisi olla. Sitä vaihtoehtoa, että tarpeellisuusarviointi johtaisi kielteiseen johtopäätökseen, ei toimeksiantoon ole jostakin syystä jätetty. Selvitysmies ei pidä olettamasäännöstä välttämättömänä, mutta arvelee, että se voisi osaltaan edistää teosten tehokasta hyödyntämistä sekä selkeyttää oikeudellista tilannetta. Ilman olettamasäännöstä epäilemättä jatkossakin tultaisiin toimeen. Teosten tehokas hyödyntäminen Mitä tulee teosten tehokkaaseen hyödyntämiseen, selvitysmies ei asiallisesti ottaen ota kantaa siihen, edistäisikö olettama sitä vai ei. Hän mainitsee ainoastaan konditionaalissa yhden kolmesta mahdollisesta seurauksesta (1 - olettama edistää tehokasta hyödyntämistä, 2 - olettamalla ei ole vaikutusta hyödyntämiseen, 3 - olettama vähentää hyödyntämisen tehokkuutta). Olettamasäännös voi siis osaltaan edistää teosten tehokasta hyödyntämistä, mutta se voi myös olla edistämättä tai suorastaan heikentää hyödyntämisen tehokkuutta. Jos selvitysprosessin aikana olisi ilmennyt selviä perusteita olla sitä mieltä, että olettamasäännös todella edistäisi teosten tehokasta hyödyntämistä, selvitykseen olisi tämä varmasti selvästi kirjattu perusteluineen ja esimerkkeineen. On kuitenkin syytä olettaa, että selvitysmiehen varovaisuus tai suoranainen kannanoton välttely tältä osin johtuu siitä, että mitään tosiasiallisia perusteita ei selvityksessä ilmennyt sen kannan tueksi, että olettamasäännös edistäisi teosten tehokasta hyödyntämistä. Selvitysmies ei myöskään kerro, millä tavoin olettamasäännös voisi edistää teosten tehokasta hyödyntämistä. Musiikkialalla on päinvastaisia esimerkkejä siitä, kun kaikki oikeudet rutiininomaisesti kasautuvat yksiin käsiin. Silloin ei kaikkien teosten hyödyntämiseen riitä yrityksessä välttämättä aikaa, resursseja eikä kiinnostusta. Oikeudet on kyllä luovutettu hyödynnettäväksi, mutta tekijällä ei ole keinoa saada aineistoa markkinoille, vaikka aitoa kysyntääkin olisi. Vaikka oikeuksia hyödynnetään äänitealalla yleisesti ottaen tehokkaasti, oikeuksien hyödyntäminen on tällaisessa tilanteessa selvästi tehotonta, eikä tällaista oikeuksien keskittämistä pidä lainsäädännöllä edistää. Edellä kuvattuun ongelmaan pyrkii EU-komissio löytämään ratkaisua esittäessään suojaaikadirektiivin muutosesityksessään (95 vuoden suoja-aika) ns. use it or lose it -klausuulia, jonka mukaan oikeudet, joita levy-yhtiö ei hyödynnä, palautuisivat taiteilijoille. Kaavailtu olettama- 2
säännös ei tehostaisi vaan vaarantaisi teosten tehokasta hyödyntämistä, kun se edistäisi oikeuksien automaattista kasautumista. Komission ja suomalaisen lainsäädäntövalmistelun kehittämislinjaukset ovat tältä osin törmäyskurssilla. Olennaisin puute selvitysmiehen analyysissa teosten hyödyntämisen osalta on kuitenkin se, ettei hän lainkaan arvioi, kenen kannalta katsottuna teosten hyödyntäminen tehostuisi, eli kuka saisi mahdollisesta tehostuneesta hyödyntämisestä koituvan taloudellisen hyödyn. Ilmeistä on, että hyöty kasautuu työnantajalle, ja vastapainona työntekijän oikeuksistaan saama hyöty vääjäämättä alenisi. Työntekijöiden oikeuksiensa luovutuksesta saama hyöty vähenisi samassa suhteessa kun työnantajan suotuisammista luovutusehdoista siirto-olettaman johdosta saama hyöty lisääntyisi. Selvitysmies näyttää katsovan, että jos olettamasäännöksellä olisi myönteisiä vaikutuksia teosten tehokkaan hyödyntämisen ja oikeudellisen tilanteen selkeyttämisen suhteen, nämä myönteiset vaikutukset koituisivat niin työntekijöiden kuin työnantajienkin eduksi. Tätä näkemystä ei ole mitenkään perusteltu. Jos teoksia hyödynnetään entistä tehokkaammin työnantajayrityksessä, ei se vielä sinänsä sisällä mitään etua työntekijälle, ellei osaa lisääntyneistä tuloista ole erityisesti sovittu ohjattavan myös työntekijöille, varsinkin kun he olettaman perusteella entistä todennäköisemmin joutuisivat luopumaan tekijänoikeuksista monessa tapauksessa ilman korvausta. Yrityksen kannattavuuden parantuminen ei sinänsä tuota mitään etua työntekijöille, varsinkin jos kannattavuuden paraneminen tapahtuu työntekijöiden kustannuksella oikeuksien hankintakuluja pienentämällä. Olettamasäännös ei estä tekijänoikeussopimusten tekemistä yrityksissä, mutta tekee sen käytännössä hyvin epätodennäköiseksi, kun sopimisesta ei ole etua työnantajalle, joka on sopimussuhteen vahvempi osapuoli. Olettamasäännös takaisi maksimaalisen edun työnantajalle, ja toisin sopiminen voisi ainoastaan heikentää tilannetta työnantajan kannalta. Esimerkiksi työttömyysturvan kannalta olettamasäännös aiheuttaisi kohtuuttomuuksia. Työnhakija voisi joissakin tilanteissa joutua kieltäytymään työstä, jos työnantaja ei suostuisi sopimaan tekijänoikeuksista erikseen. Työstä kieltäytymisestä aiheutuu karenssi ja taloudellisia menetyksiä. Oikeudellisen tilanteen selventäminen Kun selvityksessä puhutaan oikeudellisen tilanteen selventämisestä, on syytä erottaa kaksi eri tilannetta. Ensiksi, oikeudellinen epäselvyys voi tarkoittaa tilannetta, jossa ei ole aidosti kenellekään selvää, mikä oikeudellinen tilanne on. Toiseksi, oikeudellinen epäselvyys voi tarkoittaa tilannetta, jossa yhdellä tai useammalla asianosaisella ei ole tietoa tai asiantuntemusta arvioida, mikä oikeudellinen tilanne on, mutta tilanteessa ei itsessään välttämättä ole sellaista oikeudellista epäselvyyttä, joka ei asiantuntijalle avautuisi. Kokemuksemme ja selvityksenkin perusteella on ilmeistä että oikeudellinen epäselvyys tekijänoikeusasioissa on tyypillisesti jälkimmäistä laatua. Tekijänoikeuksia pidetään keskimäärin ottaen vaikeaselkoisina ja monimutkaisina, eikä välttämättä täysin aiheetta. 3
Yrityksissä toimivien henkilöiden puutteellista tekijänoikeusosaamista ei pidä paikata lainsäädännöllä, joka ei enää kannustaisi osaamisen kehittämiseen yrityksissä. Se olisi karhunpalvelus koko suomalaiselle sisältöyritystoiminnalle, kun immateriaalioikeudellinen osaaminen on joka tapauksessa keskeisessä asemassa kansainvälisillä sisältömarkkinoilla toimittaessa. Selvityksen mukaan olettaman tarkoituksena ei olisi muuttaa nykyistä oikeustilaa, vaan selventää sitä. Tämä sinänsä hyvä ja oikeutettu tahtotila muuttuu valitettavasti käytännössä nykyistä paljon suuremmaksi epäselvyydeksi luonnostellun sääntelyn epämääräisyyden johdosta. Mikä on kaikissa käytännön tilanteissa alan vakiintunut käytäntö ja miten helppoa se on näyttää toteen? Raskas ja käytännössä usein ylivoimainen näyttötaakka on käytäntöön vetoavalla työntekijällä. Raskaaksi näyttötaakan tekee erityisesti se, että olettaman johdosta työnantajien intressissä on kiistää kaikki mahdolliset alan käytännöt, koska ne voisivat vain rajoittaa luovutusten ulottuvuutta kaiken kattavaan olettamaan verrattuna. Tekninen kehitys ja teosten laajentuneet hyödyntämismahdollisuudet Tekijänoikeus on syntynyt vastauksena tekniseen kehitykseen, ja eri vaiheissa tekijänoikeuden kehitys on nivoutunut tekniseen kehitykseen monin tavoin. Se, että hyödyntämismahdollisuudet ovat teknisessä mielessä lisääntyneet ja laajentuneet uusiin välineisiin, ei sinänsä synnytä tarvetta siirtää oikeuksia olettamana tekijöiltä käyttäjille. Mitään estettä uusista hyödyntämismahdollisuuksista sopimiselle ei ole, ja näin on myös jo toimittu varsin kattavasti. Sitä, että käyttäjäyrityksillä on sisäänrakennettu ja sinänsä täysin ymmärrettävä pyrkimys saada oikeudet käyttöönsä mahdollisimman halvalla, ei pidä sekoittaa arvioon lain rakenteellisesta uudistamistarpeesta. Se, että kauppoja ei kaikissa tapauksissa synny heti tai ostajan haluamalla hinnalla, kertoo enemmänkin toimivista markkinoista, joihin ei lainsäätäjän pidä puuttua. Käyttäjien taholta on julkisuudessa ja tämänkin lakihankkeen yhteydessä väitetty, että sopimisessa olisi hankaluuksia, mutta todellisuudessa kyse on poikkeuksetta ollut siitä täysin normaalista tilanteesta, että osapuolet eivät vielä ole päässeet yhteisymmärrykseen sopimusehdoista. Olisi kohtalokasta puuttua lainsäädännöllä teknisen kehityksen ja mediakehityksen herkässä vaiheessa muotoutuviin markkinasuhteisiin ja sopimustasapainoon. Selvityksestä ilmenevä analyysi (tai pikemminkin sen puuttuminen) olettamasäännöksen tarpeellisuudesta ei mitenkään kelpaa lainsäädäntövalmistelun pohjaksi. Koska tarpeellisuusanalyysi on ennakkokysymys sääntelyn enemmälle kehittelylle, olisi selvitys pitänyt päättää siihen toteamalla avoimesti, että perusteita olettamasäännöksen ottamiselle lakiin ei edelleenkään ole. Ottaen huomioon, miten laajasti sääntelyn tarpeellisuutta on selvitetty aiemmissa vaiheissa Suomessa ja nyttemmin etenkin Tanskassa, on selvitys tältä osin selvästi puutteellinen. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että aidon tarpeellisuusanalyysin sivuuttaminen on ollut tietoista, ottaen huomioon myös toimeksiannon tarkoitushakuinen muotoilu. 4
Työntekijän suojeluperiaate Työoikeudellisen sääntelyn erityispiirteenä on perinteisesti ollut työsuhteen heikomman osapuolen, työntekijän, suojaamisperiaate. Vaikka esitetty säännös sijoittuisi tekijänoikeuslakiin, on selvää, että sillä olisi vaikutusta yksinomaan työsuhteissa. Sitä kautta se on kiistatta asiallisesti ottaen myös työoikeudellista sääntelyä. Esitetty siirto-olettama on räikeästi vastoin työntekijän suojeluperiaatetta, koska työsuhteinen tekijä asetetaan siinä olennaisesti työnantajaa heikompaan asemaan, ja selvästi heikompaan asemaan kuin voimassaolevassa laissa. Lisäksi työsuhteinen tekijä asetetaan eriarvoiseen asemaan itsenäisenä ammatinharjoittajan tai yrittäjänä toimivan tekijän kanssa, millä voi olla ennakoimattomia vaikutuksia tekijöiden keskinäisiin kilpailusuhteisiin. Työmarkkinavaikutukset Selvitysmies näyttää paljolti nojautuvan kollektiivisen edunvalvonnan toimivuuteen esittäessään olettamasääntelyä. Ajatus lienee se, että kollektiivinen edunvalvonta estäisi ainakin räikeimmät työnantajan vahvemmasta - ja olettaman myötä entisestään vahvistuvasta - neuvotteluasemasta aiheutuvat epäkohdat. Tämä voisi jossakin määrin pitää paikkansa juuri nyt aloilla, joilla on esimerkiksi yleissitova työehtosopimus. Olettaman johdosta kollektiivisen edunvalvonnan edellytykset työntekijäpuolella heikkenisivät kuitenkin merkittävästi. Nykyisellään työnantajilla on intressi järjestäytyä ja neuvotella aloilla, joilla tarvittavien oikeuksien saaminen on kollektiivisin sopimuksin työntekijäpuolen järjestäytymisen ansiosta mahdollista ja muuten järkevää. Kun olettama tarjoaisi vähintään yhtä laajat oikeudet kuin sopimustie ilman neuvotteluja ja käytännössä usein ilman erillistä vastiketta, on selvää, että työnantajien halukkuus sopia oikeudenluovutuksista kollektiivisesti vähenee merkittävästi. Tällä on väistämättä vaikutusta siihen, miten kattavaa tai laajaa työntekijöiden kollektiivinen edunvalvonta voi tekijänoikeuksien osalta jatkossa olla. Olettaman johdosta nähtävissä olisi kollektiivisen sopimustoiminnan rapautuminen ennen pitkää. Vain aloilla, joilla työntekijäpuolen neuvotteluasema on erityisen vahva, voitaisiin ehkä pitää kiinni kollektiivisopimuksista. Näitä aloja on kuitenkin kokonaisuutena ottaen varsin vähän. On myös selvää, että kollektiivinen edunvalvonta ei millään tavoin auta niitä lukuisia työsuhteisia tekijöitä, jotka sopivat oikeudenluovutuksista yksilöllisesti. Heidän kannaltaan olettama merkitsisi joka tapauksessa täysimääräistä neuvotteluvoiman siirtoa työnantajalle. Perusoikeudet Selvitys ei sisällä arviota esitetyn sääntelyn vaikutuksista perusoikeuksien kannalta. Kun kyse on puuttumisesta lainsäädännöllä varallisuusoikeudelliseen vaihdantaan, on erityisesti vaikutukset omistusoikeuden suojan kannalta välttämätöntä selvittää. Vaikka selvityksessä ei esitetä takautu- 5
vaa sääntelyä, puuttuu esitetty olettamasäännös käytännössä omaisuuden suojan ytimeen, kun työsopimuksen solmimisella olisi lakisääteisenä sivutuotteena kaikkien vastaisuudessa syntyvien tekijänoikeuksien menettäminen työnantajayritykselle. Voimassa olevan lain mukaan työsopimuksen tekevä työntekijä voi erikseen määrätä työsuhteessakin syntyvistä tekijänoikeuksistaan. Jos olettama otettaisiin lakiin, työntekijä menettäisi tämän disponointivallan. Jos työsopimuksen sisältö olisi nykylain aikana ja olettamasäännöksen voimassa ollessa kummassakin tapauksessa sama, on selvää, että disponointivallan menetys johtuisi yksinomaan lainmuutoksesta, koska mikään muu ei olisi muuttunut. Se, että työntekijälle jäisi mahdollisuus pidättyä koko työsopimuksesta, ei muuta sitä tosiseikkaa, että olettaman ottaminen lakiin joka tapauksessa kaventaisi työntekijän mahdollisuutta erikseen disponoida varallisuuspiiriinsä kuuluvista tekijänoikeuksista verrattuna voimassaolevaan oikeustilaan. Nykyisellään työsopimus ja tekijänoikeudet ovat lähtökohtaisesti erillisiä ja syntyvät eri oikeusperusteilla, mutta olettamasäännöksen synnyttämä kytkös rajoittaisi työsuhteisen tekijän toimintavapautta oikeuksiensa luovuttamisen suhteen. Sopimusvapauden osalta tilanne olisi varsin samankaltainen kuin omistusoikeuden suojan osalta. Itse asiassa kyse on pitkälti samasta ilmiöstä eri näkökulmasta. Työsopimuksen tekemisellä ei nykylain mukaan ole sinänsä vaikutuksia tekijänoikeuksiin, ellei niistä nimenomaisesti työsopimuksessa sovita tai ellei asia muuten ole työsopimuksen tarkoituksen ja alan käytännön valossa täysin selvä. Olettamasäännös aiheuttaisi sen, että tehtyään olettamasäännöksen voimassa ollessa työsopimuksen joka jälleen olisi sisällöllisesti identtinen nykylain aikana tehdyn työsopimuksen kanssa työntekijällä ei enää olisi oikeutta sopimalla disponoida tekijänoikeuksistaan, jotka olisivat automaattisesti siirtyneet työnantajalle. Voi tietysti olla, että työnantaja vielä sittenkin suostuisi neuvottelemaan tekijänoikeuksista mihin hänellä tietysti ei olisi mitään velvollisuutta mutta olennaista on, että työntekijä olisi yksinomaan olettamasäännöksen johdosta menettänyt itsenäisen oikeutensa sopia. Monellakaan työntekijäasemassa toimivalla tekijällä ei ole aidosti mahdollisuutta kieltäytyä tarjolla olevista töistä, jos työnantaja edellyttäisi siirto-olettaman mukaista oikeuksien kokonaisluovutusta. Tosiasiallinen valinnanvapaus on vielä olennaisesti teoreettista valinnanvapautta kapeampi, johtuen etenkin tekijöiden jo entuudestaan heikosta neuvotteluasemasta sekä siitä, että työntekijäasemassa oleva tekijä on taloudellisessa riippuvuussuhteessa työnantajaan. Tulevat hyödyntämismuodot Olettaman johdosta käy mahdottomaksi neuvotella tulevaisuudessa oikeuksista ja käyttömuodoista, jotka eivät ole työsopimusta tehtäessä tiedossa, koska kaikki käyttöoikeudet tulisivat olettamatilanteissa luovutetuiksi työnantajalle. Näin työntekijälle käy myös mahdottomaksi saada kohtuullinen korvaus saati markkinahinta tuleviin käyttömuotoihin liittyvistä tai kokonaan uusista oikeuksista. Yhteiskunnan kokonaisintressissä ei voi olla sellaisen kehityksen edistäminen, että varallisuutta siirretään arvoketjussa ilman käypää vastiketta. Tällainen intressi voi olla vain yksittäisillä arvoketjun toimijoilla, tässä tapauksessa työnantajayrityksillä. 6
Esittävät taiteilijat Selvityksessä päädytään jättämään esittävät taiteilijat siirto-olettaman ulkopuolelle. Ratkaisu on sinänsä oikea, koska tekijänoikeuksista sovitaan esittävän taiteen aloilla erittäin kattavasti, ja koska olisi kohtalokas erehdys puuttua lainsäädännöllä sujuvaan ja kaikkia osapuolia hyödyttävään sopimustoimintaan. Musiikkialan liiketoiminnassa oikeudet siirtyvät joustavasti ja kattavasti taiteilijoilta yrityksille, koska muussa tapauksessa oikeudet jäisivät myös taiteilijoilta taloudellisesti hyödyntämättä. Kaikkien tekijänoikeusaloilla toimivien osapuolten toiminta ja talous perustuu oikeuksien vaihdantaan. On selviä viitteitä siitä, että esittävää taidetta oltaisiin selvitysmiehen linjauksesta huolimatta myöhemmässä vaiheessa kuitenkin tavoittelemassa siirto-olettaman piiriin. Tätä silmällä pitäen lopuksi esitetään vielä eräitä nimenomaan musiikkialaan liittyviä huomioita. Musiikkialan erityispiirteet Työsuhteen rooli musiikkialalla on freelance-sektorilla ollut etenkin ns. uusien työn tekemisen muotojen johdosta aiempaa selvästi epäselvempi. Oikeuksien siirto esittäjiltä yrityksille ei kokonaisuutena ottaen nykytilanteessa mitenkään keskeisesti perustu juuri työsuhteisiin. Jos työsuhde esitetyn sääntelyn tarkoittamalla tavalla asetettaisiin ratkaisevaksi kriteeriksi oikeuksien siirron suhteen, markkinat häiriintyisivät vakavasti. Musiikkialan liiketoiminta on organisoitunut toimialoittain siten, että musiikin esittäjän työnantajayritys ei usein lainkaan hyödynnä tekijänoikeuksia liiketoiminnassaan. Osa taiteilijoista toimii työsuhteessa, osa yrittäjinä, osa tilanteen mukaan jompana kumpana. Työsuhteen ja oikeuksien siirtymisen korrelaatio on nykyisellään vähintään sattumanvarainen. Vaikka Muusikkojen liitolla olisi palkansaajajärjestönä yleisellä tasolla syytä monessakin mielessä ylläpitää työsuhdeinstituutiota, on tosiasiallinen tilanne alalla jo pitkään ollut sellainen, että työsuhteen nostaminen olettamasääntelyn johdosta syntyvään erityisasemaan tekijänoikeusluovutusten suhteen olisi vastuutonta ja markkinarealiteetit sivuuttavaa sääntelyä. Olettaman perusteella oikeudet siirtyisivät esimerkiksi elävän esityksen osalta ohjelmatoimistoille, joilla ei ole mitään tekemistä tallenteisiin liittyvän liiketoiminnan kanssa. Esityksen tallentamisoikeus päätyisi liiketoiminnallisesti aivan vääriin käsiin. Musiikkialan tilannetta kuvaa hyvin se, että esimerkiksi levy-yhtiöt eivät ole kannattaneet työsuhdeolettaman ottamista lakiin. Siinä missä vakiintunut markkinaehtoinen sopiminen tuo todistettavasti alalle oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta, alalla yleisesti torjuttu olettamasääntely toisi yllättäviä ja ennakoimattomia seurauksia. 7
Lopuksi Esitetty siirto-olettama ei ole suomalaisessa tekijänoikeusjärjestelmässä tarpeen, vaan se aiheuttaisi tulkinnanvaraisuutta, oikeudellista epävarmuutta ja huomattavia tulonsiirtoja työsuhteisilta tekijöiltä työnantajayrityksille. Itse selvitystyö ei vastaa lainsäädännön valmistelulle asetettavia laadullisia eikä sisällöllisiä vaatimuksia. Helsingissä, 4. syyskuuta 2008 Suomen Muusikkojen Liitto ry Ahti Vänttinen puheenjohtaja 8