2 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013
Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013
KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia -projekti) www.ikateknologia.fi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Hämeentie 58 60 A 52 00500 HELSINKI Puh 09 7745 900 www.valli.fi Vanhustyön keskusliitto Centralförbundet för de gamlas väl ry Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI Puh 09 3508 600 www.vtkl.fi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) PL 30 (Mannerheimintie 166) 00217 HELSINKI Puh 029 524 6000 www.thl.fi ISBN 978-952-9594-56-6 (nid., Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN 978-951-806-191-8 (nid., Vanhustyön keskusliitto ry) ISBN 978-952-9594-57-3 (PDF, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN 978-951-806-192-5 (PDF, Vanhustyön keskusliitto ry) KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013 Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä Tekijät: Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Yhteyshenkilö: Lea Stenberg, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Tekstin stilisointi: Hennariikka Intosalmi, Vanhustyön keskusliitto ry Kannet ja taitto: Vitale Ay / Taina Leino Paino: Kopio Niini Oy, Helsinki 2013 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE-projekti käynnistyi tammikuussa 2010. Viisivuotisen RAY-rahoitteisen projektin tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä.
Sisällys Tiivistelmä... 4 1 Johdanto... 5 2 Ikääntyneet ja teknologia... 7 3 Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet... 10 3.1 Näkökulmia elämänlaatuun... 10 3.2 Elämänlaadun sipulimalli... 11 4 Tutkimuksen toteutus... 13 4.1 Aineisto... 13 4.2 Menetelmät... 14 4.3 Eettiset seikat... 16 5 Kyselytutkimuksen tulokset... 17 6 Haastattelututkimuksen tulokset... 20 6.1 Teknologia osana ikääntyneen arjen tarpeita ja ympäristöjä... 20 6.2 Teknologia yksilön toimintakyvyn lisääjänä... 26 6.3 Teknologia sosiaalisen kanssakäymisen tukijana... 33 6.4 Teknologia tunteiden tukijana... 36 7 Yhteenveto... 42 8 POHDINTA... 44 8.1 Tutkimuksen teoreettiset ja menetelmälliset haasteet... 44 8.2 Teknologian käyttön mahdollisuuksia ja haasteita... 45 Kirjallisuus... 48 9 Liitteet... 50
TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä sekä miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Hanke on osa Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton vuonna 2010 aloittamaa KÄKÄTEprojektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). Tutkimusta varten kerättiin kyselyaineisto ja tehtiin viisi ryhmähaastattelua vuosina 2012 2013. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 yli 75-vuotiasta iäkästä henkilöä Riistavuoren palvelukeskuksesta Helsingissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun malli (Pieper & Vaarama 2008). Iäkkäiden elämänlaatuun vaikuttavaa teknologiaa tarkasteltiin tutkimuksessa ensinnäkin suhteessa yksilön ympärillä oleviin elämänlaatua tukeviin tekijöihin ja toiseksi suhteessa henkilökohtaiseen elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologioihin. Tulosten mukaan matkapuhelin ja lankapuhelin olivat tutkittavilla yleisimmin käytössä olevaa teknologiaa. Tietokone ja internet olivat myös melko yleisiä. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kodissaan olevan kolme tai neljä kysyttyä teknologista ratkaisua. Aineiston perusteella ei pystytty osoittamaan yhteyttä elämänlaadun ja teknologian välillä. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön siten, että kaikkein vanhimmilla vastaajilla oli todennäköisimmin kotonaan vain muutama teknologinen ratkaisu. Myös koulutuksen ja teknologian välillä näytti olevan yhteys. Korkeimmin koulutetuilla oli useimmiten kotonaan eniten teknologisia ratkaisuja, matalimmin koulutetuilla vähiten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että teknologia oli iäkkäille osittain vierasta tai sitä ei osattu käyttää tai hyödyntää. Hyödyllisimpinä nähtiin kännykkä sekä arkiteknologia, haastavimpana puolestaan tietotekniikka. Kaikki eivät toisaalta nähneet teknologian hankkimiselle konkreettista tarvetta. Asioita hoidettiin mieluummin vanhoin tutuin keinoin. Teknologia haastoi ikääntyneen toimintakykyä mm. verkkopankkiasioinnin ja tiedonhaun myötä. Lisäksi tiedonhaun hallitsemisessa oli ongelmia. Teknologia toisaalta mahdollisti uudenlaisia kommunikoinnin muotoja ja lisäsi sen laatua. Teknologia paransi joidenkin iäkkäiden elämänlaatua tuomalla mukavuutta arkeen erilaisten hyödykkeiden muodossa. Se lisäsi osittain turvallisuuden tunnetta. Toisaalta teknologian myötä uutena epävarmuustekijänä nähtiin tietoturvallisuusriskeihin liittyvät seikat. Teknologialla on mahdollista lisätä iäkkäiden elämän laatua arjessa. Edellytyksenä on kuitenkin sen yksinkertaisuus ja käyttäjälähtöisyys sekä sulautuvuus arjen toimintoihin. Iäkkäät tarvitsevat tuekseen myös tietoteknistä osaamista, osaamisen tukemista ja koulutusta. Lisäksi on huomioitava iän tuomat erityistarpeet. Teknologiaa tulee aktiivisesti tehdä tutuksi tälle ikäryhmälle. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä enemmän huomiota niihin, joilla ei ole läheisiä tukemassa teknologian käyttöä ja auttamassa. Tärkeää on pitää yllä vaihtoehtoista palvelutarjontaa niille, jotka eivät osaa tai halua käyttää teknologiaa arjessa. 4
1 Johdanto Uudet teknologiset ratkaisut ja innovaatiot ovat mullistaneet päivittäisten asioiden hoitamista ja ihmisten välisiä kommunikaatiomuotoja. Teknologiaa on tänä päivänä kaikkialla. Nyky-yhteiskunnassa onkin välttämätöntä omata tietyntasoista teknologiaosaamista. Tietoyhteiskunnassa teknologia ei ole vain yksityishenkilöiden arjen hyödyke, vaan yhä useammat julkiset ja yksityiset palvelut ovat siirtyneet teknologian välityksellä hoidettaviksi. Myös ikääntyneet kohtaavat päivittäin erilaista teknologiaa, johon on reagoitava. Haastavaksi tämän tekee se, että tämän hetken yli 75-vuotiaat vanhukset kuuluvat ns. puhelinsukupolveen (Leikas 2008, 43). Kyseisen ikäluokan ihmiset eivät välttämättä ole olleet tekemisissä tietokoneiden kanssa työelämässään tai sen jälkeen. Heillä teknologian hyödyntämisen näkökulma on erilainen, kuin esimerkiksi nuoremmalla sukupolvella. Teknologia voi olla tälle sukupolvelle arjen haaste sen tuoman hyödyn ja mahdollisuuksien sijaan. Esimerkiksi tilojen ja palveluiden automaatio ja teknologisoituminen saattaa vaikeuttaa ikääntyneiden osallistumista sosiaaliseen elämään. Se saattaa myös hankaloittaa omien asioiden hoitamista kodin ulkopuolella (Leikas 2008, 56). Teknologia ei myöskään aina huomioi ikääntymisen tuomia erityistarpeita, sillä valtaosa teknologisista ratkaisuista suunnitellaan nuorten aikuisten näkökulmasta (Isomäki, Päykkönen ja Sankari 2003, 149). Parhaimmillaan teknologia kuitenkin parantaa ikääntyneiden elämänlaatua tarjoamalla muun muassa mahdollisuuden hoitaa itsenäisesti omia asioita ja pääsyn tiedon äärelle. Esimerkiksi internet voi vähentää sosiaalista eristyneisyyttä ja lisätä kommunikaatiota. Teknologiset ratkaisut saattavat parantaa ikääntyneiden osallisuutta omien sairauksiensa hoidossa ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään. (Czaja & Lee 2007.) Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä. Ikääntyneiden kokemuksia tarkastellaan elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää pohdittaessa, kuinka ikääntyneet ylipäätään kokevat teknologian ja osaavat hyödyntää sitä arjessaan. Tulokset mahdollistavat teknologian kehittämisen ja käytön ongelmakohtien paikantamisen. Tutkimus tuo tietoa esimerkiksi niistä saumakohdista, joissa teknologia hyvistä mahdollisuuksistaan huolimatta ei tuota toivottua lopputulosta ja sujahda iäkkään käyttöön vaivoitta. Tutkimus on osa KÄKÄTE-projektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). KÄKÄTE on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton käynnistämä viisivuotinen 5
projekti vuosina 2010 2014. Projektissa selvitetään, miten teknologia voisi nykyistä paremmin tukea ikääntyneiden kotona asumista ja hyvää arkea sekä vanhustyötä. Projektin rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa KÄKÄTE-projektiin kuuluvan tutkimuksen Ikääntynyt ja teknologia kokemuksiani teknologian käytöstä. 6
2 Ikääntyneet ja teknologia Ikääntyneitä ja teknologiaa voidaan lähestyä hyvin eri tavoin. Teemaa on tutkittu niin hoitotieteellisesti kuin yhteiskuntatieteellisestikin sekä mm. teknologisten innovaatioiden näkökulmasta. Aihetta on tutkittu runsaasti tietoyhteiskunnan buumivaiheessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun vaihteessa, mutta tuoreempaa suomalaista tutkimusta ei juuri ole. Tietoyhteiskunnassa muutokset tapahtuvat nopeasti, eikä kaikki kymmenen vuotta vanha tutkimustieto ole enää relevanttia. Esimerkiksi verkkopankkipalvelut ovat kehittyneet nopeasti, eivätkä ne vielä 2000-luvun alussa olleet kovin yleisesti käytössä. Ikääntyneistä ja teknologiasta on kirjoitettu runsaasti opinnäytetöitä (esim. Tanskanen 2011, Kangas 2003). Tämä viittaa aiheen uuteen nousuun kiinnostuksen kohteena. Tutkimuksissa on usein tutkittu ikääntyneitä, jotka käyttävät teknologiaa aktiivisesti, kuten esimerkiksi ikääntyneiden atk-kurssille osallistuneita. (Esim. Sankari 2004, Gatto & Tak 2008.) Tutkimukseen osallistuvat ovat tällöin jo valmiiksi kiinnostuneita teknologiasta, eikä teknologiaa vierastavia ikääntyneitä tavoiteta. Lisäksi tutkimukset ovat olleet melko pieniä eikä tieteellisesti yleistettävissä olevaa tutkimusta juuri ole. Seuraavaksi esitellään aiempaa tutkimustietoa ikääntyneistä ja teknologiasta, keskittyen erityisesti suomalaiseen tutkimukseen, jossa on kartoitettu ikääntyneiden omia kokemuksia teknologiasta. Käyttövaikeudet. Ikääntymisen mukanaan tuomat fyysiset ja psyykkiset muutokset hankaloittavat nuorten aikuisten näkökulmasta suunnitellun teknologian käyttöä. Fyysisistä muutoksista teknologian käyttöön yleisimmin ja selkeimmin vaikuttava on näön heikkeneminen. Myös nivelten liikkuvuuden vähentyminen sekä lihasvoiman heikkeneminen vaikuttavat mahdollisuuksiin käyttää teknologiaa. Kyky tehdä tarkkoja ja nopeita liikkeitä heikkenee, samoin sormien tarkka hallinta. Psyykkisistä ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista teknologian käyttöön vaikuttaa reagointiajan piteneminen sekä kyky jakaa huomiota usean eri tehtävän kesken. Lisäksi ikääntyneillä on nuoria enemmän vaikeuksia oppia uusia taitoja. (Isomäki ym. 2003, Czaja & Lee 2007.) Teknologiaan liittyvät pelot ja turvattomuus. Erityisesti tietotekniikka on monelle ikääntyneelle vierasta ja he suhtautuvat siihen pelokkaasti. He pelkäävät vahingossa rikkovansa laitteen tai etteivät osaakaan käyttää sitä. (Sankari 2004, 82 94; Virkkunen 2011, Mäensivu 2002, 149.) Internetiä käytettäessä pelätään viruksiin ja tietoturvaan liittyviä asioita (Gatto & Tak 2008). Teknologiapelkoa ja negatiivisia asenteita helpottaa, jos laitteen käyttöä saa opetella kiireettömästi omassa rauhassa ja tarjolla on henkilökohtaista opastusta (Sankari 2004, 83; Aro & Ikävalko 2012, 77). Ikääntyneet kokevat turvattomuutta myös käyttäessään pankkiautomaatteja ja erilaisia 7
maksupäätteitä. Erityisen turvattomana pidetään ulkona olevan automaatin käyttöä ilta-aikaan. (Aro & Ikävalko 2012, 39, Nykänen & Virkkunen 2012.) Turvattomuutta voidaan lieventää panostamalla automaattien sijoitteluun, valaistukseen ja muiden asiakkaiden ryhmittäytymiseen ympäristössä (Aro & Ikävalko 2012, 77). Teknologia välinearvona. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneiden asenteet teknologiaa kohtaan ovat melko myönteisiä (Mäensivu 2002, Li & Perkins 2007, Virkkunen 2011, Jauhiainen & Kärnä 2009), mutta myönteiset asenteet eivät välttämättä tarkoita, että laitteen käyttöä aiottaisiin opetella (Mäensivu 2002, 149). Tietokonetta ja muita teknologisia välineitä saatetaan pitää tarpeellisina ja hyödyllisinä muille, mutta ei itselle (Hakkarainen 2012, Mäensivu 2002, 149 151). Ikääntyneet kokevat, että teknologialla on pelkkä välinearvo. Sen ei koeta tuovan lisää kulttuurista pääomaa, eikä tietotekniikkataitoja nähdä itseisarvona. (Sankari 2004, 89 ja 96.) Suurin osa ikääntyneistä hoitaisi asiansa mieluummin kasvokkain kuin internetin välityksellä (Mäensivu 2002, 149). Mitä tutumpia teknologiset ratkaisut ovat ja mitä paremmin ikääntyneet ovat perillä teknologisesta terminologiasta, sitä positiivisempi suhtautuminen heillä on uusien teknologisten laitteiden käytön oppimiseen. (Li & Perkins 2007.) Joidenkin geronteknologisten ratkaisujen (esimerkiksi turvapuhelimen) käyttö saatetaan kokea leimaavaksi, eivätkä ikääntyneet mielellään myönnä olevansa niin huonokuntoisia, että tarvitsisivat sellaisia (Nordlund 2011, vrt. Pekkarinen 2005). Suunnittelussa huomioitavaa. Ikääntyneille suunniteltavan teknologian tulee olla elämänhallintaa sekä omaehtoista toimijuutta ja itsenäisyyttä tukevaa. Sen tulee tukea ikääntyneille merkityksellisiä rooleja sekä mahdollistaa ihmissuhteiden ylläpitoa ja vahvistaa osallisuutta. (Leikas 2008.) Suunnittelun käyttäjälähtöisyys on tärkeää. Erilaisissa hankkeissa onkin pyritty kehittämään innovaatioita yhdessä ikääntyneiden kanssa (esimerkiksi VTT:n Ikääntyneiden Idealiike, Lehtonen & Leikas 2007). Digitaalinen kuilu. Yleisin ikääntyneillä käytössä oleva teknologinen ratkaisu on matkapuhelin, jonka omistaa 84 prosenttia 75 89-vuotiaista. Turvapuhelin on vain joka kymmenennellä ikääntyneellä. (Intosalmi, Nykänen & Stenberg 2013, ks. myös Ling, 2008.) Kun yhdeksän kymmenestä 16 74-vuotiaista suomalaisesta käyttää internetiä (Suomen virallinen tilasto 2012), 75 89-vuotiaista puolestaan vain noin viidenneksellä on internet-yhteys (Intosalmi ym. 2013). Verkkopankissa maksaminen on 80 85-vuotiaiden keskuudessa vähäistä, vuonna 2012 heistä 13 prosenttia käytti verkkopankkia yleisimpänä laskunmaksutapanaan (Finanssialan keskusliitto 2012). Ikääntyneiden eri ryhmien välillä on eroja, sillä kaikkein vanhimmat (85 89-vuotiaat) käyttävät internetiä kaikkein vähiten (Intosalmi ym. 2013). Samoin alueelliset erot ovat suuria. Esimerkiksi Espoossa yli 75-vuotiaista 35,1 prosenttia käyttää internetiä sähköiseen asiointiin, Laihian ja Vähäkyrön alueella puolestaan 9,7 prosenttia. (Alueellinen terveysja hyvinvointitutkimus 2012.) Digitaalisella kuilulla tarkoitetaan tieto- ja viestintäteknologian hyötyjen epätasaista jakautumista. Ikääntyneiden ja muun väestön välillä on digitaalinen kuilu, sillä ikäihmiset 8
käyttävät teknologiaa, erityisesti tietotekniikkaa, selvästi vähemmän kuin muu väestö. Toisaalta kuilu ammottaa myös ikääntyneiden eri ryhmien välillä. Toiset ovat aktiivisia uusien teknologioiden käyttäjiä, toiset vierastavat niitä ja sinnittelevät mieluummin vanhojen, tuttujen ratkaisujen varassa. Niillä ikääntyneillä, jotka ovat olleet johtavassa asemassa, ovat nuorempia ja kokevat, että heillä on paljon läheisiä henkilöitä, on muita useammin erilaisia teknologisia laitteita käytössään (Intosalmi ym. 2013). 9
3 Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden kokemuksia teknologian käytöstä jokapäiväisessä elämässään. Ikääntyneiden kokemuksia lähestytään elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuskysymys on: Miksi ikääntyneet käyttävät tai jättävät käyttämättä saatavilla olevia arjen teknologioita? 3.1 Näkökulmia elämänlaatuun Mitä on elämänlaatu? Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan elämänlaatu tarkoittaa yksilön arviota elämästään siinä kulttuuri- ja arvokontekstissa, missä hän elää, ja suhteessa hänen omiin päämääriinsä, odotuksiinsa, arvoihinsa ja muihin hänelle merkityksellisiin asioihin (Vaarama ym. 2010a, WHOQOL Group 1996). Ikääntyneiden elämänlaatua on tutkittu paljon erityisesti psykologian ja terveystieteiden näkökulmasta (Vaarama ym. 2010b, 150). Elämänlaatu on monitieteinen käsite, jolle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa. Pohjoismaiselle perinteelle on tyypillistä objektiivinen, tarpeisiin ja resursseihin perustuva näkökulma elämänlaatuun (Bowling 2007, 17). Yhdysvaltalainen tutkimus on puolestaan keskittynyt elämänlaadun subjektiiviseen määrittelyyn, jolloin elämänlaadulla käsitetään koettu elämänlaatu ja yksilön siihen liittämät kokemukset ja arvot (Bowling 2004, 4; Bond & Lynne 2004, 6). Suurin osa ajankohtaisista elämänlaatuteorioista pyrkii yhdistämään molemmat näkökulmat (Bowling 2004, 17). Vaikka elämänlaadulle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa, kokonaisvaltaiseen elämänlaatukäsitykseen pyrkivät teoriat sisällyttävät siihen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaaliset suhteet ja elinolot (Vaarama ym. 2010a, 128). Näitä neljää ulottuvuutta lähestytään eri teorioissa eri näkökulmista ja erilaisin painotuksin. Esimerkiksi Veenhoven puhuu elämän neljästä laadusta, jotka ovat elinolojen laatu, sisäisten voimavarojen laatu, hyödyksi olemisen tunne sekä elämän merkityksellisyys (Veenhoven 2000, 4 7; Vaarama ym. 2010a, 128). Felcen ja Perryn (1995) mukaan elämänlaatu koostuu kolmesta eri elementistä: objektiiviset elämän olosuhteet, subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnista sekä henkilökohtaiset arvot ja tavoitteet. Ikääntyneiden elämänlaadun erityispiirteitä. Tutkittaessa eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä on sovellettava erilaisia elämänlaatumalleja tai painotettava osa-alueita eri tavoin. Terveys ja toimintakyky vaikuttavat ikääntyneiden elämänlaatuun enemmän kuin nuorempien. Samoin tunne omasta riittävyydestä ja hyödyllisyydestä, sosiaalinen 10
osallisuus ja perhesuhteet sekä sosio-ekonominen asema ovat tärkeitä ikääntyneiden elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. (Walker & Mollenkopf 2007, 9; Bowling 2004, 8.) Teknologia ja elämänlaatu. Elämänlaatu tarjoaa monipuolisen näkökulman ikääntyneiden teknologian käytön tutkimiseen. Käsitteen avulla voidaan tarkastella teknologian aiheuttamia vaikutuksia laajasti, sillä teknologialla on mahdollisuus olla kosketuksissa kaikkiin elämänlaadun neljään osa-alueeseen: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä elinoloihin. Ei ole itsestään selvää, että teknologialla olisi vain myönteisiä vaikutuksia elämänlaatuun. Tutkimukset eivät esimerkiksi ole pystyneet osoittamaan, että tietokoneilla itsessään olisi positiivinen vaikutus ikääntyvien elämänlaatuun (Czaja & Lee 2007). Teknologia voi parantaa elämänlaatua tarjoamalla uudenlaisia kommunikoinnin ja asioiden hoitamisen keinoja esimerkiksi niille, joiden kyky liikkua oman kodin ulkopuolelle on heikentynyt. Toisaalta teknologia saattaa heikentää sellaisten henkilöiden elämänlaatua, jotka eivät pysty omaksumaan tarvittavia teknologisia taitoja. Suomessa ei aiemmin ole juuri tutkittu teknologian vaikutusta ikääntyneiden elämänlaatuun. 3.2 Elämänlaadun sipulimalli Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun sipulimalli, joka on muokattu Pieperin ja Vaaraman (2008) alkuperäisestä mallista. Teoreettinen viitekehys linkittää tutkimuksen kansainväliseen keskusteluun elämänlaadusta, sillä WHO:n elämänlaatumalli toimii sipulimallin lähtökohtana. Teoreettinen viitekehys on kuvattu kuviossa 1. Sipulimallissa on ristiintaulukoitu yksilö ympäristö-näkökulma sekä elämänlaadun objektiivinen ja subjektiivinen näkökulma (eli hyvään elämään tarvittavat resurssit sekä subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä). Syntyvä nelikenttä on kokonaisvaltainen malli elämänlaadusta, joka sisältää fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden. Tässä tutkimuksessa ikääntyneiden teknologian käyttöä lähestytään näiden neljän elämänlaadun ulottuvuuden kautta. Samoin kuin WHO:n elämänlaatumalli, sipulimalli painottaa koettua elämänlaatua. Mallin keskiössä on oma kokemus neljästä eri elämänlaadun ulottuvuudesta, subjektiivinen elämänlaatu. Sen ympärillä oleva kehä, elämänlaatu, sisältää kaikki elämänlaadun kannalta keskeiset elementit: sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset suhteet, psyykkinen hyvinvointi, toimintakyky ja pystyvyys, ympäristö, resurssit ja palvelut. Elämänlaatu-kehän ympärille on kuvattu elämänlaadun ulkoinen viitekehys, eli ne ympäristölliset ja yhteiskunnalliset tekijät, joiden sisään elämänlaatu käsitteenä paikantuu. Mallin eri osa-alueet ovat monensuuntaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, eivätkä kaikki nelikentän osiot ole selkeärajaisia. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden osio on luettavissa sekä subjektiivisen että objektiivisen elämänlaadun piiriin kuuluvaksi. Sipulimalli on hyvin kattava elämänlaatumalli, joka sopii monenlaisten elämänlaatuun liittyvien kysymysten tutkimiseen. Tutkittaessa ikääntyneiden kokemuksia teknologiasta haastattelututkimuksella liikutaan aivan sipulimallin ydinosassa, subjektiivi- 11
sessa elämänlaadussa. Haastatteluaineiston analyysissä hahmottelemme, miten elämänlaadun kehällä olevat tekijät vuorovaikuttavat ikääntyneiden oman kokemuksen kanssa. Elämänlaadun ulkoinen viitekehys jää tässä tutkimuksessa vähemmälle huomiolle, sillä laadullisen tutkimuksen keinoin ei pystytä osoittamaan kausaalisuhteita elämänlaadun eri tekijöiden ja elämänlaadun ulkoisen viitekehyksen välille. Tutkimuksen haastatteluaineiston tulokset esitetään keskittymällä ensin mallin vasempaan puoleen eli resursseihin. Resursseja tarkastellaan arjen ympäristön ja toimintakyvyn puitteissa. Tällä tarkoitetaan jokapäiväisiä mahdollisuuksia ja haasteita, joita teknologia tuo ikääntynen elämään. Tämän jälkeen keskitytään mallin oikeaan puoleen eli subjektiiviseen kokemukseen hyvästä elämästä. Se koostuu ihmissuhteista sekä mielihyvän ja -pahan sekä turvallisuuden tunteesta. Näitä ovat esimerkiksi teknologiaan liittyvät ilon ja pelon tunteet sekä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Ympäristöulottuvuus Sosiaalinen ulottuvuus olosuhteet ja mahdollisuudet hyvinvointitalous arvot olosuhteet ja mahdollisuudet ekologia palvelut resurssit Elämänlaatu sosiaalinen identiteetti sosiaaliset normit ympäristö pystyvyys mukavuuden tunne elämän tarkoitus Subjektiivinen elämänlaatu hallinnan tunteet tunne sosiaaliset suhteet ympäristö yksilö sosiaalinen voimaantuminen toimintakyky psyykkinen hyvinvointi yleinen luottamus olosuhteet ja mahdollisuudet Fyysinen ulottuvuus organisaatiorakenteet hyvään elämään tarvittavat resurssit instituutioiden reagointikyky olosuhteet ja mahdollisuudet Psyykkinen ulottuvuus subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä Kuvio 1. Elämänlaadun sipulimalli. (Muokattu Pieper & Vaarama 2008.) 12
4 Tutkimuksen toteutus 4.1 Aineisto Tutkimus toteutettiin vuosina 2012 2013. Tutkimukseen osallistui ikääntyneitä, jotka olivat lähtökohdiltaan kotona asuvia Riistavuoren palvelukeskuksen palveluja hyödyntäviä yli 75-vuotiaita vanhuksia. Tutkimukseen pyrittiin ottamaan mukaan ensisijaisesti yli 80-vuotiaita. Mukaan otettiin vaihtoehtoisesti 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä, mikäli 80 vuotta täyttäneitä halukkaita osallistujia ei löytynyt tarpeeksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 vanhusta, joista 19 oli naisia ja 4 miehiä. Aineisto on vino sukupuolen osalta, sillä miehiä oli vaikea tavoittaa. Miehet olivat ikäryhmä huomioon ottaen huonompikuntoisia. Lisäksi yli 80-vuotiaita vielä kotona asuvia miehiä oli Riistavuoressa vähän. Taulukko 1. Ryhmähaastatteluun osallistuneet. Ryhmä Naisia Miehiä Yhteensä 1. 5 5 2. 4 1 5 3. 3 1 4 4. 3 2 5 5. 4 4 Tutkittavat rekrytoitiin Riistavuoren palvelukeskuksesta. Merkittävänä apuna tutkittavien löytämisessä ja opastamisessa toimi palvelukeskuksen työntekijä ja tutkimuksen yhteyshenkilö Tuija Virtanen. Tutkittavat rekrytoitiin miltei poikkeuksetta palvelukeskuksen harrasteryhmistä, joissa yhteyshenkilö kävi juttelemassa ja kertoi lyhyesti tutkimuksesta. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi tavoittaa ikääntyneitä. Kahdesti tutkimukseen pyydettiin osallistujaa suoraan palvelukeskuksen käytävältä, kun ryhmässä ei ollut tarpeeksi osallistujia. Haasteena rekrytoinnissa oli ikääntyneiden saaminen sovittuna aikana ryhmätapaamiseen. Osa vanhuksista ei muistanut tulla paikalle tutkimuspäivänä. Tätä ratkottiin antamalla tutkimukseen pyydetyille henkilöille muistilappuja. Toinen haaste liittyi kehtaamiseen. Moni vanhus kieltäytyi ensin tutkimuksesta vedoten siihen, etteivät he kehtaa tulla paikalle sillä he eivät käytä teknologiaa juuri ollenkaan. He pelkäsivät tietävänsä aiheesta niin vähän, ettei heillä olisi ollut mitään sanottavaa. 13
Tutkimuksen aineisto koostuu ikääntyneille tehdystä kyselystä ja fokusryhmähaastattelusta. Aineiston keruu toteutettiin ryhmätapaamiskerroilla Riistavuoressa. Ryhmätilanteita järjestettiin yhteensä viisi, joissa oli 4 5 henkilöä tutkijoiden ohella läsnä. Tapaamiskertoja oli yksi per ryhmä. Tapaamiset järjestettiin Riistavuoren tiloissa, jotka olivat ikääntyneille ennestään tuttuja harraste/kokoustiloina. Tapaamiset kestivät noin 1,5 2 tuntia (tämä poikkesi suunnitelmassa esitetystä 3 tunnista, joka todettiin tutkimusryhmän kanssa vanhusten näkökulmasta liian pitkäksi ajaksi). Tapaamisen alussa sovittiin, että taukoja sai pitää ja tapaamisesta poistua jos halusi. Aineiston keruuseen osallistuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä -hankkeen tutkimusryhmän tutkijat Jenni Wessman, Satu Meriläinen-Porras, Minna-Liisa Luoma ja Kaaren Erhola. Kyselyaineisto. Kyselyaineisto kerättiin marras-joulukuussa 2012 hankkeen pilottivaiheessa sekä tammi helmikuussa 2013 varsinaisessa tutkimusvaiheessa. Ryhmätapaamiskerroilla vanhuksille annettiin tutkimuksen esittelyn jälkeen kyselylomake. Kyselyn täyttäneitä ikääntyneitä on yhteensä 23. Eräs nainen totesi kesken ryhmätapaamisen, että hän oli ehkä jo osallistunut tähän tutkimukseen aiemmin syksyllä. Hänen toistamiseen täyttämänsä kyselylomake on poistettu aineistosta, jolloin lopullinen tutkimukseen otettujen kyselyiden määrä on 22. Kyselylomakkeet laadittiin yhteistyössä Satu Meriläinen-Portaan (THL), Minna-Liisa Luoman (THL), Richard Pieperin (THL) ja Lea Stenbergin (KÄKÄTE) kanssa. Kyselyn analyysin ja koodauksen toteutti Kaaren Erhola (THL). Ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut tehtiin heti kyselylomakkeiden täyttämisen jälkeen. Näin lomake ja sen täyttö toimivat eräänlaisena ajatusten virittäjänä sitä seuranneelle keskustelulle. Yhdellä kerralla järjestystä muutettiin siirtämällä haastattelu kyselyn edelle erään osallistujan toiveesta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 22 ikääntynyttä. Yksi nainen osallistui vain kyselyn täyttämiseen. Hän poistui henkilökohtaisiin menoihin vedoten heti kyselylomakkeen täytön jälkeen. Häntä ei siis haastateltu. Haastatteluaineiston analyysistä vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jenni Wessman ja litteroinnista Wessmanin lisäksi Kaaren Erhola. 4.2 Menetelmät Kyselytutkimus. Kyselylomakkeen kysymykset liittyivät tutkittavan sosiaaliseen elämään (sosiaalinen laatu), elämänlaatuun sekä ikääntyvien käyttämiin teknisiin laitteisiin, kuten puhelin tai tietokone. Käytettyjä mittareita olivat WHOQOL-Bref, SocQ ja Tech-Meter. Iäkkäiden elämänlaatua kartoitettiin 10 kysymyksen patteristolla. Kysymyksistä kahdeksan pohjautuu EUROHIS Quality of life 8 -mittariin (Power 2003), joka perustuu WHO:n Quality of Life Bref -kysymyspatteristoon (WHOQOL Group 1996). Lisäksi kyselyssä on kaksi kysymystä WHOQOL Bref -patteristosta. WHO:n kehittämä mittari 14
kartoittaa neljää elämänlaadun osa-aluetta: fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja ympäristöllistä, minkä lisäksi kahdella erillisellä kysymyksellä selvitetään yleistä elämänlaatua ja koettua terveydentilaa (WHOQOL Group 1996). Elämänlaatua ja sosiaalista laatua koskevat kysymykset olivat väittämiä, joihin vastattiin likert-asteikolla. Väittämistä muodostettiin kaksi summamuuttujaa, elämänlaatu ja sosiaalinen elämänlaatu. Sosiaalisen laadun summamuuttuja jaettiin alkuperäisten väittämien mukaan 4-portaiselle asteikolle (huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen) ja elämänlaadun summamuuttuja 5-portaiselle asteikolle (erittäin huono, huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen). Kyselyssä kartoitettiin, millaista tieto- ja geronteknologiaa tutkittavilla on kotonaan ja käyttävätkö he sellaisia palveluja, joiden tilaamiseen tai toimittamiseen liittyy tietotekniikkaa. Palveluihin liittyviin kysymyksiin vastattiin sanallisin vastauksin. Kyselyaineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan ja sitä analysoitiin ristiintaulukoimalla. Ristiintaulukoinnilla etsittiin yhteyksiä iän, koulutuksen, elämänlaadun, sosiaalisen laadun ja teknologian käytön välille. Kyselyyn osallistuneiden pienen lukumäärän vuoksi (N=22) kyselyn tuloksiin on suhtauduttava kriittisesti. Kyselylomakkeella saatuja tietoja voidaan lähinnä käyttää tutkittavien ikääntyneiden kuvailuun, eivätkä ne ole yleistettävissä. Fokusryhmähaastattelut. Ryhmäkeskustelun teemat olivat ympäristö, toimintakyky, sosiaaliset suhteet ja yhteydenpito sekä teknologiaan liitetyt tunteet. Ryhmäkeskustelussa käytiin lisäksi läpi normaaleja arkipäivän tilanteita kotona, kuinka tutkittavat esimerkiksi käyttävät puhelinta tai tietokonetta. Keskustelua käytiin lähiympäristön tapahtumista, kuten minkälaisia ajatuksia esimerkiksi bussikortin käyttäminen herätti. Lopuksi keskusteltiin toiveista liittyen siihen, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin ikääntyneiden tarpeita. Pieni ryhmä toimi tutkimuksen tarkoituksen näkökulmasta hyvin ja keskustelua syntyi runsaasti. Ryhmät olivatkin hyvin aktiivisia keskustelussa yhtä ryhmää lukuun ottamatta. Muutamat yksittäiset ryhmissä olleet henkilöt olivat hyvin hiljaisia, eivätkä osallistuneet kuin muutamalla lauseella keskusteluun. Keskustelut sujuivat pääosin hyvässä hengessä. Muutamassa ryhmässä ryhmäläisten kesken oli pientä erimielisyyttä, jopa kiistaa, teknologian käytön hyödyistä ja siitä, tuleeko teknologian käyttöön ikääntyneenä enää ylipäätään lähteä mukaan. Fokusryhmähaastatteluissa oli tarkoitus käyttää pääpiirteittäin teemoittain jaoteltua kysymysrunkoa, joka perustui tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teemoittain jaoteltu haastattelurunko oli paikoittain liian tiukkarajainen luontevalle keskustelulle. Haasteena oli ikääntyneiden erittäin polveilevat keskustelunaiheet ja toisaalta teknologian vähäinen käyttökokemus. Lisäksi tutkittavien korkean iän tuoma kohteliaisuusmuuri esti tutkijoita keskeyttämästä ja puuttumasta liikaa vanhusten keskinäiseen ajatustenvaihtoon. Tämä hankaloitti ajoittain keskustelun suuntaamista haluttuihin aiheisiin. Tutkimuksen edetessä päätettiinkin, että haastattelurunkoon ei takerruta liiaksi, vaan panostetaan keskustelun laatuun ja ylläpitoon vanhusten ehdoilla. 15
Kaikki keskustelut nauhoitettiin nauhurilla ja litteroitiin. Samalla tunnisteet, kuten nimet, osoitteet ja kaupunginosat poistettiin. Tämän jälkeen keskustelut analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysissä keskityttiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaisesti neljään pääteemaan: arkipäiväinen ympäristö, toimintakyky, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen ulottuvuus. Aineistoa jaoteltiin ja uudelleen luokiteltiin neljän teeman mukaisesti sisällön analyysin ja teemoittelun avulla. Sisällön analyysissä pyrittiin etsimään aineistosta yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tutkimuskysymysten tässä tapauksessa nelikentän teemojen mukaan. Haastatteluiden suoriin lainauksiin on lisätty tarpeen mukaan sulkuihin tutkijan selvennös asiayhteydestä. ( ) -merkintä lainauksen edessä tarkoittaa, että tekstiin lainattu kohta on katkaistu pidemmästä lauseesta. 4.3 Eettiset seikat Tutkittavilta kysyttiin aineiston keruun yhteydessä kirjallinen suostumus tutkimukseen. Samalla tutkittaville annettiin tutkimuksesta ja sen kulusta kertova tiedote. Tiedote oli painettu isolla fontilla luettavuuden parantamiseksi. Osan kanssa sekä tiedote että suostumuslomake käytiin vielä suullisesti yksityiskohtaisemmin läpi. Tiedotteen ohella käytiin suullisesti tutkimuksen toteuttajataho, tutkimuksen tarkoitus ja kohderyhmä, tutkimuksen yhteistyökumppanit ja yhteystiedot mahdollista yhteydenottoa varten läpi. Lisäksi tutkittaville kerrottiin tutkimuksen vapaaehtoisuudesta ja osallistumisen peruuttamismahdollisuuksista. Heiltä myös kysyttiin lupa haastatteluiden nauhoittamiseen ja kerrottiin, mitä tarkoittaa tunnistetietojen poistaminen sekä anonymiteetti. 16
5 Kyselytutkimuksen tulokset Kyselylomakkeen täyttäminen oli tutkittaville ikääntyneille haastavaa, eikä yksikään tutkittava ollut vastannut kaikkiin lomakkeen kysymyksiin. Loppupuolen avoimiin vastauksiin oli vastannut vain muutama tutkittava muutamalla sanalla. Taustatiedot. Kyselyyn vastasi 18 naista ja 4 miestä. Vastaajista kymmenen (46 %) oli iältään 75 80-vuotiaita, seitsemän (32 %) 81 85-vuotiaita ja viisi (23 %) 86 90-vuotiaita. Vastaajista yli puolet oli leskiä (55 %) ja noin kolmannes (32 %) eli avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Koulutustaustaltaan kolmannes (36 %) vastaajista oli kansakoulun tai alakoulun käyneitä. Kansalaiskoulun, keskikoulun tai peruskoulun käyneitä vastaajista oli muutama (13,6 %). Keski- ja korkea-asteen suorittaneita oli kumpiakin noin neljännes tutkittavista (23 % ja 27 %). Taulukko 2. Vastaajien siviilisääty ja koulutus. Vastaajien siviilisääty Vastaajien koulutus naimisissa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa naimaton 2 9 lkm % lkm % 7 32 kansakoulu tai alakoulu 8 36 kansalaiskoulu, keskikoulu tai peruskoulu 3 14 eronnut 1 5 keskiaste 5 23 leski 12 55 korkea-aste 6 27 Yhteensä 22 100 Yhteensä 22 100 Tutkittavista 68 prosenttia (15 henkilöä) ilmoitti asuvansa yksin, loput puolison tai kumppanin kanssa. Suurin osa vastaajista (73 %) asui omistusasunnossa, vuokralla asui 18 prosenttia (4 henkilöä). Yksi vastaaja ilmoitti asuvansa palvelutalossa, vanhainkodissa tai muussa hoito/hoivakodissa. Vastaajilla hyvä elämänlaatu. Kaikkien tutkittavien elämänlaatu oli portaikon kahdella ylimmällä tasolla, eli hyvä (59 %) tai erinomainen (27 %). Valtaosa vastanneista sijoittui sosiaalisessa laadussa toiseksi parhaalle tasolle hyvä (68 %). Yhden vastaajan sosiaalinen laatu oli parhaalla tasolla ja kolmen (14 %) toiseksi huonoimmalla tasolla kohtalainen. Kolme vastaajaa (14 %) oli vastannut elämänlaatu ja sosiaalinen laatu -väittämiin puutteellisesti. Tutkittavien ikääntyneiden voidaan sanoa olleen melko hyväosaisia, sillä kaikki tutkittavat vastasivat rahojensa riittävän tarpeisiinsa vähintään kohtuullisesti. 41 prosenttia (9 vastaajaa) kertoi rahaa olevan tarpeisiin nähden 17
täysin riittävästi. Tutkimuksemme ei tavoittanut sellaisia ikääntyneitä, joiden elämänlaatu tai taloudellinen tilanne olisi ollut huono. Matkapuhelin yleisin teknologinen ratkaisu. Yleisin tutkittavien kotoa löytyvä teknologinen laite oli matkapuhelin, jollainen oli 17 vastaajalla (77 %). Lankapuhelin oli joka toisella vastaajalla. Kaikilla niillä, joilla oli kotonaan tietokone, oli myös internet-yhteys, kaikkiaan yhdeksällä vastaajalla (41 %). Muita yleisiä elämänlaatuun liittyviä ratkaisuja olivat esteetön asunto sekä pesuhuoneen apuvälineet. Tutkimuksen haastatteluosuudessa kävi ilmi, että usealla tutkittavalla oli kotonaan ns. GSM-pöytäpuhelin. Lankapuhelinta ja GSM-pöytäpuhelinta ei kyselyssä ollut eritelty, joten osa lankapuhelimen ilmoittaneista saattoi tosiasiassa tarkoittaa GSM-pöytäpuhelinta. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kotonaan olevan kolme tai neljä kysyttyä asiaa. tavallinen matkapuhelin lankapuhelin tietokone ja internet asunto on esteetön pesuhuoneen apuvälineitä sähköisesti säädettävä sänky kuvapuhelin, tietokoneen Skype-ohjelma tms. tulostin ei-sähköinen liikkumisen apuväline turvaliesi tai liesivahti ei-paikantava turvapuhelin porrashissi tai muu nostin kaatumishälytin älypuhelin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Kuvio 2. Teknologisia ratkaisuja tutkittavien kotona. Muita työssä, vapaa-ajalla tai harrastuksissa käytettäviä teknisiä laitteita mainittiin avovastauksissa kuntopyörä, videotallennin, kuulolaite, CD-laite sekä kodinkoneita. Kotona oleviin, käyttämättä jääneisiin laitteisiin oli vastattu kahdesti: hieromaistuin ja mikro. Itse keksityksi, elämää helpottavaksi tekniseksi ratkaisuksi eräs vastaaja mainitsi WC:hen ylös asennetut pyykkinarut. Maksuautomaatti ja tietokoneet mainittiin laitteiksi, joita ei käyttövaikeuksien vuoksi käytetä. Tietokone on ollut ei tule enään. Tietokoneet tulivat kouluuni vasta silloin, kun olin siirtymässä eläkkeelle, joten en oppinut käyttämään. 18
Kysymykseen kunnallisista, yksityisistä tai järjestöjen tuottamista palveluista, joiden tilaamiseen tai toimittamiseen käytetään apuna tietokonetta ja/tai tietoteknisiä järjestelmiä oli vastattu vähän. Tällaisiksi palveluiksi listattiin Riistavuoren liikuntaryhmät ja tietokoneneuvonta, kunnallinen taksi ja yksityislääkäri. Palvelun tilaamisen ja toimittamisen tavoiksi mainittiin ilmoittautuminen etukäteen ja puhelin. Korkeasti koulutetut käyttivät useampia teknologisia ratkaisuja. Kyselytutkimukseen osallistuneiden pieni määrä asetti aineiston analysoinnille omat haasteensa. Minkäänlaista yhteyttä teknologian ja elämänlaadun välille ei havaittu tästä aineistosta. Myöskään tutkittavien ikä ei ollut suoraan yhteydessä kotona olevan teknologian määrään. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön niin, että 81 85- ja 86 90-vuotiailla oli kotonaan 75 79-vuotiaita useammin vain yksi tai kaksi tutkimuksessa kysytyistä teknologisista laitteista ja järjestelmistä. Taulukko 3. Vastaajien ikä ja teknologisten ratkaisujen määrä kotona. ikä 1 tai 2 3 tai 4 5 tai 6 7 tai 8 75 80 10 % 50 % 20 % 20 % 81 85 57 % 29 % 14 % 86 90 60 % 20 % 20 % Yhteensä 36 % 36 % 9 % 18 % Koulutustasolla oli ikää huomattavasti selkeämpi yhteys teknologiaan. Korkeakoulutetuista 50 %:lla (kolmella vastaajalla) oli kotonaan seitsemän tai kahdeksan kysyttyä teknologista ratkaisua. Kansakoulun tai alakoulun käyneillä 75 %:lla (kuudella vastaajalla) oli käytössään vain yksi tai kaksi kysytyistä ratkaisuista. Yhdelläkään kansakoulun tai alakoulun käyneellä ei ollut käytössään yli neljää kysytyistä asioista (ks. myös Li & Perkins 2007). Taulukko 4. Vastaajien koulutus ja teknologisten ratkaisujen määrä kotona. korkein suoritettu koulutus 1 tai 2 3 tai 4 5 tai 6 7 tai 8 kansakoulu tai alakoulu 75 % 25 % kansalaiskoulu, keskikoulu tai peruskoulu 67 % 33 % keskiaste 20 % 60 % 20 % korkea-aste 17 % 17 % 17 % 50 % Yhteensä 36 % 36 % 9 % 18 % 19
6 Haastattelututkimuksen tulokset Fokusryhmähaastatteluiden tulokset on jaoteltu pääpiirteittäin kahteen eri osioon. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan teknologiaa keskittyen yksilön ympärillä oleviin elämänlaatuun liittyviin resursseihin. Teknologian roolia avataan ikääntyneen ihmisen ympärillä niin arjessa (ks. luku 6.1) kuin toimintakyvyn (ks. luku 6.2) tukijana. Toisessa osassa keskitytään elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologisiin resursseihin. Tällöin teknologiaa tarkastellaan yksilökohtaisemmin sosiaalisen kanssakäymisen (ks. luku 6.3) sekä mielihyvän ja turvallisuuden kokemusten (ks. luku 6.4) kautta. 6.1 Teknologia osana ikääntyneen arjen tarpeita ja ympäristöjä Perinteistä ja uudenaikaisempaa teknologiaa. Kysyttäessä ikääntyneiltä tekniikasta ja teknologian käytöstä arjessa, oli moni haastatteluun kutsuttu ensin ihan hiljaa. Kun kysymys toistettiin uudelleen muotoillen esimerkiksi siten, olivatko haastateltavat käyttäneet aamulla kahvinkeitintä, yhtyi moni keskusteluun: Ai onko sekin? Mä oon aatellut, että se on vaan sinne tietokonepuolelle kaikki mikä liittyy teknologiaan. Kyseinen avaus oli tässä tutkimuksessa tyypillinen haastattelun aloitus. Moni ikääntynyt tuntui ajattelevan, että teknologialla tarkoitetaan tietokonetta ja jotain monimutkaisempaa teknologista laitetta. Niin sanottu keittiö- tai arkiteknologia kahvinkeittimineen oli monille jo niin arkista, ettei sen käyttöä enää luokiteltu teknologian käytöksi. Esimerkiksi kuulolaite oli osalle niin tavallista teknologiaa, että se miellettiin tavalliseksi arjen auttavaksi kädeksi, jopa luonnolliseksi osaksi kehoa. Myös kännykkä oli useammalle vanhukselle jo tavallinen arkeen kuuluva käytännöllinen laite. Keittiöön kuuluvien arkisten laitteiden (kahvinkeitin, leivänpaahdin, mikro, jääkaappi, pesukone) lisäksi se oli yleisin kontakti teknologiaan. Myös televisio ja radio kuuluivat monen normaaliin arkeen. Mun mielestä mulla kaikki on sellaisia normaaleja asioita, että se on niinku tavallista arkipäivää, mitä milloinkin tarvii. Kahvinkeitin on mitä tarvii joka päivä, tietysti hellaa ja kaikki tämmöset. Mutta kun mulla ei oo mitään sen erikoisempia ni. 20
Edellä mainitut arjen teknologiahyödykkeet edustivat tutkittaville arjen toimintakykyä ja mukavuutta, helpotusta päivittäisiin toimiin. Yhtä lailla ne edustivat osalle viihdykettä, seuraa ja tiedonsaantia. Moni esimerkiksi napsautti aamutoimillaan television tai radion päälle juuri uutisten aikaan tai muuten vain taustalle seuranpitäjäksi. Vaikka arjen teknologiaa kotoa löytyikin, ei se toisaalta ollut iäkkäillä läheskään niin isossa roolissa kuin nuoremmilla polvilla. Digitaalinen kuilu nousi keskusteluissa usein esiin, kun iäkkäät pohtivat lapsiensa ja lapsenlapsiensa teknologiaosaamista. Haastatellut totesivat ykskantaan sen olevan edistyneempää, kuin mitä he itse omasivat. Syy kuiluun oli se, että haastatellut olivat tutustuneet tietotekniikkaan vasta vanhemmalla iällä. Useimmilla tietokonetta ei kotona edes ollut. Huomionarvoista on, että vain muutama haastatelluista kertoi käyttäneensä tietokonetta työelämässä ollessaan. Minä jäin just siinä vaiheessa eläkkeelle, jollon nää tietokoneet ja kaikki vempeleet tuli. Silloin oli, tietokoneet oli niin alkuvaiheessa silloin kun meikäläinen oli töissä. Tietotekniikan ja ylipäätään tekniikan suhteellinen tuoreus iäkkäiden elämässä vaikutti iäkkäiden mielipiteisiin teknologiasta. Se näkyi myös vähäisenä käyttökokemuksena ja ennakkoluuloina. Iäkkäillä ei tuntunut olevan tarpeita käyttää ensisijaisesti teknologian tuomia mahdollisuuksia. Asiat hoidettiin mieluummin vanhojen totuttujen tapojen mukaisesti. Esimerkiksi moni kännykän omistava vanhus oli säilyttänyt mahdollisuuden käyttää myös lankapuhelinta. Vain harvalla oli käytössä pelkkä kännykkä. Syitä oli muun muassa lankapuheluiden edukkaampi puheluiden hinta, puhumiseen liittyvät mukavuustekijät ( siinä on hauskempi puhua ), mutta myös sen tuttuus sekä se, ettei lankapuhelimen tavoitettavissa tarvinnut olla koko aikaa: En kännykkäänkään halua sitoa itseäni, että mä olisin aina valmis vastaamaan ja aina valmis tekstaamaan. En minä, minä haluan olla vapaa. Teknologian käytössä oli havaittavista kahtiajakautuneisuutta. Osa haastatelluista hyödynsi mieluummin jo pidempään olemassa ollutta tuttua ja arkistunutta teknologiaa. Harva näistä iäkkäistä omisti esimerkiksi tietokoneen. Osa oli kuitenkin tutustunut teknologiaan laajemmin, ja he olivat tällä saralla kaikin puolin valveutuneempia. He, joilla oli tietokone aktiivisessa käytössä, tuntuivat olevan avoimempia teknologian hyödyntämiselle monipuolisemmin elämän kaikilla osa-alueilla. Tietokoneen omistavalla vanhuksella oli myös käytössään mitä todennäköisimmin kännykkä. Raja on kuitenkin veteen piirretty. Muutama esimerkiksi kertoi käyttävänsä vain lankapuhelinta, mutta käytti silti arjessa myös tietokonetta. Tietokone näytti kuitenkin olevan isoin erontekijä. Sen hankkiminen oli yleisesti ottaen isomman kynnyksen takana, kuin esimerkiksi kännykän hankkiminen. 21
Edullinen ja tarpeenmukainen teknologia lisää arjen mukavuutta. Teknologia toi iäkkäiden arkeen uudenlaista käyttömukavuutta. Esimerkiksi nauhoittavat digiboksit, tietokoneet ja älypuhelimet olivat osalla tosin vain vähemmistöllä aktiivisessa käytössä päivittäin. Tekniikan hyödyntäminen koettiin näiden iäkkäiden kesken luonnollisemmaksi ja arkea helpottavaksi tekijäksi. Esimerkiksi päällekkäisten ohjelmien nauhoitus koettiin näppäräksi. Samaten päivittäislehtien lukeminen netistä koettiin hyväksi tekniikan tuomaksi mahdollisuudeksi: Että ei tarvi lehtiä enää tilata, voi sieltä lukee ton Iltasanoman ja Helsingin Sanomat voi. Lehtien nettiversio säästi haastateltavien mukaan eläkeläisen pientä eläkettä. Samanlaisia ajatuksia oli internet-puhelin Skypen hyödyntämisestä. Ilmaiset nettipuhelut koettiin hyväksi tavaksi säästää rahaa. Etenkin, jos sukulaisia asui Suomen sijaan toisella puolen maailmaa. Yksi teknologian käyttöön motivoiva tekijä olikin usein sen tuoma rahallinen etuus. Toisaalta laitteen hankinnan esteenä oli joskus sen korkea hinta tai laitteen käytön monimutkaisuus. Esimerkiksi ne vanhukset, jotka eivät osanneet käyttää Skypeä, harmittelivat sen tuoman rahallisen etuuden menettämistä. Teknologian hankkimisessa panostettiin myös sen tarpeellisuuteen. Uusia teknisiä laitteita ei hankittu huvin vuoksi tai pelkästä uteliaisuudesta. Eniten hankinnassa painotettiin arkisen käyttömukavuuden lisäämistä ja turvallisuuden lisäämistä. Esimerkiksi kännykkä oli monista kätevä laite tavoitettavuuden lisäämiseen, sekä toisaalta myös turvallisuustekijä ollessaan aina mukana (ks. myös luku 6.4). Aina teknisiä laitteita ei kaikkien mielestä tarvinnut omistaa itse. Ilmankin pärjäsi, sillä esimerkiksi kirjastosta tai palvelutalosta löysi tarvittaessa tietokoneen vaikka pankkiasiointia varten. Teknologian käytössä ei aina tarvinnut itse olla valveutunut. Riitti, että joku sukulainen tai tuttava opasti tai seisoi vierellä tukemassa. Esimerkiksi lastenlasten kuvien katselua varten ei kaikkien mielestä tarvinnut itse omistaa tietokonetta. Riitti, että lapset näyttivät oman tietokoneensa ruudulta kuvia. Pyydettäessä parhaat kuvat pystyi esimerkiksi teettämään käsin katseltavaksi. Ikääntyneet kokevat painetta siirtyä digiaikaan. Aina teknologia ei ollut vanhusten mielestä tervetullut tai kutsuttu vieras. Moni haastatelluista iäkkäistä ihmetteli, onko heidän vielä tässä iässä todellakin pakko siirtyä digiaikaan. Toiset puolestaan pohtivat, pystyykö sitä ikääntyneenä pysymään teknologian kiivaassa kehityksessä ja sen tuomissa vaatimuksissa enää mukana. Kyl maailma on niin teknillinen että sitä pitäis olla jo joskus 80 vuotta sitten oppinu ne kaikki teknilliset laitteet ja muut. Se on sitte vaikka 90-vuotias ni sen on osattava toimia sen tietokoneen kanssa, että tekniikka pelaa. 22
Esimerkiksi pankkiasioinnissa moni vanhus kohtaa ongelmia (ks. lisää luku 6.2). Internetin myötä moni pankkipalvelu on siirtynyt kokonaan verkkoon, jolloin verkkopankkiasioinnin hallitseminen koskee myös iäkkäitä. Eniten ongelmia tuottivat nettipankkitunnukset, mikä koski lähes poikkeuksetta kaikkia haastateltuja. Verkkopankkitunnusten käyttö oli monelle teknisesti haastavaa eikä verkkopankkiasiointia hallittu omasta mielestä turvallisesti. Erityisesti niille iäkkäille, jotka eivät halunneet hankkia verkkopankkitunnuksia tai ylipäätään tietokonetta, oli haastavaa hoitaa pankkiasiointia. Osasta tuntui, että ilman tekniikan vaatimaa osaamista he jäivät tahtomattaan paitsi yhteiskunnan tuottamasta tiedosta. Muutama toi keskusteluissa esille harminsa, joka liittyi usein uutislähetysten lopussa olevaan kehoitukseen katsoa lisätietoja kanavan nettisivuilta. Haastatellut kokivat jäävänsä paitsi tärkeästä tiedosta, jos heillä ei ollut tietokonetta tai taitoa käyttää sitä. Sitten aina sanotaan joka puolella, että katso netistä. Ja minä en pysty oikeen katsomaan. Niin kun sanotaan televisio-ohjelmissakin, katsokaa netistä. Paine teknologian hankkimiseen ei tullut aina vain yhteiskunnan suunnalta. Myös sukulaiset painostivat esimerkiksi tietokoneen tai kännykän hankintaan. Lapset ja lapsenlapset tuntuivat katsovan suorastaan velvollisuudekseen opastaa isovanhempansa tai vanhempansa digiaikaan. He muun muassa olivat motivoineet, suostutelleet ja kannustaneet iäkästä sukulaistaan hankkimaan tietokoneen. Tietokone saatettiin jopa hankkia yllätyksenä, vaikkei vanhus sitä olisikaan alunperin halunnut. Mun tyttäreni hoiti mun pankkiasiat, maksut, laskujen maksut tälläset ja ne oli sitten puhunu pojan kanssa pitkään ja hartaasti että kyllä mummolle pitää hankkia kone, että se pitää saada töihin. Pitkään siitä keskusteltiin ja mä sanoin että mä en huoli mitään ja sitten yks kaunispäivä mun pöydälle oli ilmestyny sellanen pieni valkonen laatikko jossa luki imac. Mä sitten aukasin ja siel oli sellanen pieni tollanen arkin kokoinen läppäri. Teknologiasta kieltäytyminen. Osa vanhuksista kieltäytyi uudesta teknologiasta. Miltei kaikissa ryhmissä oli henkilöitä, jotka kertoivat, etteivät halunneet käyttöönsä uutta teknologiaa. He kertoivat, että teknologia tuntui vieraalta. Osa totesi, ettei teknologian hyödyntäminen kannattanut, sillä vanhoillakin konsteilla vielä pärjäsi. Teknologia koettiin lähinnä lisää vaivaa tuovana tekijänä. Näiden ihmisten puheesta ilmeni, että he halusivat ja aikoivatkin pärjätä elämänsä viimeiset vuosikymmenet ilman teknologiaa niin pitkälle kuin mahdollista. Näiden haastateltujen henkilöiden kritiikki kohdistui erityisesti tietokoneen käyttöön, mutta myös kännykkään. Tekniikkaa kohtaan ei koettu lainkaan mielenkiintoa. Se on ihan turha hankkia tommosia huolia. ( ) Minä nimittäin en ole niin kiinnostunut tekniikasta että sen takia, että mä saisin näpräyttää jotakin ja soittaa sinne ja tänne ja kysyä, se ei kiinnosta minua tippaakaan. 23
Syynä teknologian vähäiseen käyttöön nähtiin se, että teknologia tuo arkeen lisää työtä ja vaatii opettelua. Moni sanoi, että he pelkäsivät ajan loppuvan kesken ja valuvan hukkaan tietokoneen äärellä istuessa: Siis mä katson että mulla ei ole aikaa (käyttää tietokonetta). Mä kirjoitan mielelläni ihan käsin vanhanaikaisia kirjeitä, mulla onneksi on sellaisia ihmisiä, sisaret asuu vähän eri paikkakunnilla, on vielä joitakin vanhoja kouluystäviä että siis semmonen turhanaikainen tietokoneen ääressä istuminen, et pasianssia pelaan mieluummin korteilla kun tietokoneella. Must tuntuu että mulla ei ole aikaa. Myönnän että sen takia mä olen hankkinu vähän tätä tietoa, että sitten saa, jos tarvitsee, niin tietoa nimenomaan, mutta katson että ei ole aikaa olla siellä. Mieluummin luen kirjoja. Kun on niin paljon asioita, mitä tekee mieli tehdä, harrastaa ja tehdä semmosta. On mökillä kesät ja niin ei oo aikaa siihen, ei raaski panna aikaa siihen että tuijottais sitä tyhmää kuvaruutua koko päivän. Ajankäyttö oli näiden henkilöiden puheessa selvästi arvotettu eri tavoin: hyvään ja kunnolliseen aikaan ilman teknologiaa ja hukkaan heitettyyn aikaan teknologian kanssa. Jaottelu koski erityisesti tietokoneen kanssa työskentelyä. Tietokoneen kanssa vietettyä aikaa pidettiin turhana. Osasyynä kokemukseen ajanhaaskauksesta oli teknologian käytön vaikeus. Uuden opettelu vei ikääntyneiltä paljon aikaa eikä toisaalta ollut varmaa että käyttö koskaan muuttuisi tarpeeksi nopeaksi vastaamaan teknologian tarpeita: Et sen minkä mulla on elämää jäljellä niin minä en ruppee siihen siis rasittamaan sieluani sillä (tietokoneella). ( ) Ja sitten toinen asia, nyt kun on hitaampi ja kömpelömpi. ( ) Kun multa vie sen päivän, toisilta menee tunnissa niin minä tarviin päivän siihen, minä oon niin hidas. Totta! Ihan kaikissa toiminnoissa. Toinen syy kieltäytyä teknologiasta oli enemmän periaatteellinen. Muutama iäkäs sanoi, että halusi tulla toimeen ilman teknologiaa sillä näin on tähänkin asti elämässä pärjätty. Mullahan ei ole mitään tommosii laitteita ja mä tykkään et mä oon oikeen hyvin tullu toimeen, mutta mitä mä oon nähnyt niin ystävät, nehän on pulassa sen kännykän kanssa. Milloin kukin tulee valittamaan, et mikä täs nyt on, kato nyt sinä kun en saa sitä käyntiin. Sitten toinen sanoo, et sinähän olet sulkenut sen, pitää tosta avata. Tämmöstä se on, en minä välitä niitä huolia kun mä oon pärjännyt oikein hyvin. Ainakin meikäläisellä, kun on niin monet yrittänyt, että ota nyt se (tietokone), edes silloin kun mies kuoli, mut mää sanon niinkun mun mies sano, että tähän asti on ilman pärjätty niin eiköhän me loppuelämäkin pärjätä. Kyllähän siitä moneen asiaan olis apua, mutta niin se vaan jäi eikä sitä nyt enääkään. Kyllähän näissä apua saa käyttämiseen täälläkin talossa ja kirjastossa jos tilaa ajan niin ne neuvoo sitä alkua, että pääsis vähän jotakin jyvälle. 24