Ikääntynyt ja teknologia

Transkriptio

1 2 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013

2 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013

3 KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia -projekti) Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Hämeentie A HELSINKI Puh Vanhustyön keskusliitto Centralförbundet för de gamlas väl ry Malmin kauppatie HELSINKI Puh Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) PL 30 (Mannerheimintie 166) HELSINKI Puh ISBN (nid., Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN (nid., Vanhustyön keskusliitto ry) ISBN (PDF, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN (PDF, Vanhustyön keskusliitto ry) KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013 Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä Tekijät: Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Yhteyshenkilö: Lea Stenberg, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Tekstin stilisointi: Hennariikka Intosalmi, Vanhustyön keskusliitto ry Kannet ja taitto: Vitale Ay / Taina Leino Paino: Kopio Niini Oy, Helsinki 2013 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE-projekti käynnistyi tammikuussa Viisivuotisen RAY-rahoitteisen projektin tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä.

4 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Ikääntyneet ja teknologia Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Näkökulmia elämänlaatuun Elämänlaadun sipulimalli Tutkimuksen toteutus Aineisto Menetelmät Eettiset seikat Kyselytutkimuksen tulokset Haastattelututkimuksen tulokset Teknologia osana ikääntyneen arjen tarpeita ja ympäristöjä Teknologia yksilön toimintakyvyn lisääjänä Teknologia sosiaalisen kanssakäymisen tukijana Teknologia tunteiden tukijana Yhteenveto POHDINTA Tutkimuksen teoreettiset ja menetelmälliset haasteet Teknologian käyttön mahdollisuuksia ja haasteita Kirjallisuus Liitteet... 50

5 TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä sekä miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Hanke on osa Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton vuonna 2010 aloittamaa KÄKÄTEprojektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). Tutkimusta varten kerättiin kyselyaineisto ja tehtiin viisi ryhmähaastattelua vuosina Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 yli 75-vuotiasta iäkästä henkilöä Riistavuoren palvelukeskuksesta Helsingissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun malli (Pieper & Vaarama 2008). Iäkkäiden elämänlaatuun vaikuttavaa teknologiaa tarkasteltiin tutkimuksessa ensinnäkin suhteessa yksilön ympärillä oleviin elämänlaatua tukeviin tekijöihin ja toiseksi suhteessa henkilökohtaiseen elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologioihin. Tulosten mukaan matkapuhelin ja lankapuhelin olivat tutkittavilla yleisimmin käytössä olevaa teknologiaa. Tietokone ja internet olivat myös melko yleisiä. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kodissaan olevan kolme tai neljä kysyttyä teknologista ratkaisua. Aineiston perusteella ei pystytty osoittamaan yhteyttä elämänlaadun ja teknologian välillä. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön siten, että kaikkein vanhimmilla vastaajilla oli todennäköisimmin kotonaan vain muutama teknologinen ratkaisu. Myös koulutuksen ja teknologian välillä näytti olevan yhteys. Korkeimmin koulutetuilla oli useimmiten kotonaan eniten teknologisia ratkaisuja, matalimmin koulutetuilla vähiten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että teknologia oli iäkkäille osittain vierasta tai sitä ei osattu käyttää tai hyödyntää. Hyödyllisimpinä nähtiin kännykkä sekä arkiteknologia, haastavimpana puolestaan tietotekniikka. Kaikki eivät toisaalta nähneet teknologian hankkimiselle konkreettista tarvetta. Asioita hoidettiin mieluummin vanhoin tutuin keinoin. Teknologia haastoi ikääntyneen toimintakykyä mm. verkkopankkiasioinnin ja tiedonhaun myötä. Lisäksi tiedonhaun hallitsemisessa oli ongelmia. Teknologia toisaalta mahdollisti uudenlaisia kommunikoinnin muotoja ja lisäsi sen laatua. Teknologia paransi joidenkin iäkkäiden elämänlaatua tuomalla mukavuutta arkeen erilaisten hyödykkeiden muodossa. Se lisäsi osittain turvallisuuden tunnetta. Toisaalta teknologian myötä uutena epävarmuustekijänä nähtiin tietoturvallisuusriskeihin liittyvät seikat. Teknologialla on mahdollista lisätä iäkkäiden elämän laatua arjessa. Edellytyksenä on kuitenkin sen yksinkertaisuus ja käyttäjälähtöisyys sekä sulautuvuus arjen toimintoihin. Iäkkäät tarvitsevat tuekseen myös tietoteknistä osaamista, osaamisen tukemista ja koulutusta. Lisäksi on huomioitava iän tuomat erityistarpeet. Teknologiaa tulee aktiivisesti tehdä tutuksi tälle ikäryhmälle. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä enemmän huomiota niihin, joilla ei ole läheisiä tukemassa teknologian käyttöä ja auttamassa. Tärkeää on pitää yllä vaihtoehtoista palvelutarjontaa niille, jotka eivät osaa tai halua käyttää teknologiaa arjessa. 4

6 1 Johdanto Uudet teknologiset ratkaisut ja innovaatiot ovat mullistaneet päivittäisten asioiden hoitamista ja ihmisten välisiä kommunikaatiomuotoja. Teknologiaa on tänä päivänä kaikkialla. Nyky-yhteiskunnassa onkin välttämätöntä omata tietyntasoista teknologiaosaamista. Tietoyhteiskunnassa teknologia ei ole vain yksityishenkilöiden arjen hyödyke, vaan yhä useammat julkiset ja yksityiset palvelut ovat siirtyneet teknologian välityksellä hoidettaviksi. Myös ikääntyneet kohtaavat päivittäin erilaista teknologiaa, johon on reagoitava. Haastavaksi tämän tekee se, että tämän hetken yli 75-vuotiaat vanhukset kuuluvat ns. puhelinsukupolveen (Leikas 2008, 43). Kyseisen ikäluokan ihmiset eivät välttämättä ole olleet tekemisissä tietokoneiden kanssa työelämässään tai sen jälkeen. Heillä teknologian hyödyntämisen näkökulma on erilainen, kuin esimerkiksi nuoremmalla sukupolvella. Teknologia voi olla tälle sukupolvelle arjen haaste sen tuoman hyödyn ja mahdollisuuksien sijaan. Esimerkiksi tilojen ja palveluiden automaatio ja teknologisoituminen saattaa vaikeuttaa ikääntyneiden osallistumista sosiaaliseen elämään. Se saattaa myös hankaloittaa omien asioiden hoitamista kodin ulkopuolella (Leikas 2008, 56). Teknologia ei myöskään aina huomioi ikääntymisen tuomia erityistarpeita, sillä valtaosa teknologisista ratkaisuista suunnitellaan nuorten aikuisten näkökulmasta (Isomäki, Päykkönen ja Sankari 2003, 149). Parhaimmillaan teknologia kuitenkin parantaa ikääntyneiden elämänlaatua tarjoamalla muun muassa mahdollisuuden hoitaa itsenäisesti omia asioita ja pääsyn tiedon äärelle. Esimerkiksi internet voi vähentää sosiaalista eristyneisyyttä ja lisätä kommunikaatiota. Teknologiset ratkaisut saattavat parantaa ikääntyneiden osallisuutta omien sairauksiensa hoidossa ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään. (Czaja & Lee 2007.) Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä. Ikääntyneiden kokemuksia tarkastellaan elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää pohdittaessa, kuinka ikääntyneet ylipäätään kokevat teknologian ja osaavat hyödyntää sitä arjessaan. Tulokset mahdollistavat teknologian kehittämisen ja käytön ongelmakohtien paikantamisen. Tutkimus tuo tietoa esimerkiksi niistä saumakohdista, joissa teknologia hyvistä mahdollisuuksistaan huolimatta ei tuota toivottua lopputulosta ja sujahda iäkkään käyttöön vaivoitta. Tutkimus on osa KÄKÄTE-projektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). KÄKÄTE on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton käynnistämä viisivuotinen 5

7 projekti vuosina Projektissa selvitetään, miten teknologia voisi nykyistä paremmin tukea ikääntyneiden kotona asumista ja hyvää arkea sekä vanhustyötä. Projektin rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa KÄKÄTE-projektiin kuuluvan tutkimuksen Ikääntynyt ja teknologia kokemuksiani teknologian käytöstä. 6

8 2 Ikääntyneet ja teknologia Ikääntyneitä ja teknologiaa voidaan lähestyä hyvin eri tavoin. Teemaa on tutkittu niin hoitotieteellisesti kuin yhteiskuntatieteellisestikin sekä mm. teknologisten innovaatioiden näkökulmasta. Aihetta on tutkittu runsaasti tietoyhteiskunnan buumivaiheessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun vaihteessa, mutta tuoreempaa suomalaista tutkimusta ei juuri ole. Tietoyhteiskunnassa muutokset tapahtuvat nopeasti, eikä kaikki kymmenen vuotta vanha tutkimustieto ole enää relevanttia. Esimerkiksi verkkopankkipalvelut ovat kehittyneet nopeasti, eivätkä ne vielä 2000-luvun alussa olleet kovin yleisesti käytössä. Ikääntyneistä ja teknologiasta on kirjoitettu runsaasti opinnäytetöitä (esim. Tanskanen 2011, Kangas 2003). Tämä viittaa aiheen uuteen nousuun kiinnostuksen kohteena. Tutkimuksissa on usein tutkittu ikääntyneitä, jotka käyttävät teknologiaa aktiivisesti, kuten esimerkiksi ikääntyneiden atk-kurssille osallistuneita. (Esim. Sankari 2004, Gatto & Tak 2008.) Tutkimukseen osallistuvat ovat tällöin jo valmiiksi kiinnostuneita teknologiasta, eikä teknologiaa vierastavia ikääntyneitä tavoiteta. Lisäksi tutkimukset ovat olleet melko pieniä eikä tieteellisesti yleistettävissä olevaa tutkimusta juuri ole. Seuraavaksi esitellään aiempaa tutkimustietoa ikääntyneistä ja teknologiasta, keskittyen erityisesti suomalaiseen tutkimukseen, jossa on kartoitettu ikääntyneiden omia kokemuksia teknologiasta. Käyttövaikeudet. Ikääntymisen mukanaan tuomat fyysiset ja psyykkiset muutokset hankaloittavat nuorten aikuisten näkökulmasta suunnitellun teknologian käyttöä. Fyysisistä muutoksista teknologian käyttöön yleisimmin ja selkeimmin vaikuttava on näön heikkeneminen. Myös nivelten liikkuvuuden vähentyminen sekä lihasvoiman heikkeneminen vaikuttavat mahdollisuuksiin käyttää teknologiaa. Kyky tehdä tarkkoja ja nopeita liikkeitä heikkenee, samoin sormien tarkka hallinta. Psyykkisistä ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista teknologian käyttöön vaikuttaa reagointiajan piteneminen sekä kyky jakaa huomiota usean eri tehtävän kesken. Lisäksi ikääntyneillä on nuoria enemmän vaikeuksia oppia uusia taitoja. (Isomäki ym. 2003, Czaja & Lee 2007.) Teknologiaan liittyvät pelot ja turvattomuus. Erityisesti tietotekniikka on monelle ikääntyneelle vierasta ja he suhtautuvat siihen pelokkaasti. He pelkäävät vahingossa rikkovansa laitteen tai etteivät osaakaan käyttää sitä. (Sankari 2004, 82 94; Virkkunen 2011, Mäensivu 2002, 149.) Internetiä käytettäessä pelätään viruksiin ja tietoturvaan liittyviä asioita (Gatto & Tak 2008). Teknologiapelkoa ja negatiivisia asenteita helpottaa, jos laitteen käyttöä saa opetella kiireettömästi omassa rauhassa ja tarjolla on henkilökohtaista opastusta (Sankari 2004, 83; Aro & Ikävalko 2012, 77). Ikääntyneet kokevat turvattomuutta myös käyttäessään pankkiautomaatteja ja erilaisia 7

9 maksupäätteitä. Erityisen turvattomana pidetään ulkona olevan automaatin käyttöä ilta-aikaan. (Aro & Ikävalko 2012, 39, Nykänen & Virkkunen 2012.) Turvattomuutta voidaan lieventää panostamalla automaattien sijoitteluun, valaistukseen ja muiden asiakkaiden ryhmittäytymiseen ympäristössä (Aro & Ikävalko 2012, 77). Teknologia välinearvona. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneiden asenteet teknologiaa kohtaan ovat melko myönteisiä (Mäensivu 2002, Li & Perkins 2007, Virkkunen 2011, Jauhiainen & Kärnä 2009), mutta myönteiset asenteet eivät välttämättä tarkoita, että laitteen käyttöä aiottaisiin opetella (Mäensivu 2002, 149). Tietokonetta ja muita teknologisia välineitä saatetaan pitää tarpeellisina ja hyödyllisinä muille, mutta ei itselle (Hakkarainen 2012, Mäensivu 2002, ). Ikääntyneet kokevat, että teknologialla on pelkkä välinearvo. Sen ei koeta tuovan lisää kulttuurista pääomaa, eikä tietotekniikkataitoja nähdä itseisarvona. (Sankari 2004, 89 ja 96.) Suurin osa ikääntyneistä hoitaisi asiansa mieluummin kasvokkain kuin internetin välityksellä (Mäensivu 2002, 149). Mitä tutumpia teknologiset ratkaisut ovat ja mitä paremmin ikääntyneet ovat perillä teknologisesta terminologiasta, sitä positiivisempi suhtautuminen heillä on uusien teknologisten laitteiden käytön oppimiseen. (Li & Perkins 2007.) Joidenkin geronteknologisten ratkaisujen (esimerkiksi turvapuhelimen) käyttö saatetaan kokea leimaavaksi, eivätkä ikääntyneet mielellään myönnä olevansa niin huonokuntoisia, että tarvitsisivat sellaisia (Nordlund 2011, vrt. Pekkarinen 2005). Suunnittelussa huomioitavaa. Ikääntyneille suunniteltavan teknologian tulee olla elämänhallintaa sekä omaehtoista toimijuutta ja itsenäisyyttä tukevaa. Sen tulee tukea ikääntyneille merkityksellisiä rooleja sekä mahdollistaa ihmissuhteiden ylläpitoa ja vahvistaa osallisuutta. (Leikas 2008.) Suunnittelun käyttäjälähtöisyys on tärkeää. Erilaisissa hankkeissa onkin pyritty kehittämään innovaatioita yhdessä ikääntyneiden kanssa (esimerkiksi VTT:n Ikääntyneiden Idealiike, Lehtonen & Leikas 2007). Digitaalinen kuilu. Yleisin ikääntyneillä käytössä oleva teknologinen ratkaisu on matkapuhelin, jonka omistaa 84 prosenttia vuotiaista. Turvapuhelin on vain joka kymmenennellä ikääntyneellä. (Intosalmi, Nykänen & Stenberg 2013, ks. myös Ling, 2008.) Kun yhdeksän kymmenestä vuotiaista suomalaisesta käyttää internetiä (Suomen virallinen tilasto 2012), vuotiaista puolestaan vain noin viidenneksellä on internet-yhteys (Intosalmi ym. 2013). Verkkopankissa maksaminen on vuotiaiden keskuudessa vähäistä, vuonna 2012 heistä 13 prosenttia käytti verkkopankkia yleisimpänä laskunmaksutapanaan (Finanssialan keskusliitto 2012). Ikääntyneiden eri ryhmien välillä on eroja, sillä kaikkein vanhimmat (85 89-vuotiaat) käyttävät internetiä kaikkein vähiten (Intosalmi ym. 2013). Samoin alueelliset erot ovat suuria. Esimerkiksi Espoossa yli 75-vuotiaista 35,1 prosenttia käyttää internetiä sähköiseen asiointiin, Laihian ja Vähäkyrön alueella puolestaan 9,7 prosenttia. (Alueellinen terveysja hyvinvointitutkimus 2012.) Digitaalisella kuilulla tarkoitetaan tieto- ja viestintäteknologian hyötyjen epätasaista jakautumista. Ikääntyneiden ja muun väestön välillä on digitaalinen kuilu, sillä ikäihmiset 8

10 käyttävät teknologiaa, erityisesti tietotekniikkaa, selvästi vähemmän kuin muu väestö. Toisaalta kuilu ammottaa myös ikääntyneiden eri ryhmien välillä. Toiset ovat aktiivisia uusien teknologioiden käyttäjiä, toiset vierastavat niitä ja sinnittelevät mieluummin vanhojen, tuttujen ratkaisujen varassa. Niillä ikääntyneillä, jotka ovat olleet johtavassa asemassa, ovat nuorempia ja kokevat, että heillä on paljon läheisiä henkilöitä, on muita useammin erilaisia teknologisia laitteita käytössään (Intosalmi ym. 2013). 9

11 3 Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden kokemuksia teknologian käytöstä jokapäiväisessä elämässään. Ikääntyneiden kokemuksia lähestytään elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuskysymys on: Miksi ikääntyneet käyttävät tai jättävät käyttämättä saatavilla olevia arjen teknologioita? 3.1 Näkökulmia elämänlaatuun Mitä on elämänlaatu? Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan elämänlaatu tarkoittaa yksilön arviota elämästään siinä kulttuuri- ja arvokontekstissa, missä hän elää, ja suhteessa hänen omiin päämääriinsä, odotuksiinsa, arvoihinsa ja muihin hänelle merkityksellisiin asioihin (Vaarama ym. 2010a, WHOQOL Group 1996). Ikääntyneiden elämänlaatua on tutkittu paljon erityisesti psykologian ja terveystieteiden näkökulmasta (Vaarama ym. 2010b, 150). Elämänlaatu on monitieteinen käsite, jolle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa. Pohjoismaiselle perinteelle on tyypillistä objektiivinen, tarpeisiin ja resursseihin perustuva näkökulma elämänlaatuun (Bowling 2007, 17). Yhdysvaltalainen tutkimus on puolestaan keskittynyt elämänlaadun subjektiiviseen määrittelyyn, jolloin elämänlaadulla käsitetään koettu elämänlaatu ja yksilön siihen liittämät kokemukset ja arvot (Bowling 2004, 4; Bond & Lynne 2004, 6). Suurin osa ajankohtaisista elämänlaatuteorioista pyrkii yhdistämään molemmat näkökulmat (Bowling 2004, 17). Vaikka elämänlaadulle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa, kokonaisvaltaiseen elämänlaatukäsitykseen pyrkivät teoriat sisällyttävät siihen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaaliset suhteet ja elinolot (Vaarama ym. 2010a, 128). Näitä neljää ulottuvuutta lähestytään eri teorioissa eri näkökulmista ja erilaisin painotuksin. Esimerkiksi Veenhoven puhuu elämän neljästä laadusta, jotka ovat elinolojen laatu, sisäisten voimavarojen laatu, hyödyksi olemisen tunne sekä elämän merkityksellisyys (Veenhoven 2000, 4 7; Vaarama ym. 2010a, 128). Felcen ja Perryn (1995) mukaan elämänlaatu koostuu kolmesta eri elementistä: objektiiviset elämän olosuhteet, subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnista sekä henkilökohtaiset arvot ja tavoitteet. Ikääntyneiden elämänlaadun erityispiirteitä. Tutkittaessa eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä on sovellettava erilaisia elämänlaatumalleja tai painotettava osa-alueita eri tavoin. Terveys ja toimintakyky vaikuttavat ikääntyneiden elämänlaatuun enemmän kuin nuorempien. Samoin tunne omasta riittävyydestä ja hyödyllisyydestä, sosiaalinen 10

12 osallisuus ja perhesuhteet sekä sosio-ekonominen asema ovat tärkeitä ikääntyneiden elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. (Walker & Mollenkopf 2007, 9; Bowling 2004, 8.) Teknologia ja elämänlaatu. Elämänlaatu tarjoaa monipuolisen näkökulman ikääntyneiden teknologian käytön tutkimiseen. Käsitteen avulla voidaan tarkastella teknologian aiheuttamia vaikutuksia laajasti, sillä teknologialla on mahdollisuus olla kosketuksissa kaikkiin elämänlaadun neljään osa-alueeseen: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä elinoloihin. Ei ole itsestään selvää, että teknologialla olisi vain myönteisiä vaikutuksia elämänlaatuun. Tutkimukset eivät esimerkiksi ole pystyneet osoittamaan, että tietokoneilla itsessään olisi positiivinen vaikutus ikääntyvien elämänlaatuun (Czaja & Lee 2007). Teknologia voi parantaa elämänlaatua tarjoamalla uudenlaisia kommunikoinnin ja asioiden hoitamisen keinoja esimerkiksi niille, joiden kyky liikkua oman kodin ulkopuolelle on heikentynyt. Toisaalta teknologia saattaa heikentää sellaisten henkilöiden elämänlaatua, jotka eivät pysty omaksumaan tarvittavia teknologisia taitoja. Suomessa ei aiemmin ole juuri tutkittu teknologian vaikutusta ikääntyneiden elämänlaatuun. 3.2 Elämänlaadun sipulimalli Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun sipulimalli, joka on muokattu Pieperin ja Vaaraman (2008) alkuperäisestä mallista. Teoreettinen viitekehys linkittää tutkimuksen kansainväliseen keskusteluun elämänlaadusta, sillä WHO:n elämänlaatumalli toimii sipulimallin lähtökohtana. Teoreettinen viitekehys on kuvattu kuviossa 1. Sipulimallissa on ristiintaulukoitu yksilö ympäristö-näkökulma sekä elämänlaadun objektiivinen ja subjektiivinen näkökulma (eli hyvään elämään tarvittavat resurssit sekä subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä). Syntyvä nelikenttä on kokonaisvaltainen malli elämänlaadusta, joka sisältää fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden. Tässä tutkimuksessa ikääntyneiden teknologian käyttöä lähestytään näiden neljän elämänlaadun ulottuvuuden kautta. Samoin kuin WHO:n elämänlaatumalli, sipulimalli painottaa koettua elämänlaatua. Mallin keskiössä on oma kokemus neljästä eri elämänlaadun ulottuvuudesta, subjektiivinen elämänlaatu. Sen ympärillä oleva kehä, elämänlaatu, sisältää kaikki elämänlaadun kannalta keskeiset elementit: sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset suhteet, psyykkinen hyvinvointi, toimintakyky ja pystyvyys, ympäristö, resurssit ja palvelut. Elämänlaatu-kehän ympärille on kuvattu elämänlaadun ulkoinen viitekehys, eli ne ympäristölliset ja yhteiskunnalliset tekijät, joiden sisään elämänlaatu käsitteenä paikantuu. Mallin eri osa-alueet ovat monensuuntaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, eivätkä kaikki nelikentän osiot ole selkeärajaisia. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden osio on luettavissa sekä subjektiivisen että objektiivisen elämänlaadun piiriin kuuluvaksi. Sipulimalli on hyvin kattava elämänlaatumalli, joka sopii monenlaisten elämänlaatuun liittyvien kysymysten tutkimiseen. Tutkittaessa ikääntyneiden kokemuksia teknologiasta haastattelututkimuksella liikutaan aivan sipulimallin ydinosassa, subjektiivi- 11

13 sessa elämänlaadussa. Haastatteluaineiston analyysissä hahmottelemme, miten elämänlaadun kehällä olevat tekijät vuorovaikuttavat ikääntyneiden oman kokemuksen kanssa. Elämänlaadun ulkoinen viitekehys jää tässä tutkimuksessa vähemmälle huomiolle, sillä laadullisen tutkimuksen keinoin ei pystytä osoittamaan kausaalisuhteita elämänlaadun eri tekijöiden ja elämänlaadun ulkoisen viitekehyksen välille. Tutkimuksen haastatteluaineiston tulokset esitetään keskittymällä ensin mallin vasempaan puoleen eli resursseihin. Resursseja tarkastellaan arjen ympäristön ja toimintakyvyn puitteissa. Tällä tarkoitetaan jokapäiväisiä mahdollisuuksia ja haasteita, joita teknologia tuo ikääntynen elämään. Tämän jälkeen keskitytään mallin oikeaan puoleen eli subjektiiviseen kokemukseen hyvästä elämästä. Se koostuu ihmissuhteista sekä mielihyvän ja -pahan sekä turvallisuuden tunteesta. Näitä ovat esimerkiksi teknologiaan liittyvät ilon ja pelon tunteet sekä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Ympäristöulottuvuus Sosiaalinen ulottuvuus olosuhteet ja mahdollisuudet hyvinvointitalous arvot olosuhteet ja mahdollisuudet ekologia palvelut resurssit Elämänlaatu sosiaalinen identiteetti sosiaaliset normit ympäristö pystyvyys mukavuuden tunne elämän tarkoitus Subjektiivinen elämänlaatu hallinnan tunteet tunne sosiaaliset suhteet ympäristö yksilö sosiaalinen voimaantuminen toimintakyky psyykkinen hyvinvointi yleinen luottamus olosuhteet ja mahdollisuudet Fyysinen ulottuvuus organisaatiorakenteet hyvään elämään tarvittavat resurssit instituutioiden reagointikyky olosuhteet ja mahdollisuudet Psyykkinen ulottuvuus subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä Kuvio 1. Elämänlaadun sipulimalli. (Muokattu Pieper & Vaarama 2008.) 12

14 4 Tutkimuksen toteutus 4.1 Aineisto Tutkimus toteutettiin vuosina Tutkimukseen osallistui ikääntyneitä, jotka olivat lähtökohdiltaan kotona asuvia Riistavuoren palvelukeskuksen palveluja hyödyntäviä yli 75-vuotiaita vanhuksia. Tutkimukseen pyrittiin ottamaan mukaan ensisijaisesti yli 80-vuotiaita. Mukaan otettiin vaihtoehtoisesti 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä, mikäli 80 vuotta täyttäneitä halukkaita osallistujia ei löytynyt tarpeeksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 vanhusta, joista 19 oli naisia ja 4 miehiä. Aineisto on vino sukupuolen osalta, sillä miehiä oli vaikea tavoittaa. Miehet olivat ikäryhmä huomioon ottaen huonompikuntoisia. Lisäksi yli 80-vuotiaita vielä kotona asuvia miehiä oli Riistavuoressa vähän. Taulukko 1. Ryhmähaastatteluun osallistuneet. Ryhmä Naisia Miehiä Yhteensä Tutkittavat rekrytoitiin Riistavuoren palvelukeskuksesta. Merkittävänä apuna tutkittavien löytämisessä ja opastamisessa toimi palvelukeskuksen työntekijä ja tutkimuksen yhteyshenkilö Tuija Virtanen. Tutkittavat rekrytoitiin miltei poikkeuksetta palvelukeskuksen harrasteryhmistä, joissa yhteyshenkilö kävi juttelemassa ja kertoi lyhyesti tutkimuksesta. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi tavoittaa ikääntyneitä. Kahdesti tutkimukseen pyydettiin osallistujaa suoraan palvelukeskuksen käytävältä, kun ryhmässä ei ollut tarpeeksi osallistujia. Haasteena rekrytoinnissa oli ikääntyneiden saaminen sovittuna aikana ryhmätapaamiseen. Osa vanhuksista ei muistanut tulla paikalle tutkimuspäivänä. Tätä ratkottiin antamalla tutkimukseen pyydetyille henkilöille muistilappuja. Toinen haaste liittyi kehtaamiseen. Moni vanhus kieltäytyi ensin tutkimuksesta vedoten siihen, etteivät he kehtaa tulla paikalle sillä he eivät käytä teknologiaa juuri ollenkaan. He pelkäsivät tietävänsä aiheesta niin vähän, ettei heillä olisi ollut mitään sanottavaa. 13

15 Tutkimuksen aineisto koostuu ikääntyneille tehdystä kyselystä ja fokusryhmähaastattelusta. Aineiston keruu toteutettiin ryhmätapaamiskerroilla Riistavuoressa. Ryhmätilanteita järjestettiin yhteensä viisi, joissa oli 4 5 henkilöä tutkijoiden ohella läsnä. Tapaamiskertoja oli yksi per ryhmä. Tapaamiset järjestettiin Riistavuoren tiloissa, jotka olivat ikääntyneille ennestään tuttuja harraste/kokoustiloina. Tapaamiset kestivät noin 1,5 2 tuntia (tämä poikkesi suunnitelmassa esitetystä 3 tunnista, joka todettiin tutkimusryhmän kanssa vanhusten näkökulmasta liian pitkäksi ajaksi). Tapaamisen alussa sovittiin, että taukoja sai pitää ja tapaamisesta poistua jos halusi. Aineiston keruuseen osallistuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä -hankkeen tutkimusryhmän tutkijat Jenni Wessman, Satu Meriläinen-Porras, Minna-Liisa Luoma ja Kaaren Erhola. Kyselyaineisto. Kyselyaineisto kerättiin marras-joulukuussa 2012 hankkeen pilottivaiheessa sekä tammi helmikuussa 2013 varsinaisessa tutkimusvaiheessa. Ryhmätapaamiskerroilla vanhuksille annettiin tutkimuksen esittelyn jälkeen kyselylomake. Kyselyn täyttäneitä ikääntyneitä on yhteensä 23. Eräs nainen totesi kesken ryhmätapaamisen, että hän oli ehkä jo osallistunut tähän tutkimukseen aiemmin syksyllä. Hänen toistamiseen täyttämänsä kyselylomake on poistettu aineistosta, jolloin lopullinen tutkimukseen otettujen kyselyiden määrä on 22. Kyselylomakkeet laadittiin yhteistyössä Satu Meriläinen-Portaan (THL), Minna-Liisa Luoman (THL), Richard Pieperin (THL) ja Lea Stenbergin (KÄKÄTE) kanssa. Kyselyn analyysin ja koodauksen toteutti Kaaren Erhola (THL). Ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut tehtiin heti kyselylomakkeiden täyttämisen jälkeen. Näin lomake ja sen täyttö toimivat eräänlaisena ajatusten virittäjänä sitä seuranneelle keskustelulle. Yhdellä kerralla järjestystä muutettiin siirtämällä haastattelu kyselyn edelle erään osallistujan toiveesta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 22 ikääntynyttä. Yksi nainen osallistui vain kyselyn täyttämiseen. Hän poistui henkilökohtaisiin menoihin vedoten heti kyselylomakkeen täytön jälkeen. Häntä ei siis haastateltu. Haastatteluaineiston analyysistä vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jenni Wessman ja litteroinnista Wessmanin lisäksi Kaaren Erhola. 4.2 Menetelmät Kyselytutkimus. Kyselylomakkeen kysymykset liittyivät tutkittavan sosiaaliseen elämään (sosiaalinen laatu), elämänlaatuun sekä ikääntyvien käyttämiin teknisiin laitteisiin, kuten puhelin tai tietokone. Käytettyjä mittareita olivat WHOQOL-Bref, SocQ ja Tech-Meter. Iäkkäiden elämänlaatua kartoitettiin 10 kysymyksen patteristolla. Kysymyksistä kahdeksan pohjautuu EUROHIS Quality of life 8 -mittariin (Power 2003), joka perustuu WHO:n Quality of Life Bref -kysymyspatteristoon (WHOQOL Group 1996). Lisäksi kyselyssä on kaksi kysymystä WHOQOL Bref -patteristosta. WHO:n kehittämä mittari 14

16 kartoittaa neljää elämänlaadun osa-aluetta: fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja ympäristöllistä, minkä lisäksi kahdella erillisellä kysymyksellä selvitetään yleistä elämänlaatua ja koettua terveydentilaa (WHOQOL Group 1996). Elämänlaatua ja sosiaalista laatua koskevat kysymykset olivat väittämiä, joihin vastattiin likert-asteikolla. Väittämistä muodostettiin kaksi summamuuttujaa, elämänlaatu ja sosiaalinen elämänlaatu. Sosiaalisen laadun summamuuttuja jaettiin alkuperäisten väittämien mukaan 4-portaiselle asteikolle (huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen) ja elämänlaadun summamuuttuja 5-portaiselle asteikolle (erittäin huono, huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen). Kyselyssä kartoitettiin, millaista tieto- ja geronteknologiaa tutkittavilla on kotonaan ja käyttävätkö he sellaisia palveluja, joiden tilaamiseen tai toimittamiseen liittyy tietotekniikkaa. Palveluihin liittyviin kysymyksiin vastattiin sanallisin vastauksin. Kyselyaineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan ja sitä analysoitiin ristiintaulukoimalla. Ristiintaulukoinnilla etsittiin yhteyksiä iän, koulutuksen, elämänlaadun, sosiaalisen laadun ja teknologian käytön välille. Kyselyyn osallistuneiden pienen lukumäärän vuoksi (N=22) kyselyn tuloksiin on suhtauduttava kriittisesti. Kyselylomakkeella saatuja tietoja voidaan lähinnä käyttää tutkittavien ikääntyneiden kuvailuun, eivätkä ne ole yleistettävissä. Fokusryhmähaastattelut. Ryhmäkeskustelun teemat olivat ympäristö, toimintakyky, sosiaaliset suhteet ja yhteydenpito sekä teknologiaan liitetyt tunteet. Ryhmäkeskustelussa käytiin lisäksi läpi normaaleja arkipäivän tilanteita kotona, kuinka tutkittavat esimerkiksi käyttävät puhelinta tai tietokonetta. Keskustelua käytiin lähiympäristön tapahtumista, kuten minkälaisia ajatuksia esimerkiksi bussikortin käyttäminen herätti. Lopuksi keskusteltiin toiveista liittyen siihen, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin ikääntyneiden tarpeita. Pieni ryhmä toimi tutkimuksen tarkoituksen näkökulmasta hyvin ja keskustelua syntyi runsaasti. Ryhmät olivatkin hyvin aktiivisia keskustelussa yhtä ryhmää lukuun ottamatta. Muutamat yksittäiset ryhmissä olleet henkilöt olivat hyvin hiljaisia, eivätkä osallistuneet kuin muutamalla lauseella keskusteluun. Keskustelut sujuivat pääosin hyvässä hengessä. Muutamassa ryhmässä ryhmäläisten kesken oli pientä erimielisyyttä, jopa kiistaa, teknologian käytön hyödyistä ja siitä, tuleeko teknologian käyttöön ikääntyneenä enää ylipäätään lähteä mukaan. Fokusryhmähaastatteluissa oli tarkoitus käyttää pääpiirteittäin teemoittain jaoteltua kysymysrunkoa, joka perustui tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teemoittain jaoteltu haastattelurunko oli paikoittain liian tiukkarajainen luontevalle keskustelulle. Haasteena oli ikääntyneiden erittäin polveilevat keskustelunaiheet ja toisaalta teknologian vähäinen käyttökokemus. Lisäksi tutkittavien korkean iän tuoma kohteliaisuusmuuri esti tutkijoita keskeyttämästä ja puuttumasta liikaa vanhusten keskinäiseen ajatustenvaihtoon. Tämä hankaloitti ajoittain keskustelun suuntaamista haluttuihin aiheisiin. Tutkimuksen edetessä päätettiinkin, että haastattelurunkoon ei takerruta liiaksi, vaan panostetaan keskustelun laatuun ja ylläpitoon vanhusten ehdoilla. 15

17 Kaikki keskustelut nauhoitettiin nauhurilla ja litteroitiin. Samalla tunnisteet, kuten nimet, osoitteet ja kaupunginosat poistettiin. Tämän jälkeen keskustelut analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysissä keskityttiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaisesti neljään pääteemaan: arkipäiväinen ympäristö, toimintakyky, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen ulottuvuus. Aineistoa jaoteltiin ja uudelleen luokiteltiin neljän teeman mukaisesti sisällön analyysin ja teemoittelun avulla. Sisällön analyysissä pyrittiin etsimään aineistosta yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tutkimuskysymysten tässä tapauksessa nelikentän teemojen mukaan. Haastatteluiden suoriin lainauksiin on lisätty tarpeen mukaan sulkuihin tutkijan selvennös asiayhteydestä. ( ) -merkintä lainauksen edessä tarkoittaa, että tekstiin lainattu kohta on katkaistu pidemmästä lauseesta. 4.3 Eettiset seikat Tutkittavilta kysyttiin aineiston keruun yhteydessä kirjallinen suostumus tutkimukseen. Samalla tutkittaville annettiin tutkimuksesta ja sen kulusta kertova tiedote. Tiedote oli painettu isolla fontilla luettavuuden parantamiseksi. Osan kanssa sekä tiedote että suostumuslomake käytiin vielä suullisesti yksityiskohtaisemmin läpi. Tiedotteen ohella käytiin suullisesti tutkimuksen toteuttajataho, tutkimuksen tarkoitus ja kohderyhmä, tutkimuksen yhteistyökumppanit ja yhteystiedot mahdollista yhteydenottoa varten läpi. Lisäksi tutkittaville kerrottiin tutkimuksen vapaaehtoisuudesta ja osallistumisen peruuttamismahdollisuuksista. Heiltä myös kysyttiin lupa haastatteluiden nauhoittamiseen ja kerrottiin, mitä tarkoittaa tunnistetietojen poistaminen sekä anonymiteetti. 16

18 5 Kyselytutkimuksen tulokset Kyselylomakkeen täyttäminen oli tutkittaville ikääntyneille haastavaa, eikä yksikään tutkittava ollut vastannut kaikkiin lomakkeen kysymyksiin. Loppupuolen avoimiin vastauksiin oli vastannut vain muutama tutkittava muutamalla sanalla. Taustatiedot. Kyselyyn vastasi 18 naista ja 4 miestä. Vastaajista kymmenen (46 %) oli iältään vuotiaita, seitsemän (32 %) vuotiaita ja viisi (23 %) vuotiaita. Vastaajista yli puolet oli leskiä (55 %) ja noin kolmannes (32 %) eli avio- tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Koulutustaustaltaan kolmannes (36 %) vastaajista oli kansakoulun tai alakoulun käyneitä. Kansalaiskoulun, keskikoulun tai peruskoulun käyneitä vastaajista oli muutama (13,6 %). Keski- ja korkea-asteen suorittaneita oli kumpiakin noin neljännes tutkittavista (23 % ja 27 %). Taulukko 2. Vastaajien siviilisääty ja koulutus. Vastaajien siviilisääty Vastaajien koulutus naimisissa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa naimaton 2 9 lkm % lkm % 7 32 kansakoulu tai alakoulu 8 36 kansalaiskoulu, keskikoulu tai peruskoulu 3 14 eronnut 1 5 keskiaste 5 23 leski korkea-aste 6 27 Yhteensä Yhteensä Tutkittavista 68 prosenttia (15 henkilöä) ilmoitti asuvansa yksin, loput puolison tai kumppanin kanssa. Suurin osa vastaajista (73 %) asui omistusasunnossa, vuokralla asui 18 prosenttia (4 henkilöä). Yksi vastaaja ilmoitti asuvansa palvelutalossa, vanhainkodissa tai muussa hoito/hoivakodissa. Vastaajilla hyvä elämänlaatu. Kaikkien tutkittavien elämänlaatu oli portaikon kahdella ylimmällä tasolla, eli hyvä (59 %) tai erinomainen (27 %). Valtaosa vastanneista sijoittui sosiaalisessa laadussa toiseksi parhaalle tasolle hyvä (68 %). Yhden vastaajan sosiaalinen laatu oli parhaalla tasolla ja kolmen (14 %) toiseksi huonoimmalla tasolla kohtalainen. Kolme vastaajaa (14 %) oli vastannut elämänlaatu ja sosiaalinen laatu -väittämiin puutteellisesti. Tutkittavien ikääntyneiden voidaan sanoa olleen melko hyväosaisia, sillä kaikki tutkittavat vastasivat rahojensa riittävän tarpeisiinsa vähintään kohtuullisesti. 41 prosenttia (9 vastaajaa) kertoi rahaa olevan tarpeisiin nähden 17

19 täysin riittävästi. Tutkimuksemme ei tavoittanut sellaisia ikääntyneitä, joiden elämänlaatu tai taloudellinen tilanne olisi ollut huono. Matkapuhelin yleisin teknologinen ratkaisu. Yleisin tutkittavien kotoa löytyvä teknologinen laite oli matkapuhelin, jollainen oli 17 vastaajalla (77 %). Lankapuhelin oli joka toisella vastaajalla. Kaikilla niillä, joilla oli kotonaan tietokone, oli myös internet-yhteys, kaikkiaan yhdeksällä vastaajalla (41 %). Muita yleisiä elämänlaatuun liittyviä ratkaisuja olivat esteetön asunto sekä pesuhuoneen apuvälineet. Tutkimuksen haastatteluosuudessa kävi ilmi, että usealla tutkittavalla oli kotonaan ns. GSM-pöytäpuhelin. Lankapuhelinta ja GSM-pöytäpuhelinta ei kyselyssä ollut eritelty, joten osa lankapuhelimen ilmoittaneista saattoi tosiasiassa tarkoittaa GSM-pöytäpuhelinta. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kotonaan olevan kolme tai neljä kysyttyä asiaa. tavallinen matkapuhelin lankapuhelin tietokone ja internet asunto on esteetön pesuhuoneen apuvälineitä sähköisesti säädettävä sänky kuvapuhelin, tietokoneen Skype-ohjelma tms. tulostin ei-sähköinen liikkumisen apuväline turvaliesi tai liesivahti ei-paikantava turvapuhelin porrashissi tai muu nostin kaatumishälytin älypuhelin Kuvio 2. Teknologisia ratkaisuja tutkittavien kotona. % Muita työssä, vapaa-ajalla tai harrastuksissa käytettäviä teknisiä laitteita mainittiin avovastauksissa kuntopyörä, videotallennin, kuulolaite, CD-laite sekä kodinkoneita. Kotona oleviin, käyttämättä jääneisiin laitteisiin oli vastattu kahdesti: hieromaistuin ja mikro. Itse keksityksi, elämää helpottavaksi tekniseksi ratkaisuksi eräs vastaaja mainitsi WC:hen ylös asennetut pyykkinarut. Maksuautomaatti ja tietokoneet mainittiin laitteiksi, joita ei käyttövaikeuksien vuoksi käytetä. Tietokone on ollut ei tule enään. Tietokoneet tulivat kouluuni vasta silloin, kun olin siirtymässä eläkkeelle, joten en oppinut käyttämään. 18

20 Kysymykseen kunnallisista, yksityisistä tai järjestöjen tuottamista palveluista, joiden tilaamiseen tai toimittamiseen käytetään apuna tietokonetta ja/tai tietoteknisiä järjestelmiä oli vastattu vähän. Tällaisiksi palveluiksi listattiin Riistavuoren liikuntaryhmät ja tietokoneneuvonta, kunnallinen taksi ja yksityislääkäri. Palvelun tilaamisen ja toimittamisen tavoiksi mainittiin ilmoittautuminen etukäteen ja puhelin. Korkeasti koulutetut käyttivät useampia teknologisia ratkaisuja. Kyselytutkimukseen osallistuneiden pieni määrä asetti aineiston analysoinnille omat haasteensa. Minkäänlaista yhteyttä teknologian ja elämänlaadun välille ei havaittu tästä aineistosta. Myöskään tutkittavien ikä ei ollut suoraan yhteydessä kotona olevan teknologian määrään. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön niin, että ja vuotiailla oli kotonaan vuotiaita useammin vain yksi tai kaksi tutkimuksessa kysytyistä teknologisista laitteista ja järjestelmistä. Taulukko 3. Vastaajien ikä ja teknologisten ratkaisujen määrä kotona. ikä 1 tai 2 3 tai 4 5 tai 6 7 tai % 50 % 20 % 20 % % 29 % 14 % % 20 % 20 % Yhteensä 36 % 36 % 9 % 18 % Koulutustasolla oli ikää huomattavasti selkeämpi yhteys teknologiaan. Korkeakoulutetuista 50 %:lla (kolmella vastaajalla) oli kotonaan seitsemän tai kahdeksan kysyttyä teknologista ratkaisua. Kansakoulun tai alakoulun käyneillä 75 %:lla (kuudella vastaajalla) oli käytössään vain yksi tai kaksi kysytyistä ratkaisuista. Yhdelläkään kansakoulun tai alakoulun käyneellä ei ollut käytössään yli neljää kysytyistä asioista (ks. myös Li & Perkins 2007). Taulukko 4. Vastaajien koulutus ja teknologisten ratkaisujen määrä kotona. korkein suoritettu koulutus 1 tai 2 3 tai 4 5 tai 6 7 tai 8 kansakoulu tai alakoulu 75 % 25 % kansalaiskoulu, keskikoulu tai peruskoulu 67 % 33 % keskiaste 20 % 60 % 20 % korkea-aste 17 % 17 % 17 % 50 % Yhteensä 36 % 36 % 9 % 18 % 19

21 6 Haastattelututkimuksen tulokset Fokusryhmähaastatteluiden tulokset on jaoteltu pääpiirteittäin kahteen eri osioon. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan teknologiaa keskittyen yksilön ympärillä oleviin elämänlaatuun liittyviin resursseihin. Teknologian roolia avataan ikääntyneen ihmisen ympärillä niin arjessa (ks. luku 6.1) kuin toimintakyvyn (ks. luku 6.2) tukijana. Toisessa osassa keskitytään elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologisiin resursseihin. Tällöin teknologiaa tarkastellaan yksilökohtaisemmin sosiaalisen kanssakäymisen (ks. luku 6.3) sekä mielihyvän ja turvallisuuden kokemusten (ks. luku 6.4) kautta. 6.1 Teknologia osana ikääntyneen arjen tarpeita ja ympäristöjä Perinteistä ja uudenaikaisempaa teknologiaa. Kysyttäessä ikääntyneiltä tekniikasta ja teknologian käytöstä arjessa, oli moni haastatteluun kutsuttu ensin ihan hiljaa. Kun kysymys toistettiin uudelleen muotoillen esimerkiksi siten, olivatko haastateltavat käyttäneet aamulla kahvinkeitintä, yhtyi moni keskusteluun: Ai onko sekin? Mä oon aatellut, että se on vaan sinne tietokonepuolelle kaikki mikä liittyy teknologiaan. Kyseinen avaus oli tässä tutkimuksessa tyypillinen haastattelun aloitus. Moni ikääntynyt tuntui ajattelevan, että teknologialla tarkoitetaan tietokonetta ja jotain monimutkaisempaa teknologista laitetta. Niin sanottu keittiö- tai arkiteknologia kahvinkeittimineen oli monille jo niin arkista, ettei sen käyttöä enää luokiteltu teknologian käytöksi. Esimerkiksi kuulolaite oli osalle niin tavallista teknologiaa, että se miellettiin tavalliseksi arjen auttavaksi kädeksi, jopa luonnolliseksi osaksi kehoa. Myös kännykkä oli useammalle vanhukselle jo tavallinen arkeen kuuluva käytännöllinen laite. Keittiöön kuuluvien arkisten laitteiden (kahvinkeitin, leivänpaahdin, mikro, jääkaappi, pesukone) lisäksi se oli yleisin kontakti teknologiaan. Myös televisio ja radio kuuluivat monen normaaliin arkeen. Mun mielestä mulla kaikki on sellaisia normaaleja asioita, että se on niinku tavallista arkipäivää, mitä milloinkin tarvii. Kahvinkeitin on mitä tarvii joka päivä, tietysti hellaa ja kaikki tämmöset. Mutta kun mulla ei oo mitään sen erikoisempia ni. 20

22 Edellä mainitut arjen teknologiahyödykkeet edustivat tutkittaville arjen toimintakykyä ja mukavuutta, helpotusta päivittäisiin toimiin. Yhtä lailla ne edustivat osalle viihdykettä, seuraa ja tiedonsaantia. Moni esimerkiksi napsautti aamutoimillaan television tai radion päälle juuri uutisten aikaan tai muuten vain taustalle seuranpitäjäksi. Vaikka arjen teknologiaa kotoa löytyikin, ei se toisaalta ollut iäkkäillä läheskään niin isossa roolissa kuin nuoremmilla polvilla. Digitaalinen kuilu nousi keskusteluissa usein esiin, kun iäkkäät pohtivat lapsiensa ja lapsenlapsiensa teknologiaosaamista. Haastatellut totesivat ykskantaan sen olevan edistyneempää, kuin mitä he itse omasivat. Syy kuiluun oli se, että haastatellut olivat tutustuneet tietotekniikkaan vasta vanhemmalla iällä. Useimmilla tietokonetta ei kotona edes ollut. Huomionarvoista on, että vain muutama haastatelluista kertoi käyttäneensä tietokonetta työelämässä ollessaan. Minä jäin just siinä vaiheessa eläkkeelle, jollon nää tietokoneet ja kaikki vempeleet tuli. Silloin oli, tietokoneet oli niin alkuvaiheessa silloin kun meikäläinen oli töissä. Tietotekniikan ja ylipäätään tekniikan suhteellinen tuoreus iäkkäiden elämässä vaikutti iäkkäiden mielipiteisiin teknologiasta. Se näkyi myös vähäisenä käyttökokemuksena ja ennakkoluuloina. Iäkkäillä ei tuntunut olevan tarpeita käyttää ensisijaisesti teknologian tuomia mahdollisuuksia. Asiat hoidettiin mieluummin vanhojen totuttujen tapojen mukaisesti. Esimerkiksi moni kännykän omistava vanhus oli säilyttänyt mahdollisuuden käyttää myös lankapuhelinta. Vain harvalla oli käytössä pelkkä kännykkä. Syitä oli muun muassa lankapuheluiden edukkaampi puheluiden hinta, puhumiseen liittyvät mukavuustekijät ( siinä on hauskempi puhua ), mutta myös sen tuttuus sekä se, ettei lankapuhelimen tavoitettavissa tarvinnut olla koko aikaa: En kännykkäänkään halua sitoa itseäni, että mä olisin aina valmis vastaamaan ja aina valmis tekstaamaan. En minä, minä haluan olla vapaa. Teknologian käytössä oli havaittavista kahtiajakautuneisuutta. Osa haastatelluista hyödynsi mieluummin jo pidempään olemassa ollutta tuttua ja arkistunutta teknologiaa. Harva näistä iäkkäistä omisti esimerkiksi tietokoneen. Osa oli kuitenkin tutustunut teknologiaan laajemmin, ja he olivat tällä saralla kaikin puolin valveutuneempia. He, joilla oli tietokone aktiivisessa käytössä, tuntuivat olevan avoimempia teknologian hyödyntämiselle monipuolisemmin elämän kaikilla osa-alueilla. Tietokoneen omistavalla vanhuksella oli myös käytössään mitä todennäköisimmin kännykkä. Raja on kuitenkin veteen piirretty. Muutama esimerkiksi kertoi käyttävänsä vain lankapuhelinta, mutta käytti silti arjessa myös tietokonetta. Tietokone näytti kuitenkin olevan isoin erontekijä. Sen hankkiminen oli yleisesti ottaen isomman kynnyksen takana, kuin esimerkiksi kännykän hankkiminen. 21

23 Edullinen ja tarpeenmukainen teknologia lisää arjen mukavuutta. Teknologia toi iäkkäiden arkeen uudenlaista käyttömukavuutta. Esimerkiksi nauhoittavat digiboksit, tietokoneet ja älypuhelimet olivat osalla tosin vain vähemmistöllä aktiivisessa käytössä päivittäin. Tekniikan hyödyntäminen koettiin näiden iäkkäiden kesken luonnollisemmaksi ja arkea helpottavaksi tekijäksi. Esimerkiksi päällekkäisten ohjelmien nauhoitus koettiin näppäräksi. Samaten päivittäislehtien lukeminen netistä koettiin hyväksi tekniikan tuomaksi mahdollisuudeksi: Että ei tarvi lehtiä enää tilata, voi sieltä lukee ton Iltasanoman ja Helsingin Sanomat voi. Lehtien nettiversio säästi haastateltavien mukaan eläkeläisen pientä eläkettä. Samanlaisia ajatuksia oli internet-puhelin Skypen hyödyntämisestä. Ilmaiset nettipuhelut koettiin hyväksi tavaksi säästää rahaa. Etenkin, jos sukulaisia asui Suomen sijaan toisella puolen maailmaa. Yksi teknologian käyttöön motivoiva tekijä olikin usein sen tuoma rahallinen etuus. Toisaalta laitteen hankinnan esteenä oli joskus sen korkea hinta tai laitteen käytön monimutkaisuus. Esimerkiksi ne vanhukset, jotka eivät osanneet käyttää Skypeä, harmittelivat sen tuoman rahallisen etuuden menettämistä. Teknologian hankkimisessa panostettiin myös sen tarpeellisuuteen. Uusia teknisiä laitteita ei hankittu huvin vuoksi tai pelkästä uteliaisuudesta. Eniten hankinnassa painotettiin arkisen käyttömukavuuden lisäämistä ja turvallisuuden lisäämistä. Esimerkiksi kännykkä oli monista kätevä laite tavoitettavuuden lisäämiseen, sekä toisaalta myös turvallisuustekijä ollessaan aina mukana (ks. myös luku 6.4). Aina teknisiä laitteita ei kaikkien mielestä tarvinnut omistaa itse. Ilmankin pärjäsi, sillä esimerkiksi kirjastosta tai palvelutalosta löysi tarvittaessa tietokoneen vaikka pankkiasiointia varten. Teknologian käytössä ei aina tarvinnut itse olla valveutunut. Riitti, että joku sukulainen tai tuttava opasti tai seisoi vierellä tukemassa. Esimerkiksi lastenlasten kuvien katselua varten ei kaikkien mielestä tarvinnut itse omistaa tietokonetta. Riitti, että lapset näyttivät oman tietokoneensa ruudulta kuvia. Pyydettäessä parhaat kuvat pystyi esimerkiksi teettämään käsin katseltavaksi. Ikääntyneet kokevat painetta siirtyä digiaikaan. Aina teknologia ei ollut vanhusten mielestä tervetullut tai kutsuttu vieras. Moni haastatelluista iäkkäistä ihmetteli, onko heidän vielä tässä iässä todellakin pakko siirtyä digiaikaan. Toiset puolestaan pohtivat, pystyykö sitä ikääntyneenä pysymään teknologian kiivaassa kehityksessä ja sen tuomissa vaatimuksissa enää mukana. Kyl maailma on niin teknillinen että sitä pitäis olla jo joskus 80 vuotta sitten oppinu ne kaikki teknilliset laitteet ja muut. Se on sitte vaikka 90-vuotias ni sen on osattava toimia sen tietokoneen kanssa, että tekniikka pelaa. 22

24 Esimerkiksi pankkiasioinnissa moni vanhus kohtaa ongelmia (ks. lisää luku 6.2). Internetin myötä moni pankkipalvelu on siirtynyt kokonaan verkkoon, jolloin verkkopankkiasioinnin hallitseminen koskee myös iäkkäitä. Eniten ongelmia tuottivat nettipankkitunnukset, mikä koski lähes poikkeuksetta kaikkia haastateltuja. Verkkopankkitunnusten käyttö oli monelle teknisesti haastavaa eikä verkkopankkiasiointia hallittu omasta mielestä turvallisesti. Erityisesti niille iäkkäille, jotka eivät halunneet hankkia verkkopankkitunnuksia tai ylipäätään tietokonetta, oli haastavaa hoitaa pankkiasiointia. Osasta tuntui, että ilman tekniikan vaatimaa osaamista he jäivät tahtomattaan paitsi yhteiskunnan tuottamasta tiedosta. Muutama toi keskusteluissa esille harminsa, joka liittyi usein uutislähetysten lopussa olevaan kehoitukseen katsoa lisätietoja kanavan nettisivuilta. Haastatellut kokivat jäävänsä paitsi tärkeästä tiedosta, jos heillä ei ollut tietokonetta tai taitoa käyttää sitä. Sitten aina sanotaan joka puolella, että katso netistä. Ja minä en pysty oikeen katsomaan. Niin kun sanotaan televisio-ohjelmissakin, katsokaa netistä. Paine teknologian hankkimiseen ei tullut aina vain yhteiskunnan suunnalta. Myös sukulaiset painostivat esimerkiksi tietokoneen tai kännykän hankintaan. Lapset ja lapsenlapset tuntuivat katsovan suorastaan velvollisuudekseen opastaa isovanhempansa tai vanhempansa digiaikaan. He muun muassa olivat motivoineet, suostutelleet ja kannustaneet iäkästä sukulaistaan hankkimaan tietokoneen. Tietokone saatettiin jopa hankkia yllätyksenä, vaikkei vanhus sitä olisikaan alunperin halunnut. Mun tyttäreni hoiti mun pankkiasiat, maksut, laskujen maksut tälläset ja ne oli sitten puhunu pojan kanssa pitkään ja hartaasti että kyllä mummolle pitää hankkia kone, että se pitää saada töihin. Pitkään siitä keskusteltiin ja mä sanoin että mä en huoli mitään ja sitten yks kaunispäivä mun pöydälle oli ilmestyny sellanen pieni valkonen laatikko jossa luki imac. Mä sitten aukasin ja siel oli sellanen pieni tollanen arkin kokoinen läppäri. Teknologiasta kieltäytyminen. Osa vanhuksista kieltäytyi uudesta teknologiasta. Miltei kaikissa ryhmissä oli henkilöitä, jotka kertoivat, etteivät halunneet käyttöönsä uutta teknologiaa. He kertoivat, että teknologia tuntui vieraalta. Osa totesi, ettei teknologian hyödyntäminen kannattanut, sillä vanhoillakin konsteilla vielä pärjäsi. Teknologia koettiin lähinnä lisää vaivaa tuovana tekijänä. Näiden ihmisten puheesta ilmeni, että he halusivat ja aikoivatkin pärjätä elämänsä viimeiset vuosikymmenet ilman teknologiaa niin pitkälle kuin mahdollista. Näiden haastateltujen henkilöiden kritiikki kohdistui erityisesti tietokoneen käyttöön, mutta myös kännykkään. Tekniikkaa kohtaan ei koettu lainkaan mielenkiintoa. Se on ihan turha hankkia tommosia huolia. ( ) Minä nimittäin en ole niin kiinnostunut tekniikasta että sen takia, että mä saisin näpräyttää jotakin ja soittaa sinne ja tänne ja kysyä, se ei kiinnosta minua tippaakaan. 23

25 Syynä teknologian vähäiseen käyttöön nähtiin se, että teknologia tuo arkeen lisää työtä ja vaatii opettelua. Moni sanoi, että he pelkäsivät ajan loppuvan kesken ja valuvan hukkaan tietokoneen äärellä istuessa: Siis mä katson että mulla ei ole aikaa (käyttää tietokonetta). Mä kirjoitan mielelläni ihan käsin vanhanaikaisia kirjeitä, mulla onneksi on sellaisia ihmisiä, sisaret asuu vähän eri paikkakunnilla, on vielä joitakin vanhoja kouluystäviä että siis semmonen turhanaikainen tietokoneen ääressä istuminen, et pasianssia pelaan mieluummin korteilla kun tietokoneella. Must tuntuu että mulla ei ole aikaa. Myönnän että sen takia mä olen hankkinu vähän tätä tietoa, että sitten saa, jos tarvitsee, niin tietoa nimenomaan, mutta katson että ei ole aikaa olla siellä. Mieluummin luen kirjoja. Kun on niin paljon asioita, mitä tekee mieli tehdä, harrastaa ja tehdä semmosta. On mökillä kesät ja niin ei oo aikaa siihen, ei raaski panna aikaa siihen että tuijottais sitä tyhmää kuvaruutua koko päivän. Ajankäyttö oli näiden henkilöiden puheessa selvästi arvotettu eri tavoin: hyvään ja kunnolliseen aikaan ilman teknologiaa ja hukkaan heitettyyn aikaan teknologian kanssa. Jaottelu koski erityisesti tietokoneen kanssa työskentelyä. Tietokoneen kanssa vietettyä aikaa pidettiin turhana. Osasyynä kokemukseen ajanhaaskauksesta oli teknologian käytön vaikeus. Uuden opettelu vei ikääntyneiltä paljon aikaa eikä toisaalta ollut varmaa että käyttö koskaan muuttuisi tarpeeksi nopeaksi vastaamaan teknologian tarpeita: Et sen minkä mulla on elämää jäljellä niin minä en ruppee siihen siis rasittamaan sieluani sillä (tietokoneella). ( ) Ja sitten toinen asia, nyt kun on hitaampi ja kömpelömpi. ( ) Kun multa vie sen päivän, toisilta menee tunnissa niin minä tarviin päivän siihen, minä oon niin hidas. Totta! Ihan kaikissa toiminnoissa. Toinen syy kieltäytyä teknologiasta oli enemmän periaatteellinen. Muutama iäkäs sanoi, että halusi tulla toimeen ilman teknologiaa sillä näin on tähänkin asti elämässä pärjätty. Mullahan ei ole mitään tommosii laitteita ja mä tykkään et mä oon oikeen hyvin tullu toimeen, mutta mitä mä oon nähnyt niin ystävät, nehän on pulassa sen kännykän kanssa. Milloin kukin tulee valittamaan, et mikä täs nyt on, kato nyt sinä kun en saa sitä käyntiin. Sitten toinen sanoo, et sinähän olet sulkenut sen, pitää tosta avata. Tämmöstä se on, en minä välitä niitä huolia kun mä oon pärjännyt oikein hyvin. Ainakin meikäläisellä, kun on niin monet yrittänyt, että ota nyt se (tietokone), edes silloin kun mies kuoli, mut mää sanon niinkun mun mies sano, että tähän asti on ilman pärjätty niin eiköhän me loppuelämäkin pärjätä. Kyllähän siitä moneen asiaan olis apua, mutta niin se vaan jäi eikä sitä nyt enääkään. Kyllähän näissä apua saa käyttämiseen täälläkin talossa ja kirjastossa jos tilaa ajan niin ne neuvoo sitä alkua, että pääsis vähän jotakin jyvälle. 24

26 Osa sanoi syyksi sen, etteivät he halunneet hankkia kotiinsa mitään vierasta mitä eivät osanneet käyttää. Erityisesti tietokoneen hankkimisessa arvelutti se, osaisiko sitä käyttää ilman että levittää netin kautta tietoja itsestään tahattomasti (ks myös luku 6.4). Asiat hoidettiin mieluummin tutummilla konsteilla, jos mahdollista: Juu se täytyy niinku ajatella sillä tavalla että kun tietää ne omat tekniset heikkoutensa ja monet muut, niin järjestää ne asiat niin että niitä ei tarvita. Jotenki muuten, kyllä konsteja riittää. Riippuu ny asioista sitten mutta ettei turhaa ota näitä riesakseen. ( ) Et se kannattaa miettii sillai et kykenen niin ja niin hoitamaan sen asian tai hankin apua sieltä ja sieltä siihen ja ei oo sitten tälläsiä pulmia sitten. Aina yhteiskunta ei kuitenkaan osaa joustaa iäkkään tarpeiden ja vanhanaikaisten toimintamallien mukaan: Ja mikä huvittavinta, kun kerran en päässyt näin puhelimitse, saanut yhteyttä, silloin ei kai ollut vielä tää takaisinsoitto. Niin sitten marssin sinne terveyskeskukseen ja kysyin jotain tämmöstä aikavarausta tai muuta. Sano että, ettekö te ole, oli se soitto sittenkin olemassa, ettekö te ole soittanut? Mä sanoin, että olen, mutta kun en pääse puhelimella niin tulee lyhyt matka, niin tulen paikan päälle. Juu ei että menkää nyt kotiin vaan ja soittakaa huomenna uudelleen. Apua teknologian käyttöön. Haastatellut kertoivat lähes poikkeuksetta tarvitsevansa apua teknologian käyttöön. Avun saanti liittyi esimerkiksi tekniikan hankkimiseen, sen korjaamiseen tai käyttämiseen sekä arkiasioiden hoitamiseen, kuten pankkiasiointiin. Avunsaamisessa ja esimerkiksi tietokoneen lainaamisessa sukulaiset ja tuttavat olivat pääosassa. Parhaimmassa asemassa olivat ne, keneltä apu löytyi läheltä ja omasta takaa. Erityisen iso apu oli omista lapsista ja lapsenlapsista: Mä sain aikoinaan niin meidän tyttärenpoikien vanhan tietokoneen, mut sit se sano mulle ystävyyden seis. Sitte tytär, ku hän on ammattikorkeekoulussa niin siellä näitä pöytäkoneita ruvettiin uusimaan, niin hän sano että no otatko sellasen ni mä sanoin että totta kai mä otan. Mut sitten kun ei ihan joka päivä käytä tietokonetta niin sit tulee niit päivityksiä tai tämmösiä, mut sit kun mun poika tulee käymään niin mä sanon, et katos tota tietokonetta vähän et kuinka ne päivitykset? Siitä minä oon huolestunu, että jos minä jään yksin, niin tosiaan minä en voi käyttää tietokonetta, mutta on mulla jälkipolvia! Että on tyttäret ja vielä lastenlapset ja vielä neljäskin polvi ja nekin alkaa olla jo siinä iässä että ne osaa käyttää tietokonetta. Ne iäkkäät, joilla ei ollut lähimmäisiä, joutuivat tyytymään ulkopuolelta hankittuun apuun. Korjaajapalvelut aiheuttivat kuitenkin mittavia lisäkustannuksia. 25

27 Meillä ei oo tommosta hyvää tuuria, hyvää ystävää ni me aina joudutaan rahalla maksamaan ni ei sitä koe vaivaamiseksi silloin. Täytyy olla verkosto tosiaan ettei tartte ihan maltaita maksaa. Osa vanhuksista käytti niin sanottuja luottotahoja. Tämä tarkoitti, että he soittivat aina samalle jo entuudestaan tutulle henkilölle. Esimerkiksi television rikkouduttua soitettiin tutulle korjaajalle. Teknologia lisää iäkkäiden arjen mukavuutta ja luo uusia mahdollisuuksia ja toimintatapoja painetta siirtyä digiaikaan jakautumista teknologiaa käyttäviin ja ulkopuolelle jääviin Teknologia tukee iäkkään henkilön arjen tarpeita, jos teknologia on edullista ja tarpeenmukaista apua ja tukea sen käyttöön on saatavilla se tukee vanhoja totuttuja toimintatapoja siihen siirtymiseen ei painosteta 6.2 Teknologia yksilön toimintakyvyn lisääjänä Verkkopankki haastaa toimintakykyä. Teknologisoituvassa yhteiskunnassa ikääntyneiden on reagoitava yhteisön muutoksiin, välillä tahtomattaankin. Isoimpana ongelmana teknologian käytössä on osaamisen puute. Tämä heijastuu iäkkäiden mahdollisuuksiin reagoida riittävällä tasolla ja nopeudella yhteiskunnan vaateisiin. Ryhmäkeskusteluissa nousi esiin teknologisoituvan yhteiskunnan ikääntyneille heittämä haaste ylitse muiden. Tämä oli pankkitoiminnan siirtyminen internetiin. Siihen liittyi verkkopankkitunnusten käyttäminen sekä ylipäätään tietokoneen hankinta pankkipalvelujen käyttöä varten. Asia on tärkeä, sillä pankkiasiointi kuuluu monen iäkkään arkipäiväisiin toimiin. Tällöin lähellä sijaitsevat pankkikonttorit ovat heille miltei elintärkeitä. Pankkikonttoreita kuitenkin vähennetään ja palveluja kiristetään. Esimerkiksi käteisen nostoa varten on nykyään osassa pankeista omat kellonaikansa. Yksi isoimpia huolia oli henkilökohtaisen palvelun vähentyminen. Iäkkäitä huoletti, kuinka pankkiasiat hoidetaan jatkossa, jos pankkipalveluja lakkautetaan? Sanotaan nyt että semmonen ihminen joka on ollu esimerkiks kotirouva, on nyt eläkkeellä, mahdollisesti sairas, ei pysty liikkumaan kunnolla ja muuta. Se on sit tottunu käymään jossakin määrätyssä pankissa. Sitä ei ole sitä pankkia enää. Semmonen ihminen on kyllä hukassa. 26

28 Mut oishan se hyvä, kun pankkipalvelut kiristyy ja ei oo pankkejakaan. Ennenkin oli (kaupunginosan nimi) aukiolla neljä pankkia, joka kulmassa, nyt ei oo yhtään. Niin totta kai se olis semmosessa se tietokone hyvä. Verkkopankkitunnukset voisivat toimia yhdenlaisena ratkaisuna lähipankkikonttorien vähentämiseen. Tunnusten käyttö on kuitenkin monelle hyvin vaikeaa. Vain muutama tutkimukseen haastatelluista iäkkäistä käytti verkkopankkitunnuksia luontevasti. Usein tähänkin tarvittiin ulkopuolisen apua. Mutta tollanen, sanotaan, laskujen maksu, se on mulle ihan melkein hepreaa että. Tännekin tuli Saunalahdelta, kun mul on kummatkin puhelimet saunalahdelta, semmonen ilmotus, että nää paperilaskut loppuu. Niin no, sitten on joku, mut sekin tarvittais kai pankin kans tehtyä sopimuksen siitä, e-laskusta. Mut mun tytär lupas hoitaa tän. Moni oli tilanteen pahentuessa siirtänyt pankkiasioidensa hoitamisen lapsilleen tai luottohenkilölle. Minulla tytär hoitelee sitten, välillä käy kotona. Niitä laskuja katselee. Mulla on ollut useamman vuoden sama henkilö pankissa, joka hoitelee ja laskut laitan postilaatikkoon menemään, mutta nyt niihinki tuli uudet säännöt taas. Mun tytär ottaa sitten hoitaakseen ne sähköisesti. Haittana tässä oli, että tarkka tieto päivittäisestä rahankulusta ei aina ollut iäkkäällä itsellään, vaan laskujen maksajalla: Mää en sitten tiedä yhtään, paljonko mä oon puhunut. Voihan sitä (tytär) aina sitten joskus sanoo, että nyt tuli taas tän kokonen lasku. Pahimmillaan verkkopankkitunnusten käyttöön oltiin jopa painostettu iäkästä, vailla takeita todellisesta osaamisesta: Tässä on nytten kovin yrittävät, että alkais niinkun netin kautta kaikkea laskujakin maksamaan. ( ) mulla kun on henkilökohtainen pankkineuvoja, niin mennä hänen kanssa keskustelemaan justiin siitä asiasta. Ja sitten meillä oli aika, menin sinne sitten ja hetihän hän kans oli sitä mieltä et jos sä, vähitellen niinkun alkais netin kautta pikkuhiljaa makseleen. Niille, joilla ei ollut verkkopankkitunnuksia tai läheisiä hoitamassa pankkiasioita heidän puolestaan, oli esimerkiksi maksupalvelu tai suoraveloitus elintärkeä palvelu. Muutamassa ryhmässä käytiin pelonsekaista keskustelua palvelujen lopettamisesta ja siitä, että laskut muuttuvat kokonaan verkkopankkitunnuksilla hoidettaviksi. Tällöin ikääntyneen mahdollisuudet maksaa itsenäisesti laskuja kaventuvat. 27

29 Toivottavasti pankkisysteemi ei niin paljon muutu, että se sen suoravelotuksen lopettaa. Ei ainakaan, mä aina lasken sitä, että jos mä viis vuotta elän vielä, niinkun sisareni eli 92-vuotiaaksi niin se riittää mulle. Kyllä kuvittelis että tämä suoravelotuskin on edes niin kauan voimassa kun tää vanhempi ikäpolvi on olemassa. Että sitten tietysti muuttuu, koska nuoret käyttää ihan jatkuvasti (e-laskua). Toinen esimerkki verkkopankin haasteellisuudesta liittyy matkustamiseen ja kulttuuritoimintaan osallistumiseen. Nykyään miltei kaikki matka-, konsertti- tai teatteriliput saa ostettua verkkopankkitunnuksilla, osan vain ja ainoastaan kyseisten tunnusten avulla. Haastatteluissa kävikin ilmi, että konsertti- tai teatterilippujen hankinta oli osalle haastatelluista hyvin vaikeaa. Lippujen tilaaminen vaatii verkkopankkitunnusten käyttöä, mihin monilla iäkkäillä ei taito tai tahto riitä. Nykyään tuntuu, että matkatoimistojakaan ei juurikaan ole. Se menee internetin kautta suurin piirtein kaikki. Lippuja hankittiin myös perinteiseltä lippuluukulta tai vastaavasta palvelupisteestä. Haastateltavat harmittelivat kuitenkin tästä seuraavia lisäkustannuksia palvelumaksuineen. Haasteeksi koettiin palvelupisteiden harvalukuisuus ja etäisyys. Ne, joilla palvelupisteet olivat lähellä, olivat onnekkaita: Siihen ku kävelee Kansallisteatterin morkkuun ni sit saa ihan ilmaseks ostaa mitä haluaa. ( ) sitten esimerkiks meillä tossa Kanneltalolla niin se maksaa vähän ku sieltä käy tilaamassa, niin sieltä saa vaikka mitä, ei tartte kaupunkiinkaan matkustaa. Siel on justiinsa se palvelu. Lippupalvelu. Useimmat olivat kuitenkin ulkoistaneet lippujen hankinnan omien lastensa tehtäväksi. Mulla on niin, että suurin osa niin työkseen tekee kaikkea noitten vehkeitten kanssa, että mä nauran joskus kun mää voin ulkoistaa nää tietokonehommat ja tiedustelut ja muut tilaukset, soitan että nyt tarviis sitä ja sitä niin se järjestyy sitten. Soittavat takaisin et liput on varattu. Verkkopankista mä saan taas, poika ottaa sieltä ja sitten mä maksan pojalle. Mulla vävy sitten itse omalta tietokoneeltaan niin hommaa, että mun ei tarvi muuta kun sitte huolehtia maksusta. Myös kerho- tai harrastustoiminnasta saattoi olla apua: ( ) en oo aikoihin joutunut itse tilaamaan mitään lippuja. Kun mä kuulun, esimerkiks mä kuulun Marttoihin, niin me käydään aina yhdessä. Ja sit mä käyn, meil oli 28

30 pankis tämmönen eläkeläiskerho, sieltä kautta myöskin, joku aina nuorempi tilaa sitten. Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ollut erilaisia tahoja, jotka voisivat auttaa verkkopankin kanssa tai he eivät päässeet hakemaan tai jaksaneet itse hakea lippuja lippukassalta. Tällöin heillä ei ollut välttämättä mahdollisuuksia harrastaa vastaavia toimintoja. Näillä henkilöillä teknologian käytön osaamattomuus rajoitti kulttuuritoimintaan osallistumista. Eräs vanhus totesikin vaihtoehtojen puutteesta yks kantaan: Ei mee konserttiin ( ) On käyttämättä semmosta mikä on vaikeeta käyttää, ni ei käytä sitä ollenkaan. Joo niin kauan käyn konserteissa ja matkoilla kun vielä pääsee että menee itse lippumyymälään. Tiedon hankkiminen kompastuskivenä. Yksi elämänlaatua heikentävistä tekijöistä oli teknologian mahdollistaman tiedonhaun vajavainen osaaminen. Iäkkäät eivät osanneet hyödyntää tai eivät halunneet hyödyntää internetiä tiedonhaussa. Kaikilla ei toisaalta myöskään ollut tietokonetta käytössään. ( ) kun ei oo sitä nettiä, niin en ossaa löytää sieltä mitään. Haastatelluilla oli kuitenkin omia keinoja hankkia puuttuvaa tietoa. Esimerkiksi kaikki tarvittavat lääkärit, korjaajat ja terveyskeskusten numerot olivat muistissa puhelinmuistiossa tai vastaavassa. Myös puhelinluettelon Keltaisia sivuja hyödynnettiin. Osa käytti numerotiedustelua hyväkseen, mutta vain hätätapauksessa sen hintavuuden takia. Se (numero) on aina tallella kun se on kännykässä. Mulla on (numerot) aina siinä haarukassa työpöydällä. Siitä mä vaan napaan sen. Mul on määrätyt, niinku terveysaseman ja tommosten gynekologin ja hammaslääkärin ja tämmösten puhelinnumerot omassa katalogissa ja että. Puhelinluettelo ja keltaset sivut on hyvä ! Sieltähän sen saa. Kysyvät vielä, että saako yhdistää. Se on musta vahinko kun esimerkiks näitä kännykkänumeroita ei nykyään ihmisillä ole ku tietää semmoset, jotka on siirtyny pelkkään kännykkään, ni ei niitä löydy, sitä pitää kalliisti kysyä jostain :sta ja ne on aika kalliita puheluita. Osa soitti tarvittaessa sukulaisilleen tai tutuilleen ja pyysi heitä etsimään puolestaan tietoa netistä. Kysyjä: Teillä ei ole semmosta että lähtisitte internettiin kattomaan? Haastateltava: Ei. ( ) Mulla on kaksi poikaa sitä varten. Minulla on hyvä ystävä joka sanoo että soita vaan minulle ja. 29

31 Asiat voitiin hoitaa myös menemällä itse paikan päälle: Se on sitten vaan puhelimen varassa tai, mulla on ainakin se oma terveysasema niin lähellä että kävelee vielä ja käy sieltä tilaamassa. Kyl mä joskus silmälääkärin tilaan, kun mä käyn Prisman Silmäasemalla, niin suoraan sieltä. Minä menen taas melkein terveyskeskukseen aina suoraan ja sieltä sitten. Se on mukava kävelymatka. Ja mikä huvittavinta, kun kerran en päässyt näin puhelimitse, saanut yhteyttä, silloin ei kai ollut vielä tää takaisinsoitto. Niin sitten marssin sinne terveyskeskukseen ja kysyin jotain tämmöstä aikavarausta tai muuta. Ongelmia seurasi tilanteissa, joissa tarvittiin odottamatta uutta tietoa. Tällöin vanhuksilla ei pahimmillaan ollut taitoa tai tietoa hankkia informaatiota nykytekniikan avulla. Kysyttäessä esimerkiksi Googlesta tiedonhakukanavana, eivät haastateltavat olleet kuulleet siitä. He eivät osanneet hyödyntää sitä, vaikka tietokoneen omistivatkin. Pahimmillaan jos tarvittavaa tietoa ei saanut, jäi se hakematta. Esimerkiksi tiedot konsertti- ja teatterinäytösten esittämisajankohdista olivat paikallislehtien välissä tulevien mainosten varassa. Jos mainoksia ei tullut, ei teatteriin menty, sillä tietoa ei osattu hakea muualta. Tietotekniikan käyttö vaatii opettelua ja opetusta. Tekniikan hyödyntäminen vaatii iäkkäältä tietämystä siitä, mihin kaikkeen tekniikkaa voi hyödyntää sekä lisäksi teknistä osaamista. Tällä hetkellä on se että kun pankit meiltä iäkkäimmiltä meidän täytyy tietää että se miten me toimitaan pankin kanssa ja ne kaikki on käytettävä tietokoneen kautta. Ja mullekin tuli ongelma nyt, kun mä olen Sampopankin asiakas ja mulla on java toiminu jatkuvasti ja nyt se sano yks kaks ittensä et tytär teki kaksi tuntia töitä. Ensiksi yritti yksin ja sitten hän soitti Sampopankin it-ihmiselle että miten tässä toimitaan. Hän teki ne samat, ei toiminu. Siin on joku pieni. Tyttären pojatki on kattonu ja sanonu toinen poijista että siinä on joku pieni juju joka nyt tekee siihen että sinne ei pääse. Tärkeää on myös taito osata käyttää olemassa olevaa teknologiaa, kuten esimerkiksi tietokonetta. Osa haastatelluista pyrki aktiivisesti lisäämään tietotekniikan osaamistaan hankkiutumalla opetukseen. Omat sukulaiset olivat tärkein opettava taho. Myös palvelukeskus tai vastaava ulkopuolinen taho tarjosi vanhuksille opetusta. ( ) sitten mä olen käyny jopa työväenopiston tietokonekursseja ja sitten täällä Riistavuoressa oli opastusta. Joo torstaisin minäkin käyn ottamassa tietokonetunteja tuolla aina. ( ) Täällä saa ihan, eikä maksa mitään. 30

32 Siellä (palvelukeskuksessa) on tietokoneohjausta torstaisin. ( ) Täällä on joku vapaaehtonen, sellanen nuori kaveri joka ohjaa. Siinä mielessä, nyt alottelen vasta vähän niinkun sitä käyttämään ja sen tähden otan täällä tuntejakin justiin ja. Et oppii sitten vähän siihen. Tärkeimpänä opetuksessa pidettiin sen yksinkertaisuutta sekä käyttäjälähtöisyyttä. Mutta tää on ollu kyllä hyvä kun näissä just kun täällä Riistavuoressa on ollu opastusta tietokoneen käytössä. Se on tärkeetä mahdollisimman sellanen selkeä ja yksinkertainen opastus. Vaarana nimittäin oli, että opitut taidot unohtuivat hetkessä. Oppimisprosessi oli monen mielestä turhauttavaa, sillä uudet asiat eivät pysyneet enää hyvin muistissa: Mutta tuota mun miniä on neuvonut ja poika on neuvonut kyllä kovasti, että kuin, ja lapsenlapset on neuvonut. Niin kova kallo on, että ei mee. Meil on tietokone, mutta mieheni sitä käyttää, en oo ollenkaan opetellu kun mulla on huono näkö ja huono muisti niin mä en oo ollenkaan yrittänytkään opetella. Mä aattelisin, että mä oon sen verran, mitenkä sanosin, älytön jo, että mä en muista. Siis mä saatan opetella jonkun asian ja huomenna minä en muista sitä. Opetus ei aina tarjouksesta huolimatta ollut tervetullutta. Osa katsoi parhaaksi pärjätä jatkossakin ilman tietokonetta. Mul on tuota, mul on nuoremman pojan perhe tarjonnu mulle niitten vanhaa tietokonetta. Mut mä sanoin et ei kiitos, mä en enää nyt viitsi opetella. Ne on jopa luvanneet opettaa kun vaan, mut eikä. Käyttäjälähtöisyys tukee elämänlaatua. Jotta tekniikka parantaisi iäkkäiden elämänlaatua ja toimintakykyä tai tukisi niitä, tulisi sen olla käyttäjäystävällistä. Haastateltavat kaipasivat esimerkiksi erityisesti tietokoneen käyttöön ja kännykän käyttöön käyttäjälähtöisyyttä ja vanhusten näkökulmaa. Iäkkäiden teknologian käyttöön kohdistuvia tarpeita olivat esimerkiksi tietokoneen ja kännykän iso näyttö, helposti vaihdettavissa tai jo oletusasetuksena oleva suuri fonttikoko teksteissä ja selkeät, toisistaan erillään olevat näppäimet kännykässä. Esimerkiksi bussimatkustamisessa matkakortin lukulaite koettiin hankalaksi sen epämääräisten painikkeiden takia. Mulla on välillä sormet sillä tavalla, että ne ei kerta kaikkiaan taivu, niin mä sen hiiren tönin mihin sattuu. Kun minä, minulla kun tutisee silloin kun minulla on kehnompi olo. Ja kun en minä näe, minun pitää olla tällä tavalla sinne ruudun edessä, niin minulla tulee selkä kipeeks. 31

33 Kyllä ne pitäis pystyä jokaisen meistä hoitamaan mut esimerkiks tietokone teksti on niin pientä ettei monikaan nää. Mulla ei ole erikoisen hyvä näkö ja mulla on vaikeeta. Onneksi mä saan siit omasta läppäristäni niin tekstin suurennettua. ( ) että olis kännykässä semmonen että siihen niinku sormi osuis nää näppäimet, joihin ei saa kun kolomeen yhtä aikaa sen sormen ( ) justiinsa sillai niinku vielä vähän kauempana toisistaan ( ) mulla on kanssa se yksinkertainen (kännykkä), mä olen oikein tyytyväinen. Miehellä on se kun hän kynän kanssa tekee. Siinä on vaikka mitä toimintoja. Mun hermot ei semmosta kestäis. Mun täytyy vaan panna numero ja soittaa. Tai mulle voi soittaa. Mahdollisimman simppeli puhelin. Sanotaan että vanhoilla ihmisillä se on monta kertaa jo näköjuttua, esteenä, puhumattakaan sormista ja nivelrikot ja kaikki tämmöset. Ei sitä pysty enää niitä kaikki laitteita käsittelemään. Lipsahtaa vähän niin menee väärälle koskettimelle ja sit ollaanki jo ihan hunningolla. Et ei semmosten varaan kannata laskee mitään. Osa tuumasi, että yksinkertaista tai vanhuksille sopivaa teknologiaa oli ylipäätään vaikea löytää mistään. Ongelmana oli, että iäkkäillä ei aina ollut tietoa siitä ja sen saatavuudesta. Tällöin oli pärjättävä sillä, mitä markkinoilla oli. ( ) voi voi kuule, eihän tuolta enää kaupoista nykyään enää niin yksinkertaista (puhelinta) saakkaan. Esimerkiksi tietokoneissa tai kännyköissä on jo olemassa toimintoja, joilla vanhusten tarpeet esimerkiksi isommista fonteista voisi täyttää. Ongelma on, että iäkkäät eivät vain välttämättä osaa itse niitä asentaa tai ottaa käyttöön, tai eivät edes tiedä näiden mahdollisuuksien olemassaolosta. Pahimmillaan he jäävät yksin toimimattoman tekniikan kanssa. Tekniikasta voi olla pelkkää harmia, jos käyttöä ei hallitse, laitteet eivät toimi halutulla tavalla tai sovi iäkkäälle käyttäjälle. No hella piti viimeks vaihtaa semmoseks ettei tarvi sitten miettiä että jäiks päälle vai eiks jäänyt kun lähettiin ja se tuotiin jo kotiakin se hella sitten se tuntu että se vasta oli monimutkanen, siinä tarvi, ennen kun sen sai aamulla päälle niin monta liikettä tehdä siinä avausnappulassa niin vaihdettiin takasin tavalliseen tämmöseen mitä nyt normaalistikin käytetään. Mullakin oli se tietokone. Iso ja vanhanaikanen minkä mä silloin sain, niin vähän aikaa kun mä silloin sitä yritin kattella, nii mulla tuli silmät niin kipeeks et ei siitä tullu sillon yhtään mitään. Sit kun mä muutin siitä toisesta ylhäältä alaspäin, niin mä sitten sanoin että älkää tota tuoko mulle enää ikimaailmassa, viekää pois se. Sinne meni. Pojat sanoo aina näin et sul on nii hidaskin toi (tietokone). Niinhän se tietysti onkin, ehkä. 32

34 Teknologian haasteita iäkkään toimintakyvylle ovat yhteiskunnan kasvaneet vaatimukset teknologian käytölle ikään ja osaamistasoon katsomatta iän tuomat erityistarpeet ja toimintakyvyn rajoitteet iäkkäiden teknisen osaamisen vähäisyys iäkkäiden tiedonhaun osaaminen vähäinen teknologian tuntemus ja se, ettei sen tuomia mahdollisuuksia osata hyödyntää Teknologia tukee iäkkään toimintakykyä, jos teknologia on käyttäjälähtöistä ja huomioi ikääntyneet omana ryhmänään teknologian käyttöön on riittävästi opastusta ikääntyneiden tarpeet huomioiden ikääntyneet kouluttavat itse aktiivisesti itseään 6.3 Teknologia sosiaalisen kanssakäymisen tukijana Kommunikointiin laatua, edullisuutta ja liikuteltavuutta. Teknologia tuki haastateltavien iäkkäiden sosiaalisen kanssakäymisen eri muotoja. Teknologia jopa lisäsi joidenkin henkilöiden tapauksissa kommunikointia esimerkiksi lähimmäisten kesken. Teknologia monipuolisti mahdollisuuksia pitää yhteyttä mm. sijainnista riippumatta. Iäkkäät olivat löytäneet teknologian avulla myös uudenlaisia kommunikoinnin muotoja ja mahdollisuuksia kuten tekstiviestit, internet-puhelut, sähköposti sekä chat. Perinteisen puhelimen rinnalle tulleet kommunikointitavat koettiin hyviksi erityisesti edullisuutensa vuoksi (Skype, ichat, sähköposti), laadukkuutensa vuoksi (Skype) ja myös liikuteltavuutensa vuoksi (kännykkä). Moni haastateltava nosti esiin Skypen käytön edullisuuden ylivoimaisuuden. Ne, joiden sukulaiset asuivat ulkomailla, hyötyivät siitä eniten. Internet-puheluiden avulla oli mahdollisuus keskustella kaukaisemmankin sukulaisen kanssa. Edullisuuden lisäksi Skype toi kuvapuhelumahdollisuutensa ansiosta uudenlaista laatua kommunikointiin, mitä perinteinen teknologia ei mahdollista: Ihan välttämätön kun tosiaan lapsen perhe asuu niin kaukana ulkomailla niin nyt on onneksi tuo skype, niin se on todella iso rahan säästö ja sit näkee sen pikku (Lapsenlapsen nimi poistettu) siellä. Kahdeksan kuukautta. ( ) On riemuissaan ku mummin näkee, vaan ikkuna välissä. Silloin lapset oli vaihdossa Australiassa ja missäkin Meksikossa niin silloin ne pyysivät minut sinne (Skypeen) ja se oli hirveen mielenkiintoista. Kuvat näkee ja kaikki. 33

35 Kännykkä oli vanhuksille tärkeä sen liikuteltavuuden takia. Kännykkä toi arkiasioihin dynaamisuutta, esimerkiksi kotipalvelun paremman tavoitettavuuden myötä: Minulle se (kännykkä) on ainakin hyvin tarpeellinen, jos esimerkiksi kotiavustaja on kaupassa ja hän kysyy että mitä hän ostaa tai mitä puuttuu, niin mitä tilalle ostaa, mulle se on hyvin tarpeellinen. Lisäksi moni kertoi sukulaistensa olleen helpottuneita, kun isovanhemmille saatiin kännykkä. Kännykän hankkiminen iäkkäälle lisäsi sukulaisten turvallisuuden tunnetta. Näin vanhus oli mahdollista tavoittaa kotoa ja kodin ulkopuolelta. Jatkuvaan tavoitettavuuden kulttuuriin ja kännykän mukana kuljettamiseen tottuminen voi kuitenkin olla iäkkäälle haastavaa: Sillon ku mäkin sain ensimmäisen, mun vävypoika toi mulle siihen aikaan semmoisen ison, siihen aikaan oli vielä semmosia isoja ne matkapuhelimet ja sitten mulle tolkutettiin kun mä kävin metsässä aika runsain mitoin ja sit mä olin aina hukassa tietysti, en itse ollu mutta lapsien mielestä. Sit kun mää sain sen ni mulle tolkutettiin että sen tiedän että sä pidät sen aina mukana kun menet metsään. Minähän pidin, hukkasin sen yhtenä päivänä johku kannon nokkaan kun se oli minun tielläni ja siitä vasta meteli tuli. Ei sekään ollu hyvä jos se hävis. Mut kyl se löyty. Onneksi se oli niin iso et siellä sitte pyörittiin jonku aikaa ja se löyty sitte. Mää sitten menin kotiin ja mää sitte vasta tajusin että herranjestan se puhelin on jossain siellä mettässä. Sähköpostia ja kännykän tekstiviestiominaisuutta pidettiin tervetulleena uutuutena. Tätä voisi luonnehtia kohteliaaksi yhteydenottotavaksi, joka mahdollisti yhteydenoton tuttaviin ilman, että häiritsi heitä reaaliaikaisella puhelinsoitolla. Vanhukset nostivatkin muutamaan otteeseen esiin kännykkään soittamisen haasteellisuuden nykypäivän uutena ongelmana. Heidän mielestään tavoiteltavaa tahoa ei aina tohtinut häiritä, kun ei tiennyt, missä hän oli puhelun yhdistyessä. Ne (tekstiviestit) on aika näppäriä jos ei tiedä että jos soitto häiritsee jossakin tilanteessa niin tekstiviestin voi lukea sitten ku sopii. Teknologia lisää sosiaalista kanssakäymistä. Haastatteluissa nousi esille myös uusia kanssakäymisen muotoja, joissa yhdistävänä tekijänä oli teknologia. Esimerkiksi eräässä perheessä tietokone oli uusi sukupolvien välinen kommunikointimuoto, ajanviete: Siellä on kaikennäköisiä kivoja pelejä ja sitten lapsenlapsi kun käy niin sitten me pelataan yhdessä ja hän näyttää kaikennäköisiä kikkoja mitä sillä voi tehdä ( ) Sit kun äitinsä oli sanonu että hänen koneelleen et laita facebookia niin hän pisti sinne mummon koneelle sitte. Kävi sitte aina niin innoissaan mummoa katso- 34

36 massa ja kävi aina ensimmäisenä mummon koneella kattomassa ett mitä viestiä. Joskus hän aina soittaaki että katotsä onks se ja se lähettäny hänelle jotaki. Esimerkissä lapsenlapsi rynnistää mieluusti mummon luo kylään ja tulee samalla opettaneeksi mummolle tietokoneen käyttöä ja pitävänsä mummolle seuraa. Yhtälailla teknologia yhdisti iäkkäitä ja sukulaisia tai tuttavia avunpyynnön muodossa. Rikki mennyt kännykkä tai tietokone tai uuden hankkiminen oli hyvä syy soittaa lapsille ja pyytää kylään. Sit jos on pakko hommata se tietokone, niin sit täytyy pyytää lapset. Niitten on pakko tulla kotiin käymään! Osalla avun tarve piti yllä naapurisuhteita, ongelman sattuessa käveltiin naapuriin kylään kysymään neuvoa. Niin sitten kyl mä asun isossa talossa, siinä on seinän takana on tuttu kyllä ja sitten tuota toinen on sitten siinä samassa rapussa ylempänä. Että mä voin niiltä käydä kysymässä. Sillä lailla että joka päivä voidaan tavata ulkona niin tervehditään niin tuota heiltä voi sitten varmaan pyytää apua. Eräs vanhus puolestaan kiitteli teknologian olemassa oloa ratkaisuna puolison kuoleman jälkeiseen hiljaisuuteen. Teknologiastakin voi olla seuraa yksinäiselle. Kyllä mä sikäli pidän tärkeenä sen TV:n. Se on eri henkilöillä, joilla on esimerkiksi puoliso tai muuta keskusteluseuraa kotona, mutta ellei ole, niin sitä kokee, että en ole yksin. Mä elän niinkun mukana sitä, mitä sieltä TV:stä tulee. Kommunikaatiovälineet yksinkertaisemmiksi. Moni kännykän käyttäjä oli tyytyväinen puhelimen tekniseen toteutukseen puhumisen osalta. Tekstiviestien käyttö oli kuitenkin selvästi hankalampaa. Tämä johtui useimmiten puhelinten pienistä näppäimistä, näytöstä tai nopeaa reagointia vaativasta näppäilystä. Kännykältä toivottiin enemmän käyttäjäystävällisyyttä. Toiveena oli, että puhelimesta löytyisi perustoiminnot (puhelu, viesti, puhelinluettelo, kamera) vailla lisäominaisuuksia tai hienosäätöjen mahdollisuuksia. Moni haastateltavista oli ratkaissut ongelman hankkimalla niin sanotun pöytäkännykän eli GSM-puhelimen. Tämä langaton pöytäpuhelin toimi iäkkäillä eräänlaisena matalan kynnyksen kännykkänä. Laitteessa yhdistyy kännykän kannettavuus ja perinteisen pöytäpuhelimen helppo käsiteltävyys ja yksinkertaisuus. Joistain malleista pystyi jopa lähettämään tekstiviestejä. Tärkeimpänä ominaisuutena haastateltavat näkivät laitteen yksinkertaisuuden siinä, missä kännykköjen monimutkaiset käyttöjärjestelmät kauhistuttivat. Myös Skypen käytössä oli ongelmia. Vaikka Skypen käyttö koettiin pääasiassa helpoksi, vaati se kuitenkin opettelua. Tätä varten piti sukulaisilta tai tuttavilta pyytää 35

37 apua niin ohjelman asennuksessa kuin sen käytössäkin. Lisäksi ohjelma vaati tietenkin tietokoneen hankintaa ja käyttöä. Tietokoneen hankinta ja sen käyttöominaisuuksiin tutustuminen olikin osalla vanhuksista esteenä Skypen käytölle. Skypeen ei uskallettu tutustua tarkemmin, sillä tietokone itsessään tuntui liian haastavalta. Teknologia lisää iäkkäiden sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikointia läheisten kanssa sosiaalisen kanssakäymisen monimuotoisuutta sosiaalisen kanssakäymisen laatua mahdollisuuksia pitää yllä sosiaalisia suhteita Teknologia tukee sosiaalisia suhteita, jos sen käyttö ja hankkiminen on edullista se lisää laadukasta kommunikointia (esimerkiksi videopuhelu) se on helppokäyttöistä käyttöön saa opastusta ja tukea 6.4 Teknologia tunteiden tukijana Teknologia tuo iloa ja mukavuutta elämään. Teknologia paransi monen iäkkään elämänlaatua tuottamalla iloa ja mukavuutta arkeen. Hyödylliseksi koettiin muun muassa paremmat mahdollisuudet seurata uutisia reaaliajassa, pitää yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiin, tiedonhankinnan mahdollisuuksien kasvaminen esimerkiksi harrastusten yhteydessä sekä jopa seuranhaun uudet ulottuvuudet. Mä lopetin hesarin siihen pisteeseen, mä aattelin että turhaan. Mä hyvin useasti ostin kaupasta iltasanoman vielä vaikka hesariki tuli, mutta nyt mä en tee kumpaakaan. Mä luen sieltä koneelta. Siellä on sitten aina uutta tietoa. ( ) Et esimerkiks eilen aamulla seurasin sitä Amerikan presidentin vaalia niin kyllä siellä ihan parin tunnin välein ne äänimäärät muuttu. ( ) mul on kaikkii harrastuksia ja kaikenlaisii tollasii, on myytävänä yhtä ja toista, mitä minä keräilen justiin ja sieltä netin kautta saa ja tietoja. Tollasia huutokauppoja ja sellasia. Mun täytyy kertoa teille, kun minä jäin leskeksi kymmenen vuotta sitten. Totta kai minä surin sitä miestäni kovasti ja sitten lapsenlapsille ja tyttärelleni vaadin et must tuntuu niin yksinäiseltä ja olin siellä kylässä. Niin nuorimmainen lapsenlapseni, oli aikuinen silloin, semmonen melkein kakskymmenissä, sano kuule 36

38 mummu! Minä oon keksinyt semmosen asian, mä oon keksinyt semmosen ilmotuksen, et laitetaan facebookkiin, tietokoneeseen semmonen ilmotus, et reipas, iloinen, huumorintajuinen, terve leskirouva haluaa tutustua älykkääseen herrasmieheen, jonka kehtaa esitellä tyttärelle ja lapsenlapsille. Nimimerkillä kaveri. Tyttäreni sano, voi älä villitse äitiä, se ottaa sen tosissas. ( ) lastenlapset yritti opettaa sitä tietokonetta jo aikoja jo, ja mulle tuotiin tietokonekin ja tosta nyt sitten suunnittelet. Kun mä oon tehnyt tilkkutöitä paljon niin sä voit suunnitella tilkkutyötkin sillä koneella. Iloa tuottivat myös esimerkiksi valokuvaukseen ja valokuvien säilömiseen liittyvät uudet mahdollisuudet: ( ) mulla on ainakin vähentynyt toi , sähköposti mutta siinä tietysti valokuvia voi lähettää, ne on aika kivoja. Säilyy sitten se. Oikeestaan on kauheen kiva katsoo joidenkin lasten matkakuvia kun niitä näytetään sitten tietokoneruudulta niin sitten voi useempi henkilö katsoa. ( ) vävy ottaa kuvia ja sitten se tulee ja laittaa ne mun tietokoneelle. Teknologia tuo turvaa ikääntyneen arkeen. Teknologia lisäsi iäkkäiden turvallisuuden tunnetta tietyssä määrin. Sen mahdollisti erilaisten turvallisuutta lisäävien välineiden hankkimisen iäkkään ihmisen arkeen. Näistä haastateltavat mainitsivat tärkeimpinä esimerkiksi kännykän, turvalieden, turvapuhelimen ja turvarannekkeen. Sitte on joku turva että jos lähtee vaikka pitkälle lenkille niin on se (kännykkä on) semmonen turva mukana. Niin, minusta se (kännykkä) on kyllä yks turvallisuustekijä, saattaa tulla joku ihme pahoinvointikohtaus ja vaikka tuolla mettätiellä tosiaan niin saa heti hälyttää apua. ( ) nythän on sähköhellatki menny siihen, olin justiinsa Pikku-Huopalahdessa entisen työkavereiden luona niin hänellä on, mää sanoin että mikä täällä huutaa niin tää hänen viimeks ostamansa hella niin se ilmotti hänelle että nyt sulla on jääny levy päälle. Mulla on sellanen (hella)että mä säädän se ajan, kuinka kauan se kuumenee. Esimerkiks kun mä pistän aamupuuron tulemaan niin tuota se on se 10 minuuttia ni pistän kattilaan veden ja ryynit ja kun mä tulen suihkusta niin mulla on siellä puuro valmiina. Kyllä minä ajattelen ainakin, että siinä tilanteessa, jos tulen, en pääse liikkumaan esimerkiksi, niin tota, hankin sellasen puhelimen, joka on niin sanottu turvapuhelin. Ja siinähän on kaulassa sellainen nauha, josta painaa nappia, niin silloin avustaja tulee paikalle. Et mä pidän, et se on erittäin hyvä ja ehkä niitä vielä kehitetään paremmiksi. Et joku tällanen tekninen apu. Sitten on niitä turvakännyköitä. Semmonen merkki ku emporia, mut mä kuulin et sitä ei enää myydä meillä. Siinä on semmone punainen nappi siinä takapuolella, jos 37

39 siinä, siihen on sitten ohjelmoitu puhelinnumeroita ja siitä painaa sitä punaista nappia ja se alkaa hälyyttää. Se hälyyttää siihen ensimmäiseen numeroon, sitte en muista monta sekuntia se hälyyttää, sitten se siirtyy seuraavaan riippuu nyt kuinka monta numeroa siellä on varalla. Sitten ne tietää heti nää joka saa sen hätäpuhelun, että nyt jotain on. Turvallisuutta lisääviltä tekijöiltä kaivattiin ensisijaisesti käyttäjäystävällisyyttä ja tarpeenmukaisuutta. Esimerkiksi turvaranneke toi monen mielestä turvaa, mutta se oli hankala käyttää sen koon ja toisaalta myös kantosäteen takia. Moni myös unohti kiinnittää rannekkeen käteensä. Mullakin on yks tuttu kun mun ystävä on yli 90 ja kävin häntä hänen kuolemaansa asti aina tapaamassa kerran viikossa ni se oli yleensä hänellä pöydällä ni mä sanoin et kuule se ei oo enää mikää turva ja hän makso aina siitä. Muista pitää ja hän sano että se on niin hankala, semmonen iso klopero tossa ranteessa, hento ranne hänelläkin. Hän sano et hänen ei sovi oikein tehdä mitään ku se tossa on. Iäkkäät toivoivat kotiinsa ennen kaikkea ennakoivaa turvaa. Tähän ratkaisuna ei välttämättä nähty ensisijaisesti kalliita teknologisia hienouksia. Kylpyhuone koettiin kodissa vaaralliseksi paikaksi liukkaiden lattiapintojen takia. Turvaksi kaivattiin ihan tavallisia kahvoja sekä karheita lattialaattapintoja. Turvaa tuovan tekniikan hankkiminen oli usealle jäänyt tarpeista huolimatta tekemättä. Yhtenä syynä oli sen hintavuus. Turvallisuutta lisäävä teknologia on verrattain kallista eikä siihen ole kaikilla eläkkeen saajilla varaa, vaikka tahtoa ja toive olisikin. Joskus tekniset turvalaitteet tuntuvat olevan täysin tavallisen iäkkään ulottumattomissa, kuten kahdesta seuraavasta keskustelunpätkästä käy ilmi: Esimerkki 1 Kysyjä: Oisin vielä yhden kysymyksen kysyny, kun on näitä lattioita että jos vaikka kaatuu niin se lattia ilmottaa johonki että nyt kaatu? Haastateltava 1: Juu nehän on hienoja Kysyjä: Miltä semmonen tuntuu, oisko se tarpeellinen? Haastateltava 1: Tottakai, mut se on jo niin hienoa että meillä ei oo toivoakaan siitä. Haastateltava 2: Utopistista! Haastateltava 1: Se on utopistinen homma, mutta todella kätevä. Esimerkki 2 Haastateltava 1: Se (turvaranneke) on kans semmosta rahastusta mun mielestä. Haastateltava 2: Turhan kallista. Haastateltava 1: Se on todella kallista, jotain 30 euroa kuukausi, kellä semmosia rahoja on. Haastateltava 2: Vaikkei tarvitsis kertaakaan niin se on se (hinta). 38

40 Moni toisaalta myös sanoi, etteivät he vielä olleet tarvinneet turvaa tuovaa tekniikkaa, sillä mitään harmia ei ollut vielä sattunut. Tekniikka tulikin esille vasta kun itselle tai jollekin läheiselle oli käynyt jotain. Muutama pohti, ettei laitteita viitsinyt hankkia, sillä niitä ei välttämättä koskaan tarvitsisi. Ei tunnu olevan vielä semmosta (turvalaitteen) tarvetta ainakaan, eihän sitä tiedä että vaikka kuolee eikä tarvitse koskaan semmosta. Turhaan niitä. Varsin moni haastatelluista sanoi luottavansa hyvään onneensa ja siihen, ettei pahin tilanne osu omalle kohdalle tai että apua saa haettua ajoissa: Sekin, minä tuota, se vaan, siinä kai luottaa siihen hyvään onneensa. Sellaisen laskelman olen tehnyt itte että minä voin sitten käydä naapurissa, tuosta ei ole paljon kun menee rappuun niin siinä on kohta sitten se tuttavan ovi. Kyse saattoi olla leimautumisen pelosta. Keskusteluissa tehtiin usein erontekoa niiden iäkkäiden välille, jotka käyttivät turvavälineitä ja niiden välille, jotka pärjäsivät vielä ilman. Turvaa lisäävän välineistön hankkiminen kotiin saattoi tuntua siltä, että iälle ja sen erityisvaateille annettiin periksi. Osalle haastatelluista turvaa toi puolestaan samassa taloudessa asuva puoliso tai kumppani: Minä olen se turva (puolisolle)! Aina minä kierrän ne kaikki paikat. Se on aina turva kun on puoliso tai toinen, mutta kun ei kaikilla oo. Mä oon kyl miettinyt monta kertaa, et pitäis nyt, varsinkin nyt kun on yksin jäänyt. Mut ei oo tullut vielä, ei oo viel tullut. Siis sil taval et pitäis tapahtuu jotakin nähtävästi että (hankkisi turvapuhelimen). Monia huolestutti se, ettei mikään turvalaite kuitenkaan takaa takuuvarmasti turvallisuutta jos henkilö asuu yksin: Mutta sitten kun aattelee että ikää tulee jo sata vuotta lähestyy, leikillä sanoin niin ne tulee ne tilanteet niin nopeasti. Joku sydän prakaa tai joku muu tulee verenvuoto tuonne, sitä lyhistyy lattialle, ei kykene toimimaan mitään. Sen varaan et itse pystyis jotain tekemään jos oikein hätätilanne on nin se on kyseenalaista että kykeneekö edes kännykkää ottamaan tai painamaan sitä. Parhaimpana keinona nähtiinkin tiiviit kontaktit läheisiin. Moni oli sopinut erilaisista soittoringeistä ystäviensä ja lastensa kanssa, ettei kukaan jäisi moneksi vuorokaudeksi ilman apua. ( ) niinku semmonen turvallisempi tunne on että on jotenki sovittu että kerran päivässä kuitenki soitellaan. Et ihan vaan että mitäs kuuluu. Ei jää sitten viikoksi kenties sinne lattialle. 39

41 ( ) jokaisella on joku ystävä joka varmaan soittaa, kun itsekin soittaa hänelle Haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että teknologia ei korvaa kaikkea tarvittavaa apua kotona eikä kodin ulkopuolella. Haastatellut kaipasivat läsnäoloa: Kysyjä: Mitä tuntuu että tarviitte lisää ihan vaikka kotiin? Haastateltava: En tiedä tarviiko siinä tietokonetta. Mitä mä kaipaan niin kotiapua. ( ) että jos ihminen tulee kotia, se 15 minuuttia ja häneltä pyydät että voisiksää vielä sen tehdä niin ei hän voi tehdä sitä, hänen aika menee umpeen ( ) se on se 15 minuuttia, mitään muuta et siihen saa jos sä haluaisit vaikka jostain asiasta keskustella että olis niinku vähän kontaktia niin ei se onnistu. Teknologiaan ja sen käyttöön liittyy myös pelkoja ja epäluuloa. Teknologia nähtiin toisaalta pelottavana ja arvaamattomana. Tämä johtui siitä, ettei sitä koettu tutuksi ja luotettavaksi, vaan vieraaksi maaperäksi. Epäluottamus näkyi etenkin pankkiasioinnissa, mutta myös ihan tavallisissa arkitilanteissa. Siitähän varotetaan niin hirveesti et mä en ainakaan, on mul tietokone ja pankkiasiat hoidan sen kautta ja mitään muuta En mä mihinkään facebookkiiin enkä tämmösiin. Kato kun aina varotetaan et ei siitä tiedä, mitä sielt tulee. Kun nykyään uskalla enää paljon puhelimeenkaan vastata kun sieltäkin saattaa tulla jotain. Minä ainakin, mä aina vierastan kyl vähän kaikkee tekniikkaa. Kun meil oli tota, tuol mökillä kun ostettiin, niin siel on toi tiskikonekin, niin kyllä se kesti kauan aikaa ennen kun mä tota rupesin käyttään, kyllä mä aina käsin. Tietokoneen liiallinen käyttö koettiin arveluttavaksi. Esimerkiksi eräässä ryhmässä otettiin keskustelun aiheeksi vanhukset, jotka olivat jääneet koukkuun internettiin. Se olis aivan ihana juttu, mutta kun mä olen niin kova lukemaan niin mä jäisin siihen kiikkiin ( ) On parempi ettei mulla ole sitä. taiteesta kiinnostunut niin, kaikki Louvret ja Vatikaanin museot, kaikki museot, sieltä saa ne niin kivasti. Jos minulla olis se kotona, mä jäisin niin kiikkiin siihen että ja tekisin tyhmyyksiä. Tietokoneen käytössä erityisesti tietoturva-asiat mietityttivät. Ikääntynyt ei välttämättä osaa kartoittaa internetin riskejä. Haastatellut totesivatkin itse, ettei he aina olleet täysin varmoja, oliko joku asia turvallista tehdä vai ei. No mä oon yrittäny mutta pelkään sitte että jos mää siellä sorkin jotakin ja sit menee, menköön sitten. Syynä on ehkä internetin logiikan vähäinen tuntemus ja käyttökokemuksen puute. Internet tuntui olevan monen mielestä jotenkin hallitsematon ja arvaamaton alue. Esi- 40

42 merkiksi erästä rouvaa kauhistutti ajatus liittyä sosiaaliseen mediaan, Facebookiin, sen vierauden takia: Kysyjä: Sanoiksä et ei uskalla? Haastateltava: Joo. ( ) En mä tiedä, mä vaan ajattelin että en mää siellä halua olla. Tulla ilmi. Antaa liikaa tietoja itsestään tai jotenki joo. Haluaa pysyä vähän piilossa. ( ) Nii, mä en tunne sitä oikeastaan itse asiassa Vaikka moni pelkäsi henkilötietojensa leviävän tahattomasti internetissä, luotti silti osa taitoihinsa toimia netissä. Kysyttäessä tunsiko moni internetin turvattomaksi paikaksi, vastasivat haastatellut seuraavasti: En mä sitä ainakaan koe turvattomaksi. Kai se olis jos siinä rupeis antamaan omia tietoja, tsättäilyä vai mitä se nyt on. Nii ei sinne saa mennä antamaan, kyl sen täytyy olla maalaisjärki mukana että mitä sinne antaa ja mitä ei. Kyllä mulle on pari kertaa tullu sellanen että lähetä pankkitilinumerosi siihen ja siihen ja siihen päivämäärään mennessä ja saat sitten kymmenpäivän aikana niin ja niin paljon rahaa tilillesi. ( ) mutta ne häviää kyllä sieltä ne viestit hyvin äkkiä, poistan kaikki. Teknologia voi tuoda iäkkään arkeen iloa ja mukavuuden tunnetta turvallisuuden tunnetta ennakkoluuloja ja pelkoja Teknologia tukee iäkkään arjen iloja, jos on helppokäyttöistä ja tarpeenmukaista se luo ennaltaehkäisevää turvaa se lisää tavoitettavuuden mahdollisuuksia (kännykkä) ja nopeuttaa avun saantia turvattomuuden tunnetta vähennetään teknologian käytön osaamisen avulla (esim. tietoturvaosaaminen) sen lisäksi on tarjolla muutakin turvaa, kuten ihmiskontakti 41

43 7 Yhteenveto Tutkimuksessa selvitettiin, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään. Tutkimuksen aineisto koostuu kysely- ja ryhmähaastatteluosiosta, jotka kerättiin vuosina Tutkimukseen osallistui 23 ikääntynyttä, joista 19 oli naisia ja 4 miehiä. Kyselytutkimukseen osallistui 22 henkilöä. Tutkittavat olivat iältään vuotiaita, ja suurin osa heistä oli leskiä. Yleisimmin tutkittavat asuivat omistusasunnossa. Matkapuhelin oli tutkittavilla yleisimmin käytössä oleva teknologia, lankapuhelin toiseksi yleisin. Tietokone ja internet olivat myös melko yleisiä. Muita yleisiä elämänlaatuun liittyviä ratkaisuja kodeissa olivat esteetön asunto sekä pesuhuoneen apuvälineet. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kodissaan olevan kolme tai neljä kysyttyä teknologista ratkaisua. Kaikkien tutkittavien elämänlaatu oli hyvä tai erinomainen. Sosiaalinen laatu oli kaikilla vähintään kohtalainen, enemmistöllä hyvä. Kyselyaineiston perusteella ei pystytty osoittamaan yhteyttä elämänlaadun ja teknologian välillä. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön niin, että kaikkein vanhimmilla vastaajilla oli todennäköisimmin kotonaan vain muutama teknologinen ratkaisu. Kyselyaineiston perusteella koulutuksen ja teknologian välillä näytti olevan selkeä yhteys. Korkeimmin koulutetuilla oli useimmiten kotonaan eniten teknologisia ratkaisuja, matalimmin koulutetuilla vähiten. Iäkkäiden elämänlaatuun vaikuttavaa teknologiaa tarkasteltiin tutkimuksessa suhteessa ensinnäkin yksilön ympärillä oleviin elämänlaatua tukeviin tekijöihin ja toiseksi henkilökohtaiseen elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologioihin. Teknologia oli tutkimukseen osallistuvalle ikäpolvelle osittain varsin vierasta. Esimerkiksi vain muutama tutkimukseen haastatelluista vanhuksista oli työssäoloaikanaan käyttänyt tietokonetta. Tutumpaa teknologiaa olivat sen sijaan arjen teknologiset välineet, kuten keittiöteknologia sekä kännykkä. Teknologiset resurssit toivat ikääntyneen arkeen ensinnäkin mukavuutta, mutta myös painetta siirtyä digitaalisiin toimintoihin. Osalle tämä tuotti isojakin vaikeuksia eikä teknologia ollut arjessa aina toivottu vieras. Teknologia luo haasteita ikääntyneen toimintakyvylle. Tämä näkyy esimerkiksi pankkiasioinnin muodossa, joka siirtyy kohti verkkopankkeja ja digiaikaa. Moni käytti toimintakykynsä ulkopuolella olevien ongelmien ratkomiseen lähimmäisiä apuna. Jos auttavia lähimmäisiä ei ollut, oli vaarana, että toiminto jäi tekemättä. Iäkkäät olivat vaarassa jäädä paitsi yhteiskunnan tuottamasta tiedosta, jos he eivät osanneet hakea 42

44 sitä tai eivät omistaneet esimerkiksi tietokonetta internet-yhteydellä. Osa toisaalta pyrki aktiivisesti itse kouluttautumaan ja mukautumaan yhteiskunnan muutokseen. Teknologia mahdollisti iäkkäille sosiaalisen kanssakäymisen uudenlaisia muotoja. Lisäksi se lisäsi kommunikointia, ylläpiti sosiaalisia suhteita ja monipuolisti mahdollisuuksia pitää yhteyttä lähimmäisiin. Teknologian avulla kommunikoinnin laatu parani. Se myös ylläpiti sosiaalisia suhteita. Isoimpana ongelmana nähtiin laitteiden tekniset ominaisuudet ja käytön osaamisen puute. Haasteellisinta oli internet-puheluiden hyödyntäinen, mikä olisi mahdollistanut laadukkaan ja edullisen vuorovaikutuksen kaukanakin asuviin sukulaisiin. Teknologia paransi iäkkäiden elämänlaatua tuomalla mukavuutta arkeen erilaisten hyödykkeiden muodossa. Teknologia lisäsi iäkkäiden turvallisuuden tunnetta, jos se lisäsi esimerkiksi tavoitettavuutta ja nopeutti avunsaantia. Myös ennaltaehkäisevät turvatoimet olivat iäkkäille tärkeitä. Etenkin yksin asuville muistisairaille teknologiasta voi olla apua mm. turvalieden, kaatumishälyttimen tai turvapuhelimen muodossa. Toisaalta teknologia lisäsi samanaikaisesti turvattomuuden kokemusta muun muassa tietoturva-asioihin liittyvän epävarmuuden takia. 43

45 8 Pohdinta 8.1 Tutkimuksen teoreettiset ja menetelmälliset haasteet Elämänlaatumalli oli tässä tutkimuksessa hieman raskas apparaatti vanhusten ja teknologian käytön pohtimiseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetyn elämänlaatumallin nelikentän alueet eivät olleet aineistossa selkeärajaisia, vaan moni kokemus oli luokiteltavissa useampaan kohtaan. Tästä seuraa, etteivät kaikki nelikentän osiot painottuneet analyysissä tasapuolisesti. Malli sopi hyvin kokemusten jäsentämiseen. Sen avulla saatiin teemoiteltua iäkkäiden kokemukset neljään eri luokkaan. Näin tavoitettiin vahvasti iäkkäiden subjektiivinen kokemuksen taso. Kuitenkin muut tutkimuksessa käytetyn elämänlaatumallin ns. uloimmat kerrokset ja niiden tulkinta sekä kausaalisuhteet jäivät tutkimuksessa valjuiksi. Mallin käytön hankaluudet saattavat johtua siitä, että teknologian käyttö oli tässä ikäryhmässä hyvin vähäistä. Käyttö on myös ylipäätään erityispiirteistä eikä teknologia näyttäytynyt iäkkäiden arjessa välttämättömänä tai merkityksellisenä. Ilman teknologiaakin pärjäsi. Malli sopineekin ehkä enemmän elämänlaatuun liittyvien seikkojen jaottelua ohjaavaksi taustamalliksi, eikä niinkään yksityiskohtaisen analyysin työkaluksi. Tutkimuksessa kohdattiin myös menetelmällisiä haasteita kyselytutkimuksen osalta. Monet kysymyksistä aiheuttivat hämmennystä tutkittavien kesken. Osa vastauksista jäi vastaamatta, koska kysymykset tuntuivat heistä absurdeilta. Esimerkiksi elämänlaatua koskevat kysymykset olivat hankalia (ks. Liitteet). Moni pohti pitkään kohtia, joissa kysyttiin elämän merkityksellisyydestä ja arkipäivän tarmosta. Kuukauden mittainen aikajana, jolla viimeaikaista elämänlaatua piti kyselyssä arvioida, oli monen mielestä hankala. Useammat iäkkäät olisivat halunneet vastata kysymyksiin koko elämänsä mittaisen arvion mukaan, jos esimerkiksi viimeisin kuukausi oli ollut kokemuksiltaan huono. Kysely on ikääntyneille myös kognitiivinen haaste. Ikääntyneistä tuntui myös vaikealta pohtia asioita ns. yleistasolla. Esimerkiksi kysymykset aiheista kohdellaanko ikääntyneitä kunnioittavasti ja ovatko ikääntyneet yksinäisiä yhteiskunnassamme olivat monen mielestä liian laajoja vastattaviksi. Kyselyn vaikeimpana osiona nähtiin kysymykset palvelujen käytöstä. Jos vanhus koki, ettei ymmärtänyt, mitä palveluilla tarkoitettiin tai he eivät ymmärtäneet käyttävänsä niitä, jäi koko sivullinen kysymyksiä täyttämättä. Kyselyssä oli tarkoitus myös 44

46 käyttää Teknologia-mittaria (Tech-Meter). Se todettiin kuitenkin liian monimutkaiseksi tutkittavien palautteen perusteella ja päätettiin poistaa kyselystä pilotin jälkeen. Vanhukset eivät hahmottaneet kysymystä, sen kaksiulotteista vastausjanaa eikä sitä, mihin kohtaa vastaus tuli merkitä ja millä tavoin. Kysymystä yritettiin avata useaan otteeseen suullisesti, mutta tästä huolimatta moni turhautui ja jätti vastaamatta. Kyselyn lopulla moni alkoi väsyä ja avoimet vastaukset jäivät täyttämättä. Useat valittelivat pientä fonttia ja kyselyn pituutta. Valikkojen vastausvaihtoehtojen käänteinen järjestys joissain kysymyksissä sekoitti. Muutamalla vastaajalla silmät väsyivät tekstin tuijottamiseen eikä kyselyiden täyttäminen selvästi ollut ennestään tuttua puuhaa. Esimerkiksi rastin laittaminen oikeaan vastausruutuun oli muutamalle hankala ymmärtää. Useat halusivat mieluummin keskustella kyselyn kysymyksistä ja pohtia ääneen omaa vastaustaan. Kyselyn täyttötilanteessa syntyikin mielenkiintoisia pohdintoja arjesta ja teknologian käytöstä. Lomaketta käytiin jokaisessa ryhmässä suullisesti läpi samalla kun tutkimukseen osallistuvat täyttivät sitä. Tutkimuksessa havaittiin, että iäkkäille olisi kenties sopinut paremmin kysely, joka olisi käyty läpi yhdessä avustajan kanssa. Menetelmää on sovellettu mm. Kelan rahoittamassa IKKU-hankkeessa (IKKU ). Tällöin kysymyksiä voidaan tulkita yhdessä ja iäkäs henkilö saa apua lukemiseen ja vastaustekniikkaan. Lisäarvona menetelmän soveltaminen toisi sen, että iäkäs saisi seurakseen jonkun, jonka kanssa jakaa ajatuksia aiheesta. Menetelmän haastavuus on se, että se menettää kyselyille ominaisen nopean aineistonkeruun edun. Pohdittava on myös, lähestytäänkö näin toimittuna liiaksi kyselyyn vastaajan yksityisyyden rajaa. 8.2 Teknologian käytön mahdollisuuksia ja haasteita Teknologialla on mahdollista lisätä iäkkäiden elämän laatua arjessa. Edellytyksenä on kuitenkin sen yksinkertaisuus ja käyttäjälähtöisyys sekä tietynlainen luonnollisuus ja sulautuvuus arjen toimintoihin. Iäkkäät eivät niinkään välttämättä etsi tarpeisiinsa vastausta teknologiasta, varsinkaan jos teknologia on entuudestaan tuntematonta. Uudenkarhea teknologia ja sen omistaminen itsessään eivät myöskään aina motivoi. Teknologian hyödyntäminen ja käyttöönotto vaativatkin iäkkään henkilön kohdalla todellista käyttötarkoitusta ja suoraa hyötyä käyttäjälle. Ikääntyneiden teknologian käyttöä voisi tutkimuksen perusteella jaotella karkeasti perinteisen teknologian käytöksi ja uudenaikaisemman teknologian käytöksi. Kahtiajako ei suinkaan ole mustavalkoinen, mutta vedenjakajana näyttää toimivan tietotekninen osaaminen sekä tietokoneen hankkiminen tai omistaminen. Myös teknologian käytön laadussa on yksilökohtaisia eroja (ks. myös Villikka 2013). Näihin seikkoihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä yhteiskunnan teknistyessä monet kasvokkaiset palvelumahdollisuudet korvataan teknologialla. Iso osa tätä kehitystä on nimenomaan tietotekniikka, jonka käytön hallitseminen on elämänlaadun näkökulmasta enenevissä määrin yhä tärkeämpää. 45

47 Opetusta. Iäkkäät tarvitsevatkin ensinnäkin arjen tuekseen tietoteknistä osaamista, osaamisen tukemista, koulutusta ja ennen kaikkea matalan kynnyksen apua. Koulutuksen järjestäminen on tärkeässä roolissa ikäpolvien ja yksilöiden välisen digitaalisen kuilun kaventamisessa. Tärkeintä opetuksessa on sen yksinkertaisuus ja käyttäjälähtöisyys. Tietotekniikan käyttö vaatii toisaalta yhtälailla iäkkäiden omaa avoimuutta ja aktiivisuutta teknologiaa kohtaan. Esimerkiksi kursseille hakeutumisessa pitää iäkkään olla itse aktiivinen. Osaamisen tukemista ja apua. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä enemmän huomiota myös niihin, joilla ei ole lähimmäisiä auttamassa ja tukemassa teknologian käyttöä. Jos lähimmäisiltä saatavaa apua ei ole käytettävissä, jäävät palvelut ja toiminnot pahimmillaan kokonaan käyttämättä. Tämä lopputulos ei ole iäkkään henkilön elämänlaadun näkökulmasta kestävä ratkaisu. Senioreille onkin suunnattava lisää helposti saatavia ja lähestyttäviä vaihtoehtoisia ja edullisia tai maksuttomia tukimuotoja. Esimerkiksi palvelutaloissa voisi olla päivystävä tietotekninen tukipalvelu. Sen tulisi huomioida iäkkäiden tarpeet sekä se, mitä haasteita he kohtaavat teknologian kanssa arjessa. Konkreettinen apu olisi myös yhteiskäyttöön tarkoitettujen tietokoneiden tarjoaminen ikäihmisten käyttöön. Teknologia tutummaksi. Iäkkäitä tulisi ohjata kohti heille sopivaa teknologiaa ja tehdä sitä tutummaksi sekä arkisemmaksi. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi panostamista tiedon jakamiseen teknologian saatavuudesta ja erilaisista käyttömahdollisuuksista, tietoturva-asioiden ja muiden epävarmuustekijöiden läpikäymistä. Ikäihminen ei välttämättä tiedä tai osaa hakea tietoa uusista sovelluksista, jotka sopisivat omalle ikäryhmälle. Positiivinen asenne teknologiaa kohtaan on yhteydessä käyttökokemukseen, joten uusia laitteita ja sovelluksia tulisi myös saada kokeilla omassa rauhassa ennen hankintapäätöstä. Mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa omaan harrastukseen liittyvissä asioissa tai yhteydenpitoon sukulaisten kanssa saattaisi tuoda positiivisia käyttökokemuksia ja madaltaa kynnystä opetella käyttämään esimerkiksi verkkopankkia. Erityistarpeiden huomiointi. On kaikkien etu, että teknologia saadaan kaikilta osin palvelemaan käyttäjäänsä ja käyttäjäystävällisyyttä lisättyä. Siksi myös itse teknologian tulisi huomioida iäkkäiden erityistarpeet ja toimintakyvyn rajoitteet. Iäkkäiden tekniikan käyttöä edistää ensinnäkin käytön helppous ja laitteen yksinkertaisuus. Käyttömukavuus on tärkeää. Iäkkäille suunnatun matalan kynnyksen teknologialle on tilausta. Lisääntyvä tarve kohdistuu helppolukuisiin ja selkeisiin ohjelmiin tai laitteisiin. Teknologian helppokäyttöisyys ja käyttäjälähtöisyys voi iäkkäiden kohdalla yksinkertaisimmillaan tarkoittaa mm. isoja fonttikokoja ja näyttöjä tai selkeitä näppäimiä. Iäkkäille tulee järjestää räätälöityjä erityisratkaisuja sen sijaan, että rajoitetaan kasvokkaisen palvelun määrää. Iäkkäälle ihmiselle vähäisetkin henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä. Onkin tärkeää, että joissain määrin tietyt palvelut kuten pankkiasiointi 46

48 pysyisivät kasvokkaisina kontakteina. Tällöin tuetaan sitä, etteivät iäkkäät jäisi yhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle. Innovatiivista ajattelua. Ikääntyneille sopivimman teknologian löytäminen vaatii uudenlaista ajattelua. Ikääntyneiden tietotekniset tarpeet voivat olla hyvin yksittäisiä, esimerkiksi verkkopankin ja sähköpostin käyttö. Tällöin esimerkiksi tablettitietokone voisi joissain tapauksissa olla yksinkertaisempi vaihtoehto perinteisen pöytäkoneen sijaan tai rinnalle. Älypuhelimiin ja tablettitietokoneisiin on saatavilla runsaasti ikääntyneiden arkea helpottavia sovelluksia. Lisäksi laitteet ovat muokattavissa ikääntyneiden toiveiden mukaisesti niin, ettei niissä ole mitään ylimääräistä. Ikääntyneille tulisi rohkeasti esitellä myös tällaisia uusia teknologisia innovaatioita. Edullisia vaihtoehtoja. Vanhuksille tulisi tarjota vaihtoehtoja, jotka ovat todellisuudessa kaikkien saatavilla. Teknologia mahdollistaisi monenlaista iäkkäiden tarpeisiin sopivaa turvalaitetta, mutta isoimpana hankinnan esteenä on kallis hinta. Iäkkäille turvaa tuottavaan teknologiavalikoimaan tarvitaankin lisää edukkaita vaihtoehtoja, vuokra- tai lainausmahdollisuutta tai konkreettista rahallista tukea. Teknologia on oma valinta. Vaikka yhteiskunta vaatii enenevissä määrin teknologiaosaamista, ei siihen siirtymistä pidä pakottaa. Varsinkaan tilanteissa, joissa iäkkäältä henkilöltä edellytetään pärjäämistä teknologian kanssa yksin. On myös muistettava, että joillekin teknologian käyttö on ison kynnyksen takana tai se ei tunnu luontevalta. Sille ei tällöin nähdä tarvetta eikä se kuulu kaikkien elämänpiiriin. Teknologian käyttäminen ja käyttämättömyys ovatkin valintoja. Esimerkiksi teknologiasta kieltäytyminen voi yhtä hyvin vahvistaa ihmisen elämänhallinnan tunnetta ja lisätä näin elämänlaatua siinä missä uusien käyttömahdollisuuksien sisäistäminenkin. Yhteiskunnan haaste on tarjota myös näille vanhuksille mahdollisuuksia pitää yllä yhteiskunnallista toimintakykyä. 47

49 Kirjallisuus Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus Internetiä sähköiseen asiointiin käyttävien osuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. < html?select=7&data=ath_living_internetusage_transa_cr> Luettu Aro, Päivi ja Ikävalko, Sara Automaatit ja maksupäätteet ikäihmisten näkökulmasta. KÄKÄTE-projekti. < Luettu Bond, John ja Corner, Lynne Quality of Life and Older People. McGraw-Hill Professional Publishing. Berkshire. Bowling, Ann A taxonomy and overview of quality of life. Teoksessa Brown, Jackie, Bowling, Ann ja Flynn, Terry (toim.): Models of Quality of Life: A Taxonomy, Overview and Systematic Review of the Literature. Sheffield, Department of Sociological Studies, European Forum on Population Ageing Research. Bowling, Ann Quality of life in older age. What older people say. Teoksessa Mollenkopf, Heidrun ja Walker, Allan (toim.): Quality of Life in Old Age. International and Multi-Disciplinary Perspectives. Springer. Dordrecht. Czaja, Sara J. ja Lee, Chin Chin The impact of aging on access to technology. Universal Access in the Information Society. (2007) 5: Springer-Verlag. Felce, David ja Perry, Jonathan Quality of Life: Its Definition and Measurement. Research in Developmental Disabilities. Vol. 16. No 1, pp Finanssialan keskusliitto Senioritutkimus. < Senioritutkimus_2012.pdf> Luettu Gatto, Susan L. ja Tak, Sunghee H Computer, Internet and Use Among Older Adults: Benefits and Barriers. Educational Gerontology 34: Hakkarainen, Päivi No good for shoveling snow and carrying firewood : Social representations of computers and the internet by elderly Finnish non-users. New Media and Society. 14(7) IKKU Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen kehittämishanke (IKKU). Hankkeen kotisivut osoitteessa < MR?OpenDocument> Luettu Intosalmi, Hennariikka, Nykänen, Jaana ja Stenberg, Lea Teknologian käyttö ja asenteet vuotiailla. Raportti kyselytutkimuksesta. KÄKÄTE-projekti. < images/stories/julkaisut/kakate_teknologian_kaytto_asenteet_75_89_netti.pdf> Luettu Isomäki, Hannakaisa, Päykkönen, Kirsi ja Sankari, Anne Ikääntyneet ja tietotekniikan käytettävyys. Gerontologia 3/2003, Jauhiainen, Annikki ja Kärnä, Sirpa Ikääntyvien näkemyksiä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä tulevaisuuden hyvinvointipalveluissa. Finnish Journal of ehealth and ewelfare. 2009; 1 (2) Kangas, Anna-Maija Ikääntymisen ja teknologian kesytyksen vuoropuhelu. Diskurssianalyyttinen tutkimus ikääntymisen ja teknologian merkityksistä. Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Lehtonen, Lauri ja Leikas, Jaana Ikääntyvien Idealiike. Käyttäjälähtöisellä innovoinnilla elämänmakuisia mobiilipalveluja. VTT TIEDOTTEITA Espoo. Leikas, Jaana Ikääntyneet, teknologia ja etiikka. Näkökulmia ihmisen ja teknologian vuorovaikutustutkimukseen ja -suunnitteluun. VTT Research Papers 110. Espoo. < Luettu Li, Yushi ja Perkins, Amanda The impact of technological developments on the daily life of the elderly. Technology in Society 29 (2007) Ling, Rich Should We Be Concerned That the Elderly Don t Text? The Information Society. (2008). 24:

50 Mäensivu, Vesa Ikääntyvien viestintävalmiudet ja digitaalinen epätasa-arvo. KELA. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 71. Helsinki. Nordlund, Marika Turvapuhelin on vähän käytetty apuväline. Ikäihmisten turvapuhelinkyselyn tuloksia. KÄKÄTE-projekti. < on_vhn_kytetty_apuvline.pdf> Luettu Nykänen, Jaana ja Virkkunen, Anne Ikäihmiset automaatilla. Raportti kyselyn tuloksista. KÄKÄTE-projekti. < maksupaatteet%20ja%20automaatit.pdf> Luettu Pekkarinen, Satu Turvapuhelin vanhuutta rakentamassa. Gerontologia 3/ Pieper, Richard ja Vaarama, Marja The Concept of Care-Related Quality of Life. Teoksessa Vaarama, Marja, Pieper, Richard ja Sixsmith, Andrew (toim.): Care-Related Quality of Life in Old Age. Concepts, Models and Empirical Findings. Springer New York. Power M Development of a common instrument for quality of life. A Nosikov and C. Gudex EUROHIS: Developing Common Instruments for Health Surveys. Amsterdam. IOS Press. 57: Sankari, Anne Ikääntyviä tietoyhteiskunnassa. Kulttuuriset ajattelutavat ja sosiaalinen tila. SoPhi 88. Jyväskylän yliopisto. Minerva Kustannus Oy. Jyväskylä. Suomen virallinen tilasto (SVT) Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Helsinki. Tilastokeskus. < Luettu Tanskanen, Mailis Ikääntyminen ja tietotekniikan oppiminen: Kaikki uutta!. Tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Tietojenkäsittelytieteiden laitos. Vaarama, Marja, Pieper, Richard ja Sixsmith, Andrew The General Framework and Methods of the Care Keys Research. Teoksessa Vaarama, Marja, Pieper, Richard ja Sixsmith, Andrew (toim.): Care-Related Quality of Life in Old Age. Concepts, Models and Empirical Findings. Springer New York. Vaarama ym. 2010a: Vaarama, Marja, Siljander, Eero, Luoma, Minna-Liisa ja Meriläinen, Satu 2010: Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama, Marja, Moisio, Pasi ja Karvonen, Sakari (toim.): Suomalaisten hyvinvointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaarama ym. 2010b: Vaarama, Marja, Luoma, Minna-Liisa, Siljander, Eero ja Meriläinen, Satu 2010: 80 vuotta täyttäneiden koettu elämänlaatu. Teoksessa Vaarama, Marja, Moisio, Pasi ja Karvonen, Sakari (toim.): Suomalaisten hyvinvointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. < Luettu Veenhoven, Ruut The Four Qualities of Life. Ordering Concepts and Measures of the Good Life. Journal of Happiness Studies 1: 1 39, Villikka, Heidi Digitaalisia oppimisympäristöjä kehittämässä Arviointitutkimus Myötätuulessa-projektista. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus & Nuorisotutkimusseura/ Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 58. < 048e3c b138591ded5/myotatuulessa_2uusi.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=440d e3c b138591ded5> Luettu Virkkunen, Anne Ikäihmisten mielikuvia teknologiasta. Raportti teknologiakyselystä. KÄKÄTE-projekti. < teknologiasta.pdf> Luettu Walker, Alan ja Mollenkopf, Heidrun International and multidisciplinary perspectives on quality of life in old age. Teoksessa Mollenkopf, Heidrun ja Walker, Allan (toim.): Quality of Life in Old Age. International and Multi-Disciplinary Perspectives. Springer. Dordrecht. WHOQOL Group Whoqol-Bref. Introduction, Administration, Scoring and Generic Version of the Assessment. Field Trial Version. December < media/en/76.pdf> Luettu

51 9 Liitteet LIITE 1 Ikääntynyt ja teknologia kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-projektin fokusryhmähaastattelu, Pilotti versio /smp Projekti on osa Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton vuonna 2010 aloittamaa KÄ- KÄTE-projektia. Projektin tavoitteena on edistää ikääntyneen käyttäjän tarpeet huomioivan teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Ikääntynyt ja teknologia -projekti on nyt tilanteessa, missä tarkoituksena on selvittää kysymyslomakkeen ymmärrettävyyttä. Tässä pyydämme apuanne! Ohjeet Pyydämme Teitä arvioimaan tällä lomakkeella arkielämänne sosiaalisia suhteitanne, elämänlaatuanne sekä käyttämiänne teknologisia laitteita tai järjestelmiä. Olkaa hyvä ja rastittakaa kunkin kysymyksen kohdalla se vaihtoehto, joka vastaa mielestänne sopivinta vastausta kysymykseen. Koska kyseessä on lomakkeen pilotointi, pohtikaa erityisesti kysymysten ymmärrettävyyttä, kaikki kommentit ovat tervetulleita! Kertokaa halutessanne, miten kysymyksen voisi mahdollisesti esittää paremmin. Voitte kommentoida kysymyksen viereen tai lomakkeiston lopussa olevaan vapaaseen tilaan. Suuret kiitokset avustanne! Tutkittavan profiili taustatiedot Tutkimusnumero (= henkilön etunimi ja sukunimen ensimmäinen kirjain) Tutkija täyttää: QoL pisteet SocQ pisteet Tech-Meter pisteet Taustatiedot Aluksi pyydämme Teitä vastaaman muutamaan kysymykseen itsestänne. Kuinka vanha olette? Sukupuoli mies nainen 50

52 Mikä on siviilisäätynne? naimisissa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa naimaton eronnut leski Kuinka monta lasta teillä on? (elävää) Asutteko? yksin puolison tai kumppanin kanssa lasten/ lastenlasten kanssa muiden sukulaisten kanssa muiden läheisten kanssa (ei sukulaiset) Yhteensä henkilöä Kuinka monta sukulaista tai muuta läheistä asuu kanssanne samassa yhteisössä tai lähistöllä? Mikä on korkein suorittamanne koulutus? en ole käynyt koulua vähemmän kuin kansakoulu tai alakoulu (ala-aste) kansakoulu tai alakoulu (ala-aste) kansalaiskoulu, keskikoulu tai peruskoulu keskiaste (ammatillinen perustutkinto, ammattikoulu tai lukio) korkea-aste (ammatillinen opistotutkinto, ammattikorkeakoulu, korkeakoulu tai yliopisto) jatkotutkinto korkeakoulussa tai yliopistossa (lisensiaatti tai tohtori) en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Sosiaalinen laatu -kysymykset Tässä osiossa pyydämme teitä vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat palvelujen käyttöä, yhteiskuntaa, omaa elämäänne, osallisuutta sekä ympäristöä. Olkaa hyvä ja kertokaa mielipiteenne seuraavista: Palvelut Minun on helppoa saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitessani. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Yhteiskunta Yhteiskunta tekee parhaansa, jotta ikääntyneiden elämä olisi helppoa. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Osallistuminen ja osallisuus Ikääntyneillä on monia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu 51

53 Oma elämä En voi vaikuttaa omaa elämääni koskeviin kysymyksiin. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Ympäristön uhat Ikääntyneiden ei tarvitse pelätä rikollisuutta tai väkivallan uhkaa asuinpaikkakunnallani. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Arvostus Mielestäni nuoremmat sukupolvet kohtelevat ikääntyneitä reilusti ja kunnioittavasti. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Luottamus Yhteiskunnassamme ihmiset luottavat toisiinsa ja pitävät huolta toisistaan. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Yksinäisyys Yhteiskunnassamme monet ikääntyneet ovat hyvin yksinäisiä. täysin samaa mieltä samaa mieltä eri mieltä täysin eri mieltä en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Elämänlaatu Seuraavat kysymykset koskevat elämänlaatua. Keskittykää vastauksissanne neljään viimeiseen viikkoon: Millaiseksi arvioitte elämänlaatunne? erittäin hyvä hyvä ei hyvä eikä huono huono erittäin huono en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Miten tyytyväinen olette terveyteenne? erittäin tyytyväinen tyytyväinen en tyytyväinen enkä tyytymätön tyytymätön erittäin tyytymätön en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu 52

54 Miten tyytyväinen olette kykyynne selviytyä päivittäisistä toimistanne? erittäin tyytyväinen tyytyväinen en tyytyväinen enkä tyytymätön tyytymätön erittäin tyytymätön en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Miten tyytyväinen olette itseenne? erittäin tyytyväinen tyytyväinen en tyytyväinen enkä tyytymätön tyytymätön erittäin tyytymätön en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Miten tyytyväinen olette ihmissuhteisiinne? erittäin tyytyväinen tyytyväinen en tyytyväinen enkä tyytymätön tyytymätön erittäin tyytymätön en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Miten tyytyväinen olette asuinalueenne olosuhteisiin? erittäin tyytyväinen tyytyväinen en tyytyväinen enkä tyytymätön tyytymätön erittäin tyytymätön en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Missä määrin teillä on negatiivisia tuntemuksia kuten surua, masentuneisuutta, ahdistusta tai huolestuneisuutta? en lainkaan vähän kohtalaisesti paljon erittäin paljon en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Onko teillä riittävästi tarmoa arkipäivän elämäänne varten? täysin riittävästi lähes riittävästi kohtuullisesti vähän ei lainkaan en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Onko teillä tarpeeksi rahaa tarpeisiinne nähden? täysin riittävästi lähes riittävästi kohtuullisesti vähän ei lainkaan en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu 53

55 Missä määrin tunnette, että elämänne on merkityksellistä? en lainkaan vähän kohtuullisesti paljon erittäin paljon en kykene vastaamaan / kysymys ei sovellu Kotiympäristön kuvaus teknologiset laitteet ja järjestelmät Tässä osiossa keskitymme kotona käyttämiinne teknologisiin koneisiin, laitteisiin tai järjestelmiin. Pyydämme Teitä kertomaan, käytättekö jotain teknologista laitetta tai järjestelmää, mikä ei yleensä ole tyypillinen suomalaisessa kodissa (kuten elektroniset avustavat laitteet, hälytystai hätäjärjestelmät tai erityisesti ikääntyneille suunnitellut kodin teknologiset järjestelmät). Kertokaa myös, mikäli kotonanne ei ole tai ette käytä jotain tyypillistä teknologista laitetta (kuten TV). Onko asuntonne omistusasunto (tutkittava, puoliso tai muu perheenjäsen omistaa) asunto tai huoneisto on vuokrattu palvelutalo, vanhainkoti tai muu hoito/ hoivakoti muu, mikä Onko asuntonne sisäänkäynti ensimmäisessä kerroksessa (ei askelmia tai portaita) vähintään toisessa kerroksessa, hissi käytettävissä vähintään toisessa kerroksessa, ei hissiä käytettävissä Onko kotonanne tietokone tulostin internet -yhteys apuväline ihmisen nostamiseen ja siirtämiseen esim. sängystä kaatumishälytin kuvapuhelin, tietokoneen Skype -ohjelma tms. yhteydenpitoon tavallinen turvapuhelin (jolla voi hälyttää apua ja jonka avulla saa puheyhteyden) paikantava turvapuhelin (hälytyksen yhteydessä saadaan tieto hälyttäjän sijainnista) muu paikantava laite turvaliesi tai liesivahti liikkeen tunnistava anturi maton, patjan tms. alla esteetön asunto (luiskia, kynnykset poistettu, tukikaiteita lisätty jne.) porrashissi tai muu nostin pesuhuoneen apuvälineitä (suihkuistuin, tukikaide jne.) sähköinen liikkumisen apuväline (esim. sähkömopo) muu liikkumisen apuväline (esim. rollaattori tai pyörätuoli) tavallinen matkapuhelin ns. älypuhelin sähköisesti säädettävä sänky robotti-imuri muu, mikä Muita teknisiä laitteita, joita käytätte työssä, vapaa-ajalla tai harrastuksissa? Mitä tavanomaisia teknisiä laitteita (kuten TV) kotonanne on, mutta ette käytä niitä? 54

56 Onko kotonanne jokapäiväistä elämäänne helpottavia, itse keksimiänne teknisiä laitteita tai ratkaisuja (kyllä/ei)? Mikäli kyllä, kertokaa mitä ja miten ne helpottavat jokapäiväistä elämäänne: Onko kotonanne tai lähiyhteisössänne teknisiä laitteita tai järjestelmiä joita ette käytä tai jota ette käytä sen vuoksi, että ne ovat mielestänne vaikeita käyttää (kuten pankkiautomaatti)? Kyllä/ei Mitä laitteita ja miksi ette käytä niitä? Palvelujen käyttö Pyydämme teitä vielä kuvaamaan erityisesti ikääntyneille tarkoitettuja kunnallisia, yksityisiä tai järjestöjen tuottamia palveluja, joiden tilaamisessa ja/tai toimittamisessa käytetään apuna tietokonetta ja/tai tietoteknisiä järjestelmiä. Missä kunnallisissa palveluissa? Miten palvelun tilaaminen ja toimittaminen tapahtuu? Missä yksityisissä palveluissa? Miten palvelun tilaaminen ja toimittaminen tapahtuu? Missä järjestöjen palveluissa? Miten palvelun tilaaminen ja toimittaminen tapahtuu? Mitä muuta haluatte kertoa? 55

57 LIITE 2 Tutkittavan kirjallinen suostumus Olen tutustunut saamaani tiedotteeseen Ikääntynyt ja teknologia kokemuksiani teknologian käytöstä - tutkimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä. Tutkimuksen sisältö on lisäksi kerrottu minulle suullisesti ja olen saanut riittävät vastaukset esittämiini kilöä. Tiedän myös, että osallistumiseni on vapaaehtoista ja voin halutessani peruuttaa suostumukseni, keskeyttää tutkimuksen tai kieltäytyä vastaamasta sellaisiin kysymyksiin, joihin en halua vastata. Kaikki tutkimuksessa antamani tiedot ovat luottamuksellisia. Suostumus Allekirjoituksellani vahvistan ymmärtäneeni edellä mainitut seikat ja osallistun tutkimukseen: Kyllä Ei Suostun siihen, että kysymyslomakkeessa ja haastattelussa antamaani tietoa saadaan käyttää tiedotteessa kuvattuun tutkimukseen Ikääntynyt ja teknologia -tutkimuksessa. Suostun siihen, että Ikääntynyt ja teknologia -tutkimuksesta saatuja tietoja voidaan käyttää myöhemmin tarkentuvissa tieteellisissä teknisiä ratkaisuja ja muita ikääntyvän väestön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä koskevissa THL:n jatkotutkimuksissa. Tämä suostumus allekirjoitetaan kahtena samansisältöisenä kappaleena, joista yksi jää tutkittavalle ja toinen tutkimusryhmälle. Paikka ja aika: / 2013 Tutkittavan allekirjoitus: Nimenselvennys: Tutkittavan osoite: Tutkittavan syntymäaika: Suostumuksen vastaanottajan allekirjoitus ja nimenselvennys: 56

58 KÄKÄTE-raportteja 1/2011 Outi Mäki: Ikäteknologian kokeilut Suomessa 2/2011 Ira Verma ja Johanna Hätönen: Ikäihmiset, asuminen ja teknologia KÄKÄTE-oppaita 1/2011 Turvapuhelinopas 2/2011 Jaana Nykänen: Vanhuspalvelujen tietojärjestelmät Kooste asiakastieto-, toiminnanohjaus- ja toimintajärjestelmistä 3/2012 Kristina Forsberg: Teknologia avuksi ihmisten ja esineiden paikantamisessa 4/2012 Seija Örn: Asunnon lukitusopas 5/2012 Ira Verma, Kirsti Pesola ja Sara Ikävalko: Kevythissi kotiin 6/2013 Kristina Forsberg: Tietokonepiste toimivaksi Opas palvelutaloille ja yhteisöille KÄKÄTE-tutkimuksia 1/2012 Päivi Aro ja Sara Ikävalko: Automaatit ja maksupäätteet ikäihmisten näkökulmasta 2/2013 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma: Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä