Ikääntynyt ja teknologia

Transkriptio

1 2 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013

2 Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013

3 KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia -projekti) Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Hämeentie A HELSINKI Puh Vanhustyön keskusliitto Centralförbundet för de gamlas väl ry Malmin kauppatie HELSINKI Puh Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) PL 30 (Mannerheimintie 166) HELSINKI Puh ISBN (nid., Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN (nid., Vanhustyön keskusliitto ry) ISBN (PDF, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry) ISBN (PDF, Vanhustyön keskusliitto ry) KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013 Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä Tekijät: Jenni Wessman, Kaaren Erhola, Satu Meriläinen-Porras, Richard Pieper ja Minna-Liisa Luoma Yhteyshenkilö: Lea Stenberg, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Tekstin stilisointi: Hennariikka Intosalmi, Vanhustyön keskusliitto ry Kannet ja taitto: Vitale Ay / Taina Leino Paino: Kopio Niini Oy, Helsinki 2013 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE-projekti käynnistyi tammikuussa Viisivuotisen RAY-rahoitteisen projektin tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä.

4 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Ikääntyneet ja teknologia Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Näkökulmia elämänlaatuun Elämänlaadun sipulimalli Tutkimuksen toteutus Aineisto Menetelmät Eettiset seikat Kyselytutkimuksen tulokset Haastattelututkimuksen tulokset Teknologia osana ikääntyneen arjen tarpeita ja ympäristöjä Teknologia yksilön toimintakyvyn lisääjänä Teknologia sosiaalisen kanssakäymisen tukijana Teknologia tunteiden tukijana Yhteenveto POHDINTA Tutkimuksen teoreettiset ja menetelmälliset haasteet Teknologian käyttön mahdollisuuksia ja haasteita Kirjallisuus Liitteet... 50

5 TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä sekä miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Hanke on osa Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton vuonna 2010 aloittamaa KÄKÄTEprojektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). Tutkimusta varten kerättiin kyselyaineisto ja tehtiin viisi ryhmähaastattelua vuosina Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 yli 75-vuotiasta iäkästä henkilöä Riistavuoren palvelukeskuksesta Helsingissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun malli (Pieper & Vaarama 2008). Iäkkäiden elämänlaatuun vaikuttavaa teknologiaa tarkasteltiin tutkimuksessa ensinnäkin suhteessa yksilön ympärillä oleviin elämänlaatua tukeviin tekijöihin ja toiseksi suhteessa henkilökohtaiseen elämänlaadun kokemiseen ja sitä tukeviin teknologioihin. Tulosten mukaan matkapuhelin ja lankapuhelin olivat tutkittavilla yleisimmin käytössä olevaa teknologiaa. Tietokone ja internet olivat myös melko yleisiä. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat kodissaan olevan kolme tai neljä kysyttyä teknologista ratkaisua. Aineiston perusteella ei pystytty osoittamaan yhteyttä elämänlaadun ja teknologian välillä. Ikä oli yhteydessä teknologian käyttöön siten, että kaikkein vanhimmilla vastaajilla oli todennäköisimmin kotonaan vain muutama teknologinen ratkaisu. Myös koulutuksen ja teknologian välillä näytti olevan yhteys. Korkeimmin koulutetuilla oli useimmiten kotonaan eniten teknologisia ratkaisuja, matalimmin koulutetuilla vähiten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että teknologia oli iäkkäille osittain vierasta tai sitä ei osattu käyttää tai hyödyntää. Hyödyllisimpinä nähtiin kännykkä sekä arkiteknologia, haastavimpana puolestaan tietotekniikka. Kaikki eivät toisaalta nähneet teknologian hankkimiselle konkreettista tarvetta. Asioita hoidettiin mieluummin vanhoin tutuin keinoin. Teknologia haastoi ikääntyneen toimintakykyä mm. verkkopankkiasioinnin ja tiedonhaun myötä. Lisäksi tiedonhaun hallitsemisessa oli ongelmia. Teknologia toisaalta mahdollisti uudenlaisia kommunikoinnin muotoja ja lisäsi sen laatua. Teknologia paransi joidenkin iäkkäiden elämänlaatua tuomalla mukavuutta arkeen erilaisten hyödykkeiden muodossa. Se lisäsi osittain turvallisuuden tunnetta. Toisaalta teknologian myötä uutena epävarmuustekijänä nähtiin tietoturvallisuusriskeihin liittyvät seikat. Teknologialla on mahdollista lisätä iäkkäiden elämän laatua arjessa. Edellytyksenä on kuitenkin sen yksinkertaisuus ja käyttäjälähtöisyys sekä sulautuvuus arjen toimintoihin. Iäkkäät tarvitsevat tuekseen myös tietoteknistä osaamista, osaamisen tukemista ja koulutusta. Lisäksi on huomioitava iän tuomat erityistarpeet. Teknologiaa tulee aktiivisesti tehdä tutuksi tälle ikäryhmälle. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä enemmän huomiota niihin, joilla ei ole läheisiä tukemassa teknologian käyttöä ja auttamassa. Tärkeää on pitää yllä vaihtoehtoista palvelutarjontaa niille, jotka eivät osaa tai halua käyttää teknologiaa arjessa. 4

6 1 Johdanto Uudet teknologiset ratkaisut ja innovaatiot ovat mullistaneet päivittäisten asioiden hoitamista ja ihmisten välisiä kommunikaatiomuotoja. Teknologiaa on tänä päivänä kaikkialla. Nyky-yhteiskunnassa onkin välttämätöntä omata tietyntasoista teknologiaosaamista. Tietoyhteiskunnassa teknologia ei ole vain yksityishenkilöiden arjen hyödyke, vaan yhä useammat julkiset ja yksityiset palvelut ovat siirtyneet teknologian välityksellä hoidettaviksi. Myös ikääntyneet kohtaavat päivittäin erilaista teknologiaa, johon on reagoitava. Haastavaksi tämän tekee se, että tämän hetken yli 75-vuotiaat vanhukset kuuluvat ns. puhelinsukupolveen (Leikas 2008, 43). Kyseisen ikäluokan ihmiset eivät välttämättä ole olleet tekemisissä tietokoneiden kanssa työelämässään tai sen jälkeen. Heillä teknologian hyödyntämisen näkökulma on erilainen, kuin esimerkiksi nuoremmalla sukupolvella. Teknologia voi olla tälle sukupolvelle arjen haaste sen tuoman hyödyn ja mahdollisuuksien sijaan. Esimerkiksi tilojen ja palveluiden automaatio ja teknologisoituminen saattaa vaikeuttaa ikääntyneiden osallistumista sosiaaliseen elämään. Se saattaa myös hankaloittaa omien asioiden hoitamista kodin ulkopuolella (Leikas 2008, 56). Teknologia ei myöskään aina huomioi ikääntymisen tuomia erityistarpeita, sillä valtaosa teknologisista ratkaisuista suunnitellaan nuorten aikuisten näkökulmasta (Isomäki, Päykkönen ja Sankari 2003, 149). Parhaimmillaan teknologia kuitenkin parantaa ikääntyneiden elämänlaatua tarjoamalla muun muassa mahdollisuuden hoitaa itsenäisesti omia asioita ja pääsyn tiedon äärelle. Esimerkiksi internet voi vähentää sosiaalista eristyneisyyttä ja lisätä kommunikaatiota. Teknologiset ratkaisut saattavat parantaa ikääntyneiden osallisuutta omien sairauksiensa hoidossa ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään. (Czaja & Lee 2007.) Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ikääntyneet itse kokevat teknologian käytön jokapäiväisessä elämässään kotona ja lähiympäristössä. Ikääntyneiden kokemuksia tarkastellaan elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää ikääntyneiden tarpeisiin paremmin sopiviksi. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää pohdittaessa, kuinka ikääntyneet ylipäätään kokevat teknologian ja osaavat hyödyntää sitä arjessaan. Tulokset mahdollistavat teknologian kehittämisen ja käytön ongelmakohtien paikantamisen. Tutkimus tuo tietoa esimerkiksi niistä saumakohdista, joissa teknologia hyvistä mahdollisuuksistaan huolimatta ei tuota toivottua lopputulosta ja sujahda iäkkään käyttöön vaivoitta. Tutkimus on osa KÄKÄTE-projektia (Käyttäjälle kätevä teknologia). KÄKÄTE on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton käynnistämä viisivuotinen 5

7 projekti vuosina Projektissa selvitetään, miten teknologia voisi nykyistä paremmin tukea ikääntyneiden kotona asumista ja hyvää arkea sekä vanhustyötä. Projektin rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa KÄKÄTE-projektiin kuuluvan tutkimuksen Ikääntynyt ja teknologia kokemuksiani teknologian käytöstä. 6

8 2 Ikääntyneet ja teknologia Ikääntyneitä ja teknologiaa voidaan lähestyä hyvin eri tavoin. Teemaa on tutkittu niin hoitotieteellisesti kuin yhteiskuntatieteellisestikin sekä mm. teknologisten innovaatioiden näkökulmasta. Aihetta on tutkittu runsaasti tietoyhteiskunnan buumivaiheessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun vaihteessa, mutta tuoreempaa suomalaista tutkimusta ei juuri ole. Tietoyhteiskunnassa muutokset tapahtuvat nopeasti, eikä kaikki kymmenen vuotta vanha tutkimustieto ole enää relevanttia. Esimerkiksi verkkopankkipalvelut ovat kehittyneet nopeasti, eivätkä ne vielä 2000-luvun alussa olleet kovin yleisesti käytössä. Ikääntyneistä ja teknologiasta on kirjoitettu runsaasti opinnäytetöitä (esim. Tanskanen 2011, Kangas 2003). Tämä viittaa aiheen uuteen nousuun kiinnostuksen kohteena. Tutkimuksissa on usein tutkittu ikääntyneitä, jotka käyttävät teknologiaa aktiivisesti, kuten esimerkiksi ikääntyneiden atk-kurssille osallistuneita. (Esim. Sankari 2004, Gatto & Tak 2008.) Tutkimukseen osallistuvat ovat tällöin jo valmiiksi kiinnostuneita teknologiasta, eikä teknologiaa vierastavia ikääntyneitä tavoiteta. Lisäksi tutkimukset ovat olleet melko pieniä eikä tieteellisesti yleistettävissä olevaa tutkimusta juuri ole. Seuraavaksi esitellään aiempaa tutkimustietoa ikääntyneistä ja teknologiasta, keskittyen erityisesti suomalaiseen tutkimukseen, jossa on kartoitettu ikääntyneiden omia kokemuksia teknologiasta. Käyttövaikeudet. Ikääntymisen mukanaan tuomat fyysiset ja psyykkiset muutokset hankaloittavat nuorten aikuisten näkökulmasta suunnitellun teknologian käyttöä. Fyysisistä muutoksista teknologian käyttöön yleisimmin ja selkeimmin vaikuttava on näön heikkeneminen. Myös nivelten liikkuvuuden vähentyminen sekä lihasvoiman heikkeneminen vaikuttavat mahdollisuuksiin käyttää teknologiaa. Kyky tehdä tarkkoja ja nopeita liikkeitä heikkenee, samoin sormien tarkka hallinta. Psyykkisistä ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista teknologian käyttöön vaikuttaa reagointiajan piteneminen sekä kyky jakaa huomiota usean eri tehtävän kesken. Lisäksi ikääntyneillä on nuoria enemmän vaikeuksia oppia uusia taitoja. (Isomäki ym. 2003, Czaja & Lee 2007.) Teknologiaan liittyvät pelot ja turvattomuus. Erityisesti tietotekniikka on monelle ikääntyneelle vierasta ja he suhtautuvat siihen pelokkaasti. He pelkäävät vahingossa rikkovansa laitteen tai etteivät osaakaan käyttää sitä. (Sankari 2004, 82 94; Virkkunen 2011, Mäensivu 2002, 149.) Internetiä käytettäessä pelätään viruksiin ja tietoturvaan liittyviä asioita (Gatto & Tak 2008). Teknologiapelkoa ja negatiivisia asenteita helpottaa, jos laitteen käyttöä saa opetella kiireettömästi omassa rauhassa ja tarjolla on henkilökohtaista opastusta (Sankari 2004, 83; Aro & Ikävalko 2012, 77). Ikääntyneet kokevat turvattomuutta myös käyttäessään pankkiautomaatteja ja erilaisia 7

9 maksupäätteitä. Erityisen turvattomana pidetään ulkona olevan automaatin käyttöä ilta-aikaan. (Aro & Ikävalko 2012, 39, Nykänen & Virkkunen 2012.) Turvattomuutta voidaan lieventää panostamalla automaattien sijoitteluun, valaistukseen ja muiden asiakkaiden ryhmittäytymiseen ympäristössä (Aro & Ikävalko 2012, 77). Teknologia välinearvona. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneiden asenteet teknologiaa kohtaan ovat melko myönteisiä (Mäensivu 2002, Li & Perkins 2007, Virkkunen 2011, Jauhiainen & Kärnä 2009), mutta myönteiset asenteet eivät välttämättä tarkoita, että laitteen käyttöä aiottaisiin opetella (Mäensivu 2002, 149). Tietokonetta ja muita teknologisia välineitä saatetaan pitää tarpeellisina ja hyödyllisinä muille, mutta ei itselle (Hakkarainen 2012, Mäensivu 2002, ). Ikääntyneet kokevat, että teknologialla on pelkkä välinearvo. Sen ei koeta tuovan lisää kulttuurista pääomaa, eikä tietotekniikkataitoja nähdä itseisarvona. (Sankari 2004, 89 ja 96.) Suurin osa ikääntyneistä hoitaisi asiansa mieluummin kasvokkain kuin internetin välityksellä (Mäensivu 2002, 149). Mitä tutumpia teknologiset ratkaisut ovat ja mitä paremmin ikääntyneet ovat perillä teknologisesta terminologiasta, sitä positiivisempi suhtautuminen heillä on uusien teknologisten laitteiden käytön oppimiseen. (Li & Perkins 2007.) Joidenkin geronteknologisten ratkaisujen (esimerkiksi turvapuhelimen) käyttö saatetaan kokea leimaavaksi, eivätkä ikääntyneet mielellään myönnä olevansa niin huonokuntoisia, että tarvitsisivat sellaisia (Nordlund 2011, vrt. Pekkarinen 2005). Suunnittelussa huomioitavaa. Ikääntyneille suunniteltavan teknologian tulee olla elämänhallintaa sekä omaehtoista toimijuutta ja itsenäisyyttä tukevaa. Sen tulee tukea ikääntyneille merkityksellisiä rooleja sekä mahdollistaa ihmissuhteiden ylläpitoa ja vahvistaa osallisuutta. (Leikas 2008.) Suunnittelun käyttäjälähtöisyys on tärkeää. Erilaisissa hankkeissa onkin pyritty kehittämään innovaatioita yhdessä ikääntyneiden kanssa (esimerkiksi VTT:n Ikääntyneiden Idealiike, Lehtonen & Leikas 2007). Digitaalinen kuilu. Yleisin ikääntyneillä käytössä oleva teknologinen ratkaisu on matkapuhelin, jonka omistaa 84 prosenttia vuotiaista. Turvapuhelin on vain joka kymmenennellä ikääntyneellä. (Intosalmi, Nykänen & Stenberg 2013, ks. myös Ling, 2008.) Kun yhdeksän kymmenestä vuotiaista suomalaisesta käyttää internetiä (Suomen virallinen tilasto 2012), vuotiaista puolestaan vain noin viidenneksellä on internet-yhteys (Intosalmi ym. 2013). Verkkopankissa maksaminen on vuotiaiden keskuudessa vähäistä, vuonna 2012 heistä 13 prosenttia käytti verkkopankkia yleisimpänä laskunmaksutapanaan (Finanssialan keskusliitto 2012). Ikääntyneiden eri ryhmien välillä on eroja, sillä kaikkein vanhimmat (85 89-vuotiaat) käyttävät internetiä kaikkein vähiten (Intosalmi ym. 2013). Samoin alueelliset erot ovat suuria. Esimerkiksi Espoossa yli 75-vuotiaista 35,1 prosenttia käyttää internetiä sähköiseen asiointiin, Laihian ja Vähäkyrön alueella puolestaan 9,7 prosenttia. (Alueellinen terveysja hyvinvointitutkimus 2012.) Digitaalisella kuilulla tarkoitetaan tieto- ja viestintäteknologian hyötyjen epätasaista jakautumista. Ikääntyneiden ja muun väestön välillä on digitaalinen kuilu, sillä ikäihmiset 8

10 käyttävät teknologiaa, erityisesti tietotekniikkaa, selvästi vähemmän kuin muu väestö. Toisaalta kuilu ammottaa myös ikääntyneiden eri ryhmien välillä. Toiset ovat aktiivisia uusien teknologioiden käyttäjiä, toiset vierastavat niitä ja sinnittelevät mieluummin vanhojen, tuttujen ratkaisujen varassa. Niillä ikääntyneillä, jotka ovat olleet johtavassa asemassa, ovat nuorempia ja kokevat, että heillä on paljon läheisiä henkilöitä, on muita useammin erilaisia teknologisia laitteita käytössään (Intosalmi ym. 2013). 9

11 3 Tutkimuksen lähtökohdat ja tavoitteet Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden kokemuksia teknologian käytöstä jokapäiväisessä elämässään. Ikääntyneiden kokemuksia lähestytään elämänlaadun viitekehyksestä. Tutkimuskysymys on: Miksi ikääntyneet käyttävät tai jättävät käyttämättä saatavilla olevia arjen teknologioita? 3.1 Näkökulmia elämänlaatuun Mitä on elämänlaatu? Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan elämänlaatu tarkoittaa yksilön arviota elämästään siinä kulttuuri- ja arvokontekstissa, missä hän elää, ja suhteessa hänen omiin päämääriinsä, odotuksiinsa, arvoihinsa ja muihin hänelle merkityksellisiin asioihin (Vaarama ym. 2010a, WHOQOL Group 1996). Ikääntyneiden elämänlaatua on tutkittu paljon erityisesti psykologian ja terveystieteiden näkökulmasta (Vaarama ym. 2010b, 150). Elämänlaatu on monitieteinen käsite, jolle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa. Pohjoismaiselle perinteelle on tyypillistä objektiivinen, tarpeisiin ja resursseihin perustuva näkökulma elämänlaatuun (Bowling 2007, 17). Yhdysvaltalainen tutkimus on puolestaan keskittynyt elämänlaadun subjektiiviseen määrittelyyn, jolloin elämänlaadulla käsitetään koettu elämänlaatu ja yksilön siihen liittämät kokemukset ja arvot (Bowling 2004, 4; Bond & Lynne 2004, 6). Suurin osa ajankohtaisista elämänlaatuteorioista pyrkii yhdistämään molemmat näkökulmat (Bowling 2004, 17). Vaikka elämänlaadulle ei ole olemassa yhtenevää teoreettista pohjaa, kokonaisvaltaiseen elämänlaatukäsitykseen pyrkivät teoriat sisällyttävät siihen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin, sosiaaliset suhteet ja elinolot (Vaarama ym. 2010a, 128). Näitä neljää ulottuvuutta lähestytään eri teorioissa eri näkökulmista ja erilaisin painotuksin. Esimerkiksi Veenhoven puhuu elämän neljästä laadusta, jotka ovat elinolojen laatu, sisäisten voimavarojen laatu, hyödyksi olemisen tunne sekä elämän merkityksellisyys (Veenhoven 2000, 4 7; Vaarama ym. 2010a, 128). Felcen ja Perryn (1995) mukaan elämänlaatu koostuu kolmesta eri elementistä: objektiiviset elämän olosuhteet, subjektiivinen kokemus omasta hyvinvoinnista sekä henkilökohtaiset arvot ja tavoitteet. Ikääntyneiden elämänlaadun erityispiirteitä. Tutkittaessa eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä on sovellettava erilaisia elämänlaatumalleja tai painotettava osa-alueita eri tavoin. Terveys ja toimintakyky vaikuttavat ikääntyneiden elämänlaatuun enemmän kuin nuorempien. Samoin tunne omasta riittävyydestä ja hyödyllisyydestä, sosiaalinen 10

12 osallisuus ja perhesuhteet sekä sosio-ekonominen asema ovat tärkeitä ikääntyneiden elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. (Walker & Mollenkopf 2007, 9; Bowling 2004, 8.) Teknologia ja elämänlaatu. Elämänlaatu tarjoaa monipuolisen näkökulman ikääntyneiden teknologian käytön tutkimiseen. Käsitteen avulla voidaan tarkastella teknologian aiheuttamia vaikutuksia laajasti, sillä teknologialla on mahdollisuus olla kosketuksissa kaikkiin elämänlaadun neljään osa-alueeseen: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä elinoloihin. Ei ole itsestään selvää, että teknologialla olisi vain myönteisiä vaikutuksia elämänlaatuun. Tutkimukset eivät esimerkiksi ole pystyneet osoittamaan, että tietokoneilla itsessään olisi positiivinen vaikutus ikääntyvien elämänlaatuun (Czaja & Lee 2007). Teknologia voi parantaa elämänlaatua tarjoamalla uudenlaisia kommunikoinnin ja asioiden hoitamisen keinoja esimerkiksi niille, joiden kyky liikkua oman kodin ulkopuolelle on heikentynyt. Toisaalta teknologia saattaa heikentää sellaisten henkilöiden elämänlaatua, jotka eivät pysty omaksumaan tarvittavia teknologisia taitoja. Suomessa ei aiemmin ole juuri tutkittu teknologian vaikutusta ikääntyneiden elämänlaatuun. 3.2 Elämänlaadun sipulimalli Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii elämänlaadun sipulimalli, joka on muokattu Pieperin ja Vaaraman (2008) alkuperäisestä mallista. Teoreettinen viitekehys linkittää tutkimuksen kansainväliseen keskusteluun elämänlaadusta, sillä WHO:n elämänlaatumalli toimii sipulimallin lähtökohtana. Teoreettinen viitekehys on kuvattu kuviossa 1. Sipulimallissa on ristiintaulukoitu yksilö ympäristö-näkökulma sekä elämänlaadun objektiivinen ja subjektiivinen näkökulma (eli hyvään elämään tarvittavat resurssit sekä subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä). Syntyvä nelikenttä on kokonaisvaltainen malli elämänlaadusta, joka sisältää fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden. Tässä tutkimuksessa ikääntyneiden teknologian käyttöä lähestytään näiden neljän elämänlaadun ulottuvuuden kautta. Samoin kuin WHO:n elämänlaatumalli, sipulimalli painottaa koettua elämänlaatua. Mallin keskiössä on oma kokemus neljästä eri elämänlaadun ulottuvuudesta, subjektiivinen elämänlaatu. Sen ympärillä oleva kehä, elämänlaatu, sisältää kaikki elämänlaadun kannalta keskeiset elementit: sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset suhteet, psyykkinen hyvinvointi, toimintakyky ja pystyvyys, ympäristö, resurssit ja palvelut. Elämänlaatu-kehän ympärille on kuvattu elämänlaadun ulkoinen viitekehys, eli ne ympäristölliset ja yhteiskunnalliset tekijät, joiden sisään elämänlaatu käsitteenä paikantuu. Mallin eri osa-alueet ovat monensuuntaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, eivätkä kaikki nelikentän osiot ole selkeärajaisia. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden osio on luettavissa sekä subjektiivisen että objektiivisen elämänlaadun piiriin kuuluvaksi. Sipulimalli on hyvin kattava elämänlaatumalli, joka sopii monenlaisten elämänlaatuun liittyvien kysymysten tutkimiseen. Tutkittaessa ikääntyneiden kokemuksia teknologiasta haastattelututkimuksella liikutaan aivan sipulimallin ydinosassa, subjektiivi- 11

13 sessa elämänlaadussa. Haastatteluaineiston analyysissä hahmottelemme, miten elämänlaadun kehällä olevat tekijät vuorovaikuttavat ikääntyneiden oman kokemuksen kanssa. Elämänlaadun ulkoinen viitekehys jää tässä tutkimuksessa vähemmälle huomiolle, sillä laadullisen tutkimuksen keinoin ei pystytä osoittamaan kausaalisuhteita elämänlaadun eri tekijöiden ja elämänlaadun ulkoisen viitekehyksen välille. Tutkimuksen haastatteluaineiston tulokset esitetään keskittymällä ensin mallin vasempaan puoleen eli resursseihin. Resursseja tarkastellaan arjen ympäristön ja toimintakyvyn puitteissa. Tällä tarkoitetaan jokapäiväisiä mahdollisuuksia ja haasteita, joita teknologia tuo ikääntynen elämään. Tämän jälkeen keskitytään mallin oikeaan puoleen eli subjektiiviseen kokemukseen hyvästä elämästä. Se koostuu ihmissuhteista sekä mielihyvän ja -pahan sekä turvallisuuden tunteesta. Näitä ovat esimerkiksi teknologiaan liittyvät ilon ja pelon tunteet sekä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Ympäristöulottuvuus Sosiaalinen ulottuvuus olosuhteet ja mahdollisuudet hyvinvointitalous arvot olosuhteet ja mahdollisuudet ekologia palvelut resurssit Elämänlaatu sosiaalinen identiteetti sosiaaliset normit ympäristö pystyvyys mukavuuden tunne elämän tarkoitus Subjektiivinen elämänlaatu hallinnan tunteet tunne sosiaaliset suhteet ympäristö yksilö sosiaalinen voimaantuminen toimintakyky psyykkinen hyvinvointi yleinen luottamus olosuhteet ja mahdollisuudet Fyysinen ulottuvuus organisaatiorakenteet hyvään elämään tarvittavat resurssit instituutioiden reagointikyky olosuhteet ja mahdollisuudet Psyykkinen ulottuvuus subjektiivinen kokemus hyvästä elämästä Kuvio 1. Elämänlaadun sipulimalli. (Muokattu Pieper & Vaarama 2008.) 12

14 4 Tutkimuksen toteutus 4.1 Aineisto Tutkimus toteutettiin vuosina Tutkimukseen osallistui ikääntyneitä, jotka olivat lähtökohdiltaan kotona asuvia Riistavuoren palvelukeskuksen palveluja hyödyntäviä yli 75-vuotiaita vanhuksia. Tutkimukseen pyrittiin ottamaan mukaan ensisijaisesti yli 80-vuotiaita. Mukaan otettiin vaihtoehtoisesti 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä, mikäli 80 vuotta täyttäneitä halukkaita osallistujia ei löytynyt tarpeeksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 vanhusta, joista 19 oli naisia ja 4 miehiä. Aineisto on vino sukupuolen osalta, sillä miehiä oli vaikea tavoittaa. Miehet olivat ikäryhmä huomioon ottaen huonompikuntoisia. Lisäksi yli 80-vuotiaita vielä kotona asuvia miehiä oli Riistavuoressa vähän. Taulukko 1. Ryhmähaastatteluun osallistuneet. Ryhmä Naisia Miehiä Yhteensä Tutkittavat rekrytoitiin Riistavuoren palvelukeskuksesta. Merkittävänä apuna tutkittavien löytämisessä ja opastamisessa toimi palvelukeskuksen työntekijä ja tutkimuksen yhteyshenkilö Tuija Virtanen. Tutkittavat rekrytoitiin miltei poikkeuksetta palvelukeskuksen harrasteryhmistä, joissa yhteyshenkilö kävi juttelemassa ja kertoi lyhyesti tutkimuksesta. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi tavoittaa ikääntyneitä. Kahdesti tutkimukseen pyydettiin osallistujaa suoraan palvelukeskuksen käytävältä, kun ryhmässä ei ollut tarpeeksi osallistujia. Haasteena rekrytoinnissa oli ikääntyneiden saaminen sovittuna aikana ryhmätapaamiseen. Osa vanhuksista ei muistanut tulla paikalle tutkimuspäivänä. Tätä ratkottiin antamalla tutkimukseen pyydetyille henkilöille muistilappuja. Toinen haaste liittyi kehtaamiseen. Moni vanhus kieltäytyi ensin tutkimuksesta vedoten siihen, etteivät he kehtaa tulla paikalle sillä he eivät käytä teknologiaa juuri ollenkaan. He pelkäsivät tietävänsä aiheesta niin vähän, ettei heillä olisi ollut mitään sanottavaa. 13

15 Tutkimuksen aineisto koostuu ikääntyneille tehdystä kyselystä ja fokusryhmähaastattelusta. Aineiston keruu toteutettiin ryhmätapaamiskerroilla Riistavuoressa. Ryhmätilanteita järjestettiin yhteensä viisi, joissa oli 4 5 henkilöä tutkijoiden ohella läsnä. Tapaamiskertoja oli yksi per ryhmä. Tapaamiset järjestettiin Riistavuoren tiloissa, jotka olivat ikääntyneille ennestään tuttuja harraste/kokoustiloina. Tapaamiset kestivät noin 1,5 2 tuntia (tämä poikkesi suunnitelmassa esitetystä 3 tunnista, joka todettiin tutkimusryhmän kanssa vanhusten näkökulmasta liian pitkäksi ajaksi). Tapaamisen alussa sovittiin, että taukoja sai pitää ja tapaamisesta poistua jos halusi. Aineiston keruuseen osallistuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Ikääntynyt ja teknologia Kokemuksiani teknologian käytöstä -hankkeen tutkimusryhmän tutkijat Jenni Wessman, Satu Meriläinen-Porras, Minna-Liisa Luoma ja Kaaren Erhola. Kyselyaineisto. Kyselyaineisto kerättiin marras-joulukuussa 2012 hankkeen pilottivaiheessa sekä tammi helmikuussa 2013 varsinaisessa tutkimusvaiheessa. Ryhmätapaamiskerroilla vanhuksille annettiin tutkimuksen esittelyn jälkeen kyselylomake. Kyselyn täyttäneitä ikääntyneitä on yhteensä 23. Eräs nainen totesi kesken ryhmätapaamisen, että hän oli ehkä jo osallistunut tähän tutkimukseen aiemmin syksyllä. Hänen toistamiseen täyttämänsä kyselylomake on poistettu aineistosta, jolloin lopullinen tutkimukseen otettujen kyselyiden määrä on 22. Kyselylomakkeet laadittiin yhteistyössä Satu Meriläinen-Portaan (THL), Minna-Liisa Luoman (THL), Richard Pieperin (THL) ja Lea Stenbergin (KÄKÄTE) kanssa. Kyselyn analyysin ja koodauksen toteutti Kaaren Erhola (THL). Ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut tehtiin heti kyselylomakkeiden täyttämisen jälkeen. Näin lomake ja sen täyttö toimivat eräänlaisena ajatusten virittäjänä sitä seuranneelle keskustelulle. Yhdellä kerralla järjestystä muutettiin siirtämällä haastattelu kyselyn edelle erään osallistujan toiveesta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 22 ikääntynyttä. Yksi nainen osallistui vain kyselyn täyttämiseen. Hän poistui henkilökohtaisiin menoihin vedoten heti kyselylomakkeen täytön jälkeen. Häntä ei siis haastateltu. Haastatteluaineiston analyysistä vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jenni Wessman ja litteroinnista Wessmanin lisäksi Kaaren Erhola. 4.2 Menetelmät Kyselytutkimus. Kyselylomakkeen kysymykset liittyivät tutkittavan sosiaaliseen elämään (sosiaalinen laatu), elämänlaatuun sekä ikääntyvien käyttämiin teknisiin laitteisiin, kuten puhelin tai tietokone. Käytettyjä mittareita olivat WHOQOL-Bref, SocQ ja Tech-Meter. Iäkkäiden elämänlaatua kartoitettiin 10 kysymyksen patteristolla. Kysymyksistä kahdeksan pohjautuu EUROHIS Quality of life 8 -mittariin (Power 2003), joka perustuu WHO:n Quality of Life Bref -kysymyspatteristoon (WHOQOL Group 1996). Lisäksi kyselyssä on kaksi kysymystä WHOQOL Bref -patteristosta. WHO:n kehittämä mittari 14

16 kartoittaa neljää elämänlaadun osa-aluetta: fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja ympäristöllistä, minkä lisäksi kahdella erillisellä kysymyksellä selvitetään yleistä elämänlaatua ja koettua terveydentilaa (WHOQOL Group 1996). Elämänlaatua ja sosiaalista laatua koskevat kysymykset olivat väittämiä, joihin vastattiin likert-asteikolla. Väittämistä muodostettiin kaksi summamuuttujaa, elämänlaatu ja sosiaalinen elämänlaatu. Sosiaalisen laadun summamuuttuja jaettiin alkuperäisten väittämien mukaan 4-portaiselle asteikolle (huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen) ja elämänlaadun summamuuttuja 5-portaiselle asteikolle (erittäin huono, huono, kohtalainen, hyvä, erinomainen). Kyselyssä kartoitettiin, millaista tieto- ja geronteknologiaa tutkittavilla on kotonaan ja käyttävätkö he sellaisia palveluja, joiden tilaamiseen tai toimittamiseen liittyy tietotekniikkaa. Palveluihin liittyviin kysymyksiin vastattiin sanallisin vastauksin. Kyselyaineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan ja sitä analysoitiin ristiintaulukoimalla. Ristiintaulukoinnilla etsittiin yhteyksiä iän, koulutuksen, elämänlaadun, sosiaalisen laadun ja teknologian käytön välille. Kyselyyn osallistuneiden pienen lukumäärän vuoksi (N=22) kyselyn tuloksiin on suhtauduttava kriittisesti. Kyselylomakkeella saatuja tietoja voidaan lähinnä käyttää tutkittavien ikääntyneiden kuvailuun, eivätkä ne ole yleistettävissä. Fokusryhmähaastattelut. Ryhmäkeskustelun teemat olivat ympäristö, toimintakyky, sosiaaliset suhteet ja yhteydenpito sekä teknologiaan liitetyt tunteet. Ryhmäkeskustelussa käytiin lisäksi läpi normaaleja arkipäivän tilanteita kotona, kuinka tutkittavat esimerkiksi käyttävät puhelinta tai tietokonetta. Keskustelua käytiin lähiympäristön tapahtumista, kuten minkälaisia ajatuksia esimerkiksi bussikortin käyttäminen herätti. Lopuksi keskusteltiin toiveista liittyen siihen, miten teknisiä ratkaisuja voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin ikääntyneiden tarpeita. Pieni ryhmä toimi tutkimuksen tarkoituksen näkökulmasta hyvin ja keskustelua syntyi runsaasti. Ryhmät olivatkin hyvin aktiivisia keskustelussa yhtä ryhmää lukuun ottamatta. Muutamat yksittäiset ryhmissä olleet henkilöt olivat hyvin hiljaisia, eivätkä osallistuneet kuin muutamalla lauseella keskusteluun. Keskustelut sujuivat pääosin hyvässä hengessä. Muutamassa ryhmässä ryhmäläisten kesken oli pientä erimielisyyttä, jopa kiistaa, teknologian käytön hyödyistä ja siitä, tuleeko teknologian käyttöön ikääntyneenä enää ylipäätään lähteä mukaan. Fokusryhmähaastatteluissa oli tarkoitus käyttää pääpiirteittäin teemoittain jaoteltua kysymysrunkoa, joka perustui tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teemoittain jaoteltu haastattelurunko oli paikoittain liian tiukkarajainen luontevalle keskustelulle. Haasteena oli ikääntyneiden erittäin polveilevat keskustelunaiheet ja toisaalta teknologian vähäinen käyttökokemus. Lisäksi tutkittavien korkean iän tuoma kohteliaisuusmuuri esti tutkijoita keskeyttämästä ja puuttumasta liikaa vanhusten keskinäiseen ajatustenvaihtoon. Tämä hankaloitti ajoittain keskustelun suuntaamista haluttuihin aiheisiin. Tutkimuksen edetessä päätettiinkin, että haastattelurunkoon ei takerruta liiaksi, vaan panostetaan keskustelun laatuun ja ylläpitoon vanhusten ehdoilla. 15