Hyvät juhlan päähenkilöt, kohta tuoreet ylioppilaat, hyvät työtoverini, arvoisat huoltajat ja kutsuvieraat! Viime syksynä ohitin moottoritiellä auton, johon kiinnitin erityistä huomiota. Auto oli sulavalinjainen, vaatimattoman näköinen ja kuitenkin jotenkin hurjan hieno. Piti vähän kuikuilla auton merkkiä, ja paljastuihan se, vierelläni liikkui Tesla. Pakkomielteisen maailmanparantaja Elon Muskin luoma sähköauto. Tesloja on sittemmin näkynyt niin Bostonissa kuin täällä Olarin parkkipaikallakin. Jollakin meistä opettajista on liene ollut onni istua kyydissäkin. Minua Teslan näkeminen ilahduttaa vielä joka kerta. Tämä auto kertoo kehittymisen ja oppimisen mahdollisuudesta. On olemassa teknologiaa, joka kuluttaa luontoa vähemmän, aiheuttaa pienempiä päästöjä, melusaastekin on pienempää. Maailmanparantaja Elon Musk on siis onnistunut tavoitteessaan. Hän on myös siirtynyt seuraavan tavoitteen toteuttamiseen, julkaissut akkujärjestelmän, jolla voi varastoida aurinkopaneelilla tuotettua sähköä. Minua kiinnostaa Elon Muskin tarinassa vielä hienoa ja sulavalinjaista autoakin enemmän se, millainen oppimisprosessi on johtanut tällaisten keksintöjen tekijäksi. Etelä- Afrikassa kasvanut Elon Musk oli koulussa kiusattu, omiin ajatuksiinsa uppoava himolukija. Muuttaessaan Amerikkaan 17- vuotiaana, hän listasi itselleen ihmiskunnan kohtaloon tulevaisuudessa eniten vaikuttavat asiat. Näitä olivat: 1. Internet, 2. Ympäristöystävällinen energia ja sähköautot, 3. Avaruuden tutkiminen ja avaruusmatkustus, 4. Tekoäly ja 5.
Ihmisten geenien muokkaaminen. Elon Musk päätti keskittyä listan kohtaan kaksi. Nyt kun tavoite on pitkälle saavutettu, on Muskin mielestä ihmisen lähettäminen Marsiin yhtä kiireellistä ja tärkeää kuin maailman köyhyyden poistaminen. Siinäpä unelma, Elon Muskin intohimoisella panostuksella työhön, kehittämiseen ja innovointiin uskon, että meidän elinaikanamme tämäkin tavoite on saavutettu. Sähköauto on upea keksintö. Silti meille arkipäiväisen tuttu keksintö, kirjoitustaito, on yhä yksi merkittävimmistä keksinnöistä. Sitä voidaan kutsua tiedon ensimmäiseksi vallankumoukseksi. Kirjoitustaito antoi ihmiselle kyvyn muokata elinympäristöä kasvulle suotuisaksi. Kirjapainotaidon kehittyessä tieto alkoi lisääntyä kumulatiivisesti. Tietoa pystyttiin jakamaan, levittämään ja tuomaan kaikkien saataville. Hyvinvointimme kulmakivet, tiede ja koulutus, syntyivät. Koulullammekin luennoinut tietokirjailija, kulttuurimaantieteen professori Markku Löytönen kirjoittaa Duodecimin artikkelissaan ihmiskunnan kehittymisestä: "Jos maatalousyhteiskunta oli tiedon ensimmäisen vallankumouksen perillinen, teollisuusyhteiskunta oli tiedon toisen vallankumouksen perillinen, aikamatka ensimmäisestä toiseen vallankumoukseen kesti tuhansia vuosia." Elämme kolmatta tiedon vallankumouksen aikaa: internet ja www-maailma ovat vieneet meidät informaatioyhteiskunnan metropoliin. Voimme itse lisätä ja tuottaa tietoa, oikeaa mutta valitettavasti myös väärää. Tiedon hankkiminen on entistä helpompaa, samalla täytyy kuitenkin olla entistä tarkempi tiedon oikeellisuudesta. Medialukutaidon merkitys lkorostuu
koko ajan. Sosiaalisessa mediassa käyttäytymistaidot nousevat tärkeiksi. On hyvä tietää ja osata ratkaista, minkälaisia päivityksiä milläkin alustalla kannattaa pitää. Ja kuinka usein voi ja pitää päivittää omia tietojaan. Tärkeää olisi myös oppia seulomaan saapuvaa mediatulvaa. On pohdittava, tarvitseeko jokaiseen viestiin reagoida tai tarvitseeko digimaailmaa vahtia jatkuvasti? Elämämme näyttää kiihtyvän kiihtymistään. Ensimmäinen siirtymä laskettiin tuhansissa vuosissa, toinen siirtymä internet-maailmaan vei vain satoja vuosia. Viekö seuraavalle tasolle siirtyminen enää kymmeniä vuosia? Elon Muskin mukaan ihmiskunnan suurin uhka on tekoäly. Jos koneet oppivat kehittämään itse itseään, ihmiskunta voi jäädä tekoälyn jalkoihin, jopa sen tuhoamiksi. Tänään juhlasalimme tärkein koristus ovat valkeana hohtavat ylioppilaslakit. Kohta ne löytävät omistajansa, ja tuoreet ylioppilaat, te nuoret, saatte painaa ne päähänne. Olette saavuttaneet merkittävän vaiheen elämässänne. Ylioppilaaksi voidaan julistaa henkilöt, jotka ovat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä lukion tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Tämän voisi yksinkertaistaa sanomalla, että olette saavuttaneet hyvän yleissivistyksen. Teillä on monia taitoja ja paljon tietoa. Lisäksi te olette paljon enemmän kuin tämä määritelmä. Teidät on helppo muistaa monista asioista. Kertaanpa tässä muutamia niistä: Pieni joukko teistä osallistui koulumme ensimmäiselle Shanghaihin suuntauvalle opintomatkalle. Mat-
kan viimeisenä päivänä istuimme isäntäkoulumme pihalla ja te kerroitte, mitä olette matkan aikana oppineet. Monien teistä kuulin oivaltaneen paljon suurempia asioita kuin vain kansainvälistä kaupankäyntiä koskevia lainalaisuuksia. Olitte oppineet tuntemaan itseänne. Olitte ymmärtäneet myös opiskelun tärkeyden. Aivan toisenlaisesta osaamisesta taas oli osoitus pitsauskisassa menestyminen. En lähestulkoon tuntenut koko pitsaus-sanaa, ennen kuin joukkueemme osallistuivat yrittäjyyskilpailuun. Heidän tehtävänään oli esitellä oma projektinsa muutamassa minuutissa ja saada yleisö kiinnostumaan siitä. Entäpä opettajanhuoneemme seinää koristavat julisteet. Niistä voi tunnistaa opettajiamme, kun katsoo tarkasti. Alun perin julisteiden lähtökohtana lienevät olleet Neuvostoliiton aikaiset propagandajulisteet. En enää edes muista, mihin tapahtumaan ne liittyivät, mutta hauskaa on varmasti ollut niitä tehdessä ja levittäessä. Huikea saavutus on myös menestyksenne erilaisissa tiedekisoissa. Mainittakoon erikseen se, että fysiikkaolympialaisten viidestä suomalaisesta edustajasta kolme on lukiostamme. Toivotankin teille menestyksekästä matkaa Mumbaihin. Nämä välähdykset ovat pieni osa lukiomuistoistanne. Olitte saaneet tehtyä upean abikirjan ikäluokastanne. Kirjasta voitte palauttaa monia hauskoja lukioaikaisia muistoja mieleen. Viikon alussa saimme ottaa vastaan monia onnitteluita lukiomme yo-tulosten kivuttua Suomen kärkisijoille. Ansio kuuluu teille! Tässä yhteydessä osoitan suuret kiitokseni myös opettajakunnallemme. Hyvät opettajat, olette ohjanneet nämä nuoret oppimaan. Työnne on kantanut hyvää hedelmää, kiitos siitä!
Minua ei siis huolestuta tekoäly eikä edes tiedon pirstaloituminen. Minua ei huolestuta kiihtyvä kehittyminen eikä tarvittava digiloikka. Päinvastoin. Suhtaudun tulevaisuuteen erittäin luottavaisesti katsoessani teitä nuoria. Uskon teidän mahdollisuuksiinne tehdä meille kaikille maailmasta entistä parempi paikka. Haluan jakaa kanssanne näyttelijätyön professorin Hannu- Pekka Björkmanin kirjoittaman tekstin kirjasta Välähdyksiä peilissä: "Dostojevski kirjoitti, että ihminen on salaisuus. Ja toden totta, kun katselemme ihmiskunnan saavutuksia - hirmutekoja ja laupeutta, rumuutta ja kauneutta - voimme kai nyökäten hyväksyä kirjailijan ajatuksen. Sitten heräävät kysymykset: mikä on minun paikkani kaikessa tässä? Mikä on minun salaisuuteni? Kuka minä olen? Mihin minä uskon? Kaksituhatluvulla ihminen on yhä salaisuus. Kaikesta tieteestä, teknologiasta, politiikasta ja edistyksestä huolimatta riipumme oudoilla saranoilla taivaankannesta: Olemme selittämättömiä. Tyhjiin ammentamattomia. Vaikka välillä näyttää siltä, että ihmiskunta toistaa itseään väsymättä, on yksilö, persoona, aina uudenlainen. Ja kun yritämme kuvitella Jumalaa ja hänen olemustaan, katsokaamme ihmistä ja miettikäämme hänen miljardeja variaatioitaan. Mikä meissä kaikissa on pyhää ja kunnioittamisen arvoista? Rakkauden arvoista? Olemme persoonia, inhimillisiä ja jumalallisia yhtä aikaa. Salaisuutemme on kätketty tuohon kolminaisuuteen. Toivoa muutoksesta siis on, jos opimme tuntemaan ihmisen. Ennen kaikkea itsemme."
Hyvät nuoret! Toivon teille jatkuvaa menestystä elämänne tiellä. Aamun Helsingin Sanomissa matemaatikko Olli Lehto antoi elämänohjeita valmistuville ylioppilaille. Yhdyn hänen sanoihinsa:"opinto-ohjelmaa valittaessa kannattaa ottaa huomioon, mikä tuntuu mieluisalta, koska se vaikuttaa opinnoissa menestymiseen." Teissä on mahdollisuus moneen, te olette tulevaisuus! Tänään voitte lähteä turvallisin mielin eteenpäin, löytämään omia polkujanne elämässä. Mutkitellenkin nuo polut vievät eteenpäin, kulkekaa niitä luottavaisesti.