Arvoisa Marjaniemi-seuran puheenjohtaja, hyvät marjaniemeläiset! Terveyttä sairautta Suomessa Aloitan tämän vuoden Itsenäisyyspäiväpuheen ehkä hieman yllättävästi. Esitän teille parannusloitsun, joka löytyy Kantelettaresta. Olen hieman lyhentänyt loitsua. En siksi, että pelkäisin taikovani teidät, vaan koska loitsu on seikkaperäinen ja pitkä. Loitsun kaulakupu on tietysti suurentunut kilpirauhanen eli struuma. "Kukki kuuterneito, Ku'o mulle kulleroita, Paahka mulle palleroita Lepän juuret lellukoon, Pajun juuret paisukoon, Elkön iho inehmo raukan, Karvoinen kavon tekemä. Ukko, kultanen kuninkas, Tuo kulta vuolimesi, Jolla kupuu kovellan, Lemmon kelluu keritän, Kaklan kaielta lihalta, Henkireiän hierimeltä Pane tuonne, kun mä käsken: Purstoon lohi punaseen, Lohi siun syville viepi, Meneh tuonne, kun mä käsken: Niittyyn nimettömään, Jost'ej heinät maasta nouse, Heinät nurmesta ylene!" Harvat ihmiset ovat nähneet, millainen voi olla suurentunut kilpirauhanen. Se saattoi olla nyrkinkokoinen kyhmy kaulan alaetuosassa, joskus niin suuri että se painoi henkitorvea ja aiheutti hengenahdistusta. Paraniko struuma loitsulla? Mitään tieteellistä näyttöä paranemisesta ei ole: ei se parantunut. Struuma hävisi Suomesta tavallisena sairautena v. 1936 jälkeen, kun lakimääräisesti ruokasuolaan lisättiin jodia. Struuma johtui yksinkertaisesti jodin puutteesta ravinnossa. Struuman häviäminen Suomesta on yksi terveydenhuollon ja lääketieteen saavutuksista. (Terveyttä ja sairautta Suomessa) 1
Niin kuin olette arvanneet tarkoitukseni on tämän vuoden Itsenäisyyspäiväpuheessani tarkastella maamme terveydenhuollon kehitystä, sen nykytilaa ja ehkäpä pohtia hieman tulevaisuuttakin. (Sairastavuus ja tärkeimmät kuolinsyyt) Kantelettaren muistiin kirjoittamisen aikoina 1800-luvun puolivälissä suomalaisen vastasyntyneen odotettavissa oleva elinikä eli tilastoterminä eliniänodote oli 40 vuotta. Tämä johtui suuresta imeväis- ja lapsikuolleisuudesta, jonka syynä oli aliravitsemus ja infektiotaudit. Myös aikuiset sairastelivat ja olivat huonokuntoisia. Maassamme oli jo tuolloin valtiovallan luoma piirilääkärijärjestelmä, mutta lääkäreitä oli vain n. 200, maaseudulla siis hyvin harvassa. Heidän käytettävissään olevat sairauksien hoitokeinot olivat rajalliset. Jo tuolloin annettiin ohjeita terveydenhuollon järjestämiseksi ja kirjoitettiin oppikirjoja, joissa oli järkeviä ohjeita sairauksien hoitamisesta, perinteisten kansanparannuskeinojen rinnalla. Suomalainen lääketiede ja sen mukana varsinainen terveydenhuolto alkoi kehittyä 1850-luvun jälkeen muualla Euroopassa tapahtuneen kehityksen myötä. Vuona 1881 perustettiin Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, joka tänä vuonna siis juhlii 125-vuotista toimintaansa. Saksassa koulutuksensa saanut Arvo Ylppö, myöhemmin arkkiatri, palasi Suomeen, perusti lastensairaalan ja ryhtyi työtovereineen luomaan lasten- ja äitiysneuvolaverkoston 1920-luvun alussa. Samanaikaisesti kaksi Mannerheimia, Sofia ja Carl Gustav, sittemmin marsalkka, perustivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton. Näitä kahta organisaatiota, lasten- ja äitiysneuvolajärjestelmää ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, sekä tietysti myös eduskunnan päätöksiä ja terveysviranomaisten toimenpiteitä voimme kiittää monista merkittävistä terveydenhuollon parannuksista. Riisitautia sairasti jopa 2/3 alle kouluikäisistä 1800-luvulla. Kun Englannissa oli huomattu kalanmaksaöljyn parantavan riisitaudin, sitä ryhdyttiin syöttämään myös suomalaisille lapsille. Tällä hoidolla riisitauti vähitellen hävisi. Sittemmin selvisi, että kalanmaksaöljyssä oli D-vitamiinia, jonka puute esti kalkin imeytymisen ja aiheutti riisitaudin. Vasta viime vuosina on havaittu, että maamme pohjoisesta sijainnista johtuen myös aikuisilla, erityisesti vanhuksilla on piilevää D-vitamiinin puutetta, ja niinpä v. 2005 alusta maitotuotteisiin on lakimääräisesti lisätty D-vitamiinia. Edellisen vuosisadan vaihteessa lapamato eleli ja voi hyvin lähes 80 %:ssa kansalaisten suolistossa. Kun lapamadon luonnossa kiertävä elinkaari selvisi ulosteesta luontoon, veteen, kalaan ja sieltä ihmiseen pääasiassa yksi tarmokas terveyssisar, Alli Vaittinen, organisoi koko kansan tiedotuskampanjan raaka kala, paha pala, joka 2. maailman sodan jälkeen hääti lapamadon 95 %:sti. Toisen maailmansodan aikana ryhdyttiin ja sen jälkeen maassamme on määrätietoisesti toteutettu lasten ja aikuisten rokotuksia, joiden avulla 2
infektiotaudit, tuberkuloosi, isorokko, hinkuyskä, kurkkumätä, polio, sikotauti, aivokalvontulehdus, tuhkarokko, vihurirokko on saatu joko täysin tai suurimmaksi osaksi häviämään, tuberkuloosi kuitenkin hitaammin. Tupakoinnin vähentämiseksi maassamme on kampanjoitu jo vuosikymmeniä. Viimeisen 10 vuoden aikana tuloksia onkin ollut nähtävissä, miesten tupakointi on vähentynyt ja sen myötä keuhkosyöpä ja muut krooniset hengitystiesairaudet. Laki yleisestä sairaanhoidosta ja keskussairaaloista annettiin sodan aikana v. 1943 ja siihen kuului mm. lääninlääkäri- ja kunnanlääkäripiirit. Vuonna 1944 annettiin lasten- ja äitiysneuvolalaki, jonka seurauksena jo kahta vuotta myöhemmin maassamme oli yli 1500 neuvolaa. Keskussairaalaverkko rakennettiin 1950-60-luvulla, ja vasta sen jälkeen voitiin ryhtyä kehittämään avoterveydenhoitoa. Kansanterveyslaki annettiin v. 1972, ja sen tavoitteena oli siirtää sairaiden hoito sairaaloista avohoitoon ja kehittää ehkäisevää terveydenhuoltoa. Mitä lääketieteen ja terveydenhuollon kehitys on maassamme saanut aikaan? Terveydenhuoltomme sarastaessa 1800-luvun alussa vastasyntyneen eliniänodote oli siis 40 vuotta. Se nousi tasaisesti ja hitaasti 2. maailman sotaan asti, pysyi sen ajan tasaisena, kunnes sodan jälkeen lähti hyvin nopeaan nousuun ja oli v. 1960 pojilla 63 vuotta, tytöillä jo 70 vuotta. Vuonna 2003 vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli 75.1 vuotta, tyttöjen 81.8 vuotta. Eliniänodotteen kohoaminen johtui pääosin asuin- ja työolosuhteiden ja ravitsemuksen paranemisesta. Odotteen suoranainen hyppäys n. 20 vuodella 2. maailmansodan jälkeen johtuu ensinnäkin imeväis- ja lapsikuolleisuuden, toiseksi sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä viimeisten 30 vuoden aikana. Kuitenkin suomalaisten sairastamat sydän- ja verisuonisairaudet, erityisesti sepelvaltimosairaudet ovat edelleen 4. korkeimmalla tasolla muihin väestöihin verrattuna. Sairastavuus ja kuolinsyyt ovat edelleen erilaiset sekä sukupuolta että ikäluokkia ajatellen. Miesten ja naisten kuolleisuuden suurin ero osuu 20 40- vuotiaisiin, jolloin miesten kuolleisuus on kolminkertainen. Selitys on väkivalta ja tapaturmat. Tänä päivänä erityisen suuri huoli on nopeasti lisääntyneestä niin miesten kuin naisten, erityisesti nuorison liiallisesta alkoholin käytöstä, jonka vaikutukset ilmenevät yhteiskunnan kaikilla tasoilla, yleisessä sairastavuudessa, työkyvyttömyydessä, perhe- elämässä, jne. Meidän on täytynyt odotella jo useita vuosia poliittisten päättäjiemme ryhdistäytymistä. (Terveys- sairaus ja perinnöllisyys) 3
En olisi perinnöllisyyslääkäri, ellen tarkastelisi perintötekijöiden osuutta sairauksien syntyyn. Periytyvyyden kannalta sairaudet voidaan jakaa kahteen ryhmään. On sairauksia, joiden kehittymiseen vaikuttaa perinnöllinen alttius. Näitä ovat sellaiset tavalliset sairaudet kuten sepelvaltimotauti, verenpainetauti, astma, ylipainoisuus, mielenterveyshäiriöt, osteoporoosi, syöpä, LuKi-häiriöt ja monet muut. Perinnöllinen alttius yhdessä elinympäristön ja elintapojen kanssa vaikuttaa, milloin ja kenelle sairaus puhkeaa. Toinen sairausryhmä on yhden perintötekijän mutaatiosta johtuvat sairaudet. Ne ovat harvinaisia. Väestön terveydenhuollon ja kustannusten kannalta näillä sairauksilla ei ole suurta merkitystä, sillä ihmisistä vain 4-5 % sairastuu jossain elämänsä vaiheessa yhden perintötekijän mutaatiosta johtuvaan sairauteen. Sairaalle itselleen ja usein hänen lähisukulaisilleen kuten sisaruksille ja lapsille, tämänlaisella sairaudella on elämäntärkeä merkitys. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana biolääketieteen kehitys on ollut huimaa. Molekyyligenetiikan tutkimusmenetelmien avulla on selvitetty ihmisen ja muiden eläinten sekä kasvien normaalin kehityksen kulkua ja sen äärettömän monimutkaisia säätelyjärjestelmiä. Ja näissä säätelyjärjestelmissä olevia virheitä, joista aiheutuu sairauksia. Esimerkki perinnöllisen alttiuden määräävästä sairaudesta sepelvaltimotauti, jonka yksi syy on veren korkea kolesterolipitoisuus. Kolesterolitaso johtuu vain osittain ruokavalion rasvapitoisuudesta, perustason määräävät kuitenkin perintötekijät. Toisilla ihmisillä perintötekijät ovat enemmän määrääviä, toisilla elintavat. Kuitenkin, jos ihmisellä on mutaatio LDL-reseptorigeenissä, verenkolesterolitason määrää lähes pelkästään yhden perintötekijän mutaatio. Perinnöllinen hyperkolesterolemia periytyy 50 %:n todennäköisyydellä mutaatiota kantavalta vanhemmalta lapselle. Suomessa yksi 400:sta kantaa LDL-geenin mutaatiota. Tämä rasva-aineenvaihdunnan häiriö ei aiheuta terveydellisiä tuntemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuitenkin miehille 40-50 vuoden iässä ja naisille n. 20 vuotta myöhemmin kehittyy sepelvaltimotauti ja sydänkuoleman riski. Nykyisin käytettävissä olevien tutkimusmenetelmien avulla voidaan etsiä perintötekijämutaatioita ja jopa alttiusperintötekijöitä, jolloin ei tarvitse arvailla, kuka perheen jäsenistä on sairastumisriskissä. Ja jos riski on, ihmisellä on oikeus se myös tietää tai sitten oikeus kieltäytyä tietämästä. Tieto sairastumisriskistä yleensä auttaa ihmistä itseään ja terveydenhuoltoa ennakoimaan ongelmia ja estämään niiden kehittymistä ja vaikeutumista. Tässä vaiheessa astuu kuvaan ehkäisevä lääketiede: Hyperkolesterolemia-perintötekijän saaneelle lapselle tai nuorelle voidaan aloittaa lääkitys, statiini, joka laskee veren kolesterolin normaaliksi ja ehkäisee muutoin ennenaikaisen sepelvaltimotaudin. 4
Sairauksien ehkäisyyn, sikiödiagnostiikka siitä yhtenä sovellutuksena, punoutuu eettisiä ongelmia, jotka alkavat esimerkiksi siitä, onko kenelläkään oikeutta kertoa terveelle kanssaihmiselle, että hänelle kehittyy vaikea sairaus viiden tai 20 vuoden kuluttua. Onko oikein ehkäistä vaikeaan sairauteen sairastuvan lapsen syntyminen, jos se edellyttää jo alkaneen raskauden keskeyttämistä? Kun kyse on perinnöllisestä sairaudesta ja sen terveydellisten ongelmien tai jopa sairaan syntymisen ehkäisystä, on vaivatonta ottaa sellainen kanta, että kenelläkään ei ole oikeutta käskeä tai määrätä toista ihmistä toimimaan oman tai jälkeläisensä terveyden kannalta jollain tietyllä tavalla. Sitä vastoin ihmisellä itsellään on oikeus tietää tosiasiat pohjia myöten, niin että hän voi tehdä omalta kannaltaan oikeat päätökset. Meillä kanssaihmisillä ei ole oikeutta arvostella ihmistä hänen päätöksistään. Maamme terveydenhuolto on perustanut seitsemän perinnöllisyyslääketieteen neuvontayksikköä, joissa tehtävänä on selvittää, mistä usein harvinaisesta sairaudesta on kyse, ketä se perheessä koskee ja mitä sen ongelmien ehkäisemiseksi olisi tehtävissä. (Aivan toisen luokan asia on se, että parhaillaan niin meillä Suomessa kuin enemmän vielä muissa maissa keskustellaan, miten ihmiset voitaisiin pakottaa noudattamaan terveyden säilyttämisen ja sairauden ehkäisyn kannalta terveydellisiä elintapoja, esim. laihduttamaan, käyttämään rasvatonta maitoa, vähentämään alkoholin käyttöä ja lisäämään liikuntaa. Yhteiskunnalla on näihin pakkotoimenpiteisiin lukuisia keinoja.) Mitä ovat tämän päivän suomalaisten sairaudet, miten suomalaiset kokevat oman terveytensä tänä päivänä? Kyselyjen tuloksissa heijastelevat luonnollisesti ihmisten muuttuneet käsitykset, mitä on terveys. Nykyisin suomalaisesta aikuisväestöstä, siis työikäisistä, 2/3 arvioi terveytensä hyväksi tai melko hyväksi. Runsaat 40 % aikuisväestöstä sairastaa kuitenkin jotain pitkäaikaiseksi koettua sairautta. Ikääntyessä kroonisia sairauksia alkaa ilmetä, ei vain yhtä vaan usein monia. Niinpä 55-65 vuotiaista miehistä ja naisista puolet arvioi terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Tärkeimpinä pitkäaikaissairauksina ovat pysyneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, verenkiertoelinten sairaudet ja mielenterveyden häiriöt sekä astma, allergiat ja ihottumat, joista ainoina yliherkkyyssairaudet ovat lisääntyneet. Vaikka maamme lasten terveyttä pidetään kansainvälisissä vertailuissa hyvänä, mm. matalan imeväisyyskuolleisuuden perusteella, ei se kuitenkaan ole kovin hyvä. Tutkimusta ja hoitoa vaativia psyykkisiä ongelmia on 10 %:lla lapsista ja 15 %:lla nuorista. Yli 20 %:lla lapsista on ainakin yksi ruumiillinen pitkäaikainen sairaus ja 5 %:lla on pysyvä, elämän laatua huonontava sairaus. 5
Kela työkyvyttömyyseläketilastot kertovat, että v. 2003 työikäisistä työkyvyttömyyseläkkeellä oli 7.4 % eli 254 000. Suurin syy oli niin miehillä kuin naisilla mielenterveyden häiriöt, jotka muodostavat n. puolet työkyvyttömyyden syistä. Tämän tulevat jälkeen tuki- ja liikuntaelinten sairauden, hermoston ja aistinten sairaudet, verenkiertoelinten sairaudet, hengityselinten sairaudet, ja vammat ja myrkytykset. Entä nykypäivän terveydenhuolto Suomessa? Olemmeko tyytyväisiä, löydämmekö hyvän lääkärin, kun onnettomuus sattuu tai muutoin tarvitsemme äkillisesti sairaalahoitoa, viedäänkö meidät nopeasti, mukavasti, helpotetaanko kipua heti, tutkitaanko, hoidetaanko? Suomessa on yli 20 000 lääkäriä, yli 300 000 sairaanhoitajaa, perushoitajaa ja muuta terveydenhuollon edustajaa. Viisi yliopistollista keskussairaalaa, satoja keskus-, alue- ja terveyskeskussairaaloita. Tehostamis- ja kustannussyistä sairaaloissa pyritään lyhythoitoihin, terveyskeskuksia halutaan yhdistää ja suurentaa, s.o. verkkoa harventamaan. Suomen terveydenhuolto maksaa 7.4 %:a maamme bruttokansantuotteesta eli me maksamme sen veroissamme ja omavastuuosuuksina hoitopäivistä, lääkärinpalkkioista, tutkimuskustannuksista ja lääkkeistä. Meillä on kansallinen terveysvakuutus, joka antaa jokaiselle maassa asuvalle terveyden perusturvan. Meillä on 80 %:sti kattava työterveyshuolto, kouluterveydenhuolto, äitiys- ja lastenneuvolat, mielenterveys- ja huumepoliklinikat ja niissä ilmaiset ruiskujen ja neulojen vaihdot. Alkoholisteille on katkaisuhoitoloita. Ei, me emme ole tyytyväisiä! Meillä kaikilla on kokemuksia, jos ei omia, niin sukulaisten ja tuttavien, että me odotamme, jonotamme, tunnemme jääneemme heitteille, tapaamme lyhyesti töykeän, lääkärin, joka tuijottaa vain tietokoneensa ruutuun. Hän ei muutoinkaan tunnun osaavalta, kokeneelta ja turvalliselta, eikä ymmärrä lähettää meitä sairaalaan kunnon tutkimuksiin. Sitten on suuria yksityisiä lääkäriasemia, jotka laajentuvina ketjuina muistuttavat enemmän liikeyrityksiltä kuin sairaita auttavilta keskuksilta. Joissa käynti kaikkine laboratoriotutkimuksineen jää lähes kokonaan meidän itsemme maksettavaksi, koska KELAn palautustaksa on jotain pientä koko laskusta. (Tosin ne jotka ovat syövän, sepelvaltimotaudin, astman, suolitulehduksen tai muun vakavan sairauden vuoksi päässeet tai joutuneet erikoissairaanhoitoon sairaalaan, leikkauksiin tai polikliinisiin tutkimuksiin, kertovat yleensä saaneensa hyvän, asiantuntevan ja ystävällisen hoidon.) 6
Lopuksi: Sairas ihminen ja hänen läheisensä eivät koskaan tule olemaan täysin tyytyväisiä saamaansa terveydenhuollon palveluihin. Terveydenhuollon ja sairaiden auttamisen mahdollisuudet paranevat nykyisin nopeasti. Syöpä voidaan yhä useammin parantaa. Uudet tutkimuslaitteet ja uudet lääkkeet näyttävät säännöllisesti olevan aina vain kalliimpia kuin entiset. On esimerkiksi todennäköistä, että meidän sairastuessamme tulevaisuudessa meille määrätään sairauden ja perinnöllisten ominaisuuksiemme mukaiset täsmälääkkeet, joiden vaikutukset ja teho ovat tarkoin edeltä käsin tiedossa. Hoito edellyttää jo ennakolta meidän perintötekijöittemme, aineenvaihduntamme tutkimuksia ja jonnekin rekisteröintiä. Alussa esittämäni parannusloitsu ei parantunut struumaa. Loitsu on esimerkki vaihtoehtolääketieteestä tai luontaislääketieteestä, jota koululääketieteen piirissä halutaan kutsua vaihtoehto- eli uskomuslääkinnäksi. Uskomuslääkintää ovat sellaiset hoito- ja taudinmääritystavat, jotka eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen. Vaihtoehtohoitoja on tarjolla satoja, pieni osa niistä perinteisiä kansanomaisia hoitoja. Suurin osa on kaupallista tuontitavaraa, lääkkeen näköisiä luontaistuotteita, joita on niin marketeissa kuin apteekeissakin useita tuhansia. Näiden uskomustuotteiden vaikutuksista ei yleensä ole tehty tieteellisiä tutkimuksia. Esimerkiksi kuitenkin homeopaattisten valmisteiden vaikutusta ja tehoa on selvitetty ainakin 300 kliinisessä tutkimuksessa. Tulokset eivät ole osoittaneet homeopaattisten hoitojen tehoavan mihinkään tiettyyn sairauteen. Terveydenhuolto tulevaisuudessa on kallista. Se meidän on hyväksyttävä. Mutta kriittisesti hyväksyttävä. Terveydenhuollon ja sen osana lääkärin yksi tehtävä on arvioida, mistä tutkimuksesta, lääkkeestä, hoidosta, sairaalle on todellista hyötyä, vähentääkö se kipua, vaivaa, parantaako se hänet, tekeekö työkykyiseksi. Huolelliset tutkimukset ja niiden perusteella tehdyt arviot osoittavat, että me suomalaiset olemme terveempiä kuin koskaan historiamme aikana. Tämä tilanne on pitkälti seurausta muualla maailmassa tapahtuneesta sosioekonomisesta ja biolääketieteellisestä kehityksestä. Näiden tekijöiden määrätietoinen ja kriittinen käyttöön otto on Suomessa ollut ratkaisevaa väestömme nykyisen terveyden kannalta. Meidän tulee olla tyytyväisiä ja saman aikaisesti tyytymättömiä, sillä kehitys ei pysähdy, olemme yhä uudestaan uuden tilanteen edessä. Terveyden ja sairauksien hoitoon sijoitettu raha on tärkeä tekijä, mutta sitä tärkeämpää on huolella toteutettu yhteiskunnan suunnittelu ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva terveydenhuolto. 6.12.2006 Ilkka Kaitila 7