ALUEHALLINTOVIRASTON UUTISKIRJE Etelä-Suomen aluehallintovirasto, 15.5.2014 www.avi.fi/etela Ikääntyneen väestön palvelut peruspalvelujen arvioinnin teemana Etelä-Suomen aluehallintovirasto on arvioinut toimialueensa peruspalveluita valtiovarainministeriön toimeksiannosta hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tasa-arvon näkökulmista. Arvioinnin erityisenä painopisteenä olivat ikääntyvän väestön palvelut, kuten kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen. Ikäihmiset on huomioitu myös liikuntapaikkojen saavutettavuuden sekä kulttuuripalvelujen tuottamisen arvioinneissa. Arvioinnin tulokset on julkaistu Etelä-Suomen aluehallintoviraston arviointiraportissa, joka osaltaan täydentää aiemmin julkaistun valtakunnallisen arviointiraportin tietoja Etelä-Suomen alueelta. Ikääntyneiden kokema lähisuhde- ja perheväkivalta ei ole marginaalinen, mutta kylläkin vaiettu ilmiö. Useimmissa Etelä-Suomen kunnissa ikääntyneet on tunnistettu lähisuhde- ja perheväkivallan auttamis- ja tukipalveluiden käyttäjinä. Lähisuhdeja perheväkivallan vastuuhenkilö on nimetty lähes kaikkiin Etelä-Suomen kuntiin sekä yhteistoimintaalueille. Kunnille tehdyn paikallisen turvallisuussuunnittelua koskevan kyselyn mukaan kotona asuvien iäkkäiden turvallisuutta arvioitiin systemaattisesti hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä etenkin Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä- Karjalan maakuntien eteläosissa. Ikäihmisten näkökulmasta päivittäinen liikunta on itsenäisen asumisen ja omatoimisuuden edellytys. Tämä tulee huomioida kunnallisten perusliikuntapaikkojen esteettömyyden parantamisessa. Väestörakenteen muutos heijastuu myös kuntien kulttuuripalveluiden järjestämiseen. Taide- ja kulttuuriharrastaminen edistää ikäihmisten terveyttä, ehkäisee dementoitumista, lievittää kiputuntemuksia ja ennustaa pidempää elinikää. Peruspalveluiden arvioinnin mukaan hieman yli puolet Etelä-Suomen kunnista oli tehnyt kulttuuritoimintaan tai -palveluihin liittyviä sopimuksia kolmannen sektorin kanssa ja vajaa puolet kunnista oli ulkoistanut palvelut yrityksille. Kuntien kulttuuripalveluiden järjestämistavat ovat moninaiset, mikä kytkeytyy käytettävissä oleviin resursseihin. Palvelut tasa-arvoisiksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston arviointiraportti: Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2013 (pdf, 4 776 kt) Lisätietoja: erikoissuunnittelija Jarkko Yliruka, p. 0295 016 219, etunimi.sukunimi@avi.fi Tasa-arvon näkökulmasta raportissa arvioitiin perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen alueellista saavutettavuutta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) toimesta joukkoliikenteen ja tieverkon toimivuutta. Hyvinvoinnin näkökulmasta arvioitiin kuntien liikuntapaikkoja, kirjastotoimea ja kulttuuripalveluita. Turvallisuuden osalta on arvioitu poliisi- ja pelastustoimen tehtäviä sekä paikallista turvallisuusyhteistyötä. TTaassaa- -aarrvvooi inneenn yyhht teei isskkuunnt taa Arviointikohde: Suomenkielisen perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Koulujen määrä on vähentynyt, erityisesti pieniä kouluja on lakkautettu ja yhdistetty. Oppilasmäärät ovat Uudellamaalla kasvaneet, muissa maakunnissa laskeneet. Perusopetuksen saavutettavuus on silti pysynyt ennallaan, vaikka kuntakohtaiset erot ovat edelleen suuria. Koulutuksen järjestäjien on säilytettävä kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1 6 oppilaat voivat käydä koulua mahdollisimman lähellä myös harvaanasutuilla alueilla. Arviointitehtävä: Suomenkielisen perusopetuksen saavutettavuus ja siinä tapahtuneet muutokset. Tulokset ja johtopäätökset: Suomenkielisten koulujen määrä on edelleen vähentynyt, pieniä kouluja on entistä vähemmän ja suuria yhtenäiskouluja enemmän. Vuosiluokkien 1 6 koulujen oppilasmäärä kasvoi erityisesti Uudellamaalla, muilla alueilla oppilasmäärä väheni. Vuosiluokkien a
7 9 kouluissa oppilasmäärät laskivat koko alueella. Perusopetuksen saavutettavuus oli Etelä- Suomessa hyvä ja se on pysynyt lähes samalla tasolla niin vuosiluokkien 1 6 kuin 7 9 kouluissa. Suurin osa 7 15-vuotiaista lapsista ja nuorista asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä ikäluokkansa opetusta antavasta oman kunnan perusopetuksen koulusta. Kuntien väliset erot perusopetuksen saavutettavuudessa olivat suuria. Etelä-Suomessa saavutettavuus oli parempi kuin muualla Manner-Suomessa. opetuksen pitkän aikavälin suunnitelmissa ja säädöstasolla. Kuntien on suunniteltava kuljetukset ja oppilaiden työjärjestykset siten, ettei päivittäinen tai viikoittainen työmäärä ja ajankäyttö koulumatkoineen muodostu oppilaan hyvinvoinnin kannalta liian pitkäksi. Arviointokohde: Ruotsinkielisen perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Ruotsinkielisen perusopetuksen saavutettavuus ei ole mainittavasti muuttunut kahden vuoden aikana. Ruotsinkielisten koulujen oppilasmäärät kasvavat vuosittain. Saavutettavuus ja oppilasmäärät vaihtelevat kuitenkin alueittain. Laadukasta perusopetusta on oltava tasaveroisesti kaikkien oppilaiden saatavilla asuinpaikasta, kielestä ja kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Arviointitehtävä: Ruotsinkielisen perusopetuksen saavutettavuus ja siinä tapahtuneet muutokset. Perusopetuksen oppilaista vajaa viidennes oli kuljetusedun piirissä. Esiopetuksen oppilaista kuljetusedun sai noin viisi prosenttia. Useimmilla majoitettavilla oli erityisen tuen päätös. Väestöennusteen mukaan 7-12-vuotiaiden ikäluokka kasvaa eniten Uudellamaalla sekä Kanta- Hämeessä, sen sijaan Kymenlaaksossa kasvu on negatiivista. 13-15-vuotiaiden ikäluokka ei kasva maakunnissa tasaisesti; Uudellamaalla kasvu on suurinta ja Kymenlaaksossa negatiivista. Toimenpide-ehdotukset: Koulutuksen järjestäjien on säilytettävä kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1 6 oppilaat voivat käydä koulua mahdollisimman lähellä kotia ja myös harvaanasutuilla alueilla kotona asuen. Esiopetuksen on tavoitettava kohtuullisesti kaikki oppilaat. Valtion keskushallinnon on tuettava omilla toimenpiteillään kuntia sellaisten ratkaisumallien kehittämisessä, joilla perusopetuspalvelut turvataan lähipalveluna myös haja-asutusalueilla. Lähipalvelun käsitettä on tarkennettava esi- ja perus- Tulokset ja johtopäätökset: Ruotsinkielisen perusopetuksen saavutettavuus ei ole mainittavasti muuttunut kahden viimeisen vuoden aikana. 88 prosenttia 7 12-vuotiaista ja 62 prosenttia 13 15 vuotiaista asui alle viiden kilometrin päässä lähimmästä ruotsinkielistä perusopetusta antavasta koulusta. Saavutettavuus vaihtelee kuitenkin alueittain. Kahden viimeisen vuoden aikana Etelä-Suomen alueella on lakkautettu yksi ruotsinkielistä 1-6 vuosiluokkien opetusta antava koulu. Vuosiluokkien 1 6 oppilasmäärät ovat kasvaneet ja niiden odotetaan vuosittain kasvavan.. Luokkien 7 9 oppilasmäärät ovat toistaiseksi vähentyneet. Vuosiluokkien 1 9 oppilasmäärien odotetaan kuitenkin vuosittain kasvavan. Oppilasmäärien kehittymisessä on alueellisia eroja. Yhä suurempi osa oppilaista käy koulua pääkaupunkiseudulla. Toimenpide-ehdotukset: Laadukasta perusopetusta on oltava tasaveroisesti kaikkien oppilaiden saatavilla asuinpaikasta, kielestä ja kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Palvelurakenneratkaisujen on tuettava sekä opetuspalvelujen maantieteellistä saavutettavuutta että niiden laatua. Opetusta tulee ensisijaisesti järjestää lähipalveluna siten että oppilaiden koulumatkat kotoa käsin ovat kohtuullisia. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä
tulee kehittää oppilaiden kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Lähipalveluiden käsite tulee määritellä valtakunnallisella tasolla. Perusopetuksen saavutettavuuden käsitettä tulee täydentää muuttujilla jotka kuvaavat toimintaedellytyksiä sekä koulutuksen laatua. Hallinnollisiin jaotteluihin perustuvaa virallista tilastointia ja tilastoseurantaa on yhä suurempiin kuntayksiköihin johtaneiden kuntaliitosten vuoksi täydennettävä, jotta kunnan eri osia, niin taajamia kuin erilaisia maaseutuolosuhteitakin koskevia erityiskysymyksiä voitaisiin paremmin kuvailla ja huomioida. Arviointikohde: Toisen asteen suomenkielisen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus on edelleen hyvä, joskin maakuntien välillä on eroja. Tarjolla tulisi olla alueellisesti riittävä määrä toisen asteen aloituspaikkoja, jotta mahdollisimman moni pääsee tutkintoon johtavaan koulutukseen. Arviointitehtävä: Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus. Arviointi koski nuorten lukiokoulutusta ja toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta, poislukien ammatilliset erityisoppilaitokset. Tulokset ja johtopäätökset: Etelä-Suomen alueella on tarjolla lukiopaikka enintään 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta 92 prosentille 16- vuotiaiden ikäluokasta. Osuus on pysynyt lähes samana. Toisen asteen ammatillista koulutusta enintään 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta on tarjolla 88 prosentille peruskoulun päättävistä nuorista. Kolmen eri ammatillisen alan koulutusta enintään 10 kilometrin etäisyydellä on tarjolla 83 prosentille 16-vuotiaiden ikäluokasta. Korkein saavutettavuusaste kolmen eri koulutusalan koulutukseen on Uudellamaalla ja matalin Etelä- Karjalassa. Nuoret hakevat melko tasaisesti peruskoulun jälkeen lukiokoulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen. Lukiokoulutus on edelleenkin hieman halutumpaa. Peruskoulun päättäneistä 51 prosenttia menee lukiokoulutukseen ja 37 prosenttia ammatilliseen koulutukseen. Enemmän kuin joka kymmenes peruskoulun päättäneistä jää ilman tutkintoon johtavaa toisen asteen koulutuspaikkaa. Etelä-Suomen alueella peruskoulun päättää lähes yhtä monta tyttöä ja poikaa. Tytöt menevät yhä enimmäkseen lukiokoulutukseen ja pojat ammatilliseen koulutukseen. Toimenpide-ehdotukset: Nuorille on oltava tarjolla alueellisesti riittävä määrä toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja, jotta mahdollisimman moni pääsee tutkintoon johtavaan koulutukseen. Koulutuksen mitoituksessa on otettava huomioon peruskoulusta suoraan ja peruskoulun aiemmin suorittaneiden hakijoiden määrät. Koulutusalatarjonnan suunnittelussa ja ennakoinnissa on otettava huomioon nuorten koulutustoiveet ja alueellisen elinkeinoelämän tarpeet. Lisäksi on huolehdittava perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opinto-ohjauksen saatavuudesta ja riittävyydestä sekä oppilas- ja opiskelijahuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta. Nuoria on kannustettava tekemään myös omalle sukupuolelle epätyypillisiä oppiaine- ja koulutusalavalintoja. Toisen asteen koulutuksen verkostoitumista ja teknologian hyödyntämistä on edistettävä. Eri oppilaitosten ja oppilaitosmuotojen välistä yhteistyön on kehitettävä. Etelä-Suomen alueella peruskoulun päättäneitä oli vuonna 2013 yhteensä 25 316, mikä on 1 376 vähemmän kuin vuonna 2011. Poikien osuus päättöluokkalaisista on vain hivenen suurempi kuin tyttöjen. Oppilaitosverkko on toistaiseksi pysynyt melko muuttumattomana. Vuoteen 2011 verrattuna ammatillisten oppilaitosten määrä oli vähentynyt enemmän kuin lukioiden. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 16-vuotiaiden ikäluokka Manner-Suomessa pienenee selvästi vuoteen 2018 asti ja kasvaa tasaisesti sen jälkeen. Arviointikohde: Toisen asteen ruotsinkielisen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen ruotsinkielisen koulutuksen saavutettavuus on pysynyt lähes ennallaan viime vuosina. Uudellamaalla ruotsinkielisen ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen saavutettavuus on parempi kuin maassa keskimäärin. Lukiokoulutus oli edelleen suositumpaa tyttöjen keskuudessa ja ammatillinen peruskoulutus houkutteli enemmän poikia.
Arviointitehtävä: Ruotsinkielisille 16-vuotiaille tarjolla olevan toisen asteen koulutuksen saavutettavuus. Tulokset ja johtopäätökset: Ruotsinkielinen toisen asteen kouluverkko on säilynyt lähes ennallaan edellisen vuonna 2011 tehdyn arvioinnin jälkeen. Alueelliset erot ovat edelleen suuria ja toisen asteen ruotsinkielisen koulutuksen saavutettavuus on heikompi kuin maassa keskimäärin. Uudellamaalla ruotsinkielisen koulutuksen saavutettavuus on kuitenkin parempi kuin maassa keskimäärin. Uudellamaalla ruotsinkielisen lukiokoulutuksen saavutettavuus on parempi kuin ammatillisen peruskoulutuksen. Arvioinnin mukaan koulutuksen saavutettavuudella on vaikutusta myös nuoren opiskelualan valintaan. Ruotsinkielisen lukiokoulutuksen suosio on Uudellamaalla edelleenkin korkeampi kuin maassa keskimäärin. Maakunnan sisällä on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Suurin osa Etelä-Suomen ruotsinkielisistä oppilaista hakeutui toisen asteen koulutukseen heti perusopetuksen päätettyään. Lukiokoulutus oli suositumpaa tyttöjen keskuudessa ja ammatillisen peruskoulutus houkutteli enemmän poikia. Koulutuspaikan vastaanottaminen oli merkittävästi alemmalla tasolla vuoden verran perusopetuksen päättymisen jälkeen hakeneiden keskuudessa heti perusopetuksen jälkeen hakeneisiin verrattuna. Lukiopaikka vastaanotettiin hieman useammin kuin ammatillisen peruskoulutuksen opiskelupaikka. Ammatilliseen koulutukseen hakeutui suurempi osuus perusopetuksen päättäneistä kuin aiemmin. Nuorisotakuun ja yhteishaun valintaperusteisiin sekä pisteytykseen vuonna 2014 tehtyjen muutosten kannalta on huomattavaa, että peräti 35 prosentilla kaikista ruotsinkielisen ammatillisen perusopetuksen vuoden 2013 hakijoista ei ollut samana vuonna saatua peruskoulun päättötodistusta. Nuorten ohjauksen ja tukipalvelujen tarve kasvaa, sillä opiskelupaikan saaminen on vaikeampaa myöhemmin peruskoulun päättämisen jälkeen. Toimenpide-ehdotukset: Vuoden 2013 alussa voimaan tulleen nuorisotakuun tavoitteena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä mm. edistämällä nuorten koulututukseen pääsyä perusopetuksen päätyttyä. On huomattavaa, että yhteishaun valintaperusteissa ja pisteytyksessä vuoden 2014 alussa tehdyt muutokset lisäävät ohjauksen ja tukipalveluiden tarvetta, sillä jatkossa voi olla vaikeampaa saada opiskelupaikkaa myöhemmin kuin heti perusopetuksen jälkeen. Oikean opiskelupaikan valitseminen on entistä tärkeämpää. Olisikin syytä arvioida lisäopetuksen tai muun vastaavan koulutusvaihtoehdon tarvetta. Perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen siirtymiseen liittyy syrjäytymisen riski, ja sen torjuminen edellyttää vahvaa yhteistyötä alueellisten ja paikallisten toimijoiden välillä. Toisen asteen ruotsinkielisen koulutuksen saavutettavuus on turvattava kaikissa maakunnissa. Tavoitteena tulee edelleenkin olla saavutettavuuden säilyttäminen tai parantaminen. Jotta ruotsinkielinen koulutus vetäisi puoleensa opiskelijoita, tulee koulutuksen saavutettavuuden ja laadun olla hyvällä tasolla. Lisäksi opiskelupaikkojen sukupuolisidonnaisuutta on tasoitettava. Tytöt hakeutuvat edelleen useammin lukioon ja pojat ammatilliseen peruskoulutukseen. Opinto-ohjauksessa tulee välttää kaavoittuneisuutta ja sukupuolisidonnaisia odotuksia. Arviointikohde: Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonnassa on puutteita kaikissa alueen maakunnissa. Taloudelliset resurssit eivät aina mahdollista liikenteen hankintaa, vaikka potentiaalista palvelujen kysyntää olisikin. Arviointitehtävä: Joukkoliikenteen peruspalvelutasoisen liikenteen tarjonta. Peruspalvelutasoisella liikenteellä tarkoitetaan yhteyksiä, jotka mahdollistavat ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet työskentely-, opiskelu- ja asiointimatkojen osalta. Tulokset ja johtopäätökset: Peruspalvelutasoisessa joukkoliikennetarjonnassa on puutteita kaikissa alueen maakunnissa. Tämä johtuu siitä, etteivät taloudelliset resurssit ole mahdollistaneet liikenteen hankintaa, vaikka yhteysväleillä olisi liikkumistilastojen mukaan potentiaalista joukkoliikennepalvelujen kysyntää. Toisaalta tietyillä yhteysväleillä ei ole kysyntää riittävästi, jolloin palvelujen järjestäminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Toimenpide-ehdotukset: Varsinkin harvaan asutuilla seuduilla säännönmukaista joukkoliikennettä tulisi täydentää kutsu- ja palveluliikenteellä. Eri toimijoiden välistä yhteistyötä henkilöliikennepalveluiden järjestämisessä tulee parantaa ja tehostaa.
Palvelutasomäärittelyjen tulee ohjata joukkoliikenteen suunnittelua ja hankintaa myös lähivuosina. Tunnistetut peruspalvelutason puutteet pitää huomioida ja pyrkiä korjaamaan siinä määrin kuin käytössä olevat resurssit mahdollistavat. liikkumistarpeet muuttuvat ja myös tienpidon on kyettävä vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Arviointikohde: Tieverkon toimivuus Arviointikohde: Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus Tienpitoviranomaisen mahdollisuudet säädösten edellyttämään tasa-arvoiseen palveluun voivat vaarantua, jos toimintaa ohjaavat ja valvovat organisaatiot eivät vastaa määrän ja osaamisen osalta hyvän hallintotavan edellytyksiä. Tästä johtuen henkilöstön määrä ja osaamisen taso tulee pitää riittävänä tehtävien laajuuteen ja vaativuuteen nähden. H Hyyvviinnvvooiivvaa yyhhtteeiisskkuunnttaa a Arviointitehtävä: Tieverkon toimivuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tierakenteiden ikääntymisen takia ns. korjausvelka kasvaa koko ajan, kun korjausta edellyttävien kohteiden määrää ei saada vähenemään. Tämä on jo vuosien ajan heikentänyt erityisesti harvaanasuttujen alueiden tiestön palvelevuutta. Huonokuntoisten päällysteiden määrä on kasvussa merkittävästi. Vilkkaillakin teillä huonokuntoisuus alkaa jo näkyä yleisemmin. Ajoneuvojen painorajoitusten nosto vuoden 2013 syksyllä on lisännyt rahoituksen kohdentamistarvetta erityisesti siltojen korjauksiin. Siten panostamismahdollisuudet esimerkiksi liikenneturvallisuutta parantaviin tienpitotoimiin ovat vähentyneet. Toimenpide-ehdotukset: Erityisesti on varmistettava, etteivät pelastustoimen tehtävät häiriinny liiaksi tiestön huonokuntoisuuden takia. Liikennöitävyyden varmuutta lisääviä korjaus- ja parannustoimenpiteitä tulisi tehdä nykyistä enemmän, jotta äkillisesti ja yllättäen tehtävien toimenpiteiden määrä pysyy hallinnassa, eikä liikenteen sujuvuus vaarannu varsinkaan tiheään asutuilla alueilla. Myös rajaliikenteen sujuvuus tulee säilyttää riittävällä tasolla. Poikkeukselliset luonnonolosuhteet voivat tilapäisesti estää liikennettä tai hidastaa sitä. Siksi valmiutta poikkeuksellisten olosuhteiden hoitamiseen tulee parantaa mm. pelastus- ja yhteistoimintaharjoitusten avulla sekä lisäämällä valmiutta ohjata liikennettä varareiteille. Pidentyvät etäisyydet palvelukeskuksiin lisäävät tiestön kunto- ja hoitotason merkitystä. Palveluiden keskittämisen vaikutuksia tulisikin arvioida myös liikenteellisestä näkökulmasta. Väestön Keskeisimmät liikuntapaikat ovat sijoittuneet hyvin suhteessa väestön sijaintiin ja palveluverkko on kattava. Liikuntapaikkojen määrän riittävyys vaihtelee liikuntapaikkatyypeittäin ja alueittain. Suurin kysyntä on liikuntasalien ja hallien käyttövuoroista. Kunnallisten liikuntapaikkojen esteettömyydessä on paljon parannettavaa. Arviointitehtävä: Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus. Saavutettavuutta tarkasteltiin arvioinnissa sekä liikuntapaikkojen fyysisen saavutettavuuden että niiden esteettömyyden suhteen. Tulokset ja johtopäätökset: Keskeiset liikuntapaikat olivat sijoittuneet kuntien liikuntatoimesta vastaavien viranhaltijoiden arvion mukaan erittäin hyvin yhdyskuntarakenteeseen ja ne olivat myös helposti keskeisimpien käyttäjäryhmien saavutettavissa. Esimerkiksi 95 prosenttia Etelä-Suomen alueen väestöstä asuu korkeintaan 20 minuutin automatkan päässä lähimmästä uimahallista. Toimenpide-ehdotukset: Kuntien tulee arvioida suunnitelmallisesti liikuntapaikkojen kuntoa sekä panostaa niiden kunnossapitoon ja peruskorjaukseen liikuntapaikkaverkon kattavuuden turvaamiseksi.
Liikuntapaikkojen riittävyys vaihteli liikuntapaikkatyypeittäin ja alueittain. Eniten kysyntä ylitti tarjonnan liikuntasalien ja -hallien osalta. Uusien kohteiden rakentamisen painopiste on tulevaisuudessa laajoja käyttäjäryhmiä palvelevissa liikuntapaikoissa. Samalla kuntien tulee tehostaa sisäliikuntapaikkojen käyttöä yhtenäistämällä erityisesti liikuntasalien ja -hallien käyttövuorojen jakoa sekä seuraamalla vuorojen käyttöastetta. Liikuntapaikkojen esteettömyydessä on paljon parannettavaa. Esteettömyys on otettava huomioon uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeissa kaikissa suunnittelun vaiheissa. Kunnallisista liikuntapaikoista on laadittava esteettömyyskartoitus, jonka perusteella esteettömyyttä lähdetään parantamaan. Arviointikohde: Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö Hieman yli puolet Etelä-Suomen ja koko Manner-Suomen kunnista on tehnyt kulttuuritoimintaan tai -palveluihin liittyviä sopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Palveluja on ostanut tai ulkoistanut yrityksille hieman alle puolet Etelä-Suomen kunnista, mikä on enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Arviointitehtävä: Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö. 41 Tulokset ja johtopäätökset: Kuntien kulttuuripalvelujen järjestämistavat ovat moninaiset, mikä kytkeytyy käytettävissä oleviin resursseihin. Yleisen kulttuuritoiminnan osuus kuntien koko käyttötalouden kustannuksista on Etelä-Suomessa valtakunnallista tasoa korkeampi. Vuonna 2013 hieman yli puolessa Etelä- ja muun Manner-Suomen kunnista yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos oli yksi henkilötyövuosi tai enemmän. Palvelujen järjestämiseen osallistuu kuntien itsensä lisäksi mm. kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoita. Valtaosa kuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen myöntämien avustusten kokonaismäärästä suuntautuu kolmannelle sektorille niin Etelä-Suomessa (96,7 %) kuin Manner- Suomessa (77,3 %). Yrityksille ja muille toimijoille, kuten yksittäisille taiteilijoille, myönnettyjen avustusten osuus on Etelä-Suomessa matalampi kuin Manner-Suomessa. Tasa-arvo palvelujen saatavuudessa liittyy kuntien peruspalveluina tuottamiin kulttuuripalveluihin. Vuonna 2013 Etelä-Suomen vastaajakunnissa järjestettiin noin 3 300 kulttuuritapahtumaa, joista hieman yli puolet sai avustusta kunnilta. Valtaosa kuntien kulttuuritoiminnasta järjestetään keskustaajamissa niin Etelä- kuin Manner-Suomessakin. Hoiva- ja hoitolaitoksissa järjestetään Etelä- ja Manner-Suomen kuntien arvioiden mukaan noin kolmasosa monipuolisesta ikäihmisille suunnatusta kulttuuritoiminnasta. Toimenpide-ehdotukset: Kunnissa tulee varata riittävät taloudelliset resurssit kulttuuritoiminnan järjestämiseen osana peruspalveluita. Rahoituksen kannustavuuden ja siihen liittyvän vertailukelpoisen tiedontuotannon kehittämismahdollisuudet tulee selvittää. On suositeltavaa, että kuntiin palkattaisiin vähintään yksi päätoiminen yleisen kulttuuritoiminnan työntekijä 10 000 asukasta kohden. Palvelutuotantojen vahvistamiseksi valtion tulee parantaa edellytyksiä kuntien, kolmannen sektorin, yritysten sekä yksityisten toimijoiden välisten sopimusten tekemiseen. Kuntien tulee sisällyttää kulttuuritoiminta hyvinvointikertomuksiin sekä muuhun strategisen toiminnan tuloksellisuuden tarkasteluun. Niihin liittyen tulee kehittää toimenpiteitä tasa-arvon lisäämiseksi palvelujen saatavuudessa alueilla, jotka nykyisellään poikkeavat mahdollisuuksiltaan tarjota kulttuuritoimintaa ja kulttuuripalveluja. Arviointikohde: Kirjastotoimen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys Korkeakoulutetun henkilöstön osuus jää Etelä- Suomen alueella huomattavasti alle kirjastoasetuksen edellyttämän laatusuosituksen. Lähivuosina henkilöstön eläköityminen tuo lisää haasteita johtajien ja muiden korkeakoulutettujen kirjastoammattilaisten rekrytoinnille sekä henkilöstösuunnitteluun. Arviointitehtävä: Yleisten kirjastojen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjastoasetuksen mukainen korkeakoulutetun henkilöstön osuus on pienin Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Tilanne on paras Uudellamaalla, mutta sielläkään ei maakunnittain tarkasteltuna saavuteta yleisten kirjastojen laatusuositusta. Tilanne vaihtelee kunnittain huomattavasti. Kuntien tehtävänä on
vastata siitä, että kirjasto- ja tietopalveluhenkilöstö on kirjastoasetuksen kelpoisuusehtojen mukainen. Toimenpide-ehdotukset: Alueella ei järjestetä kirjastoalan korkea-asteen koulutusta. Sitä antavien korkeakoulujen tulisi tarjota opetusta myös Etelä- Suomessa. Koulutustapoja ja -välineitä tulee kehittää siten, että koulutustarjonnassa pystytään ottamaan huomioon alueen tarpeet tasapuolisesti. Kirjastojen aikaisempaa aktiivisempi henkilöstösuunnittelu edesauttaa henkilöstötilanteen paranemista, samoin tekevät osaamiskartoitukset sekä osallistuminen täydennyskoulutukseen. TTuurrvvaal llinneenn yyhht teei isskkuunnt taa Arviointikohde: Poliisitoimi Arviointitehtävä: Poliisitoimen ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun saanti sekä tutkinnan palvelutaso. Ennalta estävä toiminta Läheisväkivalta on lisääntynyt yli 8 prosentilla vuodesta 2012. Lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan estämisen ja vähentämisen tulee olla etusijalla poliisin toiminnassa. Tulokset ja johtopäätökset: Poliisin tietoon tullut läheisväkivalta on lisääntynyt vuoteen 2012 verrattuna yli 8 prosentilla poliisin kotihälytystehtävien lukumäärän perusteella arvioituna. Pahoinpitelyrikosten kohteeksi joutuneiden alle 21-vuotiaiden nuorten määrä vähentyi 10 prosentilla vuodesta 2012. Toimenpide-ehdotukset: Perheväkivaltaan puuttuvat hankkeet, sosiaali- ja terveystoimen palvelut sekä viranomaisten moniammatillinen yhteistyö tulee saada toimimaan siten, että palvelujen saatavuus varmistetaan kattavasti niin kasvukeskuksissa kuin haja-asutusalueilla. Tiedonsaanti ja tiedon välittäminen eri viranomaisten välillä tulee varmistaa. Lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan estämisen ja vähentämisen tulee olla etusijalla poliisin toiminnan suunnittelussa ja suuntaamisessa. Työtä tulee tehdä yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Joissain tapauksissa salassapitosäännökset saattavat estää poliisin tiedonsaannin. Lainsäädäntöä on kehitettävä, jotta viranomaiset ja muut niihin rinnastettavat palveluntuottajat voivat tehdä a ilmoituksen poliisille tai sosiaaliviranomaisille salassapitosäännösten estämättä silloin kun vakavan väkivallan uhka on ilmeinen. Nopean avun saanti Poliisin toimintavalmiusaika on kasvanut eniten Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Länsi-Uudellamaalla. Uusien poliisilaitosten tulee kehittää hälytyspalvelujen tietojohtoista tuottamista yhteistyössä naapuripoliisilaitosten kanssa. Tulokset ja johtopäätökset: Valtakunnallisesti arvioiden poliisi palvelutaso on hieman heikentynyt vuoteen 2012 verrattuna kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien osalta. Etelä- Suomessa poliisin toimintavalmiusaika on kasvanut eniten Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Länsi-Uudellamaalla. Parannusta aiempaan on tapahtunut vain Keski-Uudellamaalla. Toimenpide-ehdotukset: Uusien poliisilaitosten tulee kehittää hälytyspalvelujen tietojohtoista tuottamista yhteistyössä naapuripoliisilaitosten kanssa, etenkin toiminta-alueiden rajaseuduilla. Poliisihallituksen on seurattava ja selvitettävä asiaan liittyviä eroja. Tutkintapalvelut Rikosten selvitysaste on edelleen varsin hyvä, mutta on heikentynyt vajaan prosentin. Poliisin tutkintaprosesseja on kehitettävä siten, että vähenevistä resursseista huolimatta tulokset voidaan pitää kohtuullisella tasolla. Hyväksi havaittujen toimintamallien kehittämistä tulee jatkaa. Tulokset ja johtopäätökset: Valtakunnallisesti tarkasteltuna muiden kuin liikennerikosten määrä on vuodesta 2012 noussut 0,13 prosenttia. Pienelle nousulle on vaikea osoittaa erityistä syytä, etenkin jos rikosten määrää verrataan asukasluvun kasvuun, jolloin määrä on laskenut 0,34 prosenttia. Merkityksellistä on kuitenkin henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrän vähentyminen noin 7,5 prosentilla ja huumausainerikosten nousu yli 10 prosentilla. 43 Rikosten selvitysaste on edelleen varsin hyvä, mutta on heikentynyt vajaan prosentin. Poliisilaitosten osalta on joitain eroja. Etelä-Suomen alueella ääripäitä edustavat Keski-Uusimaa, jossa selvitysprosentti on heikentynyt liki 4 prosenttia ja Kanta-Häme, jossa selvitysprosentti on noussut 2,9 prosenttia. Erot voivat selittyä esimerkiksi
laajoilla rikossarjoilla, jotka ovat tapahtuneet aikaisemmin, mutta tilastoituvat selvitettyinä vasta seuraavalle vuodelle. Toimenpide-ehdotukset: Rikosten vähentyminen on myönteistä ja siihen liittyviä syitä on analysoitava ennalta estävän toiminnan kehittämiseksi. Poliisi jatkaa perhe- ja läheisväkivaltaan puuttumista matalalla kynnyksellä sekä kehittää paljastavaa rikostorjuntaa yhdessä muiden viranomaisten sekä alueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Poliisin tutkintaprosesseja on kehitettävä siten, että vähenevistä resursseista huolimatta tulokset voidaan pitää kohtuullisella tasolla. Hyväksi havaittujen toimintamallien kehittämistä tulee jatkaa. Poliisilaitosten johto seuraa systemaattisesti tutkintayksiköiden tulosta ja tutkintaprosessien laatua sekä puuttuu aktiivisesti havaittuihin poikkeamiin. Rikostutkintaa ja -torjuntaa sekä niihin liittyvää tilannekuvan ylläpitämistä tulee kehittää tietojohtoisen poliisitoiminnan periaatteiden mukaisesti. Arviointikohde: Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus Ikäihmisten turvallisuustekijöitä arvioitiin systemaattisesti hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnissa. Iäkkäiden turvallisuuden systemaattinen arviointi tulisi saada osaksi ikäihmisten hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä. Arviointitehtävä: Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus. Tulokset ja johtopäätökset: Ikäihmisten hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä turvallisuusseikkoja arvioitiin systemaattisesti 18 ja satunnaisesti 11 kunnassa. Systemaattinen arviointi oli kehitteillä seitsemässä kunnassa. Iäkkäiden turvalliseen asumiseen ja arkeen liittyvien riskien arviointiin liittyvää koulutusta on järjestetty säännöllisesti viidessä kunnassa ja satunnaisesti 19 kunnassa. Toimenpide-ehdotukset: Kuntien sekä sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymien tulee sisällyttää turvallisuusseikkojen systemaattinen arviointi osaksi ikäihmisten hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä. Esimerkiksi turvallisuusriskien ilmoitusjärjestelmää kehittämällä on mahdollista systematisoida avun tarpeen rekisteröintiä ja tarvittavan nopean avun saantia. Turvallisuusseikkojen arvioinnin systemaattisuus edellyttää ikäihmisten parissa työskentelevän henkilöstön kouluttamista. Pelastusala sekä järjestöt voivat asiantuntemuksellaan tukea koulutuksen järjestämistä ja osallistua myös itse arviointityöhön. Arviointikohde: Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa Lähisuhde- ja perheväkivallan vastuuhenkilö on nimetty lähes kaikkiin Etelä-Suomen kuntiin tai yhteistoiminta-alueille. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma tai -suunnitelma puuttuu kolmasosalta kunnista. Useimmissa suunnitelmissa ikääntyneet on tunnistettu lähisuhde- ja perheväkivallan auttamis- ja tukipalveluiden käyttäjinä. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön moniammatillinen koordinaatioryhmä toimii noin puolessa Etelä-Suomen kunnista. Arviointitehtävä: Ikäihmisten lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen. Tulokset ja johtopäätökset: Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen on ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta keskeinen asia.
Väkivalta vaarantaa tasa-arvoa ja terveyttä sekä aiheuttaa pelkoa ja häpeää. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma- tai suunnitelma puuttui kolmasosalta Etelä-Suomen alueen kunnista. Useimmissa suunnitelmissa ikääntyneet oli kuitenkin tunnistettu auttamis- ja tukipalveluiden käyttäjinä. Kotihoidon ensivaiheen havaitsemisen ja puuttumisen jälkeen lähisuhde- ja perheväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneet ikäihmiset ohjattiin lähisuhdeja perheväkivaltatyöstä tai ikääntyneiden palveluista vastaavalle taholle. Viime vaiheen palveluina ovat turvakotien ja kolmannen sektorin tukimuodot. Kuntien lähisuhde- ja perheväkivallan yhdyshenkilöistä puolet piti henkilöstön valmiuksia melko hyvinä ja puolet kohtuullisina tai osittain puutteellisina. Toimenpide-ehdotukset: Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöllä edistetään väestön hyvinvointia ja turvallisuutta. Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteen mukaan Suomi on Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Kuntien tulee asettaa lähisuhde- ja perheväkivallan moniammatillinen koordinaatioryhmä. Kuntien tulee myös laatia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma, jossa ikääntyvien erityistarpeet otetaan huomioon. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemisessä on syytä muistaa, että väkivaltaa ehkäisevä työ kuuluu kaikille hallinnonaloille. Ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemisessä kuntien on tarpeen määritellä eri tahojen vastuut sekä huolehtia henkilökunnan tietotaidon kehittämisestä. Tulokset ja johtopäätökset: Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan valtakunnallinen tulostavoite saavutettiin osassa pelastuslaitoksia. Pelastustoimen alueiden ja kuntien välillä on kuitenkin hyvin suuria eroja niin valistuksella ja neuvonnalla tavoitetun väestön kuin järjestettyjen valistustilaisuuksien määrällä tarkasteltuna. Myös valistus- ja neuvontatyön toteutustapojen painotukset vaihtelevat pelastuslaitosten kesken merkittävästi. Tilanne on jatkunut samansuuntaisena useiden vuosien ajan. Toimenpide-ehdotukset: Valistus- ja neuvontatyön toteuttamisessa ja kehittämisessä tulee jatkossa kiinnittää huomioita tasapuolisuuteen ja vaikuttavuuteen sekä palvelujen toteuttamiseen uhkien ja riskien mukaisesti. Varsinkin palvelujen tasapuolisempaan saatavuuteen tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Tällä turvataan asukkaiden yhdenvertaisuus asuinpaikasta riippumatta. Nopean avun saanti Pelastustoimen hälytysten kokonaismäärä lisääntyi hieman edellisestä vuodesta. Ilmiö oli seurausta lähinnä myrskyjen aiheuttamista vahingontorjuntatehtävistä. Pelastustoimen valtakunnalliset toimintavalmiusaikatavoitteet täyttyivät lähes kaikissa pelastuslaitoksissa ja kunnissa. Arviointikohde: Pelastustoimi Ennalta ehkäisevä työ Pelastustoimen valistus- ja neuvontatyön määrissä on suuria alueellisia ja paikallisia eroja. Osa pelastuslaitoksista saavutti valtakunnallisen tavoitteen. Palvelujen tasapuolisempaan saatavuuteen tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Arviointitehtävä: Pelastustoimen valistus- ja neuvontapalvelujen toteutuminen ja saatavuus onnettomuuksien ennaltaehkäisevän työn osalta. Arviointitehtävä: Pelastustoimen nopean avun kysyntä ja saatavuus. Pelastustoimen hälytystehtävien määrä, siinä tapahtunut muutos sekä toimintavalmiusaikojen toteutuminen. Tulokset ja johtopäätökset: Pelastustoimen hälytystehtävien kokonaismäärä lisääntyi hieman edellisestä vuodesta. Kasvu on seurausta lähinnä
myrskyjen aiheuttamista vahingontorjuntatehtävistä, joiden määrä vaihtelee vuosittain paljon. Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi asetettu valtakunnallinen hanke on tuottanut tulosta ja automaattisen paloilmoittimien tarkistustehtävien määrä on vähentynyt useimmissa pelastuslaitoksissa jo kolmatta vuotta peräkkäin. Myös rakennuspalojen ja liikenneonnettomuuksien määrät jatkoivat laskuaan. Pelastustoimen tuottaman nopean avun toimintavalmiusajat toteutuivat pääsääntöisesti valtakunnallisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Erot onnettomuuskohteen tavoittamiseen kuluvassa ajassa vaihtelevat kuitenkin huomattavasti alueiden ja kuntienvälillä sekä vuorokaudenajan mukaan. Toimenpide-ehdotukset: Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista yhteistyötä laitteiston suunnittelussa, asentamisessa, kunnossapidossa ja viranomaisvalvonnassa. Pelastuslaitosten tulee tehostaa keskinäistä yhteistyötään ja käyttää pelastuslain mahdollistamia sekä muita toimiviksi havaittuja menettelytapoja asian edistämiseksi. Suunnitelmissa on huomioitu hyvin valtakunnalliset turvallisuussuunnittelulle asetetut painopisteet. Turvallisuussuunnitelmista puolet on päivitetty valmistumisen jälkeen. Paikallista turvallisuusyhteistyötä toteutetaan laajassa yhteistyössä alueen eri toimijoiden kesken. Turvallisuusyhteistyön toimintamalleissa ja työn aktiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja. Eroja on myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksissa. Turvallisuusyhteistyö on pääosissa kuntavetoista. Toimenpide-ehdotukset: Paikallista turvallisuusyhteistyötä tulee tukea alueilla, joilla työ ei ole aktiivista. Aluehallintovirastojen toimintaa paikallisen turvallisuusyhteistyön edistämisessä ja seurannassa tulee yhtenäistää. Kehitystoimenpiteitä tulee suunnata paikallisten turvallisuussuunnitelmien toteutumisen seurantaan ja vaikuttavuuden mittaamiseen. Uudistuneen pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen vaikutuksia palvelujen tasoon tulee seurata. Pelastustoimen hälytyspalvelujen toimintavalmiuden yksityiskohtainen arviointi vaatii erillistä tarkastelua. Tarkastelu tulee ulottaa toimintavalmiuden kokonaisuuteen, missä huomioidaan tarvittavilta osin kaikki keskeiset osatekijät. Arviointikohde: Paikallinen turvallisuusyhteistyö Paikalliset turvallisuussuunnitelmat on laadittu poikkeuksetta. Suunnitelmista on valmistumisen jälkeen päivitetty lähes puolet ja niissä on otettu hyvin huomioon valtakunnalliset turvallisuussuunnittelulle asetetut painopisteet. Paikallinen turvallisuusyhteistyö on pääosin kuntavetoista. Työn organisoitumisessa ja aktiivisuudessa on suuria eroja. Arviointitehtävä: Paikallisten turvallisuussuunnitelmien laadinta- ja päivitystilanne, sisältö sekä kytkeytyminen kunnan prosesseihin. Turvallisuusyhteistyön organisoituminen ja siihen osallistuvat toimijat. Tulokset ja johtopäätökset: Paikalliset turvallisuussuunnitelmat on poikkeuksetta laadittu.