KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 17.12.2015 COM(2015) 660 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1031/2006 täytäntöönpanosta Vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden syntyminen, käsittely ja maan rajat ylittävät siirrot Euroopan unionin jäsenvaltioissa 2010-2012 {SWD(2015) 291 final} FI FI

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 2 2. Jäsenvaltioiden kertomukset... 3 3. Vaarallisten jätteiden syntyminen... 4 4. Jätteiden siirrot jäsenvaltioista... 5 5. Jätteiden siirrot jäsenvaltioihin... 6 6. Laittomat siirrot, tarkastukset ja täytäntöönpanotoimet... 7 7. Yleiset päätelmät... 9 8. Seuraavaksi... 10

VAARALLISTEN JÄTTEIDEN JA MUIDEN JÄTTEIDEN SYNTYMISESSÄ, KÄSITTELYSSÄ JA SIIRROISSA TAPAHTUNEET MUUTOKSET EU:N JÄSENVALTIOISSA 2010-2012 1. JOHDANTO Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävistä siirroista ja loppukäsittelystä määrätään 22. maaliskuuta 1989 tehdyssä Baselin yleissopimuksessa, jonka sopimuspuolena Euroopan unioni (EU) on. Yleissopimuksen yleistavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä vaarallisten jätteiden haitallisilta vaikutuksilta. EU on perustanut omalle alueelleen jätteen siirtojen valvonta- ja tarkastusjärjestelmän yhdessä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaiden, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenmaiden ja muiden Baselin yleissopimuksen sopimuspuolina olevien kolmansien maiden kanssa. Yleissopimus saatettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä jätteiden siirrosta 14. kesäkuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 1, jäljempänä asetus. Asetusta, jota sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa, muutettiin vuonna 2014 asetuksella (EU) N:o 660/2014 2. Jäsenvaltiot toimittavat kunakin kalenterivuonna yleissopimuksen sihteeristölle edellistä kalenterivuotta koskevan kertomuksen, jossa käsitellään lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja ympäristönsuojelullisia toimenpiteitä 3. Kertomus toimitetaan myös Euroopan komissiolle yhdessä lisätietojen kanssa, jotka toimitetaan vastauksena kyselylomakkeeseen 4. Asetuksen 51 artiklan 4 kohdan mukaan komissio laatii kolmen vuoden välein täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, joka perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin vastauksiin. Vuosia 2010 2012 koskevat tiedot oli toimitettava Eurostatille viimeistään 18. kesäkuuta 2014. Tämä on neljäs täytäntöönpanokertomus, ja se kattaa vuodet 2010 2012. Komission kolmannessa, elokuussa 2012 julkaistussa kertomuksessa käsiteltiin kautta 2007 2009. Tämän kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan A ja B jaksossa annetaan yksityiskohtaista tietoa, joka perustuu kautta 2010 2012 koskeviin, jäsenvaltioiden Baselin yleissopimusta varten toimittamiin raportteihin. Jäsenvaltioiden vastaukset vuosia 2010 2012 koskevaan täytäntöönpanokyselyyn esitetään valmisteluasiakirjan E jaksossa. Jätteiden syntymistä, käsittelyä ja siirtoja koskevista määrällisistä tiedoista ja luvuista esitetään yhteenveto valmisteluasiakirjan A jakson taulukoissa ja kaavioissa. Keskeiset määritelmät esitetään valmisteluasiakirjan lisäyksessä A.1.0. Tässä kertomuksessa verrataan myös 27 jäsenvaltion 5 vuosia 2010 2012 koskevia vastauksia vuosien 2007 2009 tietoihin. Jotkin tässä kertomuksessa esitetyt vuosia 2007 1 EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1. 2 EUVL L 189, 27.6.2014, s. 135. 3 Asetuksen (EY) N:o 1013/2006 51 artiklan 1 kohta. 4 Asetuksen (EY) N:o 1013/2006 51 artiklan 2 kohta. 5 Kertomus ei koske Kroatiaa, joka liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013. 3

2009 koskevat luvut poikkeavat vuosia 2007 2009 koskevasta kertomuksesta, koska jäsenvaltioilta on saatu myöhemmin lisää vastauksia, jotka on nyt otettu huomioon. Käsitteitä tuonti ja vienti käytetään Baselin yleissopimuksessa kaikkien yleissopimuksen sopimuspuolivaltioon tai -valtiosta tapahtuvien siirtojen yhteydessä. EU:n lainsäädännössä näitä käsitteitä taas käytetään vain, kun on kyse Euroopan unionista sen ulkopuolelle tai Euroopan unioniin sen ulkopuolelta suuntautuvasta siirrosta. Tässä asiakirjassa kuitenkin termit tuonti ja vienti on ymmärrettävä siinä merkityksessä, jossa niitä käytetään Baselin yleissopimuksessa, eli ne kattavat sekä EU:n ulkopuolelle tai ulkopuolelta suuntautuvat että jäsenvaltioiden väliset EU:n sisäiset siirrot. 2. JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET Tätä kertomusta laadittaessa useimmat jäsenvaltiot olivat vastanneet sekä Baselin yleissopimuksen mukaiseen että komission kyselylomakkeeseen vuosien 2010 2012 osalta 6. Vaikka kaikki vuotta 2012 koskevat kertomukset olisi pitänyt toimittaa komissiolle 31. joulukuuta 2013 mennessä, jäsenvaltioille annettiin lisäaikaa. Määräaika Baselin yleissopimuksen perusteella annettavan kertomuksen kvantitatiivisten tietojen analysoinnille oli 18. kesäkuuta 2014. Espanja, Irlanti, Liettua ja Luxemburg toimittivat vuotta 2012 koskevat Baselin yleissopimuksen mukaiset kertomuksensa vasta tämän määräajan jälkeen, joten niitä ei voitu ottaa huomioon valmisteluasiakirjan A jaksossa. Jäsenvaltioiden välillä siirretyn jätteen kokonaismäärissä ilmeni useita epäjohdonmukaisuuksia vienti- ja tuontimaiden ilmoittamien määrien suhteen. Vähiten tarkkaa raportointi oli vuonna 2011, jolloin vaarallisten jätteiden tuonnin määrä oli 17 prosenttia suurempi kuin viennin määrä. Tämä ero oli 5 prosenttia kaikissa kirjallisen ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyn piiriin kuuluvan jätteen, jäljempänä ilmoitettu jäte, siirroissa. Vaarallisen jätteen osalta vuonna 2012 ero oli 10 prosenttia (1 prosentti kaikesta ilmoitetusta jätteestä), ja vuonna 2010 se oli 12 prosenttia (2 prosenttia kaikesta ilmoitetusta jätteestä). Nämä huomattavat epäjohdonmukaisuudet osoittavat, että EU:ssa tarvittaisiin koko unionin laajuista sähköistä tiedonsiirtojärjestelmää, jota kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset käyttäisivät. Luxemburg oli yksi niistä jäsenvaltioista, jonka ilmoittama maasta siirretyn jätteen määrä vaikutti olevan selvästi liian alhainen. Luxemburg raportoi vuonna 2011 vieneensä 103 000 tonnia ilmoitettua jätettä Saksaan, mutta Saksa raportoi tuoneensa 498 000 tonnia Luxemburgista samana vuonna. Myös Luxemburgin ja Belgian välisissä jätteiden siirroissa oli havaittavissa samanlainen kehitys. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2009 vaarallisen jätteen tuonnin määrä oli vain 0,3 prosenttia pienempi kuin viennin määrä. Vuonna 2008 se oli 20 prosenttia pienempi. Kaiken ilmoitetun jätteen osalta luku oli 9 prosenttia suurempi vuonna 2009. Yksi mahdollinen selitys havaituille epäjohdonmukaisuuksille on, että jäsenvaltiot eivät mahdollisesti ilmoita jätteiden siirtoja samalla tavalla. Jätteen tuojien ja viejien on täytettävä ilmoitus- ja siirtoasiakirjat asetuksen liitteiden IA ja IB mukaisesti. 6 Puolan toimittamissa asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisissa kertomuksissa vuosien 2010 ja 2011 tiedot olivat täysin samat. 4

Ilmoitusasiakirjaan on merkittävä siirrettäväksi suunnitellun jätteen kokonaismäärä, kun taas siirtoasiakirjassa pyydetään ilmoittamaan jätemäärä. Jos jäsenvaltiot ilmoittavat näissä kohdissa eri määriä, tämä voi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin. 3. VAARALLISTEN JÄTTEIDEN SYNTYMINEN Vaaralliset jätteet määritellään jätevirta- ja/tai ainesosaluettelon (yleissopimuksen luokat Y1 18 ja Y19 45) sekä eräiden vaarallisten ominaisuuksien perusteella. Kuitenkin siinä tapauksessa, että jäte määritellään vaaralliseksi kansallisessa lainsäädännössä, sitä pidetään vaarallisena myös yleissopimuksen nojalla. Muilla jätteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kotitalouksista kerättyjä jätteitä ja kotitalousjätteiden polttamisessa syntyviä jäämiä. Molemmat mainitut jäteluokat koostuvat erityistä huomiota vaativista jätteistä, ja niitä on Baselin yleissopimuksen mukaan valvottava vastaavalla tavalla kuin vaarallisia jätteitä (luokat Y46 ja Y47). Täydellinen luettelo yleissopimuksen mukaisista Y- koodeista esitetään valmisteluasiakirjan D jaksossa 7. Tätä kertomusta laadittaessa tiedot syntyneen vaarallisen jätteen kokonaismäärästä olivat vielä puutteellisia, sillä moni jäsenvaltio ei ollut toimittanut mitään tietoja 8. Puuttuvia tietoja täydennettiin arvioilla, jotka perustuivat edellisten vuosien tietoihin. EU-27-maissa syntyi 76 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä vuonna 2012. Vuonna 2011 määrä oli 75 miljoonaa ja vuonna 2010 se oli 76 miljoonaa. Vuosina 2007 2009 ja 2010 2012 syntyneen vaarallisen jätteen kokonaismäärä väheni 4 prosenttia. Vuotuinen keskimääräinen määrä oli 79 miljoonaa tonnia vuosina 2007 2009 ja 75 miljoonaa tonnia vuosina 2010 2012. Pitkän aikavälin tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että vuosina 2000 2012 vaarallisen jätteen vuotuinen määrä lisääntyi 26 prosenttia. Tällä raportointikaudella vaarallisten jätteiden vuotuinen kokonaismäärä henkeä kohden EU-27-maissa oli 151 kiloa vuonna 2012, 149 kiloa vuonna 2011 ja 151 kiloa vuonna 2010. Määrä on vähentynyt vuosien 2007 2009 keskimääräisestä 158 kilosta, mutta lisääntynyt 22 prosenttia vuodesta 2000. Tämä kehitys saattaa selittyä sillä, että syntyneen jätteen määrä on vähentynyt rahoitus- ja talouskriisin vuoksi. Kuten vuosina 2007 2009, myös vuosina 2010 2012 eniten vaarallista jätettä syntyi Saksassa: 17 miljoonaa tonnia vuonna 2012. Seuraavaksi eniten vaarallista jätettä syntyi Italiassa ja Ranskassa, 11 miljoonaa tonnia kummassakin. Vähiten vaarallista jätettä vuonna 2012 tuotti Malta (27 000 tonnia) ja seuraavaksi vähiten Slovenia (78 000 tonnia) ja Latvia (85 000 tonnia). Suurin lisäys oli Kyproksen määrässä: vuonna 2011 määrä oli 84 000 tonnia, vuonna 2012 taas 480 000 tonnia. Eniten määrä väheni Bulgariassa, 647 000 tonnista vuonna 2010 vain 160 000 tonniin vuonna 2012. Jäsenvaltiot eivät ole antaneet mitään selitystä näille muutoksille. Henkeä kohti laskettuna eniten vaarallista jätettä syntyi Virossa sekä vuosina 2010 2012 että 2007 2009, keskimäärin 6 902 kiloa henkeä kohti. Vähiten jätettä henkeä kohti syntyi 7 Baselin yleissopimuksessa valvottavat jätetyypit luokitellaan Y-koodeilla ilmaistuun luokkiin. Koodien käyttö ilmoituksissa vaihteli jäsenvaltioittain. Jotkin maat käyttävät niitä koko raportointikauden ajan, toiset eivät, ja jotkin maat taas käyttivät Euroopan jäteluettelon koodeja. 8 Annetut vaarallisen jätteen syntymistä koskevat tiedot perustuvat jätetilastoasetukseen. 5

Romaniassa, keskimäärin kymmenen kiloa vuosina 2010 2012. Seuraavaksi vähiten syntyi Kreikassa, 22 kiloa henkeä kohti. Myös vuosina 2007 2009 vähiten jätettä syntyi Romaniassa, kuusi kiloa henkeä kohti. 4. JÄTTEIDEN SIIRROT JÄSENVALTIOISTA Jäsenvaltioiden toimittamien virallisten tietojen mukaan vuonna 2012 kaiken EU-27- maista siirretyn ilmoitetun jätteen määrä oli 14 miljoonaa tonnia, joista viisi miljoonaa tonnia vaarallista jätettä (eli noin 7 prosenttia kaikesta vuonna 2012 syntyneestä vaarallisesta jätteestä). Vuosina 2011 määrä oli 15 miljoonaa tonnia ja vuonna 2010 12 miljoonaa tonnia (vaarallista jätettä siirrettiin kumpanakin vuonna kuusi miljoonaa tonnia). Vuosina 2007 2009 kaiken ilmoitetun jätteen siirtojen määrä oli 11 miljoonaa tonnia, joista kahdeksan miljoonaa tonnia oli vaarallista jätettä (eli noin 10 prosenttia kaikesta vuonna 2012 syntyneestä vaarallisesta jätteestä). Ajanjaksolla 2001 2011 kaiken jäsenvaltioista siirretyn ilmoitetun jätteen määrä lisääntyi 126 prosenttia. Suuntaus kääntyi vuonna 2012, kun viedyn jätteen määrä väheni hieman eli 2 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna. Jäsenvaltioista siirretyn vaarallisen jätteen määrä lisääntyi vuosina 2001 2007 huomattavasti, 154 prosenttia. Vuosina 2007 2012 jäsenvaltioista siirretyn vaarallisen jätteen määrä kuitenkin väheni 32 prosenttia. Alankomaat oli vuosien 2007 2009 tapaan edelleen suurin kaiken ilmoitetun jätteen viejä : sen vienti oli kolme miljoonaa tonnia vuonna 2012. Toiseksi suurin viejä oli Saksa, jonka vienti oli kaksi miljoonaa tonnia vuonna 2012. Saman ajanjakson pienin viejä oli Viro, jonka vienti oli 3 000 tonnia vuonna 2012. Ranska ja Italia olivat vuosina 2010 2012 kaksi suurinta vaarallisen jätteen viejää ; niistä vuonna 2012 siirretyt määrät olivat 985 tonnia Ranskasta ja 977 tonnia Italiasta. Vuosina 2007 2009 suurin viejä oli Alankomaat, mutta vuonna 2010 sieltä siirretyn vaarallisen jätteen määrä väheni 73 prosenttia. Vähiten vaarallista jätettä siirrettiin vuosina 2010 2012 Bulgariasta, Kyproksesta, Romaniasta, Slovakiasta ja Virosta. Vuonna 2009 jäteluokka Y1 Y18 oli määrällisesti suurin jäteluokka; sen osuus kaikesta EU-27-maista siirretystä ilmoitetusta jätteestä oli 37 prosenttia. Luokan Y19 Y45 osuus oli 13 prosenttia ja luokan Y46 Y47 osuus 12 prosenttia. Vaikka jäteluokkien Y19 Y45 (13 15 prosenttia) ja Y46 47 (9 14 prosenttia) osuudet olivat suunnilleen samat vuosina 2010 2012, luokan Y1 18 osuus kaikesta EU-27-maista siirretystä ilmoitetusta jätteestä laski jatkuvasti (37 prosenttia vuonna 2009 ja 16 prosenttia vuonna 2012). Tämä johtuu siitä, että jätteen luokittelussa käytetään entistä enemmän EU:n koodeja tai kansallisia koodeja Y-koodien sijasta. Jätteiden siirroista EU:sta muualle 34 prosenttia luokiteltiin vuonna 2009 EU:n tai kansallisten koodien mukaisesti, kun vuonna 2012 tämä osuus oli 55 prosenttia. Vuonna 2012 vain 1 prosentti jätteistä siirrettiin luokittelemattomina. Vuonna 2011 luokittelemattomina siirrettyjen jätteiden osuus oli 0 prosenttia. Tämä on huomattava vähennys verrattuna aiempiin vuosiin, jolloin luokittelemattomina siirrettyjen jätteiden osuudet olivat 3 prosenttia (2009) ja 4 prosenttia (2010). Vähennys on vieläkin selvempi, kun sitä verrataan aiempiin vuosiin (2005 2008), jolloin luokittelemattoman jätteen osuus oli 7 14 prosenttia. Ainoat jäsenvaltiot, joista vuonna 2012 siirrettiin luokittelemattomia jätteitä, olivat Ranska, Kreikka ja Luxemburg. 6

EU:n vaarallisesta jätteestä 94 prosenttia käsiteltiin alkuperämaassa vuonna 2012 9. Suurin osa jäsenvaltioista muualle siirretystä vaarallisesta jätteestä oli tarkoitettu hyödynnettäväksi. Vuosina 2012 ja 2011 hyödyntämisaste oli 70 prosenttia ja vuonna 2010 se oli 73 prosenttia. Vuosina 2007 2009 hyödynnettiin suurempi osa viedystä vaarallisesta jätteestä: 72 prosenttia vuonna 2009, 73 prosenttia vuonna 2008 ja 78 prosenttia vuonna 2007 10. Vuonna 2012 kaikesta EU-27-maista hyödynnettäväksi siirretystä vaarallisesta jätteestä 24 prosenttia oli peräisin Ranskasta. Seuraavaksi suurimmat vaarallisen jätteen viejät olivat Belgia (16 prosenttia) ja Alankomaat (14 prosenttia). Vuonna 2009 peräti 39 prosenttia EU-27-maista hyödynnettäväksi siirretystä vaarallisesta jätteestä oli peräisin Alankomaista. Ilmoitetun jätteen vienti OECD:n ulkopuolisiin maihin lisääntyi vuonna 2011, jolloin Suomesta vietiin suuri määrä rautaoksidijätettä Kiinaan. Myöhemmin tämän aineen luokittelua muutettiin niin, ettei kyseessä ollut enää jäte, eivätkä Suomen viranomaiset enää tehneet siitä ilmoituksia. 5. JÄTTEIDEN SIIRROT JÄSENVALTIOIHIN EU-27-maihin siirretyn ilmoitetun jätteen kokonaismäärä oli vuonna 2012 noin 17 miljoonaa tonnia, josta seitsemän miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Vuonna 2011 tämä luku oli 16 miljoonaa tonnia (josta yhdeksän miljoonaa tonnia vaarallista jätettä), ja vuonna 2010 se oli 14 miljoonaa tonnia (joista kahdeksan miljoonaa tonnia vaarallista). Kaiken jäsenvaltioihin siirretyn ilmoitetun jätteen keskimääräinen vuotuinen määrä on kasvanut 13 miljoonasta tonnista vuosina 2007 2009 16 miljoonaan tonniin vuosina 2010 2012 (kumpanakin kautena vaarallisen jätteen osuus oli kahdeksan miljoonaa tonnia). Kaiken jäsenvaltioihin siirretyn ilmoitetun jätteen määrä kasvoi 129 prosenttia vuosina 2001 2012. Samana ajanjaksona jäsenvaltioihin siirretyn vaarallisen jätteen määrä kasvoi 127 prosenttia, vaikka vuonna 2012 vähennystä edellisestä vuodesta oli 23 prosenttia. Kaiken EU-12-maihin 11 siirretyn ilmoitetun jätteen määrä kasvoi tämän raportointikauden aikana jyrkästi: vuonna 2010 määrä oli 172 000 tonnia, vuonna 2011 peräti 679 000 tonnia ja vuonna 2012 taas 692 000 tonnia. Tämä johtui lähinnä Latviaan ja Slovakiaan tuotua ja niissä hyödynnettyä jätettä koskevien ilmoitusten lisääntymisestä. Latviaan hyödynnettäväksi tuotu jäte oli pääasiassa jäteperäisiä polttoaineita. Slovakiaan suuntautuneen tuonnin pääosan muodosti 147 000 tonnia muuta jätettä, josta 95 prosenttia oli Itävallasta hyödynnettäväksi siirrettyä jätettä. Saksa oli tänä raportointikautena vuosien 2007 2009 tapaan kaiken ilmoitetun jätteen suurin tuoja. Sinne siirrettiin kuusi miljoonaa tonnia jätettä vuonna 2012. Toiseksi suurin tuoja vuonna 2012 oli Ranska, jonne siirrettiin kaksi miljoonaa tonnia jätettä. 9 Vuodelta 2012 ei ollut saatavilla kaikkia tietoja, joten niiden osalta käytettiin aiempiin tietoihin perustuvia arvioita. 10 Osa vaarallisista jätteistä toimitettiin käsittelyyn, jossa yhdistyivät hävittäminen ja hyödyntäminen. 11 Maat, jotka ovat liittyneet EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen, Kroatiaa lukuun ottamatta. 7

Nämä kaksi maata olivat molempina raportointikausina myös suurimmat vaarallisen jätteen tuojat. Saksaan tuotiin kolme miljoonaa ja Ranskaan miljoona tonnia vuonna 2012. Maltaan sen sijaan ei siirretty mitään jätteitä niin tänä raportointikautena kuin edellisenäkään (2007 2009). Toiseksi vähiten jätettä tuotiin Portugaliin, vain 1 000 tonnia vuonna 2012. Koko määrä oli vaarallista jätettä. EU-27-maihin suuntautuneiden siirtojen määrällisesti suurin jäteluokka oli Y1-Y18 samoin kuin kyseisistä maista pois suuntautuvissa siirroissa. Luokan osuus kaikesta EU- 27-maihin siirretystä ilmoitetusta jätteestä oli 20 prosenttia vuonna 2012. Luokan Y19 Y45 osuus oli 11 prosenttia ja luokan Y46 Y47 osuus 7 prosenttia kyseisenä vuonna. Vuonna 2010 luokan Y1-Y18 osuus oli 26 prosenttia, luokan Y19 Y45 osuus 14 prosenttia ja luokan Y46 Y47 osuus 8 prosenttia. Syy määrien vähenemiseen on sama kuin viennissä : jätteen luokittelussa käytetään entistä enemmän EU:n koodeja tai kansallisia koodeja Baselin yleissopimuksen mukaisten Y-koodien sijasta. Jätteiden EU:hun suuntautuvista siirroista 44 prosenttia luokiteltiin vuonna 2010 EU:n tai kansallisten koodien mukaisesti, kun vuonna 2012 tämä osuus oli 61 prosenttia. Huomattakoon, että vuotta 2009 koskevat tiedot eivät olleet saatavilla analyysia varten. EU-27-maihin siirretyn luokittelemattoman jätteen osuus oli 1 prosentti vuonna 2012 ja 0 prosenttia vuonna 2011. Vuonna 2010 tämä luku oli 9 prosenttia ja vuonna 2009 se oli 13 prosenttia. Vuonna 2012 ainoat maat, jotka eivät luokitelleet kaikkea jätettä, olivat Belgia, Kypros, Latvia, Ranska, Slovakia ja Tšekki. Eniten luokittelematonta jätettä (55 000 tonnia) siirrettiin Ranskaan. Suuri osa jäsenvaltioihin siirretystä vaarallisesta jätteestä hyödynnettiin. Viime vuosina hyödyntämisaste on kuitenkin laskenut. Vuonna 2003 EU-maihin siirretystä vaarallisesta jätteestä hyödynnettiin 89 prosenttia, mutta vuonna 2012 hyödyntämisaste oli 69 prosenttia, mikä tarkoittaa, että entistä suurempi osuus vaarallisesta jätteestä lähetettiin huolehtimislaitoksiin. Kaikesta EU-27-maihin hyödynnettäväksi siirretystä vaarallisesta jätteestä 41 prosenttia tuotiin vuonna 2012 Saksaan. Suuria määriä vaarallisia jätteitä vietiin hyödynnettäväksi myös Ranskaan (13 prosenttia) ja Alankomaihin (12 prosenttia). Nämä kolme maata olivat suurimpia hyödynnettäväksi tarkoitetun vaarallisen jätteen tuojia myös vuonna 2009. Kuten edellisellä raportointikaudella, lähes kaikki vaarallisen ja muun ilmoitetun jätteen jäsenvaltioihin vuosina 2010 2012 suuntautuneet siirrot olivat peräisin muista jäsenvaltioista tai EFTA-maista (97 prosenttia vaarallisesta jätteestä ja 98 prosenttia kaikesta ilmoitettavasta jätteestä). Muista kuin OECD-maista peräisin olevan jätteen osuus oli vuosina 2010 2012 erittäin pieni (3 prosenttia tai vähemmän) sekä vaarallisen jätteen että kaikkien ilmoitettujen jätevirtojen osalta. 6. LAITTOMAT SIIRROT, TARKASTUKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET EU-27-maissa ilmoitettiin raportointikaudella 2010 2012 yli 2 500 laittomasta siirroista. Tapausten määrä lisääntyi vuosi vuodelta (noin 700 tapausta vuonna 2010, 800 vuonna 8

2011 ja 1000 vuonna 2012) 12. Vuonna 2009 tapauksia oli noin 400. Laittomien siirtojen tonnimääristä ei ollut mahdollista antaa tietoja, koska jäsenvaltioiden ilmoittamissa yksiköissä oli epäjohdonmukaisuuksia. Useat maat esimerkiksi määrittivät laittomasti siirretyn jätteen määrän kontteina tai kuormina eikä tonneina. Ilmoituksia laittomista jätteiden siirroista saatiin useimmista jäsenvaltioista. Ainoastaan Malta ja Espanja eivät ilmoittaneet raportointikaudella yhtään laitonta siirtoa, ja Romania ilmoitti vain yhden tapauksen. Suurimman määrän tapauksia vuosina 2010 2012 ilmoitti Belgia. Belgian, Saksan ja Alankomaiden osuus kaikista tapauksista oli lähes 60 prosenttia tänä aikana. Yhteenveto näistä tiedoista on valmisteluasiakirjan lisäyksessä A.2.0. Jätteiden laittomia siirtoja koskevien ilmoitusten runsaus saattaa olla merkki siitä, että laittomien siirtojen määrä on lisääntynyt huomattavasti edellisen raportointikauden jälkeen. Vaihtoehtoisesti se voi heijastaa sitä, että jäsenvaltioiden raportointi on parantunut tai valvontatoimenpiteet tehostuneet, esimerkiksi pistokokein tehtävien tarkastusten lisäämisen ansiosta. Vuonna 2012 julkaistussa IMPEL-verkon 13 raportissa todettiin rikkomuksia keskimäärin 25 prosentissa tapauksista, joissa oli tehty fyysinen tarkastus. Tämä viittaisi siihen, että jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimien tehokkuudessa olisi parantamista ja että vaikka jätteiden laittomista siirroista on tehty entistä enemmän ilmoituksia, suuri osa laittomista siirroista jää edelleen havaitsematta 14. Edellä esitetyt seikat saattavat viitata siihen, että laittomien siirtojen todellinen määrä oli vuosina 2010 2012 huomattavasti suurempi kuin mitä virallisesti ilmoitettiin. Määrää on kuitenkin vaikea arvioida. Jäsenvaltioiden raportointi pistokokein tehtyjen tarkastusten määrästä oli yleisesti ottaen puutteellista ja vaihteli suuresti. Joissakin tapauksissa ilmoitettiin tarkastusten kokonaismäärä, kun taas toisissa tapauksissa määrä oli eritelty esimerkiksi hallinnollisten tarkastusten tai fyysisten tarkastusten lukumäärän mukaan tai sen mukaan, mikä oli tarkastukset suorittanut viranomainen. Nämä epäjohdonmukaisuudet johtuivat siitä, että jäsenvaltiot määrittelivät pistokokein tehtävät tarkastukset eri tavoin. Esimerkiksi Belgia määritti pistokokein tehtävät tarkastukset yksittäisiksi fyysisiksi tarkastuksiksi, kun taas toiset jäsenvaltiot (esimerkiksi Luxemburg) ymmärsivät ne laajempana toimintana, joihin sisältyi mahdollisesti useita fyysisiä tarkastuksia. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot pystyivät ilmoittamaan tarkastusten täsmällisen määrän, kun taas toiset ilmoittivat vain, että tarkastuksia tehtiin, täsmentämättä sitä, kuinka usein. IMPEL-raportin mukaan hallinnolliset ja fyysiset tarkastukset olisi laskettava erikseen, minkä jälkeen ne olisi laskettava yhteen, jolloin saadaan tarkastusten kokonaismäärä. Puola on esimerkki jäsenvaltiosta, joka pystyi toimittamaan hyvälaatuisia tietoja pistokokein tehdyistä tarkastuksista. Puola ilmoitti vuonna 2011 yhteensä 3 200 pistokokeesta, joista 122 oli laitosten tarkastuksia ja 2 900 kuormien tarkastuksia. Puolaan 12 On todennäköistä, että osa tapauksista ilmoitettiin kahdesti, sekä määrämaan että lähettäjämaan ilmoituksissa. 13 Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. 14 IMPEL (2012) TFS Enforcement Actions III Project Report (March October 2012), 2012, http://impel.eu/wp-content/uploads/2013/07/impel-enforcement-actions-iii-year-1-final-reportamended-mn-080713.pdf. 9

siirrettiin 77 000 tonnia vaarallista jätettä ja sieltä siirrettiin pois 14 000 tonnia vuonna 2011. Pistokokein tehtyjä tarkastuksia oli siis 35 kutakin siirrettyä 1 000 jätetonnia kohden. Tarvitaan kuitenkin kattavampia tietoja, jotta voitaisiin mikäli yleensä mahdollista määrittää koko EU:n laajuisesti suositeltava käytäntö sille, miten monta pistokoetta olisi tehtävä kutakin siirrettyä 1 000 jätetonnia kohden. Kuten vuosina 2007 2009, tavallisimmat syyt siirron laittomuudelle olivat, että niiden suorittamisesta ei ollut ilmoitettu asiasta vastaavalle viranomaiselle tai ne olivat asetuksessa asetetun siirtoa koskevan kiellon vastaisia. Tällaisessa tilanteessa tyypillisesti toteutettuja toimenpiteitä olivat jätteen palauttaminen alkuperämaahan ja sakon määrittäminen. 7. YLEISET PÄÄTELMÄT Raportointi ja tietojen laatu Jäsenvaltioiden raportointikaudella 2010 2012 toimittamien vastausten määrä oli suurempi kuin edellisellä raportointikaudella 2007 2009. Viejä- ja tuojamaiden ilmoittamissa maan rajan ylittävien siirtojen määrissä oli huomattavia epäjohdonmukaisuuksia. Vähiten tarkkaa raportointi oli vuonna 2011, jolloin vaarallisten jätteiden tuonnin määrä oli 17 prosenttia suurempi kuin viennin määrä. Kaiken ilmoitetun jätteen osalta ero oli 5 prosenttia. Jos käyttöön saataisiin koko EU:n laajuinen sähköinen tiedonsiirtojärjestelmä, jota kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset käyttäisivät, olisi tilastoissa vähemmän epäjohdonmukaisuuksia. Luokittelemattomina siirretyn jätteen määrä väheni tällä raportointikaudella edelleen. Vuonna 2012 vain 1 prosentti jätteestä siirrettiin luokittelemattomana. Vuonna 2009 tämä luku oli 3 prosenttia. Vähennys on vieläkin selvempi, kun sitä verrataan aiempiin vuosiin (2005 2008), jolloin luokittelemattoman jätteen osuus oli 7 14 prosenttia. Vuonna 2012 julkaistun IMPEL-raportin mukaan vaikuttaa siltä, että laittomien siirtojen todellinen määrä oli vuosina 2010 2012 huomattavasti suurempi kuin mitä jäsenvaltiot virallisesti ilmoittivat. Vaarallisten jätteiden syntyminen Vaarallisen jätteen määrä pysyi vakaana raportointikauden ajan. Vuonna 2012 EU-27- maissa syntyi 76 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Vuonna 2011 määrä oli 75 miljoonaa tonnia ja vuonna 2010 76 miljoonaa tonnia. Vuosina 2007 2009 ja 2010 2012 syntyneen vaarallisen jätteen kokonaismäärä väheni 4 prosenttia. Vuotuinen keskimääräinen määrä vuosina 2007 2009 oli 79 miljoonaa tonnia ja vuosina 2010 2012 hieman vähemmän, 75 miljoonaa tonnia. Pitkän aikavälin tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että vuosina 2000 2012 vaarallisen jätteen vuotuinen määrä lisääntyi 26 prosenttia. Jätteiden siirrot Tämän raportointikauden aikana ilmoitetun jätteen maan rajan ylittävien siirtojen määrä EU-27-maissa lisääntyi. Vuonna 2012 näistä maista siirretyn ilmoitetun jätteen kokonaismäärä oli 14 miljoonaa tonnia (12 miljoonaa tonnia vuonna 2009 ja 6 miljoonaa tonnia vuonna 2001). Vuonna 2012 EU-27-maihin siirretyn ilmoitetun jätteen kokonaismäärä oli 17 miljoonaa tonnia (14 miljoonaa tonnia vuonna 2009 ja 7 miljoonaa 10

tonnia vuonna 2001). Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että EU-27 on ilmoitetun jätteen nettotuoja 15. Vaikka ilmoitetun jätteen maan rajan ylittävät siirrot yleisesti lisääntyivät, vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen määrä väheni tällä raportointikaudella. EU-27- maista siirrettiin vuonna 2012 viisi miljoonaa tonnia vaarallista jätettä ja niihin vuorostaan siirrettiin seitsemän miljoonaa tonnia. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että EU-27 on vaarallisen jätteen nettotuoja kahden miljoonan tonnin erolla. Lisäksi vuonna 2012 maan rajan ylittävien vaarallisten jätteiden siirroista 90 prosenttia tapahtui jäsenvaltioiden välillä eikä niiden ja kolmansien maiden välillä (tämä luku oli 86 prosenttia vuosina 2011 ja 2010). Tämä osoittaa, että vaarallisen jätteen käsittely oli EU-27-maissa hyvin omavaraista. Alkuperämaassa käsiteltävän vaarallisen jätteen määrä on lisääntynyt edellisestä raportointikaudesta. Vuonna 2012 EU-27-maiden vaarallisesta jätteestä 94 prosenttia käsiteltiin alkuperämaassa. Irlannin, Luxemburgin, Maltan ja Slovenian viennin osuus oli yli 40 prosenttia. Vuonna 2009 alkuperämaassa käsiteltiin 90 prosenttia EU-27-maiden vaarallisesta jätteestä. Suurin osa vuonna 2012 maan rajan yli siirretystä vaarallisesta jätteestä hyödynnettiin (69 prosenttia jäsenvaltioihin suuntautuneista siirroista ja 70 prosenttia jäsenvaltioista pois suuntautuneista siirroista). Molemmat luvut ovat alhaisemmat kuin vuonna 2009, mikä tarkoittaa, että entistä suurempi osuus vaarallisesta jätteestä käsiteltiin huolehtimislaitoksissa. Laittomat jätteiden siirrot EU27-maissa havaittiin vuosina 2010 2012 ilmoitusten mukaan yli 2 500 laitonta siirtoa, joista noin 1 000 vuonna 2012. Vuonna 2009 tapauksia oli noin 400. Koska laittomia siirtoja koskevat tiedot olivat heikkolaatuisia ja pistokokein tehtyjen tarkastusten määrissä oli eroja, ei ole mahdollista tehdä perusteellista analyysia EU-27-maiden ja yksittäisten jäsenvaltioiden kyvystä vähentää laittomien siirtojen määrää. 8. SEURAAVAKSI Baselin yleissopimuksen sopimuspuolten 12. konferenssissa hyväksyttiin uusi kansallisen raportoinnin malli vuodelle 2016 ja siitä eteenpäin 16. Uuden mallin on tarkoitus parantaa raportoinnin laatua erityisesti jätteiden luokittelun osalta. Vastaisuudessa yleissopimuksen liitteeseen VIII (Luettelo A) sisältyvien vaarallisten jätteiden koodien ilmoittaminen ei enää ole harkinnanvaraista. Asetuksella (EU) N:o 660/2014 tehtyjä muutoksia aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2016. Näissä muutoksissa annetaan uusi tarkastusten määritelmä ja ilmaisu pistokokein tehtävät tarkastukset korvataan uudella yleisemmällä käsitteellä tarkastukset, minkä on tarkoitus parantaa jäsenvaltioiden vastausten johdonmukaisuutta. Muutossäädöksen 15 Selvien johtopäätösten tekeminen on vaikeaa siksi, että tuonnista tehdyt ilmoitukset vaikuttivat olevan liiallisia. 16 Tämä ei vaikuta komission seuraavaan kertomukseen, joka koskee kolmivuotiskautta 2013 2015. 11

mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä 1. tammikuuta 2017 mennessä tarkastussuunnitelmat, joihin sisältyvät tietyt vähimmäisvaatimukset ja jotka perustuvat riskinarviointiin. Sen tarkoituksena olisi muun muassa määrittää vaadittavien tarkastusten vähimmäismäärä. Lisäksi muutossäädöksellä laajennetaan tarkastuksiin osallistuvien viranomaisten valtuuksia, jotta ne voivat todisteiden perusteella päättää, onko siirrettävä aine tai esine jätettä ja voidaanko jätteen siirron katsoa olevan laiton. Kuten 2. joulukuuta 2015 hyväksytyssä kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ilmoitetaan, komissio toteuttaa lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että asetus pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja että raaka-aineiden hävikin estämiseksi kiinnitetään erityistä huomiota arvokkaisiin jätevirtoihin, kuten romuajoneuvoihin. 12