EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION KERTOMUS

Transkriptio

1

2 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2009) 415 lopullinen KOMISSION KERTOMUS maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta vuosina (Komission ensimmäinen kertomus tieliikenteen työaikasääntöjen täytäntöönpanosta) {SEC(2009)1099}

3 KOMISSION KERTOMUS maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta vuosina (Komission ensimmäinen kertomus tieliikenteen työaikasääntöjen täytäntöönpanosta) 1. JOHDANTO Tässä kertomuksessa käsitellään maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY 1 täytäntöönpanoa. Direktiivissä annetaan työaikaa, taukoja ja yötyötä koskevat säännökset. Sen tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta, ehkäistä kilpailun vääristymistä ja taata liikkuvien työntekijöiden turvallisuus ja terveys. Direktiivillä täydennetään asetuksessa (EY) N:o 561/2006 annettuja säännöksiä ajo- ja lepoajoista. Kyseisillä säännöksillä on suora vaikutus liikenneturvallisuuteen ja kilpailuun, koska niissä määritellään suurin sallittu ajoaika. Direktiivin 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi täytynyt antaa vuosia 2005 ja 2006 koskevat kertomuksensa 30. syyskuuta 2007 mennessä, mutta komissio oli saanut määräaikaan mennessä ainoastaan kaksi kansallista kertomusta. Tästä syystä komissio aloitti velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt useimpia jäsenvaltioita vastaan. Yksi syy tähän epätyydyttävään tilanteeseen oli se, että useat jäsenvaltiot eivät olleet ilmoittaneet ajoissa direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovatkin nyt panneet direktiivin täytäntöön, vain hyvin harvat niistä ilmoittivat ajoissa direktiivin täysimääräisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kaikki kertomuksen toimittaneet jäsenvaltiot käyttivät vakiolomakkeen laatimisesta 22. syyskuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2 vahvistettua vakiolomaketta. Useimmat kertomukset olivat täydellisiä ja yhdenmukaisia, mutta niissä ei annettu tarkkoja lukuja direktiivin 2002/15/EY nojalla tehdyistä tarkastuksista ja niissä havaituista rikkomuksista. Nämä tärkeät tiedot olisi saatava käyttöön, jotta kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden tehokkuutta voitaisiin arvioida. Bulgariasta ja Romaniasta tuli Euroopan unionin jäsenvaltioita vasta raportointikauden päätyttyä 1. tammikuuta 2007, joten niiden ei tarvinnut antaa kansallisia kertomuksia eikä niitä ole tästä syystä otettu huomioon. 1 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä (EYVL L 80, , s. 35). Komission päätös, tehty 22 päivänä syyskuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 561/ artiklassa tarkoitetun vakiolomakkeen laatimisesta raportointia varten (K(2008)5123 lopullinen). 2

4 2. DIREKTIIVI 2002/15/EY 2.1. Yleistä Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annettu direktiivi 2002/15/EY täydentää ajo- ja lepoaikoja koskevaa asetusta (EY) N:o 561/2006, jolla säännellään ammattikuljettajien työtoiminnan tärkeintä osaa eli tavara- ja henkilöajoneuvojen kuljettamista. Asetusta sovelletaan kaikkiin ammattikuljettajiin, jotka harjoittavat minkälaisten tahansa tavaroiden tai matkustajien kuljetusta. Digitaalinen ajopiirturi, joka tallentaa tarkasti ajoajat, lepoajat, muuhun työhön käytetyt ajat ja varallaoloajat, on nykyään pakollinen kaikissa 1. toukokuuta 2006 jälkeen rekisteröidyissä ajoneuvoissa. Tämän myötä sosiaalilainsäädännön täytäntöönpano on parantunut merkittävästi. Direktiivi on tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettuun direktiiviin 2003/88/EY 3, jäljempänä yleinen työaikadirektiivi, liittyvä erityissäädös, ja se kattaa muut maantieliikenteen työaikoihin liittyvät näkökohdat ajo- ja lepoaikoja lukuun ottamatta. Samoin kuin yleistä työaikadirektiiviä myös direktiiviä 2002/15/EY sovelletaan ainoastaan työntekijöihin eikä itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Siihen sisältyy kuitenkin säännös, jonka mukaan tämän alakohtaisen työaikadirektiivin soveltamisala laajennetaan tietyin edellytyksin koskemaan myös itsenäisiä kuljettajia 23. maaliskuuta 2009 alkaen. Direktiivissä 2002/15/EY määritellään muun muassa työajan, varallaoloajan ja yötyön käsitteet. Lisäksi siinä määritellään viikoittainen enimmäistyöaika ja taukojen vähimmäiskesto. Keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa ylittää 48:aa tuntia, mutta toimivaltaiset elimet voivat pidentää yhden viikon enimmäistyöajan 60 tuntiin, jos neljän kuukauden ajalta laskettu keskiarvo ei ylitä 48:aa viikkotuntia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät liikkuvat työntekijät joudu työskentelemään pidempään kuin kuusi tuntia yhtäjaksoisesti ilman taukoa. Taukojen on kestettävä vähintään 30 tai 45 minuuttia päivittäisen työajan kokonaispituudesta riippuen, ja ne voidaan jakaa vähintään 15 minuutin pituisiksi erillisiksi jaksoiksi. Yötyötä tehtäessä päivittäinen työaika saa olla enintään kymmenen tuntia kullakin 24 tunnin ajanjaksolla, ja yötyö on korvattava siten, ettei liikenneturvallisuus vaarannu. Jäsenvaltiot voivat poiketa näistä säännöksistä sillä edellytyksellä, että työmarkkinaosapuolia on kuultu. Tällaiset poikkeamat eivät saa johtaa yli kuuden kuukauden tasoittumisjakson käyttöön laskettaessa keskimääräistä 48 tunnin viikoittaista enimmäistyöaikaa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikkuville työntekijöille tiedotetaan direktiivistä. Niiden on myös huolehdittava siitä, että maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työaika kirjataan asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan, jos näitä säännöksiä ei noudateta. Jotta komissio voisi täyttää velvollisuutensa antaa joka toinen vuosi kertomus direktiivin täytäntöönpanosta, jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset kertomuksensa viimeistään komission kertomuksen kattaman kaksivuotiskauden päättymistä seuraavan syyskuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, , s. 9). 3

5 päivänä. Kaksivuotiskauden tulisi olla sama kuin asetuksessa (EY) N:o 561/2006 tarkoitettu kausi Täytäntöönpano jäsenvaltioissa Yksi suurimmista direktiivin 2002/15/EY soveltamiseen liittyvistä ongelmista oli se, että suurin osa jäsenvaltioista ei saattanut sitä ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöään. Se, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvollisuuttaan saattaa direktiivi ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä, on viivästyttänyt sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista EU:ssa. Tämä saattaa haitata direktiivin tavoitteiden saavuttamista. Vain muutama jäsenvaltio ilmoitti direktiivin täysimääräisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaikaan (23. maaliskuuta 2005) mennessä. Belgia, Tšekki, Tanska, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Ruotsi antoivat ilmoituksen vasta sen jälkeen kun komissio oli aloittanut rikkomusmenettelyn niitä vastaan. Muut jäsenvaltiot ilmoittivat täytäntöönpanolainsäädännöstään määräajan jälkeen. 3. HUOMAUTUKSET JA PÄÄTELMÄT 3.1. Tietojen toimittaminen Direktiivin 13 artiklan mukaisesti kaikki kansalliset kertomukset olisi pitänyt toimittaa komissiolle viimeistään 30. syyskuuta 2007, mutta ainoastaan Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta toimittivat kertomuksensa tähän määräaikaan mennessä. Kypros, Ruotsi ja Espanja toimittivat kertomuksensa myöhässä muistutuksen jälkeen, mutta kaikkien muiden jäsenvaltioiden osalta komission täytyi aloittaa rikkomusmenettelyt. Se, etteivät useimmat jäsenvaltiot pystyneet täyttämään velvollisuuttaan toimittaa kansallinen kertomus komissiolle, johtui selvästikin siitä, että jotkut niistä ilmoittivat direktiivin täytäntöönpanosta vasta nykyisen raportointikauden lopussa tai jopa sen päätyttyä. Kuten edellä on todettu, vain muutama jäsenvaltio onnistui saattamaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään direktiivin 14 artiklassa säädettyyn määräaikaan eli 23. maaliskuuta 2005 mennessä Tarkastukset ja rikkomukset Ainoastaan Slovakia ja Unkari ilmoittivat direktiiviin ja työaikoihin liittyvien tarkastusten ja niissä havaittujen rikkomusten tarkan lukumäärän. Unkarin tiedot osoittivat, että rikkomusten ja niihin osallisina olleiden kuljettajien määrä väheni vuosien 2005 ja 2006 välillä. Jää nähtäväksi, onko tämä pidempiaikainen kehityssuunta ja missä määrin se on ollut direktiivin 2002/15/EY vaikutusta. Slovakiassa havaittujen puutteiden määrä kasvoi yli 25 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä. Ainoastaan neljä maata ilmoitti ottaneensa käyttöön täytäntöönpanon tehokkuuden seurantajärjestelmän: Kreikka (työsuojelutarkastusyksikön vuosikertomus), Latvia (kaupallisen liikenteenharjoittajan tarkastuskertomus, joka sisältää suosituksia liikenteenharjoittajalle), Slovenia (rekisteröintijärjestelmän perustaminen ja hallinnollisissa 4

6 rikkomusmenettelyissä määrättyjen toimenpiteiden rekisteröinti) ja Yhdistynyt kuningaskunta (liikkuvien työntekijöiden ja liikenteenharjoittajien sekä sidosryhmien haastattelu direktiivin vaikutuksista). Tulevia kertomuksia varten olisi tärkeä saada näissä järjestelmissä koottuja tietoja, jotta voitaisiin arvioida niiden oikeudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden tehokkuutta, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet direktiivin täytäntöönpanemiseksi Yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tuomiot Yhteisöjen tuomioistuin ei antanut raportointikaudella yhtään direktiiviin 2002/15/EY liittyvää tuomiota. Kansallisista oikeustapauksista ilmoittivat ainoastaan Ruotsi (yhdeksän tapausta annettu yleisen syyttäjän käsiteltäväksi), Slovakia (useita hallinnollisia menettelyjä) ja Slovenia (useita hallinnollisia menettelyjä, joiden seurauksena yrityksille on määrätty sakkoja työaikakirjanpidon laiminlyönnistä). Käsittelyjen lopputuloksista ei ilmoitettu Huomautukset Tämä on ensimmäinen direktiiviä 2002/15/EY koskeva kertomus. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat kertomuksensa 22. syyskuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 4 vahvistetun mallin mukaisesti ja kuvailivat kertomuksissaan siis seuraavia seikkoja: - kuinka raportti laadittiin ja mitä sidosryhmiä on kuultu - direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpano - täytäntöönpanon seuranta - tulevaisuudennäkymät. Tietoja saatiin niukasti ainoastaan seuraavista aiheista: - säädöksen tulkinta, josta raportoivat vain Ruotsi, Espanja, Slovakia ja Slovenia; - tehokkuuden arviointi, jota käsittelivät kertomuksissaan ainoastaan Kreikka, Latvia, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta. Koska määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi 23. maaliskuuta 2005 eivätkä useimmat jäsenvaltiot olleet hoitaneet asiaa raportointikauden alussa, ei ole yllättävää, että direktiiviä koskevia oikeustapauksia on vireillä hyvin vähän sekä kansallisissa tuomioistuimissa että yhteisön tuomioistuimessa. Direktiivin tehokkuuden arvioinnin osalta jäsenvaltioiden on parannettava raportointiaan, sillä näitä tietoja pyydetään nimenomaisesti vakiolomakkeessa. Jäsenvaltioiden olisi annettava enemmän tietoja direktiivin käytännön soveltamisesta. Niiden olisi myös kuvailtava, kuinka täytäntöönpanotoimenpiteet edesauttavat direktiivin tavoitteiden saavuttamista. Useimmissa tapauksissa jäsenvaltiot eivät selventäneet, kuinka tarkastukset suoritettiin. Ajopiirturitallenteiden rakenteen vuoksi tienvarsitarkastuksissa saadaan vain rajallisesti tietoa yötyöstä ja viikoittaisesta enimmäistyöajasta. 4 Komission päätös, tehty 22 päivänä syyskuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 561/ artiklassa tarkoitetun vakiolomakkeen laatimisesta raportointia varten (K(2008)5123 lopullinen). 5

7 3.5. Päätelmät Tämä on ensimmäinen kertomus direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden kertomusten pohjalta on vaikea arvioida, onko direktiivi vaikuttanut sosiaalilainsäädännön noudattamiseen maantieliikenteessä. Tämä johtuu osittain siitä, että vain harvat jäsenvaltiot noudattivat velvollisuuttaan saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaikaan mennessä ja ilmoittaa tästä lainsäädännöstä komissiolle. Jäsenvaltioiden olisi arvioitava tarkemmin niiden toimenpiteiden tehokkuutta, joita ne ovat toteuttaneet direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Näyttäisi myös olevan hyödyllistä, jos jäsenvaltiot lisäisivät yhteistyötään ja vaihtaisivat tietoja parhaista täytäntöönpanokäytännöistä. Direktiivin mukaan kertomuksissa olisi pitänyt antaa tietoja molempien työmarkkinaosapuolten mielipiteistä direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta. Useimmat jäsenvaltiot eivät kommentoineet sitä, kuinka hyvin kuljettajat ja työnantajat noudattivat direktiivin ja sen kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön säännöksiä. Saatujen tietojen perusteella komissio kuitenkin epäilee, ettei direktiivin säännöksiä noudateta täysimääräisesti. Muutamat jäsenvaltiot kommentoivat direktiivin soveltamisalaa ja itsenäisten kuljettajien sisällyttämistä siihen. 6