Suullisen kielitaidon arviointi ammatillisessa koulutuksessa S U O M I TO I S E N A K I E L E N Ä - O P E T U K S E N K E H I T YS P Ä I V I L L Ä 9. 1 0. 2 0 1 2 K L O 1 3. 3 0-1 5. 1 5 S A A R A L A A K S O
Aikataulu klo 13.30-14.00 klo 14.05-14.40 klo 14.45-15.15 teoriaa näytesuoritusten arviointia keskustelua Toiveita?
Arvioinnin laatu Bachman & Palmer (1996): Language Testing in Practice.
Mistä liikkeelle? MITÄ arvioin? MIKSI arvioin? MITEN arvioin? opetussuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden ja sisältöjen sekä tasokuvausten auki purkaminen (tukea Viitekehyksestä) keskeiset aihepiirit keskeiset puhetilanteet keskeiset viestintätehtävät; ydintaidot
Suunnittelua: mitä arvioin? arvioitavan taidon määrittely avuksi opsin tasokuvaukset avuksi Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) tai kielitaidon tasojen asteikon osaa tehdä -kuvaimet Yhteisen ymmärryksen rakentaminen arvioinnin kohteesta (konstruktista), eli yhteinen viitekehys, on kaikissa arviointiprosessin vaiheissa ensimmäinen askel kohti subjektiivisuuden vähentämistä. suoritusta verrataan sanalliseen kuvaukseen vaadittavasta taidosta
Mitä ops sanoo? Taulukkoon on koottu arviointikriteerit kolmelle eri osaamisen tasolle sekä arvioinnin kohteet. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samalla tutkinnon osan keskeinen sisältö. Vuorovaikutus ja työelämän kielenkäyttötilanteissa toimiminen: Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Opiskelija ymmärtää opiskelua tai oman alansa työtä käsittelevän puheen ja tavallista sanastoa sisältävän keskustelun. kertoo tutuista asioista ja selviytyy epävirallisista keskusteluista sekä viestii ammattialaansa liittyvissä erilaisissa tilanteissa. ymmärtää yleisiä aiheita ja asiatietoa sisältävät sekä omaan ammattialaansa liittyvät keskustelut ja hallitsee sanaston. kertoo tavallisista, konkreeteista aiheista ja selostaa alansa työtehtäviin liittyviä aiheita sekä viestii ja käyttää kohtalaisen laajaa sanastoa, monenlaisia rakenteita ja mutkikkaita lauseita. ymmärtää konkreetin ja abstraktin sekä omaa ammattialaa käsittelevän puhutun kielen, erottaa erilaiset puhetyylit ja osaa tiivistää kuulemastaan avainkohdat ja tärkeät yksityiskohdat. viestii selkeästi kokemuspiiriinsä ja ammattialaansa liittyvissä tilanteissa sekä useimmissa käytännöllisissä ja sosiaalisissa tilanteissa sekä muodollisissa keskusteluissa, käyttää kielen rakenteita ja laajahkoa sanastoa.
Arvosana hyvä H2 vastaa EVK:n kuvausasteikolla kuullun ja tekstin ymmärtämisessä kielitaidon taitotasoa B1.2. ja puhumisessa ja kirjoittamisessa taitotasoa B1.1.
A2.2 B1.1 B1.2 B2.1 Osaa esittää pienen, luettelomaisen kuvauksen lähipiiristään ja sen jokapäiväisistä puolista. Pystyy osallistumaan rutiininomaisiin keskusteluihin omista tai itselleen tärkeistä asioista. Voi tarvita apua keskustelussa tai vältellä joitakin aihepiirejä. Puhe on välillä sujuvaa, mutta erilaiset katkokset ovat hyvin ilmeisiä. Ääntäminen on ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy. Osaa kohtalaisen hyvin tavallisen, jokapäiväisen sanaston ja jonkin verran idiomaattisia ilmaisuja. Osaa useita yksinkertaisia ja myös joitakin vaativampia rakenteita. Laajemmassa vapaassa puheessa esiintyy paljon virheitä perusasioissa (esim. verbien aikamuodoissa), ja ne voivat joskus haitata ymmärrettävyyttä. Osaa kertoa tutuista asioista myös joitakin yksityiskohtia. Selviytyy kielialueella tavallisimmista arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Osaa viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa. Pitkäkestoinen esitys tai käsitteelliset aiheet tuottavat ilmeisiä vaikeuksia. Pitää yllä ymmärrettävää puhetta, vaikka pitemmissä puhejaksoissa esiintyy taukoja ja epäröintiä. Ääntäminen on selvästi ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on joskus ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy jonkin verran. Osaa käyttää melko laajaa jokapäiväistä sanastoa ja joitakin yleisiä fraaseja ja idiomeja. Käyttää useita erilaisia rakenteita. laajemmassa vapaassa puheessa kielioppivirheet ovat tavallisia (esim. päätteitä puuttuu), mutta ne haittaavat harvoin ymmärrettävyyttä. Osaa kertoa tavallisista, konkreeteista aiheista kuvaillen, eritellen ja vertaillen ja selostaa myös muita aiheita, kuten elokuvia, kirjoja ja musiikkia. Osaa viestiä varmasti useimmissa tavallisissa tilanteissa. Kielellinen ilmaisu ei ehkä ole kovin tarkkaa. Osaa ilmaista itseään suhteellisen vaivattomasti. Vaikka taukoja ja katkoksia esiintyy, puhe jatkuu ja viesti välittyy. Ääntäminen on hyvin ymmärrettävää, vaikka intonaatio ja painotus eivät ole aivan kohdekielen mukaisia. Osaa käyttää kohtalaisen laajaa sanastoa ja tavallisia idiomeja. Käyttää myös monenlaisia rakenteita ja mutkikkaitakin lauseita. Kielioppivirheitä esiintyy jonkin verran, mutta ne haittaavat harvoin laajempaakaan viestintää. Osaa esittää selkeitä, täsmällisiä kuvauksia monista kokemuspiiriinsä liittyvistä asioista, kertoa tuntemuksista sekä tuoda esiin tapahtumien ja kokemusten henkilökohtaisen merkityksen. Pystyy osallistumaan aktiivisesti useimpiin käytännöllisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin sekä melko muodollisiin keskusteluihin. Pystyy säännölliseen vuorovaikutukseen syntyperäisten kanssa vaikuttamatta tahattomasti huvittavalta tai ärsyttävältä. Kielellinen ilmaisu ei silti ole aina täysin tyylikästä. Pystyy tuottamaan puhejaksoja melko tasaiseen tahtiin, ja puheessa on vain harvoin pitempiä taukoja. Ääntäminen ja intonaatio ovat selkeitä ja luontevia. Osaa käyttää monipuolisesti kielen rakenteita ja laajahkoa sanastoa, mukaan lukien idiomaattinen ja käsitteellinen sanasto. Osoittaa kasvavaa taitoa reagoida sopivasti tilanteen asettamiin muotovaatimuksiin. Kieliopin hallinta on melko hyvää, eivätkä satunnaiset virheet haittaa ymmärrettävyyttä.
Suunnittelua: miksi arvioin? lähtötasotestaus saavutustestaus (achievement testing) taitotasotestaus (proficiency testing) oppimista tukeva arviointi (formative assessment; Assessment for Learning)
Arviointityypit 1. oppimistulosten arviointi 2. normipohjainen arviointi 3. hyväksytty - hylätty-kriteeriin perustuva arviointi 4. jatkuva arviointi 5. formatiivinen arviointi 6. suora arviointi 7. suorituskyvyn arviointi 8. subjektiivinen arviointi 9. arviointilomakkeeseen perustuva arviointi 10. vaikutelmaan perustuva arviointi 11. holistinen arviointi 12. arviointi tehtäväsarjan perusteella 13. muiden suorittama arviointi 1. kielitaitotason arviointi 2. kriteeripohjainen arviointi 3. kriteerijatkumoon perustuva arviointi 4. tiettyinä aikoina suoritettava arviointi 5. summatiivinen arviointi 6. epäsuora arviointi 7. tietojen arviointi 8. objektiivinen arviointi 9. asteikon käyttöön perustuva arviointi 10. ohjattu arviointi 11. analyyttinen arviointi 12. arviointi tietyn kriteeripiirteen perusteella 13. itsearviointi
Millaisella otteella arvioin? Millaisilla kriteereillä? kriteeriviitteinen arviointi arviointi perustuu jaetuille kriteereille holistinen (kokonaisvaltainen) vai analyyttinen (yksityiskohtiin keskittyvä) arviointiote? holistinen arviointi jättää tilaa arvioijan mieltymyksille ja painotuksille, eikä tarjoa palautetta, jonka avulla kehittää taitoa analyyttinen arviointi yleensä 4-6 kriteeriä kriteerien sisällön kuvaaminen tärkeää kriteerit myös oppijan tietoon viesti siitä, mitä pidetään tärkeänä
Suullisen taidon kriteerejä ymmärrettävyys, ääntäminen laajuus sujuvuus koheesio ja koherenssi idiomaattisuus joustavuus, varioivuus (tilanne, puhekumppani) rakenteiden hallinta sanaston hallinta (laajuus, tarkkuus, varioivuus, idiomaattisuus) Viitekehyksen taitotasot: Puhumisen laadulliset arviointikriteerit laajuus virheettömyys sujuvuus vuorovaikutus koherenssi EVK, s. 52-53
Suunnittelua: Miten arvioin? Millaisia tehtäviä? spontaani suullinen kerronta suullinen esitelmä vapaa haastattelu kontrolloitu haastattelu tiedon välittäminen: kuvasarjasta kertominen tiedon välittäminen: kysymyksiä kuvasta vuorovaikutustehtävät roolileikki / simulaatio ryhmäkeskustelu kielistudiossa tapahtuva testaus parikeskustelu ryhmäkeskustelu/luokkakeskustelu asioimisdialogi mielipide kuvan selostaminen/täydennys minidraama roolipeli tekstin sisällön kertominen avainsanojen avulla (kertomuskielioppi) neuvottelu väittely Lähde: suomi2. Minä ja arki - opettajan opas. Lähde: Huhta, A. & Suontausta, T. (1993)
Tehtäväspesifikaation laatiminen 1 1. Arvioitavan taidon tarkka määrittely mitä arvioin? kielitaidon osa-alue(et): puhuminen taitotaso: B1.1 aihepiiri: puhetilanne: kielenkäytön funktio(t): kieliaines (sanasto ja rakenteet):
Tehtäväspesifikaation laatiminen 2 2. Arviointitavan tarkka määrittely miten arvioin? tehtävätyyppi: arviointikriteerit: ohjeistus: käytettävissä oleva aika: 3. Missä muodossa annetaan palautetta suorituksesta?
Millaista palautetta annan oppijalle? Pisteytys, tasoarvio, kommentteja, taulukko, lomake, keskustelu? Annanko kontrolloivaa vai ohjaavaa ja selittävää palautetta? Palautteen tulisi olla myös laadullista, kannustavaa ja oppijalle ymmärrettävää. Entä millainen palaute on monipuolista ja riittävää?
Lähteitä ja lisälukemista Aalto, Eija Tukia, Kaisa Mustonen, Sanna Taalas, Peppi 2007: Suomi 2: minä ja arki. Opettajan opas. Helsinki: Otava. Bachman, L. F. Palmer, A. S. 1996: Language Testing in Practice. Oxford: Oxford University Press. Eurooppalainen viitekehys: kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys 2003 [2001]. Helsinki: WSOY. Huhta, Ari 1993: Suullisen kielitaidon arviointi. Teoksessa Sauli Takala (toim.): Suullinen kielitaito ja sen arviointi, sivut 143-199. Huhta, Ari & Suontausta, Tuomo 1993: Suullisen kielitaidon testausmenetelmiä. Teoksessa Sauli Takala (toim.): Suullinen kielitaito ja sen arviointi, sivut 227-265. Kokkonen, Marja Laakso, Saara Piikki, Anni 2008: Arvaanko vai arvioinko? Opas aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen arviointiin. Helsinki: Opetushallitus. Luoma, Sari 2004: Assessing Speaking. Cambridge: Cambridge University Press. Takala, Sauli (toim.) 1993: Suullinen kielitaito ja sen arviointi. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B 77.