Taloustieteen perusteet Kesä 204 Harjoitus 6: MALLIRATKAISUT Juho Nyholm (juho.nyholm@helsinki.fi) Tehtävä Tarkastellaan avointa kansantaloutta. Analysoi avotalouden makromallin avulla, miten seuraavat odottamattomat muutokset vaikuttavat kotimaiseen korkotasoon, nettolainanantoon (net capital outflow) ja valuuttakurssiin pienessä avoimessa taloudessa. a) Kotimaiset yritykset päättävät samanaikaisesti uusista, suurista investoinneista. Talouden tasapainossa S(r) = I(r)+N CO(r), eli säästöt S ovat yhtäsuuret kuin investoinnit I ja nettolainananto ulkomaille N CO, ja markkinat tasapainottava korkokanta on r. Jos investoinnit lisääntyvät, lainavarojen kysyntä lainavarojen markkinoilla kasvaa, ja sen seurauksena kotimainen korkokanta nousee. Korkokannan nousu johtaa toisaalta nettolainanannon määrän vähenemiseen. Vähentynyt nettolainananto puolestaan vähentää kotimaan valuutan tarjontaa valuuttamarkkinoilla, jolloin valuuttakurssi vahvistuu. Kuviossa siis lainavarojen markkinoilla kysyntäkäyrä siirtyy oikealle, NCO ei muutu, mutta korkokannan nousun seurauksena valuutan tarjonta valuuttamarkkinoilla siirtyy vasemmalle. b) Kotimaisten tuotteiden suosio pienenee ulkomailla. Kotimaisten tuotteiden kysynnän vähentyminen ulkomailla tarkoittaa, että jokaisella kiinnitetyllä valuutan arvolla kotimaisia hyödykkeitä kysytään vähemmän kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittaa NX käyrän siirtymistä vasemmalle valuuttamarkkinoita kuvaavassa koordinaatistossa. Lopputuloksena on valuutan arvon heikentyminen. Nettovienti ei muutu. Heikentyneen valuutan arvon johdosta tuonti vähenee. Nettoviennin taso ei muutu, nettolainananto ei muutu eikä myöskään reaalinen korkokanta muutu. Lopullisessa tasapainossa valuuttakurssi on muuttunut ja viennin ja tuonnin tasot ovat muuttuneet nettoviennin kuitenkin pysyessä paikoillaan. Tehtävä 2 Oletetaan, että tarkasteltavan maan kansalaiset uskovat astrologiaan ja että heidän luottamuksensa omaan talouteensa kohenee yhtäkkiä planeettojen suotuisan aseman johdosta. Selitä luennolla esiteltyä kokonaiskysynnän
ja (lyhyen ja pitkän aikavälin) kokonaistarjonnan mallia apuna käyttäen, miten tämä vaikuttaa talouden tasapainoon lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Kotitalouksien luottamuksen koheneminen johtaa kokonaiskysynnän kasvuun: kokonaiskysyntäkäyrä siirtyy oikealle. Lyhyellä aikavälillä kokonaistarjonta ei muutu, jolloin hintataso nousee, ja tuotannon taso on luonnollista tasoaan korkeammalla. Jos kokonaiskysynnän muutos on vain tilapäinen, kokonaiskysyntäkäyrä palaa ajan myötä takaisin alkuperäiselle tasolleen, kokonaistarjonta ei muutu, ja myös hintataso sopeutuu takaisin alkuperäiselle tasolleen. Tilapäinen luottamuksen vahvistuminen aiheuttaa siis vain tilapäisen korkeasuhdanteen, jossa tuotanto ja hintataso ovat hetken aikaa tasapainotasoa korkeammalla. Kuviossa 2 AD-käyrä siirtyy tilapäisesti oikealle, tuotanto tasolle Y 2 ja hinnat tasolle P 2, jonka jälkeen AD-käyrä palaa takaisin alkuperäiselle tasolleen. Jos kokonaiskysynnän muutos on pysyvä, ajan myötä kokonaistarjonta sopeutuu kokonaiskysynnän muutokseen, jolloin lyhyen aikavälin kokonaistarjonta supistuu ja hintataso nousee niin kauan, kunnes tuotannon luonnollinen taso on taas saavutettu. Uudessa tasapainossa hintataso on korkeampi kuin alkutilanteessa. Kuviossa 3 siis AD-käyrä jää kuvion 2 mukaiselle tasolle, ja AS-käyrä siirtyy vasemmalle. Hinnat nousevat lyhyen aikavälin tasapainotasolta P 2 uudelle pitkän aikavälin tasapainotasolle P 3 ja tuotanto palaa tasolle Y N = Y. Tehtävä 3 Miten rahan tarjonta, rahan kysyntä ja korkotaso kehittyvät lyhyellä tähtäimellä seuraavissa tapauksissa? Perustele vastauksesi kuviolla. (a) Keskuspankki päättää ostaa valtionobligaatioita avomarkkinaoperaatiolla. Lyhyellä aikavälillä hinnat eivät voi muuttua, jolloin korkotaso tasapainottaa rahamarkkinat. Keskuspankin avomarkkinaoperaatio lisää rahan tarjontaa. Kysyntä ei muutu. Korkokanta laskee, ja rahan määrä taloudessa kasvaa. Kuviossa 4 siis tarjontakäyrä siirtyy oikealle, mutta kysyntäkäyrä pysyy paikoillaan. (b) Yleinen epävarmuus taloudessa lisääntyy, mikä johtaa siihen, että kotitaloudet ja yritykset haluavat pitää hallussaan aiempaa enemmän käteistä rahaa. Epävarmuuden lisääntyminen lisää rahan kysyntää, mutta tarjonta ei muutu. Rahan tarjonta vastaa rahan määrää taloudessa, joka on nyt keskuspankin asettama (rahan likviditeettipreferenssiteoria). Koska rahan määrä 2
taloudessa ei muutu, korkokanta nousee. Käteinen raha muuttuu siten vähemmänhoukuttelevaksi sijoituskohteeksi, ja uudessa tasapainossa rahan kysyntä vastaa taas tarjontaa. Kuviossa 4 siis kysyntäkäyrä siirtyy oikealle, mutta tarjontakäyrä pysyy paikoillaan. Tehtävä 4 Oletetaan, että suljetussa taloudessa on kotitalouksia, joiden kulutus C määräytää tulojen Y ja rajakulutusalttiuden c mukaan, sekä julkinen valta, joka kerää veroja sekä kuluttaa julkisia varoja. Olkoon julkinen kulutus G ja veroaste t, jolloin kerättävien verojen kokonaissumma on T = ty. Oletetaan vielä, että kotitalouksien kulutus tulojen funktiona on muotoa C = a + c(y T ), jossa Y = C + G on talouden kokonaiskysyntä. Y kuvaa siis myös talouden bruttokansantuotetta. (a) Jos valtio kasvattaa menojaan määrällä G, kuinka paljon bruttokansantuote kasvaa? Kokonaiskysynnän yhtälöstä Y = C + G saadaan C = Y G. Samoin huomataan, että T = ty. Sijoitetaan nämä kaksi yhtälöä kotitalouksien kulutusfunktioon, jolloin saamme ratkaistua bruttokansantuotteen Y julkisen kulutuksen G funktiona: C = a + c(y T ) Y G = a + c(y ty ) Y c( t)y = a + G Y = a + c( t)y + G ( c( t))y = a + G a + G Y = c( t) Määritellään bruttokansantuotteen muutos ajanhetkestä t ajanhetkeen t + merkinnällä Y = Y t+ Y t ja vastaavasti julkisen kulutuksen muutos G = G t+ G t. Siispä: 3
Y = Y t+ Y t = a + G t+ c( t) a + G t c( t) = a a + G t+ G t c( t) = c( t) (G t+ G t ) = c( t) G. (b) Minkä suuruinen keynesiläinen kerroin on? Kerroin on c( t). Tästä nähdään, että kerroin on positiivinen ja se riippuu positiivisesti rajakulutusalttiudesta (mitä suurempi c, sitä suurempi kerroin) ja negatiivisesti veroasteesta (mitä suurempi t, sitä pienempi kerroin). (c) Edellä esitetyissä laskelmissa ei huomioitu julkisten menojen syrjäytysvaikutusta. Miten se muuttaa yllä esitettyjä tuloksia? Julkisten menojen syrjäytysvaikutus pienentää tosiasiallista kerrointa, koska julkinen kulutus ja investoinnit syrjäyttävät yksityistä kulutusta ja investointeja. Julkisten menojen kasvu kasvattaa talouden kokonaiskysyntää, mikä nostaa hintatasoa. Hintatason nousu johtaa rahan kysynnän lisääntymiseen, mikä puolestaan nostaa korkotasoa. Korkotason nousu vähentää yksityisiä investointeja, mikä pienentää lopullista julkisten menojen noususta aiheutunutta kokonaiskysynnän lisäystä. Tehtävä 5 a) EKP:n säännöissä lukee, että rahapolitiikan tehtävänä on huolehtia pelkästään hintavakaudesta. Spekuloi, miltä EKP:n käyttämä Taylorin sääntö näyttää. Yhdysvaltain keskuspankin on monesti esitetty reagoivan EKP:n kolleegoitaan aggressiivisemmin suhdannevaihteluihin omalla valuutta-alueellaan. Miten heidän Taylorin sääntönsä eroaa EKP:n käyttämästä. EKP:n julkilausuttuun tehtävään ei kuulu reagoida tuotannon heilahteluihin. Negatiivinen tuotantokuilu ei johda rahapolitiikan löysäämiseen ilman alhaisempaa inflaatiota. Näin ollen voidaan päätellä, että EKP:n Taylorin säännössä tuotantokuilun vaikutusta kuvaava kerroin b on nolla. 4
Jos USA:n keskuspankki tasaa suhdanneheilahteluja rahapolitiikan avulla, tulee sen löysätä rahapolitiikkaa laskusuhdanteen aikana. Näin ollen tuotantokuilun vaikutusta rahapolitiikkaan kuvaavan kertoimen tulee olla positiivinen. b) Euroaluetta voidaan pitää yhtenä isona avoimena talousalueena. Toisaalta yksittäisen (pienen) jäsenmaan toimilla voidaan nähdä olevan vain nimellinen vaikutus isoon talousalueeseen. Miten analysoisit euroalueen yhteisen rahapolitiikan ja kansallisen finanssipolitiikan tehokkuutta suhdanteiden tasaamisessa? Euroalueen yhteinen rahapolitiikka on suunnattu koko euroaluetta kohtaaviin taloudellisiin sokkeihin. EKP mittaa euroalueen inflaatiota ja suhdannetilannetta ja mitoittaa rahapolitiikkansa koko euroalueen tarpeiden mukaan. Rahapolitiikan vaikuttaa aina samansuuntaisesti jokaisen euroalueen maan suhdannetilanteeseen. Rahapolitiikkaa ei voi sovittaa eri maiden keskenään erilaisiin suhdannetilanteisiin. Jos jossain maassa on laskusuhdanne samalla kuin toiasalla on noususuhdanne, kevennetty rahapolitiikka voisi helpottaa ensimmäisen maan tilannetta, mutta vaarana olisi jälkimmäisen maan talouden ylikuumeneminen. Koska euro on kelluva valuutta muihin kansainvälisiin valuuttoihin nähden, yhteinen rahapolitiikka on tehokasta suhdannepolitiikkaa. Korkojen lasku saa euroalueen yksityisen kysynnän ja investoinnit kasvamaan. Lisäksi korkojen aleneminen saa euron kysynnän heikkenemään ja arvon laskemaan. Tämä edelleen lisää euroalueen hyödykkeiden kysyntää ulkomailla ja lisää tuotantoa ja työllisyyttä ja kiihdyttää inflaatiota. Yksittäisten jäsenmaiden epäsymmetriset suhdannevaihtelut on järkevää jättää kansallisen finanssipolitiikan hoidettavaksi. Koska pääoma liikkuu euroalueella vapaasti, ei yksittäisen jäsenmaan harjoittama ekspansiivinen finanssipolitiikka saa euroalueen yhteistä korkotasoa nousemaan. Kotimainen kokonaiskysynnän kasvu kasvattaa euroalueen mittakaavassa lainavarojen kysyntää vain marginaalisesti joten korkotaso ei muutu. Näin ollen yksittäisen jäsenmaan harjoittaman finanssipolitiikan syrjäytysvaikutus jää olemattomaksi ja finanssipolitiikan voidaan nähdä olevan tehokasta. Euroalueen kannalta on myös hyödyllistä, että jokainen jäsenmaa pyrkii tasaamaan omia suhdanteitaan jotta epäsymmetrisyydeltä vältyttäisiin. Euroalueen velkaongelman seurauksena on kiinnitetty yhä enemmän huomiota yhteiseen budjettikuriin. Koska jäsenmaan harrastama ekspansiivinen finanssipolitiikka on ollut mahdollista alhaisen korkotason takia, liian suuren velkaantumisen hillitsemiseen täytyisi löytää muita kannustimia. Tämä on kuitenkin poliittisesti vaikeaa. 5