NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN PROVIDING ADVICE AND GUIDANCE, AND FOSTERING INNOVATION.3 Suosituskäsikirja matkailualan ympäristövastuullisuuden kehittämiseen NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN 3.1 YKSITYISEN SEKTORIN NEUVONTA JA OPASTUS...3 3.1.1 YMPÄRISTÖÄ JA MAASEUTUPERINTÖÄ KOSKEVA NEUVONTA...5 3.2 INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN JA TIETÄMYKSEN JAKAMINEN...6 3.2.1 VERKOSTOJEN JA YHDISTYSTEN PERUSTAMINEN...7 3.2.2 YHTEYDET AKATEEMISEEN MAAILMAAN...9 3.2.3 TUTKIMUSKESKUKSET... 11 1

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN 3 NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN Tässä osiossa kerrotaan, miten julkinen sektori voi opastaa ja neuvoa yksityistä sektoria suoriutumaan maaseutuympäristöjen kohtaamista haasteista sekä edistämään innovointia ja tiedon jakamista. Osio on jaettu kahteen alaosioon. Ensimmäisessä osassa käsitellään julkisen sektorin tarvetta antaa tietoa ja neuvoja maaseutualueita koskevista laeista ja säännöksistä. Lainsäädäntöä koskevan tietämyksen lisääminen ja jakaminen on tärkeä osa kehityksen ja rakentamisen hallintaa ja kestävän kehityksen edistämistä. Toisessa osassa tutkitaan keinoja, joilla julkinen sektori voi edistää maaseutualueiden toimintojen innovointia ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä. 2

NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN.3 3.1 YKSITYISEN SEKTORIN NEUVONTA JA OPASTUS Maaseutualueita koskevien suunnitelmien ja liiketoiminnan ohjaaminen ja niihin vaikuttaminen on päättäjien edun mukaista. Muiden matkailumuotojen tavoin myös maaseutumatkailu vaikuttaa merkittävästi bruttokansantuotteeseen. Lisäksi maaseutualueiden kehittämiseen liittyvät riskit ovat suuret sekä mahdollisten ympäristö- ja kulttuuriperintövaikutustensa puolesta että maaseutuyhteisöjen selviytymisen kannalta. Toinen tärkeä näkökohta, joka kannustaa päättäjiä neuvonantajan rooliin, on tarve rohkaista yhteisöjä panostamaan alueiden taloudelliseen kehitykseen. Vaikka nykyiset maaseutuyhteisöt voivat olla ympäristönsä parhaita vartijoita, niillä ei välttämättä ole liikevaistoa tai taitoja, joita tarvitaan muuttamaan nykyinen maatalousinfrastruktuuri onnistuneeseesti kannattaviksi matkailutoiminnoiksi. Kaupungistuminen ja teollistuminen ovat muuttaneet maaseutuväestön poliittista ja taloudellista toimintaa. Euroopan maaseutu on 50 viime vuoden aikana kokenut väestökadon. Kun elämä maalaiskaupungeissa ja kylissä on samaan aikaan hiljentynyt, on myös menetetty maalaisympäristössä tarvittavia taitoja. Toisaalta maaseudulle palaavat ihmiset (maallemuuttajat), jotka haluaisivat investoida alueelle, eivät ehkä tiedä, mitä investointien toteuttamiseksi vaaditaan. Siksi onkin tärkeää, että käytettävissä on tietoa maaseudun toiminnoista ja niiden hallinnasta sekä siihen liittyvää osaamista. Ulkopuoliset sijoittajat eivät toisaalta välttämättä tunne maaseutumatkailun ominaispiirteitä eivätkä alueita koskevaa lainsäädäntöä kovin hyvin. Tässä mielessä neuvonantajan roolia voidaan pitää investointien sääntelytyökaluna, sillä se auttaa tiedottamaan säännökset tehokkaasti loppukäyttäjille ja ohjaamaan sidosryhmiä kohti ihanteellisia tuloksia. 3

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN Maaseudusta puhuttaessa on ehdottoman tärkeää tarjota nykyisille ja mahdollisille sijoittajille seuraavat tiedot helposti: nykyinen kaavoituspolitiikka ja -säännökset, ympäristösäännökset sekä majoitustoimintaa koskevat säännökset ja/tai lupakäytännöt paikalliset ympäristöasioiden, ekosysteemien, kulttuuriperinnön ja luonnon kestävän hoidon ja käytön tietolähteet. edellä mainittua toimintaa koskeva lainsäädännöllinen ja julkishallinnollinen järjestelmä, mukaan lukien valtion tukimekanismin saatavuus Laatikko 3.1 esittelee tapaustutkimuksen avulla tällaisen neuvonnan mahdollisia vaikutuksia. LAATIKKO 3.1 JULKISEN/YKSITYISEN SEKTORIN YHTEISTYÖ SUURTEN JA KESKISUURTEN MATKAILUHANKKEIDEN KEHITTÄMISESSÄ, SHANNONIN ALUE, IRLANTI kautta. Shannon Development Agencyn (SDC) kehittämät ja jakelemat sijaintiprofiilit ja rakennuskohde-esitteet antavat sijoittamista harkitseville tärkeää tietoa kohdealueista ja selkeää opastusta niiden kehittämistä koskevista rajoituksista ja ympäristökysymyksistä. Tämän menettelyn perusajatuksena on turvata yksityisen sektorin sijoitukset hankkeeseen, jolle julkinen viranomaistaho on jo tunnistanut olevan tilausta markkinoilla ja josta se on suorittanut kattavaa tutkimusta. Julkinen viranomaistaho on suorittanut markkinatutkimuksen, koonnut yhteen tiedot potentiaalisista hankkeista, valinnut kohteen todennäköisen sijainnin, hankkinut tarvittavan maa-alueen (mikäli tarpeen), ottanut selvää mahdollisista saatavissa olevista apurahoista sekä esitellyt nämä tiedot yksityisen sektorin edustajille kehityshanketarjouksena. Hankkeesta kiinnostuneet tahot toimittavat sitten hakemuksensa julkisen hankintamenettelyn Lisäksi SDCa neuvotteli muiden sidosryhmien kanssa alueen varaamisesta tiettyä käyttötarkoitusta (esim. golfkenttää) varten, ja opasti näin muita, tarjosi muille tietoja sekä oli mukana suunnittelemassa alueen strategista kehitystä. Tämä antaa kehittämiskeskukselle monipuolisemmat vaikutusmahdollisuudet alueen taloudellisessa kehitystyössä. Onnistumisen mittarit Tämän aloitteen kautta SDC pystyy vaikuttamaan huomattavasti sellaisten laajamittaisten hankkeiden kehittämiseen, joilla on suuri vaikutus työllisyyteen ja pitkän aikavälin talouskasvuun ja jotka eivät vaadi mittavia julkisen sektorin investointeja. Hyvä esimerkki tällaisesta hankkeesta on Doonbegin golfklubi, joka luo maaseutualueelle 200 työpaikkaa. Tästä aiheesta lisää jäljempänä (Laatikko 4.1). 4

NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN.3 Julkisen sektorin kykyä antaa tehokasta neuvontaa tukee hallintorakenne, joka on kehitetty tällaisia neuvontapalveluja varten. Euroopan unionin jäsenvaltioilla ja muiden maiden hallituksilla on tähän tarkoitukseen erilaisia hallintorakenteita. Jotkin hallituksista ovat perustaneet aluekehitysvirastoja, toiset matkailulautakuntia tai kansallisia matkailutoimistoja, ja joissakin maissa vastuu on annettu jo olemassa oleville ministeriöille ja virastoille. Kansainvälisiin käytäntöihin tutustuminen osoittaa, että mitään tiettyä määrättyä muotoa tai rakennetta ei ole, koska tarvittava rakenne riippuu maan tai alueen omasta hallintorakenteesta. Kuhunkin ympäristöön parhaiten sopivaa hallintorakennetta määritettäessä päättäjien on otettava huomioon seuraavat tekijät: yksityisten toimijoiden, maaseutuyhteisöjen ja muiden sidosryhmien haluttu osallistumisaste ja yhteistyö neuvontapalvelujen järjestämisessä ja toteuttamisessa perustettavan tahon vastuualue pitäisikö olla yksi taho, jolta sijoittajat saavat kaikki tarvitsemansa neuvot, vai useita tahoja, jotka antavat neuvoja eri aiheista. Rakenteen vastuiden määrittelyssä on otettava huomioon myös mahdolliset nykyiset aiheeseen liittyvät neuvontapalvelut. Maaseutumatkailua tukevat neuvontapalvelut voivatjo nyt hyödyttää maaseutua. Maaseutua koskevien säännösten monimutkaisuus johtuu suurilta osin julkisen sektorin kasvavasta tarpeesta pitää huolta ympäristöstä ja maaseutuperinnöstä. Siksi aiheeseen liittyvä neuvonta ja opastus ovat entistä tärkeämpiä. 3.1.1 YMPÄRISTÖÄ JA MAASEUTUPERINTÖÄ KOSKEVA NEUVONTA Maaseutuympäristöä ja -perintöä koskeva neuvonta voi käsitellä erilaisia aiheita, kuten nykyisiä luonnonvaroja (veden lähteet, ekosysteemi, luonnon monimuotoisuus), nykyistä maaseutuperintöä (historiallisten paikkojen ja rakennusten suojelu), ehdotetun toiminnan vaikutuksia sekä pää- ja lisätoiminnan ympäristölle aiheuttavia kerrannais- ja synergiavaikutuksia. Maaseudun maisema, luonnonympäristö ja elämäntapa ovat tärkeä osa maaseutuperintöä. Maaseutuperintö on laajahko käsite, joka usein luokitellaan aineettomaksi perinnöksi. Aineeton perintö siirtyy sukupolvelta toiselle, ja yhteisöt luovat sitä jatkuvasti uudelleen reagoimalla elinympäristöönsä ja olemalla päivittäisessä vuorovaikutuksessa luonnon ja historiansa kanssa. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehty yleissopimus määrittelee aineettoman kulttuuriperinnön seuraavasti: 5

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN käytännöt, kuvaukset, ilmaukset, tiedot ja taidot (mukaan lukien välineet, esineet, rakennelmat ja kulttuuriset tilat), jotka yhteisöt, ryhmät ja joissakin tapauksissa yksilöt tunnistavat osaksi kulttuuriperintöään. Aineetonta kulttuuriperintöä kutsutaan joskus eläväksi kulttuuriperinnöksi (living cultural herotage), ja se ilmenee esimerkiksi seuraavilla aloilla: suullinen perinne ja ilmaukset (kuten aineettoman kulttuuriperinnön välineenä toimiva kieli), esittävä taide, sosiaaliset käytännöt, rituaalit ja juhlat, luontoa ja maailmankaikkeutta koskeva tietämys ja käytännöt sekä perinteiset käsityötaidot. (UNESCO, 2003, epävirallinen käännös). Maaseutuympäristön kannalta erityisen kiinnostavia ovat UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön määritelmän kaksi viimeistä kohtaa: luontoa ja maailmankaikkeutta koskeva tietämys ja käytännöt sekä perinteiset käsityötaidot. Koska tällainen tietämys voi kadota ajan myötä, ympäristöä ja maaseutuperintöä koskeviin neuvontapalveluihin on sisällytettävä tiedon jakaminen sekä vaadittavien käytäntöjen toteuttamista koskeva koulutus tai tiedotus. Joissakin tapauksissa maaseutua koskevat neuvontapalvelut voivat tiedonjakelun lisäksi tarjota myös uudenlaista teknistä tutkimusapua, joka tukee perinteisiä käytäntöjä ja osaamista nykyteknologian avulla. Julkinen sektori voi myös toimia tärkeässä roolissa tutkijoiden ja tutkimuslaitosten apuna teknologian soveltamisessa maaseutumatkailuinvestointien tueksi. Tällainen neuvonta tuo tieteenharjoittajia, maanviljelijöitä, maaseudun asukkaita ja vierailijoita lähemmäs toisiaan. Se tukee myös teknologian käyttöönottoa ja soveltamista paikallisiin olosuhteisiin. Olemassa olevaa ja uuden tutkimustyön tuottamaa tietoa voidaan saattaa maanviljelijöiden ja sijoittajien käyttöön. Lisäksi neuvontapalvelu voi auttaa selvittämään tutkijoille maaseutuympäristössä työskentelevien ja siitä elantonsa ansaitsevien ihmisten ongelmia. Neuvontakeskukset voivat myös edesauttaa innovointia toimimalla maaseutukohteisiin sijoittavien sijoittajien ja maanviljelijöiden tiedonvaihtopaikkana, joka auttaa heitä saamaan lisää tieteellistä tietoa ja kokemaan tulokset itse. Tätä päämäärää varten perustettiin myös Gozon maaseututieteiden ja ympäristönhoidon innovaatiokeskus (CIRSEM), joka on osa Gozon kansallista strategiaa (Eco Gozo). Keskuksen avulla voidaan ylittää maataloustuottajien ja kaupallisen ja matkailualan välinen kuilu,ja sen on tarkoitus toimia seuraavilla aloilla: Välimeren alueen maataloustieteet, maaseudun ekosysteemin hoito, maaseutumatkailu, elintarvikkeiden käsittely ja sitä koskevat määräykset, vesihuolto, maaseudun kehitys, maanviljelysteknologia ja luonnontilaan palauttaminen. Laatikko 3.4 kertoo lisää tästä tapaustutkimuksesta. 3.2 INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN JA TIETÄMYKSEN JAKAMINEN Maailmanlaajuisessa tietotaloudessa minkään alueen erikoisedut (kuten halpa työvoima tai hienot järvinäkymät) eivät yksinään riitä takaamaan sen kilpailukykyä. Globalisaatio on tuonut ihmisten ulottuville yhä enemmän keskenään samanlaisia kohteita, joiden keskinäinen kilpailu on kovaa. Kilpailuedun saavuttamisen kannalta ratkaisevaa on, kuinka kohde pystyy hyödyntämään näitä ja muita resursseja paremmin jatkuvan innovoinnin ja tietämyksen jakamisen kautta (Porter, 2000). Julkisen sektorin rooli innovaatioiden edistäjänä on 6

NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN.3 keskeinen, olipa kyse yhteenliittymien kehittämisestä tai tutkimuksen rahoittamisesta. Keskeinen osa tätä toimintaa on sopivan koulutuksen tarjoaminen ja parhaat asiantuntijat houkuttelevan ympäristön luominen. Aiheesta kerrotaan tarkemmin osiossa 5, joka käsittelee kestävän kehityksen edistämistä. Muita julkisen sektorin käytettävissä olevia tärkeitä käsitteitä tai menetelmiä ovat mm. seuraavat: yhteenliittymien, verkostojen ja yhdistysten luomisen tukeminen, konkreettisten yhteyksien muodostaminen julkisen sektorin ja akateemisen maailman välille sekä yhteistyössä paikallisen matkailualan kanssa toimivien tutkimuskeskusten perustaminen. 3.2.1 VERKOSTOJEN JA YHDISTYSTEN PERUSTAMINEN Verkostoista ja yhdistyksistä on apua monenlaisten tavoitteiden saavuttamisessa, kuten tiedon jakamisessa ja innovoinnissa. Ne korostavat lähialueiden etuja korostamalla yhteisiä ominaisuuksia ja toteuttamalla kohdealueilla yhteisen strategian, ja ne ovat välttämättömiä laadukkaan tarjonnan luomiseksi. Verkostot ja yhdistykset mahdollistavat myös resurssien yhdistämisen alueen kaikkia matkailutoimijoita hyödyttävää toimintaa, kuten markkinointia, koulutusta ja tutkimusta, varten. Lisäksi ne toimivat elintärkeinä moottoreina tiedon jakamisessa. Tiedon jakamisen ja verkostojen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Niiden arvo näkyy selvästi useissa tämän hankkeen aikana tunnistetuissa parhaissa käytännöissä. Yksi esimerkki on irlantilainen Burrenin verkosto, joka on kuvattu kohdassa A.4.1 (Liite I). Burrenin verkostoon kuuluu 18 matkailuyritystä, jotka edistävät vastuullista matkailua luonnonalueilla ympäristöä suojellen ja paikallisen väestön hyvinvointia lisäten ja tarjoavat kaikille kävijöille hienoja lomaelämyksiä. Verkoston matkailuyritykset ovat sitoutuneet alueella tuotettujen tuotteiden käyttöön, alueen suojeluun, yhteisöön sekä kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Verkoston jäsenet ovat lupautuneet osallistumaan suojeluun ja tiedonjakoon monin eri tavoin. Verkoston toiminnasta riippuu, kuinka laajan tiedon jakamisen verkosto mahdollistaa. On kuitenkin arvokasta tietää jo pelkästään se, että verkostot lisäävät alueen kaikkien toimijoiden näkyvyyttä, ja verkoston jäsenet hyötyvät tästä miltei automaattisesti. Verkostoja käytetään myös konferenssien ja teknisten työpajojen järjestämiseen (tietämyksen jakamistarkoituksissa). Lisäksi ne järjestävät usein foorumitapahtumia, joissa alan sidosryhmät voivat jakaa kokemuksiaan ja muodostaa kokonaisvaltaisemman kuvan markkinatilanteesta. Näin verkostot toimivat tehokkaana ja kannattavana tiedon jakamisen edistämisen kanavana. Ranskan Auvergnen alueella toteutettu julkisen sektorin Nattitude-aloite tarjoaa sijoittajille ja toimijoille työkaluja, joihin kuuluu teknistä koulusta, teknisiä ohjeasiakirjoja sekä kumppaneista, alihankkijoista ja muista toimijoista koostuva verkosto. Näitä työkaluja ei kuitenkaan saa käyttöönsä kuka tahansa sijoittaja. Nattitude-ohjelma seuloo kiinnostuksensa ilmaisseiden joukosta potentiaaliset jäsenet, ja opastaa toimijoita tiettyjen vähimmäisvaatimusten saavuttamisessa. Vasta kun toimija täyttää vaatimukset, se saa käyttöönsä Nattituden neuvontapalvelut. Tämä lähestymistapa on kuvattu tarkemmin alla (Laatikko 3.2). 7

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN LAATIKKO 3.2 NATTITUDE, AUVERGNE, RANSKA Nattitude on julkisen sektorin hanke, jota hallinnoi alueellinen matkailun kehittämislautakunta tiiviissä yhteistyössä matkailun edistämiskeskusten, kauppa- ja teollisuuskamarien, luonnonpuistojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Hankkeen yhteydessä on kehitetty verkosto ja brändi alueen majoituspaikkoja varten. Nattitude on omaksunut alueellisen (holistisen) lähestymistavan kehitykseen. Hanke on käytännöllinen ja innovatiivinen vastaus laadukkaan ympäristöystävällisen majoituksen tarpeisiin, ja se edustaa Auvergnen uutta imagoa. Nattitude osoittaa, että julkinen strategia voi suunnata ja tukea yksityisiä hankkeita sekä parantaa niiden kokonaislaatua ja ympäristöystävällisyyttä. Nattituden tavoitteena on luoda majoituspalveluvalikoima, joka vastaa Auvergnen luonnon ominaispiirteitä, alueen toiminnallista potentiaalia ja nykyaikaisen asiakaskunnan odotuksia. Asiakkaat haluavat lomia, joissa yhdistyvät hyvinvointi, alueeseen tutustuminen ja luonnonympäristön kunnioittaminen. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi matkailualan sidosryhmät työskentelevät yhdessä tarjotakseen majoitusalan yrittäjille ohjeita, kehitysvälineitä, näkyvyyttä ja markkinointia. Jotta majoituspalvelu voidaan hyväksyä Nattitude-jäseneksi, sen on läpäistävä arviointi- ja valintaprosessi, joka perustuu kuuteen seuraavaan pääteemaan, joissa kussakin on yli 150 ehtoa: poikkeuksellinen sijainti omaleimainen ja/tai epätavallinen arkkitehtuuri ympäristönsuojelua edistävä asenne hyvinvointi paikallista taloutta tukeva toiminta vieraanvaraisuus ja palvelujen laatu Nattitude tarjoaa myös monipuolista ja joustavaa opastusta projekteihin Nattituden ideakirjan avulla. Nattituden vision mukaisten 250 projekti-idean lisäksi kirja välittää strategian näkemyksen ja tarjoaa strategista opastusta riittävän joustavasti, jotta palveluntarjoajat voivat tuoda esiin omaa persoonallisuuttaan ja tutkia uusia markkinaideoita. Jos majoitus ei täytä vähimmäisvaatimuksia, Nattitude opastaa yritystä parantamaan toimintaansa. Majoitukset, jotka täyttävät vaatimukset, nauttivat Nattituden jäsenille tarjotuista ohjeista sekä promootio- ja markkinointituesta. Nattitude-verkosto tarjoaa jäsenilleen monia etuja, kuten ohjeita majoituksen kehittämiseksi sekä mahdollisuuden osallistua liiketoiminnan useita osa-alueita käsitteleviin tapahtumiin. Onnistumisen mittarit Vuoden 2009 aloituksen jälkeen yli 235 arvioitua majoitusalan jäsenyritystä, joista 117 täyttivät vähimmäisvaatimukset ja jotka hyväksyttiin Nattitude-ryhmän jäseniksi yli 100 majoitusalan yritystä on hyötynyt henkilökohtaisesta tuesta ja edistymissopimuksesta verkosto on järjestänyt yhteensä 18 tukitapahtumaa tyytyväisyyslukemat ovat parantuneet tasaisesti, ja kesällä 2011 verkosto saavutti alueen parhaan lukeman (91 %) majoituspaikkojen käyttöasteet ovat nousseet tasaisesti ja ylittäneet alueiden keskimääräiset tulokset (heinäkuussa 2011 käyttöaste oli 75 % ja alueen keskimääräinen käyttöaste 62 %, ja elokuussa 2011 käyttöaste oli 83 % alueen keskimääräisen käyttöasteen ollessa 75 %) Vuonna 2012 yli 50 % jäsenyrityksistä osallistui uuteen hankkeeseen majoituslaatunsa kehittämiseksi. 8

NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN.3 3.2.2 YHTEYDET AKATEEMISEEN MAAILMAAN Verkostoituminen korostaa sidosryhmien yhteistyön tärkeyttä. Eräs tärkeä sidosryhmä on akateeminen maailma eli yliopistot ja muut koulutuslaitokset. Nämä sidosryhmät harjoittavat tutkimusta ja koulutusta ja pystyvät siten tukemaan sekä maaseutumatkailuyrityksiä että yrityksiä auttavia viranomaisia. Akateeminen maailma ja koulutuslaitokset tarjoavat seuraavanlaista apua: koulutusohjelmat tutkimustilat foorumit, konferenssit ja verkostot, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen sekä kokemusten ja käytännön vinkkien jakamisen tiedon jakamista helpottavat tietokannat ja verkkoportaalit työkalupaketit (esim. liiketoiminnan suunnittelupaketti) ohjeasiakirjat. 9

3. NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN Tämä apuvälinevalikoima soveltuu eri kohderyhmien osaamistasoille. Jotkin välineistä hyödyttävät ulkopuolisia sijoittajia, ja toiset sopivat maaseudun toimijoiden käyttöön. Koulutusta on monenlaista. Hankkeessa tunnistetut hyvät käytänteet edustavat useita erilaisia koulutustapoja. Shannon Development on johtanut matkailualan innovaatioalustan kehittämistä. Alusta hyödyntää oppimiseen ja tiedon jakamiseen käytettäviä työkaluja, jotka yhdistävät akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen ja matkailutoimijoiden asiantuntemukseen ja käytännön kokemukseen. Alusta on kuvattu tarkemmin alla (Laatikko 3.3). LAATIKKO 3.3 INNOVAATIOALUSTA, SHANNONIN ALUE, IRLANTI Innovaatioalusta on Limerickin yliopiston kansallisen matkailuopintokeskuksen, Shannon Developmentin ja matkailusektorin yhteishanke. Nämä tahot loivat yhdessä opintoalustan, joka mahdollistaa tietojen, osaamisen, markkinoinnin ja tutkimustyön tehokkaan hyödyntämisen. Alustan päätavoitteena on jakaa matkailusektorin oppilaitosten tietoa alueen matkailualan kehittämiseksi. Se toteutetaan seuraavilla tavoilla: matkailusektorin mestariluokkien ja ICT-alustan kehittäminen eri sektorien koulutusluokkien kehittäminen markkina osaamisen, tuottavuuden ja innovaatioiden yhdistämiseksi nen ja kehittäminen yhteistyötoimintojen tehostamiseksiosaamistason syventäminen matkailualan johtamisen maisteritason koulutusohjelman kautta. Onnistumisen mittarit Alustan avulla matkailusektorilla on käytettävissään tärkeää tietoa alan markkinoista. Alusta toimii kaksisuuntaisena kanavana, jonka avulla saadaan tietoa akateemisista tutkimuksista ja samalla vai kutetaan yliopistomaailmaan, mikä edistää niiden toimin toja alan ensikäden kokemusten ja vaatimusten kautta. nykyisten matkailualan opintoverkostojen hyödyntämi- Akateemisen maailman tulee osallistua hankkeeseen kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön johtavalla tavalla. Osallistumisen riskinä on, että kehitettävät työkalut ovat liian teoreettisia eikä niitä voida juurikaan hyödyntää tosielämässä. Tätä riskiä voidaan pienentää, jos matkailuala kertoo akateemiselle maailmalle tarpeensa ja näkemyksensä. Näin tulokset ovat myönteisiä. 10

NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN.3 3.2.3 TUTKIMUSKESKUKSET Matkailu on harvoin alueen ainoa elinkeino, ja tämä koskee erityisesti maaseutumatkailua. Matkailijat haluavat maistiaisia paikallisesta kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä, mikä ei onnistu, jos kohde on liian matkailukeskeinen. Tässä mielessä maatalousala on erityisen tärkeä maaseutumatkailulle. Taloudelliset paineet ja kaupungistuminen luovat alalle, erityisesti perinteiselle maataloudelle, huomattavia haasteita. Alueen kokonaiskestävyyttä voidaan parantaa tutkimalla kohteen matkailutarjontaa täydentävien alojen tuottavuutta. Laatikko 3.4 käsittelee asiaa tapaustutkimuksen avulla. LAATIKKO 3.4 MAATALOUSTIETEIDEN JA YMPÄRISTÖNHOIDON INNOVAATIOKESKUS, GOZO Keskuksen tavoitteena on toimia mallitutkimuslaitoksena, joka keskittyy useisiin erikoisaloihin, kuten Välimeren alueen maataloustieteisiin, maanviljelyn/ekosysteemin hoitoon, maatilamatkailuun, erikois-/luonnonmukaisten ruoka-aineiden käsittelyyn ja sertifiointiin, maaseudun kehitykseen, maanviljelysteknologiaan ja luonnontilan palauttamiseen. Keskukseen tulisi myös Gozon ensimmäinen eläinten tutkimuslaitos, jossa suoritettaisiin sekä in-vivo- että in-vitro-kokeita yhdessä Maltan yliopiston (Tal-Qroqq Campus) kanssa. Suunnitelmissa on muodostaa keskuksesta myös laajemmin Välimeren alueella arvostettu maataloustieteiden tutkimuslaitos, joka yhdistäisi luonnon- ja biotieteiden sekä yhteiskuntatieteiden ja talousalan osaamista. Gozon maataloustieteiden ja ympäristönhoidon innovaatiokeskus on kehityshanke, joka tarjoaa ainutlaatuisen vuorovaikutusmahdollisuuden tutkijoille ja paikallisille sidosryhmille. Erityisesti hanke hyödyttää saaren maatalousväestöä ja ympäristön hoitoon osallistuvia. Gozon maataloustieteiden ja ympäristöasioiden hallinnan innovaatiokeskuksen odotetaan edistävän maaseudun ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä. Siitä on hyötyä maanviljelijäväestölle, luonnolle, matkailualalle sekä paikalliselle väestölle. Keskus tarjoaa tilat ja tukea jatkotutkimuksille ja edistää siten innovatiivista toimintaa ja tiedonvälitystä. Suunnitteilla olevan keskuksen päätavoitteena on tutkimustyö, koulutus sekä tietojen ja tekniikoiden jakaminen Välimeren alueen maatalouden, ruoantuotannon ja ympäristön hoidon edistämiseksi. 11

3 NEUVONTA JA OPASTUS SEKÄ INNOVAATIOIDEN EDISTÄMINEN