Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön - vuoden 2011 tulokset

Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön - vuoden 2011 tulokset Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 55/2012 Kimmo Tolonen & Juhani Hynynen

1. Johdanto... 3 2. Tutkimusalue... 3 3. Aineisto ja menetelmät... 4 3.1 Näytteenotto... 4 3.2 Ekologisen tilan arviointi... 4 4. Tulokset ja niiden tarkastelu... 5 4.1 Lajistollinen kehitys... 5 4.2 Yksilömäärä ja biomassa... 6 4.3 Havaintopaikkojen ekologinen tila... 9 5. Johtopäätökset... 13 Kirjallisuus... 13

3 1. Johdanto Tämän Lahden Vesijärveä koskevan pohjaeläinselvityksen tavoitteena oli selvittää vuonna 2010 aloitetun laajamittaisen alusveden hapetuksen vaikutusta järven syvännepohjaeläimistön tilaan. Hapetuksen vaikutusten esiin saamiseksi hapetusvuosien tilaa verratiin vuonna 2009 tehtyyn esiselvitykseen (Hynynen & Salmelin 2010), jossa selvitettiin Lahden Vesijärven pohjaeläimistöä ennen järven syvänteiden hapetusta sekä ensimmäisen hapetusvuoden tuloksiin (Hynynen 2011). Lahden edustalla sijaitsevan Enonselän syvännealuetta hapetetaan yhdeksällä päällysvettä alusveteen pumppaavalla hapettimella (Salmi et al. 2010). Hankkeista vastaa Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala. Ennen edellä mainittuja tutkimuksia Vesijärven pohjaeläimistöä on aiemmin selvittänyt useaan otteeseen Lauri Paasivirta, viimeksi vuonna 2007. Paasivirran aineistot on taulukoitu, mutta niitä ei ole julkaistu. 2. Tutkimusalue Vesijärvi sijaitsee Lahden kaupungin ja Hollolan alueilla, Suomen vesistöaluejaottelussa Kymijoen vesistöalueen (14) Vesijärven valuma-alueella (14.24). Vesijärven pinta-ala on n. 108 km 2, keskisyvyys 6,1 m ja suurin syvyys 40 m. Ympäristöviranomaisen tekemän pintavesien tyypittelyn perusteella Vesijärvi kuuluu suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh). Vesijärven väriarvo on vaihdellut viime vuosina 1 m syvyydessä pääsääntöisesti 10-20 mg PT/l (Hertta-tietokanta). Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 1990-2000-luvuilla keskimäärin noin 30 µg P/l eli sen mukaan järvi on rehevä. Vesijärven Enonselän syvänteessä (noin 31 m) on esiintynyt ajoittain voimakasta hapen vajausta. Pohjaeläintutkimuksen havaintopaikat on esitetty kuvassa 1 ja havaintopaikkojen yhtenäiskoordinaatit taulukossa 1. Taulukko 1. Vesijärven vuoden 2011 pohjaeläinnäytteenottopaikkojen yhtenäiskoordinaatit sekä syvyystiedot. Paikka N-koord. E-koord. Syvyys (m) Myllysaari 6765926 3425625 14,5 Vasikkasaari syvänne 6767349 3424659 22 Vasikkasaari välisyvyys 6767098 3424767 10,3 Lankisaari syvänne 6768451 3424565 28 Lankisaari välisyvyys 6768355 3424809 15 Enonselkä syvänne 6769515 3423833 29 Enonselkä välisyvyys 6769101 3423761 14 Enonsaari syvänne 6770486 3423954 20 Enonsaari välisyvyys 6770515 3424117 10

4 Kuva 1. Vesijärven (1:50 000) pohjaeläintarkkailun havaintopaikat. 3. Aineisto ja menetelmät 3.1 Näytteenotto Vesijärven kvantitatiiviset pohjaeläinnäytteet kerättiin Ekman-noutimella (SFS 5076) 26.10.2011. Näytteitä otettiin yhteensä 27 kpl, 10-29 metrin syvyyksistä. Pohja oli havaintojen mukaan harmaata saviliejua. Kustakin näytteenottopaikasta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Käytetyn näytteenottimen pinta-ala oli 289 cm 2. Jokainen nosto käsiteltiin erillisenä näytteenä. Näytteenoton yhteydessä arvioitiin havaintopaikan pohjan laatu ja määritettiin sijainnin koordinaatit.. Eläimet seulottiin 500 µm seulalla ja säilöttiin 70 % alkoholiin määritystä ja tuorebiomassan punnitusta varten. Aineiston määritystarkkuus oli lajitason määritys tai vastaava ryhmätason tarkkuus, jota pohjaeläinmäärityksissä on yleisessä selvitystoiminnassa käytetty. Määritystason vaatimuksena käytettiin ympäristöhallinnon tavoitetaksonomiaa (mm. surviaissääsket ja harvasukamadot määritetään pääosin lajitasolle) (Meissner et al. 2010). 3.2 Ekologisen tilan arviointi Järvisyvänteiden biologista tilaa kuvattiin Wiederholmin pohjanlaatuindeksillä, BQI (Wiederholm 1980). Lisäksi aineistosta laskettiin pohjaeläinten lajiston koostumuksen ja runsaussuhteiden suhteellista mallinkaltaisuutta kuvaava PMA-indeksi (Novak & Bode 1992). PMA laskettiin erillisen, ympäristöhallinnossa kehitetyn laskentapohjan avulla.

5 PMA-indeksin ja pohjanlaatuindeksin laskennan yhteydessä havaintopaikan lajistoa verrattiin järvityyppikohtaiseen vertailuaineistoon. Vesijärven tyypiksi on viranomaisten toimesta määritetty suuret vähähumuksiset järvet (SVh). 4. Tulokset ja niiden tarkastelu 4.1 Lajistollinen kehitys Vesijärven välisyvyyden (10-15 m) taksonimäärä on laskenut hapetuksen alettua vuonna 2010 (Kuva 2). Syksyllä 2009 paikkakohtaiset taksonimäärät vaihtelivat 7-12. Hapetuksen alettua vuonna 2010 vastaavat taksonirunsaudet olivat 4-11 ja syksyllä 2011 tavattiin 4-9 taksonia/paikka. Varsinaisissa syvänteissä lajirunsaus nousi ensimmäisenä hapetusvuonna verrattuna aikaan ennen hapetusta, mutta oli laskenut selvästi syksyllä 2011 (4-5 lajia/syvänne). Kuva 2. Pohjaeläinten taksonirunsaus (taksonia/näytteenottopaikka) Vesijärven syvänteissä vuosina 2009-2011. Välisyvyys 10-15 m ja varsinaiset syvänteet 20-30 m. Kuten jo ennen hapetuksen alkua runsaslukuisimpia taksoneita ovat edelleen Tubificidae-heimon harvasukamadot suvuista Potamothrix ja Tubifex sekä surviaissääskentoukista Procladius- ja Chironomus-suvut. Vaikka valtalajit ovat hapetuksen alettua säilyneet samoina, on lajistossa havaittavissa selviä muutoksia. Lämpimään veteen hyvin sopeutunut Chironomus plumosus on runsastunut huomattavasti (Self et al. 2011). C. plumosustiheydet runsastuivat ensimmäisenä hapetusvuonna kymmen- ja toisena hapetusvuonna kolmetoistakertaisiksi ennen hapetusta vallinneeseen tilaan verrattuna. Aiemmin tavattuja surviaissääskilajeja: Chironomus salinarius, Polypedilum-suku ja Tanypus villipennis ei tavattu syksyllä 2011. Einfeldia-surviaissääskentoukkien tiheydet (59-72 %) ja myös suhteellinen runsaus ovat selvästi vähentyneet hapetuksen alettua. Useita vuonna 2009 tavattuja harvasukasmatolajeja ei enää tavattu syksyllä 2011. Välisyvyyksissä esiintyneet Aulodrilus piqueti, Slavina appendiculata ja Vejdoskyella comata tavattiin syksyllä 2009, mutta ei enää hapetuksen aloittamisen jälkeen. Jo syksyllä 2010 vähentynyttä Arcteonais lomondia ei enää tavattu vuonna 2011. Lajisto oli edelleen niukkaa ja tyypillistä reheville järvisyvänteille.

6 4.2 Yksilömäärä ja biomassa Vesijärven välisyvyydessä pohjaeläinten yksilötiheys vaihteli vuonna 2009 1000 yks./m 2 molemmin puolin, mutta oli kohonnut suurin piirtein kaksinkertaiseksi vuonna 2010 ja syksyllä 2011 karkeasti kolminkertaistunut hapetusta edeltävään tilaan verrattuna (kuva 4). Surviaissääskien runsastuminen liittyi lähinnä valtalajina esiintyneen Chironomus plumosuksen kasvaneisiin tiheyksiin. Harvasukasmatojen tiheydet näyttävät kasvaneen vasta toisena hapetusvuotena. Vesijärven syvännepohjaeläinten yksilötiheyksien selvä kasvu hapetuksen seurauksena liittyy todennäköisesti sedimentin rehevyyteen, parantuneisiin happioloihin ja alusveden lämpötilan voimakkaaseen kohoamiseen. Kuva 4. Vesijärven pohjaeläinnäytteiden yksilötiheydet (yks./m 2 ) vuosina 2009-2011. Pohjaeläinten tuorebiomassa vaihteli välisyvyydessä vuonna 2009 n. 2-5,5 g/m 2. Hapetuksen alettua vuonna 2010 välisyvyyden biomassat olivat karkeasti kolminkertaistuneet hapetusta edeltävästä vuodesta (Kuva 5, Liite 1). Vuonna 2011 biomassat olivat edelleen jatkaneet kasvuaan ja olivat yli nelinkertaiset verrattuna hapetusta edeltävään tilaan. Syvänteissä (>20 m) biomassojen kasvu hapetuksen seurauksena oli vielä välisyvyyttäkin voimakkaampaa. Hapetusta edeltävänä vuotena tuorebiomassat vaihtelivat n. 1-2,5 g/m 2, mutta olivat noin kuusinkertaiset vuonna 2010. Syksyllä 2011 syvänteiden biomassat olivat keskimäärin 11 kertaa suuremmat kuin ennen hapetusta.

7 Kuva 5. Vesijärven pohjaeläinnäytteiden tuorebiomassat (g/m 2 ) vuosina 2009-2011. Syvänteiden biomassan nousu liittyi erityisesti kooltaan suurikokoisten, rehevän pohjasedimentin tyyppilajien, Chironomus plumosus surviaissääsken toukkien sekä Potamothrix/Tubifex-harvasukamatojen runsastumiseen. Pohjaeläinten keskimääräinen ruumiinkoko (tuorepaino) näytteenottopaikoilla näyttää kasvaneen hapetuksen seurauksena (Kuva 6). Erityisen selvää ruumiinkoon kasvu on ollut harvasukasmadoilla, joiden paikkakohtainen keskimääräinen tuorepaino on 3-4-kertaistunut. Hapetusta edeltävästä vuodesta poiketen surviaissääskentoukat ovat olleet hapetusvuosina runsaslukuisia myös varsinaisissa syvänteissä. Tämä on todennäköisesti seurausta hapetuksen positiivisista vaikutuksista syvänteiden happitilanteeseen. Hapetus on parantanut huomattavasti syvänteiden talvista happitilannetta (Kuva 7). Loppukesästä (heinäkuun loppu-elokuu) syvänteet ovat olleet hapetuksesta huolimatta hapettomia, mutta hapettoman jakson pituus esimerkiksi kesällä 2010 oli vain kolmanneksen vuoden 2009 vastaavasta (Salmi et al. 2010). Päällysvettä alusveteen kierrättävän hapetusmenetelmän kesäaikainen sivuvaikutus näyttää olevan alusveden huomattava lämpiäminen. Lämpötilan nousu kahtena hapetuskesänä on ollut 20 metrin syvyydessä noin 3 astetta ja 30 metrin syvyydessä noin 5 astetta (Kuva 8). Reheviä oloja ilmentävän Chironomus plumosus-surviaissääsken lämpötilaoptimi on korkeampi kuin useimmilla muilla meillä esiintyvillä syvännepohjaeläinlajeilla (Self et al. 2011), joten tämä myös hapettomuutta hyvin sietävä laji todennäköisesti hyötyy hapetuksen vettä lämmittävästä vaikutuksesta.

8 Kuva 6. Pohjaeläinyksilöiden keskimääräinen tuorepaino (mg) Vesijärven näytteenottopaikoilla vuosina 2009-2011. Kuva 7. Alusveden (1 m pohjan yläpuolella) talvisen happipitoisuuden vaihtelu vuosina 1973-2011.

9 Kuva 8. Alusveden (1 m pohjan yläpuolella) kesäaikainen happipitoisuus ennen alusveden hapetusta (2001-2009) ja hapetuksen aikana (2010-2011). Kuva 9. Alusveden kesäaikainen lämpötila ennen alusveden hapetusta (2001-2009) ja hapetuksen aikana (2010-2011) 20 ja 30 metrin syvyydessä. 4.3 Havaintopaikkojen ekologinen tila Syksyllä 2011 Vesijärven syvänteiden ja välisyvyyden biologinen kuntoindeksi, BQI, vaihteli erittäin vähän ollen eri paikoilla 1-1,1 (kuva 10). Tämänsuuruinen indeksiarvo ilmentää voimakkaasti kuormitettua syvännesedimenttiä ja huonoa ekologista tilaa. Pohjanlaatuindeksin arvot eri paikoilla ovat heikentyneet hieman tai pysyneet samoina edellisvuosiin verrattuna. Pohjanlaatuindeksin alhainen arvo liittyy Chironomus plumosus-surviaissääsken runsauteen vesijärven syvänteissä. Koko havaintoalueella järveen kohdistuu voimakas kuormitus, joka vaikuttaa syvänteiden happioloja huonontavasti ja karsii eläimistöstä vaateliaimmat pohjaeläimet. Järvisyvänteiden hapetus ei näy selkeänä ekologisen tilan parantumisena.

10 Kuva 10. Vesijärven syvänteiden pohjanlaatuindeksin (BQI) arvot vuosina 2009-2011. Syksyllä 2011 suhteellinen mallinkaltaisuusindeksi (PMA) ilmensi välisyvyyksissä tyydyttävää ekologista tilaa (Kuva 11). Vasikkasaaren näytteenottopaikka luokittui kuitenkin hyvään ekologiseen tilaan. Välisyvyyden näytteenottopaikoilla PMA-indeksin arvot ovat pääosin laskeneet hapetuksen aloitusta edeltäneestä vuodesta, jolloin useimmat välisyvyyden paikat ilmensivät hyvää ekologista tilaa. Toisin kuin välisyvyyksissä PMA-indeksin arvot kohosivat syvännepaikoilla ensimmäisenä hapetusvuotena, mutta laskivat uudelleen vuonna 2011. Syksyllä 2011 suhteellinen mallinkaltaisuusindeksi ilmensi kaikilla syvännepaikoilla tyydyttävää ekologista tilaa. Kun eri paikkojen ja luokittelumuuttujien tila arviot yhdistettiin luokitteluohjeen mukaisesti (Vuori et al. 2009), sekä välisyvyyksien että varsinaisten syvänteiden pohjaeläimet ilmensivät välttävää ekologista tilaa kaikkina kolmena näytteenottovuotena. Ainakaan pohjaeläinluokittelun perusteella alusveden hapetus ei näyttäisi parantaneen järven ekologista tilaa, mikä saattaa liittyä alusveden kohonneisiin lämpötiloihin.

11 Kuva 11. PMA-indeksin arvot Vesijärven syvänteissä vuosina 2009-2011. Ekologisen tilan luokittelua ollaan uudistamassa vuoden 2012 aikana. Uusi entistä edustavampaan vertailuaineistoon pohjautuva ehdotus uudeksi luokittelujärjestelmäksi on tällä hetkellä asiantuntijoiden kommentoitavana (Vuori et al. 2012). Uudessa luokitteluehdotuksessa BQI-indeksistä ollaan luovuttu ja se on korvattu 46 pohjaeläintaksoniin perustuvalla PICMindeksillä (Jyväsjärvi & Hämäläinen 2011). PICM-indeksissä kaikkien indikaattorilajien pistearvot on skaalattu vastaamaan BQI-asteikkoa monimuuttuja-analyysin avulla. PICM-indeksin vertailuarvojen laskennassa käytetään regressiomallia, joka huomioi järven keskisyvyyden lisäksi näytteenottosyvyyden ja veden värin. Näin indeksille lasketuissa vertailuarvoissa tulee aiempaa luokittelujärjestelmää paremmin huomioitua järven morfometriaan ja veden laatuun liittyvä luontainen vaihtelu. Järven ja näytteenottopaikan syvyyden (yhteys alusveden lämpötilaan) on havaittu pitkälle selittävän BQI-indeksin ja koko syvänteiden pohjaeläinyhteisöjen rakenteen vaihtelua (Jyväsjärvi et al. 2009). Vesijärven välisyvyyksille lasketut PICM-indeksin arvot ovat laskeneet hieman hapetuksen aloittamisen jälkeen (Kuva 12). Silti kokonaisluokka-arvion määräävä eri näytteenottopaikkojen mediaani välisyvyyksissä osoittaa tyydyttävää ekologista tilaa kaikkina kolmena vuotena. Syvänteissä PICM-luokka näyttäisi vuonna 2011 pudonneen välttävään aiempien vuosien tyydyttävästä tilasta.

12 Kuva 12. PICM-indeksiin pohjautuva ekologisen tilan luokitus Vesijärven syvänteissä vuosina 2009-2011.

13 5. Johtopäätökset Vesijärven pohjaeläintutkimus ilmensi järveen kohdistuvaa runsasta kuormitusta ja siitä johtuen syvänteiden ekologinen kunto oli heikko ja pohjaeläinlajisto yksipuolinen. Verrattuna ennen hapetuksen alkua toteutettuun tutkimukseen järvisyvänteiden hapetus näkyi eläimistössä erityiseti yksilömäärien ja biomassojen voimakkaana kasvuna. Kun happitilanne paranee, rehevään pohjasedimenttiin varastoituneet ravintovarat tulevat tehokkaammin käytetyksi ja voimakkaiden kilpailijoiden populaatiot voimistuvat. Hapetusvuosina voimakkaasti lisääntyneellä ja niukkahappisia oloja hyvin sietävällä Chironomus plumosus-surviaissääskellä on useimpia muita syvännelajeja korkeampi lämpötilaoptimi. Mikä saattaa selittää tämän lajin erittäin voimakkaan runsastumisen hapetuksen lämmittämässä alusvedessä. Käytetyistä indekseistä BQI ilmensi Vesijärven syvänteiden heikkoa ekologista tilaa niin ennen hapetuksen aloitusta kuin hapetuksen aikana. PMAindeksin perusteella syvänteiden ekologinen tila on ollut koko tutkimusjakson ajan pääosin tyydyttävä. Uuden luokitteluehdotuksen mukainen PICM-indeksi ilmensi Vesijärven syvänteiden tilan heikkenemistä vuoden 2009 tyydyttävästä vuoden 2011 välttävään tilaan. Tässä selvityksessä saatujen tulosten perusteella päällysvettä alusveteen kierrättävä hapetusmenetelmä näyttää aiheuttaneen syvänteiden eläintiheyksien ja biomassan huomattavan kasvun. Toisena hapetusvuonna havaittiin myös lajiston yksipuolistuminen (useita aiemmin tavattuja lajeja ei enää havaittu vuoden 2011 näytteissä). Hapetuksen ei tässä tutkimuksessa havaittu parantavan järven syvänteiden ekologista tilaa vaan jopa negatiivisia, mahdollisesti lämpötilaan liittyviä vaikutuksia oli havaittavissa. Kirjallisuus Hynynen, J. 2011. Vesijärven ja Työtjärven (Lahti, Hollola) pohjaeläimistö v. 2010. Jyväskylän yliopisto, Ympäristön tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 24/2011. Hynynen, J. & Salmelin, J. 2010. Vesijärven ja Työtjärven (Lahti, Hollola) pohjaeläimistö v. 2009. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 120/2010. Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H. 2011. Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Työraportti 8.12.2011. Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Jyväsjärvi, J., Tolonen, K.T. & Hämäläinen, H. 2009. Natural variation of profundal macroinvertebrate communities in boreal lakes is related to lake morphometry: implications for bioassessment. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 66: 589-601.

14 Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M. 2010. Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. 41 s. Novak, M.A. & Bode, R.W. 1992. Percent model affinity: a new measure of macroinvertebrate community composition. J. N. Am. Benthol. Soc. 11: 80-85. Salmi, P., Malin, I. & Salonen, K. 2010. Laajamittainen hapetus Lahden Vesijärvellä ensimmäinen vuosi 2010. Posteri. Self, A.E., Brooks, S.J., Birks, H.J.B., Nazarova, L., Porinchu, D., Odland, A., Yang, H. & Jones, V.J. 2011. The distribution and abundance of chironomids in high-latitude Eurasian lakes with respect to temperature and continentality: development and application of new chironomid-based climate-inference models in northern Russia. Quarternary Science Reviews 30: 1122-1141. SFS 5076 1989. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekmannoutimella pehmeiltä pohjilta. 7 s. Vuori, K-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. 120 s. Vuori, K-M., Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T. & Vehanen, T. 2012. Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelun kriteerit vesien hoidon toiselle suunnittelukaudelle 2016-2021. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Luonnos 13.1.2012. Wiederholm, T. 1980: Use of benthos in lake monitoring. J. Wat. Pollut. Cont. Fed. 52: 537-543.

Liite 1. Vesijärven pohjaeläimistö syksyllä 2011. Vesijärvi, Vasikkasaari 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) 11 10 10 10,3 22 22 22 22 Potamothrix/Tubifex 19 4 5 323,0 60 76 80 2491,3 Limnodrilus spp. 1 8 6 173,0 Pisidium spp. 2 23,1 Hydracarina 0,0 1 11,5 Chironomus anthracinus 3 3 2 92,3 Chironomus plumosus 20 36 24 922,7 58 33 69 1845,4 Einfeldia dissidens 4 3 1 92,3 Procladius spp. 4 5 8 196,1 5 1 7 149,9 Yhteensä 2011 51 61 46 1822 123 110 157 4498 Tiheys 2010 1326 2364 Tiheys 2009 1194 1827 Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Biomassa (g/m 2 ) Oligochaeta 49,2 39,7 21,4 1,272 107,7 190,4 139,0 5,042 Bivalvia 0,0 6,4 0,0 0,074 0,0 0,0 0,0 0,000 Hydracarina 0,0 0,0 0,0 0,000 0,0 0,0 0,2 0,002 Chironomidae 349,9 407,1 196,6 10,999 304,5 227,7 334,8 10,000 Yhteensä 2011 399,1 453,2 218,0 12,3 412,2 418,1 474,0 15,0 Biomassa 2010 7,0 8,3 Biomassa 2009 5,4 1,7 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 6,75 3,33 2010 5,28 3,51 2009 4,52 0,93 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,09 Huono 1,00 Huono PMA 0,376 Hyvä 0,229 Tyydyttävä PICM 0,779 Tyydyttävä 0,500 Välttävä

Vesijärvi, Enonsaari 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) 10 10 10 10 20 20 20 20 Nematoda 1 1 11,5 Potamothrix/Tubifex 9 1 7 196,1 14 20 9 496,0 Limnodrilus spp. 3 8 1 138,4 Hydracarina 1 1 23,1 Chironomus anthracinus 1 11,5 Chironomus plumosus 22 12 21 634,4 49 55 42 1684,0 Einfeldia dissidens 5 1 69,2 Procladius spp. 4 11 8 265,3 1 5 1 80,7 Yhteensä 2011 39 37 38 1315 65 80 54 2295 Tiheys 2010 1396 1660 Tiheys 2009 1040 646 Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Biomassa (g/m 2 ) Nematoda 9,6 0,0 0,0 0,111 0,0 0,0 1,6 0,018 Oligochaeta 36,3 20,6 7,1 0,738 13,7 26,3 36,3 0,880 Hydracarina 0,2 0,0 0,2 0,005 Chironomidae 256,9 77,3 159,9 5,699 219,4 277,3 186,7 7,882 Yhteensä 2011 302,8 97,9 167,0 6,5 233,3 303,6 224,8 8,8 Biomassa 2010 10,4 9,8 Biomassa 2009 3,7 1,6 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 4,94 3,83 2010 7,45 5,90 2009 3,56 2,48 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,02 Huono 1,00 Huono PMA 0,295 Tyydyttävä 0,241 Tyydyttävä PICM 0,749 Tyydyttävä 0,500 Välttävä

Vesijärvi, Myllysaari 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) Syvyys (m) 14,5 14,5 14,5 14,5 Potamothrix/Tubifex 14 20 9 818,9 Hydracarina 1 1 34,6 Chironomus plumosus 49 55 42 2053,1 Procladius spp. 1 5 1 196,1 Yhteensä 2011 75 94 100 3103 Tiheys 2010 3102 Tiheys 2009 1152 Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Oligochaeta 23,8 32,1 34,3 1,040 Hydracarina 0,2 0,8 0,5 0,017 Chironomidae 205,5 342,8 413,6 11,095 Yhteensä 2011 229,5 375,7 448,4 12,2 Biomassa 2010 7,1 Biomassa 2009 3,0 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 3,93 2010 2,29 2009 2,60 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka BQI 1,00 Huono PMA 0,268 Tyydyttävä PICM 0,500 Välttävä

Vesijärvi, Karjusaari 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) Syvyys (m) 15 15 15 15 Nematoda 1 11,5 Limnodrilus spp. 1 1 23,1 Potamothrix/Tubifex 30 40 17 1003,5 Chironomus plumosus 29 32 40 1164,9 Einfeldia dissidens 1 11,5 Procladius spp. 6 5 4 173,0 Yhteensä 2011 66 78 63 2388 Tiheys 2010 1822 Tiheys 2009 871 Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Nematoda 6,7 0,077 Oligochaeta 83,9 167,4 61,5 3,608 Chironomidae 235,7 264,9 233,1 8,463 Yhteensä 2011 319,6 432,3 301,3 12,1 Biomassa 2010 8,1 Biomassa 2009 1,9 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 5,07 2010 4,45 2009 2,18 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka BQI 1,00 Huono PMA 0,273 Tyydyttävä PICM 0,654 Välttävä

Vesijärvi, Lankiluoto 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) 15 15 15 15 28 28 28 28 Nematoda 1 11,5 1 11,5 Limnodrilus spp. 8 10 207,6 Potamothrix/Tubifex 35 24 12 818,9 69 83 89 2779,7 Chaoborus flavicans 1 11,5 1 11,5 Chironomus anthracinus 1 1 23,1 Chironomus plumosus 44 51 41 1568,6 50 62 58 1960,8 Cryptochironomus defectus 1 1 23,1 Einfeldia dissidens 1 11,5 Procladius spp. 7 7 3 196,1 7 3 2 138,4 Yhteensä 2011 89 92 68 2872 127 148 150 4902 Tiheys 2010 1845 3079 Tiheys 2009 1370 2516 Biomassa (mg) Nematoda 2,4 0,028 2,2 0,025 Oligochaeta 114,3 102,8 55,2 3,141 134,8 120,8 151,5 4,696 Chaoboridae 2,4 0,028 2,6 0,030 Chironomidae 246,7 469,3 372,0 12,549 249,9 372,3 400,5 11,796 Yhteensä 2011 365,8 572,2 427,2 15,7 386,9 493,1 554,6 16,5 Biomassa 2010 9,9 7,5 Biomassa 2009 2,1 2,5 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 5,47 3,51 2010 5,37 2,44 2009 1,53 0,99 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,01 Huono 1,00 Huono PMA 0,280 Tyydyttävä 0,225 Tyydyttävä PICM 0,841 Tyydyttävä 0,524 Välttävä

Vesijärvi, Enonselkä 26.10.2011 Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) 14 14 14 14 29 29 29 29 Nematoda 1 11,5 Limnodrilus spp. 30 34 24 1015,0 Potamothrix/Tubifex 40 18 36 1084,2 96 147 153 4567,5 Ophidonais serpentina 1 11,5 Hydracarina 1 1 23,1 Chironomus anthracinus 2 3 4 103,8 Chironomus plumosus 29 41 41 1280,3 69 90 75 2699,0 Cryptochironomus defectus 1 11,5 Demicryptochironomus vulneratus 1 11,5 Procladius spp. 3 5 6 161,5 4 6 7 196,1 Yhteensä 2011 105 103 113 3702 169 243 236 7474 Tiheys 2010 2387 3160 Tiheys 2009 885 1630 Biomassa (mg) Nematoda 0,2 0,002 Oligochaeta 159,7 140,8 115,6 4,799 141,4 330,7 298,4 8,887 Hydracarina 0,4 0,2 0,007 Chironomidae 428,4 350,6 422,9 13,863 329,2 662,7 423,0 16,319 Yhteensä 2011 18,7 470,6 993,4 721,4 25,2 Biomassa 2010 7,1 11,0 Biomassa 2009 4,0 1,5 Yks. keskim. biomassa (mg) 2011 5,05 3,37 2010 2,97 3,48 2009 4,52 0,92 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,08 Huono 1,00 Huono PMA 0,278 Tyydyttävä 0,220 Tyydyttävä PICM 0,854 Tyydyttävä 0,500 Välttävä