Lainsäädäntöuudistus

Muistio 0 (41) 1.3.2016 Lainsäädäntöuudistus Direktiivipaketin toimeenpano Suomessa 19.12.2016 (Tukes)

1 (41) Sisällys 1 Direktiivipaketti... 2 2 Direktiivipaketin toimeenpano... 2 2.1 Talouden toimijoiden velvollisuudet direktiivipaketissa... 4 2.2 Kysymyksiä ja vastauksia talouden toimijoiden velvoitteista... 7 3 Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta... 7 3.1 Vaatimukset ja muutokset markkinavalvontalainsäädännössä... 8 3.2 Kysymyksiä & vastauksia markkinavalvontalaista... 9 4 Laki eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista... 10 4.1 Vaatimukset ja muutokset ilmoitettuja laitoksia koskevassa lainsäädännössä... 11 4.2 Kysymyksiä & vastauksia ilmoitettuja laitoksia koskevasta lainsäädännöstä... 12 5 Sähköturvallisuuslaki... 12 5.1 Muutokset sähköturvallisuuslaissa... 14 5.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta sähköturvallisuuslaista... 16 5.3 Keitä sähköturvallisuuslain muutokset koskevat?... 20 6 Hissiturvallisuuslaki... 20 6.1 Muutokset hissiturvallisuuslainsäädännössä... 21 6.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta hissiturvallisuuslaista... 22 6.3 Keitä hissiturvallisuuslain muutokset koskevat?... 26 7 Laki räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta... 27 7.1 Muutokset ATEX-lainsäädännössä... 27 7.2 Kysymyksiä & vastauksia uudesta ATEX-laista... 28 7.3 Keitä ATEX-lain muutokset koskevat?... 29 8 Mittauslaitelaki... 29 8.1 Muutokset mittauslaitelaissa... 30 8.2 Kysymyksiä ja vastauksia mittauslaitelain muutoksesta... 31 8.3 Keitä mittauslaitelain muutokset koskevat?... 32 9 Laki pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta... 32 9.1 Muutokset pyroteknisiä tuotteita koskevassa lainsäädännössä... 34 9.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta pyrotekniikkalaista... 35 9.3 Keitä pyrotekniikkalain muutokset koskevat?... 36 10 Painelaitelaki... 36 10.1 Muutokset painelaitelainsäädännössä... 37 10.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta painelaitelaista... 38 10.3 Keitä painelaitelain muutokset koskevat?... 39 11 Räjähdelaki... 39 11.1 Muutokset räjähdelainsäädännössä... 41 11.2 Keitä räjähdelain muutokset koskevat?... 41

2 (41) 1 Direktiivipaketti Euroopan komissio antoi 21.11.2011 yhdeksän direktiiviehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston tuotedirektiiveiksi (ns. direktiivipaketti). Direktiivipaketissa olevat direktiivit oli mukautettu EU:n uuden lainsäädäntökehyksen (New Legislative Framework, NLF) mallin mukaiseksi. Euroopan neuvosto hyväksyi direktiivit 20.2.2014. Direktiivit annettiin tiedoksi jäsenvaltioille ja julkaistiin virallisesti 29.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jäsenvaltioiden oli hyväksyttävä ja julkaistava direktiivien toimeenpanoon tarvittavat kansalliset säädökset viimeistään 19.4.2016 ja säännöksien soveltaminen alkoi 20.4.2016. Direktiivipaketin direktiivit: siviiliräjähdedirektiivi (2014/28/EU) yksinkertaiset painesäiliöt -direktiivi (2014/29/EU) EMC-direktiivi (2014/30/EU) vaakadirektiivi (2014/31/EU) mittauslaitedirektiivi (2014/32/EU) hissidirektiivi (2014/33/EU) ATEX-direktiivi (2014/34/EU) pienjännitedirektiivi (2014/35/EU) pyrotekniset tuotteet direktiivi (2013/29/EU) Direktiivipaketissa mukana ollut yhdeksäs direktiivi, pyrotekniikkadirektiivi (2013/29/EU) on hyväksytty jo aikaisemmin 2.6.2013 ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 28.6.2012. Painelaitedirektiivi (2014/68/EU) irrotettiin direktiivipaketista alkuvaiheessa CLP-mukautuksesta johtuen ja annettiin tästä syystä muuta tuotelainsäädännön direktiivipakettia myöhemmin eli 15.5.2014. Direktiivin soveltaminen alkoi 19.7.2016. 2 Direktiivipaketin toimeenpano Uusien direktiivien toimeenpano käynnisti lainsäädäntöuudistuksen valmistelutyön. Lainvalmistelutyön aloittamiselle oli myös perustuslaillisia syitä. Aikaisemmin direktiivit on toimeenpantu kansalliseen lainsäädäntöön pääosin kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksillä, samoin kuin säädöksissä oleva kansallinen sääntely. Tämä toimeenpanoratkaisu ei täytä enää voimassa olevan perustuslain vaatimuksia. Voimassa olevan perustuslain mukaan myös esimerkiksi yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista on säädettävä lailla, ei alempi asteisilla säädöksillä, ja laissa on oltava riittävän tarkkarajainen ja täsmällinen valtuutussäännös, kun asioista säädetään alempiasteisissa sää-

3 (41) döksissä. Perustuslaista johtuvat vaatimukset oli siis otettava huomioon niin valmisteluhanketta suunniteltaessa kuin sääntelyvaihtoehtoja harkittaessa. Kaikki 10 direktiiviä on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön 7 lailla ja useilla asetuksilla. Suurin osa laeista on ihan uusia. Esimerkiksi sähköturvallisuuslain soveltamisalaa selkeytettiin, erottamalla hissiturvallisuuslainsäädäntö ja ATEX-laitedirektiivin toimeenpanosääntely omiksi erillislaeiksi. Myös pyroteknisiä tuotteita ja siviiliräjähteitä koskeva sääntely erotettiin kemikaaliturvallisuuslain alta omiksi erillislaeiksi. Substanssilainsäädännön lisäksi direktiivien soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevat myös kolme horisontaalista lakia: laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta, laki eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista sekä kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011). Edellä mainitulla horisontaalisella markkinavalvontalailla on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön direktiivien valvonta-artiklat ja ilmoitettuja laitoksia koskevalla lailla direktiivien arviointilaitosten ilmoittamista koskevat pykälät. Kuluttajaturvallisuuslaki on taas yleislaki, jota ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on kulutustavaroiden tai kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä. Jos turvallisuutta koskeva sääntely erityislainsäädännössä ei kuitenkaan kata kaikkia turvallisuuskysymyksiä tai jos erityislainsäädännössä ei edellytetä vähintään samaa turvallisuustasoa taikka jos erityislain hallinnolliset pakkokeinot eivät ole yhtä kattavia kuin yleislaissa, yleislakia voidaan soveltaa sellaisiin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskeviin seikkoihin, joihin erityislainsäädäntö ei tuo riittävää turvallisuustasoa. Direktiivien toimeenpano kansalliseen lainsäädäntöön: Direktiivien liitteet sisältävät teknisiä yksityiskohtia muun muassa tuotteen olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmistä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta, eikä liitteissä ole säännelty jä-

4 (41) senvaltioille sisällön osalta kansallista liikkumavaraa. Näistä syistä direktiivien liitteitä ei pääasiassa ole tuotu kansalliseen lainsäädäntöön, vaan niihin on käytetty viittaustekniikkaa. 2.1 Talouden toimijoiden velvollisuudet direktiivipaketissa Keskeiset uudet määritelmät uudessa lainsäädännössä: Talouden toimijalla tarkoitetaan tuotteen valmistajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa ja jakelijaa. Valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa, suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään. Valtuutetulla edustajalla tarkoitetaan EU:n alueelle sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät. Maahantuojalla tarkoitetaan EU:n alueelle sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavan tuotteen EU:n markkinoille. Tuote voi olla uusi tai käytetty. Jakelijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla eli tuo kansallisille markkinoille EU:n alueella valmistetun tai EU:n markkinoille jo aikaisemmin saatetun tuotteen. Jakelijoita ovat myös sähkölaitteiden vähittäis- ja tukkumyyjät sekä liiketoimintaa harjoittavat käytetyn tavaran kauppiaat, kuten kierrätyskeskukset ja kirpputorit. Asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan tuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta; Markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Talouden toimijoiden velvollisuudet Uudessa lainsäädännössä korostetaan valmistajan ensisijaista vastuuta tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Vaatimustenmukaisuuden arviointi kuuluisi yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin. Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Muutokset tuotteen suunnittelussa tai ominaisuuksissa ja muu-

5 (41) tokset yhdenmukaistetuissa standardeissa tai teknisissä eritelmissä, joihin nähden tuotteen vaatimustenmukaisuus ilmoitetaan, on otettava asianmukaisesti huomioon. Valmistajien on lisäksi varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, että sarjatuotannossa noudatetaan vaatimuksia. Uusissa laeissa säädetään myös valtuutetun edustajan, maahantuojan ja jakelijan velvoitteista. Maahantuoja ei ole pelkkä tuotteiden jälleenmyyjä, vaan sillä olisi keskeinen tehtävä maahantuotujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Suomeen laitteita maahantuova toiminnanharjoittaja voi EU-lainsäädännön mukaan olla joko maahantuoja (tuo laitteen kolmannesta maasta) tai jakelija (tuo laitteen unionin markkinoilta). Valmistajien ja maahantuojien ohella jakelijat ovat talouden toimijoiden kolmas ryhmä, jolle on asetettu erityisiä velvollisuuksia.

6 (41) Talouden toimijoiden velvollisuudet taulukkomuodossa: Taloudentoimijoiden velvollisuuksia Valmistaja Valtuutettu Maahantuoja Jakelija edustaja Asettaa saataville markkinoilla vain vaatimustenmukaisia tuotteita x x x x CE-merkintä - kiinnittää - tarkistaa x (x) x x x EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus - laatii ja säilyttää 10 vuoden ajan - pitää saatavilla 10 vuoden ajan - säilyttää jäljennöksen 10 vuoden ajan - antaa pyynnöstä viranomaiselle Tekniset asiakirjat - laatii ja säilyttää 10 vuoden ajan - varmistaa saatavuuden 10 vuoden ajan - antaa pyynnöstä viranomaiselle Suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt Varmistaa, etteivät varastointi- ja kuljetusolosuhteet vaaranna tuotteen vaatimustenmukaisuutta Pitää kirjaa vaatimustenvastaisista laitteista ja tiedottaa tarvittaessa niistä jakelijoille Varmistaa, että tuotteessa on tyyppi-, erä- tai sarjanumero tai muu merkintä, jonka ansiosta se voidaan tunnistaa Ilmoittaa nimensä, rekisteröidyn tuotenimensä tai rekisteröidyn tavaramerkkinsä sekä osoitteen, josta siihen saa yhteyden Varmistaa, että tuotteessa on valmistajan ja/tai maahantuojan nimi, rekisteröity tuotenimi tai rekisteröity tavaramerkki sekä osoite, johon valmistajaan ja/tai maahantuojaan saa yhteyden Jos epäilee, että tuote on vaatimustenvastainen, ryhtyy toimiin x x x x x (x) x x x x x (x) x x x (x) x x (x) x x x x x x x (x) x x x (x) x x Tekee yhteistyötä viranomaisen kanssa x x x x Säilyttää 10 vuoden ajan viimeisen tuotteen markkinoille saattamisesta tunnistetiedot taloudentoimijoista, x x x x joille se on toimittanut tuotteita. Säilyttää 10 vuoden ajan viimeisen tuotteen markkinoille saattamisesta tunnistetiedot taloudentoimijoista, jotka ovat toimittaneet sille tuotteita. x x x x x Lisää talouden toimijoiden velvollisuuksista voi lukea seuraavista oppaista: Sähkölaitteen valmistus, maahantuonti ja myynti

7 (41) Ilotulitteet - valmistus, maahantuonti, myynti, varastointi ja käyttö Ilotulitteen toiminta ja sen sisältämät pyromassat (ei opas) 2.2 Kysymyksiä ja vastauksia talouden toimijoiden velvoitteista Milloin valmistajan velvollisuuksia sovelletaan maahantuojaa ja jakelijaan? Maahantuojalla ja jakelijalla on samat velvollisuudet kuin valmistajalla, jos ne saattavat tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään taikka muuttavat markkinoille jo saatettua tuotetta tavalla, joka voi vaikuttaa lain vaatimusten täyttymiseen. Keitä uudet talouden toimijoiden velvollisuudet koskevat? Uudet talouden toimijoiden velvollisuudet koskevat kaikkia eurooppalaisia valmistajia, maahantuojia, valtuutettuja edustajia ja jakelijoita eli kaikkia toimijoita valmistajasta yksittäisen kaupan myyjään. Velvollisuudet koskevat myös niitä Euroopan ulkopuolisia toiminnanharjoittajia, jotka aikovat asettaa tuotteitansa Euroopan markkinoille. Ei ole väliä myydäänkö tuotteita liikkeessä vai etämyyntinä (nettikauppa, postimyynti jne.) tai onko myytävä tuote jo Euroopassa vai toimitetaanko se Eurooppaan vasta tilauksen jälkeen. 3 Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta Aiemmin jokainen tuotevaatimuksiin liittynyt sektorilaki on pitänyt sisällään myös valvontaa koskevat pykälät. Horisontaalisella lailla eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta on yhtenäistetty markkinavalvonnan keinovalikoimaa seuraavien tuoteryhmien osalta: sähkö- ja elektroniikkalaitteet, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitetut laitteet, painelaitteet, mittauslaitteet, siviilikäyttöön tarkoitetut räjähteet, hissit ja pyrotekniset tuotteet. Samalla on voitu keventää edellä lueteltuja tuoteryhmiä koskevaa lainsäädäntöä poistamalla niistä markkinavalvontaa koskevat osiot. Sektorilakeihin on kuitenkin jätetty kutakin sektoria koskevat valvonnan erityissäännökset kuten käytönaikaiseen valvontaan liittyvät pykälät. Markkinavalvonnan lisäksi uusi laki yhtenäistää myös menettelyt unionin ulkorajoilla tehtävän tuotevalvonnan osalta. Laissa kuvataan myös, millaisia menettelyjä muilla jäsenmailla ja komissiolla on käytettävissään silloin, kun jonkin maan markkinavalvontaviranomainen on hallinnollisella päätöksellä rajoittanut tietyn tuotteen vapaata liikkuvuutta ja ilmoittanut tekemästään

8 (41) päätöksestä asianmukaisesti. Laissa on myös vaatimus markkinavalvontasuunnitelman tekemisestä. Markkinavalvontalain säännökset pohjautuvat periaatteiltaan pitkälti voimassa olevaan lainsäädäntöön, mutta niitä on ajantasaistettu NLFmukautuksen mukaisesti sekä on otettu huomioon kuluttajaturvallisuuslain valvontaa koskeva sääntely, kuten viranomaisen teettämisoikeus, oikeus määrätä maastavientikiellosta ja hävittämisestä. Markkinavalvontalaki ei siis aseta velvoitteita kansalaisille tai yrityksille vaan koskee viranomaisten toimintaa markkinavalvonnassa ja siihen läheisesti liittyvissä tehtävissä. Laki ei myöskään oleellisesti muuta valvonnan keinovalikoimaa. Markkinavalvontalain soveltamisalaa voidaan laajentaa myöhemmin koskemaan myös muita tuoteryhmiä ja siten yhdenmukaistaa ja keventää sektorikohtaista kansallista tuotesääntelyä myös muiden hallinnonalojen lainsäädännössä. Tällä lainsäädäntörakenteella on helpompi kansallisesti hallinnoida muun muassa EU:sta tulevia muutoksia. Lain sisältöön saattaa tullakin lähitulevaisuudessa muutoksia johtuen EU-käsittelyssä olevasta markkinavalvonta-asetuksesta. Markkinavalvonta-asetusta käsitellään EU:ssa yhdessä tuoteturvallisuusasetuksen kanssa. 3.1 Vaatimukset ja muutokset markkinavalvontalainsäädännössä 1) Lailla on yhtenäistetty markkinavalvontaa eri tuoteryhmien välillä. Markkinavalvontapykälät on tuotu sektorilainsäädännöstä horisontaaliseen lakiin. 2) Lailla valvotaan sekä teollisuus- että kuluttajatuotteita. 3) Lakiin on lisätty osa NLF:n määritelmistä, erityisesti valvontaan liittyvät määritelmät: riskin aiheuttava tuote riskinarviointi ulkorajatarkastus vaatimustenvastainen tuote vakava riski 4) Laissa viitataan vaaran sijasta riskiin. 5) Riskiperusteisuutta ja markkinavalvonnan tarkoituksenmukaisuutta on korostettu. 6) Markkinavalvontaviranomaisella on valvontasuunnitelman laatimisvelvollisuus. 7) Markkinavalvontaviranomaisen ja tullin yhteistyötä on selkeytetty (tehtävät, toimivaltuudet ja oikeudet periä korvauksia). Valvontakeinot ovat ensisijassa markkinavalvontaviranomaisen tarpeisiin.

9 (41) 8) Markkinavalvontaviranomaisen on oikeus periä korvauksia vaatimustenvastaisen tuotteen hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta. Korvausten perintä kattaa myös ulkorajavalvontatilanteet. Tullin maksut ulkorajavalvonnasta perustuvat maksuperustelakiin. 9) Laissa on valvontaviranomaisen toimivaltuudet tarkastusten tekemiseksi, oikeudesta ottaa näytteitä, tietojensaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta. 10) Laki sisältää kattavat valvontakeinot ensisijassa markkinavalvontaviranomaisen tarpeisiin. Toimenpidemääräys Kielto Täydentävät määräykset Palautusmenettely Väliaikainen kielto Tiedottamisesta määrääminen 11) Valvontaviranomaisella on oikeus toimia, vaikka tuote olisi sektorilainmukainen, jos siinä on riski. 12) Perussäännös valvontaviranomaisen ilmoittamisvelvollisuudesta komissiolle suojalauseke- ja suojamenettelyn tilanteissa on lisätty. 13) Markkinavalvontaviranomainen voi korostaa lain nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla. 14) Vaatimustenvastaisissa ja vakavanriskin tuotteissa on mahdollista maastaviennin kieltäminen, toimenpiteen teettäminen ja hävittämismääräys. 15) Muutoksenhakujärjestelmää on muutettu nykytilasta siten, että hallintooikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusluvalla. 16) Markkinavalvontalaissa ei ole rangaistussäännöksiä, säännökset rikoslaista ja sektorilaista. 17) Siirtymäsäännös: Lakia sovelletaan myös tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille ennen tämän lain voimaantuloa. 3.2 Kysymyksiä & vastauksia markkinavalvontalaista Miten Tukes ja Tulli toimii yhteistyössä? Markkinavalvontalain luku 2 sisältää keskeiset säännökset toimivaltaisista valvontaviranomaisista: Tukes on markkinavalvontaviranomainen ja Tulli NLF-asetuksessa tarkoitettu ulkorajavalvontaviranomainen. Luvussa on myös säännökset toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöstä. Lailla on pyritty selkeyttämään voimassaolevan NLF asetuksen 27 29 artiklan säännösten merkitystä Tukesin ja Tullin kannalta. Valvontaviranomaisille on pyritty säätämään sellaiset toimivaltuudet NLF asetuksen vaatimassa ulkorajavalvonnassa, ettei viranomaisten yhteistyössä syntyisi katvetilanteita. Tukes voi ulottaa markkinavalvonnan keinoja ja toi-

10 (41) menpiteitä myös Tullin hallussa olevaan tuotteeseen. Tukes voisi vakavan riskin tuotteiden tilanteissa kieltää tuotteen markkinoille saattamisen sekä viime kädessä määrätä maastavientikiellosta tai hävittämisestä, joiden toimeenpanoa Tulli valvoisi. Tullille on säädetty markkinavalvontalaissa sellaiset tarvittavat toimivaltuudet, joiden nojalla Tulli pystyy soveltamaan NLF asetuksen velvoitteita. Tullille on säädetty oikeus saada tietoja talouden toimijalta, oikeus tehdä tarkastuksia, oikeus ottaa tuotteita ja tehdä tutkimuksia sekä oikeus saada tietoja toisilta viranomaisilta. Lisäksi Tulli soveltaa valvontaan tarvittaessa täydentävästi yleistä tullilainsäädäntöä. Tätä ennen Tullin toimivallasta oli säädetty sektorilainsäädännössä sisällöllisesti eritasoisesti. Tarkastetaanko tuotteet ennen markkinoille saattamista? Tuotteiden pakollisesta ennakkotarkastuksesta luovuttiin vuonna 1995 liityttäessä Euroopan unioniin. Tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointi tapahtuu valtaosin laitevalmistajan omin toimenpitein. Valmistajalla on velvollisuus varmistaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiden mukaisesti, että tuote on kaikkia sitä koskevien direktiivien vaatimusten mukainen. Valmistaja ilmoittaa tuotteen vaatimustenmukaisuudesta laatimalla EUvaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja kiinnittämällä tuotteeseen CEmerkinnän. CE-merkityt tuotteet saavat liikkua vapaasti unionin alueella. Yhteismarkkinoiden periaatteiden mukaisesti tuotteen vapaata liikkumista ei voida estää pakollisilla rajatarkastuksilla tai muilla pakollisilla markkinoille tuloa edeltävillä tarkastuksilla. Tuotteiden vaatimustenmukaisuutta on valvottava pääasiassa muilla keinoin, esimerkiksi markkinavalvonnalla. Markkinavalvonnalla tarkoitetaan viranomaisten toimintaa sen varmistamiseksi, että markkinoilla olevat tuotteet ovat vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja. Valvonnan kohteita ovat talouden toimijat sekä laitteet, laitteiden merkinnät ja niihin liittyvät asiakirjat. 4 Laki eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista Aiemmin jokainen tuotevaatimuksiin liittynyt sektorilaki on pitänyt sisällään myös ilmoitettuja laitoksia ja pätevyyden toteamista koskevat pykälät. Uusi horisontaalinen laki korvaa soveltamisalaan kuuluvien tuoteryhmien erilliset menettelysäännökset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisestä ja nimeämisestä ilmoitetuksi laitokseksi ja niiden ilmoittamisesta Euroopan komissiolle ja muille jäsenmaille. Laki koskee seuraavia tuoteryhmiä: sähkölaitteet ja sähkölaitteistot, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitetut laitteet, painelaitteet, mittauslaitteet, siviilikäyttöön tarkoitetut

11 (41) räjähteet, hissit, hissien turvakomponentit, pyrotekniset tuotteet ja radiolaitteet. Laki kattaa yhdeksän direktiivin ilmoitettuja laitoksia koskevat pykälät, pienjännitedirektiivissä ei ole enää ilmoitettuja laitoksia. Sektorilakeihin on kuitenkin jätetty muita arviointilaitoksia kuin ilmoitettuja laitoksia koskevat säännökset. Ilmoitettuja laitoksia koskevilla yhteisillä vaatimuksilla halutaan varmistaa, että kaikki ilmoitetut laitokset suorittavat tehtävänsä samantasoisesti ja terveen kilpailun edellytysten mukaisesti. Ilmoitettujen laitosten palvelujen laadun ja pätevyyksien varmistaminen yhdenmukaisin kriteerein voidaan saavuttaa horisontaalisella lailla. Laissa on säädetty tarpeelliset määritelmät, ilmoitetuksi laitokseksi tehtävästä hakemuksesta, toimivaltaisesta viranomaisesta ja kansallisesta hyväksyntä- ja ilmoittamismenettelystä. Lisäksi lakiin on otettu mukaan säännökset ilmoitetun laitoksen yleisistä vaatimuksista ja laitoksen toimintaa ja sen henkilöstöä koskevista vaatimuksista, viranomaisen tiedotusvelvoitteista, ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta osallistua standardointitoimiin ja koordinaatiotyöryhmän työhön sekä tehtävien teettämisestä alihankintana tai tytäryhtiöllä. Ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta antaa todistus tekemistään vaatimuksenmukaisuuden arvioinneista ja niiden peruuttamisesta ja muutoksenhausta on säädetty erikseen sektorikohtaisessa tuotelainsäädännössä. 4.1 Vaatimukset ja muutokset ilmoitettuja laitoksia koskevassa lainsäädännössä 1) Lailla on yhtenäistetty ilmoitettuja laitoksia ja pätevyyden toteamista koskevaa sääntelyä eri tuoteryhmien välillä. Pykälät on tuotu sektorilainsäädännöstä horisontaaliseen lakiin. 2) Lakiin on lisätty osa NLF:n määritelmistä, erityisesti ilmoitettua laitosta ja ilmoitusmenettelyä koskevat määritelmät: ilmoitettu laitos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos akkreditointitodistus vaatimustenmukaisuuden arviointi unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö 3) Ilmoitetuksi laitokseksi hyväksymistä koskeva hakemus toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle (TEM). Hakemukseen on liitettävä tiedot ja todistukset arviointilaitokselta edellytettävien vaatimusten täyttämisestä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja tuotteesta, jonka osalta laitos katsoo olevansa pätevä. Hakemus sisältää Akkreditointitodistuksen, ellei muualla toisin säädetä Jos ei todistusta, niin tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla vaatimustenmukaisuutta voi arvioida

12 (41) 4) TEM hyväksyy ja nimeää Suomeen sijoittautuneen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoitetuksi laitokseksi sekä ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille hyväksymänsä ilmoitetun laitoksen (myös muutokset). 5) Laissa on säännökset ilmoitetun laitoksen yleisistä vaatimuksista toimintaa koskevista vaatimuksista henkilöstöä koskevista vaatimuksista puolueettomuudesta vastuuvakuutuksesta Tehtävien teettämisestä alihankintana tai tytäryhtiöllä 6) Ilmoitetulla laitoksilla on tietojenantovelvollisuus viranomaisille ja muille ilmoitetuille laitoksille. 7) Velvollisuus osallistua standardointitoimiin ja koordinaatiotyöryhmän työhön on kirjattu lakiin. 8) Laissa ei ole rangaistussäännöksiä. 9) Päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallintooikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 4.2 Kysymyksiä & vastauksia ilmoitettuja laitoksia koskevasta lainsäädännöstä Miten uusi laki vaikuttaa ilmoitettuihin laitoksiin? Ilmoitetuille laitoksille laki edellyttää eräitä uusia toimenpiteitä ja hyväksymisen uudelleen hakemista. Jatkossa lain soveltamisalaa voidaan laajentaa koskemaan myös muita tuoteryhmiä ja siten yhdenmukaistaa ja keventää sektorikohtaista kansallista tuotesääntelyä myös muiden hallinnonalojen lainsäädännössä. Kuinka moneen ilmoitettuun laitokseen muutos vaikuttaa? Lain soveltamisalan piiriin kuuluvia vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia, jotka Suomi on ilmoittanut NANDO-reksiteriin, on vajaa 20. Vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitos voi hakea ilmoitetuksi laitokseksi nimeämistä useamman direktiivin toimialan asioihin. Yhteensä Suomesta on ilmoitettu vajaa 40 tuotedirektiivien tarkoittamaa ilmoitettua laitosta NANDOrekisteriin. 5 Sähköturvallisuuslaki

13 (41) Sähköturvallisuuslailla on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön EMC- ja pienjännitedirektiivit. Lisäksi lailla on varmistettu sähkölaitteistojen rakentamisen sekä sähkölaitteiden ja sähkölaitteistojen käytön aikainen turvallisuus eli turvallisuus markkinoille saattamisen jälkeen. Sähköturvallisuuslain nojalla on annettu 5 asetusta: Valtioneuvoston asetus sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta Valtioneuvoston asetus sähkölaitteiden turvallisuudesta Valtioneuvoston asetus sähkötyöstä ja käyttötyöstä Valtioneuvoston asetus sähkölaitteistoista Valtioneuvoston asetus Sähkö- ja hissiturvallisuuden neuvottelukunnasta Uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli EMC- ja pienjännitedirektiivin kansallinen toimeenpano ja sähköalan lainsäädännön sisällöllinen ja rakenteellinen selkiyttäminen, mikä helpottaa säädösten soveltamista ja tulkintaa. Sähköturvallisuuslain rakennetta on pyritty selkeyttämään siten, että uudessa sähköturvallisuuslaissa sähkölaitteiden ja -laitteistojen vaatimukset ovat eriytetty. Lain soveltamisalaa selkeytettiin erottamalla hissiturvallisuuslainsäädäntö ja ATEX-laitedirektiivin toimeenpanosääntely omiksi erillislaeiksi. Lisäksi tavoitteena oli ottaa sähköturvallisuuslainsäädännössä käyttöön Euroopan unionin uuden lainsäädäntökehyksen käyttämä harmonisoitu terminologia. Sähkölaitteita koskevat vaatimukset Sähköturvallisuuslaki on yleislaki, jossa on sekä kaikkia sähkölaitteita koskevat yleiset vaatimukset että tarkemmat vaatimukset EMC- ja pienjännitedirektiivin soveltamisalaan kuuluville laitteille. Kaikkien sähkölaitteiden tulee olla turvallisia sekä sähkömagneettisesti yhteensopivia ja vaatimustenmukaisuus on voitava todistaa. Luvulla 2 sekä valtioneuvoston asetuksilla sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta ja sähkölaitteiden turvallisuudesta on toimeenpantu sekä EMC- että pienjännitedirektiivin sähkölaitteita koskevat vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön. Uudessa sähköturvallisuuslaissa ei ole säännöksiä sähkötuotteiden markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan asianomaisiin horisontaalisiin lakeihin. Luku 2 sisältää sekä sähkölaitteisiin liittyvät vaatimukset että taloudentoimijoiden velvollisuudet. Sähköturvallisuuslain nojalla annettavissa valtioneuvoston asetuksissa on käytetty viittaustekniikkaa EMC-direktiivin liitteisiin II IV ja pienjännitedirektiivin liitteisiin III-IV. EMC-direktiivin olennaiset vaatimukset (liite I), pienjännitedirektiivin tietyllä jännitteellä toimivien sähkölaitteiden turvallisuustavoitteiden pääkohdat eli olennaiset vaatimukset (liite I) ja pienjännitedi-

14 (41) rektiivin soveltamisalaan kuulumattomat laitteet ja ilmiöt (liite II) on sen sijaan tuotu kansalliseen lainsäädäntöön sähköturvallisuuslain nojalla annettavilla valtioneuvoston asetuksilla. Edellä mainittuja liitteitä voidaan lain käyttäjien kannalta pitää teknisestä sisällöstä huolimatta sen verran keskeisenä, että ne on katsottu tarpeen tuoda kansalliseen lainsäädäntöön. Menettelytapaa on perusteltu myös yhdenmukaisuudella. On yhdenmukaista, jos kaikissa sähköturvallisuuslain nojalla annetuissa asetuksissa on liitteenä olennaiset vaatimukset, sillä sähkötyön olennaiset vaatimukset ovat kansallista sääntelyä ja niissä ei voi käyttää viittaustekniikkaa direktiiviin. Luvun 2 lopussa on kansallinen vaatimus kotitalouskäyttöön tarkoitettutuista pistokytkimistä. Sähkölaitteistoja koskevat vaatimukset Luvussa 3 on sähkölaitteistoja koskevat vaatimukset. Luku sisältää sekä kansalliset sähkölaitteistoja koskevat vaatimukset että EMC-direktiivin sähkölaitteistoja koskevat vaatimukset. Luvulla 3 ja valtioneuvoston asetuksella sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta on toimeenpantu EMC-direktiivin sähkölaitteistoja ja kiinteitä asennuksia koskevat vaatimukset. Luvun 3 kansalliset vaatimukset koskevat sähkölaitteiston teknistä rakennetta, käyttöönottoa, kunnossapitoa sekä tarkastuksia. Luku 4 sisältää sähköalan töihin ja sähkölaitteistotarkastuksiin liittyvien toiminnanharjoittajien vaatimukset sekä säädökset sähkötyöturvallisuudesta. Lukujen 3-4 vaatimuksia on täydennetty kahdella asetuksella, valtioneuvoston asetuksella sähkötyöstä ja käyttötyöstä sekä valtioneuvoston asetuksella sähkölaitteistoista. Sähkölaitteistojen valvontaan liittyvät säädökset ovat luvussa 5. 5.1 Muutokset sähköturvallisuuslaissa Sähköturvallisuuslakiin on tehty seuraavat muutokset: 1) Lain rakennetta on selkiytetty ja saatettu nykyisen perustuslain mukaiseksi. 2) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. 3) Kaikkia sähkölaitteita koskevat vaatimukset (6-7 ): Kaikkien laitteiden tulee olla turvallisia ja sähkömagneettisesti yhteensopivia Vaatimustenmukaisuus on voitava osoittaa 4) Ammattilaisten käyttämät asiakaskohtaisesti valmistetut arviointialustat, joita käytetään ainoastaan tutkimus- ja kehitysyksikössä, ovat soveltamisalan ulkopuolelle.

15 (41) 5) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita on tarkennettu. 6) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. Tekniset asiakirjat ja EU- vaatimustenmukaisuusvakuutus tulee olla suomen ja ruotsin kielellä tai muulla sähköturvallisuusviranomaisen hyväksymällä kielellä. Ohjeiden, turvallisuustietojen ja muiden tuotteen mukana seuraavien asiakirjojen tulee olla sekä suomen että ruotsin kielellä. 7) Ilmoitettu laitosta ei ole enää LVD:ssä. 8) Kotitalouskäyttöön tarkoitettujen pistokytkimien sertifiointivaatimus on poistunut. Todistusta standardinmukaisuudesta vaaditaan. 9) Sähkölaitteistoluokitusta on yksinkertaistettu. Erikoistilat kuten räjähdysvaaralliset tilat (ex-tilat) ja lääkintätilat on sulautettu muihin laitteistoluokkiin, jotta tehdas, rakennus tms. kohde tarkastettaisiin aina kokonaisuutena eikä sen sisällä olisi erillisiä tiloja erilaisin tarkastusvälein. Ko. erityistilat kuitenkin sisällytettävä aina tarkastusotantaan, myös pölyräjähdysvaaralliset tilat. 10) Räjähdysvaarallisten tilojen muutostöiden tarkastusrajoissa on eräitä muutoksia. 11) Tavallisimmassa laitteistoluokassa 1b määräaikaistarkastusten tarkastusväli on lyhentynyt 15 vuodesta 10 vuoteen. Tarkastusväli on nyt 10 v kaikilla muilla tarkastettavilla kohteilla paitsi verkkoyhtiöiden verkoilla, joilla se on 5 v. 12) Käyttöönottotarkastuspöytäkirjassa on oltava myös sähkötöiden johtajan nimi sekä sovelletut standardit 13) Haltijan vastuuta sekä kunnossapidon tarpeellisuutta ja merkitystä on korostettu. Määräaikaistarkastuksissa otetaan kantaa kunnossapidon riittävyyteen. 14) Sähkölaitteistolle tehtyjen varmennus- ja määräaikaistarkastusten ilmoittamisesta jakeluverkonhaltijan tai Tukesin rekisteriin on luovuttu. Nyt varmennus- ja määräaikaistarkastuksen tekijän on kiinnitettävä liittymään tai vastaavaan kohtaan tarkastustarra. Muilta osin jakeluverkonhaltijan rekisteröintivelvoite on säilytetty entisellään (liittymän ja sen sähköurakoitsijan tiedot) 15) Varmennusoikeusurakointi on poistettu, annetut oikeudet ovat kuitenkin voimassa nykyisen nimeämisen loppuun asti (max. 5 v). 16) Lakiin on tarkennettu milloin sähkötyöoikeuksia (ns. sähköurakointioikeuksia) ei vaadita. Sähkötöiden tekemisen edellytyksistä voi poiketa tietyin edellytyksin seuraavissa töissä: tieliikenteen sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöissä, maakaapelin kaivuutöissä ja oppilaitoksen tilapäisasennuksissa. Nämä työt eivät kuitenkaan ole maallikkotöitä, vaan niissäkin edellytetään silti tiettyä kelpoisuutta ja muita edellytyksiä siten kuin laissa määritellään.

16 (41) 17) Sähköpätevyys 3:n sanamuotoa on tarkennettu, sisältö on ennallaan. Sanamuotoja on täsmennetty korostamaan sitä, että pätevyys ei oikeuta laajempiin sähköasennustöihin. 18) Koulutuksien opintopisteliitettä on yksinkertaistettu. Koulutuksen sisältövaatimukset ovat pysyneet entisellään. 19) Sähkölaitteistoa syöttävän verkkoyhtiön on tehtävä verkosta erottamistoimenpide sähköturvallisuusviranomaisen sitä pyytäessä. 20) Viranomaiselle on annettu tietyissä tilanteissa tarkastusoikeus pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin EMC-häiriöiden aiheuttajan selvittämiseksi. 21) Vahinkojen korvaus sähkömarkkinalain mukaan, jos sähköntoimituksessa virhe. Muutoin edelleen sähköturvallisuuslain mukaan. 22) Henkilöpätevyyksien arviointilaitokselle on annettu täsmennettyjä vaatimuksia ulkomaalaisten osalta, miten tulee ottaa huomioon ulkomailla hankittu koulutus ja työkokemus. 23) Sähkötyöturvallisuuden eräitä yksityiskohtia on tarkennettu, ja lisäksi on korostettu, että yleinen työturvallisuuslaki koskee myös sähkötöitä. 24) Opastettu henkilö on noteerattu laissa. 25) Sähköturvallisuusviranomaisella on oikeus saada myös salassa pidettäviä tietoja. 26) Reaktiokeinoihin on "kehotuksen" rinnalle lisätty "varoitus". Varoitus - sana on kuvaavampi. 27) Lisätty luettelo asioista, jotka ovat rangaistavia 28) Lisätty pykälät netissä julkistettavista rekisteritiedoista 29) Sähköturvallisuusviranomaisen hallintopäätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muitakin vähäisiä muutoksia on, mm. säädösrakenteen muuttumisen ja lauseiden uudelleenkirjoituksen johdosta. 5.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta sähköturvallisuuslaista Muuttuuko sähköturvallisuuslainsäädännön soveltamisala? Sähkölaitteita koskevan sääntelyn soveltamisalaan ei tullut suuria muutoksia. Ainoastaan ammattilaisten käyttämät asiakaskohtaisesti valmistetut arviointialustat, joita käytetään tutkimus- ja kehitysyksikössä, on rajattu jatkossa sääntelyn ulkopuolelle. Uusi radiolaitedirektiivi tulee kuitenkin vaikuttamaan sähköturvallisuuslain soveltamisalaan. Radiolaitedirektiivi on kumonnut aikaisemmin voimassa olevan R&TTE-direktiivin ja näiden direktiivien soveltamisaloissa on eroja. Radiolaitedirektiivin alle kuuluvat sekä lähettimet että vastaanottimet ilman taajuusrajoja, kun taas R&TTE-direktiivin soveltamisalaan kuuluivat sekä te-

17 (41) lepäätelaitteet että radiolaitteet, jotka viestivät 9 KHz-3 000 GHz:n radiotaajuuksilla. Nyt siis esimerkiksi telepäätelaitteet ovat jääneet pois radiolaitedirektiivin soveltamisalasta ja niitä säännellään jatkossa EMC-direktiivin nojalla eli sähköturvallisuuslailla. Pelkät vastaanottimet (kuten televisiot ja radiot) ovat aikaisemmin kuuluneet EMC-direktiivin soveltamisalaan, mutta jatkossa niitä säännellään radiolaitedirektiivin nojalla eli tietoyhteiskuntakaarella. Sähköturvallisuuslakia ei jatkossa enää sovelleta hisseihin, vaan hissiturvallisuutta koskevat säännökset eriytetään sähköturvallisuuslaista ja niistä annetaan oma hissiturvallisuuslaki. Millainen on uusi laitteistoluokitus? Uusittava luokitus on kolmeportainen, kuten edeltäjänsäkin. Alimman luokan eli luokan 1 muodostavat asuinrakennusten osalta rakennukset, joissa on enemmän kuin kaksi asuinhuoneistoa sekä muiden sähkölaitteistojen osalta kohteet, joissa olisi yli 35 A pääsulakkeet (esimerkiksi liike-, teollisuusja maatalousrakennukset tai -kiinteistöt sekä julkisten paikkojen sähköverkot). Luokan 2 muodostavat suurjänniteliittyjät ja ne pienjänniteliittyjät, joiden liittymisteho olisi yli 1600 kva. Nämä ovat samalla laitteistoja, joille edellytetään käytön johtajaa. Luokan 3 muodostavat verkkoyhtiöiden verkot. Luokituksen ulkopuolelle jäävät paritalot, omakotitalot ja pienemmät kohteet. Miten luokitusmuutos vaikuttaa sähkölaitteistojen tarkastuksiin? Samat kohteet tarkastetaan kuin aikaisemminkin, sekä käyttöönottovaiheessa että määräajoin. Uutena asiana on, että nyt kohde (rakennus, kiinteistö, tms.) tarkastetaan kokonaisuutena eli kohteen sisällä ei ole enää erityistiloja, joilla on erilainen määräaikaistarkastusväli (Ex-tilat, lääkintätilat). Kohteen erityistilat on kuitenkin aina tarkastettava kohteen tarkastuksen yhteydessä, nyt myös pölyräjähdysvaaralliset tilat. Määräaikaistarkastuksia tehdään luokitelluille sähkölaitteistoille (luokat 1-3) asuinrakennuksia lukuun ottamatta. Jos asuinrakennuksen osana on luokiteltuja laitteistoja vastaava liiketila tai vastaava, esimerkiksi asuinrakennuksen katutasossa oleva suuri myymälä, tulisi myös tälle tehdä määräaikaistarkastuksia. Luokan 1 ja 2 sähkölaitteistolle asuinrakennuksia lukuun ottamatta on tehtävä määräaikaistarkastus kymmenen vuoden välein ja luokan 3 sähkölaitteis-

18 (41) tolle eli verkkoyhtiön verkolle viiden vuoden välein. Määräaikaistarkastusväli on siis lyhennetty luokassa 1 (1b) viidestätoista vuodesta kymmeneen vuoteen. Mikä muuttuu määräaikaistarkastuksessa? Määräaikaistarkastuksen välejä on yksinkertaistettu. Määräaikaistarkastusväli on 10 vuotta kaikilla muilla tarkastuskohteilla paitsi verkkoyhtiön verkoilla (luokka 3) se on 5 vuotta. Määräaikaistarkastuksen tekijän eli valtuutetun tarkastajan tai tarkastuslaitoksen on laadittava määräaikaistarkastuksesta laitteiston haltijan käyttöön tarkastuspöytäkirja ja kiinnitettävä pääkeskukseen tai vastaavaan kohtaan tarkastustarra. Sähkölaitteiston haltijan on säilytettävä tarkastuspöytäkirja sekä osoitus pöytäkirjassa esitettyjen puutteiden korjaamisesta vähintään seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka. Miten kunnossapidon vaatimuksia on täsmennetty? Uudessa sähköturvallisuuslaissa on korostettu haltijan vastuuta, kunnossapidon suorittamista ja määräaikaistarkastusten roolia. Lain mukaan sähkölaitteiston haltija on vastuussa sähkölaitteiston turvallisuudesta ja vaatimuksenmukaisuudesta. Edellä mainitut asiat vaativat riittävää kunnossapitoa, koska harvoin tehtävät määräaikaistarkastukset eivät siihen riitä. Sähkölaitteiston haltijan on huolehdittava siitä, että laitteiston kuntoa ja turvallisuutta tarkkaillaan ja että havaitut puutteet ja viat poistetaan riittävän nopeasti. Kunnossapidolle ei kuitenkaan esitettäisi mitään määrämuotoisia vaatimuksia, koska sähkölaitteistot ovat hyvin erityyppisiä. Sähkölaitteiston haltijan on huolehdittava siitä, että luokkien 2 ja 3 sähkölaitteistoille laaditaan sähköturvallisuuden ylläpitävä kunnossapito-ohjelma. Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että kunnossapito-ohjelmaa noudatetaan. Kunnossapito-ohjelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon sähkölaitteiston käyttöympäristöstä aiheutuvat tarpeet. Muiden sähkölaitteistojen osalta ohjelma voidaan korvata laitteiden ja laitteistojen käyttö- ja huoltoohjeilla. Myös määräaikaistarkastuksissa tulee varmistaa, että sähkölaitteiston käyttö on turvallista, kunnossapito on riittävää turvallisuuden ylläpitämiseksi ja laitteistolle on tehty kunnossapito-ohjelman mukaiset toimenpiteet; Milloin sähkötyönjohtajaa ei vaadita?

19 (41) Sähkötöiden tekemisen edellytyksistä voidaan poiketa, kun: 1) tieliikennekäyttöön rekisteröidyn sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöissä, jos henkilö on riittävästi perehtynyt tai perehdytetty kyseisen ajoneuvomallin sähköjärjestelmään ja sähkön vaaroihin; 2) maakaapelin kaivuutyössä (kaapelin laskemisen kaapeliojaan ja sen peittämisen tai aurauksen) 3) vähäisestä kertaluonteisessa sähkötyössä, jonka tekijällä on kyseisen työn tekemiseen oikeuttava pätevyystodistus; 4) tilapäisen sähkölaitteiston rakentamiseen opetustarkoituksessa, jos työ tehdään sähköalan oppilaitosten laboratoriotiloissa ja työtä ohjaa ja valvoo sähköalan ammattihenkilö; 5) sähkötyössä, jonka tekee sähköalan ammattihenkilö ja joka kohdistuu tämän omassa tai lähisukulaisen hallinnassa olevan asunnon tai asuinrakennuksen sähkölaitteistoon. Kohta 1 on uusi. Sähkötöiden tekemisen edellytyksistä voidaan poiketa tieliikennekäyttöön rekisteröidyn sähköajoneuvon voimajärjestelmän sähkötöissä, jos henkilö olisi riittävästi perehtynyt tai perehdytetty kyseisen ajoneuvomallin sähköjärjestelmään ja sähkön vaaroihin. Sähköajoneuvot on suunniteltu turvallisiksi käyttää ja korjata ja valmistajilla on olemassa yksityiskohtaiset korjaus- ja huolto-ohjeet. Sähköajoneuvojen voimajärjestelmissä nykyisin esiintyvät jännitteet ovat kyllä verkkojännitteen suuruisia ja siten vaarallisia, mutta niissä tehtävät korjaustyöt ovat suurelta osin pistoliitinkomponenttien vaihtamista vastaavaan uuteen tai muuten suhteellisen yksinkertaisia ja ajoneuvokohtaisella perehtyneisyydellä hyvin hallittavissa. Siksi on katsottu, että vaatimus sähkötöiden johtajasta on tarpeeton. Myös luettelon kohta 2 on uusi. Siinä käsitellään erikseen maakaapelien maahan laskemista siten, että vaatimukset eivät olisi kohtuuttomia maanrakennusurakoitsijalle, mutta takaisivat kuitenkin riittävän sähköturvallisuuden. Maakaapelien asentaminen ja maahan laskeminen on katsottavissa myös sähkötyöksi (sähkötyön osasuoritukseksi), ja siinä tulee varmistua muun muassa kaapelin riittävästä asennussyvyydestä, mekaanisesta suojaamisesta sekä merkitsemisestä ennen kuin asennusoja peitetään. Käytännössä nämä maakaapeloinnin osatyöt tekevä toiminnanharjoittaja on kaivuri-urakoitsija, ja olisi kohtuutonta asettaa hänelle vaatimusta palkattavasta sähkötöiden johtajasta. Kohdan sisällyttäminen tähän luetteloon toisaalta korostaa sitä, että kaikissa muissa tapauksissa erillisenä urakkana tehtävä sähkötyö tai sen osa edellyttää toiminnanharjoittajalta (urakoitsijalta) sähkötyöoikeuksia ja toiminnanharjoittajan palveluksessa olevaa sähkötöiden johtajaa. Luettelon kohta 4 on myös uusi. Kohta koskee opetustarkoitukseen rakennettavia tilapäisiä, poispurettavia sähkölaitteistoja sähköalan oppilaitoksissa.

20 (41) 5.3 Keitä sähköturvallisuuslain muutokset koskevat? Ns. maallikkotöiden luettelo on pysynyt ennallaan. Maallikkotöitä ovat: 1) enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotus ja kiinnitys, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotyöt sekä näihin rinnastettavat työt; 2) nimellisjännitteeltään enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin laitteistoihin kohdistuvat sähkötyöt; 3) omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaaminen, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan Sähkölaitteita koskevien vaatimusten muutokset koskevat kaikkia taloudentoimijoita eli sähkölaitteiden valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita. Sähkölaitteistoluokituksen yksinkertaistus koskee mm. määräaikaistarkastuksia, ja helpottaa sitä kautta rakennusten ja kiinteistöjen haltijoita, joiden tulee osata tilata tarkastukset. Yksinkertaistus auttaa myös muita viranomaisia kuten pelastusviranomaisia ja työsuojeluviranomaisia. Kunnossapidon tarkennetut vaatimukset koskevat rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapidon vastuuhenkilöitä. Muut muutokset koskevat lähinnä sähköalan ammattilaisia (etenkin asennusliikkeet ja tarkastajat) Vahinkojen korvaussäännöstön muuttuminen koskee ainakin periaatteessa myös tavallisia pientaloasukkaita ja muita kiinteistöjen haltijoita. 6 Hissiturvallisuuslaki Hissiturvallisuutta koskeva kokonaisuudistus on ollut pääasiassa lainsäädäntötekninen uudistus ja sisällöllisiä muutoksia on tehty rajallisesti. Lainsäädännön selkeyttämiseksi sähköturvallisuuslaissa oleva hissejä koskeva sääntely erotettiin omaksi erillislaiksi ja pääosin asetustasolla oleva sääntely nostettiin lain tasolle. Uudella hissiturvallisuuslailla on pantu täytäntöön hissidirektiivi, jonka soveltamisalaan kuuluvat hissit ja hissien turvakomponentit. Hissidirektiivin edellyttämän sääntelyn lisäksi lailla on varmistettu hissien käytön aikainen turvallisuus eli turvallisuus markkinoille saattamisen jälkeen. Laissa on säädetty hissien huoltamisesta, korjaamisesta, muutostöistä, tarkastamisesta ja hissialan töistä sekä niiden valvonnasta. Käytön aikaisesta turvallisuudesta säätäminen on kansallista sääntelyä. Hissiturvallisuuslain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus hissien turvallisuudesta. Uudessa laissa ei ole säännöksiä hissien markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan asianomaisiin horisontaalisiin lakeihin. Hissiturvallisuuslain nojalla an-

21 (41) nettavassa valtioneuvoston asetuksessa on käytetty viittaustekniikkaa hissidirektiivin liitteisiin II ja IV-XII. Hissidirektiivin liitteet olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista (liite I) sekä luettelo hissien turvakomponenteista (liite III) on sisällytetty valtioneuvoston asetukseen. Edellä mainittuja liitteitä voidaan lain käyttäjien kannalta pitää teknisestä sisällöstä huolimatta sen verran keskeisinä, että ne on katsottu tarpeen tuoda kansalliseen lainsäädäntöön. 6.1 Muutokset hissiturvallisuuslainsäädännössä Hissiturvallisuuslakiin on tehty seuraavat muutokset verrattuna nykyisiin säännöksiin: 1) Lain rakennetta on selkiytetty ja saatettu nykyisen perustuslain mukaiseksi. 2) Soveltamisalaan on tullut muutoksia. Nostoluukut, tavaralavahissit, hyllystöhissit, pikkuhissit, porrashissit, pyörätuolihissit ja nostotasot sekä yksityiskäytössä olevat nosto-ovet ovat hissiturvallisuussääntelyn ulkopuolella. 3) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. Ainoa poikkeus on, että direktiivin termistä hissin asentaja käytetään lainsäädännössä nimitystä hissin toimittaja. 4) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset hissin toimittajalle sekä hissin turvakomponentin valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Hissin toimittaja vastaa hissin suunnittelusta, valmistuksesta hissitehtaalla, asentamisesta käyttöpaikalla sekä markkinoille saattamisesta. Valmistaja on hissin turvakomponentin valmistaja. 5) Hissin haltija käsite on lisätty. Hissin haltijana pidetään rakennuksen haltijan lisäksi myös rakennuksen omistajaa. 6) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. Tekniset asiakirjat on tarvittaessa käännettävä suomeksi, ruotsiksi tai muuksi valvontaviranomaisen hyväksymäksi kieleksi. Käyttöohjeet on oltava suomen tai ruotsin kielellä. 7) Uuden hissin rakentaminen ei ole enää viranomaiselle ilmoittamista edellyttävää työtä. Kansalliset ilmoitus- ja pätevyysvaatimukset uusien hissien asentamiseksi olisivat hissidirektiivin vastaisia ja rajoittaisivat hissien vapaata liikkumista EU:n sisämarkkinoilla. 8) Lainsäädännössä on enää vain yksi hissipätevyys. Uuden hissin rakentaminen ei ole enää hissipätevyyttä edellyttävää toimintaa, joten ei ole enää perusteita kahdelle pätevyydelle. Uuden hissipätevyyden voi saada täyttämällä aikaisemman hissipätevyys 2:n vaatimukset ja uudella hissipätevyydellä voi tehdä kaikkia hissitöitä, myös modernisointia. 9) Hissin haltijan vastuuta on korostettu.

22 (41) 10) Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeudesta toisilta viranomaisilta on säädetty. 11) Poliisin, pelastus- ja työsuojeluviranomaisen lisäksi ilmoittamisvelvollisuus hisseillä sattuneista vakavista onnettomuuksista laajennetaan koskemaan hissin toimittajaa, hissityötä tekevää toiminnanharjoittajaa, tarkastajaa ja hissin haltijaa. 12) Julkisesta tietopalvelusta säädetään. Hissiturvallisuusviranomainen pitää toiminnanharjoittajista, valtuutetuista tarkastajista, valtuutetuista laitoksista ja pätevyydenarviointilaitoksista rekisteriä näiden toiminnan valvontaa varten. Hissiturvallisuusviranomainen voi julkaista tietoa rekisteristä sen varmistamiseksi, että hissityöpalveluja tarvitsevat voivat varmistua toiminnan asianmukaisuudesta. 13) Hissien tarkastuksiin on tehty muutoksia: Ensimmäinen määräaikaistarkastus hissille kahden (aikaisemmin neljän) vuoden kuluessa käyttöönotosta Nosto-ovien tarkastukset neljän vuoden välein Liukuportaiden, liukukäytävien, kevythissien ja nosto-ovien ensimmäinen määräaikaistarkastus on nimetty varmennustarkastukseksi Yksityiskäytössä olevalle kevythissille vain varmennustarkastus Muutostöiden tarkastuksen tekee ilmoitetun laitoksen sijaan valtuutettu laitos Tarkastustarraan lisätään hissin yksilöintitiedot ja tarkastajan allekirjoitus 14) Jos hississä havaitaan tarkastuksen yhteydessä välittömän vaaran aiheuttava vika, tarkastaja voi tarvittaessa erottaa hissin sähköverkosta. 15) Hissiturvallisuusviranomaisen tekemään hallintopäätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 16) Rangaistuspykälä on lisätty lakiin (tahallisuus tai huolimattomuus). 6.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta hissiturvallisuuslaista Mitä vaikutuksia hissidirektiivin täytäntöönpanolla on? Täytäntöön pantava uusi hissidirektiivi on mukautettu EU:n uuden lainsäädäntökehyksen (NLF) mallin mukaiseksi. Uudessa direktiivissä asetetaan aiempaa tarkemmat säännökset eri talouden toimijoiden velvollisuuksista. Talouden toimijoilla on vastuu toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoille saatetaan ainoastaan hissidirektiivin mukaisia hissejä ja hissien turvakomponentteja. Hissin toimittajan tulee muun muassa suorituttaa hissille vaatimustenmukaisuuden arviointi, laatia tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, kiinnittää hissiin CE-merkintä ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos hissi ei täytä direktiivin vaatimuksia. Edellä mainituilla tavoilla toimitaan pääosin nykyisinkin, mutta asioista sää-

23 (41) detään uudessa direktiivissä yksityiskohtaisemmin ja yhdenmukaisella tavalla kaikissa tuotedirektiivipaketin direktiiveissä. Direktiivin olennaisiin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin ei ole tullut muutoksia, joten täytäntöönpanolla ei ole vaikutuksia hissien ja turvakomponenttien teknisiin vaatimuksiin. Muutoksia ei myöskään ole tullut vaatimustenmukaisuuden arviointia ja markkinoille saattamista koskeviin direktiivin liitteisiin eli niin sanottuihin moduuleihin. Mitä muuttuu kansallisissa säännöksissä? Ensisijainen tarkoitus ei ole ollut tehdä muutoksia kansallisesti säädettäviin asioihin, vaan uudistaa säädösrakenne. Muutamia muutoksia on katsottu kuitenkin tarpeelliseksi tehdä. Merkittävimmät muutokset koskevat soveltamisalan kaventamista ja sitä, että uuden hissin asentaminen ei ole enää viranomaiselle ilmoittamista edellyttävää työtä. Lisäksi määräaikaistarkastuksiin tulee muutamia muutoksia. Miksi uuden hissin asentaminen ei ole enää viranomaiselle ilmoittamista edellyttävää työtä? Kansalliset ilmoitus- ja pätevyysvaatimukset uusien hissien asentamiseksi olisivat hissidirektiivin vastaisia ja rajoittaisivat hissien vapaata liikkumista EU:n alueella. Uuden hissin markkinoille saattamiseen liittyvät vaatimukset säädetään hissidirektiivissä ja niiden mukaisesti hissin saa saattaa markkinoille koko EU:n alueella. Hissin toimittajalta ei voida vaatia ilmoittamista hissitöistä kansalliselle viranomaiselle eikä hissipätevyyden omaavan henkilön nimeämistä hissitöiden johtajaksi (kansalliset koulutusvaatimukset, hissiturvallisuustutkinto, työkokemus). Henkilöiden suojaamiseksi kansallisia säännöksiä saa olla ja uuden hissin asentamisessa tuleekin noudattaa sellaisia, muun muassa työturvallisuuslakia. Hissin käytön aikaisten hissitöiden, kuten huoltamisen ja korjaamisen, kansalliset vaatimukset säilyvät ennallaan. Saako kuka tahansa alkaa saattaa hissejä markkinoille? Ei saa. Hissidirektiivi asettaa vaatimuksia hissin toimittajalle. Lisäksi hissin toimittaja on velvollinen noudattamaan asiaan kuuluvia kansallisia säädöksiä, kuten työturvallisuuslakia ja sähköturvallisuuslakia. Hissin asennustyötä tekevän tulee luonnollisesti osata tehdä työ, niin että työn tekeminen ja työn lopputulos ovat turvallisia. Hissin toimittajan tulee vastata siitä, että markkinoille saatettava hissi täyttää hissidirektiivin vaatimukset.

24 (41) Mikä on hissiturvallisuuslain soveltamisala? Hissiturvallisuuslakia sovelletaan hissidirektiivin mukaisiin henkilöhisseihin sekä ennen hissidirektiivin voimaantuloa rakennettuihin kansallisten säädösten mukaisiin henkilöhisseihin. Lisäksi hissiturvallisuuslaissa säädetään liukuportaiden, liukukäytävien, kevythissien, henkilöpaternosterhissien sekä nosto-ovien käytön aikaisten asioiden vaatimuksista. Miksi hissiturvallisuuslaissa säädetään liukuportaista, liukukäytävistä, kevythisseistä ja henkilöpaternosterhisseistä? Kyseisiin laitteisiin on perinteisesti sovellettu sähköturvallisuuslain hissejä koskevia säännöksiä, vaikka laitteet henkilöpaternosterhissiä lukuun ottamatta ovatkin konedirektiivin soveltamisalaan kuuluvia. Henkilöpaternosterhissit ovat vanhojen kansallisten hissisäädösten mukaisia hissilaitteita, joita on käytössä alle kymmenen eikä uusia saa saattaa markkinoille. Kevythissit ovat rakenteeltaan ja vaaroiltaan varsin lähellä normaaleja henkilöhissejä. Liukuportaat ja liukukäytävät poikkeavat laitteina hisseistä, mutta lain valmistelun yhteydessä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi pitää ne mukana, lähinnä koska ei löytynyt sopivaa muuta säädöstä, jonka soveltamisalaan ne olisi siirretty. Kaikkien kyseisten laitteiden osalta hissiturvallisuuslaissa säädetään vain käytön aikaisista asioista. Uusien laitteiden vaatimustenmukaisuudesta ja markkinoille saattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa koneiden turvallisuudesta (400/2008), jolla on toimeenpantu konedirektiivi (2006/42/EY). Miksi hissiturvallisuussäädöksissä ei säädetä enää tavaralavahisseistä, hyllystöhisseistä, pikkuhisseistä ja nostoluukuista? Kyseiset laitteet eivät siirrä henkilöitä ja ne poikkeavat rakenteeltaan, käyttötarkoitukseltaan ja vaaroiltaan hisseistä. Edellisessä sähköturvallisuussäädösten uudistuksessa 1996 kyseiset laitteet oli jo tarkoitus poistaa soveltamisalasta ja niistä säädettiin siirtymäsäännöksissä. Laitteilla ei ole sattunut tapaturmia siinä määrin, että se antaisi perusteita säätää niistä yhtä laajasti kuin henkilöhisseistä. Miksi hissiturvallisuussäädöksissä ei säädetä enää porrashisseistä ja nostotasoista? Yksityiskäytössä oleville porrashisseille ei nykyisinkään tehdä määräaikaistarkastuksia ja suurin osa porrashisseistä on yksityiskäytössä. Porrashisseille,

25 (41) kuten myöskään alle 2 metriä nostaville nostotasoille tehtävään työhön ei vaadita nykyisinkään hissipätevyyttä. Laitteilla ei ole sattunut tapaturmia siinä määrin, että se antaisi perusteita säätää niistä yhtä laajasti kuin henkilöhisseistä. Miten nosto-ovia koskevat säännökset muuttuvat? Vaikka nosto-ovet eivät olekaan henkilöitä siirtäviä laitteita ja vaikka ne poikkeavatkin rakenteeltaan, käyttötarkoitukseltaan ja vaaroiltaan hisseistä, säädetään niistä kuitenkin hissiturvallisuuslaissa. Hissiturvallisuuslakia on tarkoitus soveltaa sellaisiin sähkökäyttöisiin nosto-oviin, joiden ovipinta ei kierry rullalle akselin ympäri ja jotka eivät ole yksityiskäytössä. Kaikille soveltamisalaan kuuluville oville säädettäisiin yleinen huolto- ja kunnossapitovelvoite ja lisäksi säädettäisiin tarkastamisesta niiden ovien osalta, joiden nostokorkeus on yli 2,9 metriä. Yksityiskäytössä olevat ovet jäisivät siis soveltamisalan ulkopuolelle. Tältä osin säädökset saatettaisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä, koska tälläkään hetkellä säädöksiä ei sovelleta esimerkiksi omakotitalojen autotallien nostooviin. Nosto-oven tarkastusraja nousisi 2,0 metristä 2,9 metriin. Silloin tarkastusten ulkopuolelle jäisivät sellaiset pienet ovet, joista on tarkoitus ajaa henkilöautoilla, mutta ei kuorma-autoilla. Kyseisenlaisia ovia on muun muassa kauppakeskusten pysäköintihalleissa ja henkilövahingon riski on niissä pieni. Tarkoitus on jättää tarkastusten piiriin suuret ovet ja sellaiset, joiden alla työskennellään. Mitkä ovat hissin haltijan vastuut? Hissin haltijalla on vastuu pitää käytössä oleva hissi turvallisena. Hissin haltijan on huolehdittava, että: hissille on laadittu huolto-ohjelma hissiä huolletaan huolto-ohjelman mukaisesti hississä havaitut viat ja puutteet korjataan riittävän nopeasti hissille tehdään asianmukaiset tarkastukset hissiä koskevat asiakirjat ovat huoltajien ja tarkastajien käytettävissä hissistä pelastaminen tapahtuu turvallisesti. Miksi ensimmäinen määräaikaistarkastus hissille tehdään kahden vuoden kuluessa käyttöönotosta nykyisen neljän vuoden sijaan?

26 (41) Silloin päästään heti käyttöönoton jälkeen kahden vuoden tarkastustahtiin ja se on hissin haltijan helpompi muistaa ja hissi tulee varmemmin tarkastettua. Ensimmäinen määräaikaistarkastus tehdään vielä hissin takuuaikana, mistä on etua hissin haltijalle. Miksi yksityiskäytössä olevalle kevythissille tehdään jatkossa vain varmennustarkastus, mutta ei määräaikaistarkastuksia? Yksityiskäytössä olevat kevythissit sijaitsevat useimmiten omakotitaloissa, jolloin niiden käyttö ja siten myös tarkastamisen tarve on vähäistä. Yksityiskäytössä olevilla kevythisseillä ei ole sattunut juurikaan onnettomuuksia. Varmennustarkastuksella varmistetaan, että laite on asennettu oikein ja että se toimii turvallisesti. Jos kevythissi siirretään uuteen käyttöpaikkaan, varmennustarkastus tulee tehdä uudestaan. Kevythissin haltija voi toki tilata tarkastuslaitokselta määräaikaistarkastusta vastaavan tarkastuksen tarpeelliseksi katsomanaan ajankohtana, mutta säädösvaatimusta määräaikaistarkastukselle ei ole. 6.3 Keitä hissiturvallisuuslain muutokset koskevat? hissien toimittajia sekä hissien turvakomponenttien valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita talouden toimijoille asetettujen vaatimusten takia tavaralavahissien, hyllystöhissien, pikkuhissien, nostoluukkujen, porrashissien, pyörätuolihissien, nostotasojen ja nosto-ovien haltijoita soveltamisalan muutosten takia uusien hissien asentajia, koska kyseinen työ ei ole enää viranomaiselle ilmoittamista edellyttävää työtä hissipätevyyttä hakevia, koska jatkossa on vain yksi hissipätevyys hissien haltijoita, koska hissin ensimmäisen määräaikaistarkastuksen ajankohta muuttuu ja koska hissin haltijan vastuuta hissin turvallisuudesta huolehtimisesta on korostettu nosto-ovien haltijoita, koska soveltamisalaa, määräaikaistarkastuksen piiriin kuuluvien ovien määritelmää, määräaikaistarkastusten aikoja ja kunnossapidon vaatimuksia on muutettu kevythissien haltijoita, koska vaatimus yksityiskäytössä olevan kevythissin määräaikaistarkastuksista on poistunut (vaaditaan vain varmennustarkastus) valtuutettuja laitoksia ja valtuutettuja tarkastajia tarkastamiseen tulleiden muutosten takia hissiturvallisuusviranomaista hissiturvallisuuslain muutosten sekä markkinavalvontalain johdosta ilmoitettuja laitoksia ilmoitetuista laitoksista annetun lain takia.

27 (41) 7 Laki räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta ATEX-lailla on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön ATEX-laitedirektiivi. ATEXlain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta. ATEX-lainsäädännön uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli ATEXlaitedirektiivin kansallinen toimeenpano ja ATEX -tuotteita koskevan sääntelyn selkeyttäminen. Sinänsä uuden direktiivin toimeenpano ei merkitse merkittäviä substanssimuutoksia, vaan muutos on lähinnä lainsäädäntötekninen. Uudessa laissa otetaan huomioon myös ATEX -direktiivin suurimmat muutokset, joita ovat komponenttien korostaminen soveltamisalassa, määritelmien NLF-mukautus, talouden toimijoiden velvollisuuksien tarkka kuvaus sekä räjähdyssuojaustunnuksen tuominen CE -merkinnän rinnalle. Uudessa ATEX-laissa ei ole säännöksiä markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan asianomaisiin horisontaalisiin lakeihin. ATEX-lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa on käytetty viittaustekniikkaa kaikkiin ATEXlaitedirektiivin liitteisiin (liitteet I-X). ATEX-sähkölaitteistoja koskeva kansallinen sääntely on edelleen sähköturvallisuuslaissa. 7.1 Muutokset ATEX-lainsäädännössä ATEX-lakiin on tehty seuraavat muutokset: 1) ATEX-lainsäädäntöä on selkiytetty. 2) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. 3) Komponenttien asemaa on korostettu. 4) Tuote-sana on otettu käyttöön ATEX-lainsäädännössä yleisnimeksi räjähdysvaarallisten tilojen laitteille, suojausjärjestelmille ja niiden komponenteille sekä räjähdysvaarallisten tilojen ulkopuolella käytettäviksi tarkoitetuille turva-, säätö- ja ohjauslaitteille. 5) Vaatimustenmukaisuutta osoittavien asiakirjojen nimet: Valmistaja laatii EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen räjähdysvaarallisten tilojen laitteille ja suojausjärjestelmille sekä räjähdysvaarallisten tilojen ulkopuolella käytettäviksi tarkoitetuille turva-, säätöja ohjauslaitteille Valmistaja laatii vaatimustenmukaisuusvakuutuksen räjähdysvaarallisten tilojen laitteiden ja suojausjärjestelmien komponenteille

28 (41) Ilmoitettu laitos myöntää tehtyjen tarkastusten ja testien perusteella käytetystä vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmästä riippuen joko vaatimustenmukaisuustodistuksen tai EUtyyppitarkastustodistuksen 6) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita on tarkennettu. 7) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tai vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tulee olla suomen ja ruotsin kielellä Tekniset asiakirjat tulee olla suomen ja ruotsin kielellä tai muulla sähköturvallisuusviranomaisen hyväksymällä kielellä. Tuotteen merkintöjen, turvallisuustietojen ja ohjeiden tulee olla suomen ja ruotsin kielellä. 8) Hallintopäätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 9) Rangaistuspykälä on lisätty lakiin (tahallisuus & huolimattomuus). 7.2 Kysymyksiä & vastauksia uudesta ATEX-laista Miten komponenttien vaatimustenmukaisuuden toteaminen eroaa laitteiden ja suojausjärjestelmien vastaavasta menettelystä? Komponenttien vaatimustenmukaisuus todetaan samoja menetelmiä käyttäen kuin ATEX-laitteen tai suojausjärjestelmän vaatimustenmukaisuus todetaan. Ainoastaan komponenttiin ei kiinnitetä CE-merkintää eikä sille laadita EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta. Valmistaja kuitenkin laatii komponenttia koskevan vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Mitkä ovat ATEX-laissa asiakirjojen kielivaatimukset? Koska EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai komponentteja koskeva vaatimustenmukaisuusvakuutus toimitetaan jokaisen tuotteen mukana, sen on oltava suomeksi ja ruotsiksi. Myös tuotteen merkintöjen, turvallisuustietojen ja ohjeiden tulee olla suomen ja ruotsin kielellä, kun kerran Suomessa ollaan. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaiset tekniset asiakirjat tulee olla suomen ja ruotsin kielellä tai muulla sähköturvallisuusviranomaisen hyväksymällä kielellä. Tekniset asiakirjat on tarvittaessa käännettävä suomeksi, ruotsiksi tai muuksi valvontaviranomaisen hyväksymäksi kieleksi.

29 (41) 7.3 Keitä ATEX-lain muutokset koskevat? Taloudentoimijoita eli ATEX-laitteiden valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita ATEX-laitteiden ostajia Toiminnanharjoittajia, jotka tekevät ATEX-laitteita omaan käyttöön 8 Mittauslaitelaki Mittauslaitelain muutoksen keskeisenä tavoitteena oli tuoda kansalliseen lainsäädäntöön kaksi mittauslaitteiden markkinoille saattamista koskevaa direktiiviä: mittauslaitedirektiivi (MID) ja vaakadirektiivi (NAWID). Muutokset mittauslaitelainsäädännössä ovat suurelta osin lainsäädäntöteknisiä, eikä muutoksia mittauslaitteiden teknisiin ja luotettavuutta koskeviin vaatimuksiin tullut lukuun ottamatta pientä muutosta vesimittarien mittausalueisiin. Muutetun mittauslaitelain nojalla on annettu kaksi entiset asetukset korvaavaa uutta valtioneuvoston asetusta: asetus mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta sekä asetus eiautomaattisista vaaoista ja teknisistä erityisvaatimuksista. Koska direktiivien liitteet sisältävät runsaasti yksityiskohtaisia, osin varsin teknisiä vaatimuksia, niin valtioneuvoston asetuksissa käytetään viittaustekniikkaa mittauslaite- ja vaakadirektiivien liitteisiin. Mittauslaitelaki koskee myös muita kuin mittauslaite- ja vaakadirektiivien soveltamisalaan kuuluvia laitteita. Lain 7-9 :ssä on säännelty muiden kuin direktiivien mukaisten mittauslaitteiden vaatimuksista, vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta sekä ohjeista ja merkinnöistä. Mittauslaite- ja vaakadirektiiveissä ei myöskään ole säännöksiä mittauslaitteiden käytönaikaisista toimenpiteistä, joten laissa on kansallisesti säädetty mm. mittauslaitteiden sinetöinnistä, käyttöönotosta, käytöstä ja huoltotoiminnasta. Laissa on myös säännöksiä koskien pakattuja tuotteita ja mitta-astiapulloja. Mittauslaitelain alle jäi edelleen voimaan valtioneuvoston asetus mittauslaitteista (471/2014). Tämä asetus sisältää lakia yksityiskohtaisempia säädöksiä kansallisista vaatimuksista ja se koskee mittauslaitelain mukaisessa käytössä olevia mittauslaitteita. Uudessa mittauslaitelaissa ei ole enää säännöksiä markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan uusiin lakeihin. Mittauslaitelaissa on kuitenkin edelleen tarkastuslaitoksia koskevat säännökset. Tarkastuslaitoksen tehtävänä on kaikkien mittauslaitteiden käytönaikainen varmentaminen ja muiden kuin direktiivinmukaisten mittauslaitteiden hyväksyminen.

30 (41) Mittauslaitedirektiivistä tulevia vaatimuksia mittauslaitelaissa Mittauslaitedirektiiviä sovelletaan 10 mittauslaitetyyppiin: vesimittareihin, kaasumittareihin ja tilavuuden muunnoslaitteisiin, sähköenergiamittareihin, lämpöenergiamittareihin, muiden nesteiden kuin veden määrän jatkuvaan dynaamiseen mittaukseen tarkoitettuihin mittausjärjestelmiin, automaattisiin vaakoihin, taksimittareihin, kiintomittoihin, dimensiomittauslaitteisiin sekä pakokaasuanalysaattoreihin. Direktiivissä on kuitenkin käytössä valinnaisuusperiaate, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää oikeuttaan päättää, sääntelevätkö ne direktiivissä tarkoitettujen mittauslaitteiden käyttöä. Muutetussa mittauslaitelaissa soveltamisalasta on rajattu pois laivojen lastaukseen ja lastin purkuun liittyvät mittausjärjestelmät mukaan lukien suurten säiliöiden ja laivojen pinnanmittauslaitteet. Lakia ei myöskään sovelleta yritysten välisissä kulutusmittauksissa, jos kaupan molemmat osapuolet ovat kooltaan vähintään keskisuuria yrityksiä. Komission suosituksessa 2003/361/EY yritys luokitellaan keskisuureksi, kun sillä on vähintään 50 työntekijää ja liikevaihto on yli 10 miljoonaa euroa. Mittauslaitedirektiivi on sähköturvallisuuslaissa tarkoitettu sähkömagneettista häiriönsietoa koskeva erityisdirektiivi, joten mittauslaitteiden häiriönsietoa koskevat vaatimukset tulevat mittauslaitelaista. Mittauslaitteiden aiheuttamiin sähkömagneettisiin häiriöihin sovelletaan sähköturvallisuuslakia eli mittauslaitteiden häiriöpäästövaatimukset tulevat EMC-direktiivistä. Vaakadirektiivistä tulevia vaatimuksia mittauslaitelaissa Vaakadirektiiviä sovelletaan kaikkiin muihin kuin automaattisiin vaakoihin. Vaa alla tarkoitetaan mittauslaitetta, jolla voidaan määrittää kappaleen massa siihen vaikuttavaa painovoimaa hyväksikäyttäen. Vaa alla voidaan myös määrittää muita massasta riippuvia lukuarvoja, suureita, muuttujia tai ominaisuuksia. Ei-automaattisella vaa alla taas tarkoitetaan vaakaa, jolla punnittaessa tarvitaan käyttäjän toimenpiteitä. Uusi vaakadirektiivi on muuttanut ei-automaattisten vaakojen vaatimustenmukaisuutta osoittavaa merkintää. Uusi merkintä on yhtenäinen mittauslaitedirektiivin mukaisen merkinnän kanssa. Merkintään kuuluu CE-merkinnän lisäksi M-kirjain ja valmistusvuoden kaksi viimeistä numeroa sekä ilmoitetun laitoksen nelinumeroinen tunnus. Uudessa vaakadirektiivissä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ovat NLF-päätöksen moduulien mukaisia. 8.1 Muutokset mittauslaitelaissa

31 (41) Mittauslaitelakiin tehdyt muutokset kootusti: 1) Soveltamisalaa on tarkennettu. Lain soveltamisalasta rajattiin pois laivojen lastauksessa ja purussa taloudellisen edun määrittämiseen käytettävät mittausjärjestelmät kulutusmittaus keskisuurten ja suurten yritysten välisessä kaupankäynnissä 2) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. 3) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita on tarkennettu. 4) Vaakojen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa on otettu käyttöön NLFpäätöksen mukaiset moduulit. 5) Asiakirjojen kielivaatimukset on lisätty mittauslaitelakiin. Mittauslaitteen merkintöjen ja tietojen sekä laitteen mukana toimitettavien asiakirjojen tulee olla suomen, ruotsin tai muulla ymmärrettävällä kielellä kuten englanniksi. Mittauslaitteen käyttöohjeet on toimitettava ainakin suomeksi ja ruotsiksi. Yhteystiedot on ilmoitettava suomeksi, ruotsiksi tai muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Talouden toimijan on pyynnöstä luovutettava valvontaviranomaiselle tämän lain noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat suomeksi tai ruotsiksi taikka muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. 6) Vaakojen vaatimustenmukaisuutta osoittava merkintä on muuttunut. 7) Hallintopäätökseen voi edelleen hakea muutosta valittamalla hallintooikeuteen, mutta hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 8.2 Kysymyksiä ja vastauksia mittauslaitelain muutoksesta Miten vaakojen vaatimustenmukaisuutta osoittava merkintä muuttuu? Ei-automaattisten vaakojen vaatimustenmukaisuutta osoittava merkintä muuttuu. Uusi merkintä on yhtenäinen mittauslaitedirektiivin mukaisen merkinnän kanssa. Merkintään kuuluu CE-merkinnän lisäksi M-kirjain ja valmistusvuoden kaksi viimeistä numeroa sekä ilmoitetun laitoksen nelinumeroinen tunnus.

32 (41) Vanha vaakadirektiivin mukainen merkintä. Esimerkkikuvan merkinnän mukaan vaa an valmistusvuosi on 2014. Vaakadirektiivin mukaisille vaaoille on otettu käyttöön MIDin kanssa yhtenevä merkintä 20.4.2016 alkaen. Esimerkkikuvaan merkitty valmistusvuosi on 2017. Kuinka usein mittauslaite tulee varmentaa? Mittauslaitelaki edellyttää, että mittauslaitteet on yleensä varmennettava käytön aikana. Esimerkiksi kaupankäynnin hinnanmääritykseen tarkoitettu vaaka tulee varmentaa kolmen vuoden kuluttua ja polttonestemittari kahden vuoden kuluttua laitteeseen merkitystä valmistusajankohdasta tai edellisestä varmennuksesta. Varmennuksia tekevät Tukesin hyväksymät tarkastuslaitokset. Seuraavan varmentamisen ajankohtaa ei voi siirtää teettämällä varmentamisen myöhässä, sillä seuraavan varmennuksen ajankohta määräytyy edellisen varmennusjakson päättymisajan perusteella. 8.3 Keitä mittauslaitelain muutokset koskevat? Mittauslaitteiden ja vaakojen valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita Ilmoitettuja laitoksia ja tarkastuslaitoksia 9 Laki pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta Lailla pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta on tuotu kansalliseen lainsäädäntöön pyrotekniikkadirektiivi sekä pyroteknisten tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmän perustamisesta annettu täytäntöönpanodirektiivi (2014/58/EU). Osasta direktiivien vaatimuksista on säädetty lain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta. Koska pyrotekniikkadirektiivin liitteet sisältävät runsaasti yksityiskohtaisia, osin varsin teknisiä vaatimuksia, valtioneuvoston asetuksessa on käytetty viittaustekniikkaa direktiivin liitteisiin (liitteet I-X).

33 (41) Pyroteknisten tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmän perustaminen, josta on säädetty komission täytäntöönpanodirektiivissä edellyttää pyroteknisiin tuotteisiin rekisteröintinumeron lisäämistä. Pyroteknisten tuotteiden valmistajien ja maahantuojien on säilytettävä tiedot kaikista valmistamiensa tai maahantuomiensa pyroteknisten tuotteiden rekisteröintinumeroista sekä niiden kauppanimistä, tyypistä sekä valmistuspaikasta vähintään kymmenen vuoden ajan siitä, kun tuote on saatettu markkinoille. Velvoite tulee sovellettavaksi 17.10.2016 lähtien. Tämä velvoite koskee ilotulitteita, teattereissa käytettäviä pyroteknisiä tuotteita sekä muita pyroteknisiä tuotteita. Pyrotekniikkadirektiivi annettiin etuaallossa muihin direktiivipaketin direktiiveihin verrattuna. Osa lain pykälistä jäikin lyhytaikaisiksi, koska horisontaaliset lait markkinavalvonnasta ja eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista kumosivat kyseiset pykälät pyrotekniikkalaista (luvut 4 ja 5). Kemikaaliturvallisuuslakiin ja sen nojalla annettuun räjähdeasetukseen (473/1993) jäi edelleen säännökset siltä osin kuin pyrotekniikkadirektiivissä jätetään liikkumavaraa jäsenvaltioille. Kemikaalilainsäädäntöön jäi kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat säännökset pyroteknisten tuotteiden luovutusrajoituksista, pyroteknisten tuotteiden vähimmäisikärajoista sekä säännökset asiantuntijan koulutuksesta, pätevyysvaatimuksista ja pätevyyden toteamisesta. Lisäksi kemikaalilaissa säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvalliselle säilytykselle ja varastoinnille asetettavista vaatimuksista. Näihin vaatimuksiin ei ole tehty tässä yhteydessä muutoksia. Pyroteknisiin tuotteisiin kohdistuu myös kemikaalilakiin (599/2013) ja Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöön (REACH-asetus ja CLP-asetus) perustavia velvoitteita. Esimerkiksi ammattikäyttäjälle on pyrotekniikkadirektiivin mukaan annettava REACH-asetuksen mukainen käyttöturvallisuustiedote ajoneuvoissa käytettävästä pyroteknisestä tuotteesta heidän pyytämällään kielellä. Pyroteknisen tuotteen elinkaaren lait:

34 (41) Kansalliset ilotulitteiden luovutusrajoitukset Kemikaaliturvallisuuslain nojalla annettu valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta (819/2015) kumosi vanhan räjähdeasetuksen (473/1993). Uudessa asetuksessa säilytettiin ilotulitevalikoimaan tehdyt luovutusrajoitukset. Rajoitukset vastaavat ilotulitteiden rajoitustarpeita, joita on kertynyt tietyille tuotetyypeille häiritsevän kovan melun tai tahallisen väärinkäytön seurauksena. Kuluttajan käyttöön ei saa luovuttaa seuraavia luokan F2 tai F3 ilotulitteita: Kädestä ammuttavat luokan F2 ilotulitteet Paukkupommit Maahan heitettävät paukkupommit Pienet tähtipommit ja roomalaiset kynttilät (Tähtipommeissa ainoastaan mustaruutiavauspanos on sallittu) Luokan F2 mukaiset miniraketit Luokan F3 tuotteet, lukuun ottamatta muutamia suihkuja ja patoja 9.1 Muutokset pyroteknisiä tuotteita koskevassa lainsäädännössä Pyrotekniikkalakiin on tehty seuraavat muutokset: 1) Vaatimukset ovat tuotu pääasiassa laintasolle 2) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. Ainoastaan talouden toimijan kohdalla on käytetty termiä toiminnanharjoittaja. 3) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on

35 (41) korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita on tarkennettu. 4) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat tulee olla suomen ja ruotsin kielellä tai muulla sähköturvallisuusviranomaisen hyväksymällä kielellä. Tuotteen merkintöjen, turvallisuustietojen ja ohjeiden sekä tuotteen mukana toimitettavien asiakirjojen tulee olla suomen ja ruotsin kielellä. 5) Viranomaisen antamaan päätökseen voi hakea muutosta hallintooikeudelta. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta kuitenkin noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Väliaikaiseen kieltoon ei voi hakea muutosta valittamalla. 6) Räjähderikos on lisätty rikoslakiin. Lain vastaisten pyroteknisten tuotteiden maahantuonti, markkinoille saattaminen ja jakelu säädettään rangaistavaksi (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus). 9.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta pyrotekniikkalaista Mikä on lain soveltamisala? Pyrotekniikkalakia sovelletaan pyroteknisiin tuotteisiin eli tuotteisiin, joka sisältää kemiallisten reaktioiden seurauksena lämpöä, valoa, ääntä, kaasua, savua tai näiden yhdistelmiä tuottavia aineita tai seoksia. Lain soveltamisalaan kuuluvat siis muun muassa ilotulitteet ja teattereissa käytettävät pyrotekniset tuotteet. Lain soveltamisalaan kuuluvat myös ajoneuvojen turvalaitteissa olevat pyroteknisiä aineita sisältävät komponentit, joita käytetään kyseisten turvalaitteiden aktivoimiseen. Miten pyrotekniset tuotteet luokitellaan? Valmistajan on luokiteltava pyrotekninen tuote sen käytön taikka käyttötarkoituksen ja vaara- ja melutason mukaan. Pyrotekninen tuote luokitellaan ominaisuuksiensa perusteella ilotulitteisiin, teattereissa käytettäviin pyroteknisiin tuotteisiin sekä muihin pyroteknisiin tuotteisiin. Luokka F1 F2 F3 Määritelmä Ilotulitteet, jotka aiheuttavat erittäin vähäisen vaaran ja ovat melutasoltaan merkityksettömiä ja jotka on tarkoitettu käytettäviksi rajatulla alueella tai asuinrakennuksissa Ilotulitteet, jotka aiheuttavat vähäisen vaaran ja ovat melutasoltaan vähäisiä ja jotka on tarkoitettu käytettäviksi ulkotiloissa rajatulla alueella Ilotulitteet, jotka aiheuttavat keskitasoisen vaaran ja on tarkoitet-

36 (41) F4 T1 T2 P1 P2 tu käytettäviksi ulkotiloissa laajoilla avoimilla alueilla ja joiden melutaso ei haittaa ihmisten terveyttä Ilotulitteet, jotka aiheuttavat suuren vaaran ja on tarkoitettu pelkästään asiantuntijoiden käyttöön ja joita yleisesti nimitetään ammattikäyttöön tarkoitetuiksi ilotulitteiksi ja joiden melutaso ei haittaa ihmisten terveyttä Teattereissa käytettävät pyrotekniset tuotteet, jotka aiheuttavat vähäisen vaaran Teattereissa käytettävät pyrotekniset tuotteet, jotka on tarkoitettu ainoastaan asiantuntijoiden käyttöön Muut pyrotekniset tuotteet kuin ilotulitulitteet ja teattereissa käytettävät pyrotekniset tuotteet, jotka aiheuttavat vähäisen vaaran Muut pyrotekniset tuotteet kuin ilotulitteet ja teattereissa käytettävät pyrotekniset tuotteet, jotka on tarkoitettu ainoastaan asiantuntijoiden käyttöön Mitä jäljitettävyysjärjestelmän perustaminen käytännössä tarkoittaa? Pyroteknisten tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmän perustaminen edellyttää pyroteknisiin tuotteisiin rekisteröintinumeron lisäämistä. Valmistajan tulee siis merkitä pyroteknisen tuotteen rekisteröintinumerolla, jonka antaa ilmoitettu laitos. Lisäksi pyroteknisten tuotteiden valmistajien ja maahantuojien on säilytettävä tiedot kaikista valmistamiensa tai maahantuomiensa pyroteknisten tuotteiden rekisteröintinumeroista sekä niiden kauppanimistä, tyypistä sekä valmistuspaikasta vähintään kymmenen vuoden ajan siitä, kun tuote on saatettu markkinoille. Rekisterinumero- ja kirjanpitovelvoite tulee voimaan 17.10.2016 lähtien. 9.3 Keitä pyrotekniikkalain muutokset koskevat? Pyrotekniikkalain muutokset koskevat ilotulitteiden valmistajia, valmistuttajia ja maahantuojia. 10 Painelaitelaki Painelaiteturvallisuutta koskeva uudistus on valmistussäännösten osalta ollut pääasiassa lainsäädäntötekninen uudistus. Uudistuksen yhteydessä tehtiin muutoksia myös painelaitteiden käyttösäännöksiin. Uudella painelaitelailla on pantu täytäntöön yksinkertaisten painesäiliöiden direktiivi (SPVD) sekä painelaitedirektiivi (PED), jonka soveltamisalaan kuuluu painelaitteiden ja laitekokonaisuuksien suunnittelu, valmistus ja vaatimustenmukaisuuden arviointi. Painelaitelain nojalla on annettu 3 uutta asetusta:

37 (41) Valtioneuvoston asetus painelaitteista (PED tekniset vaatimukset) Valtioneuvoston asetus yksinkertaisista painesäiliöistä (SPVD tekniset vaatimukset) Valtioneuvoston asetus painelaiteturvallisuudesta (käyttösäädös) Painelaitelain nojalla annettavassa suunnittelua ja valmistusta koskevissa valtioneuvoston asetuksissa on käytetty viittaustekniikkaa painelaitelaite- ja yksinkertaiset painesäiliöt direktiivien liitteisiin. Painelaitedirektiivi (PED) sisältää seuraavat liitteet: Liite I Olennaiset turvallisuusvaatimukset Liite II Vaatimustenmukaisuuden arviointikuvataulukot Liite III Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt Liite IV EU- vaatimustenmukaisuusvakuutus 10.1 Muutokset painelaitelainsäädännössä Uudessa painelaitelaissa ei ole säännöksiä markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan asianomaisiin horisontaalisiin lakeihin. Painelaitelaki sisältää sektorikohtaiset pätevöintilaitoksia ja käyttäjien tarkastuslaitoksia koskevat säännökset. Painelaitedirektiivien edellyttämän sääntelyn lisäksi lailla on varmistettu myös painelaitteiden käytön aikainen turvallisuus eli turvallisuus markkinoille saattamisen ja käyttöönoton jälkeen. Käytön aikaisesta turvallisuudesta sääntely on kansallista sääntelyä. Painelaitelain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus painelaiteturvallisuudesta. Painelaitteiden käyttöä koskeviin säädösmuutokset koskevat mm. kattilalaitosten käytön valvontaa ja painelaitteiden asennus-, korjaus- ja muutostöitä. Painelaitelakiin on tehty seuraavat muutokset: 1) Lain rakennetta on selkiytetty ja saatettu nykyisen perustuslain mukaiseksi. 2) Soveltamisalaa on täsmennetty siten, että pykälä sisältää pääasiallisesti aineelliset säännökset, jotka määräävät lain soveltamisalan. Informatiiviset viittaukset muuhun lainsäädäntöön, joissa ei määrätä lain soveltamisesta, ovat lain 3 :ssä. Painelaitelakia sovelletaan: painelaitteisiin ja alusten painelaitteisiin soveltuvin osin ydinlaitosten, puolustushallinnon ja kuljetettaviin painelaitteisiin 3) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. Määritelmät sisältävät myös kansallisia termejä.

38 (41) 4) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita tarkennettu. Laki sisältää myös velvoitteet painelaitteen haltijalle ja omistajalle. 5) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. Tekniset asiakirjat on oltava suomeksi, ruotsiksi tai muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai vaatimustenmukaisuustodistus, painelaitteen merkinnät, tiedot, ohjeet ja turvallisuustiedot tulee olla suomeksi ja ruotsiksi 6) Päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallintooikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 7) Rangaistuspykälä on lisätty lakiin (tahallisuus tai huolimattomuus). 10.2 Kysymyksiä ja vastauksia uudesta painelaitelaista Miten painelaitteen riskin arviointi pitää toteuttaa? Vaaroja ja riskejä koskevan analyysin avulla valmistajan tulee voida tunnistaa ja määritellä painelaitteen kuormituksesta aiheutuvat mahdolliset vaaratilanteet, joita saattaa esiintyä, kun laite asennetaan ja sitä käytetään kohtuudella ennakoitavissa olevissa olosuhteissa. Tämän jälkeen tehtävä riskin arviointi ei edellytä määrällistä tarkastelua todennäköisyyslaskelmineen ja/tai oletuksia mahdollisen onnettomuuden laajuudesta. Riskin arvioinnin tavoitteena on pikemminkin painelaitedirektiivin olennaisten turvallisuusvaatimusten asianmukainen soveltaminen (ja näihin liittyvät toimenpiteet), jotta vältettäisiin painelaitteen vaurioituminen tai vikaantuminen. Suorittaessaan riskin arviointia valmistajan tulee noudattaa vähennystoimenpiteitä siten kuin ne esitetään liitteen I kohdassa 1.2. Sen jälkeen kun valmistaja on päättänyt laitteen ja/tai laitekokonaisuuden laajuuden, ympäristön ja sen aiotun käytön olosuhteet, hänen täytyy tunnistaa vaarat ja suorittaa riskin arviointi loppuun. Tämän perusteella valmistaja voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, jotta laitteeseen sovellettavat painelaitedirektiivin liitteen I olennaiset turvallisuusvaatimukset voidaan täyttää. Valmistajan tulee kirjata suoritetun riskin arvioinnin kattavuus. Teknisiin asiakirjoihin tulee sisällyttää riskinarviointimenetelmä, luettelo laitteeseen sovelletuista olennaisista turvallisuusvaatimuksista ja näitä vastaavat suojaustoimenpiteet.

39 (41) 10.3 Keitä painelaitelain muutokset koskevat? Riskin arvioinnin voi suorittaa valmistaja itse, tämän valtuutettu edustaja tai muu heidän puolestaan toimiva henkilö. Jos toinen henkilö suorittaa riskin arvioinnin valmistajan puolesta, valmistaja on kuitenkin vastuussa riskin arvioinnista ja tarvittavien suojaustoimenpiteiden toteuttamisesta tuotteen suunnittelu- ja valmistusvaiheiden aikana. Käyttämällä yhdenmukaistettuja standardeja voidaan helpottaa vaara- ja riskianalyysiprosessia, mutta niiden soveltaminen ei kuitenkaan vapauta valmistajaa velvollisuudesta suorittaa riskin arviointi. Miten EU vaatimustenmukaisuusvakuutus on muuttunut? Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen sisältö on uudistettu vastaamaan muiden tuotedirektiivien (CE) vakuutusta. Muutoksilla pyritään mm. parantamaan tuotteiden jäljitettävyyttä markkinoille saattamisen jälkeen. Vakuutukseen merkitään tunnistetietoina tuotteen yksilöintitiedot (tyyppi-, erä-, sarja- tai muu merkintä). Tarvittaessa vakuutukseen voidaan liittää myös valokuva laitteesta. Jos painelaitteeseen tai laitekokonaisuuteen sovelletaan useita EU:n direktiivejä (yhdenmukaistamissäännöksiä), tulee näiden osalta esittää yksi ainoa vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vakuutus voi koostua useista yksittäisistä vaatimustenmukaisuusvakuutuksista. Vakuutuksessa esitettävät tiedot on nähtävissä painelaitedirektiivin liitteessä IV. painelaitteiden ja laitekokonaisuuksien valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita sekä valtuutettuja edustajia painelaitteiden omistajia ja haltijoita sekä käyttäjiä ilmoitettuja laitoksia, pätevöintilaitoksia ja käyttäjien tarkastuslaitoksia (uusien painelaitteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnit) hyväksyttyjä laitoksia ja omatarkastuslaitoksia (käytössä olevien painelaitteiden arvioinnit ja tarkastukset) painelaitteiden valvonnasta vastaavia viranomaisia 11 Räjähdelaki Lailla räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta on saatettu kansalliseen lainsäädäntöön suurin osa siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden asettamista saataville markkinoilla ja valvontaa koskevasta direktiivistä. Direktiivissä ei ole merkittäviä muutoksia räjähteitä koskeviin teknisiin tai niiden turvallisuutta koskeviin vaatimuksiin, eikä räjähteitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössäkään ole nähty tarvetta merkittäviin lainsäädäntömuu-

40 (41) toksiin. Tästä syystä siviiliräjähdedirektiivin voimaansaattaminen kansalliseen lainsäädäntöön on ollut lähinnä lainsäädäntötekninen muutos. Lainsäädännön selkeyden vuoksi päädyttiin ratkaisuun, jossa räjähteitä koskevat säännökset erotettiin kemikaaliturvallisuuslaista ja räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta säädetään omassa erillisessä laissa. Uudessa räjähdelaissa ei ole säännöksiä markkinavalvonnasta ja ilmoitettujen laitosten hyväksymis- ja ilmoitusmenettelystä, vaan näiden osalta viitataan asianomaisiin horisontaalisiin lakeihin. Räjähdelain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta. Koska siviiliräjähdedirektiivin liitteet sisältävät runsaasti yksityiskohtaisia, osin varsin teknisiä vaatimuksia, valtioneuvoston asetuksessa on käytetty viittaustekniikkaa direktiivin liitteisiin (liitteet I-IV). Uuden räjähdelain tarkoituksena on varmistaa siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähteiden vaatimustenmukaisuus ja vapaa liikkuvuus sekä turvallisuus. Lakia sovelletaan siviilikäyttöön tarkoitettuihin räjähteisiin, jotka kuuluvat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien suositusten 1 luokkaan. Siviiliräjähdedirektiivin räjähteiden ja ampumatarvikkeiden siirtoa koskevat velvoitteet on toimeenpantu kemikaaliturvallisuuslaissa (390/2005) ja ampuma-aselaissa (1/1998), joiden osalta ei ole lainsäädäntöön tehty muutoksia. Lainsäädäntöuudistuksen myötä kemikaaliturvallisuuslakiin jää siis vielä seuraavat räjähteitä koskevat asiat: Siviiliräjähdedirektiivin räjähteiden ja ampumatarvikkeiden siirtoa koskevat velvoitteet Säädös, ettei Euroopan talousalueen ulkopuolelta saa tuoda räjähteitä kuin Tukesin luvalla Puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan tarkoitettujen räjähteiden yleiset vaatimukset Lainsäädäntömuutoksen yhteydessä kemikaaliturvallisuuslakia muutettiin siten, että kemikaaliturvallisuuslain soveltamisalaan lisättiin selluloidin teollinen käsittely, varastointi ja säilytys sekä kemikaalin varastointiin tarkoitetun säiliön vastavuoroista tunnustamista koskevaa säännöstöstä poistettiin vaatimus Tukesin luvasta. Näillä kemikaaliturvallisuuslain muutoksilla edesautetaan normien purkamista ja lupien karsimista. Räjähteen elinkaaren lait:

41 (41) 11.1 Muutokset räjähdelainsäädännössä Räjähdelakiin on tehty seuraavat muutokset: 1) Lainsäädännön rakennetta on selkiytetty ja saatettu nykyisen perustuslain mukaiseksi. 2) Terminologia on yhtenäistetty EU-lainsäädännön kanssa. 3) Talouden toimijoiden velvollisuudet on eritelty. Laissa on erikseen vaatimukset valmistajalle, valtuutetulle edustajalle, maahantuojalle ja jakelijalle. Valmistajan ja tuotteita EU-alueelle maahantuovien vastuuta on korostettu sekä tuotteita jakelevien ja valtuutettujen edustajien velvoitteita tarkennettu. Laki sisältää myös velvoitteet painelaitteen haltijalle ja omistajalle. 4) Asiakirjojen kielivaatimukset on tuotu substanssilainsäädäntöön. Tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on oltava suomeksi, ruotsiksi tai muulla valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Räjähteen merkintöjen, turvallisuustietojen ja ohjeiden sekä räjähteen mukana toimitettavien asiakirjojen tulee olla suomen ja ruotsin kielellä. 5) Rangaistuspykälä on lisätty lakiin (tahallisuus tai huolimattomuus). 11.2 Keitä räjähdelain muutokset koskevat? Muutokset koskevat valmistajia, maahantuojia ja loppukäyttäjiä.