Sini Uimonen MAPUCHE-INTIAANIEN MIETTEITÄ OMASTA TULEVAISUUDESTAAN CHILESSÄ ARAUCANÍAN ALUEELLA

Sini Uimonen MAPUCHE-INTIAANIEN MIETTEITÄ OMASTA TULEVAISUUDESTAAN CHILESSÄ ARAUCANÍAN ALUEELLA Opinnäytetyö Matkailun koulutusohjelma Matkailun liiketoiminta Huhtikuu 2006

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 11.4.2006 Tekijä(t) Sini Uimonen Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Matkailun koulutusohjelma, Savonlinna Matkailun liiketoiminta Mapuche-intiaanien mietteitä omasta tulevaisuudestaan Chilessä Araucanían alueella Tiivistelmä Tutkin opinnäytetyössäni Chilen vanhimman alkuperäiskansan, mapuche-kansan tulevaisuutta heidän omasta näkökulmasta. Tarkastelen esimerkkitapauksena Etelä-Chilessä sijaitsevaa Araucanían aluetta ja siellä asuvia mapuche-intiaaneja. Työni tavoitteena on selvittää, millainen on mapuche-intiaanien asema nykypäivän Chilessä, millainen se mahdollisesti tulee olemaan tulevaisuudessa sekä onko heidän kulttuurinsa häviämässä. Pyrin löytämään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten mapucheintiaanit näkevät asemansa? 2) Mitä mapuche-intiaanit ajattelevat tulevaisuudestaan? 3) Tuleeko mapuche-kulttuuri säilymään? Yritän saada selville, mitkä ovat mapuchien huolenaiheet sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen. Yritän selvittää myös sitä, millaiset suhteet mapucheilla on Chilen valtion sekä valtaväestön kanssa. Työni tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus, jonka valitsin tuodakseni esille haastateltujen mielipiteitä. Toteutin tutkimuksen marras- ja joulukuussa 2005 haastattelemalla kahdeksaa Araucanían alueella asuvaa mapuche-intiaania. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, joiden pääteemat olivat nykyhetki ja tulevaisuus. Tutkimukseni tuloksista käy ilmi, että Chilelle on aina ollut vaikea tunnustaa oma etninen ja kulttuurinen monimuotoisuutensa. Vaikka mapuche-intiaanien tulevaisuus on epävarma, heidän oma kieli ja kulttuuri hyväksytään yhä laajemmin ja niitä ollaan jopa valmiita tukemaan joissain määrin. Suurin ongelma oli valtaväestön syrjintä ja väheksyntä mapucheja kohtaan ja niitä ei poisteta ainoastaan lakimuutoksilla vaan tarvitaan kipeästi muutoksia ihmisten asenteisiin. Asiasanat (avainsanat) mapuche, Chile, Araucanía, nykyhetki, tulevaisuus, kulttuurin säilyminen Sivumäärä Kieli URN 43 s. + liitt. 3 s. suomi, espanja URN:NBN:fi:mamk-opinn200667382 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Leena Fyhr

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis April 11, 2006 Author(s) Sini Uimonen Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Tourism, Savonlinna Tourism Management Mapuche People s thoughts about their own future in Araucanía, Chile Abstract This bachelor`s thesis deals with the future of the oldest indigenous people in Chile, namely the Mapuche people, from their point of view. The objective of the study is to find out what the present situation of the Mapuche people is, how it is going to be in the future and if their culture is vanishing. I also try to find out what kind of relations the Mapuche people have with the Chilean goverment and with the Chilean people. The work has been accomplished by using a qualitative method in order to be able to accentuate individual opininions. The study was carried out in November and December 2005 by interviewing eight members of the Mapuche people living in Araucanía. The interviews were arranged by themes which were the present and the future. My study indicates that Chile has always had difficulties to recognise its own ethnical and cultural diversity. Although the future of Mapuche people is uncertain, their own language and culture are accepted more and more. And there is even willingness to support those things to some extent. The biggest problem is the discrimination and the underestimation of the Mapuche people. It is necesary to have changes not only to the laws but also to the attitudes of the Chilean people. Subject headings, (keywords) Mapuche, Chile, Araucanía, future, present, preservation of culture Pages Language URN 43 p. + app. 3 p. Finnish, Spanish URN:NBN:fi:mamk-opinn200667382 Remarks, notes on appendices Tutor Bachelor s thesis assigned by Leena Fyhr

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO...1 1.1 Työn tavoite...1 1.2 Tutkimuskysymys...2 1.3 Työn rakenne...2 2 CHILE: MATKAILUMAA...3 3 MAPUCHE-KANSA CHILESSÄ...9 3.1 Lähihistoria...10 3.2 Asuma-alue...13 3.3 Yhteisö...15 3.4 Mapuchien oma kieli mapudungún...17 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOKSET...18 4.1 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteutus...18 4.2 Haastattelujen toteuttaminen...20 4.3 Tutkimuksen luotettavuus...22 4.4 Mapuche-kansa Chilessä Araucanían alueella...23 4.4.1 Nykyhetki...23 4.4.2 Tulevaisuus...27 5 PÄÄTELMÄT...37 LÄHTEET...41 LIITTEET 1 Chilen kartta 2 Chilen kartta alueineen 3 Haastattelukysymykset

1 1. JOHDANTO 1.1 Työn tavoite Mapuche-kulttuuri on Chilen tärkeimpiä alkuperäiskulttuureja. Mapuchet ovat asuneet seudulla vuosisatoja ja vastustivat ainoana alkuperäiskansana sinnikkäästi espanjalaisia aina 1800-luvulle saakka. Monet mapuchet torjuvat yhä espanjalaisuuden, eivätkä halua kutsua itseään chileläisiksi. Olen vieraillut ja asunut maissa, joissa puhutaan alkuperäiskansoista ja heidän asemastaan. En ole kuitenkaan koskaan päässyt tutustumaan lähemmin jonkun alkuperäiskansan tapoihin ja kulttuuriin. Työ pohjautuu täysin oman kiinnostuksen pohjalta lähtevään haluun tutkia mapuchekansan asemaa ja heidän tulevaisuuttaan. Sain mahdollisuuden lähteä opiskelujeni aikana työharjoitteluun Araucanían alueelle Pucóniin. Harjoittelun jälkeen jäin sinne vielä joksikin aikaa ja lopulta syntyi ajatus, että tekisin opinnäytetyöni mapuchekansaan liittyen. Tavoitteenani oli tällöin tutustua aluksi mapuche-kansan asemaan kirjallisuuden sekä kenttähavainnoinnin kautta ja haastatella tämän jälkeen mapuchekansaan kuuluvia paikallisia asukkaita heidän ajatuksista koskien heidän omaa tulevaisuuttaan. Opinnäytetyöni näkökulma on kulttuurimaantieteellinen ja keskeisessä osassa tarkastelen Chilen yhden vanhimman alkuperäiskansan, mapuche-kansan tulevaisuutta heidän omasta näkökulmasta. Työni tavoitteena on selvittää, millainen on mapuche-intiaanien asema nykypäivän Chilessä, millainen se mahdollisesti tulee olemaan tulevaisuudessa sekä onko heidän kulttuurinsa häviämässä. Tarkastelen työssäni Chilen yhdeksännettä aluetta, Araucaníaa ja siellä asuvia mapuche-intiaaneja. Viime vuosina Chilestä on tullut yhä suositumpi matkakohde myös suomalaisten keskuudessa. Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization) tilastojen mukaan vuonna 2003 Chileen saapui 2 902 Suomen passilla matkustanutta henkilöä. Sitä edellisenä vuonna luku oli 1 994. (Marin 2006.) Chile on yksi Latinalaisen Amerikan kehittyneimmistä maista, ja sen monimuotoiseen kulttuuriin ja luontoon on helppo ihastua. Kulttuuri on eräs tärkeimmistä vetovoimatekijöistä myös

matkailullisesti. Chilellä on paljon tarjottavaa niin seikkailunhaluisille reppuretkeilijöille kuin rauhasta nauttiville matkaajillekin. 2 1.2 Tutkimuskysymys Tarkoituksenani on tutkia työssäni mapuche-kansan asemaa nykypäivän Chilessä ja sen tulevaisuutta mapuche-intiaanien omasta näkökulmasta. Analysoin työssäni Chileä ja erityisesti Etelä-Chilessä sijaitsevaa Araucanían aluetta. Pyrin etsimään vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin: Miten mapuche-intiaanit näkevät asemansa? Mitä mapuche-intiaanit ajattelevat tulevaisuudestaan? Tuleeko mapuche-kulttuuri säilymään? Yritän saada selville, mitkä ovat mapuchien huolenaiheet sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen. Yritän selvittää myös sitä, millaiset suhteet mapucheilla on Chilen valtion sekä valtaväestön kanssa. Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa Araucanían alueella elävää mapuche-intiaania. On tärkeää saada tietää, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan tai ainakin, mitä mapuchet itse ajattelevat tulevaisuudestaan. Chilessä mapuche-kansan asemasta puhutaan paljon. Esimerkiksi maiden menettämisestä on jatkuvasti puhetta paikallisessa mediassa. Tutkimus voisi antaa ajattelemisen aihetta jopa Suomessa. Onhan meilläkin oma alkuperäiskansamme: saamelaiset. Erilaisia poliittisia järjestelmiä kaikissa maanosissa yhdistää välinpitämättömyys pienten kansojen ominaislaadusta. Tällaisen politiikan uhreihin kuuluvat alkuperäisväestöt kaikissa maanosissa siirtomaa-asutuksen alistettua ne vähemmistöiksi tai enemmistöiksi ilman oikeuksia. (Peláez 2002, 6.) 1.3 Työn rakenne Opinnäytetyön alussa selvitän työni tavoitteen ja tutkimuskysymyksen. Tämän jälkeen kuvailen lyhyesti Chileä matkailumaana.

3 Jaksossa kolme käsittelen mapuche-kansaa ja sitä, millainen sen asema on nykypäivän Chilessä. Ensin kerron hiukan mapuchien lähihistoriasta, jotta olisi helpompi ymmärtää mapuche-kansan tilannetta nykypäivänä. Sen jälkeen pohdin kyseisen kansan asemaa erityisesti Araucanían alueella tuoden esille niitä seikkoja, jotka ovat mielestäni tutkimukseni kannalta tärkeitä tietää. Jaksossa neljä perustelen tutkimusmenetelmän käytön ja selvitän tutkimukseni käytännön toteutustavan. Tämän jälkeen käsittelen tutkimustulokset eli tekemieni teemahaastattelujen vastaukset teemoittain. Tarkastelen ja analysoin vastauksia omasta näkökulmastani tehden niistä sisällön analyysin. Viidennessä jaksossa esitän koko työtä koskevat loppupäätelmät. KUVA 1. Chilen kartta (Geography - Merriam-Webster's Atlas 2001). 2 CHILE: MATKAILUMAA Chile on yli kaksi kertaa suurempi (756 950 km²) ja neljä kertaa pidempi kuin Suomi. Maailman suhteellisesti kapeimpiin valtioihin kuuluva maa on puristautunut

4 Tyynenmeren ja Andien pääjonon väliin 90 435 kilometriä leveänä ja se on levittäytynyt kolmen maanosan alueelle; Etelä-Amerikkaan, Oseaniaan ja Etelänapamantereelle. Oseaniassa Chileä edustaa mystinen Pääsiäissaari. Valtava Etelänavan alue, noin 1,25 miljoonaa km², on myös Chilen territoriota. Maa ulottuu pohjois-eteläsuunnassa tropiikin kuumuudesta Tulimaan ankariin olosuhteisiin ja itälänsisuunnassa valtameren rannikolta (ja joiltakin ulappasaarilta) Etelä-Amerikan Kordillieerien lumihuipuille. (CIA - The World Factbook Chile 2006.) Poliittisen maantieteen näkökulmasta Chilen muoto on valtion elinkelpoisuuden kannalta epäedullinen, sillä kapeat ja pitkulaiset maat, kuten Chile ovat vaikeasti puolustettavissa ja yhteyksien ylläpito maan eri osienvälillä on sekä hankalaa että kallista. Matkailumaantieteelliset lähtökohdat ovat tällaisissa tapauksissa kuitenkin erilaiset: valtion ulottuminen erilaisiin luonnonmaantieteellisiin ja mahdollisesti myös kulttuurivyöhykkeisiin saattaa antaa monipuoliset lähtökohdat matkailukehitykselle. (Vuoristo 1997, 44-45.) Manner-Chile jakautuu viiteen maantieteelliseen alueeseen luonnonolojen ja elinkeinoelämän mukaan. Matkailumaantieteelliset aluetyypit (Pohjois-Chile, Keski- Chile, Pikku-Etelä ja Suuri Etelä ) (ks. liite 1) ovat muodostettavissa osittain niitä yhdistelemällä ottaen huomioon erityisesti luonnonvetovoimatekijöiden mutta osittain myös kulttuuriattraktiot. Viidentenä tyyppinä ovat Chileen kuuluvat Tyynenmeren saaret. (Hubbard ym. 2003, 19 20.) Chilen matkailumaantieteelliset aluetyypit: Pohjois-Chile Keskiosa (subtrooppinen välimeri-ilmastotyypin alue) Lauhkean vyöhykkeen runsasateinen metsä- ja järvialue ( Pikku-Etelä ) Patagonian länsiosa ja Tulimaa ( Suuri Etelä ) Tyynenmeren saaret (mm. Pääsiäissaari ja Juan Fernandez). Neljälle ensiksi mainitulle alueelle on yhteistä se, että kaikkia niitä rajaa lännessä valtameri, idässä Andien vuoristo. Välimatka Tyynenmeren kuohuista Andien jäätiköille ei ole missään pitkä. (Hubbard ym. 2003, 19 20.)

5 Chilen keski- ja pohjoisosassa on noin kuusikymmentä yli 5 000 metriä korkeaa vuorenhuippua, ja niistä korkein on tulivuori Llullaillaco (6 723 m mpy.). Vertaa Chilen vuoristoisuuden astetta esimerkiksi Euroopan Alppeihin, joilla yksikään huippu ei ylitä 5 000 metrin korkeutta. (Hubbard ym. 2003, 126.) Pohjoisosassa Kauriin kääntöpiirin molemmin puolin (Perun rajalta Antofagastan eteläpuolelle) vallitsee trooppinen aavikko- ja osittain myös aroilmasto. Maailman kuivimmaksi mainittu aavikko Atacama alkaa välittömästi rannikolta ja vaihtuu ilman selvää rajaa Andien vuoristoksi. Alue ei erityisemmin houkuttele massamatkailijoita, mutta allosentrikoille, seikkailijoille ja ekomatkailijoille se on kiintoisa ympäristö. Kulttuurimatkailija puolestaan löytää inkavaltion jälkiä, jotka eivät ole suinkaan hautautuneet hiekkaan. Atacama ei ole kovin vaikeasti tavoiteltava kohde, sillä sen halki ja poikki johtaa useita teitä, kuten Carretera Panamericana (pohjoiseteläsuunnassa). Argentiinaan ja Boliviaan on rautatieyhteys Andien ylitse, mikä merkitsee elämystä sinänsä. Useat huiput ylittävät vuoristoisella rajaseudulla 6 000 metrin korkeuden, ja alueella on alppijärviä, joista harvinaisesta linnustostaan tunnettu Lago Chungara (4 500 m mpy.) lienee maailman korkeimmalla sijaitseva järvi. Seudulla vaeltelee myös laama- ja alpakkalaumoja. Huomattavimpia nähtävyyksiä on Laucan vuoristokansallispuisto (3 000 6 300 m mpy.). (Hubbard ym. 2003, 214 220.) Atacaman aavikon lähes täydellinen sateettomuus johtuu kylmästä Humboldtin eli Perun merivirrasta. Se sitoo merituulten kosteuden, ja vain rannikolla on sumumaista tihkusadetta (garúa). Sisämaassa garúa muuttuu sumuksi, joka antaa sen verran kosteutta, että hyvin niukka kasvillisuus (ruohoja, kääpiöpensaita) on mahdollista. Atacaman erikoisnähtävyyksiin kuuluu suuri suolajärvi, jonka eläimistössä on mm. flamingoja ja suuria haikaroita sekä Kuun laakso (Valle de Luna), tuulieroosion muovaamien kalliomuodostumien alue, josta elollinen luonto (kasvit, eläimet) puuttuu täysin. Chilen aavikkovyöhyke on kuitenkin ollut yksi maan vaurastumisen peruspilari (esimerkiksi maailman suurimmat kupariesiintymät). (Hubbard ym. 2003, 214 220.) Pohjois-Chilen aavikkovyöhykkeellä on kuitenkin keitaansa. Pikku-Pohjolassa, mm. Arican seudulla, missä vallitsee läpivuotinen kevät. Siellä on rehevää

6 subtrooppista kasvillisuutta ja hedelmätarhoja sekä aurinkorantoja. Arica on myös historiallisesti mielenkiintoista aluetta, jonka muistomerkit kertovat sekä Perun valtakaudelta että inkavaltion ajoista. Esimerkiksi laaksojen ja rinneterassien viljelmät ja hedelmätarhat ovat inkojen kastelujärjestelmän perintöä. Nykyinen Pohjois-Chile kuului aikaisemmin Perulle, joka menetti sen 1800-luvun loppupuolella käydyssä sodassa. (Hubbard ym. 2003, 178.) Keski-Chile on maan taloudellinen ja kulttuurinen ydinalue. Pääkaupunki Santiago (Santiago de Chile) on esikaupunkeineen reilun kuuden miljoonan asukkaan keskus ja samalla johtava matkailukeskus, jonka lentoasema on tärkein kansainvälisen matkailun portti maahan. Maantie ja rata yhdistävät Santiagon Argentiinaan (mm. Mendozaan ja Buenos Airesiin) Andien korkeimman vuoren Aconaguan vierestä. (Hubbard ym. 2003, 85.) Keski-Chilen rannikolla on Välimeri-ilmastolle luonteenomaisesti useita rantalomakohteita. Ne sijaitsevat satojen kilometrien pituisella rannikko-osuudella, pohjoisessa Coquimbon alueella, etelässä Valparaison alueella. Valparaisossa sijaitsee Etelä-Amerikan Tyynenmeren rannikon tärkein satama. Sataman yläpuoliselle kallioterassille rakennettu vanha huvilakaupunginosa värikkäine vanhoine rakennuksineen on Valparaison viehättävimpiä nähtävyyksiä, mutta kaupunki on kärsinyt useista maanjäristyksistä ja tulipaloista. Niinpä tärkein rantalomakeskus onkin alkuperäisen satamakaupungin ulkopuolella sijaitseva Viña del Mar kasinoineen. Tärkeimmät Coquimbon alueen matkailukeskukset ovat La Serena pitkine rantahietikoineen ja kasinoineen sekä itse Coquimbo (nimi tarkoittaa tyynien vesien paikkaa ), jonka imagoon kuuluvat 1500- ja 1600 lukujen merirosvoperinteet. Chilen keskiosa tunnetaan myös maailmankuuluna viinituotantoalueena (mm. Rio Maipon seudut), ja viinikulttuurilla onkin vankka osuutensa alueen vetovoimassa. (Hubbard ym. 2003, 126 146, 248 250.) Lauhkean vyöhykkeen runsassateisen metsä- ja järvialueen ( Pienen Etelän ) vetovoimatekijät ovat monin paikoin erittäin vahvat, vaikka metsätalous kilpaileekin yhä voimakkaammin samojen seutujen hyväksikäytöstä. Suunnilleen Concepciónin ja Valdivian välisellä vyöhykkeellä kasvaa hyvin reheviä lehti- ja havumetsiä (etelänpyökit, Chilen kuusi eli araukaria ja seetri) Ne muistuttavat trooppisia

sademetsiä köynnös- päällyskasviensa runsauden vuoksi. (Tuhkanen ym. 1995, 73 87.) 7 Pieni Etelä rajautuu kuitenkin myös mahtaviin Andeihin ja alueen lukuisien järvien yläpuolella kohoaa komeita tulivuoria, joten matkailumaisemat ovat kaikkiaan huippuluokkaa. Kuten Argentiinankin puolella, myös Chilen järvialueella on attraktiokomplekseja, jotka palvelevat toistaiseksi enemmän kotimaanmatkailua kuin ulkomaalaisia. Melkein jokaisella niistä on omat kalaisat alppijärvensä ja nimikkotulivuorensa. Pohjoisin matkailualueista on Lajajärven äärellä suuresta Bio- Biojoesta koilliseen, mutta varsinainen järvialue käsittää suunnilleen koko alueen eteläosan ulottuen aivan Puerto Monttin satamakaupungin tuntumaan. Toisella puolen rajaa on kuuluisa Nahuel Huapin kansallispuisto. Yksi suurimmista järvistä on Lago Llanquihue, jonka komeana kulissina toimii aktiivinen tulivuori Osorno (2 650 m mpy.) ja jonka äärelle saksalaiset siirtolaiset perustivat useita kaupunkeja jo 1800- luvun puolivälissä. Saksalaisasustusta on muuallakin, kuten Lago Villarican rantamilla, jota puolestaan kehystää Villarica-niminen tulivuori (2 847 m mpy.) Villarica- ja Pucón-nimisen kaupungin välittömässä läheisyydessä. (Hubbard ym. 2003, 259 323.) Sen lisäksi, että Pikku-Etelän järvialue jokineen, koskineen ja metsineen on poikkeuksellisen kaunis matkailuympäristö, se soveltuu myös erinomaisesti urheilukalastukseen, retkeilyyn, veneilyyn ja talvisin monin paikoin myös hiihtoon ja lasketteluun. Alueella on useita kansallispuistoja, kuten Conguillion puisto (tiheitä araukariametsiä tulivuoren rinteillä), ja attraktioita täydentävät kuumat lähteet. (Hubbard ym. 2003, 259 323.) Pikku-Etelä on Andien länsipuolella sijaitsevana sateisempaa aluetta kuin Argentiinan puoleinen järvi- ja metsäalue. Talvipuoliskolla (etelänkesän aikana) sataa kuitenkin melko vähän: esimerkiksi Valdiviassa tammikuussa noin 50 mm, mutta kesäkuussa noin 450 mm. Matkailija saa sitä paitsi kiittää sateita seudun lauhkean vyöhykkeen sademetsistä, jotka ovat kansainvälisen ekomatkailun kohde sinänsä. (Hubbard ym. 2003, 259 323.)

8 Sokkeloisen saariston reunustama Patagonian länsiosa ja Tulimaan Chilen puoleinen osa ovat Suurta Etelää. Se ulottuu suunnilleen Chiloén saaren kohdalta Kap Horniin ja pahamaineiseen Draken salmeen. Punta Arenasin kohdalla Magallanesin salmi erottaa Patagonian Tulimaasta. Tällä vyöhykkeellä satunnainen matkailija (massamatkailua ei seudulla ole) kohtaa yhä selvemmin vuodenaikojen vaihtelun. Kesät ovat lyhyitä ja vuono- ja saaristorannikoilla on ensin havumetsää, sitten lehtimetsää. Patagoniassa asettavat korkeat vuorijonot (San Valentin 4 058 m mpy.), rajut länsituulet ja kaatosateet melkoisen haasteen matkailijalle, jonka tuleekin olla jonkintyyppinen allosentrikko, seikkailija tai ekoturisti. Vuotuinen sademäärä on paikoin jopa 7 000 mm. Talvisin sataa yleisesti lunta, ja sisämaajäätiköitä on laajalti (yhteensä noin 18 000 km²). (Hubbard ym. 2003, 376 377.) Tulimaan maantieteellisten erikoiskohteiden joukossa seikkailumatkailijaa houkuttelee (Magalhaesin salmen, Draken salmen ja Kap Hornin ohella) Puerto Williams, Navarinon saarella sijaitseva kalastussatama, jota on sanottu Etelämantereen ulkopuolella maapallon eteläisimmäksi asutukseksi. (Hubbard ym. 2003, 401 406.) Chilelle kuuluvista Tyynenmeren ulapan saarista sekä Juan Fernandezin saaret että Pääsiäissaari ovat kumpikin omalla tavallaan maailmankuuluja ja samalla seikkailumatkailijaa suuresti kiinnostavia. 1500-luvulla löydetyt Juan Fernandezin saaret sijaitsevat 600 kilometrin päässä rannikosta. Ne olivat 1600-luvulla englantilaisten ja hollantilaisten merirosvojen tukikohtia, mutta vuodesta 1719 lähtien pääsaari Mas a Tierra (93 km²) on tunnettu maailmanlaajuisesti Robinson Crusoen saarena. (Hubbard ym. 2003, 411.) Pääsiäissaari (Isla de Pascua, alkuperäinen polynesialainen nimi Rapa Nui, 117 km²) löydettiin pääsiäispäivänä vuonna 1722 ja on kuulunut Chilelle vuodesta 1888 lähtien. Sen tunnettuus johtuu saaren muinaisen kulttuurin muistomerkeistä, jopa kymmenen metrin korkuisista kivipatsaistaan (veistetty kivettyneestä vulkaanisesta tuhkasta). Pääsiäissaari sijaitsee peräti 3600 kilometrin etäisyydellä rannikosta. (Hubbard ym. 2003, 421.)

9 Chilen poliittinen ja taloudellinen asema on nykyisin vakaa, joten ulkonaiset edellytykset maan runsaiden ja monipuolisten matkailuedellytysten nykyistä yleisemmälle käytölle ovat olemassa. Keskiosa, Pikku-Etelä, Pikku-Pohjola soveltuvat periaatteessa ainakin jonkinasteisen massamatkailun kohdealueiksi. Aavikot, pääosa vuoristoista sekä Länsi-Patagonia ja Länsi-Tulimaa ovat yksilöllisen ja erikoistuneen ryhmämatkailun alueita. Sisäiset lentoyhteydet yhdistävät kaukana toisistaan sijaitsevat alueelliset keskukset (Arica, Antofagasta, Santiago, Concepcion, Valdivia ym.), ja yleensä hyväkuntoinen Carretera Panamericana johdattaa automatkailijan Pikku-Pohjolasta Puerto Monttiin ja Chacaon salmen ylitse vielä suurelle Chiloen saarelle asti. Maan sisäinen tieverkko on kuitenkin melko harva, joskin poikittaistiet yhdistävät maan liikenteen selkärangan sekä rannikolle että vuoristoon, paikoin myös naapurimaihin. Varsinainen matkailuinfrastruktuuri ei ole vielä kehittynyt niin monipuoliseksi ja laadukkaaksi kuin vanhoissa suurissa matkailumaissa, mutta standardisoituneiden palvelujen vastapainoksi matkailijalle on tarjolla alkuperäisimpiä, puhtaammin latinalaisamerikkalaisia elämyksiä huippuluokkaa olevien luonnonmaisemien täydennykseksi. (Hubbard ym. 2003, 76 83.) 3 MAPUCHE-KANSA CHILESSÄ Alkuperäiskansalaissa (laki nro 19 253 vuonna 1973, artikkelit 2 ja 12) Chilen valtio tunnustaa alkuperäisasukkaiksi ne, jotka ovat niiden ihmisryhmittymien jälkeläisiä, jotka ovat olleet olemassa valtiollisella maa-alueella Kolumbusta edeltävästä aikakaudesta lähtien ja jotka pitävät yllä omia etnisiä ja kulttuurillisia perinteitä. Laki tunnustaa tärkeimmiksi alkuperäiskansoiksi Chilessä mapuchet, aymarat, atacameñosit, collasit, quechuasit, kawashkarit ja yagánit. (Jiménez & Marín 2004, 29-30.) Chilessä on noin 15 980 912 asukasta (arvio vuonna 2005) (CIA - The World Factbook Chile 2006). Peláezin (2002, 27) mukaan vuonna 1992 Chilessä oli 667 035 ihmistä, jotka kuuluivat mapuche-kansaan. Nämä ihmiset ovat syntyneet, asuneet tai asuvat edelleen mapuche-yhteisöissä tai ovat niiden mapuchien jälkeläisiä, jotka ovat asuneet mapuche-yhteisöissä. Samana vuonna väestölaskennan mukaan Chilessä

10 oli 13 348 401 asukasta (CIA - The World Factbook Chile 2006). Tämä tarkoittaa sitä, että noin 5 prosenttia Chilen väestöstä kuuluu mapuche-kansaan. Mapuche-kansa on suurin Chilessä elävistä alkuperäiskansoista. Toisaalta vuoden 1992 väestölaskennan (Tilastokeskuksen, Instituto Nacional de Estadísticas tekemä) mukaan Chilessä oli kyseisenä vuonna 1 282 365 ihmistä (928 060 yli neljätoistavuotiasta ja 354 305 alle neljätoistavuotiasta), jotka sanoivat kuuluvansa mapuche-kulttuuriin. Se on 9,6 prosenttia koko maan väestöstä. Nämä ihmiset ajattelevat, että heidän suonissaan virtaa mapuche-verta, vaikka he eivät ymmärrä mapuche-kansan kieltä, mapudungúnia. He eivät myöskään ole suoranaisesti niiden mapuchien jälkeläisiä, jotka ovat asuneet mapuche-yhteisöissä eivätkä heidän elämäänsä kuulu mapuche-kansan perinteet. Valitettavasti ei ole tutkittu, miksi nämä ihmiset sanovat kuuluvansa mapuche-kulttuuriin tai että mitä he ymmärtävät mapuche-kulttuurilla tarkoitettavan. (Peláez 2002, 25 26.) Mapuche-kansalla on oma kulttuuri-identiteetti ja kieli, erillinen historia ja sosiaalinen järjestelmä sekä ainutlaatuinen kulttuuristen ja henkisten arvojen varanto. He ovat pystyneet säilyttämään nämä omat perinteiset uskomuksensa ja voimakkaan etnisen identiteetin tunteensa, vaikka nykyisin sekä Chilessä että Argentiinassa mapuchet joutuvat kärsimään jatkuvasta sosiaalisesta paineesta, taloudellisesta hyväksikäytöstä ja alueensa deforestaatiosta. (Saloperä 1998.) 3.1 Lähihistoria Mapuchet kuuluvat araukaaneihin, joiden asuma-alue ulottuu läpi koko Keski- ja Etelä-Chilen. Heidän esi-isänsä, jotka olivat alkujaan kaskiviljelijöitä, asuttivat maan vähintään 12 000 vuotta sitten. Araukaanien kulttuurissa naisella oli merkittävä yhteiskunnallinen asema. (Dillehay 1990, 80.) Araukaanien historia on täynnä taisteluja maahan tunkeutuvia suurvaltoja vastaan. Araukaani-nimitys tulee espanjalaisilta, mapuchet eivät kuitenkaan koskaan tunteneet nimitystään omaksi. Inkat onnistuivat alistamaan valtaansa ainoastaan pohjoisimman araukaaniheimon, pincuchet. Etelässä asuvat mapuchet pysäyttivät inkojen valloitusretken lopullisesti Maipo-joelle, nykyisen Chilen pääkaupungin Santiagon lähelle. Samalla tavoin kävi myös espanjalaisille, jotka vuonna 1535 tunkeutuivat

11 ensimmäisen kerran araukaanien alueelle. Espanjalaisten saapuessa mapuchet asuttivat suurinta osaa nykyisen Chilen valtion alueesta pohjoisesta Antofagastasta aina etelään, Chiloén saareen asti. Espanjalaiset tekivät useita sotaretkiä ja saivat vallattua Concepciónin kaupungin lähellä virtaavaan Bío Bío-jokeen asti ulottuvan alueen. Joen eteläpuolella asuvat intiaanit pystyivät kuitenkin puolustamaan itsenäisyyttään siirtomaa-ajan loppuun eli vuoteen 1818 asti. Mapuchet vastustivat ainoana alkuperäiskansana sinnikkäästi espanjalaisia. (Dillehay 1990, 80 81.) Vuosisatojen kestäneiden sissisotien aikana mapucheista tuli merkittävin araukaaniheimo. Heidän vaikutusvaltansa ulottui rajan taakse Argentiinaan asti ja he taistelivat Andien etelärinteillä peräti muutamien vuosikymmenien ajan Chilen ja Argentiinan nuorten valtioiden armeijoita vastaan. Vasta 1860- ja 1870-luvulla nämä valtiot pystyivät ratkaisevasti heikentämään intiaanien rivistöjä yhdistämällä sotatoimensa. Vuonna 1884 mapuchet viimein antautuivat. Alkuperäisväestön kukistumiseen olivat osasyynä alkoholi ja valkoisten mukanaan tuomat kulkutaudit. Antautumisen jälkeen mapucheja alettiin väkivalloin sopeuttaa valitsevaan yhteiskuntaan, jolloin he joutuivat yleensä tyytymään asemaan sosiaalisen arvoasteikon alapäässä. Monet heistä työskentelivät suurmaanomistajien päivätyöläisinä tai vuokraviljelijöinä maapalalla, joka ei kuulunut heille. Osa asui reservaateissa, jotka suurmaanomistajien maanryöstöjen takia jatkuvasti pienenivät. (Dillehay 1990, 81.) Vasta Salvador Allenden tultua valituksi Chilen presidentiksi, 4. syyskuuta 1970, maan alkuperäisväestön asema alkoi muuttua. Chilen alkuperäisväestöstä yli 80 % kuului mapucheihin. Kun maata jaettiin varattomille maanviljelijöille, saivat myös intiaanit itselleen maata, jota he voivat viljellä omiin tarpeisiinsa. Kun sitten muutamat suurmaanomistajat alkoivat boikotoida maareformia, ottivat mapuchet oikeuden omiin käsiinsä. He valtasivat ja raivasivat viljeltäväksi aiemmin käyttämättömänä seisseen maa-alueen. Allenden valtakauden aikana mapuchet saivat omistukseensa yhteensä 70 000 hehtaaria maata. Samalla heidän koulutustasonsa parani. Heidän kieltään alettiin nyt ensimmäistä kertaa käyttää kouluopetuksessa ja intiaanit saivat valtiolta stipendejä yliopistossa opiskelua varten. (Foerster & Montecinos 1988.)

12 Mapuche-intiaanit kuuluvat Chilen sotilashallinnon uhreihin. 11. syyskuuta 1973 suoritettu verinen Pinochetin johtama sotilasvallankaappaus teki yhdellä iskulla tyhjäksi kaikki siihenastiset saavutukset. Tuhannet mapuchet, erityisesti poliittisesti aktiiviset, katosivat ilman oikeudenkäyntiä vankiloihin, joissa useimmat heistä kuolivat kidutukseen. Lisäksi uusi hallitus käynnisti päinvastaisen maanjakoohjelman, jossa suurmaanomistajat ja konsernit saivat yhdessä vuodessa takaisin 80 % pienviljelijöille aiemmin jaetuista tiluksista. Vaikka mapuchet muodostavatkin yli 70 % Etelä-Chilessä Temucon alueen väestöstä, heidän osuutensa maanomistuksesta laski alle 20 prosenttiin. Monet alkuperäisasukkaat eivät voineet ansaita elantoaan enää edes isännistään riippuvaisina ja oikeudettomina maatyöläisinä, sillä maatalouden jatkuva koneellistuminen tuhosi hyvin usein myös tämän viimeisen vaatimattoman tulolähteen. Työttömyys ja nälänhätä alkoivat levitä intiaaniyhteisöihin. Toimeentulon turvaamiseen ja koulutukseen suunnattujen valtionavustusten lopettaminen voimisti kurjistumisprosessia entisestään. (Foerster & Montecinos 1988.) 22. maalikuuta 1979 sotilashallitus hyväksyi uuden alkuperäiskansalain, jolla pyrittiin lopullisesti tuhoamaan mapuche-yhteisöt. Laki kielsi maan yhteisomistuksen, ja koska mapuchet eivät edes tunteneet maan yksityisomistusta, oli uusi laki jyrkässä ristiriidassa heidän vuosisataisen perinteensä kanssa. Seurauksia ei tarvinnut odottaa kauan: maa-alueiden pilkkominen palstoiksi toi vielä mapuchien omistuksessa olleet tilukset valkoisten keinottelijoiden ja suurmaanomistajien ulottuville. Lisäksi lakiin sisältyi lauseke, jonka mukaan ne intiaanit, jotka ilmoittautuvat yksityismaanomistajiksi, menettävät alkuperäisasukkaan statuksen. Näin sotilashallitus siis tarjosi intiaaneille kuoleman vaihtoehdoksi identiteetin menettämisen ja sulauttamisen valtakulttuuriin. (Foerster & Montecinos 1988.) Aivan kuten Chilen muutkin yhteiskunnalliset ryhmät ovat myös mapuchet alkaneet viime vuosikymmeninä taistella sortoa vastaan. Vuonna 1988, kun sotilashallituksella oli viimeiset vuodet menossa, olemassa oli seitsemän mapuche-järjestöä, jotka osallistuivat aktiivisesti demokratian palauttamiseen. Nämä järjestöt ovat: Ad Mapu, Nehuen Mapu, Lautaro Ñi Ayllarehue, Asociación Nacional del pueblo Mapuche de Arauco, Callfilican, Choin Folil Che ja Centros Culturales Mapuche. (Peláez 2002,

198.) Näistä järjestöistä tunnetuin on ehkä Ad Mapu-järjestö, joka toimii sekä intiaanien maanomistusoikeuksien että intiaanikulttuurin puolestapuhujana. 13 Chilen tapaan myös Argentiinassa, missä asuu väestörekisterin mukaan noin 250 000 mapuchea, maanomistus on alkuperäisväestön suurin ongelma (La Nación Mapuche 2002). Laillisesta maanomistusoikeudesta huolimatta joidenkin mapuche-yhteisöjen täytyi väistyä sotilasdiktatuurin tieltä (1976-1983) luonnonsuojelualueelle. Lisäksi sotilashallitus yritti presidentti Perónin hallituksen (1973-1974) tavoin tukahduttaa alkuperäisväestön oikeuksien puolesta taistelevat järjestöt. (Foerster & Montecinos 1988.) Vaikka vuoden 1992 alkuperäiskansojen laki antoi mapuche-intiaaneille tunnustuksen Chilen valtion alueella elävänä alkuperäiskansana, joutuvat mapuchet vielä näinä päivinä kuitenkin taistelemaan oikeudesta maahansa, johon suhtautumista kuvaa parhaiten heidän oma filosofiansa: maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihmiset maalle. (Saloperä 1998.) 3.2 Asuma-alue Mapuche-kansa elää nykyisen Chilen, mutta osittain myös nykyisen Argentiinan alueella, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Perinteinen mapuchien asuma-alue Chilessä on eteläisessä Keski-Chilessä, Biobion, Araucanían ja Los Lagosin alueilla. Muuttoliike on kuitenkin levittänyt mapuchet ympäri Chileä, erityisesti maan pääkaupunkiin Santiago de Chileen. (Saloperä 1998.) Seuraavaksi esitän taulukon mapuche-väestön sijainnista Chilessä vuonna 1992. Mapuche-väestön sijainti ei ole ainoastaan tärkeä tieto maantieteellisestä näkökulmasta vaan se antaa myös näkökohtia tarkasteltaessa mapuchien sosiokulttuurillisia piirteitä nykypäivänä. Ei ole sama asua suurissa kaupungeissa, kaukana perinteisistä asuinalueista, kuin asua perinteisesti reservaateissa maaseudulla. (Peláez 2002, 30.)

14 Sijainti Maaseutu Kaupungit Yhteensä f % f % f % Alueet VIII-IX-X 213 043 80,0 100 288 25,0 313 331 47,0 Muut alueet 53 311 20,0 300 393 75,0 353 704 53,0 Yhteensä koko maassa 266 354 100,0 400 681 100,0 667 035 100,0 Kuva 2. Arvio mapuche-kansan sijainnista vuonna 1992 (Peláez 2002, 179). Vuonna 1992 mainituilla kolmella alueella (VIII-IX-X) (ks. liite 2) asui yhteensä 313 331 mapuchea, 47 % koko Chilen mapuche-väestöstä. Nämä edellä mainitut alueet ovat mapuchien perinteistä asuinaluetta. Näillä samoilla alueilla maaseudulla asui 213 043 mapuchea, 80 % Chilen maaseudulla asuvista mapucheista ja 32 % koko maassa asuvista mapuche-intiaaneista. Samojen alueiden kaupungeissa, lähellä mapuchien perinteisiä asuinalueita, asui 100 288 mapuchea, 25 % Chilen kaupungeissa asuvista mapucheista ja 15 % koko Chilen mapuche-väestöstä. (Peláez 2002, 31.) Hiukan yli puolet Chilen mapuche-väestöstä asuu perinteisten asuinalueiden ulkopuolella (353 704 mapuchea, 53 % koko mapuche-kansasta), pääasiallisesti suurissa kaupungeissa kuten Santiago, Concepción ja Valparaíso, mutta käytännössä maan jokaisessa kaupungissa. (Peláez 2002, 31.) 45 % koko Chilen mapuche-kansasta (300 393) asuu kaupungeissa mapuchien perinteisten asuinalueiden ulkopuolella. Se on 75 % koko maan kaupungeissa asuvista mapucheista. Maaseudulla mapuchien perinteisten asuinalueiden ulkopuolella asuu 53 311 mapuchea, se on 20 % Chilen maaseudulla asuvista mapucheista ja 8 % koko Chilen mapuche-väestöstä. (Peláez 2002, 31.) Nykyisin suurin osa mapuche-kansasta, kuusi kymmenestä (60,1 %), asuu pääosin kaupungeissa eli yhteensä 400 681 mapuchea. Suurin osa näistä mapucheista asuu perinteisten asuinalueiden ulkopuolella (75 %), mutta myös perinteisillä asuinalueilla yli kolmasosa mapucheista asuu kaupungeissa (32 %). (Peláez, 2002, 31.)

15 Araucanía Araucanían pinta-ala on 31 842,3 km², mikä on 4,2 prosenttia koko Chilen pintaalasta. Asukkaita siellä on noin 869 535. Araucanía on jaettu kahteen provinssiin: Cautín ja Malleco, jotka puolestaan ovat jaettu yhteensä 32 kuntaan. Kuntia ovat esimerkiksi Curarrehue (lähellä Argentiinan rajaa), Pucón ja Villarica. (Gobierno de Chile: SUBDERE - Gobierno Regional de La Araucanía (IX) 2006.) Araucanía sijaitsee noin 700 kilometriä Chilen pääkaupungista Santiagosta etelään. Araucaníassa (IX-alue) on eniten mapuche-intiaaneja sekä prosentuaalisesti eniten köyhiä kuin missään muualla suhteutettuna alueen asukasmäärään. 28,9 prosenttia (251 370) Araucanían asukasluvusta on mapucheja. Suurin osa näistä mapucheista asuu maaseudulla pientilallisina. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003c.) 3.3 Yhteisö Tutkimuksen kannalta on mielestäni tärkeää tutustua mapuche-yhteisöön ja selvittää sen tärkeimmät piirteet. On tärkeää ymmärtää edes vähän, millainen elämäntyyli tai mitä elämänarvoja mapucheilla on tai on ollut. Mapuche-kulttuurissa perhettä on pidetty eräänlaisena talouskeskuksena. Työt jaettiin perheen sisällä eli jokaiselle perheenjäsenelle annettiin eri tehtäviä riippuen sukupuolesta, iästä ja perheenjäsenen omista ominaisuuksista. (Jiménez & Marín 2004, 15.) Perheen isä oli kiistaton johtaja, hän omistautui maanviljelystöille ja ansaitsi suurimman osan perheen elannosta. Hän myös edusti perhettään yhteiskunnan edessä. Perheen äiti hoiti kotia, puutarhaa ja kotieläimiä. Hän myös otti hoidettavakseen pienten lasten koulutuksen. Poikalapsien tehtävänä oli hoitaa suvun jatkuminen. Poikien ollessa sopivassa iässä, heidän täytyi etsiä vaimo oman yhteisönsä ulkopuolelta. Tyttäret puolestaan, mennessään naimisiin, hylkäsivät oman yhteisönsä liittyäkseen heidän valinneen miehen yhteisöön. Tämä tapa vahvisti naapuriyhteisöjen suhteita. (Jiménez & Marín 2004, 15 16.)

16 Ennen vanhaan mapuche-yhteisössä moniavioisuus oli yleistä. Sitä pidettiin rikkauden ja vallan symbolina. Nykypäivänä tämä tapa on käytännössä kadonnut johtuen taloudellisista syistä sekä kristinuskon vaikutuksesta. (Jiménez & Marín 2004, 16.) Mapuche-yhteisö on monien perheiden ryhmittymä. Perheitä yhdistää yhteinen maaalue ja isänpuoleinen sukulaissuhde. Jokainen perhe kuitenkin elää omassa talossa ja heillä on oma piha. (Jiménez & Marín 2004, 16.) Vielä tänä päivänä joissakin kyläyhteisöissä asutaan mapuchien perinteisissä asumuksissa, ruca, jotka ovat tehty puusta ja oljesta. Ne ovat pyöreän- tai soikionmuotoisia. Keskellä rucaa on aina nuotio, minkä ympärillä sijaitsevat perheen nukkumapaikat (pää on itään päin, sieltä mistä aurinko nousee). Rucassa on tiloja, missä ruokaa voidaan varastoida ja missä voidaan säilyttää maanviljelyksessä tarvittavia työkaluja. Ajan kuluessa tulee kuitenkin olemaan harvinaista, että jotkut mapuchet asuisivat näissä perinteisissä asumuksissa. Yhä useammat mapuchet asuvat länsimaisen tyylin omaavissa puurakennuksissa. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003b.) Jokaisella yhteisöllä on rehue, puun runko, missä on neljä askelmaa. Se on eräänlainen alttari, missä suoritetaan uskonnolliset menot. Siinä esimerkiksi rukoillaan sairaan tai kuolleen ihmisen puolesta, pyydetään apua konflikteihin, kuivuuteen tai yleisiin ongelmiin. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003b.) Historiallisesti mapuche-yhteisön auktoriteetti on ollut kyläpäällikkö, lonko. Lonkot hoitivat maan jaon yhteisön sisällä ja pitivät huolta siitä, että kaikki tapahtui oikeudenmukaisesti. (Orellana 1994, 176.) Vaikka nykyisin lonkot ovat menettäneet valtaansa, heitä silti kunnioitetaan ja kuunnellaan yhä. Lonko on yleensä yhteisön vanhin riippumatta sukupuolesta ja hän on yhteisön kaikkien auktoriteettien johtaja. Tähän ryhmään kuuluvat maĉi (hengellinen johtaja ja lääkitsijä), werrken (tiedottaja, lähetti), ngenpin (seremoniamestari, historioitsija, syyttäjä) ja ñidol (lakien opettaja). Maĉit ovat yleensä naisia. Nykyiset mapuchet säilyttävät identiteettinsä, koska he haluavat säilyttää joitakin kulttuurillisia arvoja. Mapuchet osoittavat suurta kunnioitusta

johtajiaansa kohtaan. He kunnioittavat myös omaa uskontoaan ja ovat ylpeitä omasta kielestään. (Orellana 1994, 177.) 17 Nämä intiaani-maanviljelijät viljelevät vehnää, maissia, perunaa, sipulia, tomaatteja, salaattia ja muita vihanneksia. Karjataloudessa tärkeimmät eläimet ovat lampaat, porsaat ja siipikarja. Yksi jos toinenkin perhe omistaa yhden tai enintään kaksi lehmää; joillakin on myös yksi tai kaksi hevosta. (Orellana 1994, 175.) Ei ole mitenkään epänormaalia nähdä mapuchien viljelevän härän vetämällä auralla, etenkin Etelä-Chilessä se on tyypillistä vielä tänä päivänä. 3.4 Mapuchien oma kieli mapudungún Mapuchet ovat kansa, intiaaniheimo, jolla on oma kieli, mapudungún. Huolimatta ulkoapäin tulevasta painostuksesta he ovat onnistuneet säilyttämään oman kielensä. Noin 30 prosenttia mapuche-kansasta kommunikoi keskenään mapudungúnia käyttäen perinteisillä asuma-alueillaan. Loput mapuche-väestöstä ja erityisesti nuoret eivät puhu mapudungúnia. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003a.) Mapudungún on tärkeä osa mapuche-väestön identiteettiä sekä kulttuurin säilymistä. Mapudungúnilla ei ole pitkää kirjoitusperinnettä ja siksi niiden ihmisten osuus, jotka pystyvät kirjoittamaan ja lukemaan mapudungúnia ensimmäisenä kielenään on hyvin pieni. Nykyään useimmat mapuchet ovat kaksikielisiä. He puhuvat myös espanjaa. Eri mapuche-järjestöt Chilessä yrittävät kuitenkin kehittää yhtenäisen aakkoston välttääkseen kielen unohtumista. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003d.) Kielen asema on hiukan parantunut nykypäivänä, koska Chilessä on täydennetty aiempia ihmisoikeuslakeja. Syyskuussa 2005 voimaan astui uusi perustuslaki, joka mapucheintiaanien tunnustamisen lisäksi mainitsee ensimmäistä kertaa heidän äidinkielensä, mapudungúnin. Sana mapuche muodostuu sanoista mapu ( maa ) ja che ( ihmiset, kansa ). Suomennettuna se tarkoittaa siis maan ihmiset, maan kansa. Se on mapuche-kansan itsestään käyttämä nimitys. (Gobierno Regional de la Araucanía 2003a.)

18 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOKSET 4.1 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen toteutus Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä pikemmin löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia väittämiä (Hirsjärvi ym. 2004, 152). Kvalitatiivisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat vastaukset kysymyksiin: Millaista jokin on? Miltä jokin tuntuu? Miltä jokin näyttää? (Hirsjärvi ym. 2004.) Laadullisessa tutkimuksessa ei olla kiinnostuneita luvuista vaan siinä vaaditaan asian kuvailua. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on myös lähtökohtana sen myöntäminen, että tutkija on tutkimuksensa keskeinen apuväline ja katsoo tutkimustaan subjektiivisesti (Eskola & Suoranta 1998). Valitsin tutkimusmenetelmäksi kvalitatiivisen eli laadullisen menetelmän, koska koin sen palvelevan parhaiten tarkoitustani. Halusin päästä tutkimuksessani syvemmälle kuin mitä kvantitatiivisella eli numeraalisella menetelmällä pääsee selvitettäessä omakohtaisia kokemuksia. Näin minulla oli mahdollisuus saada selville myös asioita, joita en osannut odottaa ennen tutkimuksen aloittamista. Aineiston keräämisen toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Ensinnäkin puolistrukturoitu teemahaastattelu tarkoittaa, että kysymykset ovat kaikille haastateltaville samoja, mutta haastattelija voi vaihdella niiden järjestystä. Lisäksi on huomioitava, että haastateltavat saavat vastata omin sanoin, ilman haastattelijan johdattelua tai valmiita määreitä. Kolmanneksi voidaan ajatella, että kysymykset ovat ennalta määrättyjä, mutta haastattelija voi vaihdella vapaasti niiden sanamuotoja. Käytännössä tämäntyyppisen haastattelun tekeminen edellyttää, että tutkija on etukäteen tutustunut tutkimuskohteena olevan ilmiön sisältöön, jotta haastatteluiden pääteemat pystytään määrittelemään. Eli vaikka tarkoituksena on kartoittaa haastateltavien subjektiivisia kokemuksia, tehdään tämä kuitenkin jo olemassa olevien tietojen ja valmiiksi todennettujen teemojen avulla. (Hirsjärvi 2004, 47 48.) Valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun tutkielmaani, koska olen kiinnostunut haastateltavien omista kokemuksista ja ajatuksista. Kuten Hirsjärvi (2004, 48)

kirjoittaa teemahaastattelu vapauttaa pääosin haastattelun tutkijan näkökulmasta ja tuo tutkittavien äänen kuuluviin. 19 Haastattelu on kvalitatiivisen tutkimuksen eniten käytetty tiedonkeruumenetelmä. Se ei ole kuitenkaan eduista huolimatta ongelmaton. Ongelmana on, että haastattelu vie paljon aikaa. Sen valmistelu on suoritettava huolellisesti, haastattelijan on sovittava paikka, aika yms. haastattelulle ja mentävä itse paikan päälle. Haastattelun purkaminen vie myös todella kauan. Toinen ongelma on, että haastattelu tulee lähelle haastateltavaa. Hän ei ehkä halua tai uskalla kertoa asioita juuri niin, kuin hän niistä ajattelee vaan haluaa esiintyä niin kutsuttuna hyvänä kansalaisena antaen vastauksia, joita uskoo haastattelijan hakevankin. Kolmas ongelma on, että haastattelutilanne on kokoaikaista vuorovaikutusta ja haastatteluun saattaa tulla virhelähteitä niin haastattelijan kuin haastateltavankin puolelta. (Hirsjärvi ym. 2004.) Esimerkiksi nopeasti etenevässä tilanteessa haastattelija saattaa esittää johdattelevia kysymyksiä vaikka ei tarkoita sitä. Haastattelulla on kuitenkin myös paljon etuja. Yksi suurimmista eduista on se, että haastattelija pystyy ohjaamaan tiedonkeruutilannetta. Hän pystyy myös paremmin tulkitsemaan vastauksia ja selventämään epäselviä tietoja jo heti haastattelun aikana. Haastattelun etuna on myös se, että vastaajiksi suunnitellut henkilöt yleensä saadaan mukaan tutkimukseen eli haastattelusta on vaikeampi kieltäytyä kuin jättämästä vastaamasta esimerkiksi postikyselyyn. Haastateltavat on myös helppo tavoittaa myöhemminkin, jos aineistoa tarvitsee lisätä tai tarkentaa tai aiheesta halutaan tehdä seurantatutkimus. (Hirsjärvi ym. 2004.) Itse myös koin haastattelun minulle henkilökohtaisesti sopivimmaksi tiedonkeruumenetelmäksi, koska siten aineistolla on tavallaan kasvot ja pystyn paremmin keskittymään aineiston analysointiin ja arviointiin. Tutkimukseni otosjoukkona olivat omasta mielestään mapuche-kansaan kuuluvat ihmiset, jotka asuvat Etelä-Chilessä, Araucanían alueella. Jotkut haastateltavista olivat ylpeitä mapuchelaisuudestaan ja heidän elämäänsä kuuluivat mapuche-kansan perinteet. Jotkut haastateltavista eivät halunneet tuoda esiin, että heillä on mapuchejuuria, mutta suostuivat kuitenkin haastateltaviksi. Tutkimustani aloittaessa ajatukseni oli, että haastattelen pelkästään mapuche-kansaan suoranaisesti kuuluvia ihmisiä,

20 mutta tästä ajatuksesta jouduin luopumaan, koska muuten tutkimuksesta olisi tullut liian suppea. Haastateltavia oli liian vaikea löytää ja siksi laajensin haastateltavien kriteereitä. Tuloksista olisi voinut tulla hiukan erilaiset, jos kaikki haastateltavat olisivat olleet esimerkiksi reservaateissa yhä asuvia mapuche-intiaaneja. He olisivat voineet olla hiukan kriittisempiä omaa tulevaisuuttaan kohtaan kuin ne mapuchet, keitä pääsin haastattelemaan. Mutta uskon kuitenkin, että haastattelujen tulokset antavat suuntaa sille, mitä mapuche-kansa ajattelee tilanteestaan sekä tulevaisuudestaan. Toisaalta ainakin yhden haastateltavan kohdalla huomasin, ettei hän ollut halukas puhumaan kaikista asioista. Laadullisen tutkimuksen pyrkimyksenä on rakentaa aineiston pohjalta teoreettisesti kestäviä näkökulmia. Aineiston määrä on pitkälle tutkimuskohtainen; vastauksia tarvitaan juuri sen verran kuin on aiheen kannalta välttämätöntä. Mikäli aineiston kyllääntymispistettä ei osata määrätä etukäteen, voi sitä tarkkailla tutkimusta tehdessään. (Eskola & Suoranta 1998, 62 63.) Omassa tutkimuksessani en loppujen lopuksi päässyt haastatteluissa niin pitkälle kuin olisin halunnut. Kun olin purkanut tekemäni haastattelut sanelukoneelta paperille, oli minulla valmiina noin 32 sivua tiiviisti kirjoitettua haastattelumateriaalia. Koska halusin tuoda tutkimustuloksissani esille yksittäisiä mielipiteitä, koin kuitenkin, että minulla oli tässä vaiheessa tarpeeksi materiaalia tutkimukseni perustaksi. 4.2 Haastattelujen toteuttaminen Toteutin tutkimukseni käytännön osion haastattelemalla mapuche-kansaan omasta mielestään kuuluvia ihmisiä heidän omista mielipiteistä tulevaisuuttansa kohtaan. Tutkimus paneutuu tulevaisuuteen. Ajattelin paneutua juuri tulevaisuuteen, koska sitä ei ole tutkittu. Suoritin haastattelut asuessani Etelä-Chilessä Araucanían alueella. Haastattelin yhteensä kahdeksaa mapuche-intiaania. Tein kaikki haastattelut henkilökohtaisesti paikan päällä, lukuun ottamatta yhtä haastattelua, jonka tein sähköpostitse vastaajan

jouduttua peruuttamaan haastatteluajan. Haastattelut sisälsivät ennalta määrättyjä kysymyksiä, jotka olin järjestellyt teemoittain. Pääaiheitani olivat: 21 Nykyhetki Tulevaisuus Kulttuurin säilyminen Haastattelujen tulokset luokittelin eri aiheiden alle, jotka mukailivat haastatteluissa esitettyjä kysymyksiä ja haastattelujen teemoja. Nämä aiheet olivat nykyhetken osalta mapuche-intiaanien mielipide nykyhetkestä sekä suurimmat huolenaiheet koskien nykyhetkeä. Tulevaisuuden osalta luokittelun aihealueet olivat mitä mapuchet voisivat tehdä parantaakseen tulevaisuuttaan ja mitä puolestaan Chilen valtio voisi tehdä, suurimmat huolenaiheet koskien tulevaisuutta sekä mapuche-intiaanien ja valtaväestön keskinäiset välit. Kulttuurin säilymisen osalta aihealueet olivat muun muassa mapuchien halu säilyttää kulttuurinsa ja keinot, joilla Chilen valtio voisi auttaaa mapucheja säilyttämään kulttuurinsa sekä tekijät, jotka estävät kulttuurin säilymistä. Kulttuurin säilyminen on osana tulevaisuus-teemaa. Löysin haastateltavani tuttujen ja ystävien välityksellä. Tein kaikki haastattelut vuoden 2005 marras- ja joulukuun aikana. Haastattelin ihmisiä heidän omissa kodeissaan, lukuun ottamatta yhtä haastattelua, jonka tein vastaajan työpaikalla. Haastateltavien ikähaarukka oli 20 vuodesta aina 39 vuoteen asti. Nuoremmat suostuivat haastateltaviksi helpommin kuin vanhemman ikäpolven edustajat. Haastattelujen pituus vaihteli tunnista lähes kahteen tuntiin. Käytin haastatteluissa sanelukonetta ja haastattelujen jälkeen purin haastattelut paperille niin sanatarkasti kuin mahdollista, espanjan kielestä suomen kielelle kääntäen. Haastattelun alussa kysyin haastateltavan ikää, ammattia ja suhdetta mapuchekansaan. Minulla oli valmiita kysymyksiä kolmesta eri teemasta, joihin haastattelut perustuivat (liite 3). Mielestäni oli helpompi tehdä haastattelu valmiiden kysymysten pohjalta. Kaikista haastatteluista muodostui kuitenkin omanlaisiaan, ja niissä painottuivat haastateltavan mukaan eri asiat.

22 Haastattelut toteutettiin luottamuksellisesti. Kukaan ulkopuolinen ei ollut kuuntelemassa haastatteluja tai litterointia. Kysyin ennen haastattelua, saanko käyttää haastateltavien nimeä tutkimuksessa. Kaikki haastateltavat vastasivat myöntävästi. Eräs haastateltavista kysyi kuitenkin, esitänkö tämän työn Chilessä. Jos olisin esittänyt työni Chilessä, hän ei olisi antanut lupaa nimensä käyttämiseen. Lopulta päätin jättää haastateltavien nimet pois tutkimuksestani. Tutkimuksessa käytetyt sitaatit eivät ole kenenkään muun kuin haastateltavan itsensä ja tutkijan tunnistettavissa. Otokseni pienuus aiheuttaa luonnollisesti sen, että en voi sanoa haastateltujen edustavan koko Araucanían aluetta. Vastauksien perusteella ei voi siis tehdä yhteenvetoa alueen mapuche-kansan yleisestä suhtautumisesta omaan tulevaisuuteensa. Sen sijaan pyrkimyksenä onkin tuoda esille, minkälaisia ajatuksia heillä on omasta tulevaisuudestaan. Tätä tietysti rajoittavat ennalta tehdyt kysymykset. 4.3 Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen luotettavuuden arviointiin liittyvät käsitteet reliabiliteetti ja validiteetti. Reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta eli tutkimuksen kykyä antaa eisattumanvaraisia tuloksia. Validius tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä asiaa, mitä halutaan mitata. (Hirsjärvi 2004, 216.) Laadullisen tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin arviointia on moitittu ja arvosteltu monin perustein. Tutkija itse pystyy kuitenkin parantamaan tutkimuksensa luotettavuutta antamalla tarkan ja totuudenmukaisen selostuksen tutkimuksen toteuttamisesta kaikissa sen vaiheissa. Esimerkiksi haastattelututkimuksessa kerrotaan haastattelutilanteen olosuhteista ja paikoista, haastattelun kestosta, häiriötekijöistä, virhetulkinnoista ja tutkijan omasta arviosta. Laadullisessa tutkimuksessa on myös syytä tehdä aineiston luokittelu ja kertoa lukijalle, miten siihen on päädytty. (Hirsjärvi ym 2004.) Tutkimukseni reliabiliteettiin vaikuttaa myönteisesti aineiston kyllääntyminen eli samojen vastausten toistuminen eri haastateltavilla. Tutkimukseni reliabiliteetti sen sijaan kärsi joidenkin haastattelujen lyhyydestä. Vaikka lyhimmillään haastattelu kesti noin tunnin, tuntui silti, että haastattelu olisi ollut ohi hetkessä. Keskustelu ei ehtinyt