Luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa

Luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa yhteiskunnallinen aikakauslehti #3/2015 DEBATTI: YHTEISMAAN ONGELMA BOLIVIAN VESISOTA NICARAGUAN KAIVOSPROTESTIT MAIDANIN FEMINISTIT

On järisyttävää nähdä, kuinka ihmiset ovat hallinnoineet vettä itsenäisesti tavoilla, jotka ylittävät yksityisen ja julkisen, markkinat ja valtion. marcela olivera Peruste on voittoa tavoittelematon neljä kertaa vuodessa ilmestyvä yhteiskunnallinen aikakauslehti. Julkaisun voi tilata maksutta osoitteesta www.vasemmistofoorumi.fi. Päätoimittaja: Veera Nuutinen Toimituskunta: Elina Aaltio, Teppo Eskelinen, Jouko Kajanoja, Antti Kurko, Patrizio Lainà, Sakari Laurila, Olivia Maury, Jukka Peltokoski, Johanna Perkiö, Martina Reuter, Riikka Taavetti & Elina Vainikainen Graafinen suunnittelu ja taitto: Anna Kalso Kannen kuva: Sara Pathirane: Suojattu maisema Julkaisija: Vasemmistofoorumi Osoite: Peruste / Vasemmistofoorumi, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki Paino: Miktor/Vammalan Kirjapaino Oy ISSN 1798-985X Peruste on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Ulkoasiainministeriö ja Osuuskunta Tradeka-yhtymä ovat tukeneet tämän julkaisun tuottamista. 2015

002 Veera Nuutinen Äärioikeisto hyötyy pelottelusta pääkirjoitus LUONNONVARAT JA KONFLIKTIT KEHITYSMAISSA 006 Minna Kuivalainen Epäreilua peliä luonnonvaroilla Länsimainen kaivosteollisuus kuumentaa tunteita Nicaraguassa 012 Johanna Järvelä Itsesääntelyä, sopimuksia ja vastuullista politiikkaa Miten kaivosten aiheuttamia konflikteja voidaan vähentää 021 Outi Moilala kolumni Vaatetusalan on otettava ammattiliitot mukaan yritysvastuuseen 024 Anna Malinen Vettä vahvemman ehdoilla 030 Rauli Partanen / Tero Toivainen debatti Yhteismaan ongelma 040 Marina Sitrin haastattelu Viisitoista vuotta yhteisesti hallittua vettä Boliviassa 048 Benjamin De Cleen Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? Syrizan kukistuminen voi vaarantaa Kreikan demokratian PERUSTELUJA 059 Karla Malm Feministejä ja kodinhengettäriä Naisten asema Ukrainan kriisin aikana ja sen jälkeen KIRJAT 065 Christopher May: Global Corporations and Global Governance. Khalil Hamdani ja Lorraine Ruffling: United Nations Centre on Transnational Corporations: Conduct and the Public Interest. (Matti Ylönen) 067 Maude Barlow: Veden varassa. Globaali kamppailu oikeudesta veteen. (Kristiina Koivunen) 069 Nnimmo Bassey: Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka: Raaka-aineteollisuuden aiheuttamat tuhot ja Afrikan ilmastokriisi. (Titta Lassila) TAITEILIJA 072 Taiteilijan esittely: Sara Pathirane

002 PÄÄKIRJOITUS Peruste #3 2015 äärioikeisto hyötyy pelottelusta yksyn aikana eri puolille Suomea avattiin Eurooppaan saapuneiden siirtolaisten vastaanottokeskuksia. Yksi näistä paikoista oli Kirkkonummen 700 asukkaan Evitskogin kylä. Paikkakunnalla asuvat ystäväni seurasivat läheltä, miten paikallinen väki suhtautui tulijoihin. Suuri osa toivotti turvapaikanhakijat tervetulleiksi ja halusi auttaa heitä. Kyläläiset keräsivät autolasteittain vaatteita ja tavaroita keskuksen asukkaille. Äärioikeisto käynnisti heti järjestelmällisen kyläläisten pelottelukampanjan. Hommaforumilla ja Kirkkonummen alueen nettiyhteisöissä ryhdyttiin levittämään perättömiä juttuja, joissa maahanmuuttajien väitettiin ammuskelleen autosta ihmisiä pistoolilla ja polttaneen vääräuskoisten patjoja. Hommaforumin aktiiveja pyöri Kirkkonummella kuvaamassa vastaanottokeskuksen asukkaita ja ympäristöä. EPÄLUULOISTA ILMAPIIRIÄ ON YRITETTY LIETSOA MUISSAKIN KUNNISSA, JOIHIN AVATAAN VASTAANOTTOKESKUKSIA. TAVOITTEENA ON MAAHAN MUUTTOVASTAISEN LIIKKEEN KASVATTAMINEN. Epäluuloista ilmapiiriä on yritetty lietsoa muissakin kunnissa, joihin avataan vastaanottokeskuksia. Tavoitteena on maahanmuuttovastaisen liikkeen kasvattaminen. Osa meistä on elänyt pitkiä aikoja vastaanottokeskuksen naapurissa. Emme ole pelänneet, eivätkä turvapaikanhakijat ole hyökänneet kimppuumme. Miksi tämä tieto tai mitkään muutkaan tosiasiat eivät näytä auttavan rasistisiin luuloihin? Viestinnän vaikutuksia tutkittaessa on havaittu, että viestintä ennen muuta vahvistaa ihmisten asenteita. Mikä tahansa tieto tulkitaan herkästi siten, että se tukee omaa maailmankuvaa. Valitettavasti tämä ei anna kovin rohkaisevaa kuvaa siitä, että asennekampanjoilla, valistuksella tai faktatiedolla pystyttäisiin kumoamaan ihmisten perusteettomia ennakkoluuloja. Siitä tulee turhautunut olo. Rasistien tarkoituksella levittämät väärät tiedot ja valheet on silti oikaistava. Joskus ennakkoluulot hälvenevät kokemusperäisen tiedon kasvaessa. Siihen tarvitaan altistumista ja tottumista. Jonain päivänä ehkä huomaamme, että maailmamme ei muuttunutkaan radikaalisti, vaikka turvapaikanhakijat tulivat. Yhteiskunnan tasolla vastaava muutos voi kestää useita sukupolvia. Juuri

003 nyt rasistit ovat julkisessa keskustelussa kaikkein kovaäänisimpiä. Valtajulkisuudessa on käsitelty rasististen puheenvuorojen normalisoitumista eri tavoin. Media välttelee ottamasta kantaa rasismia vastaan ja puhuu epämääräisemmin vihapuheesta. Toimittajilla on tapana rakentaa juttuja niin, että niissä samastutaan tavallisen ihmisen huolenaiheisiin. Joskus jutuissa oletetaan, että yleisö pitää turvapaikanhakijoita ensisijaisesti uhkana tai ongelmana, ja jopa käsitellään tällaisia näkemyksiä tosiasioina. Osa toimittajista on ymmärrettävästi väsynyt verkkokeskusteluista vyöryvään rasismiin ja itseensä kohdistuviin uhkauksiin. On problematisoitu sitä, että verkkokeskustelu siirtää puhevaltaa aktiivisille vähemmistöille. Useat verkkomediat suunnittelevat sulkevansa keskustelupalstansa kokonaan. Verkkokeskustelu tosiaan demokratisoi sitä, kuka pääsee ääneen julkisuudessa. Tämä tuo myös demokratiaan sisältyvän konfliktin näkyviin. Julkisuuden portinvartijoiden pohdiskelu keskustelun tukahduttamisesta ei herätä yleisössä luottamusta, vaan näyttäytyy sananvapauden ja demokratian kannalta kyseenalaisena. Keskustelulle voi määritellä säännöt ja linjata avoimen poliittisesti, mitä julkaisija hyväksyy ja mitä ei. Hyvä lähtökohta on, että emme julkaise rasismia tai uhkauksia, ja keskusteluissa on kunnioitettava ihmisarvoa. Sananvapauden takaava perustuslaki edellyttää myös näitä asioita. Veera Nuutinen Päätoimittaja PS. MEDIA VÄLTTELEE OTTAMASTA KANTAA RASISMIA VASTAAN JA PUHUU EPÄMÄÄRÄISEMMIN VIHAPUHEESTA. Hallitus leikkasi syksyllä kehitysyhteistyörahoja 200 miljoonaa euroa. Samaan aikaan se lisäsi suomalaisyritysten toimintaa kehitysmaissa tukevan Finnfundin rahoitusta 130 miljoonalla eurolla. Kehitysyhteistyön tukeminen muuttui siis ajan hengen mukaisesti yritysten tukemiseksi. Valitettavasti yritysten tekemisiä kehitysmaissa valvotaan heikosti. Tämän Perusteen teema on Luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa. Monet artikkeleista kertovat siitä, kuinka länsimaisten yritysten toiminta kehitysmaissa ei usein täytä yritysvastuun tai edes lain vaatimuksia. Ne käyttävät häikäilemättä hyväkseen kehitysmaiden luonnonvaroja, ympäristöä ja työvoimaa. Julkisen rahoituksen edellytyksenä tulisi olla ihmisoikeuksia ja ympäristöä kunnioittava toiminta. Journalisteilla olisi tutkimisen aihetta siinä, mitä Finnfund tekee rahoituksellaan ja miten sen yritystuet vaikuttavat kehitysmaissa. Kehitysyhteistyörahojen leikkaukset tulevat tavalla tai toisella vaikuttamaan Perusteen tekemiseen vuonna 2016. Valtio on aiemmin tukenut näistä rahoista kansalaisjärjestöjen viestintähankkeita, ja Peruste on useina vuosina ollut tuensaajien joukossa. Lehden ilmestyminen pyritään kuitenkin turvaamaan jatkossakin etsimällä uusia rahoituskanavia.

004 Peruste #3 2015 luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa

Sara Pathirane Suojattu maisema. Akryyli kankaalle, 2014. 80 x 100cm 005

006 Peruste #3 2015 luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa EPÄREILUA PELIÄ LUONNONVAROILLA LÄNSIMAINEN KAIVOSTEOLLISUUS KUUMENTAA TUNTEITA NICARAGUASSA Nicaraguassa protestoidaan kaivosten huonoja työoloja ja niiden aiheuttamia ympäristöongelmia. Valtion ja kaivosyhtiöiden lupaukset työpaikoista ja vihreästä kaivostoiminnasta ovat osoittautuneet katteettomiksi. Kaivosteollisuuden aiheuttamia konflikteja voitaisiin parhaiten vähentää parantamalla kehittyvien maiden lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia. minna kuivalainen

Epäreilua peliä luonnonvaroilla 007 icaraguan kaivostoiminnan historia ulottuu espanjalaisten valloittajien saapumiseen 1500-luvulle. Erityisen aktiivista kaivostoiminta oli kultabuumin aikaan 1800-luvun loppupuolella. Kullan louhinta on jatkunut nykypäivään asti, erityisesti maan keski- ja pohjoisosissa muutamilla vakiintuneilla kaivosalueilla, kuten Bonanza ja La Libertad (Polanco, 2013). Viime vuosina Nicaragua on markkinoinut itseään kansainvälisille sijoittajille vakaana maana, jolla on hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Maan energia- ja kaivosministeriön mukaan (2008, 2015) kaivossektorille tehdyt investoinnit ovat kasvaneet huomattavia määriä vuoden 2008 jälkeen ja saavuttivat huippunsa vuosina 2011 2013. Lukuisia uusia malminetsintälupia on myönnetty, ja kullan tuotanto on lähes kaksinkertaistunut. Kulta on pysytellyt Nicaraguan kolmen tärkeimmän vientituotteen joukossa. Kultainvestointien ja kullan tuotannon kasvusta huolimatta kaivossektori ei ole Nicaraguassa merkittävä työllistäjä. Alalla on likimain 4 800 virallista työpaikkaa, ja epäviralliset työpaikat mukaan lukien sektori työllistää arviolta 19 700 ihmistä (BCN, 2014). Nämä kattavat yhteensä puoli prosenttia nykyisestä työvoimasta. Kaivostyöntekijöiden keskiansiot ylittävät minimipalkan. Heidän tulonsa jäävät silti niin pieniksi, että niillä on vaikea elättää perhettä. Kaivostyöntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen mukaan työlainsäädännön kiertäminen ja sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättäminen ovat kaivoksilla arkipäivää. Kaivosyritysten verotaakka on verrattain kevyt. Kaivosyritys maksaa maankäyttöveroa ja louhitusta materiaalista peritään kolmen prosentin kaivosvero. Yhteisöveroprosentti jää matalaksi lukuisien yrityksille suunnattujen verovähennysoikeuksien vuoksi (Gutierrez, 2015). Tarkkaa verokertymää on vaikea arvioida, sillä Nicaraguan valtio ei julkaise tietoja yritysverojen kertymästä. Aiheesta tehtyjen selvitysten mukaan (mm. Gutierrez 2015, Polanco 2013) verokertymä kaivosteollisuudesta on matala. Veroviranomaisen heikko valvontakapasiteetti, korruptio ja läpinäkyvyyden puute mahdollistavat yritysten valtio ei ole vaurastunut TYÖLAINSÄÄDÄNNÖN KIERTÄMINEN JA SOSIAALITURVAMAKSUJEN MAKSAMATTA JÄTTÄMINEN OVAT KAIVOKSILLA ARKIPÄIVÄÄ.

008 Peruste #3 2015 Sara Pathirane Figlia. Vahamaali kankaalle 2014. 80 x 100cm

Epäreilua peliä luonnonvaroilla 009 verosuunnittelun ja pienentävät verotuloja entisestään. Tiedon puutteen vuoksi kaivostoiminnan vaikutusta köyhyyden vähenemiseen on vaikea arvioida. Alhainen työllistämisprosentti ja vähäinen verokertymä vievät kuitenkin pohjan väitteiltä, joiden mukaan kaivostoiminta on sosiaalisen kehityksen moottori. Köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys vaatisivat valtiolta ja paikallisviranomaisilta huomattavia investointeja muun muassa koulutukseen ja taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa ylläpitävien rakenteiden poistamiseen. kansalaisliike vaati kaivosta noudattamaan työehtosopimusta Kaivosinvestointien lisäännyttyä myös kaivoksiin liittyvien konfliktien määrä on kasvanut Nicaraguassa. Kaivostoiminnalla on lähtökohtaisesti suuria vaikutuksia paikalliseen ympäristöön. Avolouhosalueilla maisema muuttuu oleellisesti, ja ympäristöongelmat, erityisesti vesien pilaantuminen, ovat tavallisia. Monet pienviljelijät ja pienkaivostoiminnasta elantonsa saavat jäävät ilman tuloja kaivoksen saavuttua paikkakunnalle. Vaikka monet kaivosyhtiöt nykypäivänä markkinoivat toimintansa olevan kestävää, ne eivät todellisuudessa kunnioita ympäristölainsäädäntöä. Asukkaille ei myöskään anneta asianmukaisia korvauksia kaivoksen toiminnasta aiheutuvista tai ympäristöongelmista johtuvista menetetyistä elinkeinoista. Mina el Limónin kaivosta operoiva Triton Minerals S.A. on toiminut Nicaraguan luoteisosissa 1940-luvulta lähtien. Vuodesta 1995 se on ollut kanadalaisen ALHAINEN TYÖLLISTÄMIS PROSENTTI JA VÄHÄINEN VEROKERTYMÄ VIEVÄT POHJAN VÄITTEILTÄ, JOIDEN MUKAAN KAIVOSTOIMINTA ON SOSIAALISEN KEHITYKSEN MOOTTORI. B2Goldin omistuksessa. Alueen asukkaiden suhde kaivostoimintaan on vaihdellut aikojen saatossa. Viime vuosina Triton Mineralsin räjäytystyöt ovat vaurioittaneet taloja, ja kaivostoiminta on pilannut paikallisia vesilähteitä. Yhtiön työntekijät ovat raportoineet työehtojen rikkomisesta, kuten luvattomista irtisanomisista ja palkkojen alennuksista. Vuonna 2012 raskaana ollut nainen kuoli, kun vanha kaivoskuilu sortui ja nielaisi yhden alueen kylän asumuksista. Kaivosyhtiö on useaan otteeseen kieltäytynyt neuvottelemasta epäkohdista Mina el Limónin alueen asukkaiden kanssa. Kun Triton Minerals alkoi vielä keväällä 2015 säännöstellä reippaasti sähköä, jota se toimittaa kaivoskylälle osana kaivoksen sosiaalisen vastuun sopimusta, Mina el Limónin asukkaat aloittivat protestit kaivosta vastaan. Mielenosoittajien ja poliisin välinen väkivalta johti useiden paikallisten ja poliisien loukkaantumiseen. Tilanne rauhoittui, kun Triton Minerals ja paikallinen kansalaisliike saivat sovittua työehtosopimuksen noudattamisesta kaivoksilla ja sähkön säännöstelyn lopettamisesta.

010 Peruste #3 2015 VALTIOT OVAT LIITOSSA KAIVOSYHTIÖIDEN KANSSA JA HOUKUTTELEVAT KAIVOSTOIMINTAA NIIN INNOKKAASTI, ETTÄ EIVÄT PIITTAA YMPÄRISTÖ- TAI SOSIAALISISTA VAIKUTUKSISTA. Mina el Limónin asukkaat jatkavat yhä työtään ympäristöongelmien todistamiseksi ja oikeuden hakemiseksi. Mina el Limónin alueella kaivos on lähes ainoa tulonlähde, ja monet perheet ovat riippuvaisia työpaikasta kaivoksella, joten kynnys protestoimiseen on ollut varsin korkea. kaivosteollisuus uhkaa viljelyelinkeinoa Nicaraguan Rancho Grande on 22 000 asukkaan kunta, jonka alueella on aika ajoin tehty koeporauksia malmivarantojen selvittämiseksi. Kaivostoiminta on kohdannut alueella voimakasta vastustusta. Rancho Granden asukkaille ei tiedotettu koeporauksista eikä alueelle suunnitellusta kaivostoiminnasta, vaikka kaivosluvan saanti edellyttää Nicaraguassa lain mukaan muun muassa paikallisten asukkaiden kuulemista ja ympäristövaikutusten arviointia. Kaivoslupaprosessin puutteellisuudesta on jätetty virallinen valitus useille viranomaisille. Kansalaisyhteiskunnan verkostot ja kirkon edustajat ovat järjestäneet rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa on ollut parhaimmillaan yli 1 800 osallistujaa. Kaivoksen vastaisen adressin on allekirjoittanut yli 7 000 asukasta. Rancho Grande on perinteistä maatalousaluetta, jossa tuotetaan papuja, maissia, kaakaota ja vihanneksia. Monet asukkaat pelkäävät kaivosten aiheuttavan vesi- ja ympäristöongelmia, jotka vahingoittaisivat pääelinkeinoa. Toiset uskovat kaivosyhtiön levittämään sanomaan kehityksestä ja työpaikoista. Paikallinen yhteisö on jakautunut kahtia, ja konflikteja on syntynyt myös yhteisön sisälle. Syksyllä 2014 poliisi pysäytti paikallisviranomaisten käskystä bussin, jossa useita satoja Rancho Granden asukkaita oli matkalla pääkaupunki Managuaan kaivostoiminnan vastaiseen mielenosoitukseen. Ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen on yksi tapa estää tietoa paikallistason konflikteista kantautumasta suuren joukon tietoisuuteen. Media on Nicaraguassa pitkälti valtaapitävien käsissä, ja kaivosteollisuudesta on vaikea saada vaihtoehtoista tietoa. valtio on liitossa kaivosyhtiöiden kanssa Kaivosyhtiöiden ja paikallisten välisten konfliktien syntyyn vaikuttavat monet syyt, mutta muutamia pääpiirteitä voidaan erotella. Kaivostoiminnan negatiiviset vaikutukset ovat paikallisille merkittäviä, mutta hyödyn kaivostoiminnasta saa kaivosyhtiö. Puutteet demokratiassa ja lainsäädännössä rajoittavat kaivosalueiden asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristöönsä. Valtiot taas ovat liitossa kaivosyhtiöiden kanssa ja houkuttelevat kaivostoimintaa niin innokkaasti, että eivät piittaa ympäristö- tai sosiaalisista vai-

Epäreilua peliä luonnonvaroilla 011 kutuksista. Koska ne takaavat yhtiöille matalan verotusasteen, tulot kaivostoiminnasta jäävät pieniksi, eikä sosiaaliseen kehitykseen ole varaa investoida. Paikallisväestön pyrkimykset tuoda ongelmat julkisuuteen tukahdutetaan kriminalisoimalla rauhanomaiset protestit. Vaikka kaivosteollisuuden negatiivisista lieveilmiöistä ei koskaan päästäisi täysin eroon, voidaan konflikteja vähentää parantamalla kehittyvien maiden lainsäädäntöä ja ihmisten oikeuksia. Kansainvälisten yritysten tulisi noudattaa entistä huolellisemmin lakeja ja velvoitteita, kun ne toimivat heikon demokratian ja instituutioiden maissa. Niiden tulee huomioida ympäristö asianmukaisesti, turvata paikalliset elinkeinot ja korvata toimintansa haitat siitä kärsineille. Paikallisväestöä tulisi kuulla asianmukaisesti ennen kaivostoiminnan aloittamista ja keskusteluyhteys paikallisiin toimijoihin olisi tärkeää KAIVOSTOIMINNAN NEGATIIVISET VAIKUTUKSET OVAT PAIKALLISILLE MERKITTÄVIÄ, MUTTA HYÖDYN KAIVOSTOIMINNASTA SAA KAIVOSYHTIÖ. säilyttää toiminnan jatkuessa. Kaivostoimintaan liittyvien konfliktien vähentäminen on ensisijaisesti kiinni valtioiden ja yritysten poliittisesta tahdosta. Niiden tulisi myös hyväksyä, että kaivostoiminta ei sovi kaikille alueille. Kirjoittaja toimii kehityspoliittisena asiantuntijana Kepan Nicaraguan maatoimistossa. lähteet: Banco Central de Nicaragua (2014) Nicaragua en cifras. [http://www.bcn.gob.ni/publicaciones/ periodicidad/anual/nicaragua_cifras/nicaragua_cifras.pdf] Katsottu 3.8.2015. H. Gutierrez Elizondo (2015) Mining and Resource Mobilization for Social Development: The Case of Nicaragua, UNRISD Working paper 2015-9. [http://www.unrisd.org/unrisd/website/document.ns f/%28httppublications%29/1524ac2902e8323dc1257e310031ba2e?opendocument] Katsottu 22.8.2015. Ministerio de Energía y Minas (2015) Estadísticas Mineras Marzo 2015. [http://www.mem.gob.ni/ media/file/minas/estadisticas/2015/resumenmarzo2015.pdf] Katsottu 30.7.2015. Ministerio de Energía y Minas (2008) Estadísticas Mineras Enero 2008. [http://www.mem.gob.ni/ index.php?s=7&idp=818&idt=1] Katsottu 30.7.2015. Y. Polanco Pantoja (2013) Diagnóstico y propuestos para mejorar la transparencia y rendición de cuentas en las industrias extractivas en Nicaragua. Nicaragua: IBIS/ Centro Humboldt.

012 Peruste #3 2015 luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa ITSESÄÄNTELYÄ, SOPIMUKSIA JA VASTUULLISTA POLITIIKKAA MITEN KAIVOSTEN AIHEUTTAMIA KONFLIKTEJA VOIDAAN VÄHENTÄÄ Kaivosyhtiöiden omien yritysvastuuohjelmien mukaan kaivosten tulee tavoitella paikallisyhteisöjen hyväksyntää. Yhtiöiden eettiset suositukset eivät kuitenkaan aina riitä estämään konflikteja. Lisäksi tarvitaan sitovia sopimuksia ja vastuullista politiikkaa. johanna järvelä

Itsesääntelyä, sopimuksia ja vastuullista politiikkaa 013 aivosteollisuus on herännyt viimeisten vuosikymmenien aikana siihen, että yritysvastuu ja paikallisten hyväksyntä ovat elinehtoja kestävälle ja menestyksekkäälle kaivostoiminnalle. Tutkimusten ja suositusten mukaan kaivoksen tulee toimia vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa, jos se haluaa välttää konflikteja. Kaivosalalla yritysvastuu ja itsesääntely keskittyvät termiin social license to operate (SLO). Se tarkoittaa, että kaivoksella tulee virallisten toiminta- ja ympäristölupien lisäksi olla paikallisyhteisöjen hyväksyntä. SLO ei ole kovin selvärajainen käsite. Vastausta siihen, milloin yrityksen toiminnalla on paikallinen hyväksyntä, voi olla vaikea määritellä. On eri tasoista hyväksyntää: joskus voidaan puhua sietämisestä, ja toisinaan kaivos saavuttaa vahvan ja laaja-alaisen legitimiteetin. Sosiaalinen toimilupa ei ole pysyvä vaan se täytyy ansaita jatkuvasti. Sosiaalisen toimiluvan saavuttaminen edellyttää, että yrityksen toimijat ymmärtävät paikallisyhteisön elinoloja. Kaivosyhtiön ja alueen asukkaiden välisen vuorovaikutuksen pitää olla laadukasta ja aktiivista. Yrityksen on myös pyrittävä tuottamaan alueelle taloudellista ja sosiaalista hyötyä sekä minimoitava luonnolle aiheutuva vahinko (Jartti et al 2013, 31). Jos yritys epäonnistuu sosiaalisen toimiluvan saamisessa eli kaivos ei saa paikallisten hyväksyntää seurauksena voi olla protesteja, tiesulkuja, tuotannon hidastumista ja jopa kaivosten sulkemisia. Konfliktit aiheuttavat yritykselle paitsi imagon tahrautumista myös suuria rahallisia menetyksiä (Prno & Slocombe 2012, 346). sosiaalinen toimilupa on vain suositus Sosiaalisen toimiluvan termiä on kiitelty siitä, että se nostaa esiin paikallisten ihmisten näkemykset kaivostoiminnasta ja tuo heidät toimijuutensa keskiöön. Parhaimmillaan se voi antaa yhteisöille ja heidän näkemyksilleen valtaa, kun neuvotellaan kaivosten tulevaisuudesta. Toisaalta kriitikot ovat kysyneet, voiko kaivostoiminnasta taloudellisesti riippuvainen yhteisö tehdä autonomisia päätöksiä tai vaatiiko sosiaalinen toimilupa toimiakseen modernin länsimaisen demokratian. Lisäksi Prno & Slocombe (2012, 348) huomauttavat, että SLO on normatiivinen konsepti eli suositus, jota ei aina voida saavuttaa. Voi olla, että paikallis- KAIVOSALALLA YRITYSVASTUU JA ITSESÄÄNTELY KESKITTYVÄT TERMIIN SOCIAL LICENSE TO OPERATE (SLO). SE TARKOITTAA, ETTÄ KAIVOKSELLA TULEE VIRALLISTEN LUPIEN LISÄKSI OLLA PAIKALLISYHTEISÖJEN HYVÄKSYNTÄ.

014 Peruste #3 2015 ONKO PAIKALLISYHTEISÖLLÄ VALTAA VASTUSTAA KAIVOSTOIMINTAA TAI KIELTÄÄ SE ALUEELLA? VAI PYRKIVÄTKÖ YRITYSVASTUUSTRATEGIAT VAIN MUKAUTTAMAAN IHMISET KAIVOSYRITYSTEN TAVOITTEISIIN? yhteisö ei missään tapauksessa hyväksy kaivosta osaksi fyysistä ympäristöään. Toisaalta yritysten vastuuton käytös (lahjonta, kiristys ja salailu) voivat hävittää koko sosiaalisen toimiluvan legitimiteetin. Thomson & Boutilier (2011, 5) lisäävät, että sosiaalisen toimiluvan saavuttaminen on hidasta vuorovaikutusta, jossa liikutaan legitimiteetin ja uskottavuuden kautta kohti luottamusta. Jos prosessi keskeytyy tai luottamus häviää ennakkoluulojen tai väärinkäytösten vuoksi, sosiaalisen toimiluvan saavuttaminen voi käydä mahdottomaksi. Owenin ja Kempin (2013) mukaan SLO:n suurin ongelma on kaivosyritysten kyvyttömyys rakentaa uudelleen menetettyä luottamusta yhteisöjen, osallisten ja aktivistiryhmien kanssa. Rajiv Maherin (2014) mukaan yksi sosiaalisen toimiluvan ongelmakohta on, että yrityslähtöisenä käsitteenä se keskittyy arvioimaan vain paikallisyhteisön kokemia taloudellisia hyötyjä ja haittoja. Se ei kiinnitä huomiota yritysten ja yhteisöjen välillä tai yhteisöjen sisällä oleviin valtarakenteisiin, jotka ovat usein konfliktien ytimessä. Lisäksi useat tutkijat ovat huomauttaneet, että puhe paikallisyhteisöjen hallinnoimisesta (managing) vie väärille raiteille ja painottaa yritysnäkökulmaa moniarvoisen dialogin sijaan. Tämä onkin Maherin mukaan yksi syy siihen, miksi kaivosyritykset ajautuvat edelleen konflikteihin huolimatta panostuksista sosiaaliseen vastuuseen. Kyse on myös vallasta ja autonomiasta: onko paikallisyhteisöllä valtaa vastustaa kaivostoimintaa tai kieltää se alueella? Vai pyrkivätkö yritysvastuustrategiat vain mukauttamaan ihmiset kaivosyritysten tavoitteisiin? yritysten kyseenalaiset toimintatavat lisäävät ristiriitoja Kahdeksaa chileläistä ja perulaista kaivospaikkakuntaa käsittelevässä tutkimuksessaan Maher toteaa, että paikallisyhteisön läheisyys ja riippuvaisuus kaivoksesta määrittävät kaivoksen paikallista hyväksyttävyyttä. Mitä autonomisempi yhteisö on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se vastustaa kaivosta (Maher 2014). Niillä alueilla, joilla kaivosyhtiön ja paikallisten välinen konflikti oli matala, alueiden paikallistalous oli voimakkaasti sidoksissa kaivosalaan. Ihmisten liikkuvuus oli suurempaa ja he olivat tottuneita laajoihin kaivosprojekteihin. Korkean konfliktin alueilla asukkaat olivat pienviljelijöitä, ihmisten liikkuvuus oli pientä, aiempaa kaivostoimintaa ei ollut, eikä kaivos toistaiseksi työllistänyt paikallisia. Lisäksi maatalouspohjainen paikallistalous oli riippu-

Itsesääntelyä, sopimuksia ja vastuullista politiikkaa 015 vainen samoista luonnonvaroista kuin kaivos. Tämä aiheuttaa lähtökohtaisesti esimerkiksi vedenkäyttöön liittyviä ristiriitoja (Maher, 311). Myös kaivosyrityksen huonot toimintatavat lisäsivät konfliktialttiutta. Esimerkiksi Maherin tutkimuksessa selvisi, että korkean konfliktin alueilla yritykset eivät olleet malminetsintävaiheessa juurikaan kommunikoineet paikallisyhteisöjen kanssa. Maanhankintakäytännöt eivät olleet eettisiä tai läpinäkyviä vaan jopa laittomia maakaappauksia (Maher, 314). Arvioimalla viisikymmentä kaivoskonfliktia Franks et al. totesivat, että suurimpia konfliktin aiheuttajia olivat saastuminen ja kilpailu luonnonvaroista tai mahdollisuuksista hyödyntää niitä. Lisäksi paikallisyhteisöjen huono mahdollisuus saada ääntään kuuluville ja huolet yhteisön terveyden ja turvallisuuden puolesta aiheuttivat helposti ristiriitoja. Suurin osa konflikteista liittyi kaivosten kannattavuusmäärittelyjen ja rakentamisen vaiheisiin, sillä ne aiheuttavat usein suurimpia muutoksia paikallisessa ympäristössä. Toisaalta juuri tässä vaiheessa paikallisyhteisöillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa kaivoksen avautumiseen. (Franks et al 2014, 7577). Jos malmiot sijaitsevat alkuperäiskansojen pyhillä mailla, luonnonsuojelualueilla tai muuten käytössä olevilla alueilla, edes paras yrityskulttuuri tai vastuullisuusstrategia eivät välttämättä riitä estämään konfliktia. Kun erilaisia intressejä, toiveita ja maailmankatsomuksia on mahdoton yhdistää, seuraa siitä jonkintasoinen konflikti. Olennaista olisikin hyväksyä se, että kompromisseja ei aina ole olemassa. MITÄ AUTONOMISEMPI YHTEISÖ ON, SITÄ SUUREMMALLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ SE VASTUSTAA KAIVOSTA. itsesääntelystä sitoviin sopimuksiin Se, kenellä on valta päättää, tuleeko kaivosta vai ei, riippuu paljon jokaisen valtion hallintorakenteesta. Esimerkiksi Suomen uuden kaivoslain mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto päättää viime kädessä, voiko kaivosta avata vai aiheutuuko siitä kohtuutonta haittaa alueen muille käyttäjille. Myös aluehallinnolla ja kaupungilla on painoarvonsa. Esimerkiksi Kuusamon kaupunki on päätynyt rajoittamaan kaivoksen mahdollista sijaintia kaavoituksella. Australian New South Walesissä aluehallinto on päättänyt määrittää kaavoituksella niin sanotut no-go zone alueet kaivosten ja muiden elinkeinojen kuten maatalouden väliin konfliktien välttämiseksi. JOS MALMIOT SIJAITSEVAT ALKUPERÄISKANSOJEN PYHILLÄ MAILLA TAI LUONNOSUOJELUALUEILLA, EDES PARAS YRITYSKULTTUURI TAI VASTUULLISUUSSTRATEGIA EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ RIITÄ ESTÄMÄÄN KONFLIKTIA.

016 Peruste #3 2015 Sara Pathirane Pingpong. Akryyli kankaalle 2014. 94 x 98 cm

Itsesääntelyä, sopimuksia ja vastuullista politiikkaa 017 Sara Pathirane Teltassa. Akryyli pleksille 2013. 102 x 95 cm

018 Peruste #3 2015 YKSI KEINO HALLITA TAI EHKÄISTÄ KONFLIKTEJA ON VAPAAEHTOISEN SÄÄNTELYN - ELI YRITYSVASTUUN JA SOSIAALISEN TOIMILUVAN - MUUTTAMINEN SOPIMUSPOHJAISIKSI. Yksi mielenkiintoisimmista käytännöistä lienee Kanadan Nunavut-alueella, jossa inuiittijärjestöjen ja valtion yhteisesti nimittämällä Nunavut Impact Review Boardilla (NIRB) on merkittävää päätösvaltaa siihen, kuka voi harjoittaa kaivostoimintaa alkuperäiskansojen alueella ja millä ehdoilla. Yksi keino hallita tai ehkäistä konflikteja on vapaaehtoisen sääntelyn eli yritysvastuuohjelmien ja sosiaalisen toimiluvan muuttaminen sopimuspohjaisiksi. Näillä yhteisön kehittämisja maankäyttösopimuksilla voidaan taata alueiden asukkaiden oikeudet ja kaivostoiminnan hyötyjen jakaminen sekä sopia kompensaatiomallit ja sanktiot. Myös valtiot voivat vähentää konflikteja omalla kaivoksiin liittyvällä politiikallaan (Franks et al 2014, 7580). Vaikka sopimukset usein takaavat yritysvastuuohjelmia paremman vuorovaikutuksen ja jakavat hyödyt tasaisemmin paikallisyhteisön ja kaivosyhtiön välillä, ne eivät kuitenkaan yksiselitteisesti takaa sosiaalista toimilupaa (Owen & Kemp 2013, 33). konfliktit tulevat kalliiksi paikallisille ja yrityksille Kaupungistumisen ja keskiluokan kasvu lisäävät raaka-aineiden kysyntää myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa kaivosten siirtymistä yhä uusille alueille sellaisille, jotka ovat lähellä asutusta, joilla on jo muuta toimintaa tai jotka ovat esimerkiksi osa alkuperäiskansojen maita tai luonnonsuojelualueita. Kasvava kysyntä saa louhimaan yhä heikompia malmipitoisuuksia haastavista ympäristöistä, jolloin myös jäte- meluja pölyhaitat kasvavat. Nämä tekijät lisäävät toimialan konfliktiherkkyyttä myös tulevaisuudessa. Owenin & Kempin (2013, 34) mukaan yritysten tulisi siirtyä vastuuohjelmissaan instrumentaalisesta sosiaalisen toimiluvan käsitteestä kohti laajempaa kestävän kehityksen näkemystä, joka kuuntelee myös yhteisöjen heikoimpia ja köyhimpiä. Kaivosyritysten on käytävä keskustelua paikallisyhteisöjen kanssa ja asetettava heidän kanssaan yhteisiä tavoitteita. Vain siten kaivosteollisuus voi löytää tasapainon omien kaupallisten tavoitteidensa ja laajempien yhteiskunnallisten odotusten välillä. Toisaalta Franks et al. (2014, 7581) huomauttavat, että nimenomaan yritysten kyvyttömyys nähdä konfliktien niille itselleen aiheuttamia valtavia rahallisia menetyksiä on johtanut siihen, että konfliktit ovat kaivosteollisuuden arkipäivää.

Itsesääntelyä, sopimuksia ja vastuullista politiikkaa 019 YRITYKSISSÄ TULISI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ TALOUDELLINEN HYÖTY EI VOI OLLA AINOA PERUSTE PÄÄTÖKSENTEOLLE. Tutkimusten mukaan konfliktit ovat haitallisia kaikille osapuolille. Paikallisyhteisöille ne aiheuttavat ristiriitoja sekä poliittisia ja taloudellisia haittoja. Teollisuutta haittaavat tuotannonkatkokset, maineriskit ja näiden aiheuttamat taloudelliset kustannukset (Rajiv 2014, 32). Usein ne saattavat tuplata ennakoidut investointimenot (Franks et al 2014). Jotta konflikteja voitaisiin välttää, tulisi yrityksissä ymmärtää, että taloudellinen hyöty ei voi olla ainoa peruste päätöksenteolle. Sosiaalinen hyvinvointi, ympäristönsuojelu ja kulttuurien säilyvyys ovat yhtä merkittäviä kaivosalueille kuin työpaikat tai raha. Kirjoittaja on jatko-opiskelija Helsingin yliopiston poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtorikoulussa. Hän tutkii kaivostoiminnan vastuullisuutta ja roolia aluekehityksessä. lähteet: Banerjee, S. B. (2011) Embedding sustainability across the organization: A critical perspective. Academy of Management Learning & Education, 10(4), 719-731. Franks, Daniel M. & Davis, Rachel &,Bebbington, Anthony J. & Alia, Saleem H. & Kemp, Deanna & Scurrah, Martin (2014) Conflict translates environmental and social risk into business costs. PNAS 111 (21), 7576-7581. Jartti, Tuija & Rantala, Eero & Litmanen, Tapio (2014) Sosiaalisen toimiluvan ehdot ja rajat. Uudenmaan, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakuntien asukkaiden näkemykset kaivannaistoiminnan hyväksyttävyydestä. Jyväskylän yliopisto. Maher, Rajiv (2014) What influences Community Positions towards nearby Mining Projects: Eight cases from Brazil and Chile. PhD Thesis, Cranfield Universtiy School of Management. Prno, Jason & Slocombe, Scott (2012) Exploring the origins of social license to operate in the mining sector: Perspectives from governance and sustainability theories. Resources Policy 37 (3), 346-357. Owen, J. R., & Kemp, D. (2013) Social licence and mining: A critical perspective. Resources Policy, 38(1), 29-35. Thomson, Ian & Boutilier, Robert G. (2011) Modelling and measuring the social license to operate: Fruits of a dialogue between theory and practice. [http://socialicense.com/publications.html] Katsottu 10.8.2015.

020 Peruste #3 2015 Sara Pathirane Kissa heinikossa. Akryyli kankaalle 2014. 98 x 94 cm

Kolumni KOLUMNI 021 aateyritykset etsivät jatkuvasti uusia ja halvempia tuotantoalueita Aasiasta sekä muista halvan työvoiman maista. Kun varsinkin Kiinassa valmistettujen vaatteiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet, on todennäköistä, että teollisuudenala on siirtymässä muun muassa Afrikkaan. Afrikassa on ollut aikoinaan omaa vaatetuotantoa, mutta käytettyjen vaatteiden kauppa on kuihduttanut sen. Esimerkiksi Etiopia on viime aikoina houkutellut maahan yrityksiä, ja vaatejätti H&M on jo vuoden ajan tehnyt yhteistyötä etiopialaisten vaateyritysten kanssa. Halvemman työvoiman alueille siirtymisestä seuraa, että vaatetusalan eettiset ongelmat jatkuvat tulevaisuudessakin. Vaatetusteollisuus on monissa maissa ensimmäistä teollisuutta, ja halpatuotantomaissa työntekijöiden oikeudet toteutuvat huonosti. Vaateteollisuus yritykset käyttävät lapsityövoimaa eivätkä työntekijät tule palkoillaan toimeen, vaikka työpäivaatetusalan on otettava ammattiliitot mukaan yritysvastuuseen vät olisivat 12-tuntisia. Tehtaiden palkkaamat aseistetut joukot ahdistelevat ja joissakin maissa jopa murhaavat ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä ja ay-aktiiveja. Valmiiksi kulutettujen farkkujen valmistuksen vuoksi vaatetusalan työntekijöillä esiintyy tappavaa silikoosia eli kivipölykeuhkosairautta. Farkkujen hiekkapuhaltamisessa käytetään kvartsipölyä, jota työntekijät hengittävät. Vaatteiden tuotanto perustuu alihankintaan. Länsimaiset brändiyritykset eivät yleensä omista tehtaita, vaan osluonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa outi moilala VAATETEOLLISUUS ON MONISSA MAISSA ENSIMMÄISTÄ TEOLLISUUTTA, JA HALPATUOTANTOMAISSA TYÖNTEKIJÖIDEN OIKEUDET TOTEUTUVAT HUONOSTI.

022 Peruste #3 2015 SUOMALAISELLA BRÄNDIYRITYKSELLÄ ON VALTAA KEHITYSMAASSA SIJAITSEVAAN TUOTTAJA YRITYKSEEN. JOPA H&M ON SITOUTUNUT MAKSAMAAN TYÖNTEKIJÖILLEEN ELÄMISEEN RIITTÄVÄÄ PALKKAA. SE ON TEKO, JOTA ODOTETAAN YHÄ SUURIMMILTA KOTIMAISILTA VAATEYRITYKSILTÄ. tavat niiden valmistamia vaatteita. Ostajayritykset päättävät vaatemalleista ja siitä, missä ne tuotetaan. Ostajat vaikuttavat paljon myös vaatteiden hintoihin ja toimitusaikatauluihin. Globaalien kauppatavaraketjujen tutkimuksen piirissä vaatetusalaa pidetään esimerkkinä tyypillisestä ostajajohtoisesta alasta. Ostajajohtoisilla aloilla ostajilla on valtaa tuottajayrityksiin. Kuvaan kuuluu se, että ostajat eli brändiyritykset sijaitsevat rikkaissa maissa, ja tuottajayritykset köyhissä maissa. Suomalaisella brändiyrityksellä on siis valtaa kehitysmaassa sijaitsevaan tuottajayritykseen. Brändiyrityksen kuuluisi käyttää valtaansa vastuullisesti. Se voi lopettaa vaatteiden hintojen tinkimisen mahdollisimman alas ja korvamerkitä lisää rahaa ompelijoiden palkkoihin, jotta niillä tulisi toimeen. Jopa H&M on sitoutunut maksamaan työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Se on teko, jota odotetaan yhä suurimmilta kotimaisilta vaateyrityksiltä. Yritysvastuun edistäminen riippuu myös tuottajayritysten johdon myötämielisyydestä, koska vaatetusalan tuotantoketju perustuu alihankintaan sen sijaan, että brändiyritykset omistaisivat tehtaat. Brändiyritykset voivat kuitenkin vaikuttaa tuottajayritysten johtoon. Lisäksi ne voivat solmia ompelijoiden työpaikoilla paikallisesti paremmista työehdoista tai globaalin raamisopimuksen kansainvälisen ammattiliiton kanssa. Ne voivat myös päästää ammattiliitot valvomaan tehtaiden työoloja. Näin on tehnyt Zara-ketjustaan Suomessa tunnettu Inditex, joka on yksi maailman suurimmista tekstiiliyrityksistä. Myös H&M on solminut globaalin raamisopimuksen. Yksikään suomalainen yritys ei ole solminut globaalia raamisopimusta ammattiliiton kanssa millään alalla. Ompelijoiden ja heidän ammattiliittojensa ottaminen mukaan yritysvastuuseen olisi ajankohtaista senkin vuoksi, että yritykset ovat lähivuosina tekemässä YK:n Yritysten ja ihmisoikeuksien ohjaavien periaatteiden mukaiset ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit. Ihmisoikeusvaikutusten arviointi vesittyy, jos yritykset tekevät sen brändiyritysten suomalaisissa pääkonttoreissa työntekijöitä kuulematta. Ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää, että työntekijöiden ääni otetaan huomioon. Yksi maailmalla suosittu tapa ottaa ammattiliitot vahvemmin mukaan yritysvastuuseen on brändiyritysten liittyminen niin sanottuihin järjestöjohtoi-

Kolumni 023 YKSINKERTAISIMMILLAAN SITOUTUMINEN YRITYSVASTUUSEEN ON SITÄ, ETTÄ SUOMALAINEN BRÄNDIYRITYS TAKAA TUOTTAJA YRITYSTEN TYÖNTEKIJÖILLE OIKEUDEN JÄRJESTÄYTYÄ JA AJAA ASIOITAAN KOLLEKTIIVISIN NEUVOTTELUIN. AMMATTILIITTOJEN JÄSENTEN JA AKTIIVIEN AHDISTELU ON LOPETETTAVA. siin vastuualoitteisiin, joita ovat Ethical Trading Initiative, Fair Wear Foundation, Fair Labor Association ja SA8000- standardin taustajärjestö SAI. Niissä valta on yritysten lisäksi järjestöillä, ammattiliitoilla, julkisella vallalla ja yliopistoilla. Järjestöjohtoisilla aloitteilla on myös hyvät verkostot tuotantomaiden ammattiyhdistyksiin. Yksikään suomalainen yritys ei ole jäsenenä yhdessäkään järjestöjohtoisessa aloitteessa. Niiden sijaan kotimaisten yritysten suosiossa on yritysten keskinäinen BSCI eli Business Social Compliance Initiative, jossa ammattiliitot ja järjestöt ovat sivuosassa. Suomalaisissa vaateyrityksissä ei saisi unohtaa sitä, että ammattiliitot olisi pidettävä mukana yritysvastuutyössä. Yksinkertaisimmillaan sitoutuminen yritysvastuuseen on sitä, että suomalainen brändiyritys takaa tuottajayritysten työntekijöille oikeuden järjestäytyä ammatillisesti ja ajaa asioitaan kollektiivisin neuvotteluin. Ammattiliittojen jäsenten ja aktiivien ahdistelu on lopetettava. Entä mitä tavallinen kuluttaja voi tehdä? Brändiyrityksille voi antaa palautetta siitä, että haluaa vastuullisemmin tuotettuja vaatteita. Yritysten boikotointi vain pahentaa työntekijöiden epävarmaa asemaa. Ompelijoiden työsuhteet ovat jo valmiiksi epävarmalla pohjalla, ja boikotit vaarantavat niiden jatkumisen. Luonnonvaroja kuluu vähemmän, jos vaatteita ostaa vain tarpeeseen. Vanhoja vaatteita voi uudistaa ja ostaa vaatteita käytettyinä. Tärkeintä on miettiä, tarvitseeko sittenkään uutta. Ilmastonmuutoksen aikana meillä ei pitäisi olla varaa vain muutaman kerran käytettäviin vaatteisiin, jotka tuodaan toiselta puolelta maapalloa ja jotka ovat reissanneet raaka-aineina joskus pidemmänkin matkan kuin maapallon ympäri. Kirjoittaja on vapaa yritysvastuun tutkija, joka työskentelee pääasiassa järjestöille ja ammattiliitoille. Hän on kirjoittanut kirjan Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita (Into Kustannus 2013). LUONNONVAROJA KULUU VÄHEMMÄN, JOS VAATTEITA OSTAA VAIN TARPEESEEN.

024 Peruste #3 2015 luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa VETTÄ VAHVEMMAN EHDOILLA Israelin miehityksen alla elävät palestiinalaiset kärsivät jatkuvasta vesipulasta. Syynä on Israelin epäoikeudenmukainen vesipolitiikka, jonka tavoitteena on vahvistaa miehitystä. Jotta vesikysymykseen saataisiin tasapuolinen ratkaisu, on puhuttava miehityksen lopettamisen mahdollisuuksista. anna malinen

Vettä vahvemman ehdoilla 025 srael miehitti palestiinalaisalueet eli Länsirannan ja Gazan alun perin vuoden 1967 sodassa. Sodan jälkeen Israel julisti palestiinalaisten vesivarannot omaisuudekseen ja ryhtyi sääntelemään palestiinalaisten vedenkäyttöä. Sääntelyn vuoksi monet palestiinalaiset kärsivät vesipulasta. Palestiinalaisalueilla käytetään vettä alle maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten. Israelissa vettä riittää moninkertaisesti enemmän. Myös Israelin Länsirannalle rakentamien, kansainvälisen oikeuden vastaisten siirtokuntien asukkaat käyttävät selkeästi enemmän vettä kuin palestiinalaiset naapurinsa. Riittävä vedensaanti on YK:n mukaan ehto ihmisoikeuksien toteutumiselle, ja miehitettyjen alueiden luonnonvarojen haltuunotto on kansainvälisen oikeuden vastaista. Israel kuitenkin sivuuttaa nämä periaatteet ja käyttää häikäilemättä palestiinalaisten vettä. israel hallitsee tärkeitä vesilähteitä Veden hallinta Israel-Palestiinan alueella perustuu 1990-luvulla solmittuihin Oslon rauhansopimuksiin. Väliaikaisiksi tarkoitetut sopimukset jäivät voimaan, vaikka rauhanneuvottelut osoittautuivat tuloksettomiksi vuoteen 2000 mennessä. Sopimusten ehdot heijastavat aikaisemman miehityskauden käytäntöjä ja antavat Israelille suhteettomat etuoikeudet muun muassa alueen vesiresursseihin. Israelissa ja palestiinalaisalueilla on kolme yhteistä makean veden lähdettä: Jordan-joki sekä rannikon ja vuoristoalueen pohjavesivarannot. Israel hyödyntää lähes kaiken Jordan-joen veden ja hallitsee suurinta osaa rannikon vesivarannosta. Vuoriston pohjavesivaranto on palestiinalaisten tärkein vesilähde. Siitä merkittävin osa sijaitsee miehitetyllä Länsirannalla. Israel kuitenkin käyttää vuoriston pohjavesivarannosta pumpattavasta vedestä yli 80 prosenttia. Palestiinalaisten tilannetta vaikeuttaa edelleen Israelin Länsirannalle rakentama, kansainvälisen tuomioistuimen laittomaksi julistama muuri. Muuri tekee syviä strategisia sukelluksia vesilähteiden kohdilla ja vie niitä palestiinalaisten saavuttamattomiin. vedenjakelua miehittäjän kaavalla Palestiinalaiset joutuvat ostamaan suuren osan vedestään Israelin kansalliselta vesiyhtiöltä Mekorotilta, joka myy Länsirannalta pumpattua vettä takai- VEDEN HALLINTA ISRAEL- PALESTIINAN ALUEELLA PERUSTUU 1990-LUVULLA SOLMITTUIHIN OSLON RAUHANSOPIMUKSIIN.

026 Peruste #3 2015 KUN LUPIEN SAAMINEN VESIHANKKEILLE ON VAIKEAA, MUTTA VEDEN TARVE TODELLINEN, PALESTIINALAISET TOTEUTTAVAT HANKKEITA ILMAN LUPAA. PAIKOIN PALESTIINALAISET MAANVILJELIJÄT VARASTAVAT PALESTIINALAISKYLIIN JOHTAVIEN VESIJOHTOJEN VETTÄ. sin palestiinalaisille huomattavasti korkeampaan hintaan kuin Israeliin ja sen siirtokuntiin. Pitkät vesikatkokset ovat palestiinalaisalueilla yleisiä ja vaikeita erityisesti kesäaikaan. Osa palestiinalaisista jää kokonaan vedenjakeluverkoston ulkopuolelle. Länsirannalla toimii kaksi vedenjakelujärjestelmää. Israelille kuuluva järjestelmä palvelee siirtokuntalaisia ja osaa palestiinalaisista. Palestiinalaishallinnolle kuuluva, vain palestiinalaisia palveleva järjestelmä kärsii useista puutteista. 1990-luvulla palestiinalaishallinto peri Israelin heitteille jättämän vesijärjestelmän, jota se ei ole kyennyt päivittämään. Ongelmia ei päästä korjaamaan tarpeita vastaavasti, sillä Israel rajoittaa ja valvoo palestiinalaisten toimintaa. Gazassa vesijärjestelmä on palestiinalaisten vastuulla, mutta hyväksyntä sen ylläpitoon hankittaville välineille on haettava Israelilta. vesikomitea vahvistaa miehitystä Oslon sopimusten mukaan palestiinalaishallinnon on tehtävä yhteistyötä Israelin kanssa Länsirannan vettä koskevissa asioissa. Tätä varten perustettiin vuonna 1995 yhteinen komitea Israeli-Palestinian Joint Water Committee (JWC), joka toimii edelleen. Länsirannan vedenkäyttöön liittyvät projektit on hyväksyttävä komitean yksimielisellä päätöksellä. Tosiasiassa vesikomitea toimii Israelin välineenä torpata suuri osa palestiinalaisten vedenkäyttöön liittyvistä hankkeista. Palestiinalaisten on anottava lupaa pienillekin vesihankkeille, lupamenettely on työläs ja hakemuksista hyväksytään ainoastaan osa. Palestiinalaiset puolestaan joutuvat hyväksymään israelilaiset hakemukset lähes poikkeuksetta, myös siirtokuntarakentamiseen liittyvät projektit, sillä niiden hyväksyminen on käytännössä ehto palestiinalaishankkeiden hyväksymiselle. Menettely kuitenkin joustaa Israelin hyväksi. Esimerkiksi Israelin siirtokuntien sisäisiä vesihankkeita on toteutettu ilman hakumenettelyä. Joskus Israel on myös toteuttanut vesihankkeita komitean kielteisestä päätöksestä huolimatta. Jan Selby katsoo vesikomiteaa koskevassa tutkimuksessaan vuodelta 2013, että komitea ajaa virallisen yhteistyön varjolla vahvemman osapuolen eli Israelin etuja. Hän pitää ongelmallisena, että palestiinalaisia vesihankkeita taloudellisesti tukevat, ratkaisevan tärkeässä asemassa olevat kansainväliset tahot eivät halua rahoittaa hankkeita, joita vesikomitea ei hyväksy. Palestiinalaisten vesikomitealle osoit-

Vettä vahvemman ehdoilla 027 tamat hakemukset koskevat selkeästi vaatimattomampia hankkeita kuin israelilaisten hakemukset. Selbyn mukaan tämä ei kerro palestiinalaisten todellisista tarpeista vaan siitä, minkä he katsovat Israelin miehitysvallan alla olevan mahdollista. gaza on saarron keskellä Gazan palestiinalaisten tärkein vesilähde on rannikon pohjavesivarannon eteläinen osa. Se on jo vuosikymmeniä ollut ylikäytössä, mistä johtuen siihen on sekoittunut merivettä ja suolaista pohjavettä. Jäteveden puhdistus on Gazassa hyvin puutteellista, mikä on saastuttanut pohjavesivarantoa. Nykyään yli 90 prosenttia pohjavedestä on juomakelvotonta. Israelin Mekorot myy alueelle vettä. Lisäksi Gazassa myydään puhdistettua vettä ovelta ovelle. Gazan suurimmat ongelmat ovat Israelin saarto ja sotatoimet. Israel on muun muassa kieltänyt vesijärjestelmien ylläpitoon tarvittavien materiaalien tuonnin alueelle. Jäteveden puhdistamiseen tarvitaan myös sähköä, jota ei kyetä tuottamaan riittävästi paikallisin voimin. Lisäsähköä saadaan Israelista ja Egyptistä, mutta sekään ei ole riittänyt kattamaan tarvetta, ja pitkät sähkökatkokset ovat arkipäivää. Heinäkuussa 2014 Gazassa nähtiin Israelin tuhoisimmat hyökkäykset sitten vuoden 1967 sodan. Jälleenrakennus on edelleen pahasti kesken. Heinäkuussa 2015 YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimisto OCHA raportoi, että sähkön ja polttoaineen puute ovat osasyynä siihen, että Gazasta valuu Välimereen päivittäin jopa 90 miljoonaa litraa vain osin käsiteltyä jätevettä. ratkaisu edellyttää miehityksen lopettamista Kun lupien saaminen vesihankkeille on vaikeaa, mutta veden tarve todellinen, palestiinalaiset toteuttavat hankkeita ilman lupaa. Paikoin palestiinalaiset maanviljelijät varastavat palestiinalaiskyliin johtavien vesijohtojen vettä. Palestiinalaiset myös kaivavat luvattomia kaivoja ja pyrkivät keräämään sadevettä säiliöihin ja tankkeihin. Israelin armeija on vastannut hajottamalla kaivoja ja tuhoamalla ja takavarikoimalla sadevesisäiliöitä. Oma lukunsa ovat siirtokuntalaiset, jotka ovat pyrkineet estämään palestiinalaisten vedensaannin Länsirannalla, usein Israelin armeijan suojelemana. YK:n OCHA raportoi vuonna 2012 tapauksista, joissa siirtokuntalaiset olivat estäneet palestiinalaisia käyttämästä vesilähteitään. Lähteiden vesi on elintärkeää niille palestiinalaisille, jotka eivät ole yhteydessä vedenjakelujärjestelmään tai saavat sen kautta vain osan tarvitsemastaan vedestä. Vesipolitiikkaa Israel-Palestiinan alueella on tarkasteltava miehityksen säännöt ja osapuolten väliset voimasuhteet tiedostaen. Vesikysymykseen ja muihin Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin epäkohtiin ei voida löytää oikeudenmukaista ratkaisua, ellei Israel lopeta palestiinalaisalueiden miehitystä. Nykytilanteessa Israelin koveneva ote palestiinalaisista ja heidän elintilastaan, elinehdoistaan, kodeistaan ja vedestään ei ole katoamassa mihinkään. Kirjoittaja on kansainvälisistä kehityskysymyksistä, rauhantyöstä ja tasa-arvosta kiinnostunut yhteiskuntatieteilijä.

028 Peruste #3 2015 Sara Pathirane Amma. Vahamaali kankaalle 2014. 180 x 130 cm lähteet: Amnesty International (2009) Troubled Waters Palestinians Denied Fair Access to Water. [https:// www.amnestyusa.org/pdf/mde150272009en.pdf] Katsottu 3.8.2015. B Tselem (2011) New report on the military s conduct in a-nabi Saleh: Israel s security forces effectively deny Palestinians right to demonstrate. [http://www.btselem.org/press-release/201109_ show_of_force] Katsottu 3.8.2015. B Tselem (2014) Water crisis in Gaza Strip: Over 90% of water un-potable. [http://www.btselem.org/ gaza_strip/gaza_water_crisis] Katsottu 3.8.2015. B Tselem (2014) Water Crisis. International Law. [http://www.btselem.org/water/international_law] Katsottu 3.8.2015. B Tselem (2014) Water Crisis. Discriminatory water supply. [http://www.btselem.org/water/ discrimination_in_water_supply] Katsottu 3.8.2015.

Vettä vahvemman ehdoilla 029 Sara Pathirane Yöuinti. Vahamaali kankaalle 2014. 200 x 150 cm 2014 Selby, Jan (2013) Cooperation, domination and colonisation: The Israeli-Palestinian Joint Water Committee. Water Alternatives 6(1): 1 24. [http://www.water-alternatives.org/index.php/alldoc/ articles/vol6/v6issue1/196-a6-1-1/file] Katsottu 3.8.2015. United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, occupied Palestinian territory (2012) How dispossession happens: the takeover of Palestinian water springs by Israeli settlers. [http://www.ochaopt.org/results.aspx?id=4771024] Katsottu 3.8.2015. United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, occupied Palestinian territory (2015) The Humanitarian Impact of the Blockade. [http://gaza.ochaopt.org/2015/07/the-gaza-stripthe-humanitarian-impact-of-the-blockade/] Katsottu 3.8.2015. United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, occupied Palestinian territory (2015) Humanitarian Coordinator calls for an accelerated recovery effort for the Gaza Strip one year after the 2014 hostilities. [http://gaza.ochaopt.org/2015/07/humanitarian-coordinator-calls-for-anaccelerated-recovery-effort-for-the-gaza-strip-one-year-after-the-2014-hostilities/] Katsottu 3.8.2015.

030 DEBATTI Peruste #3 2015 luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa YHTEISMAAN ONGELMA Yhteismaan ongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhteisen resurssin ylikäyttö johtaa sen liialliseen kulumiseen. Yhteismaan kulumisen haitat jakautuvat kaikkien käyttäjien kesken, mutta yhteismaata liikaa käyttävät saavat resurssista enemmän hyötyä kuin muut. Hyötymistä nimitetään vapaamatkustamiseksi. Liikakalastus on yksi esimerkki yhteismaan ongelmasta. Yhteismaan ongelma on poliittisen filosofian tutkimuskohde. Käsitteen tragedy of the commons esitteli William Forster Lloyd vuonna 1833. Ratkaisuksi yhteismaan ongelmaan on esitetty muun muassa yksityisomistusta. Karl Marxin mukaan teollisen kapitalismin perusta luotiin aitaamalla yhteisresursseja, kuten maa-alueita, yksityiseksi omaisuudeksi. Onko yhteismaan ongelma olemassaoleva, universaali ongelma ja onko se vältettävissä? Peruste kutsui tietokirjailija Rauli Partasen ja maailmanpolitiikan tohtoriopiskelija Tero Toivasen debatoimaan aiheesta.

Debatti 031 hteismaan tragedia tai ongelma on tilanne, jossa yksilö käyttää yhteistä resurssia liikaa tai kestämättömästi. Yksi hyötyy resurssin käytöstä muita enemmän, mutta käytön kustannukset jakautuvat kaikkien kesken. Perinteisesti paikallisen yhteisön paine on ollut yhteismaan väärinkäytön ehkä tehokkain hillitsijä. Globalisaation, megayhtiöiden ja niitä omistavien valtavien rahastojen aikakaudella tilanne on toinen. Myös nykyisen kaltaisessa, kilpailuun perustuvassa globaalissa talousjärjestelmässä esiintyy monia yhteismaan ongelmia. Yksi merkittävä maailmanlaajuinen yhteismaan ongelma on hiilidioksidipäästöjen aiheuttama ilmastonmuutos. Hiilidioksidia tuottavien fossiilisten energianlähteiden käyttö on houkuttelevaa, koska siitä aiheutuva haitta eli ilmaston lämpeneminen jakautuu koko planeetan yhteiseksi haitaksi. Ilmasrauli partanen klassisen liberalismin ratkaisu yhteismaan ongelmaan: vahva yksityinen omistusoikeus Ilmastonmuutos on esimerkki maailmanlaajuisesta yhteismaan ongelmasta: hiilidioksidipäästöt lämmittävät yhteistä maapalloamme. Jos planeetta ilmastoineen olisi yksityisessä omistuksessa, sen omistajat voisivat vaatia korvauksia päästöjen aiheuttajilta. Ilmaston lämmittämisestä tulisi taloudellisesti kannattamatonta. ton lämpenemisen pysäyttäminen noin kahteen asteeseen kuitenkin vaatisi, että kolme neljännestä jo tunnetuista kivihiili-, öljy- ja maakaasuvarannoista jätetään maaperään. Poliitikot eivät rajoita päästöjä riittävästi, koska nykyisin myös ilmastopolitiikan tavoitteena on talouskasvun ja työpaikkojen lisääminen. Ilmaston lämpenemisen haitat siirretään tulevien sukupolvien ongelmaksi ja hajautetaan yhteismaan kustannuksiksi. Voiko yhteismaan ongelmaan löytyä helpotusta klassisen liberalismin suosi- Kirjoittaja on riippumaton tietokirjailija, joka kirjoittaa pääosin energiasta, ympäris töstä ja yhteiskunnasta. Suomeksi hän on julkaissut kirjat Suomi öljyn jälkeen (Into 2013) sekä Uhkapeli ilmastolla (2015). YKSI MERKITTÄVÄ MAAILMANLAAJUINEN YHTEISMAAN ONGELMA ON HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN AIHEUTTAMA ILMASTONMUUTOS.