VARPAISJÄRVEN RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ

VARPAISJÄRVEN RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ

Sisällys Tiivistelmä... 4 Inventoinnin tarkoitus... 4 Inventoinnin menetelmät... 5 Aiemmat inventoinnit Varpaisjärvellä... 6 Varpaisjärven historiaa... 6 Kohteiden arvottaminen... 13 Valtakunnallisesti merkittävät kohteet... 15 Maakunnallisesti merkittävät ja kirkkolain suojelemat kohteet... 16 1. Varpaisjärven kirkon seutu... 16 2. Kirkko... 16 3. Seurakuntatalo... 17 4. Entinen kunnantupa... 17 5. Entinen lainajyvästö (nyk. käsityökeskuksen talo)... 18 6. Vanha pappila... 19 7. Entinen Sutelan kansakoulu (nyk. kotiseutumuseo)... 20 8. Paloasema... 21 9. Vanhatalo... 21 Paikallisesti merkittävät kohteet... 23 A. Kunnanvirasto, entinen kansakoulu ja asuntola... 24 B. Varpaisjärven mylly... 24 C. Osuuskassa, Kiinteistö-oy Varpaisjärven Kassatalo... 25 D. Varpaisjärven kirjasto Iivari... 26 E. Uusi pappila... 27 F. Koskenniemen seuratupa... 28 G. Susitulli, Karjalaisenmäki... 30 H. Palopaikka... 32 I. Valkeisniemi... 32 J. Pellontaus... 33 K. Mäkelä, vanha seurakuntadiakonissan asunto... 34 L. Pellonpää, entinen kanttori-urkurin virkatalo... 34 M. Pikku-Berliini... 35 N. Sopentauksen ladot... 36 O. Kauppatien varren jälleenrakennuskauden rakennukset... 37 P. Piennartien rivi- ja omakotitalot... 38 Q. Modernit rivitalot... 41 R. Kuoliosaari... 41 Kohteet, joita ei ole arvotettu... 43 Nikinlammen ja Varpasen pohjoisosan ympäristö... 43 Varpasen koillisranta... 43 2

Valkeisen ja Karjalaisen ympäristö... 44 Koivumäen ympäristö... 44 Yksittäisiä kohteita... 44 Puretut tai tuhoutuneet kohteet... 45 Yhteenveto... 46 Lähteet... 48 3

Varpaisjärven rakennettu kulttuuriympäristö Tiivistelmä Inventoinnin tarkoitus Tällä kohdeinventoinnilla arvotetaan ja täydennetään Varpaisjärven keskustan ympäristön kohdeluetteloa ja alueen rakennusperintöä. Inventointia käytetään kaavoituksen perusselvityksenä. Tässä inventoinnissa tarkastellaan alueellisesti Varpaisjärven kirkonkylän ympäristössä sijaitsevien rakennusperintökohteiden merkittävyyttä (arvo) ja kuntoa. Inventoinnissa selvitetään systemaattisesti Varpaisjärven kirkonkylän alueella sijaitsevat mahdolliset uudet, lähinnä paikallisesti merkittävät rakennusperintökohteet sekä täydennetään aikaisemmin tehtyjä inventointikortteja. Inventointia voidaan käyttää Varpaisjärven kirkonkylän alueen kaavoituksen perusselvityksenä. Varpaisjärven osayleiskaavan rajaus. Vanhat 1800-luvun rakennuspaikat ympyröityinä. Osa kohteista ei sijaitse aluerajauksen alueella. Kohteet tarkistettu maastossa. 4

Inventoinnin menetelmät Aikaisemmat inventoinnit Varpaisjärvellä ovat keskittyneet pääosin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävien kohteiden inventointiin, vaikka useita paikallisesti arvokkaita kohteita on inventoitu vuonna 1994. Tosin Pohjois-Savon liiton julkaisemassa Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvityksessä (suunniteltu hyväksyminen 2015) mainitaan, että 1990-luvun kuntainventointien rajaus päättyy usein 1950-luvulle. Tässä inventoinnissa tutkitaan systemaattisesti kunnan alueella sijaitsevat uudet mahdolliset rakennusperintökohteet ja tarkistetaan jo inventoidut. kunnan rakennustarkastaja Raimo Haverinen, Pohjois-Savon ely-keskuksen ylitarkastaja Leila Kantonen, ylitarkastaja Eeva Pehkonen, tarkastaja Marjatta Strengell ja projektipäällikkö Heli Ek sekä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon yliintendentti Tapio Laaksonen. Lapinlahden kunnan kokoama työryhmä on käsitellyt kulttuuriympäristöselvitystä ja antanut arvokasta palautetta. Työryhmään ovat osallistuneet Lapinlahden kunnan tekninen johtaja Eero Mykkänen, kiinteistöpäällikkö Lauri Nykänen, rakennustarkastaja Raimo Haverinen sekä ympäristösihteeri Helena Tukiainen. Inventoinnissa laaditaan 1800-luvun kiinteistökarttojen pohjalta luettelo, josta tutkitaan vanhat rakennuspaikat. Kohteet on tarkastettu maastossa. Osa vanhoista asuinpaikoista on asuttuja, ja niiden rakennuskanta on monenikäistä. Lapinlahden kunnalta saatuja teknisen osaston ylläpitämiä rakennusten tietoja on hyödynnetty (tulostettu 5.11.2012). Näissä tiedoissa ilmoitetaan yleensä rakennusten kiinteistötunnus, rakennuksen numero, kiinteistön nimi, omistajan nimi, kiinteistön lähiosoite, omistajan lähiosoite, kiinteistön postitoimipaikka sekä omistajan postitoimipaikka. Inventoinnin käytännön kenttätyö on tehty keväällä ja kesällä 2013. Arkkitehti Kai Tolonen on vastannut projektin ohjelmoimisesta ja toteutuksesta. Arkkitehtiylioppilas Jaana Tahkokorpi on vastannut inventoinnin käytännön toteutuksesta. Kohdeinventoinnin aikana on tehty maastokäyntejä Varpaisjärvellä ja päivitetty noin 15 ja laadittu noin 10 uutta kohdeinventointia. Yhteensä tarkastettuja kohteita on 48. Tässä kohdeinventoinnissa arvioidaan lähinnä rakennustaiteellisia arvoja. Historiallisia, kuten henkilöhistoriaan tai tapahtumiin liittyviä, arvoja on arvioitu ja kirjattu ylös, mikäli niitä on tullut esille. Inventoinnissa esille tulleet kohteet on käyty läpi ohjaustyöryhmässä, joka on antanut lopulliset arvioinnit kohteista arvokeskustelussa. Esittelijänä toimi arkkitehti Kai Tolonen. Ohjaustyöryhmässä ovat olleet kutsuttuina Lapinlahden

Aiemmat inventoinnit Varpaisjärvellä Varpaisjärven ensimmäinen rakennetun ympäristön inventointi oli osa Pohjois-Savon seutukaavaliiton tarvitsemia perusselvityksiä. Inventointi alkoi kuitenkin Kuopion läänin taidetoimikunnan rahoittamana. Tuloksena oli Pohjois-Savon maakuntaliiton, Pohjois-Savon seutukaavaliiton ja Kuopion museon järjestämä Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi v. 1972 73. Työn teki pääosin hum.kand. Rauni Säisä, jolla oli työn loppuvaiheessa apuna arkkit.yo Martti Lätti. Varpaisjärvellä paikallisena yhdysmiehenä toimi A. Hartikainen. 1 Vuonna 1975 Pohjois-Savon seutukaavaliiton laatimassa Pohjois-Savon runkokaavassa 1974 1985 on määritelty Varpaisjärvenkin kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet. Tämä inventointi oli jatkoa edelliselle. Työn tekivät Rauni Säisä, Martti Linkola ja Kuopion osalta Helena Riekki. Kohteita ei jaoteltu tai ryhmitelty historiallisten, rakennustaiteellisten tai maisemallisten arvojen mukaan, vaan runkokaavaan valittiin pohjoissavolaisia tyypillisiä asutus-, kulttuuri- ja sosiaalihistoriallisia sekä maisemallisia tekijöitä sisältäviä kohteita. Kaikkia kohteita pidettiin suojelun arvoisina. 2 Kesällä 1994 Varpaisjärven ympäristölautakunta päätti toteuttaa Varpaisjärven rakennetun ympäristön inventointi. Työstä vastasi paikkakuntalainen rakennusarkkitehtiopiskelija Mikko Keinänen. 3 Mikko Keinänen teki kahden kuukauden aikana Museoviraston Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelon kohdeinventointilomakkelle inventoinnin 18 kohteesta, joista useita ei ollut aiemmin inventoitu. Kohteet luetaan nykyisin suurimmaksi 1 Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi v. 1972 73 1973: Johdanto 2 Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet 1977: 3 4 3 Varpaisjärven rakennuslautakunnan päätös 13.6.1994 42 6 osaksi paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin, mutta mukana on myös esim. kirkkolailla suojeltu Varpaisjärven kirkko. Vuonna 2008 valmistui FM Anu Taskisen toteuttama Varpaisjärven keskustan aluetta käsittelevä Pöyry Environment Oy:n Varpaisjärven inventoinnit v. 2007, jossa käsitellään Varpaisjärven taajamakuvan kehitystä, taajamakuvallisesti merkittäviä asuinalueita sekä rakennettua kulttuuriympäristöä. Rakennushistoriallisesti, historiallisesti tai maisemallisesti merkittäviksi kohteiksi luetaan ko. selvityksessä Varpaisjärven kirkon lisäksi vanha pappila, kaksi kunnanvirastotaloa, kunnantupa, pitäjänmakasiini, mylly ja paloasema. Taajamakuvan kannalta merkityksellisiä kohteita ovat puolestaan ikärakenteeltaan eheähköt rakennusryppäät ja asuinalueet, vaikkei niiden paikallista merkitystä rakennettuna kulttuuriympäristönä suoraan mainita, sillä näkökulma on pääasiassa taajamakuvallinen. 4 Varpaisjärven historiaa Vesireitit Vesistöt ovat olleet luontaisia kulkureittejä muinaisista ajoista lähtien. Varpaisjärven kautta kulki merkittävä vesireitti, joka vei Kuopiosta Syvärin pohjoisosaan, josta pääsi jopa Oulujärveen laskevien jokien latvoille pienen telayhteyden kautta. Syväri oli vuoteen 1617 asti Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajaseutua. Venereittien merkkitulista on jäänyt paikannimistöön muistoja: mm. Tulisaaret Syvärissä, Korpisessa ja Sälevässä. Varhaisimpia veneitä olivat koplukat (muutamista tukeista vitsaksilla yhteen kootut) ja yhdestä puusta koverretut ruuhet, joista on tehty monia löytöjäkin. Tosin ruuhia käytettiin vielä 1900-luvulle asti. Kirkkoveneitä on ollut 1800-luvun lopulla eri kylillä. 4 Taskinen 2008: 17.

Höyrylaivaliikenne alkoi 1800-luvun lopulla Pohjois-Savossa. Ahkionlahden kanavan valmistuttua vuonna 1874 päästiin Kuopioon ja Iisalmeen mm. Iisalmella, Savottarella, Ansiolla, Ilmalla ja Akselilla. Laivaliikenne Kuopion ja Iisalmen välillä tuli kannattamattomaksi rautatien valmistuttua vuonna 1902. Laivaliikenne väheni Kallantien ja sen siltojen valmistuttua vuonna 1932, minkä jälkeen linja-autoliikenne korvasi laivaliikenteen Nilsiän suuntaan. Höyryhinaajat kuitenkin vetivät puutavaraa vielä 1970-luvulle asti Syvärillä. Tiestö Vesireitit säilyivät tärkeinä pitkään, koska lainsäädännöllisesti tiestön kunnossapito ja teko kuuluivat maanomistajille ennen vuotta 1921. Teiden ylläpito oli hevosilla ja lapiotyönä hankalaa ja kallista. Maantieosuudet jaettiin kihlakunnan talojen kesken, vaikka talot saattoivat sijaita kaukanakin tiestä. Jyvitysjärjestelmä oli monimutkainen, joten jakotoimituksesta vastasi maanmittari. Vanhimmat tiet Kuopiosta Vaasaan, Ouluun ja Joensuuhun olivat kärryillä ajettavia 1700-luvun lopulla Ruotsin vallan aikaan. Toivalasta Iisalmeen oli olemassa kärrytie jo 1750- luvulla. Sutelasta tuolle tielle pääsi vain jalkaisin tai ratsain kuljettavaa polkua. Hevosella tehtävät kuljetukset ja matkat tehtiin vesistöjen tai soiden ylitse talviteitä pitkin. Talvitiet pysyivät käytössä jopa 1970-luvulle asti, jolloin hevoskyyti vaihtui henkilöautoon. Vasta vuonna 1921 valtio otti vastuulleen tärkeimmät yleiset tiet, vaikka Suomen suuriruhtinaskunta oli jo 1800-luvulla avustanut teiden rakentamista. Varpaisjärvellä valtion huolehdittavaksi tulivat Nilsiä Varpaisjärvi- ja Sutela Korpinen-tiet. Nuorella valtiolla ei ollut kuitenkaan järjestelmää kaikkien tärkeiden teiden hoitamiseksi, vaan teiden hoito myytiin paikallisille kolmivuotiskausittain. Vähitellen tieasiat siirtyivät tiemestaripiireille, jollainen Varpaisjärvelläkin oli 1930 60-luvuilla. Monien hallinnollisten muutosten jälkeen nykyisin Suomen tiestöstä vastaa Liikennevirasto. Tiestöä rakennettiin erityisesti 1950 1970, jolloin maatalouden koneistuminen, metsätalouden puukuljetukset ja henkilöautojen yleistyminen lisäsivät liikennettä ja kattavan tiestön tarvetta. Monet tiehankkeet kuitenkin toteutuivat melko hitaasti. Niitä saatettiin ehdottaa jopa vuosikymmeniä ennen tien toteutusta. Lähes aina kaikilla asutettujen alueiden läpi menevillä uusillakin teillä on usein vanhat juuret. Monet tiet on rakennettu entisen kärrytien paikalle. Usea reitti on vanha, mutta toteutettu moottoriajoneuvokelpoisena tienä vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Autotieyhteys saatiin vasta 1970-luvun lopulla kaikkialle kuntaan. Mielenkiintoinen historia liittyy Savonjärvi Sutela Nilsiätiehen. Polkutie tallautui huomattavasti vahvemmaksi, kun Suomen sodassa syksyllä 1808 ruhtinas Dolgorukin 2000 sotilaan ja 1000 hevosen joukko kulki Kaavilta Nilsiän ja Sutelan kautta Ollikkalaan yrittäessään Sandelsin joukkojen selustaan. 1800-luvun loppupuolelta lähtien pyrittiin pitämään ajettavana kihlakunnan postitietä Nilsiästä Lapinlahteen talvisin. Postitiet olivat tärkeitä valtakunnallisia väyliä. 7

Varpaisjärvellä ensimmäinen ja viimeisenä toimintansa lopettanut kievari oli Sutelan kievari, joka toimi eri taloissa n. 115 vuotta. Jo vuoden 1798 julkaistussa kartassa näkyy nykyisen viitostien kievariketju: Toivala, Kasurila, Pöljä, Pajujärvi, Savonjärvi, Taipale ja Paloinen. Polkutie Savonjärveltä Nilsiään kulki Sutelan kievarin kautta. Kievarilaitos oli tärkeä matkanteon hitauden vuoksi. Varpaisjärven vanhimmat tiet ja niiden rakentamisen vuosikymmen. Piirtänyt Salme Myllärinen. Varpaisjärvi 1986: 131. Kievarilaitos Jo keskiajalla yleisten teiden varsilla oli matkustajille taloja, joista sai kyydin, ruokaa ja yösijan maksua vastaan. Kuninkaan tai valtion asioilla oleva sai palvelut ilmaiseksi keneltä tahansa talolliselta. Säännöllisiä majapaikkoja eli kievareita alettiin järjestää jo 1640-luvulta asetuksilla. Taloille kyytirasitus tarkoitti hevosen ja miehen lähettämistä hollivuoroon. 8

Tiedonvälitys Entisaikaan tiedonvälitys hoidettiin merkkisavuilla, viestin välittämiselle talosta toiseen, kirkko- tai käräjäkuulutuksina sekä kirkonkelloja soittamalla (esim. palohälytykset vielä 1950- luvun alussa). Posti hoidettiin 1600-luvulla Oulun ja Kuopion välillä postitalonpoikaketjulla. 1800-luvulla toimi kihlakunnan posti, joka kuljetti yksityistenkin postia. Eri talojen välistä postia ajettiin hevosella, 1930-luvulta esim. linja-autoilla tai henkilöautoilla. Postilaitoksen oma linja-auto alkoi jakaa postia Varpaisjärvelle 1946. Posti tuotiin kauppoihin, joista sen sai hakea jopa koko kylälle. Postin kotiinkanto aloitettiin 1956. Varpaisjärven postiasema muuttui postitoimistoksi 1940. Postitoimisto sai oman huoneiston osuuspankin liiketalosta 1982. Nykyisin postia hoitaa paikallinen kukkakauppa. Puhelinlinjan rakensivat yksityiset kauppiaat Lapinlahden puhelinkeskuksesta vuonna 1902. Ensimmäinen puhelinkeskus valmistui 1912 Varpaisjärven telehvooni-osakeyhtiön myötä. Puhelinkeskukset automatisoitiin vuoden 1979 loppuun mennessä. Ensimmäiset radiot tulivat lähinnä varakkaammille1930- luvulla. Alkuun radio oli harvinaisuus. Sähköistyksen myötä 1950- ja 60-luvuilla radiot yleistyivät lähes joka talouteen. Televisio puolestaan tuli Varpaisjärvelle 1950-luvun lopussa. Nykyisin tärkeinä pidetään nopeaa internetyhteyttä ja langatonta tiedonsiirtoa. Talouskohtaiset lankapuhelimet ovat korvautuneet nopeasti henkilökohtaisilla kännyköillä 1990-luvun lopulta alkaen. Älypuhelimet ja muut vastaavat laitteet tarvitsevat korkeita linkkimastoja langatonta tiedonsiirtoa varten, mikä näkyy maisemassa. Varpaisjärven asutus Varpaisjärven maisemaan on vaikuttanut viimeisin jääkausi. Kuopion seudulta mannerjää vetäytyi suunnilleen 8. vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua (eaa/ekr). Itämerestä tuli 9 Ancylusjärvi, josta suuret vesistöt hiljalleen alkoivat erottautua vedenpinnan laskiessa. Kallavesi erottautui n. 8000 vuotta sitten. Syntyi Suur-Saimaa, joka laski Pohjanlahteen. Maankohoamisen myötä vedet puhkaisivat kuitenkin reitin Suomenlahteen Salpausselkien läpi 5000 vuotta sitten. Varpaisjärven maisemassa tyypillistä on metsäisten harjujen ja vaarojen sekä vesistöjen vuorottelu. Ihminen on lisännyt maisemaan viljelykset, hakkuut sekä taajamat. Taajamat ovat syntyneet vesireittien varteen viljelykelpoisille alueille, joille ensimmäiset ihmiset tulivat aluksi metsästämään ja kalastamaan. Liikkuva pyyntikulttuuri on jättänyt Varpaisjärvelle useita muinaisjäännöksiä (suojeltu muinaismuistolailla). Esihistoriallisen ajan ilmasto oli leudompi kuin nykyisin. Keskiajalla 1000- luvulla ilmasto muuttui kylmemmäksi, mikä saattoi vaikuttaa asutukseen. Historiallisen ajan alkaessa Varpaisjärven tienoot olivat etelämpänä sijainneen kiinteän asutuksen eräalueina, metsästys- ja kalastusmaina. Nämä eräalueet alettiin jakaa 1500-luvulle tultaessa eri talojen kesken. Varpaisjärven pysyvä asutus on muotoutunut vasta 1600-luvulla. Savo oli keskiajalla osa Karjalan maakuntaa ja Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajamaata. Rajan läheisyys ja rajalinjan muutokset ovat vaikuttaneet Varpaisjärvelläkin. Pähkinäsaaren rauhan raja vuonna 1323 jätti Varpaisjärven Venäjän puolelle, vaikka rajan tarkka linja onkin epäselvä. Raja-alue oli kuitenkin hämäläisten ja savolaisten eränkäyntialuetta. Täyssinän rauhan raja vuonna 1595 vahvisti muodostuneet nautintarajat valtakunnan tasolla. Stolbovan rauha vuonna 1617 siirsi valtakunnan rajan kauas Karjalaan, kun Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin. Venäläisten hävitys- ja ryöstöretkiä ei enää tarvinnut pelätä entiseen malliin. Stolbovan rauhan jälkeen uudisasutus alkoi levitä Nilsiän vesireitille ja Varpaisjärvelle. Savon asutus voidaan paikantaa kohtuullisen tarkasti vuoden 1561 verollepanokirjan avulla. Varpaisjärven entisen kunnan alueella ei kuitenkaan ole pysyvän asutuksen merkintöjä.

Vuoden 1664 maantarkistuskirjan avulla voidaan selvittää, että Sutelan kylässä (Varpaisjärven keskustan lähialueilla) olivat talot nimeltään Varpaisenmäki, Koivumäki, Kivijärven Mäki, Korpijoenranta ja Mantina Mäki. Asutukseen kelpaava maa oli vallattu viimeistään 1600-luvulle lopulla. 1700-luvulla asutuksen leviämistä hidastivat monet rajoitukset, kuten esim. palkollissääntö, joka rajoitti tilalla asuvien määrää. Talolliset saivat kuitenkin vuodesta 1743 lähtien perustaa pääasiassa omalle jälkikasvulleen torppia omille mailleen. Sutelan kylä oli jaettu kolmeen jako- eli sukukuntaan. Vanhat numerot (v. 1664) 1 Varpaisenmäki ja 2 Sutelan talo muodostivat Ulmansaaren jakokunnan, nro 3 Lappala ja nro 4 Ruotsala olivat talojen nimisinä jakokuntina. Isojaossa ja uuden verotuksen vuoksi vuosina 1757 1848 vanhat jakokunnan jaettiin uusiin kantatiloihin. Talonnimistö voi kertoa vanhasta asuinpaikasta. Ruotsalan jakokunnan kantatalojen isojakoluettelon mukaiset nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 28 Ruotsala, 29 Pasala ja 30 Pölöhmäki. Keskustan paikka Kirkonseudun asutuskeskittymä on syntynyt 1700-luvun puolivälissä syntyneen Martikkalan talon maille. Varpaisjärven kirkonkylän kasvu alkoi kirkon rakentamisesta vuosina 1902 1904. Saha perustettiin 1905. Kirkonkylään alkoi hiljalleen muuttaa kauppiaita ja käsityöläisiä. 5 Ulmansaaren jakokunnan tilojen isojakoluettelon mukaiset nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 1 Sutela (Varpaisenmäki), 2 Martikkala, 3 Ruotsala, 4 Ulmala, 5 Rissala (Alajärvi), 6 Iivari (Vännilä), 7 Lassila (Pinnunmäki), 1 Pentikkälä, 8 Ollila (Ranta), 9 Laitila (Soppi), 10 Heikkilä (Sutela), 11 Niirala (Autioniemi), 12 Mikkola, 12 Lappala (v. 1806), 13 Engdahl (Ruukkia), 14 Savola, 7 Jussila, 7 (Hynnilää, Lassilaa), 10 Intilä, 15 Kauppila (Järvelä), 16 Anttila (Väänälä), 15 Urpola ja 17 Pietilä (Pitkäaho). Lappalan jakokunnan kantatalojen isojakoluettelon mukaiset nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 18 Tuomaala, 19 Neulalampi, 20 Korteaho, 21 Ohenaho, 22 Koskenniemi, 22 Hannula (Jokimäkeä), 23 Vanhatalo, 24 Kangastalo, 24 Jokimäki, 25 Mantinanmäki, 26 Kaaprola (Yläpiha) ja 27 Valkeinen (Palopaikka). Ennen vuotta 1775 asutettuja olivat Vanhatalon lisäksi Tuomaala, Koskenniemi, Kangastalo ja Valkeinen. Samalla numerolla olevat eri tilat vastasivat yhdessä veroista. Varpaisjärven kirkonkylää vuoden 1910 tienoilla. Kuva Anna Pekkasen. Varpaisjärvi 1986: 38. 10 5 Varpaisjärvi 1986: 38.

ku-berliinin asutusaluetta. Uusien alueitten nimistö on sotaajan leimaamaa. 6 Varpaisjärven kunnan itsenäisyyden aika Varpaisjärven itsenäinen kunta muodostettiin Varpaisjärven seurakunnan itsenäistymisen jälkeen. Ensimmäisen kerran seurakunnan itsenäistymistä ehdotettiin vuonna 1898 Kuopion läänin papiston palkkausmietinnössä. Senaatti myönsi seurakunnan perustamispäätöksen 1899 ja se vahvistettiin 1909 kirkon ja kirkkoherravirkatalon valmistuttua. Kunnan itsenäisyyttä päästiin anomaan Nilsiän kuntakokouksessa 1910. Senaatti antoi päätöksensä kunnan itsenäisyydestä 1910. Päätös tuli voimaan 1911. 7 Varpaisjärvi toimi itsenäisenä kuntana 100 vuotta 1.1.2011 asti, jolloin se liitettiin Lapinlahteen 8. Nähtäväksi jää, kuinka kuntaliitos tulee vaikuttamaan kotiseutuhenkeen, alueen identiteettiin tai Varpaisjärven kirkonkylän kehittymiseen. Varpaisjärven kirkonkylää kuvattuna Syrjälammin yli etelästä vuonna 1966. Kuva: Keijo Kääriäinen, Varpaisjärven kunnanviraston kokoelmat. Varpaisjärvi 1986: 248. Siirtokarjalaisten asuttaminen Toisen maailmansodan jälkeen maanhankintalaki vuonna 1945 mahdollisti siirtokarjalaisten viljelys-, asuntoviljelys- ja asutustilojen muodostamisen Varpaisjärvelle, kuten muuallekin Suomeen. Maanhankintalain mukaan maata voitiin jakaa vuosien 1939 44 sotien invalideille, sotaleskille ja -orvoille sekä rintamamiehille. Sotien jälkeinen asutustoiminta oli vilkkaimmillaan vuosina 1945 52. Varpaisjärvelle muodostettiin esim. vuonna 1947 Porkkalan asutustilat Kymi-yhtiöiden Keljan alueelle ja vuonna 1952 ns. Pikku-Porkkalan alue Hackmannin ja Kaukas-yhtiöiden maille. Kirkonkylän alueelle rakennettiin Pik- 11 Varpaisjärven rakennusperinne Varpaisjärven pysyvän asutuksen pohjan loi eränkäyntiin vähitellen liittynyt kaskiviljely vesireittien varsille ja viljelyskelpoisille maille. ensimmäiset pysyvät asutukset olivat savupirttejä. Savupirttiä lämmitettiin ovensuunurkan päältä avoimella kiukaalla. Savu haihtui räppänästä, hirsien raoista tai ovesta. Savupiippua ei ollut. Savupirtti kehittyi savutuvaksi, kun alettiin muurata umpikattoisia sisäänlämpiäviä savu-uuneja. 9 Savupirteistä alettiin luopua 1700-luvun lopulla Länsi- Suomessa, mutta idässä vasta 1800-luvun lopulla. Varpaisjärvellä viimeisiä savutupia oli vielä vuoteen 1955 saakka. Suuri edistysaskel oli uloslämpiävä uuni, joita alettiin muurata 1800-6 Varpaisjärvi 1986: 58 61. 7 Varpaisjärvi 1986: 215. 8 Lapinlahden kunnan www-sivut 2013. 9 Varpaisjärvi 1986: 61 62.

luvun lopulla. Esim. 1900-luvun alkuvuosina kirkonkylässä rakennettiin Vännilään aikansa moderni asuinrakennus, jossa oli uloslämpiävä uuni. Urimolahden ruukkiyhteisön Dahlströmien päärakennus rakennettiin 1787 89, jolloin paikalla asunut muurari muurasi raudan sulatusmasuunien lisäksi myös uloslämpiäviä uuneja. 10 Yksinkertaiset savupirtit ja -tuvat olivat yksihuoneisia. Niitä vastapäätä voitiin rakentaa toinen tupa, jolloin muodostui talonpoikaisarkkitehtuurin perustyyppi paritupa. Parituvat rakennustyyppinä säilyivät perinteenä käytössä 1900-luvulle asti. Tosin kaikilla ei ollut varaa kahteen tupaan. 10 Varpaisjärvi 1986: 62 64. 12

Kohteiden arvottaminen Varpaisjärven rakennusperintökohteet on jaettu kolmeen luokkaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin kohteisiin. Paikallisesti merkittäviä kohteita on aikaisemmin arvotettu vuoden 1994 ja 2008 inventointien yhteydessä Mikko Keinäsen ja Anu Taskisen toimesta. Jaottelu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin kohteisiin Laki rakennusperinnön suojelusta jakaa kohteet valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin kohteisiin. Myös tässä selvityksessä käytetään samaa luokittelua. Laissa rakennuksen merkittävyys arvioidaan seuraavilla perusteilla: 1) harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus); 2) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys); 3) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus); 4) alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys); 5) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); tai 6) näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus). 11 Laki rakennusperinnön suojelemisesta määrää, että rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Rakennusten arvottamisessa on työssä kiinnitetty huomiota rakennuksen arkkitehtonisiin, historiallisiin ja ympäristöllisiin arvoihin. Historiallisina arvoina on tämän työn puitteissa tarkasteltu rakennusmateriaalien säilyneisyyttä ja käyttötarkoituksen luontevuutta suhteessa rakennukseen, ei henkilöhistoriaa tai tapahtumia. Perusteluissa on keskitytty kaupunki- tai taajamakuvalliseen tarkasteluun. Arvottamisessa kokonaisuus on ollut yksityiskohtaisia ominaisuuksia tärkeämpää. Rakennusten merkittävyyttä on arvioitu työssä seuraavilla perusteilla. Samoilla perusteilla (kohdat 1 6) arvioidaan rakennusten merkittävyyttä myös laissa rakennusperinnön suojelemisesta. Arvottamisessa käytetty pisteytys ja sen perusteet ovat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n omaa tulkintaa. Harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus) 2 Edustava rakennustyyppinsä yksilö, ainutlaatuinen, ei muutoksia tai muutokset tukevat kokonaisuutta. 1 Tyypillinen, mahdolliset muutokset eivät häiritse kokonaisuutta. 0 Tavanomainen, merkityksetön Historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys); 2 Tyypillinen kaupunkikuvallisesti ja tärkeä osa paikan hengen (genius logi) kannalta. 1 Rakennuksen tai ympäristön muutoksien johdosta merkitys osana kokonaisuutta on vähentynyt. 0 Rakennus poikkeaa ympäristöstään merkittävästi eikä tue kokonaisuutta. 11 Laki rakennusperinnön suojelusta 8 13

Aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus); 2 Säilyttänyt roolinsa osana kaupunkirakennetta tai alueen sisäistä kokonaisuutta. Rakennus on tärkeä osa kokonaisuutta. 1 Rakennuksen rooli on osittain muuttunut tai heikentynyt osana kokonaisuutta. 0 Rakennus on menettänyt merkityksensä osana kokonaisuutta tai se on ollut alun perinkin vähäinen. Alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys); 2 Hyvin säilynyt ja rakennuksen ominaispiirteet ovat selkeästi tunnistettavissa 1 Tavanomainen, rakennuksen ominaispiirteet ovat muuttuneet mutta tunnistettavat 0 Rakennuksen ominaispiirteet eivät ole tunnistettavat tai sillä ei ole identiteettiä. Merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); 2 Rakennuksen eri vaiheet ovat hyvin luettavissa sen rakenteissa ja rakennusosissa ja ilmentävät hyvin omaa aikaansa. 1 Rakennusta on uudistettu voimakkaasti, muutettu materiaaleja ja/tai rakennusosia. 0 Ei rakennusajankohdan tai vaiheiden tuomaa merkitystä. Kokonaispisteet (yhteensä 0 4 pistettä) Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja ympäristöarvoiltaan vaatimaton rakennus (yhteensä 5 8 pistettä) Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja ympäristöarvoiltaan tavanomainen rakennus (yhteensä 9 12 pistettä) Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja ympäristöarvoiltaan tärkeä rakennus Kohteen tai alueen pisteytys annetaan yhteenlaskettuna pistemääränä. 2 Rakennus ilmentää selkeästi tiettyä tapahtumaa, ilmiötä tai henkilöä. 1 Rakennus liittyy etäisesti johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai tapahtumaan. 0 Rakennuksella ei ole historiallista merkitystä osana mitään tapahtumaa, ilmiötä tai henkilöä. Näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus). 14

Valtakunnallisesti merkittävät kohteet Museovirasto on julkaissut valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) luettelon vuonna 2009. 12. Tiilikanjoen uittorakenteet ovat ainoa Varpaisjärven alueella sijaitseva valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Tiilikanjoen uittorakenteet sijaitsevat tätä inventointia koskevan aluerajauksen ulkopuolella Lapinlahden (entisen Varpaisjärven kunnan alueella) ja Rautavaaran kuntien rajalla. Kuvaus teet ja säästöpadot rakennettiin puutavaran irtouittoa varten, joka tapahtui kevättulvan aikaan. Säästöpadoilla säädeltiin veden korkeutta patoamalla joen yläpuolista järveä. Suisteilla tehtiin koskipaikkoja sujuvan tukinkulun mahdollistamiseksi. Uittomiehet asuivat maakorsussa, kunnes kämppiä rakennettiin. Uiton kämppä rakennettiin 1946 Itkonjoen suuhun lähelle Tiilikkajärveä. Uittokämppä toimii nykyään vuokrakämppänä. Tiilikanjoki perattiin uiton tarpeitten takia 1950-luvulla. Samalla vuosikymmenellä uitto myös loppui. Uittosääntöä ollaan kumoamassa, mutta laitteet jätetään paikoilleen. Tiilikanjokea on kunnostettu kanoottireitiksi. 14 Tiilikanjoen uittorakenteet ovat uittosääntöjen kumoutuessa jäämässä vesistöön merkkeinä maakunnan pitkästä ja merkittävästä uittotoiminnasta. Tiilikanjoen uittoväylä on Myllykoskeen (toinen nimi Kalliokoski) on uittoa varten rakennettu 1920-luvun taitteessa noin 20 metriä pitkä, molemmin puolin uomaa oleva kivisuiste. Varpaisjärvellä sijaitsevassa Korkeakoskessa on betoninen 70 metrin pituinen, viitisen metriä leveä uittoränni 1940 1950- luvuilta. Korkeakosken yläpuolella on suvanto, josta vesi laskee padossa olevan aukon kautta betonisuisteisiin samoin kuin sen länsipuolella virtaavaan koskeen. Tiilikan uiton kämppä, jossa on iso tupa, kaksi kamaria ja keittiö, on vuodelta 1946. Heti sotien jälkeen rakennettu yksinkertainen puurakennus sijaitsee Sammakkojärven pohjoispäässä Rautavaaran kunnassa, Tiilikkajärven kansallispuistossa. 13 Historia Puutavaran uitto puroja pitkin alkoi Tiilikanjoen seudulla 1870- luvulla. Tiilikanjoen väylän uittosääntö on vuodelta 1922. Suis- 12 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009. 13 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009. 15 14 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009.

Maakunnallisesti merkittävät ja kirkkolain suojelemat kohteet Maakunnallisesti merkittävät kohteet on lueteltu Pohjois- Savon liiton Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvityksen 2. osassa (2011). Ne esitellään seuraavaksi (lainaukset selvityksestä). 1. Varpaisjärven kirkon seutu Varpaisjärven kirkko ympäristöineen luo kohokohdan muutoin kalseiden liiketalojen hallitsemalle keskusraitille. Alueella on kolme kirkon ja torin välisen miljöön kannalta merkityksellistä puurakennusta. Kirkon ympärillä on kirkon rakentamisen yhteydessä perustettu hautausmaa. Vaikkakin jokaiseen rakennukseen on tehty laajoja muutoksia, luovat ne historiallista kerroksellisuutta muutoin hyvin voimakkaasti uudistetulle keskusraitille. Varpaisjärven kirkkoympäristön maakunnallista erityisarvoa lisää, että Varpaisjärvellä kaikki kolme pitäjänhallinnon varhaisinta rakentamista edustavaa rakennustyyppiä eli kirkko, entinen kunnantupa ja lainajyvästö ovat säilyneet. Entinen kunnantupa ja lainajyvästö sijaitsevat lähellä kirkkoa. Niiden välissä on pienehkö mäntykaistale. Kunnantuvan ja lainajyvästön vieressä on laajahko pysäköintialue ja 1970-lukua nuorempaa matalaa liikerakentamista. Kirkko ja entinen kunnantupa ovat säilyneet vanhassa asussaan paremmin kuin paljon muutoksia kokenut lainajyvästö. Pohjois-Savon maakuntakaava 2030. Varpaisjärven keskustan kulttuuriympäristö. 16

2. Kirkko Arkkitehti Josef Stenbäck, valmistunut 1904, kirkkolain suojelema Varpaisjärven kirkko on muodoltaan tornillinen ja pohjakaavaltaan epäsymmetrinen ristikirkko. Kuten Stenbäckin muutamissa muissa pieniin seurakuntiin suunnittelemissa kirkoissa pohjakaava on kaksilaivainen (vrt. Sonkajärvi). Detaljit (esim. oviheloitukset) ja rakennusosien muotokieli (esim. ikkunat) heijastelevat jugendia. Kirkkoon tuli lämmityslaitteiksi neljä kamiinaa, jotka vaihdettiin vuonna 1962 kuumailmalämmitykseen. Valaistuksena olivat kynttilät 1960-luvulle asti. Kynttiläkruunut ja lampetit hankittiin vasta vuonna 1937. Sähkövalaistus asennettiin vuonna 1962. Kirkon sisätiloissa on tehty jonkin verran muutoksia mm. alttariin ja lehteripenkkeihin. Kirkko on peruskorjattu vuosina 1962-1963 arkkitehti Esko Laitisen ja vuonna 1991-93 Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy:n suunnitelmien mukaan. 1990-luvun korjauksessa kirkon vesikatto ja julkisivut korjattiin ja sisätilat pyrittiin palauttamaan väritykseltään alkuperäisasuunsa. Kirkon ympärille rakentamisen yhteydessä perustetulla hautausmaalla kasvaa jylhiä mäntyjä. Hautausmaan puut pehmentävät kylänraitin ympäristöä. Nilsiän seurakunta jaettiin v. 1899 Nilsiän, Muuruveden ja Varpaisjärven kirkkoherrakuntaan, minkä jälkeen kaikkiin rakennettiin uudet kirkot arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmin. Varpaisjärven kirkko valmistui v. 1904. Tämä myös urakoi ja valvoi kirkon rakentamisen. Varpaisjärven v. 1904 valmistunut kirkko kuuluu Stenbäckin 1900-luvun alun luonnonkivestä rakennettuihin kirkkoihin, joissa tavoitteena oli käyttää paikallista kiveä, jos sitä suinkin oli saatavilla. Kiven käyttö sopi uuteen 1900-luvun alun kansallisromantiikan sävyttämään arkkitehtuuriin, johon aiheet ja materiaalit haettiin Suomen historiasta. Niinpä Pohjois-Savoon rakennetut Varpaisjärven (v.1904), Muuruveden (v. 1904), Sonkajärven (v. 1908) ja Nilsiän (v. 1906) kirkot muodostavat arkkitehtuurinsa lisäksi myös mielenkiintoisen paikallisista kivityypeistä kertovan ryhmän. Myös kiven työstö poikkeaa kirkoissa jonkin verran (kts. enemmän Stenbäckin kirkoista Sonkajärven ja Nilsiän kohdekuvauksissa). 3. Seurakuntatalo 1900-luvun kansallisromantiikan ajan kirkkoa vastapäisessä seurakuntatalossa näkyy myös oman aikakautensa romantiikka, 1980-luvun rakennustekniikalla toteutettu arkkitehtuurissa suosittu postmodernismi. Seurakuntatalon arkkitehtonisena ansiona on sen miellyttävä ja katukuvaa kauniisti rakentava sijoitus. Rakennusta on laajennettu myöhemmin. 17

4. Entinen kunnantupa Valmistunut 1900-luvun alussa 5. Entinen lainajyvästö (nyk. käsityökeskuksen talo) Valmistunut 1900-luvun alussa Kirkon viereinen kaksikerroksinen puutalo rakennettiin alun perin kunnantuvaksi, jona se palveli vuoteen 1930-luvulle. Tällöin talo kunnostettiin kunnanlääkärin virka-asunnoksi. 1960-luvulla rakennusta käytettiin jälleen kunnanvirastona ennen sen siirtymistä nykyisiin, kansakoulurakennuksista saneerattuihin virastotiloihin. Nykyisin talossa on kunnan palvelutoimintoja. Osa tiloista on vuokrattu yksityisille. Vaikka rakennuksen sisätiloja on käyttötarkoituksien vaihtumisten myötä paljon muutettu, on se katumiljöön kannalta hyvin merkittävä. Talo on kirkon ohella ainoa Kauppatien varrella sijaitseva 1940-lukua edeltäneessä asussa säilynyt rakennus. Vuonna 1994 inventoinnissa merkitty vihreä väritys on vaihtunut keltaiseksi. 15 Entinen lainajyvästö on uudempien rakennusten välissä. 15 Keinänen, 1994. 18 Lainajyvästö hautausmaalta katsottuna.

Kirkon ympäristökokonaisuuteen kuuluu entinen lainajyvästö, nykyinen käsityöneuvonta-asema. Jo Ruotsin vallan aikana kehotettiin seurakuntia perustamaan katovuosien varalle pitäjänmakasiineja, joista viljelijät saattoivat lainata siemenviljaa. Rakentamisvelvollisuus siirtyi 1800-luvun puolivälin jälkeisessä kirkollisen ja kunnallisen hallinnon erossa kunnille, jolloin näitä kirkon tuntumaan rakennettuja suuria makasiineja yleensä alettiin kutsua lainajyvästöiksi. Varpaisjärven entinen lainajyvästö on uuden käytön myötä muutettu julkisivuiltaan täysin ja on siten menettänyt rakennustyypin tunnistettavan hahmon. Kirkonkylän yksittäiset maakunnallisesti merkittävät kohteet 6. Vanha pappila Rakennusmestari P.J. Pitkänen, asuinrakennus ja aitat rakennettu v. 1908-1909 19

Suunnitelmien yhtäläisyyksinä ovat mm. ullakon ikkunoita varten tehtyjen poikkipäätyjen aumat. P.J. Pitkänen suunnitteli ja urakoi Kuopioon paljon rakennuksia 1900-luvun vaihteessa. Hänen töihinsä kuului monia kouluja ja asuinrakennuksia. Hänen suunnittelemiaan olivat myös suuri osa tämän aikakauden Kuopion seudun sveitsiläistyylisistä huviloista. Pitkäsen suunnittelemat pappilat, erityisesti pienen Varpaisjärven seurakunnan, olivat julkisivuiltaan kuitenkin paljon maltillisempia. Päärakennuksen huoneohjelmaan tuli alun perin huone kirkkoherranvirastoa varten kuuden asuinhuoneen ja keittiön lisäksi. Pihassa on säilynyt asuinrakennuksen lisäksi kaksi aittaa sekä kellari, jonka päällä ollut väentupa on purettu. Myös kahden hevosen talli, riihi ja rantasauna on purettu. Karjarakennuksen paikalle rakennettiin v. 1965 uusi pappila, jonka jälkeen vanha pappila oli muutaman vuoden asuntona. Uusi pappila vanhan on vanhan pappilan kulmalla. Vuonna 1976 rakennus on myyty yksityiskäyttöön asunnoksi. Piha-alue rakennuksineen on hyvin hoidettu, mutta pappilaympäristöihin oleellisesti kuulunut maisemallisen näkyvyyden tuoma arvokkuus on oleellisesti kärsinyt uudemman rakentamisen laajentuessa aivan pihapiiriin rajoille. Vanhan pappilan eloaitta. Varpaisjärven vasta perustetun seurakunnan velvollisuuksiin kirkon rakentamisen ohella kuului pappilan rakentaminen kirkkoherralle. Tarkoitukseen ostettiin 390 hehtaarin Pasalan tila Varpasen rannasta, jolle rakennettaviin asuin- ja talousrakennuksiin kuopiolainen rakennusmestari P.J. Pitkänen laati piirustukset. Tämä oli samoihin aikoihin suunnitellut myös Pielaveden Kirkkosaareen uuden pappilan asuinrakennuksen. 20

7. Entinen Sutelan kansakoulu (nyk. kotiseutumuseo) Kansakoulu rakennettu v. 1895 Kouluhallitus oli mallipiirustusten laatimista varten järjestänyt suunnittelukilpailun ja kehitti malliston arkkitehti G.E. Aspin ja J. Stenbäckin voittaneiden ehdotusten perusteella. Koulutyypit olivat julkisivuiltaan yhtenäisiä, mm. kaikissa oli vuoraus jaettu pysty- ja vaakalaudoituksilla vyöhykkeisiin. Massoittelultaan koulut olivat melko vaihtelevia, mutta yhtenäisenä piirteenä oli kuitenkin yksikerroksisuus. Vain muutamissa ehdotuksissa opettajan asunto oli sijoitettu ullakkotilaan. Mallipiirustusten tavoitteisiin kuului myös rakennustaiteelliset ominaisuudet ja koulurakennukset nähtiin mahdollisuutena kohentaa maaseudun rakennuskulttuuria. Kouluhallituksen ohjeisiin kuului myös ohjeet koulujen sijoittamisesta hyväkulkuisen tien varrelle ja mielellään kuivalle paikalle mäen päälle, mikä näkyy toteutuneen Sutelan koulun sijoituksessa. Koulu muutettiin 1950- luvulla kotiseutumuseoksi, jonka yhteyteen on siirretty tyylimylly ja paja. Koulu on julkisivuiltaan erittäin hyvin säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä (mm. vanhat ikkunat, ulko-ovet, vuorilaudoitus). Varpaisjärven vanhin säilynyt koulurakennus, Sutelan (myöhemmin perustettavan kirkonkylän) kansakoulu rakennettiin v. 1895 alueen kuuluessa vielä Nilsiään. Piirustuksina käytettiin Nilsiän Sänkimäen kansakoulun rakentamisessa sovellettuja piirustuksia. Nämä kuuluivat vuodelta 1892 olevaan kouluhallituksen ensimmäiseen koulujen mallipiirustuskokoelmaan. Näillä mallipiirustuksilla onnistuttiin luomaan koko maassa edelleen helposti tunnistettava kansakoulurakennustyyppi. 21 8. Paloasema Varpaisjärven 1950-luvun alussa rakennettu paloasema hallitsee maamerkkinä sisääntulonäkymää saavuttaessa kirkonkylälle Lapinlahden suunnalta. Rakennus on arvotettu maakunnallisesti merkittäväksi erityisesti miljööarvojen ansiosta eli taajamakuvaa monipuolistavana ajallisesti kerroksellistavana kohteena. Suomeen oli vuonna 1933 säädetty ensimmäinen palolaki. Aiemmin kaupunkien ja kuntien palojärjestyksillä oli säädetty ehkäisevästä palotorjunnasta. Palolaki määräsi kunnat vastaamaan palotoimesta ja mm. nimittämään palopäällikön. Tämä merkitsi monessa kunnassa myös paloasemien rakentamista, mikä yhdessä asemien samankaltaisen tilaohjelman kanssa letkunkuivatustorneineen loi kuntiin helposti tunnistettavan rakennustyypin. Rakennukseen on tehty peruskorjaus 1980-luvulla ja se on edelleen palokunnan käytössä. Viimeisin peruskorjaus on vuodelta 2011 (Arkkitehtuuritoimisto Riitta Korhonen Oy & Rakennussuunnittelutoimisto Nylund). 16 16 Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2013.

9. Vanhatalo Vanhin osa 1700-luvun lopulta, laajennettu 1890- luvulla, eri-ikäisiä talousrakennuksia Vanhatalon pihapiiri muodostaa hienon kokonaisuuden komeine vanhoine pihapuineen ja rakennuksineen ja on merkittävä osa erästä Nilsiäntien varren komeinta kulttuurimaisemaa. Tilaa on aiemmin kutsuttu Vanhatalon hoviksi ja sen isäntiä herroiksi. Tilan päärakennus on seudulla nykyään harvinainen aumakattoinen talonpoikaistalo ja 1700-luvulla rakennetulta osaltaan vanhin tiedossa oleva Varpaisjärven rakennus. Samantyyppinen suuri tilan päärakennus on ollut myös Urimolahden tilalla. Näitä talonpoikaisempireä edustavia asuinrakennuksia on säilynyt maakunnassa eniten Sisä-Savon seuduilla. Taloa on jatkettu 1890-luvulla suurella tuvalla, jonka perimätiedon mukaan talon isäntä rakennutti tyttärelleen tanssisaliksi. Päärakennukseen ikkunat on uusittu ja toiseen kerrokseen on rakennettu saunatilat v. 1992. Pihapiirissä on säilynyt v. 1925 rakennettu tiilinavetta ja muutamia aittoja, joista yhdessä toimi 1800-luvun lopulla Varpaisjärven ostomeijeri. Kolmiosaisessa hirsiluhtiaitassa on säilytetty viljan lisäksi ruumiita ja sodan aikaan saksalaisten konjakkia. Navetta on palanut kolmeen kertaan. Ensimmäisen hirsinavetan jälkeen rakennettiin tiilipilari-hirsinavetta, jonka jälkeen tiilinen. Se paloi 1975, mutta korjattiin. 17 Tie on rakennettu liian lähelle aittaa. Tien suolaus ja talvikunnossapito uhkaavat aitan seinää. (Jokin kevyt suojaustapa olisi tarpeen, esim. heinä- tai olkipaalit talveksi seinälle.) Viljelty kumpuileva peltomaisema lisää Vanhatalon pihapiirin maisemallisia arvoja. 18 22 17 Keinänen, 1994. 18 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2013.

Paikallisesti merkittävät kohteet Paikallisesti merkittäviä kohteita ovat mm. aiemmin inventoidut kohteet sekä maastokäynnillä 2013 inventoidut kohteet. Paikallisesti merkittäviä kohteita ovat mm. 1900-luvun vaihteen jälkeinen maaseudun rakennuskanta, kuten asutustilat sekä aikakaudelle edustavimmat ja yhtenäisimpinä säilyneet asuntoalueet ja katumiljööt (ns. rintamamiestaloalueet) sekä jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri. Inventoinnissa on tarkasteltu mahdollisesti uusina paikallisesti merkittävinä rakennusperintökohteina uudempaa arkkitehtuuria aina 1970-luvulle asti. Paikallisesti merkittäviä kohteita ei ole arvotettu vuosien 1994 ja 2008 inventoinnin jälkeen. 1970-luvun inventoinneissa on muutamia kohteita, joita ei ole tarkistusinventoitu 1990- luvulla. Nämä kohteet eivät kuulu aluerajaukseen. Varpaisjärven kirkonkylän alueen kohteita. 23

A. Kunnanvirasto, entinen kansakoulu ja asuntola Kauppatie 20 korjauksissa, mutta katteena on tiili. Kuuluisan paikallisen Ruuna Reippaan patsas on virastotalon edustalla. Kun päätös koulurakennusten rakentamisesta tehtiin, ei ollut tietoa kylän muodostumisesta lopulta kunnan keskukseksi. Koulurakennukset pyrittiin sijoittamaan erilleen asutustaajamasta, jotta ne olisivat rauhallisia eikä taajaman elämänmeno vaikuttaisi haitallisesti. 19 Arkkitehti Toivo Salervon suunnittelemat koulurakennukset. Koulukäyttö rakennuksessa loppui 1960-luvulla. Hyvin suunniteltu koulun rakennusryhmä avarine opetustiloineen, opettajaasuntoloineen, navetoineen ja talleineen edusti paikallisia olosuhteita ajatellen koulurakentamisen huippua. 1960-70- luvuilla rakennuksen yläkerta oli kerhotiloina ja alakerta liiketiloina. Rakennuksessa toimi myös kansalaisopisto ja miesten kiertävä käsiteollisuuskoulu. Asuntolarakennus oli asuntolana vuoteen 1979 saakka, jolloin rakennukset saneerattiin virastotaloiksi. 20 Edustava ajallisesti kerroksellinen kohde, jonka käyttötarkoitus on muuttunut useaan otteeseen, mutta rakennukset ovat sopeutuneet muutoksiin. Arvoja: Edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus, historiallinen kerroksisuus. 12 pistettä, tärkeä Kunnanvirastorakennukset sijaitsevat keskeisellä paikalla vierekkäin kylänraitin varrella. Ne ovat lohkokiviperustaisia hirsirunkoisia pystyrimalaudoitettuja. Ovet ja ikkunat on muutettu 24 19 Keinänen 1994 20 Taskinen 2008: 8

B. Varpaisjärven mylly Lapinlahdentie 10 Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus. 11 pistettä, tärkeä Varpaisjärven mylly sijaitsee paloasemaa vastapäätä. Yhdessä ne muodostavat Lapinlahdelta päin saavuttaessa keskustan sisääntuloväylän maamerkin. 21 Myllyn perustettiin vuonna 1949 ja se valmistui vuonna 1950 Lapinlahdelta tulevan uuden voimalinjan kanssa samanaikaisesti. Sähkömyllyn kulta-aikaa oli 1960-luku, jonka jälkeen maatalouden ja yhteiskunnan muutos alkoi vähentää jauhatusmääriä. 22 Betoniperustainen punaiseksi maalattu pystyrimalaudoitettu korkea myllyrakennus alkuperäisine valko-vihreine ikkunoineen ja ovineen on näyttävä maatalouteen voimakkaasti liittyvä rakennustyyppi kirkonkylän keskustassa. Kunto on hyvä, kevytrakenteinen puurakenteinen katos on osin painunut. Alkuperäinen, harvinaistuva, edustava ja todistusvoimainen jälleenrakennuskauden mylly keskellä kylää. 21 Taskinen 2008: 8 22 Varpaisjärvi 1986: 167. 25

C. Osuuskassa, Kiinteistö-oy Varpaisjärven Kassatalo Kauppatie 29 Varpaisjärven kunnan osuuskassa perustettiin vuonna 1912 osuustoimintaperiaatteella. Alkuaan pankki toimi pääasiassa kunnantuvalla. Vuonna 1938 valmistui oma toimitalo kirkonkylälle. Kokonaan uudet pankkitilat valmistuivat vuonna 1982 Kauppatien ja Lapinlahdentien risteykseen. 24 Osuuskassa on jylhän vaikuttava betoniperusteinen kellertäväksi ja valkoiseksi rapattu korkea rakennus kylänraitilla puurakennusten joukossa. Muutoksia on tehty, mutta harvinaislaatuinen ja tyylillisesti Varpaisjärven keskustassa ainutlaatuinen rakennus on kiinnostava pankkitoiminnan historiaa heijastava ajallisesti kerroksellinen kohde. Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus. historiallinen todistusvoimaisuus. 12 pistettä, tärkeä Aivan Kauppatien varteen vuonna 1938 rakennettu Osuuspankki, joka nykyään toimii liikekiinteistönä. Näyttävä ja erikoislaatuinen kylänraitin maamerkkirakennus, jonka nurkalla on vaalea autotalli vuodelta 1998. 23 23 Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2012. 26 24 Varpaisjärvi 1986: 152 153.

D. Varpaisjärven kirjasto Iivari Kirjastotie 1 1922 2002) valittiin kirjaston suunnittelijaksi. 27 Sama toimisto on suunnitellut mm. vuonna 1993 valmistuneen Juuan kunnankirjaston. 28 Kirjasto edustaa tyylillisesti modernia, ajalleen tyypillistä niukan detaljiikan linjaa. Ulkoa ja sisältä kirjasto on pysynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan. Muun muassa yksilöllinen ovenkahva on samantyyppinen kuin 1980-luvun pankkirakennuksissa. Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus, alkuperäisyys. 12 pistettä, tärkeä Kirjasto on valmistunut vuonna 1982. Sen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy Kuopiosta. Kirjasto sijaitsee rinteen alla Varpasen Saarenlahden rannan läheisyydessä. Kirjastotien toisella puolella vastapäätä kirjastoa on koulukeskus, jota on alettu rakentaa 1960-luvulla. Sen ensimmäinen osa valmistui vuonna 1964. 25 Koulukeskuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Paldanius Kajaanista. Koulukeskusta laajennettiin ja peruskorjattiin vuosina 1999 2001. Suunnitelmat laati Rakennussuunnittelutoimisto Nylundista Arja Liukkonen. Kirjastotien päässä on vuonna 1994 valmistunut liikuntahalli, jonka on myös suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy. Liikuntahallin kuntosalin laajennus on saman toimiston suunnittelema. Se valmistui vuonna 2006. 26 Varpaisjärven kirjastotoiminta alkoi kehittyä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kirjasto toimi aluksi koulujen yhteydessä. Kirjastoauto saatiin vuonna 1973. Kunnan kirjastolautakunta halusi jo vuonna 1972 rakentaa kirjastotalon, mutta rakentamislupia myönnettiin Suomessa tällöin vähän. Omaa erillistä kirjastotaloa alettiin suunnitella vuonna 1977, kun kouluhallitus hyväksyi viimein rakennusohjelman. Tällöin myös kuopiolainen Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy (arkkitehti Kaj Michael 25 Varpaisjärvi 1986: 276. 26 Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2012. 27 27 Varpaisjärvi 1986: 280 283. 28 Juuan kunnan www-sivut, 2013

E. Uusi pappila Pappilantie 3 pappilalle kevyen ilmeen. Tummapuitteinen ikkuna-aukotus on maltillista, mutta rantanäkymille avautuu suurehko ikkunaseinämä. 1960-luvun suunnitteluihanteet ovat hyvin näkyvissä. Niukan arkkitehtuurin koristeaiheina on käytetty tummaa puuverhousta mm. sisäpihan puolella. Rakennus näyttää yleisesti hyväkuntoiselta, vaikka räystään levytys on osin tummentunut. (Levytyksessä saattaa olla asbestia: asia on tutkittava ennen muutostöitä asianmukaisesti.) Ulkoa melko alkuperäisessä asussaan säilynyt pappilakulttuurin edustaja, joka edustaa ajallisesti viimeisimpiä pappiloiksi rakennettuja rakennuksia. Paikallinen kulttuurihistoria merkittävä. Vanhan pappilamiljöön ajallisesti kerroksellinen lisä. Yksityiskäytössä. Arvoja: Edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus. 11 pistettä, tärkeä Kauniilla rantapaikalla vanhan pappilan kulmalla on uusi vuonna 1965 rakennettu pappila. 29 Betoniperusteinen U:n muotoinen rakennus kiertyy atriumpihan ympärille. Vaalea tiiliverhous yhdistettynä näyttävään räystäsaiheen vaaleaan levytykseen ja atriumpihalle kallistuvaan pulpettikattomuotoon luo 29 Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2, 2011: 202. 28

F. Koskenniemen seuratupa Varpasentie 435 Vuonna 1983 pihalle siirrettiin Iisalmen Viitaalta, Lyyran tilalta ostettu 1860-luvulla rakennettu pirtti seuratuvaksi. Pirtti on ulkoa kuin sisältäkin alkuperäisessä kunnossaan, tuvan lattia ja katto lankkuineen, orsineen ja hirsipintoineen. Tuvan uuni on muurattu vanhan mallin mukaisesti (malli Lukkarilan Lahnamäesta). Pirtti katettiin päreella, ja muutenkin noudatettiin rakennuksen alkuperäistä tyyliä ja työtapoja. Pirtti on toiminut savutupana ja savupinta on myöhemmin veistetty. Hirret pirttiä varten on tuotu Vieremältä uittamalla. 31 Pihapiirin aitta on luultavasti Paavo Ruotsalaisen rakentama (Paavon puumerkki?). Se on siirretty Huhta-ahosta, joka oli Paavon asuinpaikkana 1700-luvun lopulla. Vuonna 1815 Paavo Ruotsalainen osti seuratuvan paikan eli osan Koskenniemen tilasta. Aittaan rakennettiin perinteikäs lautakatto siirron jälkeen. 32 Vuonna 1994 suunnitteilla oli seuratuvan laajennus, johon oli jo Kangaslammilta tuodut ison pirtin hirret hankittuna pihapiirissä 33. Laajennus on tehty, ja siinä on noudatettu vanhaa rakennustapaa. Muun muassa korkea perinteinen kivijalka on näyttävä. Nykyisin seuratupa on kolmiorimahuopakatteinen. Aittaa on vuorattu kauniisti päreellä. Myös aitta on huopakatteinen. Rakennukset ovat hyväkuntoisia ja niistä on pidetty huolta. Vuonna 1977 Paavo Ruotsalaisen 200-vuotisjuhlavuonna perustettiin Koskenniemen seuratupayhdistys. Yhdistys sai lahjoituksena Koskenniemen tilasta tontin, jolla on sijainnut Paavo Ruotsalaisen asuinpaikka. Paikalla ollut Paavo Ruotsalaisen aikainen kaivo kunnostettiin ja rakennettiin vinttikaivo. Pihaan tehtiin myös ulkohuussit. 30 30 Keinänen, 1994. 29 Koskenniemen seuratupa liittyy reitistöön, jolla voi tutustua Paavo Ruotsalaisen Varpaisjärvellä sijainneisiin asuinpaikkoihin. Seuratupayhdistys on toteuttanut vuosina 1999 2000 hankkeen, jonka tarkoituksena on rakentaa Paavon Varpaisjärvellä olleet kaikki asuinpaikat esittelevä ja yhdistävä tutustumistaival, jolla edistetään paikkakunnan todelliseen historiaan perustuvan ja laajasti Suomessa vaikuttavan kulttuuriperinnön vaalimista ja tunnetuksi tekemistä. Koskenniemi on taipaleen lähtö- tai paluupiste. Muut asuinpaikat ovat olleet: Sutelansaari (1787 1790), Huhta-aho (1790 1801) ja Vuori- 31 Keinänen, 1994. 32 Keinänen, 1994. 33 Keinänen, 1994.