Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. MLL:n keskusjärjestön jäseniä ovat 10 piirijärjestöä sekä 566 paikallisyhdistystä, joilla on yhteensä yli 92 000 jäsentä. MLL edistää lapsiperheiden hyvinvointia tarjoamalla vertaistukea ja luomalla osallistumismahdollisuuksia eri elämäntilanteissa. Liitto myös kouluttaa, tekee selvityksiä ja tuottaa aineistoja kouluille ja kasvattajille - edistää monipuolisesti lapsen oikeuksien toteutumista. Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan ydinalueet ovat lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja elinolojen edistäminen lasten kuulemisen ja osallisuuden edistäminen lapsuuden kunnioittaminen ja suojeleminen ja vanhemmuuden arvostaminen ja tukeminen. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, 00531 Helsinki www.mll.fi Teksti: Anna Puusniekka, Tatjana Pajamäki, Laura Määttä Valokuva: Colourbox Taitto: Tarja Petrell Vuosittain Lasten ja nuorten puhelin ja netti vastaa noin 44 000 puheluun ja nettikirjeeseen. Vanhempainpuhelin ja -netti vastaa noin 800 yhteydenottoon. yläkouluissa toimii 14 000 MLL:n tukioppilasta. Internetissä nuorille tukea antaa kymmenien nuorten Verkkotukareiden eli Verkk@reiden joukko. noin 1 200 MLL:n kouluttamaa lasten hoitajaa työskentelee lähes 6 000 perheessä. 300 MLL:n kouluttamaa tukihenkilöä tekee työtä perheiden ja nuorten parissa. MLL ylläpitää noin 440 perhekahvilaa, joissa kokoonnutaan noin 12 000 kertaa. MLL:ssa toimii noin 400 vertais- ja muuta aikuisten ryhmää. MLL:n harrastuskerhoissa käydään yli 160 000 kertaa. MLL järjestää Hyvä alku koulutielle -kampanjan, joka tavoittaa yli 55 000 ekaluokkalaisen vanhemmat muistuttaen läsnäolon ja huolenpidon tärkeydestä lapsen aloittaessa koulun. MLL tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuden osallistua työhön lasten hyväksi. MLL:n toiminnan perusta on paikallinen vapaaehtoistoiminta. www.mll.fi 2 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
Sisältö Tukea erotilanteisiin s. 5 1. Yhteydenotot vuonna 2011 s. 6 1.1. Yhteydenottojen aiheet s. 6 1.2. Jatko-ohjaus s. 7 2. Kuormittavat erotilanteet s. 8 2.1. Rankka suhde entiseen puolisoon s. 8 2.2. Huoli lapsesta s. 8 2.3. Kun lapsi ei halua tavata s. 8 2.4. Asema uusperheessä s. 8 2.5. Vaikea ero miten toimia vanhempana? s. 9 3. Muu MLL:n vanhemmuuden tuki verkossa s. 10 3.1. Vanhempainnetti-sivusto s.10 3.2. Ryhmächat ja teemaryhmäkokeilut s. 10 4. Helpline: Apua lapsen mediakasvatukseen s. 11 5. Päivystystoiminta vuonna 2011 s.12 4.1. Vanhempien palaute s. 12 Liite Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet s. 13 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 3
Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu Vanhempainpuhelin on vuonna 1989 perustettu vertaistukeen perustuva vanhemmuuden tuen muoto. Vanhempainpuhelimen numerossa 0600 12277 (0,08e/min + pvm/mpm) päivystävät MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia. Vanhempainpuhelin päivystää neljänä päivänä viikossa, maanantaisin klo 10 13, tiistaisin klo 10 13 ja 17 20, keskiviikkoisin klo 10 13 ja torstaisin klo 14 20. Vanhempainnettikirjepalvelu on vuonna 2000 toimintansa aloittanut anonyymi nettikirjepalvelu, jonne voi kirjoittaa ympäri vuoden ja vuorokauden. Viesteihin vastataan kahden viikon kuluessa. Nettikirjepalvelu on osa MLL:n vanhemmille suunnattua nettisivustoa, Vanhempainnettiä (www.mll.fi/vanhempainnetti). Vanhempainpuhelimeen voi soittaa ja nettikirjepalveluun kirjoittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti kaikissa vanhemmuuteen, lapsiperheen arkeen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja pohdinnoissa. Toiminnan päämääränä on vahvistaa vanhempien jaksamista, selviytymiskeinoja ja tietoisuutta kasvatusasioissa ja siten edistää lasten hyvinvointia. Vanhempainpuhelimessa ja nettikirjepalvelussa vapaaehtoisten päivystäjien tukena on aina MLL:n työntekijä. Päivystystoiminta noudattaa eettisiä periaatteita, jotka on hyväksytty Vapaaehtoisen Puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnassa. Periaatteiden mukaan yhteydenottajalle tarjotaan ennen kaikkea mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun. Puhelin- ja verkkoauttamisesta vastaa taustaorganisaatio, ei yksittäinen päivystäjä. Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu ovat Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa toimintaa. 4 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
Tukea erotilanteisiin Vanhemman keskeinen tehtävä on pitää lapsen mieli omassa mielessään. Tämä vaatii kykyä ajatella asioita lapsen kannalta ja ennakoida, mitä seurauksia vanhemman ratkaisuilla voi olla lapsen elämään. Arjen vaikeissa tilanteissa lapsen näkökulma saattaa kuitenkin ajoittain unohtua. Näin käy etenkin parisuhteen kriiseissä ja erotilanteissa, joissa vanhemman omat pettymyksen, surun ja kiukun tunteet saavat vallan. Lapsen ahdistus ja huoli tulevaisuudesta saattaa jäädä huomaamatta, tai lasta saatetaan käyttää välineenä vanhempien valtataistelussa. Aikuisen tehtävänä on kuitenkin hoitaa erotilanteet niin, että lapsen turvallisuuden tunne ja suhde molempiin vanhempiin säilyvät hyvinä. Vanhempainpuhelimessa ja nettikirjepalvelussa vanhemmat ja isovanhemmat ovat huolissaan lasten selviytymisestä vanhempien erotessa. Sekä vanhemmat että lapset tarvitsevat tukea erotilanteissa. Yhteiskunnan tulisikin tarjota nykyistä enemmän vanhempien ja lasten eroryhmiä sekä sovitteluapua huoltajuusriitoihin. Vanhempien ja lasten tukeminen varmistaa lapsen turvallisen kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin. Lisäksi se edistää vanhempien mahdollisuuksia solmia uusi, kestävä parisuhde ja antaa lapsille eväitä aikuisiän parisuhteeseen. MLL kiittää Raha-automaattiyhdistystä, jonka rahoitus turvaa toiminnan jatkuvuuden. Lisäksi MLL kiittää lahjoittajia sekä Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun osaavia ja sitoutuneita vapaaehtoisia päivystäjiä. Marie Rautava ohjelmajohtaja Soittaja tuntui rauhoittuvan puhelun aikana, ja epätoivo hälveni vähitellen. Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 5
1. Yhteydenotot vuonna 2011 Vuonna 2011 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vapaaehtoiset päivystäjät vastasivat yhteensä 849 yhteydenottoon, joista 475 oli puheluja ja 374 nettikirjeitä. Nettikirjeiden määrä suhteessa puhelujen määrään lisääntyi hieman edellisestä vuodesta. Yhteydenottajista 78 prosenttia oli äitejä tai äitipuolia. Isiä ja isäpuolia oli 9 prosenttia yhteydenottajista. Muut yhteydenottajat olivat isovanhempia, sukulaisia tai muita perheen lähellä olevia aikuisia. Suurin osa yhteydenottajista oli iältään 30 39-vuotiaita. Yhteydenottajien perheiden lapset olivat 0 18-vuotiaita siis kaikenikäisiä lapsia. Eniten (26 prosenttia) yhteyttä otettiin perheistä, joissa oli leikki-ikäisiä lapsia (3 6 v). Yhteydenottajista puolet (51 prosenttia) oli kahden vanhemman perheestä ja lähes neljännes (23 prosenttia) yksinhuoltaja- tai yhteishuoltajuusperheestä. Yli puolet puheluista kesti varttitunnista tuntiin. Pisimmillään puhelut kestivät yli tunnin. Kirjeisiin vastaamiseen meni aikaa ½ 2 tuntia. eri kehitysvaiheista sekä niihin liittyvästä niin kutsutusta normaalista oireilusta. Sieltä luettiin yhdessä vinkkejä hellävaraiseen unikouluun tai syömisen pulmien hallintaan. Tärkeintä oli kuitenkin kuunnella ja tukea vanhempaa hänen omassa vanhemmuudessaan. Tarvittaessa vanhempia ohjattiin ammattiavun piiriin. Vaikka kysymykset lapsen kehitysvaiheista sekä syömisestä ja nukkumisesta olivatkin usein todellinen perheitä kuormittava huoli, nämä aiheet toimivat myös siltana suuremmille kysymyksille ja vaikeuksille, joita perheessä oli kohdattu. Vaikeimpia asioita uskaltauduttiin avaamaan ja pohtimaan päivystäjän kanssa sen jälkeen, kun luottamus päivystäjään oli saavutettu. Perheen arkea saattoi lapsen syömis- ja uniongelmien lisäksi kuormittaa esimerkiksi väkivalta, mielentervey den ongelmat, päihteidenkäyttö tai epäily lapsen joutumisesta kaltoinkohtelun uhriksi. Avioeron suorat tai välilliset vaikutukset lapsiin puhuttivat myös vanhempia. Huolta kannettiin esimerkiksi lapsen tai nuoren muuttuneesta käyttäytymisestä avioeron jälkeen. Vanhemmat saattoivat olla huolissaan leikki-ikäisen kiukuttelusta, univaikeuksista tai murrosikäisen haastavasta käytöksestä vanhempaa kohtaan. Kaikki vanhemmat eivät osanneet yhdistää lapsen käytöstä mahdolliseksi eroon liittyväksi oireiluksi. Eron ymmärtäminen mahdolliseksi osasyyksi lapsen haastavaan käytökseen oli erityisen vaikeaa silloin, kun kyseessä oli vauva tai taaperoikäinen lapsi. Vanhemmat pohtivat myös sitä, miten erosta tulisi lapsille kertoa. Avioeron jälkeen yksin jääneillä vanhemmilla myös lapsiperheen perusarjesta vastaaminen vei voimia. Tällöin pienemmätkin arjen hankaluudet tai lapsen haastava kehitysvaihe olivat saattaneet johtaa ylilyönteihin: lapselle raivoamiseen tai jopa lapsen läimäyttämiseen. Vuonna 2011 yleisin aikuista koskeva aihe oli rajojen asettaminen lapselle ja nuorelle. Kysymykset ja pohdinnat liittyivät esimerkiksi uhmaikäisen lapsen kanssa toimimiseen tai murrosikäisen nuoren kapinointiin vanhempiensa asettamia sääntöjä kohtaan. Joskus rajojen asetta- 1.1 Yhteydenottojen aiheet Vuonna 2011 lasta koskevien aiheiden yleisimpiä olivat lapsen eri kehitysvaiheisiin tai kehityksen taitekohtiin liittyvät asiat, joiden kanssa vanhempi tunsi itsensä neuvottomaksi tai joihin kaipasi toisen vanhemman mielipidettä. Lisäksi vanhempia pohditutti pienen lapsen voimakas vierastaminen, uhmaikäisen raivokohtaukset, leikki-ikäisen ujous ja haasteet kaverisuhteissa. Osaa vanhemmista huolestutti myös itsenäistymisiässä olevan nuoren riippuvuus vanhemmastaan ja nuoren mahdollinen syrjäytyminen yhteiskunnasta. Toiseksi yleisimmät aiheet olivat lapsen perustoimintoihin, kuten syömiseen ja nukkumiseen liittyvät pulmat, jotka heijastuivat koko perheen arkeen. Jatkuva väsymys ja turhautuminen arjen sujumattomuuteen kuormittivat monia perheitä. Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun päivystäjät ohjasivat yhteydenottajia Vanhempainnetti-sivustolle saamaan lisätietoa ja vinkkejä lapsen Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun yhteydenottojen tilastoinnissa erotellaan toisistaan lasta koskevat sekä aikuista koskevat aiheet. Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. Lasta koskevat aiheet 2011 0 6-vuotiaan kehitysvaiheeseen tai temperamenttiin liittyvät haasteet murrosiän haasteet 0 6-vuotiaan perustoiminnot (esim. syöminen ja nukkuminen) vanhempien ero rajojen kokeilu uusperheen dynamiikka kodin pelisäännöt lasta/nuorta kiusataan tai syrjitään itsenäistyminen ja aikuistuminen päihteidenkäyttö tai päihdeongelma 3 % 3 % 3 % 4 % 4 % 4 % 4 % 6 % 6 % 9 % 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 6 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
misen vaikeuden taustalla oli isompi vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen liittyvä pulma, joka heijastui lapsen tai nuoren käyttäytymiseen. Toiseksi yleisin yhteydenottojen aihe olivat aikuisten ristiriidat. Parisuhde ja kodin ilmapiiri saatettiin kokea raskaaksi jatkuvien riitojen vuoksi. Vanhemmat myös kokivat, ettei parisuhteen hoitamiselle jäänyt aikaa tai energiaa, kun perheessä oli pieniä lapsia. Aina vanhemmat eivät osanneet sanoa, oliko koettu väsymys seuraus vai syy parisuhteen ongelmiin. Vuoteen 2010 verrattuna avioeroon liittyviä yhteydenottoja oli vuonna 2011 jonkin verran enemmän myös aikuista koskevissa yhteydenotoissa. Useimmissa yhteydenotoissa avioero näkyi välillisesti taustalla olevana tekijänä, joka heijastui vanhempaan syyllisyyden tai riittämättömyyden tunteina sekä erilaisina hyvän äitiy den tai isyyden pohdintoina. Osa vanhemmista pohti omaa vanhemmuuttaan eron jälkeen: mikä omassa toiminnassa oli muuttunut ja miten muutokset vaikuttivat lapsiin. Raskaimmat avioeroihin liittyvät yhteydenotot tulivat vanhemmilta, jotka pohtivat eroa puolison pettämisen, autoritäärisen kasvatustyylin, runsaan alkoholinkäytön tai fyysisen tai henkisen väkivallan vuoksi. Osa yhteydenottajista kaipasi myös neuvoja, rohkaisua ja voimia siihen, että jaksaisi hakea apua. Joskus vanhempi ei halunnut hakea apua siksi, koska pelkäsi entisen puolison käyttävän sitä häntä vastaan huoltajuuskysymyksiä ratkottaessa. 1.2. Jatko-ohjaus Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu on tarkoitettu ainutkertaisiin ja ainutlaatuisiin kohtaamisiin. Päivystäjän tehtävänä on kuunnella ja keskustella ja siten auttaa vanhempaa ilmaisemaan vaikeampiakin tunteitaan sekä löytämään uusia näkökulmia ja voimavaroja. Yhteyttä ottava vanhempi kaipaakin ensisijaisesti kuulijaa ja peiliä omille ajatuksilleen. Vertaistuki merkitsee parhaimmillaan paljon ihmisen elämänhallinalle ja jaksamiselle. Se ei kuitenkaan sovellu kaikkiin tilanteisiin eikä korvaa ammattiapua. Osan Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tulevista yhteydenotoista päivystäjä ohjaakin ammatillisten palveluiden piiriin. Tällöin vanhempi ja päivystäjä yhdessä pohtivat sopivaa vaihtoehtoa, joka yleensä löytyy julkisista perus- tai erityispalveluista. Vuonna 2011 noin puolet yhteydenottajista ohjattiin johonkin ammatilliseen peruspalveluun. Eniten vanhempia ohjattiin julkisiin sosiaalipalveluihin, useimmiten perheneuvolaan tai lastensuojeluun. Kun yhteydenottajan katsottiin tarvitsevan apua terveydenhuollon palveluista, eniten ohjattiin lastenneuvolaan, mutta myös mielenterveyspalveluihin ja terveyskeskuslääkärille. Jos vanhemman huoli liittyi lapsen koulunkäyntiin, häntä neuvottiin ottamaan yhteyttä koulun oppilashuoltoon, useimmiten koulukuraattoriin. Vanhempia neuvottiin myös muiden koulun ammattityöntekijöiden puheille, kuten opettajalle, kouluterveydenhoitajalle ja koulupsykologille. Suurinta osaa yhteydenottajista ohjattiin keskustelemaan myös oman lähiverkostonsa ihmisten, kuten puolison tai sukulaisen kanssa. Vanhempia kehotettiin tutustumaan MLL:n, muiden järjestöjen ja seurakuntien palveluihin. Lisäksi heitä kehotettiin hakemaan lisätietoa ja oma-apuvälineitä Vanhempainnetti-sivustolta. Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. Aikuista koskevat aiheet 2011 rajojen asettaminen aikuisten väliset ristiriidat riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet kasvattajana ja vanhempana arjessa suoriutuminen äitiyteen ja isyyteen liittyvät pohdinnat vanhempien ero muu perheen ihmissuhteisiin liittyvä lapseen kohdistuvat kielletyt tunteet uusperheen dynamiikka muu perheen kriisi tai muutos 6 % 5 % 5 % 4 % 3 % 3 % 3 % 10 % 15 % 16 % 0 5 10 15 20 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 7
2. Kuormittavat erotilanteet Monen Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tulleen yhteydenoton taustalla heijastuivat aikuisten väliset ristiriidat, avioeroaikeet, eron aikaiset tunnelmat ja vaikeudet sekä eron jälkeinen aika. Yhteyttä ottavat vanhemmat olivat usein niitä, joiden mieltä painoi syyllisyys avio- tai avoerosta ja sen vaikutuksista lapsiin. Yhteyttä ottivat myös ne vanhemmat, jotka kokivat voimattomuutta entiseen aviopuolisoonsa tai keinottomuutta uusiin perheenjäseniinsä. 2.1. Rankka suhde entiseen puolisoon Usein yhteydenottajalla oli vaikea suhde entiseen puolisoon. Yhteydenotoissa kerrottiin tilanteista, joissa entisen puolison tarkoituksena tuntui olevan yhteydenottajan elämän tahallinen hankaloittaminen. Näissä tilanteissa lapset näyttivät olevan nappuloina vanhemman pelissä. Vanhempien riidat lasten huoltajuudesta ja tapaamisista olivat yleisiä. Erotilanteessa oli vaikea päästä sopuun siitä, kenen luona lapset asuvat tai miten tapaamiset järjestetään. Osa vanhemmista ei päässyt yhteisymmärrykseen lasten kasvatuksesta, koulunkäynnistä tai harrastuksista. Osalle oli erityisen raskasta se, jos entisen puolison toiminta lasten kanssa ei ollut lapsen edun mukaista: esimerkiksi jos hän peruutti säännöllisesti tapaamisia lapsen kanssa tai järjesti jonkun muun hoitajan lapselle omana tapaamisaikanaan. Joissakin tapauksissa yhteydenottajat kertoivat entisen puolison keksineen virallisissa yhteyksissä valheita, jotta huoltajuus tai tapaamisasiat ratkeaisivat itselle edullisesti. Jotkut tunsivat suoranaista pelkoa entistä puolisoa kohtaan: puoliso käyttäytyi väkivaltaisesti tai kyläili perheessä luvatta. Koska virallista estettä lasten tapaamiselle ei ollut, yhteydenottaja koki voimattomuutta tilanteissa, joissa entinen puoliso häiriköi yhteydenottajan perhe-elämää. Osa vanhemmista pelkäsi konkreettisesti lastensa menettämisestä eron yhteydessä. Entinen puoliso oli esimerkiksi uhannut karata lasten kanssa ja estää tapaamiset. Joillekin vanhemmilla tapaamissopimusten rikkomiset ja lasten tapaamisten estämiset olivat jo totta. Vanhemmat olivat usein myös pettyneitä ammattiauttajiin: apua vaikeisiin ristiriitoihin oli haettu eri paikoista, mutta sitä ei saatu. Jos apua oli saatu, se oli ollut riittämätöntä tai koettiin puolueelliseksi. 2.2. Huoli lapsesta Moni vanhempi toi esiin huolensa siitä, miten ero oli vaikuttanut lapsiin. Lapsi saattoi esimerkiksi ikävöidä näkyvästi muualla asuvaa vanhempaa tai käyttäytyä haastavasti palatessaan tapaamasta toista vanhempaansa. Joitakin äitejä huoletti tilanne, jossa vauvaikäinen lapsi olisi pitänyt antaa isän hoitoon tämän uuteen kotiin. Tilanne tuntui ristiriitaiselta siksi, että äidillä oli samanaikaisesti halu auttaa ja tukea lapsen ja muualla asuvan isän suhdetta, mutta lapsi tuntui vielä liian pieneltä ympäristön vaihdokseen ja olemaan äidistä erossa. Erityisen huolestuneita vanhemmat olivat silloin, jos he tiesivät, että lapsen ei välttämättä ole hyvä olla toisen vanhemman luona. Näiden yhteydenottajien mielestä toinen vanhempi ei ymmärtänyt lapsen tarpeita tai osannut katsoa asioita lapsen näkökulmasta. Heidän näkemyksensä mukaan toinen vanhempi saattoi pitää yllä tiukkaa, epäkunnioittavaa kuria ja haukkua lasta. Lapsella saattoi olla myös puutteita perusasioissa, kuten ruuassa, vaatetuksessa ja nukkumisessa. Joissakin tapauksissa kerrottiin, että pieni lapsi oli saattanut jäädä yksin toisen vanhemman luona tai joutua muuten ikätasoonsa nähden liian vaikeisiin tilanteisiin. Muita lapsiin liittyviä huolia aiheuttivat myös entisen puolison päihteidenkäyttö, mielenterveysongelmat ja epäilty väkivaltaisuus tai muu lapsen kaltoinkohtelu. Monia tapauksia yhdisti se, ettei lapsen vanhemmilla ollut kunnollista keskusteluyhteyttä lapsen asioissa. Joissakin tilanteissa entinen puoliso väisteli lapsiin liittyvää vastuuta tai käytti lapsensa asioita väärin rangaistakseen entistä puolisoa. Yhteyttä lapsen asioissa pidettiin vähän, jos ollenkaan. Näissä tilanteissa huoli ja toimiminen lapsen edun mukaisesti lankesivat useimmiten vain toisen vanhemman harteille. Osa vanhemmista pohti sitä, miten toimia tilanteessa, jossa muualla asuva vanhempi oli katkaissut suhteensa lapseen: pitäisikö mielikuvaa vanhemmasta pitää lapselle yllä vai olisiko parempi lakata puhumasta tästä, jotta ikävä laantuisi. Yhteyttä ottivat myös isovanhemmat, joita huolestutti lapsen elämä eron jälkeen. He kokivat, että vanhemmat eivät ottaneet riittävästi vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuuden tunteesta, mutta heidän oli erittäin vaikea puuttua tilanteeseen. Isovanhemmat kuvasivat lapsen elämää kahden kodin välillä repaleiseksi ja liian vaihtelevaksi. 2.3. Kun lapsi ei halua tavata Jotkut eron kokeneista yhteydenottajista kokivat tuskallisena sen, että oma lapsi ei halunnut tavata tai olla tekemissä yhtä usein kuin ennen. Osa lapsista, iästä riippumatta, kieltäytyi tapaamasta toista vanhempaa esimerkiksi tilanteessa, jossa erosta oli kulunut vain vähän aikaa tai silloin, kun vanhemmalla oli jo uusi puoliso tai perhe. Jos lapsi ei halunnut tavata vanhempaansa, syynä olivat usein lapsen kokemat tiukat säännöt toisen vanhemman luona. Lapset saattoivat kieltäytyä tapaamasta vanhempaa myös siksi, että toinen vanhempi oli puheillaan saanut lapsen suhtautumaan kielteisesti toiseen vanhempaan. Vanhemmille olivat vaikeita myös tilanteet, joissa murrosikäinen nuori pallotteli vanhempiensa välillä ja halusi muuttaa asumisjärjestelyjä tiuhaan. Toisaalta osa vanhemmista kantoi huolta entisen puolison vanhemmuudesta: miten tukea toisen vanhemmuutta, kun lapsi ei halua tavata tätä. Kun lapsi oli haluton tapaamaan vanhempaa, vanhemmat pelkäsivät menettävän vanhemmuutensa ja etääntyvän lapsista. Heillä oli voimakas halu tavata lapsia ja olla osa heidän elämäänsä. 2.4. Asema uusperheessä Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun ottivat yhteyttä myös uuden parisuhteen ja uusperhe-elämän aloittaneet vanhemmat. Heidän huolensa liittyivät 8 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
erityisesti perheen ihmissuhteisiin ja yhteisen kodin pelisääntöihin. Jotkut vanhemmat kokivat, että aluksi kahden perheen yhteen sovittaminen oli sujunut suhteellisen hyvin, mutta myöhemmin oli alkanut ilmaantua haasteita. Uusperheen uusi puoliso saattoi kokea oman asemansa ja roolinsa perheessä epäselväksi ja olonsa ulkopuoliseksi. Yhteentörmäyksiä tuli usein puolison lasten kanssa esimerkiksi kotitöistä ja muista perheen tavoista. Uuden puolison asemassa yhteyttä ottaneet kokivat, ettei oma puoliso tukenut tarpeeksi vaan jättäytyi kiistatilanteissa ulkopuolelle. He kaipasivat puolisoltaan myös rajan vetämistä parisuhteen ja lasten välille: lapsilla ei saisi olla mahdollisuutta tulla aikuisten väliin ja vaikeuttaa parisuhdetta. Toisaalta uusperheen toista vanhempaa taas huoletti se, etteivät uusi puoliso ja lapsi tulleet toimeen keskenään. Vaikka erimielisyydet ja riidat heidän välillään saattoivat olla huomattavia ja näkyviä, vanhemmasta tuntui vaikealta mennä puolison ja lapsen väliin. Uusperheen ihmissuhdehuolia aiheuttivat myös entiset puolisot, joilla oli uusissa perheissä vielä vahva asema lasten kautta. Erityisesti uudet puolisot kokivat entisten puolisoiden toiminnan ja aseman itselleen haasteellisena. 2.5. Vaikea ero miten toimia vanhempana? Lapsen myönteisen kehityksen kannalta olisi tärkeää, että eron jälkeen vanhemmat pystyisivät jatkamaan vanhemmuussuhdettaan ja toimimaan vanhempina mahdollisimman johdonmukaisesti ja linjassa keskenään. Vanhempia syytetään erossa usein lasten käyttämisestä pelinappuloina ja lapsen aseman ja maailman ymmärtämättömyydestä aikuisten välisissä ristiriidoissa. Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tulleiden yhteydenottojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että eroissa on harvoin kyse vanhempien välisestä tasavertaisesta kamppailusta, jossa lapsilla pelattaisiin tietoisesti. Usein kyseessä on jonkinasteinen epätasapaino, jossa toinen vanhemmista hallitsee tilannetta manipuloiden, käyttäytyen uhkaavasti tai aggressiivisesti entistä puolisoaan tai lapsiaan kohtaan. Näissä tilanteissa aggression kohteeksi joutuneet vanhemmat näyttävät jäävän kovin yksin. Useat yhteydenottajat viestittivät, ettei heillä ole keinoja avioeron jälkeiseen tilanteeseen tai että he ovat pettyneet ammattipalveluihin. Apua ja tukea tilanteen hallitsemiseen ei saatu mistään. Myös uusperheissä kärsittiin tukipalvelujen riittämättömyydestä. Äiti- tai isäpuoli saattoi tuntea suurta huolta esimerkiksi siitä, että puolison lapsi oireili voimakkaasti, mutta hänelle ei ollut juridista asemaa tai mahdollisuutta puuttua tilanteisiin. Vaikeissa avioeroissa vanhemmat kaipaavat tukea selvitäkseen kuormittavasta tilanteestaan. He tarvitsevat myös konkreettisia neuvoja siihen, miten toimia tilanteissa, joissa toinen vanhempi ei toimi lapsen edun mukaisesti. Tukea eronneille Hae sinnikkäästi itsellesi tukea ja apua. Muutokset koettelevat aikuista niin henkisesti kuin fyysisesti. Pysy aikuisena lapsellesi ja hae apua, jotta jaksaisit. Kriisissä ei pidä uskoutua omalle lapselleen vaan aikuisille ystäville ja sukulaisille tai ammattiauttajalle. Muista, että kriisi vie aikuisten voimavaroja. Lapsi ei tällöin välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa. Puhu yhdessä lapsen kanssa vaikeasta tilanteesta, mutta vältä toisen vanhemman mustamaalaamista. Kun asiasta voi puhua avoimesti, kukaan ei jää tuntojensa kanssa yksin. Pidä arki mahdollisimman samanlaisena kuin ennen. Tavallinen arki, rutiinit, kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämä, harrastukset, juhlapyhät ja perheen omat rituaalit luovat tunnetta pysyvyydestä ja kuulumista ulkopuoliseen maailmaan. Yritä jaksaa ottaa vastaan lapsen tai nuoren tunnekuohu. Anna lapsen ja nuoren purkaa mieltään kuohuttavat ajatukset ja tunteet. Älä lamaannu ja syyllisty, vaikka tiedät, että syy lapsen pettymykseen on teille tapahtuneissa asioissa. Elämä on välillä yllättävää, eikä vakuutusta kriisien varalle ole olemassa. Aikuinen kantaa vastuunsa kuuntelemalla lasta. Hyväksy se, että elämäntilanne on ainakin hetkellisesti kuormittava ja herättää kaikissa voimakkaita tunteita. Lapsi, nuori ja aikuinen kokevat avuttomuutta, vihaa, raivoa, pelkoa, mutta myös huojennusta ja iloa. Kohtaamaton tunne voi ilmetä esimerkiksi ahdistuksena, univaikeuksina ja pelkoina silloin, kun ihminen yrittää väistellä omia ajatuksiaan. Jos uskaltaa kohdata omat tunteensa ja sallia saman muillekin, perhe on jo uuden alun kynnyksellä. Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 9
3. Muu MLL:n vanhemmuuden tuki verkossa 3.1. Vanhempainnetti-sivusto MLL tarjoaa vanhemmuuden ja kasvatuksen tueksi myös Vanhempainnetti-sivuston (www.mll.fi/vanhempainnetti), johon on koottu kattavasti tietoa 0 18-vuotiaiden lasten ja nuorten kehityksestä sekä käytännön tukea ja vinkkejä arjen hallintaan. Sivustoa voivat maksutta hyödyntää paitsi vanhemmat myös lasten ja lapsiperheiden parissa työskentelevät ammattilaiset ja vapaaehtoiset. Vuonna 2011 Vanhempainnetissä käytiin 424 052 kertaa eli noin 1 190 kertaa päivässä. Kävijämäärät kasvoivat edellisestä vuodesta lähes 200 000 kävijällä, mikä tarkoittaa noin 470 kävijän lisäystä päivässä edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2011 sivustolle lisättiin tekstit seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren tukemisesta. Sivuston käyttäjiltä saatiin viime vuonna 39 palautetta. Valtaosassa tiedusteltiin mahdollisuudesta saada Vanhempainnetin materiaaleja painettuina tai jollain muulla kielellä. Tietotekstien ja oma-apuvälineiden ohella Vanhempainnetti tarjoaa keskustelufoorumin eri-ikäisten lasten vanhemmille. Auttavien puhelin- ja nettipalvelujen työntekijät valvovat ja moderoivat ennakolta keskustelupalstalle tulevia viestejä. Osa Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun päivystäjistä myös kommentoi keskustelufoorumin kirjoituksia ja aktivoi keskusteluja osana päivystystyötä. Vuonna 2011 sivuston keskustelupalstalle tulleita viestejä käytiin lukemassa yhteensä noin 66 000 kertaa. Ylivoimaisesti seuratuin oli Murrosikäisen vanhempana -palsta. 3.2. Ryhmächat ja teemaryhmäkokeilut Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu kartoitti mahdollisuuksia laajentaa vanhemmuuden tukea chat-keskusteluihin. Keväällä 2011 vanhemmille toteutettiin yhteistyössä Tukinet-verkkopalvelun kanssa kaksi reaaliaikaista keskusteluryhmää, joiden aiheet liittyivät lasten kaverisuhteisiin ja vanhemmuuden kipukohtiin. Syksyllä 2011 keskustoimisto suunnitteli ja toteutti yhdessä Tukinetin kanssa puolentoista kuukauden mittaisen maksuttoman, suljetun teemaryhmän, Lapsen elämä netissä. Teemaryhmä suunnattiin 11 17-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille, joita askarruttivat mediaan ja erityisesti lasten ja nuorten nettimaailmaan liittyvät kysymykset. Ryhmä tarjosi sekä vertais- että asiantuntijatukea ajankohtaisiin media-aiheisiin, kuten pelaamisen hallintaan, kiusaamiseen netissä sekä sekä television, elokuvien ja netin haitallisten sisältöjen käsittelemiseen kotona. Ryhmään osallistuneita vanhempia askarruttivat eniten pelaamiseen ja sen rajoittamiseen liittyvät asiat, joihin he erityisesti kokivat tarvitsevansa tukea. Soittaja kiitti paljon, sanoi olon helpottuneen. 10 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
4. Helpline: apua lapsen mediakasvatukseen Mannerheimin Lastensuojeluliitto on vuodesta 2007 alkaen toteuttanut yhteistyössä Pelastakaa Lapset -järjestön ja Viestintäviraston kanssa EU:n rahoittamaa hanketta, joka vahvistaa lasten, nuorten ja vanhempien nettitaitoja. MLL vastaa hankkeessa Helpline-toiminnosta, jota on toteutettu vuoden 2011 alusta alkaen osana Vanhempainpuhelinta ja nettikirjepalvelua. MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset päivystäjät tarjoavat vanhemmille apua myös lasten ja nuorten mediaan ja erityisesti netinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä ja huolissa. Vuonna 2011 Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tuli yhteensä 78 mediaan liittyvää yhteydenottoa, joista suurin osa kosketti lasten ja nuorten nettimaailmaa. Vanhempia askarruttivat ennen kaikkea pelaamiseen liittyvät asiat. Kääntöpuolena vanhempia mietityttivät liialliseen netinkäyttöön, erityisesti pelaamisen rajoittamiseen liittyvät asiat. Ajankäytön rajoittamisen lisäksi vanhemmat pohtivat pelien ikärajamerkintöjä, jotka auttavat valitsemaan lapsen ikään ja kehitystasoon sopivan pelin. Lisäksi vanhempia mietityttivät television ja netin haitalliset sisällöt ja niistä puhuminen kotona. Lapsi on voinut nähdä kotona tai kaverin luona jotain pelottavaa; esimerkiksi kaveriporukalla on katsottu kauhuelokuva, joka on jäänyt mieleen kummittelemaan. Lapsen pelko voi näkyä eri tavoin, esimerkiksi nukahtamisvaikeuksina. Vanhempia hämmästytti myös se, että lööpit, uutiset tai tv-ohjelmat, joita vanhemmat eivät koe pelottaviksi ja jotka esitetään lapselle soveltuvana katseluaikana, saattavat pelottaa lasta. Ikärajamerkinnät suojelevat lasta Lapset pelaavat pelejä sisarusten ja kavereiden kanssa yhdessä ja ne ovat pääosin hauskaa ajanvietettä. Sosiaalisten taitojen oppimisen lisäksi pelaaminen kehittää hyödyllisiä taitoja, esimerkiksi kielitaitoa ja ongelmanratkaisukykyä. Vuoden 2012 alusta astui voimaan uusi kuvaohjelmalaki, jonka tarkoituksena on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitoilta. Ikärajojen sisältömerkinnät kertovat lapsille haitallisesta sisällöstä (väkivalta, ahdistus, seksi, päihteidenkäyttö). Ikärajoihin on syytä suhtautua vakavasti, sillä ne eivät ole suosituksia vaan varoituksia lapsen kehitykselle sopimattomasta sisällöstä. Siksi vanhempien kannattaa noudattaa niitä tarkasti. Lisäksi on hyvä muistaa, että lapsissa on yksilöllisiä eroja: lasta voi pelottaa myös sisältö, joka on luokiteltu lapsen ikätasolle sopivaksi. Pelkät ikärajat eivät siis aina kerro riittävästi sisällöistä, vaan peleihin ja niiden välittämään arvomaailmaan on hyvä tutustua itse ennen pelin luovuttamista lapselle. Kodin mediakasvatus on ennen kaikkea vuoropuhelua, mutta vanhemman tehtävä on myös valvoa ja tarvittaessa rajoittaa tietokoneella olemista. Se, että vanhempi uskaltaa olla aikuinen ja ottaa vastuun, luo lapselle turvalliset rajat, jotka pitävät horjuttamisesta huolimatta. Kuten kaikista lapsen elämään kuuluvista asioista, niin myös netti- ja mediamaailmasta on tärkeää keskustella kotona, jotta lapsi oppii arvioimaan ja kyseenalaistamaan mediasisältöjä. Lisätietoa: Vanhempainnetin Lapset ja media -osio: www.mll.fi/vanhempainnetti/lapsetjamedia Elokuvien ja televisio-ohjelmien muuttuneet ikärajat: www.ikarajat.fi PEGI-ikäluokitusmerkinnät: www.pegi.info Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 11
5. Päivystystoiminta vuonna 2011 Vuonna 2011 Vanhempainpuhelimessa ja nettikirjepalvelussa toimi 40 päivystäjää, jotka vastasivat vanhempien yhteydenottoihin Helsingin päivystyspisteessä. Vuoden aikana järjestettiin kaksi peruskoulutusjaksoa, joissa koulutettiin 13 uutta päivystäjää. Vapaaehtoiset päivystäjät haastateltiin ennen 30 tunnin mittaista peruskoulutusta. Peruskoulutuksen lisäksi päivystäjille tarjotaan vuosittain täydennyskoulutuksia erilaisista teemoista. Vuonna 2011 järjestettiin viisi täydennyskoulutusta, joiden teemoina olivat muun muasssa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomessa, riippuvuudet sekä lapsi ja nuori vanhempien eron keskellä. Osana EU:n rahoittamaa Finnish Internet Awaraness and Safety -projektia (FI- AS) vapaaehtoisia päivystäjiä koulutettiin ja ohjattiin tunnistamaan lasten ja nuorten nettielämään liittyviä ilmiöitä ja keskustelemaan niistä vanhempien kanssa. Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun päivystäjille tuotettiin myös päivystystyön tueksi laaja lasten ja nuorten mediankäyttöä esittelevä materiaali. Vanhempainpuhelimessa ja nettikirjepalvelussa yhteydenottoihin vastataan päivystäjäryhmissä, joita ohjaa aina MLL:n työntekijä. Päivystäjillä on siten mahdollisuus saada välitöntä tukea ja palautetta MLL:n työntekijältä sekä oppia muiden päivystäjien kokemuksista. Ohjatussa ryhmämuotoisessa päivystyksessä päivystäjillä on myös tilaisuus purkaa tunnelmiaan päivystysvuoron aikana, jotta yhteydenotot eivät jäisi painamaan mieltä. Syksyllä Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu otti käyttöön yhden uuden arkipäivän lisävuoron maanantaisin, jolloin puhelin päivystää klo 10 13. 5.1. Vanhempien palaute Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tulee jatkuvasti yhteydenottajilta palautetta: Vuonna 2011 lähes neljännes (23 prosenttia) yhteydenottajista antoi palautetta puhelun päätteeksi tai luettuaan saamansa vastauskirjeen. Suurin osa puhelupalautteesta oli kiitosta. Soittajat kiittivät kuuntelusta ja keskusteluavusta, tuesta ja rohkaisusta sekä uusista näkökulmista. Moni yhteydenottaja koki, että jo pelkkä ajatusten purkaminen ääneen helpotti; jotkin puhelut olivat alkaneet itkuisina, mutta päättyivät levollisemmalla ja toiveikkaalla mielellä. Kirjepalvelun vastauskirjeistä saatu palaute oli poikkeuksetta positiivista. Päivystäjät saivat kiitosta asiaan paneutumisesta ja uusista näkökulmista. Myös palvelun olemassaolosta kiitettiin. Moni yhteydenottaja kiitti jo kirjettä kirjoittaessaan siitä, että joku jaksaa lukea hänen ajatuksiaan ja vielä vastata niihin. Saatujen palautteiden perusteella Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun merkitys yhteydenottajille voi olla hyvin suuri. Moni yhteydenottaja koki, että jo pelkkä ajatusten puhuminen ääneen tai niistä kirjoittaminen oli helpottavaa ja auttoi jäsentämään omaa tilannetta. Yhteydenotto oli saanut vanhempia myös hakemaan lisää apua ammatilliselta taholta. Soitin ensimmäistä kertaa ja jännitti. Hyvä kuitenkin, että soitin. Tästä oli apua. 12 Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011
Liite Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet Vanhempainpuhelin ja nettikirjepalvelu kuuluvat Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukuntaan (PuhEet). Eettisissä periaatteissa määritellään PuhEetiin kuuluvien yhteisöjen tarjoaman palvelun luonne sekä oikeudet ja velvollisuudet niin yhteydenottajalle, päivystäjälle kuin taustaorganisaatiolle. Eettiset periaatteet löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta www.mll.fi/puheet. Periaatteet on tiivistetty seuraaviin kolmeen kohtaan: 1. Palvelusta ja sen laadusta vastaa ylläpitäjäyhteisö, joita voivat olla yhdistykset, säätiöt ja uskonnolliset yhdyskunnat. Toiminta on yleishyödyllistä eikä palvelun ylläpitäjäyhteisö saa siitä taloudellista hyötyä. 2. Yhteydenottajalle tarjotaan mahdollisuutta tulla kuulluksi kyseiseen palveluun kuuluvissa asioissa. Palvelussa toteutuvat luottamuksellisuus, nimettömyys ja yhteydenottajan kunnioittaminen. 3. Päivystäjä on vapaaehtoinen tai palkattu, palvelun ylläpitäjäyhteisön tehtävään valitsema ja kouluttama henkilö, joka saa tehtäväänsä tukea ja ohjausta. Päivystäjällä on oikeus pysyä nimettömänä ja olla suostumatta epäasialliseen kohteluun. Vanhempainpuhelimen ja nettikirjepalvelun vuosiraportti 2011 13
Vanhempainpuhelin 0600 122 77 (0,08 e/min. + pvm/mpm) ma 10 13 ti 10 13, 17 20 ke 10 13 to 14 20 Nettikirjepalvelu www.mll.fi/vahempainnetti