Lopšengan kylä Lopšengan kylä sijaitsee Arkangelin alueella, Äänisen niemimaan itärannikolla. Alue tunnetaan paikallisten asukkaiden kesken nimellä Kesäranta. Entisten aikojen pomorit (Vienanmeren rannikkoseutujen venäläissukuiset asukkaat) jakoivat meren rannikkolinjan useaan osaan navigaation avuksi. Muita rantoja ovat Talvi-, Vienan-, Äänisen- ja Mezeninranta. Lopšenga on pomorikylien tapaan rakennettu meren ääreen, ja sen talot seisovat paikoittain 50-100 metrin etäisyydellä vesirajasta. Meren suunnalta katsoen avautuu erikoinen näkymä: vanhat, kauniisti maalatut puutalot seisovat vihreiden kukkuloiden muodostamaa taustaa vasten, ja sitä ympäröivät molemmilta puolilta kuusien ja mäntyjen tummat latvat. Läheisyydessä on myös järviä kuten Lopšengskoje, Zadnjeje ja Kamennoje, sekä puhdasvetisiä jokia ja puroja. Avoimen meren läheisyys luo raikkaan ilman. Kulkuyhteydet Matka Arkangelista on noin 150 km. Pääkuljetusväline Arkangelin ja Lopšengan välillä on pienlentokone АН-2. Yhdensuuntainen lentolippu maksaa (vuonna 2011) noin 60 euroa. Kesäaikaan kylälle pääsee myös maantietä pitkin Arkangelista. Ensin autolla tai linja-autolla Onegan suuntaan Ludan kylälle saakka, sitten lautalla Una-lahden yli ja sen jälkeen pehmeää hiekkatietä pitkin Lopšengaan. Tämä matka linja-autolla maksaa noin 20 euroa ja kestää 6-8 tuntia riippuen sääolosuhteista ja linja-auton kunnosta. Talvisaikaan, jolloin Una-lahti jäätyy, saman matkan voi suorittaa kokonaan autolla. Matkaohjeet: Heinäntekijän polun historia Kesällä 2010 kansainvälisen luontoleirin osallistujat tekivät luontopolun Lopšengan kylästä Heinäjärvelle (Озеро Сенное). Polku sijaitsee osittain suunnitellun Äänisniemen kansallispuiston alueella ja kulkee sellaisten metsien ja soiden läpi, joista kyläläiset ovat vuosisatojen varrella korjanneet heinää ja puuta omiin tarpeisiinsa. Lopšengan asukkaat ovat myös käyttäneet tätä polkua kuljetessaan talvisaikaan heinää, jota he korjasivat metsäniityiltä jopa 10-15 km etäisyydellä kylästä. Kyläläiset kulkevat vielä nykyään tätä samaa polkua marja- ja sienipaikoilleen sekä metsästys- ja kalastusretkilleen. Jos haluat kulkea polun alusta loppuun, matka kestää noin kaksi päivää. Silloin kannattaa ottaa mukaan teltta ja muut yöpymistarpeet. Matkalle tarvitset myös GPS-laitteen, jonka avulla pystyt löytämään polun rastit niiden koordinaattien avulla. Polku on tehty maksimaalisen kevyillä rakenteilla luontoa säästämään, eli siltä puuttuvat kokonaan kyltit ja muut maastomerkinnät. Kutsumme sinut nyt mukaan tälle ainutlaatuiselle pomorien reitille.
1 Rajaton niitty N 640 58.496 E 037041.270 Tällä paikalla on mahdotonta olla pysähtymättä ihailemaan mahtavia näkymiä valtavalle heinäniitylle. Täältä avautuu myös, kuin tarjottimella, koko Lopšengan kylä ja sen takana Vienanmeri. Äänisen niemimaa on ainutlaatuinen paikka, jossa on säästynyt perinteinen pomorikulttuuri, ja jossa asukkaat elävät sopusoinnussa ympäröivän luonnon ja itsensä kanssa. Pomorit on novgorodilaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä, jotka asettuivat vuosisatoja sitten Vienanmeren rannikolle. Heistä on muodostunut oma väestöryhmänsä vain sille ominaisine elinkeinoineen, perinteineen ja uskomuksineen. 2 Pinnanmuotojen historia N 64058.560 E 037040.722 Seisot nyt kukkulan päällä, noin 150 m korkeudella. Pohjoisessa on pieni järvi ja idässä Vienanmeri. Nimenomaan täältä käsin voidaan rekonstruoida tuhansien vuosien takaisia tapahtumia. Esihistoriallisena aikana mannerjää peitti Äänisen niemimaan maapintaa useampaan otteeseen, mikä vaikutti suuresti nykyisen korkokuvan muodostumiseen. Liikkuessaan mannerjää suoritti intensiivisen hajottamistyön, muodostaen uusia ja pyyhkien vanhoja muotoja maanpinnalta. Tunnusomaisimpia pintamuotoja täällä ovat erilaiset reunamuodostumat ja harjut. 3 Suoniitty N 640 58. 902 E 037039.576 Monen vuosikymmenen ajan tällä suolla korjattiin heinää. Parempien kasvuolosuhteiden luomiseksi suo kuivatettiin ojittamalla. Nykyään kyläläiset eivät enää korjaa heinää soilla, ja ojien tilasta voidaan päätellä että suon vesitalous on palautumassa luonnontilaan. Sen seurauksena suolla ovat yleistymässä tyypilliset suolajit. 4 Kvartaalitolppa N 640 59.060 E 037039.576 Lähettyvillä on tehty poimintahakkuita. Kvartaalitolppa osoittaa kohdan, jossa metsä siirtyy kolhoosin hallinnasta leshoosin hallintaan. Paikalliset voivat tehdä kolhoosimetsässä hakkuita omiin tarkoituksiinsa ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Kvartaalitolpan jälkeen alkaa leshoosin metsä, jossa kaupalliset hakkuut ovat sallittuja. Kvartaalitolpan lähellä kasvaa kuusi- ja koivusekametsää, jonka pensaskerroksesta löytyy mustikkaa, puolukkaa, variksenmarjaa ja lisäksi kuusivitikkoa.
5 Keidassuo N 640 59.270 E 0370 39.576 Keidas- ja aapasuot eroavat toisistaan pinnanmuotojen ja vesitalouden perusteella. Suot jaetaan myös eri tyyppeihin ravinteikkuuden perusteella: eutrofisiin (sisältää paljon liuenneita mineraalisuoloja), mesotrofisiin ja oligotrofisiin (vähän mineraalisuoloja). Äänisen niemimaan soilla on tärkeä luonnonsuojelullinen merkitys. Suot kuuluvat tärkeänä osana pohjoisen havumetsävyöhykkeen luontoon ja niiltä löytyy kasvupaikkoja punaisen kirjan kasvilajeille sekä elinympäristöjä ja lisääntymispaikkoja monille eläinlajille. Niemimaan suot ovat arvokkaita marjojen (karpalon, hillan) ja lääkekasvien lähteitä. Ne ovat tehokkaita hapen tuottajia ja hiilidioksidin sitojia. 8 Taukopaikka puron vieressä N 640 59.365 E 037035.010 Tässä on paikka, jossa voit pitää tauon ja levätä. Pienellä tulentekopaikalla voit valmistaa itsellesi teetä. Sen vieressä on kivinen puro-uoma, joka on kesäisin kuiva. Lähellä on löydetty Venäjän federaation punaisen kirjan laji rusokantokääpä (Fomitopsis rosea), joka on myös vanhan metsän indikaattori. Ole äärimmäisen varovainen tulen kanssa luonnossa. Jotta huolettomuutesi ei johtaisi metsäpaloon, noudata seuraavia sääntöjä: 6 Myrskyn jälkeen N 64059.332 E 037037.745 Mystinen, varjoisa paikka polun varressa. Kun katsot vasemmalle rinnettä alas, näet pystyyn kuolleen suuren kuusen, jolla on monta latvaa. Näet myös vanhan katkenneen kuusen, jonka juurakko kohoaa polun vierellä. Luultavasti kuusi on kaatunut myrskyssä. Tässä paikassa voit tuntea luonnon voiman ja tuntea itsesi hyvin pieneksi. Harvinainen kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) kasvaa vanhan raidan kyljessä ja kertoo vanhasta metsästä sekä puhtaasta ilmasta. 7 Vanha raita N 640 59.291 E 037036.033 Tämä 80-100 -vuotias raita on luonnonsuojelullisesti arvokas. Ensinnäkin näin vanhan raidan voi nähdä todella harvoin metsässä. Toiseksi, raidalla elää paljon erilaisia sammal-, hyönteis-, ja jäkälälajeja, joista monet ovat uhanalaisia ja Venäjän federaation punaisessa kirjassa. Älä koskaan sytytä tulta kuivassa metsässä tai turvekerroksen päälle. Varmista ensin, että tulentekopaikka sijaitsee kangasmaalla (jossa maaperä kostuu hiekasta tai savesta). Ennen kuin sytytät tulen, kaiva pois ylin maakerros tulentekopaikan alta ja sen ympäriltä noin metrin säteellä. Sammuta tuli huolellisesti vedellä ennen kuin lähdet. Sen jälkeen kaiva tuhkat pois ja varmista että niiden alle ei jäänyt hehkuvaa hiiltä, siinä tapauksessa sammuta vielä kerran. Älä jätä sammutettua tulta, jos siitä nousee savua tai höyryä. Mieti jo etukäteen, mistä voit ottaa vettä tulen sammuttamiseen. Älä koskaan heitä luonnossa palavia tupakantumppeja tai tulitikkuja. Kerro myös ystävillesi ja tuttavillesi, että heidän huolettomuutensa voi aiheuttaa metsäpalon.
9 Suopuro N 64059.362 E 037033.914 12 Pahka N 64059.461 E 037031.075 Purojen ja jokien varret ovat ravinteikkaita ja monimuotoisia kasvupaikkoja, ja niissä lajien määrä on korkeampi kuin ympäröivässä metsässä. Siksi ne ovat yksi metsän avainbiotoopeista. Kuusi viihtyy purojen ja jokien ympärillä, ja tässä korvessa kuuset kasvavat suuriksi. Metsäkorte on yleisin kenttäkerroksen kasvi. Jos kuljet usein metsässä, olet varmaan nähnyt puita, joiden rungoilla on omituisia pallonmuotoisia kasvaimia. Tällaisia omalaatuisia, kaarnan alla olevia paiseita kutsutaan pahkoiksi. Tällä paikalla voit nähdä vanhalle männylle muodostuneen suuren pahkan. 10 Pakuri N 64059.386 E 037 0 32.711 13 Lähde N 64059.501 E 037029.695 Polun läheisyydessä on vanha koivu, jonka rungolla kasvaa pakuri (venäjäksi tšaga ). Pakuri on pakurikäävän aiheuttama musta kasvain, jolla uskotaan olevan lääketieteellisiä vaikutuksia. Venäjällä sitä käytetään esimerkiksi teessä sekä Karjalan balsamissa. Ainetta tulee kerätä ainoastaan elävästä koivusta. Koivun lähistöllä kasvaa kuusia, metsäkortetta, saniaisia, puolukkaa ja mustikkaa. Polkua edetessä tulet kohtaan, jossa on monia lähteen indikaattorilajeja. Vesi virtaa maan alla, mutta kasvisto kertoo, että kohdassa on lähde. Kuivuneessa kuusessa on harvinaisen pohjantikan (Picoides tridactylus) syönnösjälkiä. Lähteen kohdalla kasvaa myös lehväsammalta ja paljon lehtoukonhattua (Aconitum septetrionale). 11 Vanha silta N 64069. 295 E 037031.677 Vanha silta oli tärkeä paikallisille asukkaille vielä lähimenneisyydessä, jolloin sen kautta kuljetettiin talvisaikaan heinää metsäniityiltä kylään. Vaikka se näyttääkin vaatimattomalta, sillan rakennelmat on suunniteltu sillä tavoin, että se kestää hevosia ja jopa suurta heinäkuormaa. 14 Heinäjärvi N 64059.567 E 037029.053 Heinäjärveltä (Озеро Сенное) on noin 15 km Lopšengan kylään. Vielä Neuvostoliiton aikaan järven ympäristössä harjoitettiin perinteisiä elinkeinoja: täällä korjattiin heinää, kalastettiin, metsästettiin vesilintuja sekä teeriä lähimetsässä. Järvi sijaitsee vanhan metsän keskellä ja vaikuttaa suotuisasti tärkeiden metsäbiotoopien säilymiseen. Tälle ihanalle paikalle polun loppupäässä voit pystyttää teltan ja jäädä yöksi. Järven vieressä, polun varrella on lähde, jossa voi sammuttaa janonsa ja ottaa mukaansa kylmää, kirkasta lähdevettä.
Kiitokset: Polun rastit löysivät ja kuvasivat venäläis-suomalaisen luontoleirin osallistujat: Aleksander Pavlovskij, Aleksandra Kuljasova, Marija Kuljasova, Darija Kuljasova, Anna Lyčagina, Dmitrij Furman, Irina Opokina, Jelena Pilipenko, Nadežda Sokolova, Anna Ušakova, Svetlana Ušakova, Stanislav Maltsev, Teemu Mustasaari, Kirsi Eskelinen, Anna Kotaviita, Anna Kuhmonen, Jaakko Junikka sekä Birthe Weijola. Erityiskiitokset kuuluvat leiriin osallistuneille asiantuntijoille: Olli Turunen (Suomen Luonnonsuojeluliitto), Artëm Stolpovskij (WWF Archangelsk), Antonina Kuljasova (Center for Independent Social Research, Pietari), Aleksej Ovčinikov (Pomorskoje vosroždenie, Arkangelin alue), Lopšengan koulun rehtorille Vera Fedotovalle sekä paikalliselle oppaallemme Mikhailille. Kartta polusta: Tekniset ohjeet: Koordinaatit ovat WGS84 järjestelmän mukaiset. Huomioi, että GPSyhteyden tarkkuus riippuu säästä. On mahdollista, että GPS-laitteesi näyttää oikeaa lukemaa, mutta et näe rastia. Mikäli näin tapahtuu, katsele ympärillesi ja haravoi ympäristöä katseellasi. Yhteystiedot: Aetas/Этас» Smolnij Bujan 18-3-1 puh. +7(812)295 273 s-posti: aetas@atnet.ru www.aetasarh.net Luonto-Liitto ry Annankatu 26 A 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi Lopšengan kylän nettisivut: www.lopshenga.ru Esitteen toimitus ja taitto: Anna Ushakova Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ulkoasiainministeriön ja Euroopan Komission Youth in Action-ohjelman rahallisesti tukemana, 2011