Mitä voidaan oppia muiden kuntien ja alueiden maahanmuuttostrategioista ja ohjelmista? VTT Timo Aro ja VTM Anna Laiho 26.6.2013
2 1. ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN Tämä selvitys on tehty Hyria Oy:n Mosaiikki -projektin toimeksiannosta. Hankkeen keskeiset rahoittajat ovat Euroopan Sosiaalirahasto ja Uudenmaan ELY-keskus. Selvityksessä analysoitiin 20 eri kuntien, seutukuntien ja maakuntien maahanmuuttostrategiaa, monikulttuurisuus- ja kotoutumisohjelmaa. Lisäksi peilattiin maahanmuuttoa erikseen viiden maakuntaohjelman sisällön kautta. Analyysin kohteena olevat ohjelmat on esitelty taulukossa 1. Selvitys jakautuu tilastolliseen ja laadulliseen osioon, jotka yhdessä muodostavat tulkintoihin vaikuttavan kokonaisuuden. Tilastollisessa osiossa analysoitiin yleisesti maahanmuuton kasvavaa merkitystä 2000-luvulla ja pureuduttiin sen jälkeen selvitysalueen kuntien maahanmuuton määrään ja rakenteeseen vuosina 2000-2012. Laadullisessa osion tavoitteena oli identifioida eli tunnistaa eri alueiden strategioiden ja ohjelmien perusteella sellaisia hyviä käytäntöjä, toimintamalleja, kokemuksia, tuotoksia ja tuloksia, joita voidaan hyödyntää neljän Keski-Uudenmaan kunnan ja kolmen Riihimäen seudun kunnan maahanmuutto- ja monikulttuurisuusohjelmien laadintaan liittyvässä prosessissa tai tausta-aineistona. Tavoitteena oli nostaa jokaisesta strategiasta ja ohjelmasta aluetasosta riippumatta esiin keskeisiä käytännön toteuttamiseen liittyviä näkökulmia ja sitä kautta keskeisiä kehittämistarpeita. Laadullinen sisällönanalyysi toteutettiin niin sanotulla meta-analyysillä. Selvityksen kohteena olivat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava ja Nurmijärvi Keski-Uudeltamaalta ja Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki Kanta-Hämeestä. Selvitysalueella asui noin 207 600 asukasta huhtikuun lopussa 2013. Analyysin kohteeksi valittiin paikallisia, seudullisia ja maakunnallisia maahanmuutto-, monikulttuurisuus- tai kotoutusohjelmia eri puolilta Suomea. Analyysin kohteena oli ohjelmia sekä suurista, keskisuurista ja pienistä kaupungeista että seudullisia ja maakunnallisia ohjelmia. Analyysin kohteeksi valittiin tutkimuksellisista syistä tietoisesti väestöpohjaltaan ja sijainniltaan toisistaan poikkeavia heterogeenisiä alueita. Näin analyysiin saatiin mukaan sellaisia alueita, joilla on yhtäältä pitkäaikaisempaa kokemuksellista ja tuloksellista tietoa maahanmuutosta ja toisaalta alueita joissa maahanmuuton edistäminen on alkutekijöissään. Tavoitteena oli monipuolisen kohdejoukon avulla tunnistaa mahdollisimman kattavasti sellaisia tekijöitä, joilla saattaa olla käytännön merkitystä Keski-Uudenmaan ja Kanta-Hämeen kunnissa. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin tietokanta eri aluetason ohjelmista ja strategioista. Aineisto kerättiin sähköiseen muotoon. Ensivaiheen aineistoon perehtymisen ja läpikäymisen jälkeen tehtiin yksityiskohtainen, analyyttinen ja järjestelmällinen syväanalyysi hyödyntämällä metodisena menetelmänä niin sanottua meta-analyysiä. Meta-analyysi on tilastollinen menetelmä, jonka avulla etsitään laajasta aineistosta isoja päätelmiä yhdistämällä aiempia samaa asiaa tai teemaa käsitelleitä tutkimustuloksia. Tavoitteena
3 on saada aikaan synteesi, joka antaa tutkittavista kysymyksistä eli selvityksen kohteena olleista maahanmuuttostrategioiden ja ohjelman keskeisestä sisällöstä vahvempaa näyttöä kuin pureutumalla yksittäisen alueen yksittäiseen strategiaan tai ohjelmaan. Taulukko 1. Analyysin kohteena olevat ohjelmat ja strategiat Ohjelman nimi Kunnallinen ohjelma Seudullinen ohjelma Alueellinen ohjelma Helsinki Monimuotoisuus ja maahanmuutto-ohjelma X Kotoutuminen Kuopioon toimenpideohjelma X Savonlinnan kaupungin maahanmuuttajien kotouttamisohjelma 2011-2014 X Oulu tavoitteena kansainvälinen työvoima ohjelma X Kouvolan maahanmuutto-ohjelma 2010-2016 X Espoon monikulttuurisuusohjelma 2009-2015 X Vantaan monikulttuurisuusohjelma X Hämeenlinnan kaupungin monikulttuurisuusohjelma 2012-2015 X Lieksan kaupungin maahanmuuttostrategia 2020 X Pieksämäen maahanmuutto-ohjelma X Kauhajoen seudun maahanmuuttostrategia X Järvi-Pohjanmaan yhteis-toiminta-alueen maahan-muuttostrategia ja kotoutta-misohjelma X Ylä-Savon kuntien yhteinen maahanmuuttajien kotouttamisohjelma 2011-2015 X Pietarsaaren seudun kotouttamisohjelma X Lappeenrannan seudun maahanmuutto-ohjelma 2008-2015 X Itä-Suomen maahanmuutto-strategia 2014 (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu) X Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2010-2015 X Pohjanmaan ja Keski-Pohjan-maan työperäisen maahan-muuton strategia X Pirkanmaan maahanmuut-topoliittinen puiteohjelma X Lapin maahanmuuttostrategia 2017 X
4 Kuviossa 1 esitetään selvityksen toteuttamiseen liittyvät aineistot ja selvityksen toteuttamisen vaiheet. Kuvio 1. Selvityksen toteuttamisen vaiheet Meta-analyysiin valittiin viisi keskeistä tutkimuskysymystä tai teemaa, joiden kautta analysoitiin kaikkia aineistoon kuuluvia maahanmuuttostrategioita ja ohjelmia. Metaanalyysin keskeiset tutkimuskysymykset olivat seuraavat: I. Maahanmuuttajien koulutuksen kehittäminen, II. III. IV. Maahanmuuttajien työllistymisen edistäminen Työperäisen maahanmuuton edistäminen Alueen vetovoiman ja houkuttelevuuden edistäminen V. Suvaitsevaisten arvojen ja asenteiden sekä hyvien etnisten suhteiden edistäminen.
5 2. MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Maahanmuuttajien kotoutumisen juridiset näkökulmat liittyivät kotouttamislakiin ja kotouttamissuunnitelmaan. 2.1 Kotoutumislaki Laki kotoutumisen edistämisestä annettiin 31.12.2010 ja se astui voimaan 1.9.2011. Kotoutumislain 32 :n mukaan kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava kotoutumisen edistämiseksi ja monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi kotouttamisohjelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja jota tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Soveltamisala koskee kaikkia eri perustein kuntaan tulleita maahanmuuttajia. Uutena asiana laissa on muun muassa se, että kunnalla on kokonais ja koordinaatiovastuu maahanmuuttajien kotouttamisasioissa. Kunnan kotouttamisohjelma voi olla kunnallinen tai seudullinen. Kotouttamisohjelma otetaan huomioon kuntalain (365/1995) 65 :n mukaista talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. Kotoutumislain 33 pykälässä määritellään tarkemmin, mitä kunnan kotouttamisohjelma voi sisältää. Sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on sisältää suunnitelma siitä, miten kunnan yleiset palvelut toteutetaan maahanmuuttajille soveltuvina. Kunnalla on velvoite laatia ja laatiminen edellytys jatkossa valtion pakolaisista maksettavien kuntakorvausten maksamiselle Lisäksi keskinäinen työnjako kunnan kotouttamisasioissa täsmennetään, mutta lähtökohtana on se, että kaikki kunnan toimialat tulee olla mukana tekemässä kotouttamistyötä. Lisäksi kunnan aloitteesta mukaan voidaan kutsua, TE-toimiston, Kelan, poliisin ja 3.sektorin edustajat. Monialaista yhteistyötä vahvistetaan mm. paikallisten neuvottelukuntien asettamisella kotouttamisen suunnitteluun ja toimeenpanoon. Ely-keskus seuraa kotouttamisohjelmia ja valtakunnallisesti toteutetaan kunnilla kotoutumispalveluiden seurantakyselyjä Kunnan tehtävät ovat seuraavat (30 ): Kokonaisvastuu kotoutumisen edistämisen kehittämisestä, suunnittelusta ja seurannasta Maahanmuuttaja kunnan asukkaana on lähtökohtana kotoutumisen edistämisess Huolehdittava, että palvelut soveltuvat maahanmuuttajille Huolehdittava, että toimenpiteet ja palvelut järjestetään tarvetta vastaavasti Huolehdittava oman henkilöstön kotouttamisen osaamisen kehittämisestä Kaikki kunnan toimijat mukana: esim. neuvola, terveyskeskus, sosiaalitoimisto, päivähoito, koulu, nuorisopalvelut, liikunta- ja kulttuuritoiminta
6 Työ- ja elinkeinotoimiston tehtävät ovat seuraavat (40 ): Vastaa työllistymistä ja kotoutumista edistävistä ja tukevista työvoimapalveluista ja muista toimenpiteistä työnhakijaksi ilmoittautuneille Huolehdittava, että palvelut sopivat myös maahanmuuttajille 2.2 Kotoutumissuunnitelma Maahanmuuttajalla, joka ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi tai joka hakee toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea, on oikeus yhteistyössä kunnan ja TEtoimiston kanssa laadittavaan kotoutumissuunnitelmaan. Maahanmuuttajien kotoutumissuunnitelma korvaa työvoimapalvelulaissa tarkoitetun työnhakusuunnitelman. Kotoutumissuunnitelmassa sovitaan samoista asioista kuin työnhakusuunnitelmassa eli kartoitetaan asiakkaan osaaminen ja työnhakuvalmiudet ja sovitaan toimenpiteet työmarkkinavalmiuksien parantamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Maahanmuuttajalla, jolla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan, on velvollisuus osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen sekä suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja toimenpiteisiin. Maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan enintään kolme vuotta tai erillisellä suunnitelmaoikeuden pidentämispäätöksellä (kotiäidit, sairauslomilla olevat) enintään viisi vuotta siitä, kun maahanmuuttaja on ensimmäisen kerran merkitty suomalaisen kotikunnan väestötietojärjestelmään. Kotouttamislain (1386/2010) 13 :n mukaan kotoutumissuunnitelmassa sovitaan kunnan, työvoimatoimiston ja maahanmuuttajan kesken toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa. Koska maahanmuuttajien ammattitaidot ja koulutustaustat vaihtelevat suuresti, palvelutarpeet ovat hyvin yksilöllisiä.
7 3. MAAHANMUUTON MÄÄRÄ JA PROFIILI SELVITYSALUEEN KUNNISSA Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapon (2012) mukaan Suomessa olisi alle 15-vuotiaita vähemmän kuin 120 vuoteen, jos vieraskielisiä ei olisi. Suomeen olisi viimeisen 20 vuoden aikana syntynyt 50 000 lasta vähemmän, jos vieraskieliset äidit eivät olisi hankkineet lapsia. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vuonna 2002 olisi syntynyt vain 53 000 lasta eli vähemmän kuin yhtenäkään vuonna suuren nälkävuoden 1868 jälkeen. Jos poikkeusvuosi 1868 jätetään huomiotta, 53 000 syntynyttä lasta täytyy hakea vieläkin kauempaa eli vuodelta 1846. Maahanmuutto on ennen muuta 2000-luvun ilmiö Suomessa. Ulkomaan kansalaisten määrä ja osuus väkiluvusta on kasvanut nopeasti 2000-luvun aikana, mutta ulkomaalaisten määrä on edelleen alhainen millä tahansa mittarilla mitattuna verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Suomessa asui 183 000 ulkomaan kansalaista, 245 000 vieraskielistä ja 266 000 ulkomailla syntynyttä vuoden 2011 lopussa. Sellaisia, jotka ovat sekä ulkomailla syntyneitä, vieraskielisiä että ulkomaan kansalaisia oli 158 000. Suomen väestöstä alle kuusi prosenttia oli ulkomailla syntyneitä tai toisen polven maahanmuuttajia vuoden 2011 lopussa. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on noin kolme kertaa enemmän (15 %) ja toisen polven maahanmuuttajiakin jo noin viisi prosenttia koko väestöstä. Norjassa ja Tanskassa ulkomailla syntyneiden osuus on kaksinkertainen (10 %) Suomeen verrattuna. Ulkomaan kansalaisten osuus oli noin 3,3 % ja vieraskielisten 4,9 % väestöstä. Vaikka ulkomaan kansalaisten määrä on alhainen, on kasvuvauhti ollut varsin ripeää. Suomessa oli noin 22 000 ulkomaan kansalaista vuonna 1990, mutta määrä noin 90 000 henkilöön vuonna 2000 ja edelleen noin 183 000 henkilöön vuoden 2011 lopussa. Toisin sanoen valtaosa vieraskielisistä on tullut Suomeen viimeisen 15 vuoden aikana. Suurin vieraskielisten ryhmä oli venäjää äidinkielenään puhuvat, joita oli 62 554 henkilöä. Seuraavaksi suurimmat vieraskieliset ryhmät olivat vironkieliset (38 364),somalinkieliset (14 769), englanninkieliset (14 666) ja arabiankieliset (12 042) Maahanmuuttojen määrä on ollut viime vuonna korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Tilastokeskuksen mukaan ulkomailta Suomeen muutti vuoden 2012 aikana 31 280 henkeä. Määrä on 1 800 edellisvuotta suurempi ja suurin luku itsenäisyyden aikana. Vuosina 2011 ja 2012 rikottiin aikaisemmat maahanmuuttoennätykset. Maahanmuutoista noin 75 % oli ulkomaan kansalaisten muuttoja. Vuosina 2011 ja 2012 ulkomailta saatu muuttovoitto nousi noin 17 000 henkilöön. Muuttovoitto ulkomailta nousi kaksi kertaa merkittävämmäksi tekijäksi koko maan väestönlisäyksessä kuin luonnollinen väestönlisäys. Suomen vuoden 2012 väestönlisäyksestä vieraskielisten osuus oli peräti 87 prosenttia. Yhtenä 2000-luvun muuttoliikkeen keskeisenä erityispiirteenä voidaan pitää juuri lisääntynyttä maahanmuuttoa. Maahanmuutosta on tullut usealla alueella joko tärkein tai ainoa väestönkehityksen dynaaminen osatekijä. Suomen ja ulkomaiden välisessä muuttoliikkeessä kaikki maakunnat ovat muuttovoitollisia. Siirtolaisuus tasapainottaa usean sellaisenkin maakunnan muuttotasetta, jotka kärsivät muuttotappioista maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Nettomaahanmuuton ja -maassamuuton summa oli tappiollinen vain kuudessa maakunnassa. Noin puolessa Suomen maakunnista vieraskielisten osuus työikäisestä väestöstä on vähintään neljä prosenttia. Alueelliset erot ovat suuria. Kuviossa 2. on esitetty vieraskielisten osuus
8 työikäisestä väestöstä maakunnittain. Maakunnittain tarkasteltuna vieraskielisten osuus väestöstä oli korkein Uudellamaalla, 9,3 prosenttia, Ahvenanmaalla, 6,1 prosenttia ja VarsinaisSuomessa, 5,1 prosenttia. Vieraskielisten osuus väestöstä oli matalin Etelä-Pohjanmaalla, 1,6 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla, 1,9 prosenttia. Pääkaupunkiseudun asukkaista 11,8 prosenttia oli vieraskielisiä. Uudellamaalla vieraskielisten osuus on melkein kuusinkertainen Etelä-Pohjanmaahan verrattuna. Lähde: Tilastokeskus, Väestö- ja kuolemansyytilastot; Markus Rapo 2012 Kuvio 2. Vieraskielisten osuus (%) työikäisestä väestöstä maakunnittain vuonna 2010 Vuosina 2000 2012 noin 95 prosenttia kunnista sai muuttovoittoa maahanmuutosta lisääntyneen maahanmuuton ja alhaisen lähtötason vuoksi. Vaikka lähes kaikki kunnat saavat määrällistä muuttovoittoa maahanmuutosta, vieraskieliset keskittyvät jopa kantaväestöä enemmän harvoihin kuntiin. Asukasluvultaan neljässä suurimmassa kunnassa (Helsinki, Espoo, Tampere ja Vantaa) asuu lähes neljännes väestöstä, mutta noin puolet vieraskielisestä väestöstä. Vieraskielisistä lähes neljä viidestä (75 %) asuu 17 kunnassa. Helsingissä asuu sekä lukumääräisesti että suhteellisesti eniten vieraskielisiä. Vuoden 2010 lopussa Helsingissä asui runsaat 63 000 vieraskielistä, mikä oli 11 prosenttia pääkaupungin väestöstä. Kunnittain vieraskielisten osuudet väestöstä olivat korkeimmat Helsingissä (12,2 prosenttia), Vantaalla (11,9 prosenttia) ja Espoossa (11,3 prosenttia) Työllisyysaste eli työllisten osuus 18 64-vuotiaasta väestöstä on vaihdellut suuresti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Huippulukemissa oltiin 1980-luvun lopulla, jolloin koko väestön työllisyysaste oli lähemmäs 75 prosenttia. Vuoden 1993 lamassa saavutettiin aallonpohja: työtä oli vain 60 prosentilla työikäisestä väestöstä. Maahanmuuttajien työllisyysaste on heikompi
9 kaikissa ikäryhmissä kantaväestöön verrattuna. Maahanmuuttajista jää suurempi osa ilman perusasteen jälkeistä koulutusta kuin koko väestössä keskimäärin, mikä entisestään vaikeuttaa heidän pääsyään työmarkkinoille. Ulkomaalaista syntyperää olevien (18 63-vuotiaiden) työllisyysaste oli 53,3 % vuoden 2011 lopussa, kun suomalaista syntyperää olevien työllisyysaste oli 70,9 %. Ikäryhmittäin tarkasteltuna työllisyysaste oli korkein 40 49-vuotiaiden ikäryhmässä sekä ulkomaalaista että kotimaista syntyperää omaavilla. Suomalaista syntyperää olevien työllisyysaste oli kaikissa ikäryhmissä keskimäärin 17,6 % korkeampi kuin ulkomaalaistaustaisilla. Suurin erotus ikäryhmittäin tarkasteltuna oli 30 39-vuotiaiden ikäryhmässä (erotus 26,4 %). Alueelliset erot ulkomaalaisperäisten työllisyysasteessa olivat varsin suuret. Ulkomaalaisperäisten työllisyysaste oli korkein Etelä-Pohjanmaalla (59,9 %), Satakunnassa (57,6 %) ja Kanta-Hämeessä (56,1 %) ja alhaisin Lapissa (41 %), Pohjois-Karjalassa (41,5 %) ja Kymenlaaksossa (43,1 %). Kanta-Hämeen ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli kolmanneksi korkein (56,1 %) ja Uudenmaan neljänneksi (55,9 %) korkein 19 maakunnan joukossa. Työllistyminen näyttää olevan vaikeinta ensimmäisen polven maahanmuuttajilla (kuvio 2). Heidän työllisyysasteensa on parhaimmillaankin ollut noin kahdeksan prosenttiyksikköä alempi kuin koko väestön ja pahimmillaan jopa 26 prosenttiyksikköä alempi. Lähde: Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus; Ruotsalainen & Nieminen 2012 Kuvio 3. Eri väestöryhmien työllisyysasteet vuosina 1987-2010 Kuvioissa 4. ja 5. esitetään sekä Hyvinkään, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven että Hausjärven, Lopin ja Riihimäen demografinen kilpailukyky väestönkehityksen kolmen osatekijän mukaan.
10 Kuvio 4. Hyvinkään, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven demografinen kilpailukyky väestönkehityksen osatekijöiden mukaan vuosina 2000-2012
11 Keski-Uudenmaan neljän kunnan väestönlisäys oli yhteensä 20 259 henkilöä vuosina 2000-2012. Väestönlisäys jakautui osatekijöittäin tarkasteltuna varsin tasaisesti luonnollisen väestönlisäyksen (53 %) ja muuttoliikkeen (47 %) välillä. Hyvinkää, Järvenpää, Kerava ja Nurmijärvi saivat luonnollista väestönlisäystä (syntyvyyskuolleisuus) joka ainoa vuosi 2000-luvulla. Kaikki neljä kuntaa saivat muuttovoittoa maan sisäisestä muuttoliikkeestä yhteenlaskettuna vuosina 2000-2012, mutta kärsivät myös yksittäisinä vuosina muuttotappioita. Maahan- ja maastamuuton erotus eli nettosiirtolaisuus oli positiivinen kaikissa neljässä kunnassa. Hyvinkää ja Järvenpää saivat muuttovoittoa siirtolaisuudesta joka ainoa vuosi vuosien 2000-2012 välillä. Kerava ja Nurmijärvi saivat yksittäisinä vuosina vähäisiä muuttotappioita siirtolaisuudesta. Kunnittain tarkasteltuna Nurmijärven väestönlisäys oli määrällisesti suurin (8391 henkilöä). Keravan (4369) ja Järvenpään (4200) väestönlisäys oli määrällisesti samaa luokkaa. Hyvinkään väestönlisäys (3299) oli hieman alhaisempi. Väestönkehityksen osatekijöiden mukaan tarkasteltuna rakenne oli hyvin erilainen neljässä Keski-Uudenmaan kunnassa. Järvenpään väestönlisäys perustui vahvasti luonnolliseen väestönlisäykseen (71,7 prosenttia). Keravalla luonnollisen väestönlisäyksen osuus kasvusta oli 52,7 %:ia, Hyvinkäällä 46,7 %:ia ja Nurmijärvellä 44 %:ia. Siirtolaisuuden merkitys väestönlisäyksessä oli ylivoimaisesti korkein Hyvinkäällä, jossa 27,5 % väestönlisäyksestä perustui siirtolaisuuteen. Toisessa ääripäässä oli Nurmijärvi, jossa vain 5,5 % väestönlisäyksestä selittyi siirtolaisuuteen. Keravalla noin viidennes (18,3 %) kasvusta perustui siirtolaisuuteen ja Järvenpäässä alle viidennes (15 %). Riihimäen seudun kolmen kunnan eli Hausjärven, Lopen ja Riihimäen väestönlisäys oli yhteensä 4563 henkilöä vuosina 2000-2012 (kuvio 4). Väestönkehitys jakautui osatekijöittäin tarkasteltuna epätasapainoisella tavalla ja poikkesi merkittävästi esimerkiksi Keski- Uudenmaan neljän kunnan tilanteesta. Riihimäen seudun kolmessa kunnassa luonnollisen väestönlisäyksen osuus oli vain 13 % väestönlisäyksestä ja muuttoliikkeen peräti 87 %. Kunnittain tarkasteltuna Riihimäen väestönlisäys oli määrällisesti suurin (3094 henkilöä). Lopen (+848) ja Hausjärven (+621) väestönlisäys oli merkittävä kuntien väestöpohja huomioiden. Hausjärvi (+170) ja Riihimäen (+446) syntyneiden enemmyys ylitti kuolleisuuden, mutta Lopella (- 21) tilanne oli päinvastoin. Riihimäen seudun kuntien väestönlisäys perustui vahvasti maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Riihimäki ja Loppi saivat muuttovoittoa maan sisäisestä muuttoliikkeestä yhtä vuotta (Riihimäki vuosi 2009 ja Loppi vuosi 2012) lukuun ottamatta koko ajanjakson 2000-2012 ajan. Hausjärvi sai muuttovoittoa maassamuutosta koko ajanjakson ajan, mutta neljää vuotena muuttotase oli negatiivinen. Nettosiirtolaisuus oli positiivinen kaikissa kolmessa kunnassa joka vuosi vuosien 2000-2012 välisenä aikana. Riihimäen seudun kuntien väestönlisäys perustui vahvasti muuttovoittoihin maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Lopella maan sisäisen muuttoliikkeen merkitys oli peräti 92,7 % väestönlisäyksestä, Riihimäellä 68,6 % ja Hausjärvelläkin 54,1 %. Siirtolaisuuden merkitys väestönkasvussa oli viidenneksen luokkaa Hausjärvellä (18,5 %) ja Riihimäellä (17 %), mutta Lopella enää alle 10 %:ia (9,8 %).
12 Kuvio 5. Hausjärven, Lopen ja Riihimäen demografinen kilpailukyky väestönkehityksen osatekijöiden mukaan vuosina 2000-2012
13 Vieraskielisten (muu kuin suomi, ruotsi tai saamen kieli) määrä on lisääntynyt kaikissa selvitysalueen kunnissa 2000-luvulla. Taulukossa 2. on esitetty vieraskielisten määrän kehitys selvitysalueen kunnissa vuosina 2000-2012. Vuonna 2000 Keski-Uudenmaan neljässä kunnassa ja Riihimäen seudun kolmessa kunnassa oli yhteensä 3 169 vieraskielistä. Nopeaa muutosta yhden vuosikymmenen aikana kuvaa se, että vieraskielisten määrä oli noussut jo 8 234 henkilöön vuoden 2012 lopussa. Vieraskielisten määrä toisin sanoen lähes kolminkertaistui 13 vuoden aikana. Kunnittain tarkasteltuna vieraskielisten määrä lisääntyi määrällisesti eniten Keravalla ja Hyvinkäällä. Lähtötasoon verrattuna vieraskielisten määrä lisääntyi suhteellisesti eniten Nurmijärvellä, Riihimäellä ja Hausjärvellä. Vieraskielisten määrän kasvun nopeutta kuvaa se, että osassa selvitysalueen kuntia vieraskielisten määrä kolminkertaistui 13 vuoden aikana (Nurmijärvi, Riihimäki, Hausjärvi ja Kerava). Loppi oli ainoa selvitysalueen kunta, jossa vieraskielisten määrä vain kaksinkertaistui 13 vuoden aikana. Taulukko 2. Vieraskielisten määrän kehitys selvitysalueen kunnissa vuosina 2000-2012 KUNTA 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 MUUTOS ABS. MUU- TOS % 2000-2012 Hausjärvi 58 60 69 78 80 83 103 112 116 136 145 162 177 +119 +205,2 Hyvinkää 870 910 970 1014 1059 1132 1240 1369 1514 1599 1693 1771 1938 +1068 +122,8 Järvenpää 747 805 818 808 801 830 888 945 1012 1097 1202 1348 1538 +801 +107,2 Kerava 769 797 808 834 873 947 1055 1213 1363 1516 1748 2037 2265 +1496 +194,5 Loppi 61 63 60 68 74 73 75 93 99 95 109 123 119 +58 +95,1 Nurmijärvi 319 364 387 423 440 507 561 607 672 772 854 984 1115 +796 +249,5 Riihimäki 345 383 414 401 415 447 511 621 744 801 860 943 1072 +727 +210,7 YHTEENSÄ 3169 3382 3526 3626 3742 4019 4433 4960 5520 6016 6611 7368 8234 +5065 +159,8 Kuvioissa 6 ja 7 on purettu yksityiskohtaisemmin maahan-, maasta- ja nettomaahanmuuttoa kaikkien selvitysalueen kuntien osalta vuosina 2000-2012. Helsingin seudun neljä kuntaa saivat nettosiirtolaisuudesta muuttovoittoa yhteensä 2 799 henkilöä ja Riihimäen seudun kolme kuntaa 725 henkilöä vuosina 2000-2012. Selvitysalueen yhteenlaskettu muuttovoitto oli 3 524 henkilöä. Hyvinkää sai nettosiirtolaisuudesta muuttovoittoa 907 henkilöä vuosina 2000-2012 eli keskimäärin 70 henkilöä vuodessa. Hyvinkään muuttotase siirtolaisuudesta oli positiivinen koko ajanjakson ajan. Muuttovoitot vaihtelivat 12 henkilön (vuosi 2001) ja 136 henkilön (vuosi 2008) välillä.
14 Hyvinkään erityispiirre muihin selvitysalueen kuntiin on se, että se sai nettosiirtolaisuudesta enemmän muuttovoittoa kuin maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Järvenpää sai nettosiirtolaisuudesta muuttovoittoa 632 henkilöä eli keskimäärin 48,6 henkilöä vuodessa. Muuttotase oli positiivinen koko ajanjakson ajan. Muuttovoitot vaihtelivat 0 henkilön (vuosi 2001) ja 117 henkilön (vuosi 2011) välillä. Järvenpään muuttotase siirtolaisuudesta kasvoi voimakkaasti vuosina 2010-2012. Järvenpään erityispiirre oli se, että kaupunki sai siirtolaisuudesta kaksi kertaa enemmän muuttovoittoa kuin maassamuutosta. Kerava sai siirtolaisuudesta muuttovoittoa 798 henkilöä eli 61,4 henkilöä vuodessa. Muuttotase oli positiivinen lukuun ottamatta vuosia 2000 ja 2004. Keravan muuttovoitot kasvoivat merkittävästi 2010-luvun vaihteen jälkeen: 136 henkilöä vuonna 2011 ja 151 henkilöä vuonna 2012. Keravan erityispiirre vuonna 2012 oli se, että kaupunki sai enemmän muuttovoittoa siirtolaisuudesta kuin kertaakaan tutkimusajanjakson aikana ja samanaikaisesti eniten muuttotappiota maan sisäisestä muuttoliikkeestä (-341 henkilöä). Nurmijärvi sai siirtolaisuudesta muuttovoittoa 462 henkilöä eli vain 35,5 henkilöä vuodessa. Muuttotase vaihteli -19 henkilön (vuosi 2001) ja 72 henkilön (vuodet 2011 ja 2012) välillä. Siirtolaisuudesta saadut muuttovoitot kasvoivat tutkimusajanjakson loppua kohden. Nurmijärven erityispiirre selvitysalueen muihin kuntiin oli se, että nettosiirtolaisuuden merkitys oli vähäisin väestönlisäyksessä (5,5 %). Nurmijärvi sai maassamuutosta 9 kertaa enemmän muuttovoittoa kuin siirtolaisuudesta. Hausjärvi sai siirtolaisuudesta 115 henkilöä muuttovoittoa eli 8,8 henkilöä vuodessa. Muuttotase oli positiivinen koko tutkimusajanjakson ajan. Muuttovoitot vaihtelivat vuosittain 3 ja 14 henkilön välillä. Siirtolaisuuden merkitys väestönlisäyksessä (18,5 %) oli toiseksi suurin Hyvinkään jälkeen. Loppi sai siirtolaisuudesta muuttovoittoa 83 henkilöä eli 6,4 henkilöä vuodessa. Muuttotase oli positiivinen koko ajanjakson ajan ja vaihteli 1 ja 18 henkilön välillä vuosittain. Siirtolaisuuden merkitys väestönlisäyksessä oli toiseksi (9,8%) alhaisin Nurmijärven jälkeen. Riihimäki sai siirtolaisuudesta muuttovoittoa 527 henkilöä eli 40,5 henkilöä vuodessa. Muuttotase oli positiivinen joka vuosi 2000-luvulla. Muuttovoitot vaihtelivat 2 ja 106 henkilön välillä. Siirtolaisuudesta saadut muuttovoitot kasvoivat merkittävästi ajanjakson jälkipuoliskolla. Riihimäki sai maassamuutosta neljä kertaa enemmän muuttovoittoa kuin siirtolaisuudesta.
15 Kuvio 6. Hyvinkään, Järvenpään, Keravan ja Nurmijärven maahan-, maasta- ja nettomaahanmuutto vuosina 2000-2012
16 Kuvio 7. Hausjärven, Lopin ja Riihimäen maahan-, maasta- ja nettomaahanmuutto vuosina 2000-2012
17 Selvitysalueen kuntien tulijoiden maahanmuuttajien profiilia on mahdollista arvioida työmarkkinaaseman ja ikärakenteen näkökulmasta. Taulukkoon 3. on koottu maahan- ja maastamuuton erotus työmarkkina-aseman mukaan kunnittain vuosina 2008 2010. Maahanmuuttajien työmarkkinaasema voi olla työllinen (työssä oleva), työtön työnhakija tai työvoiman ulkopuolella oleva. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat opiskelijat, lapset, eläkeläiset, työvoimaan kuulumattomat ja muut. Selvitysalueen kuntien tilanne on maahanmuuttajien työmarkkina-aseman näkökulmasta hyvä. Jokainen selvitysalueen kunta sai muuttovoittoa sekä työllisistä että työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista. Selvitysalueen kunnat saivat työllisistä maahanmuuttajista muuttovoittoa yhteensä 442 henkilöä. Työllisten osuus muuttovoitosta oli 39,4 %. Työttömien yhteenlaskettu muuttovoitto oli 168 henkilöä ja työvoiman ulkopuolisen väestön 512 henkilöä. Taulukko 3. Selvitysalueen maahanmuuttaneiden nettomuutto työmarkkina-aseman mukaan vuosina 2008 2010 KUNTA Työlliset Työttömät Lapset Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut työvoimaan kuulumattomat Muut Yhteensä Hyvinkää 96 49 85 12 0 5 77-16 308 Järvenpää 85 35 58 18 0 12 37-8 237 Kerava 99 51 52 29 0 1 25-20 237 Nurmijärvi 75 20 26 4 0 7 22-15 139 Hausjärvi 15 4 5 2 0-1 10-1 34 Loppi 3 0 7 4 0 1 3-1 17 Riihimäki 69 9 21 18 0 11 31-9 150 Yhteensä 442 168 254 87 0 36 205-70 1122 Muuttoliike on luonteeltaan valikoivaa. Valikoivuus tulee esiin varsinkin iän suhteen. Muuttoliike ja muuttajat muovaavat aluerakennetta muuttopäätöksiin liittyvien valintojen kautta. Kaksi kolmesta muuttajasta on iältään alle 35-vuotiaita. Noin puolet kaikista muutoista tehdään ikävuosien 20 34 aikana. Kaija Ruotsalaisen ja Jari Niemisen (2012) tilastoanalyysin mukaan maahanmuuttajat ovat ikärakenteeltaan koko väestöön verrattuna hyvin nuoria. Ensimmäisen polven maahanmuuttajista puuttuvat lapset ja vanhukset: yli 85 prosenttia heistä on 15 64-vuotiaita. Toisen polven vajaasta 40 000 maahanmuuttajasta 80 prosenttia on alle 15-vuotiaita lapsia. Kun koko väestössä yli 64-vuotiaita oli vuoden 2011 lopussa 18 prosenttia, niin ulkomaalaistaustaisista heidän osuutensa oli alle kuusi prosenttia.
18 Kuvioissa 8 ja 9 esitetään maahanmuuttajien ikärakenne kunnittain sekä Keski-Uudenmaan neljässä kunnassa että Riihimäen seudun kolmessa kunnassa vuosina 2000-2012. Maahanmuuttajat ovat iältään maan sisällä muuttaneiden tavoin muuta väestöä nuorempia. Kaikista muuttajista (maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuutto) keskimäärin kaksi kolmesta muutosta tehdään alle 35-vuotiaana. Keski-Uudenmaan kunnissa maahanmuutosta saatu muuttovoitto keskittyi vahvasti alle 35- vuotiaiden ikäryhmiin. Alle 35-vuotaiden osuus muuttovoitosta oli 71,2 % ja 45-64- vuotiaiden ikäryhmän vain 10,7 %. Yli 65-vuotiaiden osuus muuttovoitosta oli marginaalinen (3,2 %). Maahanmuutosta saadut muuttovoitot olivat suurimmillaan 25-34-vuotiaiden ikäryhmässä. Kehyskuntien erityispiirre on se, että ne saavat eniten muuttovoittoa 25-34- vuotiaiden ikäryhmästä niin maan sisäisessä muuttoliikkeessä kuin siirtolaisuudessa. Kunnittain tarkasteltuna tilanne oli samankaltainen kuin neljän kunnan kokonaisuuden kohdalla. Hyvinkää, Kerava ja Nurmijärvi saivat eniten määrällistä muuttovoittoa siirtolaisuudesta 25-34- vuotiaiden ikäryhmästä, mutta Järvenpää sen sijaan alle 15-vuotiaista lapsista. Kuvio 8. Keski-Uudenmaan neljän kunnan nettomaahanmuutto ikäryhmittäin vuosina 2000-2012 Riihimäen seudun kolmessa kunnassa siirtolaisuudesta saatu muuttovoitto keskittyi Keski- Uudenmaan tavoin alle 35-vuotiaiden ikäryhmään. Alle 35-vuotiaiden ikäryhmien osuus
19 muuttovoitosta oli 69,8 %, 35-64-vuotiaiden 24,9 % ja yli 65-vuotiaiden 5,4 %. Kaikki kolme kuntaa saivat muuttovoittoa maahanmuutosta kaikissa ikäryhmissä. Muuttovoitot keskittyivät Keski- Uudenmaan kehyskuntien tavoin eniten 25-34-vuotiaiden ikäryhmään: joka kolmas maahanmuuttaja oli kyseisestä ikäryhmästä. Riihimäellä muuttovoitot keskittyivät tasavahvasti 25-34- ja 15-24-vuotiaiden ikäryhmiin. Hausjärvellä muuttovoittoa tuli eniten alle 15-vuotiaista lapsista. Lopella muuttovoitot keskittyivät ensisijaisesti 25-34- ja 35-44-vuotiaiden ikäryhmiin. Kuvio 9. Riihimäen seudun kolmen kunnan nettomaahanmuutto ikäryhmittäin vuosina 2000-2012
20 4. META-ANALYYSI MAAHANMUUTTOSTRATEGIOISTA JA OHJELMISTA Meta-analyysi valittiin tutkimusmenetelmäksi, koska sen avulla saadaan laajasta aineistosta nostettua esiin keskeiset päätelmät. Meta-analyysi on toimiva analyysitapa laaja-alaisen aineiston rajaamisessa valittuihin tutkimuskysymyksiin tai näkökulmiin. Aineiston rajaaminen tai teemoittaminen auttaa pureutumaan analyysin kohteena olevan ilmiön ominaisuuksiin. Kuviossa 10. esitetään meta-analyysin valitut tutkimuskysymykset tai näkökulmat. Jokaista tutkimuskysymystä käsitellään seuraavissa alaluvuissa erikseen aluksi tiivistettynä kokonaisuutena, jonka jälkeen nostetaan esiin eri alueiden strategioiden ja ohjelmien sisältöä ko. kysymyksen osalta. Kuvio 10. Meta-analyysin viisi keskeistä näkökulmaa 5.1 Maahanmuuttajien koulutuksen kehittäminen Kotoutumiskoulutusta halutaan kehittää työelämälähtöisemmäksi. Keskeisinä keinoina nousevat aineistosta esiin muun muassa räätälöidyt koulutusmallit: yksilöllinen ohjaus, yksilölliset koulutus- ja kotouttamispolut, joustavat opiskelumahdollisuudet, osaamis- ja ammattitaitokartoitukset, taso- ja näyttötestit, yrittäjyysneuvonta jne. Kotoutumiskoulutusten kehittämisessä korostuvat erilaiset tuottamistavat. Esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen jälkeisen nivelvaiheen haasteet nostetaan perustellusti esiin usean alueen strategioissa ja ohjelmissa. Lapin kaltaisilla harvaan asutuilla alueilla taas panostetaan muun muassa verkkopohjaiseen koulutukseen ja tutorointiin koulutuksellisen tasa-arvon nimissä. Koulutuksen tarjoajat tekevät