Simpelejärven ja Kivijärven valuma-alueiden metsätalouden vesiensuojelu Yleissuunnitelma 2012 Tiina Karjalainen 17.2.2012
2
Esipuhe Tämä julkaisu on syntynyt osana vuosien 2010-2012 aikana toimivaa Yhdessä Simpelejärven puolesta -hanketta (www.simpelejarvi.fi), joka on EU:n tukema Leader-projekti, yleishyödyllinen kehittämishanke, osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Hankkeen toteuttaa Imatran seudun ympäristötoimi. Hanketta tukevat Parikkalan ja Rautjärven kuntien lisäksi useat yksityiset tahot. Tämän julkaisun on laatinut Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Kaakkois-Suomi (ent. Kaakkois-Suomen metsäkeskus). Suunnittelua hankkeelle on tehty yhteistyössä ProAgria Etelä-Karjalan kanssa. Julkaisu on yleisluontoinen suunnitelma ja sen toteuttaminen vaatii yksityiskohtaista maastosuunnittelua, jossa vesiensuojelurakenteiden paikat ja muoto täsmennetään luonnonolosuhteet huomioon ottaen. Suunnitelma keskittyy Simpelejärven valumaalueen metsätalouden vesiensuojelun kannalta tärkeimmille alueille järven pohjois- ja luoteisosiin 3
Sisältö 1 Taustaa... 5 1.1 Simpelejärven alue... 5 1.2 Veden laatu ja kuormitus... 5 2 Selvitys aiemmista metsätalouteen liittyvistä vesiensuojeluun vaikuttavista toimista... 7 3 Vesiensuojelurakenteita... 11 3.1 Pohjapato... 11 3.2 Putkipato... 12 3.3 Laskeutusallas... 12 3.4 Lietekuoppa... 13 3.5 Pintavalutuskenttä... 13 3.6 Kosteikko... 14 3.7 Ojien kaivu- ja perkauskatkot... 14 3.8 Suojavyöhyke... 14 3.9 Luontokohteet... 15 4 Yleissuunnitelman laadinta... 16 5 Maastotyöt ja tulokset... 16 5.1 Suoritus... 16 5.2 Toimenpide-ehdotukset Salkojärvenjoen - Kytökorvenjoen (03.025), Myllyjoen (03.026) Romanonjoen (03.027) ja Pieni Vääräjoen (03.063) sekä Vääräjoen (03.064) valuma-alueille... 18 5.3 Esimerkkikohteet... 22 4
1 Taustaa 1.1 Simpelejärven alue Yhdessä Simpelejärven puolesta -hankkeen toimialueena ovat Parikkalan ja Rautjärven kuntien alueella sijaitseva Simpelejärvi ja osa sen valuma-alueesta sekä sen Simpelejärven eteläpuolella jatkeena sijaitseva Kivijärvi (kuva 1). Simpelejärven vesipinta-ala on noin 95 km 2 ja se kuuluu Hiitolanjoen vesistön laajaan valuma-alueeseen. Kapea Särkisalmi erottaa itäisen (yläosa) ja läntisen (alaosa) Simpelejärven toisistaan. Etelässä järvi laskee pientä uomaa pitkin Simpeleen Kivijärven kautta Hiitolanjokeen/Kokkolanjokeen Venäjän puolelle, aina Laatokkaan saakka, päätyen lopulta Suomenlahteen. Simpelejärven alaosassa, on laajoja syviä alueita, maksimisyvyydeltään 32 m. Matalia alueita on vain Koitsanlahden edustalla. Alaosaan on kohdistunut vain vähäistä haja- ja pistekuormitusta. Särkisalmen itäpuolinen Simpelejärvi on matalampi, mutta matalat alueet eivät ole kovin laajoja. Maksimisyvyys tällä puolella järviallasta on 25 m. (Kaittola, H. 2009) 1.2 Veden laatu ja kuormitus Koko Simpelejärven valuma-alue vaikuttaa Simpelejärven vedenlaatuun. Simpelejärven vesi on aikoinaan ollut kirkasta ja sen näkösyvyys on ollut useita metrejä. Vesi on vielä vuonna 1991 mainittu kirkasvetiseksi ja karuksi (Hiitolanjoen vesistöalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma, V. Tiitinen ja P. Saukkonen, 1991). Vedenlaatu on kuitenkin heikentynyt. Simpelejärven huonontunutta vedenlaatua kuvastaa mm. havaitut sinilevien esiintymät, joita on kirjattu v. 1980 2009. Toinen silmiinpistävä havainto järven vedenlaadun heikentymisessä on verkkojen limoittuminen ja kalaston muutokset. Yhteenveto Simpelejärven vedenlaadun kehityksestä vuosina 1975 2009 -raportin (P. Saukkonen) mukaan Simpelejärven vedenlaadun kehityksessä tapahtui muutos huonompaan suuntaan n. kymmenen vuotta sitten (1990-luvun lopulta alkaen). Ravinnepitoisuudet alkoivat kasvaa ja vesi tummeni liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuden kasvaessa. Kaikkein suurin muutos on tapahtunut veden sameudessa, joka on kasvanut melkeinpä lineaarisesti. 5
Kuva 1. Simpelejärven ja Kivijärven alueen osavaluma-alueet 6
Simpelejärven ainoa pistekuormittaja on Kirkkoselälle jätevedet laskeva Särkisalmen jätevedenpuhdistamo. Puhdistamo on valmistunut vuonna 1978 ja sitä on uusittu useaan otteeseen. Normaalitilanteessa laitoksen puhdistusteho on hyvä, mutta ongelmina ovat erityistilanteet rankkasateilla ja lumensulamisvesien aikaan sekä muut yllättävät jätevesivuodot (YHDESSÄ SIMPELEJÄRVEN PUOLESTA, 2010). Hajakuormitusta aiheuttavia kuormittajia Simpelejärvellä ovat fosforin mukaan laskettuna (YHDESSÄ SIMPELEJÄRVEN PUOLESTA, 2010); - maatalous (50 60 %; ojitukset, lannoituksen käyttö, karjan rantalaidunnus ym.), - metsätalous (2-3 %; hakkuut, äestykset, ojitukset, lannoitukset ym.), - haja-asutus (9-10 %; jätevedet), - teiden ja siltojen rakennustyöt turkistarhaus, ruoppaukset, luonnonhuuhtouma (21 22 %), - ilman kautta tuleva kaukokulkeuma (5-8- %; liikenne, teollisuus, metsäpalot ym.). Metsätalous ei siis ole erityisen merkittävä kuormituksen aiheuttaja, minkä huomaa jo kartaltakin tarkasteltuna Simpelejärven valuma-alueella on huomattavan paljon peltoa, etenkin aivan järven rannoilla. Metsätalouden ojitukset ja muut toimenpiteet voivat kuitenkin paikallisesti ja lyhytaikaisesti aiheuttaa merkittävää kuormitusta. 2 Selvitys aiemmista metsätalouteen liittyvistä vesiensuojeluun vaikuttavista toimista Simpelejärven lähialueella on saatujen tietojen mukaan toteutettu ojituksia vuosina 1990 2010 yhteensä n. 1500 hehtaarilla (kuva 2 ja taulukko 1). Järven lähialueeksi luettavaa metsäpinta-alaa (metsämaa, joutomaa, kitumaa ja muu metsätalousmaa) on kaikkiaan noin 25500 hehtaaria, joten ojituspinta-ala on ollut tästä n. 6 %. Koko valuma-alueesta osuus on kuitenkin tätä paljon pienempi, sillä peltopinta-ala on huomattava. Metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeiset alueet sijaitsevat monin paikoin etäämpänä vesistöstä mm. luoteis- ja pohjoisosien valuma-alueilla. Mm. ojitukset Lahdenpohjaan johtavilla valuma-alueilla (Pieni Vääräjoki 03.063 ja Vääräjoki 03.064) ja Salkojärvenjoen-Kytökorvenjoen valuma-alueella (03.025) ovat yhteydessä kartalle merkittyihin kriittisiin (eroosioherkkiin) pisteisiin ja siksi eräitä merkittäviä painopistealueita metsätalouden kannalta. 7
Kuva 2. Uudis- ja kunnostusojitukset Simpelejärven lähialueella sekä vesiensuojelun kannalta kriittiset (eroosioherkät) pisteet 8
Taulukko 1. Simpelejärven lähialueella toteutetut ojitukset 1990 2010. kunnostusojitukset KYLÄ VUOSI ALA (ha) uudisojitukset PITUUS (m) KYLä VUOSI ALA(ha) Pituus (m) Joukio 1992 15 4210 Kangaskylä 1990 5 1595 Kesusmaa ym. 1992 18 5125 Järvenpää,Mäntylahti 1990 11 2880 Joukio ym. 1993 148 41067 Saarenkylä ym. 1990 7 1900 Mäntylahti 1993 47 12656 Maironniemi 1990 6 1540 Rautalahti 1994 4 1253 Tiviä 1991 5 1260 Kaljunen 1995 4 1259 Kinnarniemi 1991 8 2280 Joukio 1995 1 355 Saarenkylä 1991 21 5320 Järvenpää 1995 18 4895 Koitsanlahti 1992 8 2270 Rautalahti 1995 12 3432 Joukio, Oravaniemi 1992 30 8080 Järvenpää ym. 1995 24 6518 Järvenpää 1992 27 7150 Järvenpää ym. 1995 177 49582 Järvenpää 1992 3 800 Kirjavala ym. 1995 49 11510 Rasvaniemi, Kesusmaa 1992 16 4350 Järvenpää 1996 15 4285 Saarenkylä 1992 2 675 Rautalahti 1996 5 1404 Honkakylä 1992 37 10080 Honkakylä 1996 150 39389 Joukio ym. 1993 60 16870 Kirjavala 1996 3 869 Koitsanlahti 1993 0 0 Kesusmaa 1996 27 7623 Kangaskylä,Mäntylahti 1993 15 4225 Kinnarniemi 1997 5 1395 Kirjavala 1993 3 856 Mäntylahti 1997 3 908 Kinnarniemi ym. 1994 20 5674 Tarnala 1997 42 11746 Oravaniemi 1996 2 473 Joukio 1998 28 8036 yht 286 78278 Kesusmaa 1999 13 3661 Kirjavala 1999 57 15968 Tyrjä 2000 22 6696 Kinnarniemi 2000 5 1298 Kangaskylä 2000 21 6039 Mäntylahti 2000 101 28600 Mäntylahti 2002 5 1532 Kesusmaa 2003 2 400 Järvenpää 2005 105 29770 Joukio 2005 14 3830 Melkoniemi 2006 3,25 910 Rautalahti 2007 2 675 Mäntylahti 2007 14 3880 Rautalahti 2008 13 3471 Mikkolanniemi 2010 19 5000 Kirjavala 2010 12 3500 Kirjavala 2010 2937 Melkoniemi 2010 50 Savikumpu 2010 6,07 1700 yht 1259,3 337384 9
Ojituksista suurin osa on ollut kunnostusojituksia eikä nykyään uudisojituksia enää tiettävästi ole tehty (taulukko 1). Keskimääräinen kunnostusojitusala on vuosina 1990 2010 ollut 32 hehtaaria ja uudisojitusala 1990-luvulla 14 hehtaaria. Viime vuosina ojitusalat ovat keskimäärin selvästi pienentyneet. Ojitetut metsät alkavat soistua uudelleen jo 20 30 vuoden kuluttua ojituksesta, koska ojat tukkeutuvat tai kasvavat umpeen. Kunnostusojitukseen kannattaa kuitenkin ryhtyä vain, jos edeltävä ojitus on ollut kannattava (kohteella puustoa väh. 20 m 3 /ha 20 vuoden ja 30 m 3 /ha 30 vuoden kuluttua ojituksesta) (Joensuu ym. 2004). Ojitusten välin ja aiempien ojitusten perusteella vuosina 2010 2020 tulisi mahdollisesti kunnostusojitukseen vuosien 1980 1990 uudis- ja kunnostusojituskohteet. Ojituksen vaikutus vesistöihin on suurin ojituksen toteutusvuonna ja sitä seuraavana vuonna, jolloin kaivuun vaikutuksesta kiintoainekset lähtevät liikkeelle. Metsäojituksissa on kuitenkin noudatettu aina viimeisimpiä vesiensuojelusuosituksia. 1992 vuoden tienoilta on alettu tekemään pienimuotoisia vesiensuojelusuunnitelmia, joissa lähinnä vesiensuojelumenetelmänä käytetty lietekuoppia. 2000-luvulla suunnitelmat ovat kehittyneet huomattavasti. Viimeisimpiin toteutettuihin ojituksiin on tehty kattavat suunnitelmat, joissa on huomioitu mm. vaikutukset vedenkorkeuteen, maaperän syöpymisvaara, kaltevuussuhteet ja vesiensuojelu. Vesiensuojelun osalta hankkeissa on määritelty ojittain suojavyöhykkeet, mahdolliset kaivukatkot, lietekuopat sekä laskeutusaltaat. Lisäksi päätehakkuiden yhteydessä voivat kiintoaines- ja ravinnehuuhtoumat vesistöihin lisääntyä. Ravinteet vapautuvat hakkuutähteistä, karikkeesta ja humuksesta. Vesistökuormitus riippuu kuitenkin maanpinnan kaltevuudesta, hakkuun ajankohdasta sekä pohjavesipinnan ja vesistön läheisyydestä. Vapautuvat ravinteet pidättyvät suurelta osin kasvillisuuteen ja kivennäismaahan, jollei maa ole roudassa, pohjavesipinta kohonnut tai sada erityisen rankasti. Uudistamistoimista myös maanmuokkaus ja energiapuun korjuu vähentävät ravinteiden sekä kiintoaineksen pidättymistä, kun kivennäismaata paljastuu. Etenkin hienot hieta- ja hiesumaat ovat erittäin routivia ja eroosioherkkiä. Ja muokkausmenetelmistä ojitus-/naveromätästys vaatii samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituskin. Kaikissa muokkausmenetelmissä tärkeää on tehdä muokkausjälki rinteen vastaisesti ja siihen katkoja. Muokkausta ei myöskään saa ulottaa ojiin tai vesistöihin asti. (Joensuu ym. 2004) 10
3 Vesiensuojelurakenteita Vesiensuojelu voidaan toteuttaa erilaisten rakenteiden yhdistelmänä. Näin lopputulosta voidaan tehostaa merkittävästi verrattuna tilanteeseen, jossa käytettäisiin vain yhtä vesiensuojelumenetelmää (kuva 3). Kuva 3. Vesiensuojelumenetelmien yhdistelmä Seuraavassa on esitettynä periaatteita yksittäisistä vesiensuojeluratkaisuista. 3.1 Pohjapato Pohjapadot hidastavat ja tasaavat vesistössä tai ojassa veden virtaamaa. Ne vähentävät syöpymistä ja pidättävät ojan/vesistön pohjalla kulkevaa karkeaa kiintoainesta. Pohjapatoja voidaan laittaa useita peräkkäin, jolloin ne muodostavat putousportaat. Putousportaiden ansiosta putousten välillä veden nopeus jää ojassa riittävän alhaiseksi, jottei eroosiota pääse syntymään. (Joensuu ym. 2004) Kuva 4. Pohjapadon rakenne ja toteutus (www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=76282) 11
3.2 Putkipato Putkipadoilla varastoidaan ylivirtaamia hetkellisesti metsäojiin rakennetun padon putkirakenteen avulla. Ylivirtaamien pienenemisen ansiosta kiintoainekuormitus vähenee, koska virtausnopeus ojastossa pienenee, vähentäen samalla eroosiota. Parhaiten putkipadot soveltuvat käytettäväksi turvemailla. (Joensuu ym. 2004) Kuva 5. Putkipadon rakenne 3.3 Laskeutusallas Laskeutusaltaiden toiminta perustuu veden nopeuden hidastamiseen niin, että veden mukana kulkeutuva kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. Laskeutusaltaat mitoitetaan vesimäärän perusteella, mihin vaikuttaa eniten altaan yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala. Laskeutusallas tulee mitoittaa niin, että virtausnopeus altaassa on enintään 1 cm/s ja veden viipymä altaassa väh. tunti. Allaspinta-ala tulisi tällöin olla 3-8 m 2 /valuma-aluehehtaari. Normaalisti altaita ei kannata tehdä yli 50 ha valuma-alueille niiden suuren koon takia. Laskeutusaltaiden toimintakunnossa pysyminen vaatii niiden toistuvaa tyhjennystä eivätkä ne toimi niin hyvin hienojakoisilla mailla kuin kosteikot ja pintavalutuskentät, jotka karkean kiintoaineksen lisäksi sitovat myös hienompaa ainesta ja ravinteita. (Joensuu ym. 2004) Patojen yhteyteen tulee rakentaa allas keräämään kiintoainesta. Kuva 6. Laskeutusallas 12
3.4 Lietekuoppa Lietekuopat ovat ojakohtaisia vesiensuojelurakenteita ja niiden pääasiallisena tarkoituksena on pysäyttää kaivun aikana ja välittömästi sen jälkeen irtoava karkea kiintoaines. Lietekuopat täyttyvät yleensä nopeasti kaivun jälkeen eikä niitä käydä tyhjentämässä, kuten laskeutusaltaita. (Joensuu ym. 2004) Kuva 7. Lietekuoppa 3.5 Pintavalutuskenttä Pintavalutuskentällä tarkoitetaan tasaista suoaluetta, jonne ohjattu vesi suodattuu virratessaan suokasvillisuuden seassa ja osittain turpeen sisällä. Hyvin toimiva pintavalutuskenttä suodattaa 70-90 % kiintoaineksesta sekä jopa jonkin verran liukoisia ravinteita. Pintavalutuskentän pinta-alan tulisikin olla vähintään 1 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. (Joensuu ym. 2004) Kuva 8. Pintavalutuskenttä 13
3.6 Kosteikko Kosteikko on alue, joka pysyy kosteana tai märkänä ympäri vuoden. Luontaisia kosteikkojen paikkoja ovat vesistöjen laskun tuloksena syntyneet vesijättöalueet. Kosteikkoja voidaan rakentaa myös patoamalla uomia sellaisissa paikoissa, joissa vettyminen ei tuota ongelmia. Kosteikon hyötynä on, että se kerää tehokkaasti talteen kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kosteikko toimii tehokkaasti, kun sen pinta-ala on vähintään 1-2 % valuma-alueesta ja siinä on syvän sekä matalan veden alueita ja saarekkeita. Optimi on 50 50 -suhteessa vesipintaa ja saarekkeita. Kosteikon alueella tulee myös olla tasainen virtaama. Maatalouden erityistukisopimuksella voi saada rahoitusta monivaikutteisen kosteikon hoitoon (www.mavi.fi). Kuva 9. Kosteikko (www.kosteikko.fi, riistakosteikko-opas) 3.7 Ojien kaivu- ja perkauskatkot Ojakohtaista kiintoainekuormitusta voidaan vähentää jättämällä ojaan kaivu- tai perkauskatkoja. Kaivukatkon pituus on yleensä noin 10 30 metriä, mistä vesi kulkee pintavaluntana alapuoliseen ojaan. Perkauskatkot ovat kunnostusojituksen aikana perkaamattomiksi jätettyjä kohtia ojissa. (Joensuu ym. 2004) 3.8 Suojavyöhyke Vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävällä käsittelemättömällä suojakaistalla sidotaan ympäriltä tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Suojakaistan leveys esimerkiksi maanmuokkausten yhteydessä on vähintään 5 metriä ottaen huomioon maaston kaltevuuden, maalajin ja puunkorjuu- 14
olosuhteet. 5 metriä on riittävä, jos maa on tasaista ja maalaji huonosti veden mukana liikkuvaa eli karkeaa hiekkamaata. 3.9 Luontokohteet Luontokohteet tulee huomioida metsätaloustoimenpiteitä ja vesien johtamista suunniteltaessa. Erityiskohteiden käsittelemättä jättäminen on eduksi luonnon monimuotoisuudelle ja lajien säilymiselle. Lisäksi vesiensuojelun kannalta voi olla hyväksi olla muuttamatta vesistöjen vaikutusalueella olevia kohteita esim. vesien rantametsiä. Seuraavien pienialaisten ja luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojeluun voi hakea metsäkeskukselta ympäristötukea; lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut; jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Lisäksi seuraavien maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO2-ohjelman luontotyyppien suojelusta saa valtiolta korvausta; lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 15
4 Yleissuunnitelman laadinta Suunnitelma sisältää mm. valuma-alueanalyysin eroosioherkistä kohteista sekä toimenpideehdotuksia valuma-alueen vesiensuojeluun. Valuma-alueanalyysi perustuu uuteen RLGIS - pohjaiseen paikkatietoanalyysiin, jossa uoma-analyysin avulla kuvataan valuma-alueen uomaverkoston ominaisuuksia sekä kartoitetaan kriittisimmät (eroosioherkät) kohteet. Analyysin pohjana on ollut maanmittauslaitoksen maastotietokanta ja metsäkeskuksen metsävara-aineisto, joiden avulla on saatu selville mm. maaston kaltevuus, valuma-alueen pinta-alat ja veden virtaama, nopeus, syvyys, suunta sekä alueen metsätaloudelliset toimenpiteet vaikutuksineen ja maaperätiedot. Analyysien perusteella laaditaan siis valuma-alueen vesiensuojelun yleissuunnitelman optimimalli. Yleissuunnitelma on laadittu Suomen metsäkeskuksen toimesta. Yleissuunnitelman laadinta on aloitettu joulukuussa 2011 analyysien koostamisella. Suurisuon ojan valuma-alueen maastotöitä suoritettiin kesällä 2011 ja 7.12.2011. Suunnitelma toimenpideehdotuksineen on esitelty hankkeen maa- ja metsätaloustyötyhmälle 25.1.2012 ja ohjausryhmälle 6. helmikuuta 2012. 5 Maastotyöt ja tulokset 5.1 Suoritus Pekka Halme selvitti mahdollisia vesiensuojelukohteita tehden paikkatietoanalyysejä sekä maastotyötä yhdessä hankeen vetäjän Miika Sarpakunnaksen ja ProAgrian maisemanhoidonneuvojan Laura Blomqvistin kanssa kesällä 2011. Tiina Karjalainen jatkoi metsäkeskuksen luonnonhoidon neuvojana hänen työtään projektissa syksystä 2011 lähtien. Maastotyöt on tehty pitkälti RLGIS -ohjelman tuottamien kriittisen pisteiden eli eroosioherkkien (virtausnopeus > maalajin rajanopeus) maiden ja valuma-alueen koon mukaan. Metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeisimmät alueet ovat pohjois- ja luoteisosien valuma-alueet (kuva 10). Alueilla esiintyy eniten eroosioherkkiä metsämaita. Metsätalousalueiden kriittiset pisteet (eroosioherkkien uomien purkupaikat) on merkitty karttaan tummimman vihreällä. Sekä maatalouden että metsätalouden yhteisvaikutteiset pisteet ovat hieman vaaleammalla vihreällä ja pääasiassa maatalouden ym. kriittiset pisteet vaaleimmalla merkityt. Metsätalouden vesiensuojelun suunnittelu kohdistuukin tässä näille metsätaloudellisesti merkittävimmille alueille. 16
Kuva 10. RLGIS -ohjelman tuottamat kriittisen pisteet (eroosioherkät kohteet) ja metsätaloudellisesti keskeisimmät valuma-alueet. 17
5.2 Toimenpide-ehdotukset Salkojärvenjoen - Kytökorvenjoen (03.025), Myllyjoen (03.026) Romanonjoen (03.027) ja Pieni Vääräjoen (03.063) sekä Vääräjoen (03.064) valuma-alueille Metsätaloudellisesti keskeisimmille valuma-alueille (kuva 10) on laadittu toimenpide-ehdotukset karttatarkasteluun perustuen (kuvat 11 13). Ehdotusten perusteella saa suuntaa-antavan käsityksen alueen vesiensuojelutarpeesta ja mahdollisista kohteista toteuttaa suojelua. Kohteiden toteutus vaatii kuitenkin tarkempaa suunnittelua ja mittauksia maastossa, ainakin padon korkeuden määrittämisen osalta. Paikkatietoanalyysien lisäksi maastossa käytiin läpi vielä joulukuussa 2011 muutamia mahdollisia ja paikallisten ihmisten ehdottamia vesiensuojelukohteita. Maastokäyntien perusteella valittiin esimerkkikohteita, joiden esittelyjen perusteella voi hahmottaa muiden kohteiden toteutusta. 18
Kuva 11. Salkojärvenjoen - Kytökorvenjoen valuma-alueen (03.025) toimenpide-ehdotukset 19
Kuva 12. Myllyjoen (03.026) ja Romanonjoen (03.027) valuma-alueiden toimenpide-ehdotukset 20
Kuva 13. Pieni Vääräjoen (03.063) ja Vääräjoen (03.064) valuma-alueiden toimenpide-ehdotukset 21
5.3 Esimerkkikohteet Kytökorvenjoki Simpelejärven alueen metsätalouden vesiensuojelu Kohdekuvaus: Kytökorvenjoen alaosiin voisi toteuttaa laskeutusaltaan ja pohjapadon peltojen eteläpuolelle. Tässä se keräisi talteen pellolta ja ylempää soilta tulevaa kiintoainesta sekä sen mukana kulkeutuvia ravinteita pois vedestä ennen järveä. Altaan voisi rakentaa myös kosteikon tapaan eli jättää altaaseen matalampia kohtia sekä mahdollisia saarekkeita. Kosteikoksi alue tosin voi olla hieman pieni. Kosteikko on allasta tehokkaampi ravinteiden pidätyksessä. Altaan eteläpään padon harjan korkeus tulee määrittää niin, etteivät vedet nouse pelloille. Allas kannattaa mitoittaa mahdollisimman suureksi, kokoluokkaa leveys 15 m ja pituus 30 m, ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kohteella ojan seinämät varsin korkeat, joten kaivutyötä joutuu tekemään paljon. Puusto varsin huonoa altaan läheisyydessä, etenkin länsipuolella, joten maanomistajille ei kohteesta aiheudu suurta haittaa. Yksinään kohde ei riitä kuitenkaan vastaamaan läheskään koko valumaalueen vesiensuojelusta vaan toimenpide-ehdotuksen (kuva 11) mukainen määrä kohteita tulisi toteuttaa. Kuva 14. Kartta ja kuva kohteelta 22
Koirajoki Kohdekuvaus: Koirajoen alaosiin majavan suunnittelemaan paikkaan voisi toteuttaa pohjapadon ja sen yläpuolelle laskeutusaltaan. Uoma jo valmiiksi altaan kohdilta varsin leveä eikä puustoa kasvanut juurikaan altaan länsipuolella, itäpuolella oleva taimikko lähempänä, ja sille ei pidä aiheuttaa haittaa. Majavanpato ei ainakaan nykyisellä korkeudellaan näyttänyt aiheuttavan haittaa ympäröiville alueille ja veden virtaus hidastui leveässä uomassa hyvin, jolloin kiintoaines ehtii laskeutua pohjaan. Allas kannattaa mitoittaa mahdollisimman suureksi, kokoluokkaa leveys 15 m ja pituus 30 m, ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kuva 15. Kartta ja kuva kohteesta 23
Pieni Vääräjoki Simpelejärven alueen metsätalouden vesiensuojelu Kohdekuvaus: Kohteeseen voisi hyvin helposti toteuttaa laskeutusaltaan ja putkipadon, sillä paikalla on ollut aiemmin kala-allas. Maanomistaja antoi vinkin kohteesta ja on erittäin kiinnostunut osallistumaan myös vesiensuojelurakenteen toteutukseen. Ympärillä oleva maasto puineen ei ole esteenä kohteen toteutukselle. Altaan paikka on jo valmiiksi niin kuopassa, ettei padon korkeutena käytettäessä noin metriä uoman pohjasta, vesi tulvi kovinkaan kauaksi (kuvassa 16 vaaleansinisellä). Allas kannattaa mitoittaa mahdollisimman suureksi. Kohteeseen mahdollista karttojen perusteella toteuttaa esim. leveydeltä 20 m ja pituudelta 40 m kokoluokkainen allas. Kuva 16. Kartta ja kuva altaan paikasta, alla putkipadon paikka 24
Vääräjoki Kohdekuvaus: Muutamien alueen maanomistajien itse ehdottama kohde laskeutusaltaalle ja putkipadolle. Pellolta on suunnitteilla tiepohja ojan yli metsän puolelle, jota samalla voisi käyttää putkipadon/settipadon rakenteena. Allas tulisi padon pohjoispuolelle peltojen väliin. Ojan luiskat ovat varsin korkeat ja kaivamista on varsin paljon altaan aikaansaamiseksi. Ojan itäpuolella on taimikkoa, jota voi käyttää ensimmäiseen korkeuskäyrään asti altaan pohjana (kuva 17). Altaan mitat voisivat olla esim. leveys 20 m ja pituus 40 m. Kuva 18. Kartta ja kuvat kohteesta 25
Lähteet Kaittola, H. 2009. Selvitys Simpelejärven kuormituksesta, veden laadun muutoksista ja järveen liittyvistä hankkeista. Saatavissa: http://www.simpelejarvi.fi/. [Viitattu: 2.12.2011] Saukkonen, P. 2009. Simpelejärven vesistötarkkailun yhteenveto vuodelta 2009. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy. [Viitattu: 2.12.2011] YHDESSÄ SIMPELEJÄRVEN PUOLESTA, 2010. Simpelejärven ja Kivijärven vesiensuojelu- ja kunnostusprojektin hankesuunnitelma. Saatavissa: http://www.simpelejarvi.fi/. [Viitattu: 2.12.2011] metsäkeskusten internet sivut kuvineen www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=76282. Viitattu: 22.8.2011. www.kosteikko.fi. Viitattu: 22.8.2011 Joensuu, S., Makkonen, T. ja Matila, A. 2004. Metsätalouden vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Kartat: Maanmittauslaitoksen lupa nro 15/MYY/11 26