RAPORTTI 2003 VAMMAISPALVELUIDEN KESKISUOMALAINEN TOIMINTAMALLI Kysely kunnille ja Suojarinteelle AULIKKI PÄRNÄNEN
RAPORTTI 2003 Keski-Suomen vammaispalvelusäätiön ja Vammaispalveluiden keskisuomalainen toimintamalli hankkeeseen liittyvä kunta- ja Suojarinne -kysely Tekijä: Aulikki Pärnänen Jyväskylän maalaiskunta Tilaaja: Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Käyntiosoite: Matarankatu 6, JYVÄSKYLÄ Postiosoite: PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Puh. (014) 260 4871
Sisällysluettelo 1 Johdanto 1 2 Suojarinteen palvelukeskuksessa laitoshoidossa olevien asiakkaiden tilanne elokuu 2003 2 3 Laitoshoidon/erityishoidon tarve jatkossa 3 4 Suojarinteen palvelukeskuksen osastojen profiloituminen 4 5 Kehitysvammahuollon erityisosaamisen/kuntoutusneuvolapalveluiden tarve laitoshoidon purkamisen jälkeen 5 6 Mikä olisi neuvolan toimintatapa 8 7 Miten asiakkaiden kuntoutus tulisi järjestää ja missä 9 8 Miten asiakkaiden tutkimus tulisi järjestää ja missä 10 9 Millaisille ryhmille tarvitaan erityisosaamista 11 10 Muu vammaishuollon tarve 12 11 Muuta esim. kuntien välinen yhteistyö/ konsultaatio, missä asioissa ja miten se tulisi järjestää 12 12 Suojarinteen asumispalveluiden käyttäminen tulevaisuudessa 14 13 Yhteenveto 15
1 1 Johdanto Keski- Suomen vammaispalvelusäätiön ja Vammaispalveluiden keskisuomalainen toimintamalli - hankkeeseen liittyvä alustava tiedote ja kyselylomake kyselyn suorittamisesta lähetettiin kaikkiin Keski- Suomen maakunnan 29:een kuntaan kesän 2003 aikana. Kuntakysely tehtiin puhelinhaastatteluna, joten kunnilla oli jo etukäteen mahdollisuus tutustua haastattelussa käytettävään lomakkeeseen. Vastaukset saatiin 28 kunnalta. Suojarinteen palvelukeskus sai samanaikaisesti vastaavan kyselyn tällä hetkellä laitoshoidossa olevien asiakkaiden osalta? Kyselyssä pyydettiin kuntia arvioimaan tällä hetkellä laitoshoidossa olevien asukkaiden sekä mahdollisten uusien asiakasryhmien laitoshoidon/erityishoidon tarpeita tulevaisuudessa. Kyselystä selviää myös kuntien kehitysvammahuollon erityisosaamisen/kuntoutusneuvola palveluiden tarve ja sen laajuus laitoshoidon purkamisen jälkeen. Kunnilla on myös selkeä näkemys sekä neuvolan toimintatavasta että asiakkaiden kuntoutuksen ja tutkimuksen järjestämisestä. Kuntien työntekijöiden välisestä yhteistyöstä konsultaatio ja vertaistuki koetaan hyvin tärkeänä ja luontevana yhteistyömuotona. Sekä eri ammattiryhmien omia että moniammatillisten ryhmien yhteisiä koulutuksia toivottiin. Koulutuksilta odotettiin jatkuvuutta. Kunnat toivoivat yhteistyötä mm. vanhempien ryhmätoiminnan järjestämiseen, tukihenkilötoiminnan kehittämiseen, vaikeavammaisten jatko-opiskelun toteuttamiseen jne. Suojarinteen palvelukeskuksen asumispalveluissa on asukkaita tällä hetkellä kuudesta kunnasta. Useamman asukkaan kohdalla kyse on pitkäaikaisesta asumisesta. Kuntien antaman tiedon mukaan ko. asukkaat jatkavat asumistaan asuntolassa. Tilapäistä asumispalvelua kunnat ilmoittivat tarvitsevansa niissä tilanteissa, joissa nuori mahdollisesti opiskelee samanaikaisesti.
2 2 Suojarinteen palvelukeskuksessa laitoshoidossa olevien asiakkaiden tilanne elokuu 2003 Kyselyä tehtäessä Suojarinteen palvelukeskuksessa laitoshoidossa olevia asiakkaita oli 77 henkilöä 20:stä eri kunnasta. Asiakkaiden ikä vaihteli 8-85 vuoden välillä. 1.2. Asiakkaan laitoshoidossa asumiseen ovat vaikuttaneet hyvin monenlaiset asiat: heillä on pitkä laitostausta asuminen lapsuudenkodissa ei ole enää mahdollista kotikunnassa ei ole ollut tarjota muuta asumisen vaihtoehtoa asiakkaan vaikeahoitoisuus huomioiden 2.2. Asiakkaan tarvitsema hoito/erityisosaaminen? Asiakkaan tarvitsemaa hoitoa koskevassa kysymyksessä korostui asiakkaiden pääsääntöisesti tarvitsevan hyvää perushoitoa, joidenkin hoito vaatii erityisen hyvää perushoitoa. Muutaman asiakkaan hoito edellyttää sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Erityisosaamista koettiin tarvittavan erityisesti käytösongelmaisten/haastavasti käyttäytyvien, psyykeongelmaisten, autististen ja epilepsia-asiakkaiden kohdalla. Asiakkaan haastava, aggressiivinen käyttäytyminen itseä ja muita asukkaita kohtaan edellyttää jatkuvaa valvontaa. Asiakkaiden kuntoutuksen turvaaminen terapioiden avulla koetaan tärkeänä ja asiakkaan hyvinvointia ylläpitävänä. Kehitysvammaisen ikääntymiseen liittyviin ongelmiin ja heidän hoidostaan huolehtimiseen toivottiin kiinnitettävän huomiota. 3.2. Onko asiakasta mahdollista hoitaa muualla kuin laitoshoidossa? Kysely osoitti, että useampaa lähes 30:tä tällä hetkellä laitoshoidossa olevaa asukasta voitaisiin hoitaa muualla kuin laitoshoidossa. Syynä laitoshoidossa asumiseen on se, että asukkaalle ei ole ollut tarjota omassa kotikunnassa tai muissa asumispalveluissa juuri hänen tarpeitaan vastaavaa asumista.
3 Useammalla kunnalla on laitoshoidossa asiakkaita, joiden osalta kunnilla on olemassa vaihtoehtoisia suunnitelmia asiakkaidensa asumisen suhteen laitoshoidon rinnalle. Joissakin kunnissa suunnitelmat ovat tarkkoja, muuttoajankohta on sovittu ja asukkaiden osalta on olemassa suunnitelma muuttamisesta kun vain uusi asuinpaikka löytyy. Kunnat eivät ole tehneet muuttosuunnitelmia esim. sellaisille asiakkaille, jotka ovat hyvin vaikeavammaisia tai heillä on etenevä sairaus. Asukkaan yksilölliset tarpeet ja uuden asuinyksikön tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat asuinpaikan valintaan hyvin vahvasti. Laitoshoidon rinnalle uudeksi asuinyksiköksi on joidenkin asukkaiden osalta suunniteltu mm. autettua - tai pienryhmäasumista, autistisille asukkaille suunniteltua hoitokotia, yleensä hoitokotia, karsittua asuntolaa, hoivasairaalaa, vanhainkotia tai toista laitosta. Kunnat ovat asettaneet laitoshoidosta pois siirtymisen tavoitteeksi niiden asiakkaiden osalta, joille muuttosuunnitelmat on tehty heti kun uusi asuinpaikka löytyy. Joidenkin kuntien osalta asukkaan muuttosuunnitelmiin vaikuttavat kuntien esitykset erityishuoltopiirin vaihtamisesta. 3 Laitoshoidon/erityishoidon tarve jatkossa? Pääsääntöisesti kunnilla ei ole kehitysvammaisten asiakkaidensa osalta tarvetta pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Joidenkin yksittäisten erittäin monivammaisten kehitysvammaisten kohdalla kunnilla voi olla tarvetta pitkäaikaiseen laitoshoitoon (asiakkaan hoito vaatisi sairaanhoidollisia toimenpiteitä). Suojarinteen palvelukeskuksen näkemys kehitysvammaisten asiakkaiden pitkäaikaisen laitoshoidon tai hoivapalvelun tarpeesta oli kuntien arvoin mukaan osin samansuuntainen mm. niiden asiakkaiden osalta, joilla on sairaanhoidollisten toimenpiteiden tarvetta.
4 Suojarinteen näkemyksen mukaan pitkäaikaista hoivapalvelua tarvitsisivat myös asiakkaat, joilla on esim. jokin etenevä sairaus, haastavaa käyttäytymistä tai lapset, jotka jostain erityisestä syystä, kuten lastensuojelutoimenpiteiden johdosta ovat pitkäaikaisen hoidon tarpeessa. Kunnilla on tarvetta lyhytaikaisille hoitoapujaksoille monivammaisille, vaikeahoitoisille lapsille lähinnä vanhempien jaksamisen tueksi. Hoitoapujaksoja toivottiin joissakin erityistilanteissa, kuten epilepsian seurantaan liittyvissä asioissa. Kriisipaikkoja lähinnä vaikeasti käytöshäiriöisille nuorille ja aikuisille asiakkaille. Joissakin tapauksissa asiakkaalla tulisi jaksojen aikana olla käytettävissä psykiatrista asiantuntevuutta. Tutkimus- ja kuntoutusjaksoja keskimäärin kaksi viikkoa vuodessa lapsille ja nuorille sekä niille lapsille, joilla on havaittu kehityksen viivästymää ja joiden kohdalla olisi tärkeä selvittää mahdolliset kuntoutustarpeet. Laitoshoidon/erityishoidon tarvetta on myös autististen, asperger- sekä pienten harvinaisten- ja etenevää oireyhtymää sairastavien asiakkaiden kohdalla. Kunnilla on tarpeita erityisesti autistisille asiakkaille erikoistuneista asumisyksiköistä. Suojarinteen näkemys lyhytaikaisen kuntoutuksen tarpeista oli myös osin samansuuntainen kuntien näkemysten kanssa, kuten tutkimus ja kuntoutusjaksot, tukijaksot vaikeavammaisten asiakkaiden osalta lähinnä vanhempien jaksamisen tueksi, kriisipalvelut ja intervallijaksot. 4 Suojarinteen palvelukeskuksen osastojen profiloituminen? Suojarinteen palvelukeskuksen näkemyksen mukaan alueella olisi neljä osastoa, joista jokaisella olisi selkeästi oma erikoistumisalueensa kuten:
5 1. Apilan tutkimus ja kuntoutusyksikkö Neliapila, joka tarjoaisi lyhytaikaista tutkimusta ja kuntoutusta lapsille ja aikuisille. Valkoapila, nuorten erityisasumisyksikkö autisteille ja pitkäaikaista kuntoutusta psyykkisesti oireileville asiakkaille. 2. Kotiharju; lähinnä vaikeavammaisille paljon lääketieteellistä hoitoa tarvitseville, etenevää oireyhtymää sairastaville ja ikääntyville kehitysvammaisille tarkoitettu yksikkö. 3. Päivölä; monivammaisten pienryhmämuotoinen hoitoosasto. 4. Ranta-apila; haastavan käyttäytymisen pienryhmäosasto. 5 Kehitysvammahuollon erityisosaamisen/kuntoutusneuvolapalveluiden tarve laitoshoidon purkamisen jälkeen 1.5. Kysymykseen riittääkö nykyinen neuvola vai tarvitaanko muuta oman kunnan palveluiden lisäksi? Pääsääntöisesti kunnat (lähes 20) vastasivat, että nykyinen neuvola riittää. Neuvolan odotetaan vastaavan asiakkaiden erityisiin tarpeisiin, koska kehitysvammaiset kuntalaiset saavat pääosan tarvitsemistaan palveluista kunnan peruspalveluista. Kuntien oma osaaminen vaihtelee, joissakin kunnissa kehitysvammaisten määrä on niin pieni, että erityisosaaminen ei ole voinut kehittyä kovin laajasti. Vastaavasti joissakin kunnissa pystytään yli eri sektori rajojen kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla vastaamaan kehitysvammaisen kuntalaisten tarvitsemista palveluista. Joissakin maakunnan kunnissa on omaa neuvolatoimintaa, joten kunnat tarvitsevat kuntayhtymän neuvolasta esim. yhden yksittäisen työntekijän kuten lääkärin palveluita. Joitakin yksittäisiä kuntia lukuun ottamatta maakunnan kunnat pääsääntöisesti ostavat tarvitsemansa kehitysvammaneuvolapalvelut Suojarinteen kuntayhtymän neuvolasta.
6 2.5. Millaisten erityisosaajien tietoa tarvitaan tulevaisuudessa? Kuntien erityisosaamisen tarpeet lähtevät lähinnä asiakkaiden tarpeista. Kehitysvammaisten mielenterveysongelmat ja heidän tarvitsemansa psykiatriset palvelut nousevat ensisijaiseksi erityisosaamisen tarpeiksi. Autistien, asperger- sekä pienten ja harvinaisten oireyhtymäasiakkaiden osalta on erityisosaamisen ja tiedon tarvetta. Kunnissa on tarvetta joidenkin moni- ja vaikeavammaisten lasten sekä nuorten osalta kuntoutukseen ja tutkimukseen perehtyneiden työntekijöiden asiantuntevuudesta. Kehitysvammaisen käyttäytymisongelmiin sekä ikääntymiseen/geriatriaan liittyviin ongelmiin toivotaan erityisosaamista. Joissakin kunnissa on tarvetta koulutestauksiin lähinnä niille asiakkaille, jotka hyötyisivät samankaltaisista palveluista kun kehitysvammaiset asiakkaat. Kehitysvammaisen varhaiskuntoutukseen liittyvää osaamista kuntoutusohjaajalta, lääkäriltä ja psykologilta odotetaan. Tietoa ja erityisosaamisin tarvetta on kehitysvammaisen seksuaalisuuteen ja lääkitykseen liittyvistä erityisongelmista. Kehitysvammaisten mielenterveyspalveluihin liittyen kuntoutusneuvolan erityisosaajien odotetaan jalkautuvan peruskuntiin osallistumaan asiakastyöhön. Oman kunnan palvelut ovat niin kattavia, että mitään erityistä ei tarvita.
7 3.5. Mitä muuta kuntoutusneuvolalta odotetaan? Asiakkaisiin liittyvä toiminta Kuntoutusneuvolan toiminnan tulee vastata kaikkien asiakkaiden sekä kehitysvammaisten heidän omaistensa että kuntien tarpeisiin. Toiminnan tulisi olla vastavuoroista suhteessa kaikkiin käyttäjiin. Asiakkaita ei kutsuta neuvolaan ohi kunnan työntekijöiden. Palveluihin ohjautumisen tulee tapahtua maksajan eli kunnan työntekijän taholta. Kunta toimii tilaajana keitä työntekijöitä tarvitaan. Neuvolatyöryhmän työn tulee lähteä asiakkaiden tarpeista, ei siitä, että on olemassa määrätyt työntekijät, jotka tekevät omaa työtään. Kuntoutusneuvolan tulee kehittää toimintamuotojaan: sen tulisi olla ajan tasalla ja seurata kehitystä. Kuntoutusneuvolan odotetaan antavan tukea perheille, perheet eivät välttämättä ole saaneet sitä, mitä ovat hakeneet ovat kokeneet turhautumista. Kuntoutusneuvolan muu rooli? Kuntoutusneuvola voisi toimia hyvin harvinaisten tarpeiden palveluohjaajana, esim. kehitysvammainen ja päihteiden käyttö. Kuntoutusneuvola voisi toimia tietopankkina, joka hankkii ja välittää tietoa kuntien työntekijöille ja josta kunnan työntekijät saavat tietoa ja tukea esim. sekä kehitysvammaisuuteen liittyvissä erityisissä - että perusasioissa. Kuntoutusneuvola voisi toimia kouluttajana esim. kehitysvammaisen dementiaan, haastavaan käyttäytymiseen ja harvinaisiin oireyhtymiin liittyvissä asioissa.
8 6 Mikä olisi neuvolan toimintatapa? a. Kiinteä yksikkö/ryhmä b. Luova liikkuva/mahdollisuus konsultaatioon c. Mitä kunnat ovat valmiita maksamaan a. Kiinteä yksikkö/ryhmä Vaihtoehto a:n kannalla oli kaksi kuntaa, kuuden kunnan mielestä molemmat vaihtoehdot sekä a että b olisivat hyviä. b. Luova liikkuva/mahdollisuus konsultaatioon Vaihtoehto b:n kannalla olivat kaikki muut 20 kyselyyn vastanneet kunnat. Neuvolalta odotetaan erityisesti jalkautumista. Työryhmä kootaan yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Toiminnassa huomioidaan paikallinen asiantuntevuus ja sitä täydennetään erityisasiantuntijoilla. Kunnilla tulee olla mahdollisuus käyttää yksittäisen neuvolatyöryhmän työntekijän osaamista ja lisäksi kuntien työntekijät ovat aina mukana työryhmissä. Konsultaatiota tulee voida saada joustavasti ja tilauksen mukaisesti esim. yksittäisen erityistyöntekijän antama konsultaatio kunnan omiin yksiköihin esim. paikalliseen päiväkotiin. Akuuttiin tarpeeseen tulee saada puhelinkonsultaatiota. c. Mitä kunnat ovat valmiita maksamaan erityispalveluista Pääsääntöisesti kunnat olivat sitä mieltä, että nykyiset neuvolapalvelut ovat kustannuksiltaan liian kalliita siedettävän ylärajoilla. Neuvolapalveluista ei välttämättä olla valmiita maksamaan nykyisiä kustannuksia enempää. Neuvolan suoritehintojen tulisi perustua todellisiin kustannuksiin. Toisaalta kunnat ovat valmiita maksamaan hyvistä, ei huonoista palveluista. Mikäli asiakkaan käynti neuvolassa on perusteltu ja sisältö vastaa tarpeeseen/saadaan apua ja tukea hinta ei ole ratkaiseva. Neuvolan suoritehinta tulee suhteuttaa työn vaikuttavuuteen. Maksu voisi olla porrastettu suhteessa asiantuntijoiden mää-
9 rään ja käytettyyn aikaan. Asiakkaiden tarve määrää, keitä asiantuntijoita tarvitaan ko. neuvolakäynnillä. Neuvolalta odotetaan hoitotakuuta rahat takaisin, jos ei tule apua. Neuvolapalveluiden hintojen tulee olla kilpailukykyisiä yleensä valtakunnassa oleviin muihin vastaaviin palveluihin verrattuna. 7 Miten asiakkaiden kuntoutus tulisi järjestää ja missä? Yli puolet kyselyyn vastanneista kunnista (15/28) olivat sitä mieltä, että kehitysvammaisten asiakkaiden kuntoutus tulisi järjestää päänsääntöisesti omassa kotikunnassa peruspalveluiden lähellä. Asiakkaan kuntoutus mielletään osana hänen arkipäivän toimintaansa, kuntoutuksen tulee lähteä asiakkaan tarpeista. Tarpeen määrittelyssä käytetään apuna asiakkaan palvelusuunnitelmaa/kuntoutussuunnitelmaa. Asiakkaalla tulisi olla kokonaisvaltainen kuntoutussuunnitelma, jonka lähtökohtana olisi kuntoutuksen liittäminen arkipäivän elämään normaalin toimintaan kuuluvana. Asiakkaan kuntoutusta järjestettäessä tulisi voida käyttää myös ostopalveluita. Ostopalveluita tuottava yksikkö voisi olla muu kuin Suojarinteen palvelukeskus. Käytettävissä olevan erityisasiantuntemuksen/konsultaation tulee siirtyä kunnan työntekijöiden käyttöön. Tarvetta varsinaisesti Suojarinteellä osastojaksoilla tapahtuvalle kuntoutukselle kunnilla (9/28)on jonkin verran. Osastojaksoilla tapahtuvan kuntoutusjakson aikana on tärkeätä hyödyntää kotikunnan työntekijöiden tietoja ja kokemuksia asiakkaan tilanteesta. Kuntoutusjakson aikana kunnan työn-tekijöitä tulee pitää ajan tasalla asiakkaan tilanteesta. Kuntoutusjaksot voisivat olla myös ns. intensiivijaksoja, jossa monipuolinen asiantuntevuus olisi asiakkaan käytettävissä päivittäin ja se olisi asiakkaan tarpeista lähtevää.
10 Kysymyksiä Voisiko asiakkaiden kuntoutusjaksot olla Kelan toteuttamia? Olisiko erityishuollon ja keskussairaalan työnjaossa selkiyttämistä/vältyttäisiin asiakkaan pomputtelulta. 8 Miten asiakkaiden tutkimus tulisi järjestää ja missä? Kuntien näkemys asiakkaiden tutkimuksen suhteen oli, että asiakkaiden tutkimus tulisi ensisijaisesti tapahtua kotipaikkakunnalla lähellä normaalipalveluita asiakkaan arjen ympäristössä (16/28). Keskussairaalan rooli nähtiin keskeisenä tutkimusta tekevänä tahona erityisesti lapsia koskevissa tutkimuksissa. Joissakin tilanteissa tutkimukset voitaisiin tehdä terveyskeskuksessa normaalipalveluina. Joidenkin kuntien(5/28) mielestä asiakkaiden tutkimus tulisi tehdä pääsääntöisesti kuntoutusneuvolassa, tarvittaessa osastojaksoilla erityisesti aikuisten asiakkaiden osalta. Osastojaksoilla tapahtuvalle tutkimuksille tulee tavoitteiden olla etukäteen sovittu, mihin pyritään (ei toimita automaattisesti). Joidenkin asiakkaiden osalta olisi tarvetta pidemmille laitostutkimusjaksoille, joiden aikana olisi asiantuntijoita käytettävissä asiakkaan yksilöllinen tarve huomioiden. Tutkimusyksikön ei välttämättä tarvitse olla Suojarinne. Olisiko Suojarinteen asiantuntevuutta mahdollista yhdistää johonkin laajempaan yksikköön tai kokonaisuuteen? Asiakkaan tutkimuksessa merkittävä painoarvo tulisi olla asiakkaan vakituisessa asuinympäristössä kootulla tiedolla. Henkilökunnan terveiset ja huomiot tulisi välittää tutkimusta tekevälle henkilöstölle. Lasten ja nuorten tutkimukselle ja kuntoutukselle tulisi olla oma yksikkö.
11 Selkeyttä erikoissairaanhoidon ja erityishuollon väliseen työnjakoon toivottiin asiakkaiden kuntoutusta ja tutkimusta koskevissa asioissa. Onko nykyinen rajanveto oikea? 9 Millaisille ryhmille tarvitaan erityisosaamista a. lapsille b. nuorille c. aikuisille d. autisteille e. vaikeavammaisille f. muille Pääsääntöisesti kunnat vastasivat eritysosaamista tarvittavan kaikille kysymyksessä esitetyille asiakasryhmille. Kyse voi olla yksittäisistä asiakkaista, joilla elämän eri muutosvaiheissa nousee esille erilaisia erityisosaamisen tarpeita. Joidenkin kuntien osalta koettiin erityisosaamista tarvittavan erityisesti lasten, nuorten ja autististen asiakkaiden kohdalla. Yhtenä asiana lasten osalta nousi esille mm. kouluvalmiuksien arviointi. Nuorten kohdalla tarvetta erilaisten kasvu- ja kehityshäiriöiden selvittämiseen. Muutaman (4/28) vaikeavammaisen asiakkaan kohdalla oli tarvetta eritysosaamiselle. Psykiatrisen erityisosaamisen tarvetta koettiin joidenkin asiakkaiden (5/28) kohdalla. Erityisasiantuntevuutta koettiin tarvittavan erityisesti ns. väliinputoajaryhmille, niille asiakkaille, joista ei välttämättä ole aiempaa tietoa tai selvyyttä siitä, mihin he kuuluvat tai, mitä palveluita tarvitsevat.
12 10 Muu vammaishuollon tarve Muita vammaishuollon tarpeita ei kunnilla välttämättä ole lainkaan. Joitakin yksittäisiä asiakkaita, joilla selkeästi on erityisen tuen tarve olemassa ja se havaittu esim. alle kouluikäiset ja kouluun lähtevät lapset. He hyötyisivät erityispalveluista. Yhtenä yksittäisenä ryhmänä, jolla olisi vammaishuollon tarvetta nousivat esille cp-vammaiset asiakkaat. Tarvetta pienille paikallisille kriisiapuyksiköille, joilla olisi valmiutta ottaa asiakkaita vastaan hyvinkin nopeasti akuuteissa tilanteissa koettiin. 11 Muuta esim. kuntien välinen yhteistyö/ konsultaatio, missä asioissa ja miten se tulisi järjestää a. kuntien sos. työntekijöiden välinen vertaistuki? b. muiden työntekijöiden välinen vertaistuki? c. konsultaatio, mitä se olisi? d. mitä muuta yhteistyötä a-b. kuntien sos.- ja muiden työntekijöiden välinen vertaistuki? Työntekijät kokevat sekä kuntien että toisten samaa ammattikuntaa edustavien työntekijöiden välisen vertaistuen ja yhteistyön tärkeänä. Vertaistukea koetaan saatavan parhaiten yhteisten tapaamisten kuten työkokousten, säännöllisesti pidettävien palavereiden, moniammatillisten työkokousten, koulutusten ja kehittämispäivien muodossa. Vertaistukea tulisi olla saatavilla keskitetysti/alueellisesti. Muiden asiakkaan kanssa työskentelevien työntekijöiden antama vertaistuki tai toisen kunnan työntekijän saaminen työpariksi koettiin tärkeäksi.
13 c. konsultaatio, mitä se olisi? Konsultaation tarve olisi pääsääntöisesti kuntien kesken tapahtuvaa. Kuntien esim. lähikuntien kesken tapahtuva konsultaatio voisi toteutua ostopalvelun muodossa. Käytännön ongelmat, tilanteet ja asiat vaikuttavat konsultaation tarpeeseen. Jonkun verran konsultaatiomahdollisuutta toivottiin myös Suojarinteen suuntaan. Akuuteissa tilanteissa tulisi olla mahdollisuus erityisosaajien puhelinkonsultaatioon. d. mitä muuta yhteistyötä? Kuntien työntekijöille kohdistettua: Kuntien työntekijöille järjestettävää koulutusta, jolla olisi myös jatkuvuutta. Kuntien yhteisiä työkokouksia, joista koottuna selkeät muistiot ja mistä selviää, mitä tietoa/ osaamista eri kunnissa on. Työkokouksia tulisi olla vuosittain. Kuntien välisen verkostotyön tärkeyttä korostettiin myös. Seudullisen erityisosaamisen hyödyntäminen esim. KELTO, puh. terapeutti. Seutukunnallisen yhteistyön kehittäminen esim. luomalla kunnille samansuuntaiset linjaukset ja tavoitteet sekä kehitysvammaettä vammaispalveluihin, mukauttaen niitä kunkin kunnan olemassa oleviin olosuhteisiin. Seutukunnallisen yhteistyön tulisi olla avointa, jossa kaikki yhteistyökunnat olisivat alusta asti mukana. Mahdollisuus käyttää eri puolelta Suomea olevien asiantuntijoiden konsultaatioapua tutustuttamalla heitä kunnan omiin toimintoihin ja tiloihin ottamaan kantaa muutostarpeisiin ja tekemään tarvittavia uudistusehdotuksia. Mitä muuta? Perheille suunnattua koulutusta, ryhmätoimintaa, jonka tavoitteena olisi vanhempien tukeminen. Perheiden tueksi esitettiin lisättävän perhehoitopaikkoja.
14 Yläasteikäisten kehitysvammaisten päiväkerhotoiminnan kehittäminen. Avustaja/tukihenkilötoiminnan (renkaan) luominen ja kehittäminen. Nykyisen sähköisen tietojärjestelmän hyödyntäminen verkossa toimiva konsultaatiojärjestelmä olemassa olevan tiedon päivittäminen keskustelupalstan/ilmoitustaulun ylläpito erilaisten hankkeiden seuranta/kuntakeskustelut. Vaikeasti kehitysvammaisten jatko-opetuksen järjestäminen. Kysymyksiä Kuka valvoo kehitysvammapalveluiden laatua? 12 Suojarinteen asumispalveluiden käyttäminen tulevaisuudessa Tiedusteltaessa kunnilta tarvetta Suojarinteen palvelukeskuksen asumispalveluiden käyttöön kyselyyn vastanneista kunnista 15/28 vastasi, että heillä ei ole asumispalveluiden tarvetta tällä hetkellä. Kunnat (6/28), jotka tällä hetkelläkin käyttävät Suojarinteen asumispalveluita pitkäaikaisen asumisen osalta ilmoittivat pääsääntöisesti asiakkaidensa jatkavan asumista nykyisissä asumispalveluissa. Joidenkin asukkaiden kohdalla voidaan harkita tarvittaessa kotikuntaan siirtymistä. Asumispalveluita käytetään, jos ne ovat kilpailukykyisiä palveluiden ja hinnan suhteen muiden vastaavien asumispalveluiden kanssa. Tilapäistä asumispalveluiden tarvetta on viidellä kunnalla. Asiakkaalla voi olla tilapäisen asumispalvelun tarve, johon samanaikaisesti liittyy opiskelua.
15 Kaksi kuntaa ilmoitti, että heillä tulee myöhemmin olemaan vakituisen asumispalvelun tarvetta. 13 Yhteenveto Haastattelusta käy ilmi, että useammalla kunnalla on olemassa selkeitä suunnitelmia asiakkaidensa laitoshoidosta pois muuttamiselle. Kuntien tekemät muuttosuunnitelmat koskevat lähes 30:tä tällä hetkellä laitoshoidossa olevaa kehitysvammaista. Joidenkin asiakkaiden muutto on suunniteltu toteutuvaksi tämän vuoden 2003 aikana. Muiden asiakkaiden muutto on ajoitettu vuosien 2004-2006 väliselle ajalle. Kuntien näkemys on, että vielä useamman laitoshoitoon jäävän asukkaan muutto voitaisiin toteuttaa, mikäli tarjolla olisi muita asumisvaihtoehtoja kuin nykyinen laitoshoito. Maakunnassa on selkeä tarve seudullisille asumisyksiköille ja palvelukodeille, joista osan toiminta olisi erikoistunutta ja suunnattu esim. autistisille henkilöille. Sekä kuntien että Suojarinteen palvelukeskuksen näkemys tulevaisuuden laitoshoidon tarpeista on samansuuntainen. Kunnilla ei pääsääntöisesti ole tarvetta pitkäaikaiseen laitoshoitoon kehitysvammaisten asiakkaidensa osalta. Niiden yksittäisten asiakkaiden kohdalla, joilla on kehitysvammaisuuden lisäksi muita lisäsairauksia, jotka vaativat esim. sairaanhoidollisia toimenpiteitä voi olla tarvetta pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Kuntien ja Suojarinteen palvelukeskuksen näkemykset lyhytaikaisen tarpeista oli myös osin samansuuntainen. Lyhytaikaisen laitoshoidon tarvetta on lähinnä hoitoapujaksojen muodossa moni- ja vaikeavammaisille lapsille lähinnä vanhempien jaksamisen tueksi. Tutkimus ja kuntoutusjaksoja lähinnä lapsille ja nuorille sekä autistisille asiakkaille. Kriisipaikkoja lähinnä vaikeasti käytöshäiriöisille. Kysyttäessä nykyisen kehitysvammahuollon erityisosaamisen/kuntoutusneuvolapalveluiden tarvetta ja riittävyyttä lähes kaikki kunnat (20) vastasivat nykyisen neuvolan riittävän.
16 Kunnan peruspalveluiden vastatessa pääsääntöisesti asiakkaan tarvitsemista palveluista tulee erityisasiantuntevuuden ja palveluiden olla asiakaslähtöisiä ja suuntautua asiakkaan arjen ympäristöön. Kysyttäessä kuntoutusneuvolan toimintatavasta, kunnat (20/28) vastasivat, että toimintatapa olisi liikkuva/ jalkautuva. Työryhmä liikkuu kuntiin sinne, missä asiakkaat ovat ja se kootaan yksilöllisesti asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Erityisasiantuntevuutta koettiin tarvittavan erityisesti kehitysvammaisen sekä mielenterveys- ja käyttäytymisongelmiin, autismiin, aspergeriin, että ikääntymiseen/geriatriaan liittyviin kysymyksiin. Kysyttäessä kuntien valmiudesta maksaa erityispalveluista koettiin nykyisten neuvolapalveluiden olevan kustannuksiltaan liian kalliita. Toisaalta kunnat ovat valmiita maksamaan hyvistä palveluista. Hintojen tulisi olla kilpailukykyisiä yleensä valtakunnassa oleviin muihin vastaaviin palveluihin verrattuna. Kuntoutusneuvolan muu rooli? Kuntoutusneuvola voisi toimia esim. tietopankkina, joka hankkii ja välittää tietoa kuntien työntekijöille ja josta kunnan työntekijät saavat päivittää omat tietonsa kehitysvammaisuuteen liittyvissä asioissa. Asiakkaiden kuntoutuksen järjestämisestä kysyttäessä kunnat (15/28) vastasivat, että asiakkaiden kuntoutus tulisi järjestää pääsääntöisesti kotikunnassa peruspalveluiden lähellä. Kuntoutus mielletään osana asiakkaan arkipäivää. Tarvetta Suojarinteellä osastojaksoilla tapahtuvalle kuntoutukselle on jonkin verran (9/28). Osastojaksoilla tapahtuvan kuntoutusjakson aikana on tärkeätä hyödyntää kotikunnan työntekijöiden tietoja kokemuksia asiakkaan tilanteesta. Asiakkaiden tutkimusta koskevan kysymyksen osalta kunnat (6/28) vastasivat, että asiakkaiden tutkimus tulisi ensisijaisesti
17 tapahtua kotipaikkakunnalla lähellä normaalipalveluita asiakkaan arjen ympäristössä. Lapsia koskevissa tutkimuksissa keskeisenä tahona nähtiin keskussairaala. Joidenkin kuntien (5/28) mielestä asiakkaiden tutkimus tuli tehdä pääsääntöisesti kuntoutusneuvolassa. Sekä kuntoutusta että tutkimusta koskevissa kysymyksissä haluttiin selkeyttä erikoissairaanhoidon ja erityishuollon väliseen työnjakoon. Onko nykyinen työnjako oikea? Kysymykseen, millaisille (lapset, nuoret, aikuiset, autistit, vaikeavammaiset ja mahdolliset muut) ryhmille tarvitaan erityisosaamista? Pääsääntöisesti kunnat vastasivat erityisosaamista tarvittavan kaikille asiakasryhmille. Kuntien ja asiakkaiden tarpeet ovat hyvin erilaisia ja yksilöllisiä. Kysyttäessä kuntien välisestä yhteistyöstä/ konsultaatiosta, missä asioissa ja miten se tulisi järjestää? Kuntien työntekijät kokivat saavansa parhaiten vertaistukea yhteisten tapaamisten, kuten työkokousten, säännöllisesti pidettävien palavereiden, kehittämispäivien ja koulutusten muodossa. Koulutuksilta toivottiin jatkuvuutta. Sekä työkokoukset että erilaiset koulutustilaisuudet lisäävät kuntien välistä yhteistyötä ja vahvistavat seudullista erityisosaamista ja mahdollistavat sen hyödyntämisen kuntien välisessä yhteistyössä. Seutukunnallisen yhteistyön tulisi olla avointa, jossa kaikki yhteistyökunnat olisivat alusta asti yhteistyössä mukana. Konsultaation tarve olisi pääsääntöisesti kuntien kesken tapahtuvaa. Mitä muuta yhteistyötä? Muu yhteistyö voisi olla esim. perheille suunnattu koulutus, avustaja/tukihenkilötoiminnan kehittäminen.
18 Sähköisen tietojärjestelmän hyödyntäminen olemassa olevan tiedon päivittäminen, keskustelupalstan /ilmoitustaulun ylläpito. Tiedusteltaessa kunnilta tarvetta Suojarinteen palvelukeskuksen asumispalveluiden käyttöön pääsääntöisesti kunnat vastasivat, että heillä ei ole asumispalveluiden tarvetta. Kunnat (6/28), jotka tälläkin hetkellä käyttävät Suojarinteen asumispalveluita, ilmoittivat käyttävänsä niitä myös jatkossa.
19 KYSELY 26.5.2003 Hyvä vastaanottaja! Saadaksemme asiakaskohtaista tietoa Suojarinteen palvelukeskuksessa tällä hetkellä asuvien asukkaiden laitoshoidon- ja muiden erityispalveluiden tarpeista nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa pyydän Teitä tutustumaan oheiseen kyselyyn. Kyselyn täyttämisessä on tärkeää käyttää apuna kuntien kanssa käytyjen keskustelujen pohjana ollutta palvelusuunnitelmaa. Palvelusuunnitelmasta ilmenee kunkin kunnan omalle asiakkaalleen tekemät suunnitelmat erityisesti laitoshoidon tarpeesta. Kyselystä saatuja tietoja käytetään sekä perusteilla olevan vammaispalvelusäätiön että Suojarinteen palvelukeskuksen palveluita ja niiden sisältöjä suunniteltaessa. Toivon että tutustutte kyselyyn ja täytätte sen mahdollisimman pian. Otan Teihin yhteyttä kyselyn osalta 16.6.2003 alkavalla viikolla puhelimitse. Ystävällisin terveisin toimeksi saaneena Aulikki Pärnänen puh. 3365 174, 0500-647 485
20 KYSELY KEHITYSVAMMAISTEN LAITOSHOIDON TAR- PEESTA Pyydämme kokoamaan oheiseen kyselyyn tiedot kuntanne Suojarinteen palvelukeskuksessa laitoshoidossa olevien kehitysvammaisten osalta elokuun 2003 aikana ja sen jälkeen. Tiedot pyydetään asiakaskohtaisesti. 1. Kotikunta? 2. Asiakkaan ikä? 3. Diagnoosi? 4. Miksi laitoshoidossa? 5. Mitä erikoisosaamista asukkaan hoito vaatii? 6. Olisiko asiakasta mahdollista hoitaa muualla?
21 7. Mitä järjestelyjä se vaatisi? 8. Onko tavoitteena siirtää asukas muualle asumaan pois laitoshoidosta? 9. Millä aikavälillä muutto voi tapahtua? 10. Asukkaan tulevaisuuden laitoshoidon tarpeen arviointi: a. Millaista laitoshoitoa? b. Miten pitkään?
22 14 Millaista laitoshoitoa/erityishoitoa jatkossa tarvitaan? a. Millaisille asiakasryhmille? b. Onko tiedossa henkilöitä, joilla on tulossa laitoshoidon tarve? c. Millaista hoitoa he tarvitsevat?
23 Kehitysvammahuollon erityisosaamisen/kuntoutusneuvolapalveluiden tarve laitoshoidon purkamisen jälkeen? 1. Riittääkö nykyinen neuvola vai tarvitaanko muuta oman kunnan palveluiden lisäksi? 2. Millaisten erityisosaajien tietoa tarvitaan tulevaisuudessa? 3. Mikä olisi neuvolan toimintatapa? a. Kiinteä yksikkö/ryhmä b. Luova/liikkuva/mahdollisuus konsultaatioon c. Mitä kunnat ovat valmiita maksamaan erityispalveluista?
24 4. Miten asiakkaiden kuntoutus tulisi järjestää ja missä? 5. Miten asiakkaiden tutkimus tulisi järjestää ja missä? 6. Millaisille ryhmille tarvitaan erityisosaamista? a. lapsille b. nuorille c. aikuisille d. autisteille e. vaikeavammaisille f. muut
25 7. Muu vammaishuollon tarve? 8. Muuta esim. kuntien välinen yhteistyö/ konsultaatio, missä asioissa ja miten se tulisi jär-jestää? a. kuntien sos. työntekijöiden välinen vertaistuki? b. muiden työntekijöiden välinen vertaistuki? c. konsultaatio, mitä se olisi? d. mitä muuta yhteistyötä? 9. Suojarinteen asumispalveluiden käyttäminen tulevaisuudessa? Kiitos vastauksestanne!