Omahima-yhdistyksen Tarve-projektin raportti Merja Rinne

Omahima-yhdistyksen Tarve-projektin raportti Merja Rinne Kehittyvää erityisryhmien asumista

Kansikuva: Petri Puromies Helsinki, lokakuu 2012

Sisällysluettelo 1 Johdanto 4 2 Taustatietoja haastateltavista ja haastatteluista 5 3 Avun tarve päivittäisissä toimissa 6 4 Avun tarve eri vuorokauden aikoina 9 5 Asuntoihin ja asumiseen liittyviä tarpeita 10 6 Yhteisiin tiloihin liittyviä tarpeita 13 6.1 Ruokailutila ja keittiö 13 6.2 Oleskelutila 13 6.3 Sauna 14 6.4 Varasto- ja ulkotilat 14 7 Yhteenveto rakennussuunnittelun pohjaksi 14 7.1 Asuntojen suunnitteluun liittyvät palvelutarpeet 15 7.2 Asuntoon ja yhteistiloihin liittyvät palvelutarpeet 15 7.3 Kodin ulkopuoliset palvelutarpeet 16 Lähteet 16 Liite 17

1 Johdanto Omahima-yhdistyksen nuorten tulevaisuuden asumisen suunnitteleminen lähti liikkeelle nuorten omasta itsenäistymisen halusta ja heidän omista tarpeistaan. Kohderyhmälle soveltuvaa asumista on tarjolla huonosti. Nuoret ilmaisivat halunsa asua tulevaisuudessa yhteisöllisesti vanhojen koulukavereiden kanssa, joiden kanssa he olivat tottuneet asumaan jo Ruskeasuon koulun oppilaskodin tilapäishoidossa. Omahima-yhdistyksen historia alkoi Päivi Aalto-Rauhalan kyseltyä tyttärensä koulukavereiden vanhempien kiinnostusta lähteä mukaan yhteiseen asumisen projektiin. Projektista tiedotettiin myös Ruskiss-lehdessä. Ruskeasuon koululle järjestettiin nuorille ja vanhemmille asumisilta, jossa he saivat kuulla asumisen erilaisista vaihtoehdoista. Asiasta innostuneet nuoret ja vanhemmat kokoontuivat ja päättivät perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Omahima. Yhdistyksen jäsenet ovat perheitä, joissa on liikuntavammainen lapsi tai nuori. Kaikki ovat käyneet tai käyvät edelleen Ruskeasuon koulua. Prosessin aikana nuoret ovat saaneet tietoa erilaisista asumisen mahdollisuuksista, mikä on auttanut heitä tarkentamaan toiveitaan tulevaisuuden asumiselle. (P. Aalto- Rauhala, henkilökohtainen tiedonanto 23.8.2012 ja 20.9.2012.) Omahiman jäsenperheiden nuorten asumisen tarpeita selvitettiin yhdistyksen Asumispalvelusäätiö ASPAlta tilaamassa Tarveprojektissa 13.8.-21.9.2012. Projektivastaavan haastateltavina oli kahdeksan nuorta ja heidän vanhempiaan. Haastattelut kestivät keskimäärin tunnin. Henkilökohtaisesti tehdyt haastattelut äänitettiin ja äänitykset tuhottiin, kun ne oli käsitelty. Perheet saivat omaan käyttöönsä haastatteluista tehdyt yhteenvedot. Tämä raportti on yhteenveto tehdyistä haastatteluista ja niistä nousseista asumiseen ja sen palvelutarpeisiin liittyvistä asioista. Se on laadittu muun muassa Asuntorahastolle tehtävän rahoi- 4

tushakemuksen liitteeksi sekä Omahima-yhdistyksen jäsenten asumisen suunnittelun tueksi. Raportissa on paneuduttu kuvaamaan tulevien muuttajien nykyistä toimintakykyä, toimintakyvyn puutteista ja rajoitteista johtuvia avun tarpeita eri vuorokauden aikoina sekä nuorten ja heidän perheidensä toiveita asumisen fyysisten puitteiden suhteen. 2 Taustatietoja haastateltavista ja haastatteluista Omahima-yhdistyksen Tarve-kartoituksessa mukana olevat nuoret ovat syntyneet vuosina 1990-1995. Heitä on yhteensä kahdeksan, viisi naista ja kolme miestä. Tässä raportissa nuoriin viitataan termillä haastateltava. Kaikki haastateltavat asuvat kotona perheensä kanssa, tosin yksi haastateltava on myös kauempana sijaitsevan opiskelija-asuntolan asukas. Viiden perheen kotikunta on Helsinki. Espoosta, Järvenpäästä ja Vantaalta on jokaisesta yksi perhe. Koululaisia on joukossa neljä ja opiskelijoita kolme. Yksi haastateltava ei haastatteluhetkellä ollut opiskelemassa tai muussakaan päivätoiminnassa. Ensi keväänä tai jo aikaisemminkin on vähintään kuuden kohdalla edessä muutos opiskelussa tai muussa päivätoiminnassa. Puolet haastateltavista ilmoittaa olevansa valmis muuttamaan kotoa jo noin vuoden kuluttua. (Liite.) Haastateltavat ovat eri asteisesti liikuntavammaisia ja he käyttävät liikkumiseensa pyörätuolia. Kolme pystyy liikkumaan dallarilla. Kehitysvammaisia on joukossa kolme. Näönkäytön ja hahmottamisen ongelmia on kuudella, mutta kuulovammaa ei ole kenelläkään. Viidellä haastateltavalla on epilepsia ja yhdellä diabetes. Kaksi kommunikoi ainoastaan puheella, muilla on käytössä vaihtoehtoisia kommunikointitapoja ja -välineitä. (Liite.) 5

Neljällä haastateltavalla on henkilökohtainen avustaja. Avustajapäätös on useammalla, mutta avustajaa ei haastatteluhetkellä ollut käytössä. Puhetulkkia käyttää kolme haastateltavaa. Kaikilla on käytössä kuljetuspalvelu. Fysioterapiaa saa jokainen, puheterapiaa kolme ja toimintaterapiaa kaksi. (Liite.) Kodin ulkopuolisia harrastuksia oli haastatteluhetkellä viidellä haastateltavalla. Näihin kuuluvat muun muassa uinti, ratsastus, partio, kuntosalilla käyminen, purjehdus ja urheilun seuraaminen. Haastateltavia avustavat harrastuksissa pääasiassa vanhemmat, joissakin tapauksissa henkilökohtaiset avustajat. Haastateltavilla on käytössä paljon apuvälineitä, joista moni vie runsaasti tilaa. Osa apuvälineistä on käytössä kotioloissa, osaa käytetään koulussa. Kaikilla on käytössä ainakin yksi pyörätuoli, joillakin kaksi. Sähköpyörätuoleja on kahdella haastateltavalla. Seitsemän käyttää suihkutuolia tai -penkkiä ja kuudella on sei-somateline. Sähkösänky on neljällä haastateltavalla. (Liite.) Tähän kartoitukseen osallistuneista kahdeksasta nuoresta haastateltiin henkilökohtaisesti seitsemää. Yhden nuoren kohdalla haastateltiin vain hänen vanhempaansa. Kaksi nuorta tuli haastatteluun yksin, kolmella oli puhetulkki mukana ja kaksi haastateltiin vanhempiensa kanssa yhdessä. Molemmat vanhemmat olivat mukana haastattelussa neljästä perheestä, ja toinen vanhempi niin ikään neljästä perheestä. Vanhempien haastatteluista kolme tehtiin puhelimitse. Haastattelupaikkana oli kuudella koti, yhdellä koulu ja yhdellä sairaala. 3 Avun tarve päivittäisissä toimissa Yleisellä tasolla haastatellun ryhmän avun tarve on suuri. Toisaalta he ovat heterogeeninen joukko, jossa eri henkilöiden tarpeet ovat yksilöllisiä. Avun tarpeeseen vaikuttavat esimerkiksi vammat, sairaudet ja valvonnan tarve. 6

Vammaisten henkilöiden avun tarvetta voidaan luokitella useilla eri tavoilla, esimerkiksi tiettyjen kriteereiden perusteella joko matalaksi, kohtalaiseksi, merkittäväksi tai kriittiseksi. Avun tarve on matala silloin, kun henkilö tarvitsee apua joissakin seuraavissa päivittäisissä toiminnoissa: itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ, opiskelu, oppiminen ja ihmissuhteet. Kohtalainen avun tarve tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee apua useissa edellä mainituissa asioissa. Avun tarve on merkittävä silloin, kun henkilö ei kykene itsenäisesti huolehtimaan suurimmasta osasta päivittäisiä toimintoja ja kun hän pystyy kontrolloimaan omaa elämäänsä ja elinympäristöään vain osittain. Henkilöllä on kriittinen avun tarve, kun hän ei pysty suoriutumaan itsenäisesti mistään päivittäisistä toiminnoista ja on hengenvaarassa ilman toisen ihmisen apua. (Fair access to care services 2003, 4-5.) Haastateltavista neljällä voidaan katsoa olevan kriittinen avun tarve, toisin sanoen he ovat täysin autettavia ja tarvitsevat valvontaa. Kahdella on jonkin verran liikunnallisia ja kommunikatiivisia taitoja, joten heidän avun tarpeensa voidaan sijoittaa kriittisen ja merkittävän välille. Kahdella haastateltavalla avun tarve on kohtalainen. Molemmat osaavat tarvittaessa pyytää apua. Heistä toisen valvonnan tarve on melko pieni, toisella sitä ei ole, vaan hänen avun tarpeensa koskee vain arjen asioita. 2 2 4 kriittinen avun tarve kriittinen / merkittävä avun tarve kohtalainen avun tarve Kuvio 1. Haastateltavien avun tarpeen luokitus 7

Syömisessä tarvitsee kahta lukuun ottamatta apua jokainen. Peseytymisessä, pukeutumisessa ja WC-käynneillä runsaan tai täyden avun tarvetta on niin ikään kuudella haastateltavalla. Ruoan valmistamisessa, siivoamisessa ja pyykinpesussa paljon apua tarvitsevien tai täysin autettavien määrä on sama eli kuusi. Kaksi haastateltavaa kykenee avustajan tuella tekemään kyseisiä toimintoja. 2 6 runsaasti avun tarvetta jonkin verran avun tarvetta Kuvio 2. Haastateltavien avun tarve ruokailussa, itsestä huolehtimisessa ja kodinhoidossa Neljä haastateltavaa kelaa itse manuaalipyörätuolia tai ohjaa sähköpyörätuolia. Kaksi heistä tarvitsee kuitenkin tilanteesta riippuen toiminnassa valvontaa. Kolme edellä mainituista kykenee liikkumaan dallarilla, mikä myös saattaa vaatia valvontaa. Ulkotiloissa avun tarve liikkumisessa on suurempaa kuin sisätiloissa. Kauppa- ja asiointikäynneillä, harrastuksissa ja opiskelussa kaikki tarvitsevat apua, jälleen kaksi haastateltavaa vähemmän kuin kuusi muuta. Kotioloissa haastateltavia avustaa pääsääntöisesti yksi ihminen. Avustaminen saattaa kuitenkin olla vaativaa ja raskasta. Ainakin neljän haastateltavan kohdalla kaksi avustajaa olisi parempi vaihtoehto. Jos käytössä on nostolaite, on yksikin avustaja mahdollisesti riittävä. 8

kelaa pyörätuolia 4 1 3 ohjaa sähköpyörätuolia työnnettävä pyörätuolissa Kuvio 3. Haastateltavien liikkuminen 4 Avun tarve eri vuorokauden aikoina Kuusi haastateltavaa tarvitsee ympärivuorokautista apua, hoitoa ja valvontaa. He tarvitsevat runsaasti apua kaikissa päivittäisissä toimissaan sekä öiseen aikaan vähintään valvontaa. Kenenkään vieressä ei tarvitse valvoa yöllä, vaan samassa rakennuksessa saatavilla oleva hoitaja tai avustaja riittää. Neljä edellä mainituista kuudesta tarvitsee apua asennon vaihtamisessa öisin. Niin ikään neljällä on epilepsia. Yhdellä on baklofeenipumppu ja yhdellä PEG-nappi, joiden mahdollisiin häiriötilanteisiin tulee varautua ympäri vuorokauden. Kuudesta ympärivuorokautista tiivistä apua tarvitsevasta haastateltavasta kolme osaisi mahdollisesti käyttää hälytyspainiketta. He myös kykenisivät todennäköisesti käyttämään ääneen perustuvaa hälytysjärjestelmää. Kolme muuta ei pysty käyttämään painiketta eikä hälyttämään äänellä, joten heidän valvontansa tulee perustua paikalla käynteihin. Vuodehälytintä vuoteesta poistumisen varalta sekä ovihälytintä ulos menemisen varalta tarvitsee kaksi haastateltavaa. Epilepsiahälyttimen tarve on yhdellä. 9

Kaksi haastateltavaa selviytyy kevyemmällä avulla. He tarvitsevat säännöllistä päivittäistä apua sekä ympärivuorokautisen mahdollisuuden avun kutsumiseen esimerkiksi hälytyspainikkeella. Toisella heistä on diabetespumppu, jonka mahdollisiin häiriötilanteisiin täytyy saada asiantuntevaa apua ympäri vuorokauden. Pumpun kanyyli tulee vaihtaa kolmen päivän välein ja insuliinisäiliö noin kerran viikossa. Näitä toimenpiteitä lukuun ottamatta henkilö pystyy huolehtimaan pumpusta itse. Toisella vähäisempää apua tarvitsevista on epilepsiatausta. Haastateltujen päivittäinen avun tarve painottuu aamuihin ja iltoihin sekä asuinpaikasta lähtemisiin ja sinne palaamisiin. Yhden henkilön avustamiseen kuluu kerrallaan runsaasti aikaa. Asukkaiden tarvitsema apu voi olla palveluntuottajan vastuulla tai se voidaan saada henkilökohtaisena apuna tai näiden yhdistelmänä. 5 Asuntoihin ja asumiseen liittyviä tarpeita Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuosituksessa (2003, 11) asunnoksi määritellään tila, jossa on mahdollista elää ja tehdä erilaisia päivittäisiä toimintoja. Asunnon tulee olla enemmän kuin yksittäinen asuinhuone eli siihen tulee sisältyä ainakin makuu- ja oleskelutila, keittiötila ja hygieniatilat. Asunnon on tarjottava mahdollisuus yksityiselämän suojaan ja kotirauhaan. Asunnosta tulee päästä mahdollisimman itsenäisesti asuinrakennuksen mahdollisiin yhteistiloihin ja ympäristöön. Asukkaiden turvallisuuden täytyy olla taattu heidän toimintakykynsä edellyttämällä tavalla. Sitä voidaan turvata esimerkiksi hälytyspainikkeilla, ääneen perustuvalla hälytysjärjestelmällä, vuoteesta poistumisen ilmaisevilla vuodehälyttimillä ja liiketunnistimella toimivalla kulunvalvontajärjestelmällä. Epilepsia- 10

kohtauksia saavien kohdalla vuodehälyttimet ovat yksi keino turvallisuuden valvomiseen. Yhden haastateltavan kohdalla pohditaan kodinohjausjärjestelmän käytön mahdollisuutta. Haastateltujen nuorten tulevien asuntojen on luonnollisesti oltava esteettömiä. Oviaukkojen tulee olla leveitä eikä niissä saa olla kynnyksiä. Asunnoissa tulee olla tarpeeksi tilaa sekä pyörätuolien että avustajien liikkua. Erityisen tärkeää riittävä tila on WC:ssä ja kylpyhuoneessa, joihin täytyy mahtua suihkutuoli ja yhdessä tapauksessa pesulavetti sekä monella mahdollisesti kaksi avustajaa. Kylpyhuoneisiin on tarpeen tehdä varaus nosto- ja siirtymälaitteiden asennusta varten. Joissakin tapauksissa tarvitaan turvakaiteita WC-istuimen viereen sekä tukikaiteita seiniin. Yksi haastateltava toivoo ovelta katsottuna pitkänomaista kylpyhuonetta, jossa WC-istuin sijaitsisi lähellä suihkua. Näin suunniteltu kylpyhuone vastaisi hänen tarpeisiinsa parhaiten. Yhden henkilön käyttöön tarkoitettu keittiön perusvarustus (jääkaappi/pakastin, keittolevy, mikroaaltouuni ja muut pienkoneet sekä kaapit ruokatarvikkeille) esimerkiksi tupakeittiön muodossa on riittävä haastateltavien tulevassa asumisessa. Minikeittiö mahdollistaa omassa asunnossa nautittavat ateriat ja välipalat sekä tarjoilut vierailijoille. Lieden ja työtasojen ääreen tulee päästä pyörätuolilla. Tasojen korkeuden pitää olla pyörätuolissa istuvalle sopiva. Kaappien ja pistorasioiden sijainnit tulee suunnitella pyörätuolin käyttäjän ulottuville. Turvaliedelle on tarvetta ainakin yhdellä haastateltavalla. Keittiön laitteet pitää tarvittaessa saada kytkettyä pois päältä. Saareketta ehdotettiin lisätilan tuojaksi ja tilan jakajaksi. Asuntojen makuu- ja oleskelutiloihin tulee yleisesti ottaen mahtua ainakin sänky, pöytä ja tuolit, vuodesohva, televisio sekä mahdolliset musiikkilaitteet ja tietokone. Tiloihin on tarpeen jättää varaus nosto- ja siirtymälaitteiden asennusta varten. 11

Asunnon tulee olla oikea koti, jonka sisustukseen, kalustukseen ja värimaailmaan toivotaan olevan mahdollista itse vaikuttaa. Koska koti ei saa näyttää varastolta, pitää tilaa vieville apuvälineille olla omat säilytystilat. Omassa kodissa on oltava mahdollisuus yksityisyyteen, mutta tarvittaessa myös yhteisöllisyyteen. Vierailijoille tulee olla tilaa ja mahdollisuus jäädä yöksi. Asuntojen tulee sijaita yhteistilan välittömässä läheisyydessä ja tilojen välillä tulee päästä kulkemaan helposti. Kaksi haastateltavaa asuisi mielellään yhdessä kerroksessa olevassa rivitalossa. Yksi haluaisi asua kerrostalossa ja lopuille viidelle asialla ei ollut suurta merkitystä. Tärkeintä on asumisen sisätilojen toimivuus. Asunnon toivottiin sijaitsevan Helsingissä. Asuinpaikan tulisi sijaita hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä palveluista, harrastuksista ja vapaa-ajan viettopaikoista. Haastateltavien näkemykset kahden oven periaatteesta vaihtelevat. Kahden oven asunnossa on oma ulko-ovi, josta asukas ja hänen vieraansa voivat kulkea asukkaan kotiin. Asunnon toinen ovi johtaa suoraan asuntoryhmän yhteistilaan, jossa asukkaat voivat tavata toisiaan. Toiset haastateltavat ja heidän vanhempansa pitävät sitä tarpeellisena, toiset eivät kokeneet sitä välttämättömänä. Joillekin vanhemmille oma ulko-ovi aiheuttaa huolta asukkaan turvallisuudesta ja tarpeen kulunvalvonnalle. Toisaalta koetaan, että oma ulko-ovi turvaa asukkaan oikeuden yksityisyyteen mahdollistaessaan asukkaan ja vierailijoiden kulun niin, että ei tarvitse kulkea yhteisten tilojen kautta. Omien ulko-ovien nähtiin myös rauhoittavan yhteistiloja. Monelle haastateltavalle on hyvin tärkeää, että tulevaisuudessa olisi mahdollista asua lähellä vanhoja koulukavereita. Toisaalta toisille asialla ei ole merkitystä. Eräs haastateltava ei pidä lainkaan tarpeellisena asua yhteisöllisesti. Vaikuttaa siltä, että ryhmän tarpeet asumisen yhteisöllisyyden suhteen ovat 12

kahdenlaiset. Suurimmalle osalle haastateltavista sopisi ympärivuorokautisen hoidon ja valvonnan tarpeen vuoksi parhaiten asuminen asuntoryhmässä, mutta yhdellä tai kahdella on enemmän tukiasumisen tarvetta. 6 Yhteisiin tiloihin liittyviä tarpeita Yhteisöllisyys tulevassa asumisessa on erittäin tärkeä arvo Omahima-yhdistyksen jäsenperheille. Turvalliset, viihtyisät, virikkeelliset ja esteettömät yhteistilat antaisivat puitteet yhteisöllisyyden muodostumiselle. Yhteisissä tiloissa asukkaiden on mahdollista viettää aikaansa vertaisessa seurassa. Vanhemmat toivovat, että tulevassa asumisessa asukkaita aktivoitaisiin mukaan yhteiseen toimintaan. Yhteisten tilojen käyttäminen esimerkiksi asukkaiden juhliin tai asukkaiden ja heidän vierailijoidensa yhteiseen kokkailuun on asukkaiden ja tulevan palveluntuottajan välinen sopimuskysymys. 6.1 Ruokailutila ja keittiö Moni toivoo mahdollisuutta yhteiseen ruokailuun. Viisi haastateltavaa uskoo käyttävänsä ensisijaisesti yhteistä ruokailumahdollisuutta, yksi ruokailisi mieluummin omassa asunnossaan ja kaksi haastateltavaa uskoisi käyttävänsä molempia vaihtoehtoja. Yhteisen ruokailutilan tulee olla riittävän suuri kahdeksalle pyörätuolin käyttäjälle ja heidän mahdollisille avustajilleen. 6.2 Oleskelutila Oleskelutilassa tulee olla mahdollista katsella televisiota, kuunnella musiikkia ja pelailla. Sinne ehdotettiin myös takkaa. Toiveena on, että yhteisissä tiloissa voitaisiin järjestää juhlia, esimerkiksi syntymäpäiviä. 13

6.3 Sauna Yhteisen saunan tarpeen ilmaisi kolme haastateltavaa. Saunan tulee luonnollisesti olla tilava ja soveltua pyörätuolin käyttäjille. Saunomisen mukavuutta ja turvallisuutta lisäisivät paineilmalla nousevat lauteet. Koska myös sauna kuuluu palveluntuottajan tiloihin, on sen käyttösäännöistä sovittava. On päätettävä esimerkiksi siitä, pääseekö saunaan milloin tahansa vai onko sinne vuorot, ja onko mahdollista, että asukas vieraidensa kanssa halutessaan käyttää saunaa. 6.4 Varasto- ja ulkotilat Apuvälineet vaativat paljon säilytystilaa. Ulkona käytettäviä apuvälineitä (sähköpyörätuolit, sähkömopo, polkupyörä, käsipyörä, rattaat) voitaisiin säilyttää yhteisessä ulkovälinevarastossa. Toiveita yhteisistä ulkotiloista, kuten pihasta ja parvekkeesta, on muutamalla haastateltavalla. 7 Yhteenveto rakennussuunnittelun pohjaksi Seuraavassa on palvelutarpeita jaoteltu kolmeen eri ryhmään, jotta nähdään, mitä asioita tulee prosessin eri vaiheissa ottaa huomioon. Asuntojen suunnitteluun liittyvät palvelutarpeet Asuntoon ja yhteistiloihin liittyvät palvelutarpeet Kodin ulkopuoliset palvelutarpeet 14

7.1 Asuntojen suunnitteluun liittyvät palvelutarpeet pyörätuolin asettamat vaatimukset tilalle ja kalusteille (8) henkilökohtaisten apuvälineiden vaatima säilytystila (8) näönkäytön ja hahmottamisen ongelmien aiheuttamat vaatimukset (6) tilaa kahdelle avustajalle (4) nostolaite kattoon (3) sähkösänky (4) hälytyspainike (3 5) vuodehälytin (2) ovihälytin (2) epilepsiahälytin (1) pesulavetti (1) kodinohjausjärjestelmä (1) keittiön suunnittelu vasenkätiselle (2) turvaliesi (1) saareke keittiöön (1) mahdollisuus keittiön laitteiden kytkemiseen pois päältä (1) 7.2 Asuntoon ja yhteistiloihin liittyvät palvelutarpeet ruokailussa, henkilökohtaisessa hygieniassa, kodinhoidossa ja kommunikoinnissa tarvittava apu, joista kustakin vastaava taho tulee kirjata palvelusopimukseen laitteiden (lääkepumput, PEG-nappi) huoltaminen, josta vastaava taho tulee kirjata palvelusopimukseen vastaavia tahoja palveluntuottaja, henkilökohtainen apu ja tulkkipalvelu 15

7.3 Kodin ulkopuoliset palvelutarpeet opiskelu päivätoiminta kuntoutus asiointi harrastukset vapaa-aika vastaavia tahoja palveluntuottaja, henkilökohtainen apu, tulkkipalvelu ja kuljetuspalvelu Lähteet Aalto-Rauhala Päivi. Omahima-yhdistys. Henkilökohtainen tiedonanto 23.8.2012 ja 20.9.2012. Fair access to care services guidance on eligibility criteria for adult social care 2003. UK: Department of Health. LAC (2002) 13. < http://www.dh.gov.uk/prod_consum_dh/groups/dh_digitalassets/@dh/@en/documents/digitalasset/dh_4019641.pdf > 18.9.2012. Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4. 16

Liite: Taustatietoja haastateltavista Sukupuoli Naisia 5 Miehiä 3 Syntymävuosi 1990 1 1992 2 1993 2 1994 1 1995 2 Kotikunta Helsinki 5 Espoo 1 Järvenpää 1 Vantaa 1 Nykyinen toiminta päivisin Koulussa 3 Opiskelijana 4 Ei opiskelua tai muuta päivätoimintaa 1 Muuttamisvalmius Noin vuoden kuluttua 4 Noin 3 vuoden kuluttua tai 4 myöhemmin 17

Vammat ja pitkäaikaissairaudet Liikuntavamma 8 Kehitysvamma 3 Näönkäytön/hahmottamisen 6 ongelmat Epilepsia 5 Diabetes 1 Lääkitykseen ja ravitsemukseen liittyvät laitteet Diabetespumppu 1 Baklofeenipumppu 1 PEG-nappi 1 Kommunikointi Puhe 2 Puhe + kommunikaatiokansio 1 Kommunikaatiokansio askeltamalla + kyllä/ei-ilmaukset 4 silmien liikkeillä, pään liikkeillä tai puheella Kommunikaatiokansio osoittamalla 1 Käytössä olevia palveluja Henkilökohtainen avustaja 4 Puhetulkki 3 Fysioterapia 8 Puheterapia 3 Toimintaterapia 2 Kuljetuspalvelu 8 18

Tilaa vieviä apuvälineitä Pyörätuoli 8 Sähköpyörätuoli 2 Dallari 3 Sähkömopo 1 Stricker-käsipyörä 1 Polkupyörä 1 Rattaat 1 Sähkösänky 4 Suihkutuoli tai -penkki 7 Petö-tikkaat 1 Turner-kääntölevy 1 Seisomateline 6 Nelipiste- tai kolmipistekepit 2 Motomed-polkulaite 1 19

ASUMISPALVELUSÄÄTIÖ ASPA Viljatie 4 A, 00700 Helsinki Puh. 09 347 8430 Fax 09 3478 43460 www.aspa.fi