EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 Kehitysyhteistyövaliokunta 2009 VÄLIAIKAINEN 2005/2245(INI) 11.4.2006 MIETINTÖLUONNOS reilusta kaupasta ja kehityksestä (2005/2245(INI)) Kehitysyhteistyövaliokunta Esittelijä: Frithjof Schmidt PERUSTELUT PR\611480.doc PE 372.118v01-00
PR_INI SISÄLTÖ Sivu PERUSTELUT... 3 PE 372.118v01-00 2/9 PR\611480.doc
PERUSTELUT 1. Miksi reilua kauppaa varten tarvitaan EU:n poliittinen kehys? 1.1 Koska reilu kauppa auttaa EU:ta täyttämään kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista koskevan sitoumuksensa Reilu kauppa tukee Euroopan unionin sitoumusta, joka annetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 artiklassa, jossa todetaan, että yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikalla edistetään: - kehitysmaiden ja etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, - kehitysmaiden sopusointuista ja asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, - köyhyyden torjuntaa kehitysmaissa. Euroopan unionin toimielimet ovat toistuvasti tunnustaneet, että reilu kauppa on kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen keskeinen väline 1. EU:n poliittinen kehys ja reilun kaupan tukeminen ovat erinomaisia välineitä kyseisten sitoumusten täyttämiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. 1.2 Koska Euroopan unioni on oikeudellisesti sitoutunut Allekirjoittamalla Cotonoun sopimuksen vuonna 2000 Euroopan unioni sitoutui tukemaan reilua kauppaa. Reilun kaupan ja reilun kaupan järjestöjen nykyisin saama tuki on kuitenkin suppeaa ja hajanaista. Euroopan unionin oikeudelliset sitoumukset on annettu 23 g artiklassa ja Cotonoun sopimuksen yhteenvedossa. 1.3 Koska reilulla kaupalla on valtavat kasvumahdollisuudet Tuore tutkimus osoittaa, että reilun kaupan myynti on kasvanut vuodesta 2000 alkaen noin 20 prosentin vuosivauhdilla. Eurooppalaiset kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ostamaan reiluissa oloissa tuotettuja ja reilun ehdoin myytyjä tuotteita. Kysyntä kuitenkin vaihtelee huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa. Reilun kaupan kokonaismyynti Euroopassa saavutti 660 miljoonaa euroa vuonna 2005. Tyypilliset reilun kaupan tuotteet saavuttavat nykyään huomattavia markkinaosuuksia tietyissä maissa. 20 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan jauhetusta kahvista ja noin 2 prosenttia Itävallan, Tanskan, Irlannin, Belgian ja Saksan kaikesta myydystä kahvista on merkitty reilun kaupan tuotteeksi. Reilun kaupan banaanit saavuttavat jopa 5,5 prosentin markkinaosuuden Itävallassa, Belgiassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. 1 Katso: - Euroopan parlamentin päätöslauselma reilusta kaupasta, EYVL C 226/73, 20.7.1998; - Euroopan komission tiedonanto neuvostolle Reilusta kaupasta, KOM(1999)0619 lopullinen, 29.11.1999; - Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, KOM(2005)0134 lopullinen, 12.4.2005; - EU:n kauppapolitiikasta vastaavan komission jäsenen Pascal Lamyn puhe, 23. maaliskuuta 2004; - Peter Mandelsonin puhe The Fair Trade Agenda, 22. kesäkuuta 2005. PR\611480.doc 3/9 PE 372.118v01-00
Kuitenkin joissain EU:n jäsenvaltioissa kuten Kreikassa, Unkarissa, Baltian maissa ja Sloveniassa reilua kauppaa tuskin tunnetaan. Johdonmukaisella EU:n laajuisella poliittisella kehyksellä ja riittävällä reilulle kaupalle ja reilun kaupan järjestöille osoitetulla tuella voidaan lisätä kuluttajien tietoisuutta ja kysyntää erityisesti niissä maissa, joissa reilun kaupan toiminta ei ole vielä kovinkaan vakiintunutta. 1.4 Koska kansallinen reilua kauppaa koskeva lainsäädäntö voi estää reilun kaupan tuotteiden vapaan liikkumisen Euroopan unionissa Joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa kehitetään parhaillaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä. EU:n poliittinen kehys, joka annetaan suosituksena, voisi auttaa välttämään lainsäädännölliset erot jäsenvaltioiden välillä ja siten tavaroiden vapaan liikkumisen esteet Euroopan unionissa. 1.5 Koska eurooppalaisia kuluttajia on suojeltava harhaanjohtavilta reilua kauppaa koskevilta väittämiltä Reilun kaupan järjestelmä perustuu merkittyjen ja merkitsemättömien tuotteiden ja järjestöjen vapaaehtoisiin standardeihin. Kansainvälinen reilun kaupan liike on kehittänyt kyseiset standardit viiden viime vuosikymmenen aikana. Niitä tarkistetaan ja arvioidaan jatkuvasti yhteistyössä tuottajien kanssa, jotka ovat reilun kaupan järjestelmän keskiössä. Reilun kaupan järjestöt vastaavat kyseisten standardien ja niihin liittyvien ehtojen täyttämisestä. Standardien noudattamista valvotaan ja arvioidaan säännöllisesti. Reilun kaupan järjestöt työskentelevät aktiivisesti muiden yritysten kuten vähittäismyyjien ja muiden kaupallisten kumppanien kanssa. Silmällä pitäen reilun kaupan menestystä ja oikeudellisen suojan puutetta, on vaarana, että yritykset, jotka tulevat markkinoille noudattamatta reilun kaupan ehtoja, voivat käyttää käsitettä väärin. Kuluttajien oikeudet ja asianmukaiset tuotetiedot ovat reilun kaupan painopistealoja, ja kevyin ehdoin myönnettävät merkit voivat johtaa kuluttajia harhaan ja vähentää heidän tukeaan järjestelmälle. Unionin poliittinen kehys reilulle kaupalle voisi auttaa selkeyttämään reilun kaupan termin käyttöä ja toimia viitteenä kansalliselle reilua kauppaa ja reilun kaupan järjestöjä koskevalle politiikalle. PE 372.118v01-00 4/9 PR\611480.doc
LIITE 1 Reilun kaupan tuotteiden nykyiset kaupallistamisreitit Reilun kaupan tuotteet kaupallistetaan kahta eri reittiä. Perinteinen tai yhdennetty reitti on se, jossa reilun kaupan järjestöt tuottavat tuotteet (pääasiassa käsityötuotteet), tuovat ne maahan ja/tai jakelevat ne. Toinen markkinointireitti on reilun kaupan merkintäaloitteet ja sertifiointi. Tässä tapauksessa erikoistuneet reilun kaupan sertifiointitoimistot merkitsevät tuotteet sen todistamiseksi, että niiden tuotannossa noudatetaan reilun kaupan standardeja. Maahantuojat ja kauppiaat voivat olla perinteisiä kaupallisia yrityksiä, ja jakelukanavana voivat olla tavalliset vähittäismyymälät. Yhdennetty reitti Reilun kaupan järjestöt tuovat reilun kaupan tuotteet kuluttajien saataville. Järjestöt etsivät ja hankkivat tuotteet suoraan pienen mittakaavan tuottajilta ja osuuskunnilta, tuovat ne maahan ja markkinoivat niitä erikoisliikkeissä, kuten maailmankaupoissa. Kaikki niiden kaupallisten toimien näkökohdat perustuvat reilun kaupan henkeen, ja mahdollisimman suuri osa loppuhinnasta palautetaan takaisin tuottajille. Monissa tapauksissa kerätyt voitot käytetään kehitysyhteistyöhön. Suurinta osaa maailmankauppojen tuotteista ei ole sinänsä merkitty; niiden ostaminen tapahtuu luottamuksen perusteella. Kyseisten järjestöjen tuotemerkit tai reilun kaupan merkki ovat itsessään merkki kuluttajille siitä, että tuotteet ja yritysten toimintatavat ovat reilun kaupan periaatteiden mukaisia. Suurin osa reilun kaupan järjestöistä ja tuottajajärjestöistä on kansainvälisen reilun kaupan järjestön IFAT:in jäseniä. Reilun kaupan järjestön (FTO) merkin käyttöoikeus myönnetään reilun kaupan järjestölle, joka täyttää IFAT:in standardi- ja valvontajärjestelmän vaatimukset. Reilun kaupan merkintäreitti Tässä reitissä kansalliset merkintäaloitteet valvovat, että tuottajat ja kauppiaat noudattavat reilun kaupan kansainvälisesti yhdenmukaisia standardeja. Kaikki kyseiset järjestöt kuuluvat FLO:hon (Fairtrade Labelling Organisations International), joka määrittelee standardit ja sertifikaatit. Kansainvälisiä reilun kaupan standardeja kehitetään ja tarkistetaan säännöllisesti, ja niitä valvotaan riippumattomasti. Reilun kaupan liike on järjestäytynyt neljään kansainväliseen järjestöön: Kansainvälinen reilun kaupan järjestö (IFAT) on reilun kaupan järjestöjen maailmanlaajuinen verkosto, ja sillä on 270 jäsentä 61 maassa. Jäsenet ovat tuottajia, maastaviejiä, maahantuojia ja vähittäismyyjiä, jotka kaikki katsovat, että kaupan olisi PR\611480.doc 5/9 PE 372.118v01-00
parannettava syrjäytyneiden ihmisten elämää planeettaa vahingoittamatta. FLO, kansainvälinen reilun kaupan merkintäjärjestö, on maailmanlaajuinen reilun kaupan standardien laatimisesta ja sertifioinnista vastaava elin. FLO käsittää kaksi järjestöä, monen sidosryhmän FLO e.v:n, joka kehittää ja tarkistaa standardeja, sekä FLO Certification Ltd:n, joka valvoo standardien noudattamista. FLO toimii myös 20 kansallisen merkintäaloitteen kattojärjestönä 15 Euroopan maassa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. EFTA, Euroopan reilun kaupan järjestö, kuuluu kansainväliseen järjestöön yhdeksässä Euroopan maassa toimivan yhdentoista jäsenensä kanssa. Kaikki ovat suuria reilun kaupan maahantuojia. EFTA:n tavoitteena on tukea jäsenjärjestöjä näiden toiminnassa ja kannustaa niitä yhteistyöhön ja koordinointiin. Euroopan maailmankauppojen verkosto on myös kansainvälisen järjestön jäsen. NEWS! on 13 Euroopan maassa toimivan 15 kansallisen maailmankauppajärjestön kattojärjestö. Niillä on jäseninään 2500 maailmankauppaa, joita hoitaa yli 100 000 vapaaehtoista ja yli sata henkilökunnan jäsentä ja jotka myyvät reilun kaupan tuotteita ja kampanjoivat oikeudenmukaisemman maailmankauppajärjestelmän puolesta. Joulukuussa 2001 kyseiset neljä verkostoa kehittivät yhteisen reilun kaupan määritelmän: Reilun kaupan määritelmä Reilu kauppa on kauppakumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun, avoimuuteen ja kunnioitukseen ja jolla pyritään oikeudenmukaisempaan kansainväliseen kauppaan. Se tukee kestävää kehitystä tarjoamalla paremmat kaupankäyntiolosuhteet syrjäytyneille tuottajille ja työntekijöille ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti etelässä. (Kuluttajien tukemat) reilun kaupan järjestöt osallistuvat aktiivisesti tuottajien tukemiseen, tiedottamiseen ja kampanjointiin kansainvälisen kaupan sääntöihin ja käytäntöihin tehtävien muutosten puolesta. PE 372.118v01-00 6/9 PR\611480.doc
LIITE 2 Reilun kaupan vaikutus Reilun kaupan vaikutusta on tutkittu monin eri tavoin, esimerkiksi mittaamalla taloudellisia etuja tuottajille, arvioimalla vaikutusta naisiin, tutkimalla epäsuoraa vaikutusta ja heijastusvaikutuksia yhteisöihin, jne. Reilun kaupan järjestöt valvovat toimiensa vaikutusta säännöllisesti. IFAT vaatii kaikkia jäsenjärjestöjään raportoimaan saavutuksistaan reilun kaupan standardien alalla kahden vuoden välein ja asettaa tavoitteita jatkokehitystä varten. FLO suorittaa rekisteröityjen tuottajiensa vuosittaisia tarkastuksia ja tarkastaa kauppavirtoja. Lisäksi tutkimuskeskukset, hallituksen elimet ja yliopistot tekevät riippumattomia vaikutustutkimuksia. Reilun kaupan taloudellisia etuja voidaan mitata varsin helposti: vuonna 2003 esimerkiksi kahvinviljelijöiden ylimääräiset edut olivat yli 23 miljoonaa euroa, kun reilun kaupan vähittäishintojen ja palkkioiden vertailukohdaksi otetaan maailmanmarkkinahinnat sellaisina kuin ne määritellään Arabica-kahville New Yorkin pörssissä ja Robusta-kahville Lontoon pörssissä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vaikutukset ovat vieläkin merkittävämpiä muilla kuin talouden alalla. Tällaisia vaikutuksia ovat tuottajien vaikutusmahdollisuuksien parantuminen toimintaedellytyksien kehittämisen ja teknisen avun antamisen myötä, varmat tulot, suora kauppa ja luottojärjestelyt jne. Monissa tutkimuksissa havaittiin myös koulutustason parantumista, alkuperäiskulttuurien säilymistä ja muita sosiaalisia etuja. Näiden suorien vaikutusten lisäksi on olemassa monia heijastusvaikutuksia ja epäsuoria vaikutuksia muille kuin reilun kaupan tuottajille. Reilun kaupan välittäjien olemassaolo voi saada aikaan muutoksia punnituskäytäntöihin ja hintatietoihin, mistä lopulta hyötyvät kaikki alueen tuottajat. Tuottajien järjestäytyminen auttaa murtamaan hinta- ja kuljetusmonopoleja. Laitokset, jotka toteuttivat vaikutusten arvioinnit, ovat DD (Department for International Development, Yhdistynyt kuningaskunta), Colorado State University, Sussex University, Maailmanpankki, International Institute for Environment and Development, jne. Tietoa reilun kaupan vaikutuksesta voi hakea teoksesta Nicholls ja Opal: Fair Trade. Market-driven Ethical Consumption, SAGE publications, 2005,tai Internet-sivustoilta www.fairtrade.net ja www.fairtraderesource.org. PR\611480.doc 7/9 PE 372.118v01-00
LIITE 3 VIISIKYMMENTÄ VUOTTA REILUA KAUPPAA Reilun kaupan liikkeen lyhyt historia Nykyinen reilun kaupan liike on maailmanlaajuinen. Yli miljoona pienen mittakaavan tuottajaa ja työntekijää on järjestäytynyt jopa 3 000 ruohonjuuritason järjestöön ja niiden kattojärjestöihin yli 50 etelän maassa. Niiden tuotteita myydään tuhansissa erikoisliikkeissä, niin kutsutuissa maailmankaupoissa, supermarketeissa ja monissa muissa myyntipisteissä pohjoisessa ja yhä enemmän kehitysmaiden myymälöissä. Tuotteiden myyntiä ovat aina tukeneet tiedot tuotannosta, tuottajista ja heidän elinoloistaan. Reilun kaupan liike on siten toiminut edelläkävijänä tuomalla eurooppalaisille kuluttajille tietoa kehitysmaiden tuotannon sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä oloista. Mistä kaikki alkoi? Varhaisimmat merkit reilusta kaupasta nähtiin Euroopassa 1950-luvulla, kun Oxfam UK alkoi myydä Oxfam-myymälöissä kiinalaisten pakolaisten käsitöitä. Vuonna 1967 Alankomaissa perustettiin ensimmäiset maahantuontiorganisaatiot, ja niitä seurasi ensimmäisen kolmannen maailman kaupan avaaminen vuonna 1969. Maailmankaupat (tai reilun kaupan myymälät, kuten niitä kutsutaan muualla maailmassa) ovat olleet ratkaisevassa asemassa reilun kaupan liikkeessä. Ne toimivat myyntipisteinä ja ovat sen lisäksi erittäin aktiivisia kampanjoinnissa ja tiedottamisessa. 1960- ja 1970-luvulla kansalaisjärjestöt ja sosiaalisesti aktiiviset henkilöt monissa Aasian, Afrikan ja Latinalaisen-Amerikan maissa havaitsivat tarpeen perustaa reilun kaupan markkinointijärjestöjä, jotka antaisivat neuvoja, apua ja tukea heikossa asemassa oleville tuottajille. Monet tällaiset etelän reilun kaupan järjestöt perustettiin ja yhteyksiä luotiin uusiin pohjoisen reilun kaupan järjestöihin. Kyseiset suhteet perustuivat kumppanuuteen, vuoropuheluun, avoimuuteen ja kunnioitukseen. Tavoitteena oli oikeudenmukaisempi kansainvälinen kauppa. Kansalaisliikkeiden ohella kehitysmaat ottivat yhteyttä kansainvälisiin poliittisiin foorumeihin, kuten YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTAD:in konferenssiin Delhissä vuonna 1968, ja välittivät viestin kauppaa, ei apua. Lähestymistavassa korostettiin oikeudenmukaisten kauppasuhteiden perustamista kehitysmaiden kanssa sen sijaan, että pieni osa pohjoisessa luodusta rikkaudesta annetaan kyseisille maille kehitysapuna. Käsitöitä ja ruokaa Reilun kaupan järjestöt kävivät aluksi kauppaa lähinnä käsitöiden tuottajien kanssa, pääasiassa siksi, että heillä oli yhteyksiä lähetystyöntekijöihin. Käsityöt tuovat usein perheille lisätuloja. Suurin osa pohjoisen reilun kaupan järjestöistä keskittyi ostamaan kyseisiä käsitöitä ja myi niitä maailmankaupoissa. Vuonna 1973 ensimmäinen reilun kaupan kahvi tuotiin Eurooppaan Guatemalan pienviljelijöiden osuuskunnista. Kahvin jälkeen elintarvikkeiden valikoimaa laajennettiin, ja nyt siihen kuuluivat tuotteet kuten tee, kaakao, sokeri, viini, PE 372.118v01-00 8/9 PR\611480.doc
hedelmämehut, pähkinät, mausteet, riisi jne. Elintarvikkeiden myötä reilun kaupan järjestöt saivat mahdollisuuden avata uusia markkinointikanavia, kuten institutionaaliset markkinat, supermarketit ja luomukaupat. Valtavirtaan liittyminen reilun kaupan merkintöjen avulla 1980-luvulla kehitettiin uusi keino suuren yleisön tavoittamiseksi. Tuotteet, jotka ostettiin, vaihdettiin ja myytiin noudattamalla reilun kaupan ehtoja, saisivat merkin, jolla ne erottuisivat tavallisista tuotteista kaupan hyllyillä ja joka antaisi kaikille yrityksille mahdollisuuden osallistua reiluun kauppaan. Vuonna 1988 Alankomaissa perustettiin Max Havelaar - tuotemerkki. Käsite menestyi: vuodessa tuotemerkin kahvin markkinaosuus oli lähes kolme prosenttia. Seuraavina vuosina vastaavia voittoa tavoittelemattomia reilun kaupan merkintöjä antavia järjestöjä perustettiin muissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa. Vuonna 1997 perustettiin maailmanlaajuinen järjestö Fairtrade Labelling Organizations International. FLO vastaa nyt kansainvälisten reilun kaupan standardien määrittelystä, tuotannon sertifioinnista ja kaupan tarkastuksesta kyseisten standardien mukaan sekä tuotteiden merkitsemisestä. Ruoan ja elintarvikkeiden lisäksi FLO on kehittänyt standardit kukille, siemenpuuvillalle ja urheilupalloille. Reilun kaupan merkinnät ovat todellakin auttaneet reilua kauppaa pääsemään valtavirtaliiketoimintaan. Tällä hetkellä yli kaksi kolmasosaa reilun kaupan tuotteista myydään tavallisten ateriapalvelujen ja vähittäismyymälöiden kautta. Tuotemerkkien kehittämisen rinnalla kansainvälinen reilun kaupan järjestö IFAT, jolla on 270 jäsentä 61 maassa kaikkialla maailmassa, on kehittänyt standardeja ja valvontajärjestelmän reilun kaupan järjestöjä varten. PR\611480.doc 9/9 PE 372.118v01-00