Ohje YVL E.6, Ydinlaitoksen rakennukset ja rakenteet (15.11.2013)

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 1 (18) Ohje YVL E.6, Ydinlaitoksen rakennukset ja rakenteet (15.11.2013) 1 Johdanto Ohje YVL E.6 on edellisten ohjeiden YVL 4.1 Ydinlaitosten betonirakenteet, 22.5.1992 ja YVL 4.2 Ydinlaitosten teräsrakenteet, 19.12.2001 päivitys ja yhdistelmä. Päivitystarpeeseen ovat eniten vaikuttaneet: YVL-ohjeiston kotimainen kehitys, standardisointikehitys Euroopan unionissa, kotimaisen rakennuslainsäädännön ja rakentamismääräysten sovittaminen Euroopan Unionin lainsäädäntöön sekä erityisesti kokemukset uuden OL3-ydinvoimalaitosyksikön rakentamisvaiheesta. tulevien uusien ydinvoimalaitosten ennakointi ja rakentamisessa käytettäväksi ehdotetut uudet rakenneratkaisut (liitto- ja moduulirakenteet). Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuus Suomessa ei ole rakennettu ydinvoimalaitoksia 1970-luvun jälkeen, joten rakentamisvaiheen vaatimukset olivat säilyneet edellisissä YVL-ohjeen päivityksissä lähes muuttumattomina. Vaatimuksia rakennustuotteille asettavat myös EU:n rakennustuoteasetus ja rakennustuotteiden tuotehyväksyntälaki (954/2012, tuotehyväksyntälaki). Uuden ohjeen YVL E.6 merkittävimmät erot edellisiin ohjeversioihin YVL 4.1, 22.5.1992 ja YVL 4.2, 19.12.2001 verrattuna ovat seuraavat vaatimukset: rakentamisen aikaisen valvonnan vaatimusten painotuksen siirto vaiheeseen ennen rakentamislupaa betoni- ja teräsrakenteiden vaatimusten yhdistäminen yhdeksi ohjeeksi liittorakenteiden ja moduulirakenteiden vaatimusten lisääminen ohjeeseen vaatimukset, jotka ovat seurausta Euroopan unionin lainsäädännöstä ja kotimaisen lainsäädännön ja ohjeiden muutoksista rakentamisen aikaisen valvonnan vaatimusten täsmentäminen vaatimus STUKille toimitettavaan asiakirjaan liitettävästä perusteluyhteenvedosta, jonka luvanhaltija on itse laatinut. 1.1 Kotimaisen rakennuslainsäädännön ja rakentamismääräysten sovittaminen Euroopan Unionin lainsäädäntöön Kotimaisen rakennuslainsäädännön ja rakentamismääräysten sovittaminen Euroopan Unionin lainsäädäntöön on tuonut merkittäviä muutoksia. EU:n rakennustuoteasetus N:o 305/2011 on annettu 9.11.2011. Sen myötä rakennustuotteiden CE-merkintä tulee pakolliseksi 1.7.2013. Mainitun päivän jälkeen CE-merkintä on pakollinen, kun rakennustuote saatetaan markkinoille ja sille on voimassa oleva yhdenmukaistettu EN-tuotestandardi tai eurooppalainen tekninen arviointi. Rakennustuoteasetuksen ja CE-merkinnän pakollisuuden takia suomalaista lainsäädäntöä on muutostyön alaisena. Muutokset astuvat pääosin voimaan 1.7.2013. Tuotehyväksyntälaki on hyväksytty 21.12.2012. Laki astuu voimaan 1.7.2013. Tuotehyväksyntälakiin on otettu EU:n rakennustuotedirektiivin periaatteet.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 2 (18) Hyväksyntämenettelyjä on viisi CE-merkintä, tyyppihyväksyntä, varmennustodistus, valmistuksen laadunvalvonta ja rakennuspaikkakohtainen menettely. Ensisijainen hyväksyntämenettely on CE- merkintä. Se perustuu joko eurooppalaiseen harmonisoituun standardiin tai eurooppalaiseen teknilliseen arviointiin (ETA). Tuotehyväksyntälain mukaisia menettelyjä sovelletaan rakennustuotteen hyväksyntään silloin, kun rakennustuote ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan eikä valmistaja ole hankkinut tuotteelleen eurooppalaista teknistä arviointia. Tuotteita, jotka voidaan CE- merkitä, ei voi tyyppihyväksyä eikä niiltä voi vaatia varmennustodistusta (entinen nimi varmennettu käyttöseloste). Tuotehyväksyntälain muut hyväksymismenettelyt ovat ympäristöministeriön hyväksymän toimielimen valvonta (valmistuksen laadunvalvonta) tai rakennuspaikkakohtainen valvonta ja hyväksyntä. YVL-ohje E.6 on laadittu siten, että kaikki edellä mainitut hyväksyntämenettelyt käyvät. Hyväksyntämenettelyjen lisäksi edellytetään E.6 mukainen valvonta ja rakennuspaikkakohtaisia laadunvalvontakokeita. 1.2 Maankäyttö- ja rakennuslain muutos Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (955/2012) on samoin hyväksytty 21.12.2012 ja se astuu voimaan 1.7.2013. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) sisältävät säännöksiä muun muassa kaavoituksesta, kuntien rakennusjärjestyksestä, ranta-alueiden suunnittelusta ja rakentamisesta, tonttijaosta, yhdyskuntarakentamiseen liittyvästä lunastamisesta, rakentamiselle asetettavista yleisistä vaatimuksista sekä rakentamisen luvista ja muusta rakentamisen valvonnasta. Kunnissa maankäyttöä ja rakentamista ohjataan kaavoituksella ja rakennusjärjestyksellä. Rakentamista koskevia, maankäyttö- ja rakennuslakia ja -asetusta täydentäviä tarkempia määräyksiä ja ohjeita annetaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. On huomattava, että maankäyttö- ja rakennuslain 13 pykälän 2 ja 3 momentti rakentamismääräyskokoelman määräysten velvoittavuudesta on poistettu lailla 955/2012. Määräykset tullaan antamaan tulevaisuudessa asetuksina (maankäyttö- ja rakennuslain uusi 117 pykälä) viiden vuoden sisällä. Muutos johtuu perustuslain muutoksesta. 1.3 Rakentamismääräyskokoelman muutos Ympäristöministeriössä on ollut meneillään Rakentamismääräyskokoelman (RakMK) B-sarjan uudistustyö. B-sarjasta tehdään eurokoodiyhteensopiva ja työnsuoritukseen liittyvät ohjeet korvautuvat pitkälti eurooppalaisilla toteutusstandardeilla. RakMK B-sarjasta on ollut käytössä E.6 kirjoitettaessa v. 2010 ohjeluonnokset. Rakentamismääräyskokoelman B-sarjan uudistamistyö on vielä kesken ja eurokoodien ja rakentamismääräyskokoelman rinnakkaiskäyttö jatkuu 1.7.2013 asti, jolloin uuden kantavia rakenteita koskevan asetus astuu voimaan. Vanhat B-sarjan ohjeet kumotaan. YVL E.6 kirjoittamista on vaikeuttanut se, että emme tiedä tarkkaan minkälaisiksi uudet Ympäristöministeriön B-sarjan ohjeet muodostuvat. Nykyinen E.6 teksti on laadittu yhteensopivaksi RakMK B-osien v. 2010 ehdotusten kanssa. Kaikki RakMK määräykset ja ohjeet muutetaan siten, että määräykset julkaistaan ympäristöministeriön asetuksina ja ohjeet erikseen ympäristöministeriön ohjeina. Aikataulu on tuo mainittu 5 vuotta. Tämä vaatinee jossain vaiheessa E.6 revisiointia.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 3 (18) Koska on epäselvää julkaiseeko ympäristöministeriö B-sarjan ohjeita lähiaikoina, vaatimukset on kirjoitettu osin viittaamalla B-sarjan sijasta EN-standardeihin. 1.4 Eurokoodit Eurokoodien käyttö on Suomessa astunut voimaan vaiheittain (1.11.2007 1.1.2011). Eurokoodeihin kuuluvat standardit SFS-EN 1990, SFS-EN 1991, SFS-EN 1992, SFS-EN 1993, SFS-EN 1994, SFS-EN 1995, SFS-EN 1996, SFS-EN 1997, SFS-EN 1998 ja SFS-EN 1999 kaikkine osineen. Betonirakenteita koskevat tärkeimmät rakentamismääräykset ja standardit ovat: RakMK B2 Betonirakenteet, ohjeet 2013, SFS-EN1992 kansallisine liitteineen, SFS-EN 206-1 ja SFS-EN 13670 kansallisine standardeineen SFS7022 ja SFS 5975. Teräsrakenteita koskevat tärkeimmät rakentamismääräykset ja standardit ovat: RakMK B3 Teräsrakenteet, ohjeet 2013,SFS- EN1993,SFS-EN 1090-1 ja SFS-EN 1090-2 kansallisine liitteineen. Liittorakenteita koskevat tärkeimmät rakentamismääräykset ja standardit ovat RakMK B4, Betoni-teräsliittorakenteet, ohjeet 2013, SFS-EN 1994 kansallisine liitteineen. Esimerkiksi RakMK B-sarjan uudistustyöhön liittyen Betoniyhdistys perusti tammikuussa 2010 normitoimikunnan NT-114 valmistelemaan betonin säilyvyysohjeiden uusimista. Työryhmän työn tuloksena syntyivät uudet betonin säilyvyysohjeet, jotka julkaistiin standardin SFS-EN 206-1 kansallisena soveltamisstandardina SFS 7022. Koska em. soveltamisstandardin asema jäi epämääräiseksi mm. RakMK B-sarjan uudistamistyön viivästymisen johdosta, säilyvyysohjeet on Betoniyhdistyksen toimesta saatettu käyttöön sisällyttämällä ne Betoninormeihin 2012 (BY50). Koska soveltamisstandardin asema on epäselvä, jos B-sarjaa ei julkaista, on ohjeessa YVL E.6 edellytetty soveltamisstandardin SFS 7022 ja Betoninormien 2012 (BY50) noudattamista. 2 Soveltamisala STUK valvoo ohjeen YVL E.6 mukaisesti ydinlaitosten ydin- ja säteilyturvallisuudelle tärkeiden rakennusten ja teräs-, betoni- ja liittorakenteiden suunnittelua, valmistusta ja käyttöä. STUKin valvonta ei vaikuta maankäyttö- ja rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen edellyttämiin valvontatoimiin, ellei viranomaisten kesken muuta sovita. Ohjeessa esitetään ydinlaitosten turvallisuusluokiteltujen rakennusten betoni-, teräs- ja liittorakenteiden suunnittelua, toteutusta ja käytön aikana tehtäviin tarkastuksia koskevat vaatimukset. Ohje ei edellytä muutoksia nykyisten laitosten rakenteisiin. 3 Vaatimusten perustelut Ohje argumentoidaan tässä luvussa. Argumentin osat ovat väite, perustelu ja taustaoletukset. Ohjeen vaatimukset ovat väitteitä. Taustaoletuksia pidetään yleisesti tunnettuina ja hyväksyttyinä, joten niitä ei lausuta julki. Ohjeen YVL E.6 vaatimusten perustelut voidaan ryhmitellä seuraavasti: Ydinenergialainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki ja maankäyttö- ja rakennusasetus muutoksineen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011 Eurokoodit 1990-1998 Suomen Rakentamismääräyskokoelma (RakMK) Muiden maiden ydinturvallisuusviranomaisten ohjeet ja vaatimukset, NRWG, U.S. NRC Tutkimus ja kehitys Suomessa ja ulkomailla Kokemukset Suomessa ja ulkomailla

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 4 (18) o Käyvät laitokset o Rakenteilla olevat laitokset Odotukset suunnitteilla olevista laitoksista, uhkakuvat ja mahdollisuudet Vakiintunut hyväksi todettu suomalainen käytäntö; toimivaksi osoittautunut vaatimus on jo esitetty ohjeissa YVL 4.1, 22.5.1992 ja YVL 4.2, 19.12.2001 STUKin viralliset visiot o Säteily- ja ydinturvallisuus on Suomessa korkealla tasolla ja näyttää suuntaa alan kansainväliselle kehittämiselle. Muut perustelut Ohjeen YVL E.6 vaatimusten perustelut esitetään seuraavaksi ohjeen luvuittain ja vaatimuksittain. 3.1 Vaatimusten perustelut aihealueittain Luku 1 Johdanto Johdannossa esitetään ohjeen lailliset perusteet. Vaatimukset 101-105, 109, 112 perustuvat ydinenergiaa ja rakentamista koskevaan lainsäädäntöön Vaatimukset 107, 108 ja 110 on muokattu ohjeen YVL 4.1, 22.5.1992 vaatimuksista. Vaatimukset edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen, rakennustuoteasetuksen, tuotehyväksyntälain ja muun rakentamista koskevan lainsäädännön ja ohjeiden noudattamista. Tässä Suomessa voimassa olevien rakentamismääräysten vaatimustaso tarkoittaa sekä RakMK määräyksiä ja ohjeita sekä normistoa (Eurokoodit, EN-standardit), joihin RakMK viittaa. Vaatimus 111 mahdollisuudesta käyttää myös muita kuin Suomessa voimassa olevia määräyksiä, ohjeita ja standardeja vastaa vanhan ohjeen YVL 4.1 kohtaa 3.3 ja on ydinenergialain (990/1987) 7r kolmannen momentin sovellus. Vaatimuksessa 112 täsmennetään rakennustuoteasetuksen ja tuotehyväksyntälain soveltamisrajoja. Luku 2 Soveltamisala Vaatimus 201 rajaa STUKin toimintaa suhteessa maankäyttö- ja rakennuslain ja maankäyttöja rakennusasetuksen edellyttämiin valvontatoimiin ja toimijoihin eli rakennusvalvontaviranomaisiin. Vaatimus 201 perustuu ohjeen YVL 4.1, 22.5.1992 1 luvun 5 kappaleen vaatimukseen, jota on täydennetty koskemaan myös teräs- ja liittorakenteita. Vaatimuksessa 202 täsmennetään ohjeen E.6 soveltamisala nimenomaan ydinlaitoksiin. Vaatimuksessa 203 esitetään käytettävät turvallisuusluokat viittaamalla ohjeeseen YVL B.2 ja se on samantyyppinen kuin ohjeen YVL 4.2 luvun 1 kolmannessa kappaleessa esitetty vaatimus. Vaatimuksessa 204 liittorakenteille ja vaatimuksessa 205 moduulirakenteille noudatetaan samaa periaatetta kuin 22.10.2010 päivätyssä ehdotuksessa ohjeeksi RakMK B4 Betoniteräsliittorakenteet. Vaatimuksessa 204 on lisäksi laiteosia sisältävien järjestelmämoduulirakenteita koskeva täsmennys E-sarjan laiteohjeiden soveltamisesta laiteosien hyväksyntään. Tulevissa laitoksissa on ehdotettu käytettäväksi tämän tyyppisiä liitto- ja teräsrakenteita. Vaatimus 206 on samantyyppinen kuin ohjeessa YVL 4.2 annetun vaatimuksen kanssa. Se koskee ohjeen E.6 soveltamista muihin metallirakenteisiin kuin teräsrakenteisiin. Lisäksi ohjetta E.6 voidaan soveltaa vaatimuksen 206 mukaan myös ei-metallirakenteisiin esim. muovi- ja lyijyrakenteisiin. Tämä lisäys perustuu OL3-käytäntöön, jossa mm. muoviset salaojakaivot, sätei-

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 5 (18) lysuojelussa käytetyt lyijyrakenteet, ei-metalliset läpiviennit ja myös muuratut reaktorikuilun rakenteet on hyväksytetty soveltaen ohjetta YVL 4.2. Vaatimuksissa 207 on määritelty mitä organisaatioita ohje koskee. Vaatimuksessa 208 esitetään tarpeelliset viittaukset muihin YVL-ohjeisiin ja niiden soveltamiseen rakennusteknisiin rakenteisiin. Luku 3 Rakenteellinen vaatimusmäärittely Vaatimus 301 rakenteellisesta vaatimusmäärittelystä suunnitteluohjeineen perustuu OL3 projektista saatuun kokemukseen. Vaatimus on samankaltainen kaikissa E-sarjan laiteryhmäkohtaisissa ohjeissa. Vaatimusmäärittelyn sisältövaatimuksissa on käytetty soveltuvin osin YVL 4.1 vaatimuksia. Maanjäristyskestävyyssuunnittelun perusteet ja sovellettavat standardit tulee esittää. Suunnittelustandardeja, kuten EN 1998, ASCE 4-98 ja ASCE 43 05 käytettäessä on niiden soveltuvuus arvioitava ennen yksityiskohtaista suunnittelua. Käytettäessä muuta kuin Suomessa hyväksyttyä normikokonaisuutta tehdään varmuustarkastelu suomalaisten normien (RakMK, eurokoodit) ja ulkomaisten normien kesken (kokonaisvarmuus/murtovarmuus/stabiliteetti/käyttörajatilat). Suojarakennuksen kohdalla tehdään vertailu ASME III Div.2 suhteen. Suunnitelmat esitetään SI-järjestelmässä ja piirustukset soveltuvin osin RIL:n voimassa olevien rakennuspiirustusohjeiden ja rakennesuunnittelun asiakirjaohjeiden (RIL 229-1-2006 & RIL 229-2-2006) mukaisesti. Mikäli suunnittelussa tai valmistuksessa käytetään ulkomaisia määräyksiä, ohjeita tai standardeja, selvitetään, mitä standardeja käytetään rakennustuotteiden ja materiaalien (betoni, raudoitteet ja jänneteräkset) valmistuksessa ja laadunvalvonnassa ja miten valmistus ja laadunvalvonta vastaavat suomalaisia vaatimuksia. Betonin valmistuksessa ja valvonnassa noudatetaan Suomessa voimassa olevia määräyksiä, ohjeita ja standardeja. Mikäli käytetään betonirakenteita tai liittorakenteita, joita Eurokoodit eivät kata, niiden suunnittelusta on esitettävä sovellettava standardi(perhe) ja standardin sovellusohje esimerkkeineen. Standardissa tai ohjeessa käytettävien kaavojen on oltava kokein varmennettuja. Ohjeen E.3 mukaisia rakenneosakohtaisia vaatimusmäärittelyjä edellytetään vaatimuksessa 302 tiivistelevystä, suojarakennuksen henkilö- ja materiaaliluukuista. Suojarakennuksen jännejärjestelmästä voidaan esittää myös erillinen vaatimusmäärittely. Vaatimuksessa 303 edellytetään luvanhaltijan yleistarkastussuunnitelmia (General Inspection Plan) OL3-projektin tapaan. Luku 4 Rakennustöiden ja rakenteiden toteutuksen valvontaa ja toteuttajia koskevat vaatimukset Luku 4.1 Luvanhaltijan suorittama rakentamisen valvonta Vaatimukset 401-403 koskevat luvanhaltijan velvollisuuksia rakentamisen valvonnassa ja ne perustuvat OL3-projektin käytäntöihin ja ydinenergialakiin sekä maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 6 (18) Vaatimukset 404-407 on muokattu YVL 4.1 kohdan 3.2.2 vaatimuksista vastaamaan nykymääräyksiä. Vaatimus 408 on uusi ja muokattu RakMK B3 (versio 2010) mukaiseksi. Vaatimusten 407-408 termistö voi muuttua, kun Ympäristöministeriö julkaisee B- sarjan ohjeet. Termistössä on käytetty RakMK B-sarjan v. 2010 ehdotusten nimistöä: esim. 1- luokan betonityönjohtaja on RakMK B2, Betonirakenteet 2010 mukaan toteutusluokan 3 rakenteiden betonityönjohtaja. Toisaalta työmaan betonityönjohtajan pätevyysvaatimukset on ehdotettu lisättäväksi RakMK A1:een nimikkeellä kantavien rakenteiden erityisalan vastuullisen työnjohtajan pätevyys. Vaatimus 408 perustuu RakMK B3, Teräsrakenteet luonnoksessa 2010 esitettyihin vaatimuksiin. RakMK B3 Teräsrakenteet, ohjeet 2010 (ehdotus 9.3.2010) antaa em. pätevyysvaatimukset. Ympäristöministeriö ei ole vielä RakMK B3 Teräsrakenteet, ohjetta julkaissut. Luonnoksessa 2010 pätevyysvaatimukset ovat seuraavat: 4.4.2 Vaativien teräsrakenteiden valmistustyönjohtajan tulee olla suorittanut rakennusalan ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon. Tutkinnon tulee sisältää perusopinnot rakenteiden mekaniikasta sekä perusopintoja täydentävät opinnot valmistettavien teräsrakenteiden suunnittelusta, toiminnasta ja toteutuksesta. Vaativien teräsrakenteiden valmistustyönjohtajalla tulee olla vähintään neljän vuoden työnjohtokokemus tavanomaisten teräsrakenteiden valmistuksesta ja lisäksi näyttöä osallistumisesta vaativien teräsrakenteiden valmistukseen. 4.4.3 Tavanomaisten teräsrakenteiden valmistustyönjohtajan tulee olla suorittanut vähintään rakennusalan tuotantojohdon ammattitutkinnon. Tutkinnon tulee sisältää perusopinnot rakenteiden mekaniikasta sekä valmistettavien teräsrakenteiden suunnittelusta, toiminnasta ja toteutuksesta. Tavanomaisten teräsrakenteiden valmistustyönjohtajalla tulee olla vähintään kahden vuoden kokemus tavanomaisten teräsrakenteiden valmistuksesta ja lisäksi näyttöä osallistumisesta teräsrakenteiden valmistustyön johtamiseen. Luku 4.2 Rakennustöiden toteuttajaorganisaatio Luvun 4.2 vaatimukset 409-411 ovat uusia ja E-sarjan laiteohjeiden (esim. E.3) kanssa samantasoisia. Vaatimukset 412 ja 413 ovat YL 4.1 luvun 3.3.3 vaatimuksia. Vaatimukset 414-417 ovat osin YVL 4.1 vaatimuksia osin RakMK B2 luonnoksen v. 2010 mukaisia vaatimuksia. Todetulla valmisbetonityönjohtajan pätevyydellä tarkoitetaan Suomessa. 1-luokan valmisbetonityönjohtajan pätevyysvaatimuksia (www.fise.fi). RakMK B2 luonnoksen 2010 mukaan 1. luokan betonityönjohtajan nimike on muuttunut toteutusluokan 3 betonityönjohtajaksi. Pätevyysvaatimuksina sovelletaan FISE:n 1-luokan betonirakenteiden työnjohtajan pätevyysvaatimuksia. Vaatimuksen 417 osalta on huomattava, että standardi SFS-EN 13670 mukaan työmaalla betoniteräksiin tehtävät hitsaukset tehdään standardien SFS-EN ISO 17660-1 (voimaliitokset) ja SFS-EN ISO 17660-2 (ei-kantavat kiinnitysliitokset) mukaisesti. Tämä on täsmennetty liitteessä A. SFS 5975 mukaan toteutusluokassa 3 voimaliitosten- laadunvarmistus tulee aina tehdä standardin SFS-EN ISO 17660-1 mukaan. Tällöin toteutusluokassa 3 betoniterästen hitsauskoor-

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 7 (18) dinoijalla ja hitsareilla tulee olla sovellettavan standardin SFS-EN ISO 17660-1 mukaiset pätevyydet. Toteutusluokassa 3 voidaan toteutuseritelmässä edellyttää kiinnityshitsausten tarkastus standardin SFS EN ISO 17660-2 mukaan (ei pakollista, jos hitsattavuus on todettu SFS 1202 mukaisesti). Vaatimukset 418 419 tarkoittavat sitä, että STUK hyväksyy FISE:n myöntämät pätevyydet, mutta ei niitä ei välttämättä vaadi, kunhan henkilöllä on vaadittu koulutus ja kokemus CV:llä osoitettuna. Luku 4.3 Teräs- ja liittorakenteiden toteuttajaorganisaatio Vaatimukset 420 423, 425, 426, 428 430 ovat uusia ja perustuvat muissakin YVL E-sarjan (esim. E.3) ohjeissa oleviin valmistajaa koskeviin yleisiin vaatimuksiin. Vaatimus 421 on yhtäpitävä EN 1090 kanssa. EN 1090-1 suosittaa EN 9001 mukaista laatusuunnitelmaa (quality plan) ja EN 1090-2 vaatii toteutusluokissa EXC3 ja EXC4 EN ISO 3834-2 mukaisia laatuvaatimuksia. EN 1090-2 viittaa lämpökäsittelyn vaatimuksissa standardiin EN ISO 17663. Valmistustyöstä vastaavan pätevyysvaatimus 424 ja valmistustyötä valvovan pätevyysvaatimus 427 perustuvat RakMK B3 Teräsrakenteet (versio 2010) asetettuihin pätevyysvaatimuksiin. RakMK B3 Teräsrakenteet luonnoksen 2010 pätevyysvaatimukset on esitetty edellä lukua 4.2 koskevissa perusteluissa. Vaativien teräsrakenteiden valmistuksella tarkoitetaan standardin SFS-EN 1090-2 määrittelemien toteutusluokkien EXC4 ja EXC3 mukaisten teräsrakenteiden valmistusta. Vaatimus 425 koskee hitsauskoordinoijia. Hitsauskoordinoijien pätevyysvaatimukset on esitetty standardin EN 1090-2 taulukossa 14 toteutusluokissa EXC3 ja EXC4 (ks. liite A). Vaatimus 428 vaatii hitsareilta sovellettavan standardin mukaista pätevyyttä. Myös standardin EN 1090-2 mukaan hitsarit on pätevöitävä standardin EN 287-1 mukaisesti. Vaatimuksissa 429 ja 430 on esitetty NDT-testauslaitoksen hyväksymisvaatimukset. Vaatimuksen linja on sama kuin muissa E-sarjan ohjeissa: TL2 vaaditaan STUKin hyväksyntä, TL3 riittää akkreditointi. Vaatimus 431 vaatii selvitystä RakMK B3 Teräsrakenteet ehdotuksen 2010 mukaisista pätevyyksistä. Luku 5 Betoni- ja teräsrakenteissa käytettävät materiaalit ja tuotteet Luku 5.1 Rakennusmateriaalit ja tuotteet Lukujen 5.1 ja 5.2 vaatimukset on koottu ohjeen YVL 4.1 vaatimuksista ja julkaisemattoman RakMK B2 (Betonirakenteet, 2010-ehdotus) ohjeista. Vaatimus 501 sallii myös muiden kuin Suomessa voimassa olevien vaatimusten käytön hakemuksesta. Betonin ja sen osa-aineiden osalta tämä on kyllä hankalaa. Niissä tapauksissa, joissa suunnittelussa käytetään esim. standardia ASME III Div.2 suositellaan, että valmistus tehdään EN-standardien mukaan ja standardisrajojen (ASTM, EN) vaatimusten vastaavuus hoidetaan betonin lujuusvaatimuksilla ja testauksella. Tarkennuksia teräslaatuja koskevaan vaatimukseen 506:

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 8 (18) RakMK B2 ehdotuksessa 2010 ei ole lueteltu hyväksyttyjä betoniteräslaatuja. Niiden tulee kuitenkin vastata suunnittelussa käytettyjä arvoja, olla SFS-standardin mukaisia ja sertifioituja. SFS-EN 13670 vaatii, että raudoitusterästen ominaisuudet on testattava standardin EN 10080 mukaisesti. Eurokoodimitoituksessa betoniteräksille tulee määritellä SFS-EN 1992-1-1 liitteen C mukainen sitkeysominaisuuksia kuvaava luokka. Kansallisen liitteen päivityksessä on tarkoitus ottaa kantaa myös SFS 1216 mukaisen A700HW teräslaadun käyttöön muuna kuin paalujen pääteräksinä. Tarkennuksia jännejärjestelmää koskevaan vaatimukseen 507: Standardin SFS-EN 13670 mukaan jälkijännitysjärjestelmillä on oltava eurooppalainen tekninen arviointi (European Technical Approval, ETA) ja niiden on oltava toteutuseritelmän vaatimusten mukaisia. Jännemenetelmille ja jännejärjestelmille on olemassa eurooppalaisen teknisen hyväksynnän ohjeet ETAG 013 (Edition June 2002), joita edellytetään noudatettavan. Ennen ETAG13 voimaantuloa Betoniyhdistys myönsi varmennetun käyttöselosteen jännejärjestelmille. Tuotehyväksyntälain mukaan tämä on vieläkin mahdollista ympäristöministeriön hyväksymän toimielimen (esim. BY) myöntämällä varmennustodistuksella. Tämä on jätetty vaihtoehtoiseksi tavaksi, jos ETA-hyväksyntää jännejärjestelmällä ole. Standardin SFS-EN 13670 mukaan teräsnauhasta valmistettujen suojaputkien on oltava standardin EN 523 mukaisia. Muusta materiaalista kuin teräksestä valmistettujen suojaputkien on oltava jännitysjärjestelmiä koskevan eurooppalaisen teknisen hyväksynnän mukaisia. Jänneterästen (langat, punokset, tangot) on oltava standardin EN 101381 ja toteutuseritelmän vaatimusten mukaisia. Esijännitysjärjestelmän ankkurointiosien on oltava eurooppalaisen teknisen hyväksynnän määrittelyjen mukaisia. Suojaputkien ja ankkurointien täyttämisessä käytettävän injektointilaastin on oltava standardien EN 446 ja EN 447 mukaista. Tartunnattomien jänteiden suojaputkien ja ankkurointien täyttämisessä käytettävän rasvan tai vahan on oltava eurooppalaisen teknisen hyväksynnän määrittelyjen (ETAG 013) mukaista. Luku 5.3 Teräsrakenteiden ja liittorakenteiden materiaalit ja tuotteet Luvun 5.3 vaatimukset perustuvat YVL 4.2 olleeseen periaatteeseen, että täytetään Suomessa voimassa olevat rakentamismääräykset ja ohjeet materiaalien osalta. Vaatimukset 508 509 on kirjoitettu julkaisemattoman RakMK B3 Teräsrakenteet (2010 versio) ehdotuksen perusteella. Vaatimuksissa viitataan teräsrakenteiden eurokoodeihin ja toteutusstandardeihin. Vaatimus 510 perustuu periaatteeseen, että käytetään sen saman standardin materiaalivaatimuksia, jota suunnittelussa on käytetty. Vaatimus 511 on vanhasta ohjeesta YVL 4.1 muokattu. Tarkemmat vaatimukset ankkurikiinnikkeille on annettu liitteessä A. Vaatimukset 512 513 ovat liittorakenteiden vaatimuksia, joiden lähtökohtana on ollut RakMK B4, Betoni-teräsliittorakenteet, ohjeet (versio 2010). Vaatimus 513 perustuu OL3-projektissa omaksuttuun käytäntöön ja saatuun kokemukseen. Luku 5.4 Betoni-, teräs- ja liittorakenteiden pinnoitteet Pinnoitteita koskevat vaatimukset 514 515 on muokattu YVL ohjeiden 4.1 ja 4.2 vaatimuksista. Vaatimukset on esitetty STUKin julkaisussa STUK-YTO-TR 210.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 9 (18) Vaatimukseen 515 on lisätty palosuojamaalauksen vaatimukset. Syynä on se, että palosuojamaaliyhdistelmiä on käytetty laitoksilla (OL3 turbiinihalli palosuojamaalattiin ja Loviisassa on myös teräsrakenteita palosuojamaalattu). Tässä ympäristöministeriön hyväksymän toimielimen antamilla palosuojamaalausohjeilla ja laadunvalvontaohjeilla tarkoitetaan Teräsrakenneyhdistyksen palosuojamaalaus 2007 julkaisua. Syyskuun 2007 jälkeen uusien ja uusittavien varmennustodistusten (varmennettujen käyttöselosteiden) mukaisia palosuojamaalausjärjestelmiä saavat maalata vain päteviksi todetut henkilöt 1.1.2009 alkaen. Teräsrakenneyhdistys ry suosittelee kaikille varmennettujen käyttöselosteiden haltijoille ja töiden tilaajille vain päteviksi todettujen maalareiden käyttöä kaikissa tapauksissa. Teräsrakenneyhdistys ry ylläpitää kotisivuillaan listaa palosuojamaalareista ja palosuojaustarkastajista, joilla on voimassa oleva pätevyystodistus. Luku 6 Suunnittelu Luku 6.1 Suunnittelu- ja toteutusprosessi ja organisaatiot Luvun 6.1 suunnitteluprosessia ja sen valvontaa koskevat vaatimukset. Vaatimukset on muokattu vanhan YVL 4.1 ja uusien E-sarjan ohjeiden vaatimuksista. Sertifioitua johtamisjärjestelmää on edellytetty suunnittelutoimistoilta samaan tapaan kuin valmistajiltakin. Luku 6.2 Rakennesuunnittelijan pätevyys Rakenteiden suunnittelijoiden pätevyyksiä koskevat vaatimukset 606, 608 609 perustuvat YVL 4.1 luvun 3.2.1 vaatimuksiin ja asettavat vaatimuksia RakMK A2 määräyksien lisäksi. YVL 4.1 vaatimuksia on muokattu maankäyttö- ja rakennuslain ja RakMK A2 muutosten takia. Vaatimus 607 on RakMK A2 vaatimusten sovellutus, jota on noudatettu OL3-projektissa. Vaatimus löytyy myös RakMK:sta. Esimerkiksi YVL ohjeen 4.1 vaatima 1-luokan betonirakenteiden suunnittelijan pätevyysvaatimus on muutettu AA-luokan betonirakenteen suunnittelijan pätevyydeksi (vaatimus 606). Teräsrakenteiden pätevyysvaatimukseksi on lisätty AA- tai A-luokan teräsrakenteen suunnittelija. Tätä vaatimusta ei ohjeessa YVL 4.2 esitetä, tämä pätevyys on kuitenkin vaadittu OL3- projektissa vastaavilta teräsrakennesuunnittelijoilta ja RakMK A2 mukaan nämä pätevyydet tulee vaatia. RakMK mukaiset rakennesuunnittelijan pätevyysvaatimukset esitetään toistaiseksi RakMK A2, kohdassa 4.2.4 rakennuksen kantavan rakenteen (betoni tai teräs) mukaan. Maankäyttöja rakennuslain 1.7.2013 voimaan astuvan muutoksen jälkeen suunnittelijoiden pätevyysvaatimukset tullaan antamaan ympäristöministeriön asetuksina viimeistään viiden vuoden kuluttua. Tällöin joudutaan YVL E.6 revisioimaan. Vaatimus 610 perustuu OL3-projektin käytäntöön: STUK on hyväksynyt pätevyydet hakemuksesta ottaen huomioon ulkomailla suoritetut tutkinnot ja työkokemuksen. Rakennesuunnittelijan edustajan on allekirjoituksellaan hyväksyttävä mahdolliset työn toteutuksesta johtuvat suunnitelmamuutokset (esim. OL3:n FCR- menettely). Luku 6.3 Suunnitelmien tarkastaminen ja tarkastajien pätevyydet Vaatimus 612 perustuu ydinenergialakiin (luvanhaltijan vastuu) ja OL3 käytäntöön. Ydinenergialain 9 :n mukaan luvanhaltijan velvollisuutena on huolehtia ydinenergian käytön turvallisuudesta. Tätä velvollisuutta ei voida siirtää toiselle.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 10 (18) Vaatimusten 613 614 perustana on vanhat YVL 4.1 vaatimukset suunnittelijoiden pätevyydelle asetetut vaatimukset ja periaate, että suunnitelmien tarkastajalla on oltava sama pätevyys kuin suunnittelijalla. FISE (www.fise.fi) myöntää Suomessa A- ja AA-luokan suunnittelijan ja ulkopuolisen tarkastajan pätevyyksiä. Nämä hyväksytään, mutta eivät ole välttämättömiä. RakMK A2 mukaiset pätevyys- ja kokemusvaatimukset täyttävä voidaan hyväksyä esitettyjen asiakirjojen perusteella. Luku 6.4 Suunnittelumenetelmät Vaatimus 615 on uusi. Se perustuu osin YVL 4.1 vaatimuksiin, suunnitteluparametrien osoittamisvaatimus OL3-projektissa saatuihin kokemuksiin ja eurokoodivaatimus kantavia rakenteita koskevaan ympäristöministeriön asetukseen. Seuraavassa on esitetty esimerkkejä suunnitteluparametrien osoittamisesta: Suojarakennuksen tiivistelevyn mitoitukseen on hyväksytty standardin ASME III Div. 2 vaatimukset. Tiivistelevyn mitoituksessa käytetyt kiinnikkeiden (L-jäykisteiden ja kiinnitystappien) leikkaus-liukumakäyrät ja vetovoima-siirtymäkäyrät on OL3- projektissa vaadittu osoitettavaksi kokeellisesti. Näitä parametreja on tarvittu geometrisesti epälineaarisissa laskelmissa, joilla osoitettiin, että tiivistelevyn linerin venymät pysyvät sallituissa rajoissa rakentamisessa aiheutuneista alkuhäiriöistä huolimatta. Laskettaessa tiivistelevyn kiinnikkeiden siirtymiä on pitänyt osoittaa, että siirtymät pysyvät ASME III Div. 2 taulukon CC-3730-1 sallittujen arvojen alapuolella. Tähänkin on tarvittu testein osoitettuja murtoliukumia ja-siirtymiä. Dynaamisissa analyyseissä on hyväksytty käytettäväksi ASCE 4-98 esitettyjä laskentamenetelmiä. Suhteellisen vaimennuskertoimen valinnassa on otettava huomioon rakenteen saavuttama jännitystaso (kts. ASCE 4-98 taulukko 3.1-1. Esimerkkinä moduulirakenteiden parametreista on teräs-betoni-teräs (SCS) seinien jäykkyys (EI) ja lämpötilan vaikutus jäykkyyteen liittorakenteisten maanjäristyksissä silloin, kun niihin on ennen maanjäristystä tai sen aikana kohdistunut onnettomuuslämpötilakuormitus. Lämpötilagradientin vaikutusta on tutkittu kokeellisesti ja teoreettisesti US-APWR ydinvoimalaitostyypin lisensioinnin yhteydessä USAssa ja todettu, että sillä on jäykkyyttä pienentävä vaikutus, jota japanilaisessa JEAC 4618 2008 standardissa ei ole otettu huomioon. Tämän asian korjaamiseksi laitostoimittaja Mitsubishi Heavy Industries on tehnyt erilliset suunnitteluohjeet. Mainittu SCS-rakenne on tyypiltään sellainen, jota Suomessa voimassa oleva liittorakenteiden Eurocode 4 ei tunne. Rakenteen käyttö Suomessa ydinvoimalaitoksissa edellyttää STUKin hyväksyntää liittorakenteen suunnitteluohjeille ja suunnittelussa käytettävälle standardille ja evidenssejä em. mainitun tyyppisten parametrien kokeellisesta selvittämisestä (tutkimusraportteja, tieteellisiä artikkeleita etc). Vaatimuksissa 616 618 edellytetään numeeristen laskentamenetelmien verifiointia, laskentatulosten varmentamista ja ohjelmien käyttäjiltä riittävää kokemusta. Vaatimuksia voidaan perustella valtioneuvoston asetuksen (733/2008) 3 :llä. Suunnittelun verifiointiin kuuluu myös bench-markkaus tyyppinen laskenta (vaatimus 616), esimerkkinä törmäyskokeiden sokkolaskenta SAFIR/IMPACT- projektista valituille tapauksille. Vastaavan tyyppinen vaatimus laskentaohjelmien verifioinnista on ollut ohjeessa YVL 4.1. Tarkempina ohjeina voidaan soveltaa E.4 luvun 8 vaatimuksia, jonka mukaan suunnittelevan organisaation laadunhallinta auditoidaan.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 11 (18) FE-ohjelmien käyttö vaatii riittävää osaamista ja menetelmän ymmärrystä (vaatimus 617). Suunnittelumenetelmien ja niiden taustalla olevien teorioiden käyttöalueiden tunteminen varmistetaan riittävällä asiantuntemuksella. Vaatimus 618 perustuu yleisesti käytettyyn FE-ohjelmien tulosten varmentamiskäytäntöön (käsinlaskentamenetelmin tehdyt tarkistukset, tasapainoehtojen ja yhteensopivuusehtojen toteutuminen). Yksinkertaisemmat menetelmät voivat olla yksinkertaistettujen laskentamallien käyttöä tai käsinlaskentaa. Luku 6.5 Yleiset suunnitteluvaatimukset Käyttöikävaatimukset 619 621 perustuvat rakennusten kantavien rakenteiden yleisiin vaatimuksiin (RakMK B1 Kantavat rakenteet 2010) sekä valtioneuvoston asetukseen (733/2008), joka 5 :n mukaisesti vaatii, että ydinvoimalaitoksen suunnittelussa ja rakentamisessa on varauduttava turvallisuuden kannalta tärkeiden järjestelmien, rakenteiden ja laitteiden ikääntymiseen. Rakenteiden suunnittelu- ja käyttöiät pitää määritellä. Käyttöiässä on huomioitava vaikeasti uusittavat rakenteet, rakentamisen ja purkamisen vaatima aika, kunnossapitosuunnittelu sekä suunnitellut laitosmuutokset. Huom! Mikäli rakennuksen tai rakennekokonaisuuden suunniteltu käyttöikä on suurempi kuin 50 vuotta, käyttöiän vaikutus ilmastosta johtuvien kuormien ominaisarvoon on aina otettava huomioon riippumatta valitusta suunnitteluohjejärjestelmästä. Vaatimuksessa 621 on esitetty käyttöikäsuunnittelussa vaaditut rasitusluokat sekä betonin koostumus- ja säilyvyysvaatimukset. Suunnitellun käyttöiän saavuttamiseksi määritetään käytettävät materiaalit, kuten teräslaatu, betonilaatu sekä betonia ja toteuttamista koskevat vaatimukset RakMK määräysten mukaisesti Vaatimusta 621 vastaavat ohjeet tullaan ehkä esittämään myös tulevassa RakMK B2 (versio 2010). Koska ei ole varmaa, että Ympäristöministeriö uutta B-sarjaa lähiaikoina julkaisee, vaatimukset on kirjoitettu yksiselitteisesti YVL E.6 vaatimuksiksi. Vaatimus 622 murtokestävyydestä perustuu rakennusten kantavien rakenteiden yleisiin vaatimuksiin (esim. RakMK B1 Kantavat rakenteet 2010). Vaatimus 623 perustuu ohjeen YVL 4.1 luvun 3.5 vaatimuksiin. Vaatimus 624 on uusi. Se perustuu rakennusten kantavien rakenteiden yleisiin vaatimuksiin (esim. RakMK B1 Kantavat rakenteet 2010). RakMK E1 mukaan Eurooppalaisten (EN) ja kansainvälisten (ISO) standardien mukaisten laskenta- ja koemenetelmien voidaan olettaa täyttävän kelpoisuusvaatimukset. Muut laskenta- ja testimenetelmät on hyväksytettävä STUKissa, tarvittaessa asiantuntijalausunnon (esim. VTT) perusteella. Vaatimuksissa 625 627 sidotaan turvallisuusluokiteltujen rakenteiden mitoitus Eurokoodien ja RakMK vaatimuksiin määrittelemällä seuraamusluokat (EN1990 liitteen B) ja suunnittelun vaativuusluokat (RakMK A2). EN1990:2002 liitteen B seuraamusluokkataulukko on otettu kansallisessa liitteessä (julkaistaan ympäristöministeriön asetuksena) Suomessa käyttöön. Seuraamusluokan CC3 rakenteiden suunnittelu tapahtuu vaativuusluokan AA mukaisesti. Seuraamusluokan CC2 rakenteiden suunnittelu tapahtuu vähintään vaativuusluokan A mukaisesti. Poikkeamat käsitellään luvanhaltijoiden hakemuksesta. Tässä on huomattava, että RakMK määräykset A2 asettavat tiettyjä reunaehtoja vaativuusluokille, joita on noudatettava (esim. jos rakennus on yli 30 m suunnittelu tehdään AA-luokan mukaan).

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 12 (18) Vaatimus 628 vaati analyysin reunaehtojen ja rakenteiden toiminnan yhdenmukaisuutta. Liitosten nivelellinen toiminta, rakenteellinen vaimennus, liukuminen/kitka, jäykkyys on otettava huomioon. Tyypillisiä rakennevalintoja ovat mm. liikuntasaumat sekä muhvijatkokset / betoniraudoituksen jatkospituuksien / ankkuroinnin valinta. Vaatimukset 628 630 ovat uusia. Haurasmurtomekanismi ja halkeilun vaikutus voi olla mitoittava esim. raudoittamattomalla betonirakenteella tai liittorakenteella (mm. raudoittamattomat SCS-liittorakenneseinät). Luku 6.6 Rakenteiden dynaaminen analyysi Vaatimuksissa 631 632 edellytetään dynaamisia analyysejä rakennuksille tehtävissä värähtelyanalyyseissä. Soveltuvia dynaamisia rakenneanalyysimenetelmiä on esitetty standardissa ASCE 4-98 Seismic Analysis of Safety-Related Nuclear Structures and Commentary. Standardin mukaan staattinen korvausvoimamenetelmä on eräissä yksinkertaisissa tapauksissa sallittu. Vaatimuksen 633 mukaan vaimennusparametrien valinnassa on otettava huomioon Suomen maanjäristysten suhteellisen pienet magnitudit, jotka vastaavat muissa maissa useasti toistuvia maanjäristyksiä. US NRC Regulatory Guide 1.61 mukaan betonirakenteiden vaimennus OBE-maanjäristykselle on 4 % ja SSE-järistykselle 7 %. Suosituksissa uusiksi Reg. Guide 1.61 vaimennusarvoiksi [NU- REG/CR-6919] on esitetty, että mikäli rakenteen jännitykset jäävät alle 80 % sallituista tulee käyttää OBE-maanjäristystä vastaavaa vaimennusta. Ylikonservatiivinen oletus rakennuksen rungon rikkoutumisesta ja vastaavien vaimennusparametrien käyttäminen analyyseissa johtaa laitteiden värähtelykestävyyden varmistamisessa helposti kiihtyvyyksien aliarviointiin. Luku 6.7 Suojarakennus Vaatimuksessa 634 toistetaan suojarakennuksen suunnitteluohjeen B.6 vaatimus betonirakenteisen suojarakennuksen tiivistelevystä ja annetaan suositeltu sovellettava standardi. Suojarakennuksen läpivientien mitoituksessa käytetään sekä ASME III Div 1 että ASME III Div.2. Katso tarkemmin ASME III Div.2 vaatimus CC-3740. Vaatimuksessa 635 annetaan ohjeita teräsrakenteisen suojarakennuksen suunnitteluun. Vaatimukset ovat samat kuin betonirakenteisen suojarakennuksen luukuille. Käytettävä standardi on ASME III Div.1 Subsection NE ja vaatimuksessa viitataan myös painesäiliövaatimuksiin YVL E.3 ja lujuusanalyysien vaatimuksiin YVL E.4. Vaatimuksessa 636 annetaan mahdollisuus vaihtoehtoisiin suunnittelustandardeihin esim KTA3401, jota käytettiin OL3 materiaali- ja henkilöluukkujen mitoitukseen. Vaatimuksessa 637 annetaan vaihtoehdot betonirakenteisen suojarakennuksen sulkujen suunnitteluun. Nämä ovat standardi EN1992 ja ASME III Div.2. Kun käytetään euronormia EN1992, sitä tulee täydentää. Vaatimus 637 perustuu OL3-kokemuksiin ja osin YVL 4.1 vaatimuksiin. Kun käytetään osavarmuuskerroinmenettelyyn (rajatilamitoitukseen) perustuvia rakennusten suunnittelun normijärjestelmää (Eurokoodit) ydinvoimalaitosten suunnitteluun, on määriteltävä suunnitteluun käytettävät kuormitukset ja kuormitusyhdistelmät, kuormaosavarmuuskertoimet ja materiaaliosavarmuuskertoimet. Eurokoodien kuorma-osat (Eurocode 0 ja Eurocode 1) eivät ydinvoimalaitosten kuormayhdistelmiä kerro. Myös kuoren leikkauskestävyys tai kuoren kestävyys voimasuureiden yhdistelmille vaatii lisäohjeita (vrt. OL3 projektispesifikaatio PS4041).

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 13 (18) Vaatimus 638 on muokattu vanhasta ohjeen YVL 4.1 vaatimuksesta. Luku 6.8 Radioaktiivisia aineita sisältävien altaiden tiiveys ja vuodonvalvonta Vaatimus 639 viittaa YVL ohjeen B.1 vaatimukseen 424, jonka mukaan suunnittelulla on estettävä käytetyn polttoaineen vakava vaurioituminen. Muut luvun 6.8 vaatimukset ovat eräällä tavalla tämän periaatteen seurannaisvaatimuksia. Näitä ovat vesitiiviysvaatimus 640 ydinturvallisuuden kannalta merkittävien altaiden ja tunnelien betonirakenteille ja vaatimukset vuorauslevystä (641 ja 642). Vesitiiviiden betonirakenteiden raudoituksen mitoituksen osalta RakMK ei aseta erityisvaatimuksia. RakMK:ssa esitettyjen materiaalivaatimusten lisäksi pitää betoniraudoitus mitoittaa siten, että suurimmat sallitut karakteristiset halkeamat ovat läpihalkeamien osalta enintään 0,1 mm ja taivutushalkeamien osalta enintään 0,2 mm. Jos tästä halutaan erikoistilanteissa poiketa perustelut esitetään hyväksyttäväksi toimitettavassa suunnitteluohjeessa. Luku 6.9 Suunnitteluratkaisun varmentaminen Vaatimukset 643 644 perustuvat OL3 kokemuksiin suojarakennuksen suunnittelun varmentamisesta. Epälineaarisia analyysejä voidaan käyttää osoittamaan vetojännitysten suuruusreunahäiriöalueilla, rakenteen murtokestävyys ja läpivientien ja luukkujen muodonmuutokset ja tiiveys. Lokaalein epälineaarisin analyysein voidaan tarkistaa esim. suojarakennuksen tiivistelevyn jännitystila ottaen huomioon tiivistelevyn alkuhäiriöt (toleranssipoikkeamat). Vaatimukset 645 koekuormituksista on muokattu ohjeen YVL 4.1 vaatimuksista. Luku 7 Rakennesuunnitelma Suunnitteluasiakirjoja koskevan vaatimuksen 701 sisältö on pääasiassa sama kuin vastaava vaatimus ohjeessa YVL 4.1 betonirakenteiden suunnitteluasiakirjoja (rakennesuunnitelmaa) koskeva vaatimus luvussa 3.1. Vaatimus 702 asennuksen rakennesuunnitelman toimittamisesta hyväksyttäväksi on samankaltainen kuin muissa laiteohjeissa (esim. YVL E.3). Vaatimus 703 on lähtöisin RakMK B3, Teräsrakenteet, luonnoksesta 2010. On epävarmaa julkaiseeko Ympäristöministeriö B-sarjan ohjeita, siksi vaatimus kirjoitettu YVL-ohjeeseen. Luku 7.1 Organisaatioselvitys Organisaatioselvityksen (luku 7.1) vaatimus 704 on YVL 4.1 luvun 3.2 mukainen. Vaatimukset 705 ja 706 ovat lähtöisin muista uusista E-sarjan YVL-ohjeista. Luvut 7.2 7.11 Lukujen 7.2 7.7 vaatimukset ovat yhdistelmiä ohjeissa YVL 4.1, YVL 4.2 esitetyistä vaatimuksista. Vaatimuksiin on tullut lisäyksiä muista E-sarjan ohjeista ja EN-standardeista. Nimikkeistössä on pyritty noudattamaan E-sarjan ohjeiden sanastoa. Luvun 7.6 vaatimukset toteutuseritelmästä perustuvat uusiin betonitöiden ja teräsrakenteiden toteutusta koskeviin EN-standardeihin SFS-EN 13670 ja SFS-EN 1090-2. Luvun 7.7 laatusuunnitelma ja laadunvalvontasuunnitelmaa koskevat vaatimukset ovat yhdistelmä vanhojen YVL-ohjeiden 4.1 ja 4.2 vaatimuksia ja ympäristöministeriön asetuksen kantavista rakenteista asettamista vaatimuksista.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 14 (18) Luvun 7.8 asennuksen rakennesuunnitelmaa koskevat vaatimukset 726 727 ovat sovellettuja YVL E.3 oleva vaatimuksia, vaatimuksissa 728 729 on viitattu rakentamisessa sovellettaviin toteutusstandardeihin. Luvun 7.9 vaatimus 730 alakohtineen on lähtöisin ohjeesta YVL 4.1. Tässä on otettu huomioon myös ohjeen IAEA NS-G-1.10 vaatimus 4.44. Vaatimus 731 kattaa ohjeen IAEA NS-G-1.10 kahden ensimmäisen kohdan vaatimukset (näitä ei ole suojarakennusohjeessa YVL B.6): Appropriate instrumentation should be incorporated inside the containment in order to monitor closely any deformation (radial, vertical or circumferential) or movement of the containment structures or the containment walls. For prestressed concrete walls, means to detect loss of the prestressing should be provided. The concrete compression and rigidity parameters (such as Young s modulus) should be defined, and they should be verified by such means as acoustic measurements. The temperature in concrete singularities should also be measured to aid the interpretation of the results of pressure proofing tests. Appropriate instrumentation for measurements relating to earthquakes should be provided on the basemat of the containment or on a suitable floor. Luvun 7.10 vaatimukset ovat ohjeesta YVL 4.1. Luvun 7.11 perusteluyhteenvetovaatimukset ovat uusia YVL ohjeiden E-sarjassa käyttöön otettuja käytäntöjä. Luku 8 Toteutus Luku 8.1 Betonirakenteiden toteutus Betonin ja betonivalmisosien vaatimuksissa viitataan EN-standardiin EN 13670 ja sen kansallisiin soveltamisstandardeihin. Vaatimuksissa on noudatettu v.2010 RakMK B2 ehdotusta, kun uudempaa ei ole ollut käytettävissä. Betonin ominaisuuksien osalta viitataan EN 206-1 ja sen kansalliseen soveltamisstandardiin. RakMK B2 Betonirakenteet ohjeeseen ei oikein voi viitata, kun ei tiedä milloin se valmistuu ja millaisena. Vaatimuksissa 802 ja 805 edellytetään toteutusluokkaa 3 turvallisuusluokkien TL2 ja TL3 rakenteille. Seuraamusluokista ja toteutusluokista on huomioitava seuraavat asiat: RakMK B2 ehdotuksen 2010 mukaan toteutusluokat kuvataan standardissa SFS-EN 13670. Toteutusluokat koskevat työmaalla valmistettavia betonirakenteita ja työmaalla valmistettavia betonielementtejä sekä niitä tehtaassa valmistettavia betonielementtejä, joita ei valmisteta eurooppalaisen tuotestandardin mukaan. Toteutusluokat koskevat betonivalmisosien, eli eurooppalaisen tuotestandardin mukaan valmistettujen betonielementtien osalta vain niiden asentamista työmaalla. RakMK B2 ehdotuksen 2010 mukaan seuraamusluokan CC2 rakenteet kuuluvat vähintään toteutusluokkaan 2 ja seuraamusluokan CC3 rakenteet kuuluvat toteutusluokkaan 3. Korkealujuusbetonista valmistettavat rakenteet kuuluvat toteutusluokkaan 3.

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 15 (18) Eurokoodimitoituksessa materiaaliosavarmuuskertoimien perusarvoja 1,5 betonille ja 1,15 raudoitukselle voidaan käyttää kaikissa toteutusluokissa. Poistuvaa rakenneluokkaa 1 vastaavia pienennettyjä osavarmuuslukuja 1,35 betonille ja1,1 raudoitukselle voidaan käyttää toteutusluokassa 3 edellyttäen, että toleranssiluokaksi määritellään toteutusstandardin SFS-EN 13670 tiukempi toleranssiluokka 2. Tarkemmat ohjeet toteutuksesta annetaan liitteessä A (vaatimus 803). Luku 8.2 Betonivalmisosat ja betonielementit Vaatimukset 808 812 perustuvat OL3-projektissa ja KOPLA-projektissa sovellettuihin käytäntöihin. Vaatimuksissa on käytetty elementtirakenteiden EN-standardien sanastoa ja määritelmiä. Lisätietoa: RakMK B2 ehdotuksen 2010 mukaan toteutusluokat koskevat työmaalla valmistettavia betonirakenteita ja työmaalla valmistettavia betonielementtejä sekä niitä tehtaassa valmistettavia betonielementtejä, joita ei valmisteta eurooppalaisen tuotestandardin mukaan. Toteutusluokat koskevat betonivalmisosien, eli eurooppalaisen tuotestandardin mukaan valmistettujen betonielementtien osalta vain niiden asentamista työmaalla. Betonielementtien asennus ja valmistus työmaalla tehdään toteutusluokan 3 mukaisesti. Luku 8.3 Teräs- ja liittorakenteiden toteutus Luvun 8.3 vaatimus 813 vastaa muissa E-sarjan ohjeissa olevia vaatimuksia valmistusmenetelmien pätevöinnistä. Vaatimukset 814, 816 ja 817 sitovat eri ydinlaitoksen turvallisuusluokat EN1090-2-standardin mukaisiin toteutusluokkiin. Vaatimus 817 on RakMK B4, luonnoksen 2010 ohjeesta muokattu. Vaatimus 815 viittaa tarkempiin ohjeisiin liitteessä B. Luku 9 Rakennustekniset tarkastukset Luvun 9.1 vaatimukset perustuvat osin ohjeiden YVL 4.1 ja YVL 4.2 vaatimuksiin, joita on muokattu OL3-projektin kokemusten ja käytännön perusteella. Vaatimuksiin on tullut lisäyksiä liittorakenteiden osalta, joita YVL 4.1 ja 4.2 eivät tunne. Luvun 9.2 vaatimukset ovat ohjeesta YVL 4.1 ja uudesta ohjeesta E:3 soveltaen muokattu. Vaatimuksella 922 on täsmennetty CE-merkittyjen tai Tuotehyväksyntälain eri vaihtoehtojen mukaan hyväksytyn vakiorakenteen rakennetarkastusvelvoitetta. Huom! Vaikka teräskokoonpano olisi CE-merkitty ta ETA-hyväksytty, rakennetarkastus tehdään, jos kyseessä on turvallisuusluokiteltu rakenne. Esimerkiksi OL3-projektissa TL3 ja TL3 kiinnityslevyt, joiden tartunnoilla on ETA-hyväksyntä, mutta itse kiinnityslevyllä suunnitelmat oli hyväksytty STUKissa, oli rakennetarkastettava. Lukujen 9.3 Toteutuksen seurantatarkastukset ja 9.4 Raportointi tarkastuksista ja testauksista vaatimukset on muokattu ohjeen YVL 4.1 vaatimuksista. Luvun 9.5 Käyttöönottotarkastukset ja koeohjelmat vaatimukset ovat ohjeesta YVL 4.1, joita on täydennetty OL3-projektin kokemuksilla käyttöönottotarkastuksista. Käyttöönottotarkastus on OL3:lla ollut kaksiosainen KOT1 ja KOT2. Rakenteille ja rakennuksille tätä jakoa ei ole noudatettu vaan on suoraan tehty KOT2 sisältäen kaksi alivaihetta doku-

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 16 (18) menttien tarkastuksen, rakenteiden ja rakenteisiin liittyvien erityistä kantavuutta edellyttävien laiteasennusten tarkastukset laitoksella. Betonipintojen tarkastukset ennen pinnoitustöitä voidaan korvata myös luvanhaltijan tekemällä tarkastuksella. Käyttöönottotarkastus OL3:ssa on suojarakennukselle ja sen luukuille kaksiosainen, sisältäen vaiheet KOT1 ja KOT2. Tämän takia on ohjeeseen lisätty vaatimukset 939 ja 940. Lukujen 9.6 Määräaikaistarkastukset ja 9.7 Korjaus- ja muutostyöt vaatimukset on muokattu ohjeen YVL 4.1 vaatimuksista. Luku 10 STUKille toimitettavat asiakirjat Luvun 10 vaatimukset perustuvat osin ohjeiden YVL 4.1 ja YVL 4.2 vaatimuksiin, joita on muokattu OL3-projektin kokemusten perusteella. Teräsrakenteiden valmistusta koskevaa vaatimusta (1008) on tiukennettu YVL-ohjeen 4.2 käytännöstä. Ohje YVL 4.2 salli TL3- ja TL2 teräsrakenteiden valmistuksen aloituksen, kun rakennesuunnitelma on STUKiin toimitettu. Nyt TL2 teräsrakenteiden ja ns. järjestelmämoduulirakenteiden rakenteiden valmistus voidaan aloittaa vasta, kun STUK on hyväksynyt rakennesuunnitelmat (huom! muissa E-sarjan laiteohjeissa valmistusta ei aloiteta ennen rakennesuunnitelman hyväksymistä). Tämä on ollut OL3-projektissa käytäntönä. Vaatimuksen 1011 käytönaikaisen rakennevalvonnan suunnitelman toimitusajankohta on tärkeä, koska ensimmäiset paine- ja tiiveyskokeiden tulokset saattavat aiheuttaa muutoksia suunnitelmiin. Luku 11 Säteilyturvakeskuksen valvontamenettelyt Luvun 11 vaatimukseton muokattu muiden E-sarjan laiteohjeiden (lähinnä ohjeen E.3) vaatimuksista soveltuviksi betoni- ja teräsrakenteiden valvontaan. Määritelmät Määritelmät noudattavat lähteitä: RakMK B4, Betonirakenteet, RakMK B2 Betonirakenteet, ehdotus 2010, SFS-EN 13670 YVL 4.1 YVL 4.2 B3 Tuotehyväksyntälaki, luonnos 29.3.2012 Ydinenergialaki Epälineaarisen rakenneanalyysin määritelmä on FE-kirjallisuuden perusteella laadittu. Teräsrakenteen määritelmästä on seuraavat vanhassa YVL 4.2 ohjeen soveltamisalueeseen kuuluneet rakenteet siirretty ohjeeseen YVL E.11: käytetyn polttoaineen käsittelylaitteet nosturiradat. Ohjeen liitteet A-D Liite A Betonirakenteiden toteutuksen yksityiskohtaiset ohjeet

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 17 (18) Liitteen A vaatimukset perustuvat vanhan ohjeen YVL 4.1 liitteiden vaatimuksiin., joita on muokattu vastaamaan uusia EN-standardeja. Useassa kohdassa on viitattu RakMK määräyksiin ja ohjeisiin. Ympäristöministeriön RakMK B2 Betonirakenteet ohjeen uudistustyö on pahasti kesken. RakMK sijasta on pyritty viittaamaan suoraan sopivaan EN-standardiin tai BY50, 2012, koska RakMK B2 ei ole julkaistu. Vaatimuksen A103 soveltamisessa on otettava huomioon, että Betonin laadunvalvontatulokset on esitettävä myös graafisessa muodossa ja näiden tulosten on oltava näkyvästi esillä betonilaboratorion tiloissa. Inspectan sertifiointitoiminnasta ja vastaavasta ohjeistuksesta kerrotaan vastaavissa Inspectan ohjeissa. Vaatimuksessa A107 mainitun BY50 ohjeiden lisäksi noudatetaan sertifiointielimen (Inspectan) ohjeita TR14 2007-09-28, TR15,2007-05-04. Vaatimuksen A114g 1000 tunnin relaksaatio voidaan arvioida osin myös 120 h kokeiden tulosten perusteella, mutta ekstrapolointimenetelmän soveltamisen pitää olla STUKin hyväksymä. Liite B Teräsrakenteiden ja liittorakenteiden teräskokoonpanojen toteutuksen yksityiskohtaiset ohjeet Ohjeisiin on valittu teräsrakenteisiin sopivat vaatimukset ohjeessa E.3 ja vanhassa YVL 4.2 esitetyistä vaatimuksista. Hitsausohjeiden menetelmäkokeiden valvonta tehdään TL2 rakenteille toimivaltaisen kolmannen osapuolen valvonnassa. TL3 kokeet voidaan valvoa EN 1090-2 mukaisesti (hitsauskoordinoija valvoo). Toteutusluokissa EXC3 ja EXC4 EN 1090-2 vaatii menetelmäkokeen tai työkokeen. Tämä on tiukennus YVL 4.2 vaatimuksiin, joissa TL3 hitsausmenetelmän hyväksymiseksi riitti, että valmistusmenetelmä on tunnettu ja sovellettavan standardin mukainen. OL3-projektissa menetelmäkokeet on vaadittu sekä TL2 että TL3 rakenteille. Liite C Tarkastusaluejako Liitteessä C on esitetty STUKin ja tarkastuslaitoksen välinen tarkastusalueiden työnjako. Taulukoon on lisätty E.6 tarkastusten lisäksi myös B.8 edellyttämät asiakirja- ja käyttöönottotarkastukset. Liite D Materiaalien ainestodistusvaatimukset Liitteessä D on esitetty teräsrakenteiden materiaalien ja hitsauslisäaineiden ainestodistusvaatimukset turvallisuusluokissa TL2 ja TL3. Taulukon jaottelu noudattaa EN 1090-2 jaottelua. Vaatimuksissa on noudatettu OL3-projektissa käytettyjä ainestodistusvaatimuksia. 4 Ohjeen alaa koskeva kansainvälinen säännöstö Ohjeessa YVL E.6 on turvallisuusluokissa 2 ja 3 asetettu ensisijaiseksi suunnittelustandardeiksi Suomessa voimassa olevat Eurokoodit ja EN-standardit kansallisine liitteineen ja soveltamisstandardeineen. Tämän perustelumuistion alussa on tuotu esille se vaikutus mikä kotimaisen rakennuslainsäädännön ja rakentamismääräysten sovittamisella Euroopan Unionin lainsäädäntöön on ollut. EU:n rakennustuoteasetus N:o 305/2011 on annettu 9.11.2011. Sen myötä rakennustuottei-

Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 18 (18) den CE-merkintä tulee pakolliseksi 1.7.2013. Mainitun päivän jälkeen CE-merkintä on pakollinen, kun rakennustuote saatetaan markkinoille ja sille on voimassa oleva yhdenmukaistettu EN-tuotestandardi tai eurooppalainen tekninen arviointi. Koska Eurokoodit eivät sovellu suoraan suojarakennuksen mitoitukseen turvallisuusluokan 2 suojarakennuksen suunnitteluun asetettu ensisijaiseksi ASME Boiler and Pressure Vessel Code, Section III, joka on erityisesti ydinvoimalaitoksen komponenteille tarkoitettu standardi. Myös Eurokoodien soveltaminen on sallittu, kunhan luvanhaltija toimittaa riittävän suunnitteluohjeen, joka kertoo miten Eurokoodeja (EN1992-1-1) suojarakennuksen eri kuormille sovelletaan. Ohjeessa YVL E.6 asetettuja vaatimuksia on verrattu seuraaviin IAEA:n ja WENRAn vaatimusasiakirjoihin: IAEA:n turvallisuusohjeet Safety of Nuclear Power Plants: Design Safety Requirements, Safety Standards Series No. NS-R-1 Design of Reactor Containment Systems for Nuclear Power Plants, Safety Guide, Series No. NS-G-1.10, September 2004 WENRA Reactor Safety Reference Levels, January 2007 Issue K, Maintenance, In-service Inspection and Functional Testing Issue LM, Emergency Operating Procedures and Severe Accident Management Guidelines IAEA:n suojarakennusohjeesta on lisätty suojarakennuksen monitorointiin liittyviä vaatimuksia. 5 Tepco Fukushima Dai-ichi onnettomuuden vaikutukset Fukushiman onnettomuus on aiheuttanut mm. radioaktiivisia aineita sisältävien altaiden tiiveysvaatimuksien kiristämisen ohjeissa. Myös maanjäristysmitoitukseen on annettu entistä täsmällisempiä ohjeita.