Kaupungin kanssa asujat lapset ja nuoret osallistuvina asukkaina Professori Sirpa Tani Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos Tutkijat Reetta Hyvärinen Noora Pyyry Pauliina Rautio
Tutkimuskysymykset ja fokukset Minkälaisia ovat lapsille ja nuorille ominaiset asumisen tavat? Minkälaista kaupunkitilaa nämä tavat tuottavat? TILAN HALTUUN OTTAMISEN TAPOJA MATERIAALISEN ARKIYMPÄRISTÖN MERKITYS TILAN JA PAIKAN PEDAGOGINEN RELEVANSSI Oleskelu, keräily, valokuvaaminen, liikkuminen Puolijulkiset tilat, arkiympäristöjen esineistöt ja elementit Lapsen ja nuoren näkökulma ja osallisuus Paikkalähtöisen pedagogiikan metateoreettinen tarkastelu
Osallistujat ja menetelmät 5 8-vuotiaita lapsia, Oulu 2012: 12 lapsen ryhmä, 10 tapaamista 2013: 5 lapsen ryhmä, 4 tapaamista 2014: 5 lapsen ryhmä, 3 tapaamista havainnointia, keskusteluja, kävelyjä, oleilua, leikkiä, liikettä, tehtäviä; skaala vapaasta puolisuunniteltuun toimintaan erilaisissa kaupunkiympäristöissä 12 13-vuotiaita tyttöjä, San Francisco 2012: 10 tytön ryhmä, paljon tapaamisia kuukauden ajan havainnointia, valokuvakävelyjä, oleilua, keskusteluja valokuvista ja osallistujien piirtämistä miellekartoista osittain taideopetukseen linkittyen 15 16-vuotiaita nuoria, Helsinki 2013: 38 nuoren ryhmä, 10 tapaamista havainnointia, valokuvakävelyjä, oleilua, keskusteluja valokuvista ja osallistujien piirtämistä miellekartoista osittain maantiedon opetukseen liittyen Lisäksi vuonna 2010 kerätyt aineistot: 15 19-vuotiaita nuoria, Helsinki havainnointia, valokuvausta, haastatteluja teemana hengailun maantiede
TULOKSIA: Minkälaisia ovat lapsille ja nuorille ominaiset asumisen tavat? KEHKEYTYVIÄ (emerging) Ne muodostuvat tekemällä, oleilemalla ja liikkumalla. TILALLIS-KEHOLLISIA / YMPÄRISTÖÖN SULAUTUVIA (spatial-embodied) Ne ovat usein tiedostamatonta, kokemuksellista asumista, joka muotoutuu kohtaamisissa tilojen, ihmisten ja asioiden kanssa. HETKELLISIÄ JA OHIKIITÄVIÄ (in-the-moment) Niitä määrittää ns. vakava leikillisyys, strateginen suunnittelemattomuus ja nykyhetken tärkeys. LIMITTÄISIÄ (in-between) Ne sijaitsevat määriteltyjen tilojen reunoilla ja rajapinnoilla (esim. kotien väliset kadut, alikulut, kauppojen eteiset, parkkipaikkojen reunat, tonttien välit, rannat, puistot). lasten ja nuorten asumisen tavat eivät vaadi pelkästään heille suunniteltuja tiloja (kuten leikkipuistot tai nuorisotalot), vaan myös sosiaalisesti ja materiaalisesti avoimia tiloja, jotka mahdollistavat moninaisia kohtaamisia julkisten kaupunkitilojen merkitys korostuu erityisesti teini-ikäisten nuorten elämässä, kun he hakevat ystävineen aikuisten katseilta vapaata omaa tilaa
Minkälaista kaupunkitilaa nämä tavat tuottavat? * Moniarvoista ja -kerroksista * Monikäyttöistä ja muunneltavaa * Strategisesti suunnittelematonta * Avointa ja sallivaa Lasten ja nuorten asumista määrittää omakohtaisten suhteiden luominen asuinympäristön sosiaalisiin ja materiaalisiin ulottuvuuksiin. sosiaalista ja materiaalista keskustelua, moniulotteista ystävystymistä ja osallisuutta kaupunkitilaan Arkiympäristön kanssa käytävien keskustelujen kautta lapset ja nuoret tavoittelevat samanlaista asumista kuin muunkin ikäiset ihmiset: tuttua, mutta yllättävää turvallista, muttei rajoitettua mukavaa ja levollista, mutta mielenkiintoista
Esimerkkejä tutkimustuloksista: hengailun maantiede Julkisen ja puolijulkisen kaupunkitilan merkitys nuorille tilan haltuunottoa olemalla Hengailu mahdollisuus väljien tilojen syntymiseen ja toisin olemiseen Asuminen tapahtuu paitsi kotona myös kodin ulkopuolella Yksityisen ja julkisen tilan rajojen haastaminen
Tekemisen tilat/olemisen tilat (Thomson & Philo 2004)
On stage spaces backstage spaces (Matthews et al. 2000)
Noora Pyyry 2013
Tutkimusprojektimme ja yhteiskunnallinen asumiskeskustelu? Nuorten arjessa liian vähän aikaa vain olla (Deski 6.8.2014) Hengailu kaupunkisuunnittelun haasteena (Haaste: Asiantuntevasti rikoksentorjunnasta ja kriminaalipolitiikasta 2/2012).
http://dwellingwiththecity.wordpress.com/publications-julkaisuja/