Lähihoitaja auttaa, tukee ja hoitaa

4 2008 Lähihoitaja auttaa, tukee ja hoitaa

super4 2008 3 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenjohtajalta 6 SuPer = TNJ 7 TNJ voitti ruokataukokiistan 8 Huhtikuun lyhyet 9 Näin vastattiin! 44 Moottoripyöräily on perushoitaja Marjatta Tuomisen ja miehensä Kauko Komulaisen yhteinen harrastus. 9 Lehtikatsaus 10 Apuhoitajasta on kasvanut lähihoitaja 14 Oulu aloitti alueelliset 60-vuotisjuhlat 18 Ravitsemusasiantuntijoita vanhustenhoitoon 21 Terveysalan imagon puolesta tempaistiin 22 Mitä kuuluu yhdysjäsenen tehtäviin? 24 Vastaako työ sille asetettuja odotuksia? 28 Passivoiva hoito vie itsemääräämisoikeuden 10 Lähihoitajan työ on esimerkiksi sosiaalisen hyvinvoinnin tukemista ja terveyden edistämistä. 30 Uudet kirjat 31 LH Tuomo Tumppi Valokainen 32 Pieniä uutisia 33 Ruusu rinnassa 34 Käypä hoito 37 Äänestä nyt! 39 Edunvalvontatyksikkö tiedottaa 42 Superristikko 43 Lähihoitaja Kähönen 43 Mitä mieltä vastaa kyselyyn! 44 Moottoripyörällä Britanniassa ja Irlannissa 49 Kuntoremonttilomat haettavina 50 Jäsenrekisteri tiedottaa 51 Siskon pakina 52 Työttömyyskassan ajankohtaiset 53 P.S. 57 Kuulumisia 59 Arkistomme aarteita 21 Pingviini esitti tärkeän kysymyksen Hoivativolissa, jossa kerrottiin sosiaali- ja terveysalan uramahdollisuuksista. 14 Oulu aloitti aluejuhlien sarjan Paula Halosen emännöimänä. 24 Työn sisältö voi poiketa odotuksista, eikä aina anna haastetta. Kiirekin vaivaa. 2 super 4 2008

super 55. vuosikerta. Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien liiton jäsen Julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu 12 00520 Helsinki Fax (09) 2727 9120 Päätoimittaja Leena Lindroos (09) 2727 9174 Taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) 2727 9176 Toimittaja Marjo Sajantola (09) 2727 9173 Toimittaja Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 Vierailevat kirjoittajat Päivi Hujakka, Elina Kujala, Marjatta Tuominen & Kauko Komulainen, Liisa Uusiniitty Kannen kuva Heidi Ruotsalaisen ja Toini Silfverin kuvasi Marjo Koivumäki Ulkoasu Timo Numminen Jukka Järvelä Painos 72 900 kpl Ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 Osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri 010 2727 140 Tilatut: toimitus (09) 2727 9175 Kirjapaino ISSN 0784 6975 Painotuote SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Jonkun tärkein ihminen leena lindroos Välittävän hoidon puolestapuhuja Harri Kankare korostaa lehtemme haastattelussa hoitajan käytöstapoja, sydämen sivistystä, työmoraalia ja maalaisjärkeä hoitoyhteisöjen hyvinvoinnin kulmakivinä. Määräysten sokea noudattaminen on Kankareen mukaan vaihdettava vanhusten hyvän olon tavoitteluun. On annettava oikeus normaaliin elämään, syömiseen, pukeutumiseen ja sosiaalisuuteen. Ja jotta tämä voisi toteutua, on vanhustenhoidon rakenteet uudistettava. Vasta työyhteisöjen ajattelun muuttuessa voi käytäntökin muuttua. Mutta entäpä, jos työyhteisö tekee jo parhaansa, välittää aidosti ja tuntee sydämellään? Ja niin tehdessään tiedostaa, että kaikkea tarvittavaa ei käytettävissä olevilla resursseilla yksinkertaisesti ehdi, että enemmänkin voisi, jos vain käsiä olisi lisää. Toisena pääsiäispäivänä uusittiin ansaitusti Kristina Schulginin dokumentti Kasvoista kasvoihin vuodelta 2003. Se kuvasi kahdeksan kuukauden ajanjaksoa Koskelan sairaalan vanhusten pitkäaikaisosastolla G5. Kamera oli osaston tapahtumissa hiljaisesti läsnä. Se välitti arvokkaasti vanhuuden viimeiset hetket, hyvän hoivan keskeisen merkityksen ja kuoleman lopullisuuden. Toisaalta me näimme hoitajien kiireisen arjen ja raskaan fyysisen työn. Mahtuipa mukaan myös naurua ja huumorin pilkahduksia. Dokumenttia oli samanaikaisesti pakahduttavan raskasta ja vapauttavan kiitollista katsoa. Pitkän elämän merkitystä oli hetkittäin vaikea ymmärtää, mutta näillä vanhuksilla oli tukenaan ammattitaitoiset auttajat. Oli hyvää käytöstä, sydämen sivistystä, työmoraalia ja maalaisjärkeä. Vain käsiä liian vähän! Kun elämä kääntyy lopuilleen, vanhuksen läheisimmiksi tukijoiksi vaihtuvat hoitajat. Omaiset vierailevat läheisensä elämässä, mutta perheen rooli siirtyy hoitotyön ammattilaisille. He huolehtivat ravinnosta, puhtaudesta, hoivasta ja tuesta. He vahvistavat hoidettavansa ihmisyyttä. Superilaisia on lähes 70 000. Useat tästä joukosta ovat jonkun elämänsä viime hetkiä elävän lähimpiä auttajia ja tärkeimpiä ihmisiä. Voiko arvokkaampaa tehtävää ajatella? On siis täysi syy olla ylpeä ammatistaan, osaamisestaan ja antamastaan avusta. 4 2008 super 3

Ajankohtaista edunvalvontayksikön päivystysaika muuttui Huhtikuu 7.4. Maailman terveyspäivä 7.4. VII Valtakunnallinen tuberkuloosipäivä, Helsinki, Filha ry Edunvalvontayksikön päivystysaika on muuttunut 1.4.2008 alkaen. Edunvalvontayksikkö päivystää nyt kiireellisissä sopimusedunvalvontaan liittyvissä kysymyksissä kello 9.00 15.00. Päivystysnumero on edelleen (09) 2727 9160. Edunvalvontayksikölle voi myös lähettää edunvalvontakysymyksiä sähköpostitse osoitteeseen edu@superliitto.fi. Kesäaikana (23.6 25.7) yksikkö päivystää kello 9.00 11.30 ja 12.00 14.30. 10. 12.4. Nuoret SuPer-lähihoitajat laineilla, koulutusristeily Tukholmaan, SuPer ry 11.4. Kansainvälinen Parkinson-päivä, Suomen Parkinson-liitto ry 13. 20.4. Sydänviikko, Suomen Sydänliitto ry 14. 16.4. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry 15.4. Yksityissektorin yhdysjäsenkurssi, Oulu, SuPer ry 16. 19.4. Taitaja 2008, Espoo 17.4. Paikallinen sopimustoiminta, Oulu, SuPer ry 17. 18.4. Puheenjohtajien valmennus, 2. jakso, Helsinki, SuPer ry 21. 27.4. Hyvän mielen viikko, Mielenterveyden keskusliitto ry 24. 25.4. Perustietoa SuPerista -koulutus varsinaisille jäsenille, Hämeenlinna, SuPer ry 22.4. Suunhoidon päivä, Helsinki, SuPer ry 26.4. SuPerin alueellinen 60-vuotisjuhla, Lapua Toukokuu 5. 6.5. Kotihoidon koulutuspäivät, Tampere, SuPer ry 5. 7.5. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry 6.5. Yksityissektorin yhdysjäsenkurssi, Hämeenlinna, SuPer ry 8.5. Viestinnän peruskurssi, Helsinki, SuPer ry 9. 10.5. Taloudenhoitajien peruskurssi, Lappeenranta, SuPer ry 12. 14.5. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer ry 15.5. Kansainvälinen perheen päivä jäsenrekisterin puhelinnumerot muuttuvat elokuussa Jäsenrekisterin puhelinnumerot muuttuvat 1. elokuuta 2008. Puhelinnumerot muuttuvat 010-alkuisista numeroista 09-alkuisiksi numeroiksi. Numeromuutoksella voimme tarjota toimistollemme soittaville jäsenille aiempaa edullisemmat puheluiden hinnat. Uudet puhelinnumerot ovat seuraavat: Puhelinpalvelu: (09) 2727 9140 (ma pe klo 9 15) Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma, Taitaja 2008, järjestetään Espoossa 16.4. 19.4. Kahdeksan opiskelijaparia kilpailee lähihoidon taidoissa kolmen päivän ajan seuraavasti: Äänestää liittokokous- ja edustajistovaaleissa. Äänestyskuori tulee pudottaa postilaatikkoon viimeistään 9.4., jotta se on varmasti perillä maanantaina 15.4.2008. Tutustua www.arvostan.fi -sivustoon. lähihoidon sm-kisat espoossa Nyt on aika... Ilmoittautua SuPerin jäsensivun kautta yksityissektorin yhdysjäsenkurssille 6.5. Hämeenlinnaan. Tutustua uusittuun ikäihmisten palveluista annettuun laatusuositukseen osoitteessa www. Jäsenasioiden vastaava: Miia Heikkonen (09) 2727 9146 Sari Kainulainen (09) 2727 9149 (äitiyslomalla) Jäsensihteerit: Päivi Askolin (09) 2727 9143 Irma Dahlbacka (09) 2727 9139 Piia Partanen (09) 2727 9142 Tiina Pertilä (09) 2727 9141 Katja Sirkiä (09) 2727 9147 Paula Wiren (09) 2727 9144 17.4. klo 9 18 Kasvun tuki ja ohjaus 18.4. klo 9 18 Hoito ja huolenpito 19.4. klo 9 13 Kuntoutus Luvassa on jännittävä kilpailu, jota kannattaa lähteä katsomaan kauempaakin. Lisää tietoa www.taitaja2008.com. stm.fi sekä pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan oman kunnan vanhusstrategian päivittämiseen. Jo laittaa syksyn kalenteriin Lähihoitajatapahtuma Helsingissä 26.9.2008. Osallistua ammattiosaston kevätkokoukseen. Ilmoittautua Terve Sos-2008 tapahtumaan: www.stakes.fi/ tervesos. Tarkistaa omat jäsenmaksutiedot. Kirjaudu www.superliitto.fi / SuPer-Avain / WebLyyti. 4 super 4 2008

SuPeria ja Tehyä ei yhdistetä puheenjohtaja juhani palomäki Tehy on nostanut julkisuudessa voimakkaasti esille SuPerin ja Tehyn yhdistämisen. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, koska tällä tavalla Tehy siirtää jäsentensä ja suuren yleisön huomion pois viime syksyn tapahtumista. Tehyn työtaistelu-uhka, sen ympärillä tapahtunut säheltäminen ja sopimusratkaisu, joka ei vastannut läheskään asetettuja tavoitteita, kannattaakin pitää pois keskustelujen polttopisteestä. SuPer valmistautuu toukokuun liittokokoukseen ja jatkaa itsenäisenä entistä vahvempana liittona. SuPer on pääsopijajärjestö TNJ:n ainoa jäsenjärjestö. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja pääsopijajärjestöjen 12. maaliskuuta tekemän sopimuksen mukaan kunnallista pääsopimusta jatketaan, kunnes uudesta sovitaan. Tehy ei ole pääsopijajärjestö. Se voi vain yhtyä muiden tekemiin sopimuksiin. SuPerilla on tärkeä tehtävä hoitaa kaikkien jäsentensä edunvalvontaa. Työtä tarvitaan, jotta jäsenten osaamista ja ammattitaitoa käytetään täysimääräisesti työpaikoilla ja jotta palkkaus saadaan vastaamaan työn vaativuutta ja vastuullisuutta. Vahva jäsenkehitys ja aktiivinen jäsenistö antavat tähän voimaa. SuPerin jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti ja kasvu jatkuu. Superissa on pian 70 000 jäsentä. Tehyn virittämä keskustelu liittojen yhdistymisestä tuntuu tässä tilanteessa varsin kummalliselta, varsinkin, kun SuPerin kanssa ei ole käyty mitään keskusteluja. Tavallisesti yhdistymistä kaavailevat liitot keskustelevat ja valmistelevat asiaa keskenään ja tulevat ulos vasta sitten, kun yhteinen tahdonilmaisu on kerrottavissa julkisuuteen. Tässä Tehy toimii juuri päinvastoin. Tällä tavalla Tehy hakeekin vain julkisuutta ja kääntää huomion pois omasta toiminnastaan. SuPer keskittyy omiin vahvuuksiinsa. SuPerin strategiana on luoda ja ylläpitää toimivia neuvottelu- ja yhteistyösuhteita kaikkiin yhteistyökumppaneihin. Tässä SuPer arvostaa tasavertaisuutta ja toinen toisensa kunnioitusta. Yhteistyötä ei synny julkisuuden tavoittelun avulla. 4 2008 super 5

Kunnallinen pääsopimus jatkuu ennallaan: SuPer toimii TNJ:nä teksti leena lindroos kuva jukka järvelä Kunnallisen pääsopimuksen jatkosta sovittiin maaliskuun 12. päivänä 2008. Sopimuksen mukaan pääsopimuksen tilanne jatkuu toistaiseksi ennallaan ja TNJ eli SuPer on yksi neljästä pääsopijajärjestöstä. Tilanne on erittäin hyvä: TNJ:n pääluottamusmiehet ja luottamusmiehet ovat jokaisessa kunnassa ja kuntayhtymässä superilaisia. Anne Vaarno on erittäin tyytyväinen SuPerin neuvotteluasemaan. Sopimustilanteen jatkuessa ennallaan saamme tarpeellista lisäaikaa uuden sopimuksen valmisteluun. Uuteen sopimukseen tähtäävät neuvottelut ovat käynnistymässä pikkuhiljaa. Tehdyllä sopimuksella turvattiin työrauha. Tehyn pitkittyneet neuvottelut työllistivät kuntatyönantajaa niin, että puolen vuoden irtisanomisajan kuluessa ei päästy uudesta sopimuksesta neuvottelemaan, toteaa SuPerin edunvalvontayksikön johtaja Anne Vaarno. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa jatkettu sopimus takaa sen, että TNJ, Kunta-alan unioni, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN jatkavat niinä osapuolina, jotka tekevät ja allekirjoittavat sopimukset. TNJ:stä eronneella Tehyllä ei ole sopijapuolen asemaa. Se ei yksin voi tehdä sopimuksia, mutta voi liittyä niihin erillisellä pöytäkirjalla. Sama neuvottelumenettely toimii myös paikallisella tasolla: TNJ:n pääluottamusmiehet ja luottamusmiehet ovat aina poikkeuksetta superilaisia. Olemme saaneet viestejä siitä, että tehyläiset ovat halunneet viedä superilaisten paikat. Se ei tietenkään ole mahdollista, Anne Vaarno jatkaa: Kaikkialla tuleekin huolehtia siitä, että luottamusmiespaikat ovat superilaisten hallussa. Alkaneen pääsopimuksen uudistamistyön keskeinen painopiste on paikallisen sopimisen menettelyjen parantaminen. Anne Vaarno suhtautuu uudistustyöhön luottavaisesti: Kiirettä ei ole. Etenemme rauhassa. TNJ irtisanoi kunnallisen pääsopimuksen 12.9.2007, jolloin neuvottelujärjestön muodostivat SuPer ja Tehy. Tehy erosi TNJ:n jäsenyydestä 11.10.2007. Siitä asti SuPer on yksin muodostanut TNJ:n. Neljä kunta-alan pääsopijajärjestöä, yhtenä TNJ, neuvottelee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa valtakunnallisista virka- ja työehtosopimuksista seuraavan kerran jo kahden vuoden kuluttua, vuonna 2010. SuPerille merkittävä voitto korkeimmassa oikeudessa Korkein oikeus on linjannut pätkätyön sallittavuutta tärkeässä ennakkopäätöksessä. Oikeuden mukaan hengityshalvauspotilaan hoitajallakin on oikeus pysyvään työsuhteeseen. Korkein oikeus linjasi 19.3.2008 antamallaan tuomiolla sitä, milloin työnantajalla voisi työn luonteen vuoksi olla perusteltu syy tehdä työntekijän kanssa määräaikainen työsopimus. Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli tehnyt SuPeriin kuuluvan hoitajan kanssa määräaikaisen työsopimuksen vuonna 2002 merkinnöin, että työsuhde oli voimassa enintään niin kauan kuin kyseinen, vuonna 1928 syntynyt potilas tarvitsee hoitoa. Koska kyseinen henkilö oli hengityshalvauspotilas, tarkoitti hoidon tarve käytännössä sitä, että työsopimus oli kytketty potilaan elinikään. Potilas kuoli lokakuussa 2004, ja häntä hoitaneelle lähihoitajalle annettiin heti seuraavana päivänä kirjallinen ilmoitus palvelussuhteen päättymisestä. Vaasan käräjäoikeus antoi asiassa tuomionsa 9.12.2005. Se katsoi, että kuntayhtymällä ei ollut perusteltua syytä tehdä hoitajan kanssa määräaikaista työsopimusta. Tuomion mukaan kuntayhtymän oli korvattava pian uudelleen työllistyneelle hoitajalle viiden kuukauden palkka laillisine korkoineen. Vaasan hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden tuomion 27.11.2006. Kuntayhtymä oli perustellut määräaikaisen työsopimuksen tekemistä sillä, että kysymys oli muusta sairaalassa annettavasta hoidosta erillinen hoito, jossa hoitosuhde oli henkilökohtainen ja edellytti hoitajan sopeutumista työskentelemään kyseisen potilaan kanssa. Korkein oikeus totesi, ettei hengityshalvauspotilaan hoitotyötä voida pitää sillä tavoin kuntayhtymässä satunnaisena, että määräaikaisten työsuhteiden käyttö olisi yleensä perusteltua. Lähihoitaja voidaan kouluttaa sairaalatyöhön, joten työvoiman tarvetta ei korkeimman oikeuden mukaan voida pitää satunnaisena, vaan se on pysyvää. Henkilökohtaisia avustajia oli tilastojen mukaan vuonna 2005 noin 800, joista määräaikaisia oli yli 70 prosenttia. 6 super 4 2008

550 superilaiselle oikeus ruokailla työaikana teksti mari stenberg, lakimies Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry on voittanut työtuomioistuimessa riidan Helsingin kaupungin kotihoitohenkilöstön työajoista. Tuomio tuli yksimielisellä päätöksellä. SuPer ja Tehy nostivat silloisen TNJ:n nimissä kanteen Helsingin kaupungin kotihoitohenkilöstön työajoista. Päivittäistä lepotaukoa koskevassa riitaasiassa oli kyse siitä, saako kotihoidon henkilöstö ruokailla työaikana vai ei. Riita koski 552:a superilaista ja 143:a tehyläistä työntekijää. Jutun valmistelu ja pääkäsittely käytiin viime syksyn aikana. Tehy erosi TNJ:stä 11.10.2007. SuPer on edustanut TNJ:tä sen ainoana jäsenenä syksystä alkaen. Tehy tiedotti virheellisesti Tehyn voittaneen riidan kotihoitohenkilöstön työajoista. Riidan voitti TNJ. yksiköillä eri käytäntö Helsingin kotihoitokokeilussa kaupunki yhdisti vuoden 2005 alusta sosiaaliviraston alaisena toimineen kotipalvelun ja terveyskeskuksen alaisena toimineen kotisairaanhoidon kotihoitoosastoksi terveyskeskuksen alaisuuteen. Kotihoitokokeilulla pyrittiin siihen, että samassa kohteessa ei tarvitsisi käydä sekä kotipalveluhenkilöstöä että kotisairaanhoidon työntekijöitä, vaan jokainen kotihoidon työntekijä voisi entistä laaja-alaisemmin tehdä kaikkia kotihoidon tehtäviä. Kotipalvelussa päivittäinen ruokatauko pidettiin omalla ajalla, eikä se näin ollen kuulunut sovittuun työaikaan. Kotisairaanhoidon työntekijät sitä vastoin ruokailivat työaikana. Kotihoitokokeilun yhteydessä kaupunki yhdenmukaisti henkilöstön työajat ja alkoi soveltaa myös kotisairaanhoidossa työskenteleviin työntekijöihin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaista ruokailutaukokäytäntöä eli ruokataukoa omalla ajalla. Tästä johtuen työntekijöiden viikoittainen työaika pidentyi 2,5 tuntia. ei yleispätevä ratkaisu Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) työaikaluvun 27 pykälän 2 momentin mukaan jaksotyötä tekeville työntekijöille on annettava sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ruokailuun työaikana työpaikalla. Riidassa oli kyse myös siitä, miten terveyskeskus käsitetään. TNJ:n kanta oli tämän suhteen selkeä. Koska kotihoito-osasto on yksi terveyskeskuksen kuudesta terveyspalveluja tuottavasta osastosta, on kotihoidon henkilöstöllä oikeus niin halutessaan joutuisaan ruokailuun työaikana. Kuntatyönantajan mukaan Helsingin kotihoito-osasto ei ole sopimuksessa tarkoitettu terveyskeskus, eikä ruokailu työajalla näin ollen koske kotihoidon henkilöstöä, koska nämä eivät tee työtä terveyskeskusrakennuksessa. Työtuomioistuin vahvisti tuomiolla sen, että Helsingin kaupungin terveyskeskuksen organisaatiossa jaksotyössä kotisairaanhoitoa tekevä kotihoitohenkilöstö saa ruokailla joutuisasti työajalla. Tuomio ei sellaisenaan ratkaise kotihoidon lepotauko-ongelmia, koska valtaosa kuntien ja kuntayhtymien kotihoidoista on sosiaalitoimen alaisuudessa. TNJ ryhtyy selvittämään Helsingin kaupungin kanssa, missä määrin sopimuksen vastaiset lepoaikajärjestelyt ovat aiheuttaneet työntekijöille vahinkoa ja miten ne korvataan. Riidan toivotaan ratkeavan sovinnollisesti, mutta tarvittaessa palkkasaatavat tullaan riitauttamaan käräjäoikeudessa jokaisen 552:n osalta erikseen. työtuomioistuimen tuomio (tt: 2008-35) on kokonaisuudessaan luettavissa internetissä osoitteessa http://www.oikeus.fi/ tyotuomioistuin/42630.htm. superin daddysitter tv-mainokselle voitto mainoselokuvakisassa Vuoden 2007 parhaat mainoselokuvat palkittiin Voitto-mainoselokuvakilpailussa maaliskuun alussa. SuPerin mainos Daddysitter voitti ensimmäisen sijan yhteiskunnallisten mainosten sarjassa. Perusteluna palkitsemiselle oli, että mainoksessa esitettiin yhteiskunnallisesti ajankohtainen asia mielenkiintoisella ja vaikuttavalla tavalla. Tv-spotti oli osa SuPerin kevään 2007 kampanjaa Suomi tarvitsee supernaisia. Suomi tarvitsee supermiehiä. Mainosta esitettiin tv-kanava Nelosella. Mainostoimistona oli Skandaali Leo Burnett Oy ja tuotantoyhtiönä Kaivopuiston Grilli Oy. henkinen kuormittuminen uhkaa hoitohenkilöstöä Työsuojelutarkastajien arvioiden mukaan haitallinen henkinen kuormittuminen on merkittävin työhyvinvointia uhkaava tekijä terveydenhuollossa, kertoo terveydenhuollon työsuojelun valvontahankkeen loppuraportti. Hanke toteutettiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja työsuojelupiirien kanssa vuosina 2004 2007. Asiakasväkivalta ja sen uhka aiheuttavat selviä haittavaikutuksia terveydenhoitoalan henkilöstön turvallisuudelle ja terveydelle. Myös käsin tehtävät raskaat nostot ja siirrot rasittavat. Häirintää ja epäasiallista kohtelua ei sen sijaan pidetä suurena ongelmana, sillä työpaikoilla luotujen toimintamallien ja -ohjeiden myötä ongelmia osataan käsitellä entistä paremmin. Työoloissa, -turvallisuudessa ja -terveydessä on menty parempaan suuntaan. Kehitykseen on vaikuttanut huomattavasti vuonna 2003 voimaan tullut uudistettu työturvallisuuslaki. työturvallista luettavaa Tutustu Telmaan osoitteessa www. telma-lehti.fi. Se on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema uusi työelämän kehittämisen erikoislehti. Työturvallisuuskeskuksen nettisivuilta www.ttk.fi /julkaisut on luettavissa myös pdf-tiedostoina esimerkiksi julkaisut Huumoria työpaikalle tai Tunteet ja työ. 43 2008 super 7

huhtikuun lyhyet koonnut jukka järvelä Eläkkeeltä työhön 30 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa haluaisi palata työelämään. Tämä vastaa yhtä prosenttia työvoimasta. Asia käy ilmi Mika Vuorelan selvityksestä. Vuorela kartoitti kuntoutustuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymisedellytyksiä ja teki kehittämisehdotuksia heidän työelämään palaamisensa helpottamiseksi. 30 000 ihmisen sijoittuminen työmarkkinoille ja jääminen pois osittain tai kokonaan työkyvyttömyyseläkkeiltä merkitsisi noin 200 miljoonan euron säästöä eläkemenoissa. Vastaavasti syntyisi huomattavasti tätä korkeammat verotettavat ansiotulot. työ- ja elinkeinoministeriö Monilla menee hyvin Stakesin Suomalaisten hyvinvointi 2008 -raportin mukaan väestö voi entistä paremmin. Terveys on kohentunut kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä, elintaso on parantunut ja pienituloistenkin reaalitulot ovat kasvaneet. Toimeentulo-ongelmat, työttömyys ja nuorten päihteiden käyttö ovat vähentyneet. Mutta Suomi on muuttunut myös entistä eriarvoisemmaksi. Hyvinvointierot ovat jatkaneet kasvuaan sekä terveyden että tulojen suhteen. stakes ingram publishing Kuitua keuhkoille? Ravintokuidut on liitetty muun muassa pienentyneeseen sepelvaltimotaudin ja diabeteksen riskiin, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan paljon kuitua syövät saattavat säästyä muita todennäköisemmin myös keuhkoahtaumataudilta. Runsaasti kuituja ruoastaan saavat sairastuisivat keuhkosyöpään noin viidenneksen harvemmin kuin henkilöt, joiden ruokavaliossa kuituja on vähänlaisesti. Kuitujen saanti liittyi myös yleisemmin keuhkojen toimintakykyyn. Tutkimuksen aineisto koostui 12 000 yhdysvaltalaismiehen ja -naisen terveystiedoista. uutispalvelu duodecim Mantelitumake uhmaa Nuoruuteen ja orastavaan murrosikään kuuluva uhmakkuus ja tunnekuohu voivat selittyä aivojen eri osien koolla. Näin ainakin uskovat australialaistutkijat, jotka tutkimuksessaan löysivät yhteyden aivojen mantelitumakkeen koon ja uhmakkaan käytöksen väliltä. Tulosten perusteella uhmakkaasti äitiinsä suhtautuvien 11 13-vuotiaiden mantelitumake on usein suurempi kuin säyseämpien nuorten. Lisäksi pojat, joiden aivojen vasemmat ja oikeat puoliskot ovat tavallista symmetrisempiä, ovat muita taipuvaisempia väittämään äitiään vastaan. Vastaavanlaiset rakenteelliset piirteet on liitetty myös nuorten aikuisten vakavampiin käytöshäiriöihin. Mantelitumaketta pidetään aivojen tunnekeskuksena ja sen suurikokoisuus on yhdistetty myös nuorten masennus- ja päihdetaipumuksiin. uutispalvelu duodecim Kelalta psykoterapiaa Kelan kuntoutusta sai viime vuonna lähes 88 000 henkilöä. Kuntoutuksen saajien määrä on hieman vähentynyt, mutta psykoterapiaa saaneiden osuus kuntoutujista on sitä vastoin kasvanut: heitä oli 12 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kelan kuntoutusmenot olivat viime vuonna yhteensä 296 miljoonaa euroa, mikä on 2,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006. Psykoterapian kustannukset olivat 20,5 miljoonaa euroa. Vuodesta 2004 vuoteen 2007 Kelan korvaaman psykoterapian kustannukset ovat kasvaneet 27 prosenttia. cision Lintuinfluenssa tappaa Lintuinfl uenssavirus H5N-1 aiheutti viime vuonna 86 ihmistapausta, joista 59 on johtanut potilaan kuolemaan. Tapauksia todettiin viidessä maassa, jossa H5N1-virus on ennenkin tarttunut ihmisiin. Nämä ovat Egypti, Indonesia, Kamputsea, Kiina ja Vietnam. Neljässä maassa eli Nigeriassa, Laosissa, Burmassa ja Pakistanista infektio todettiin ensimmäistä kertaa ihmisissä. Tänä vuonna virustartunta ihmisessä on todettu ainakin Egyptissä, Kiinassa, Indonesiassa ja Vietnamissa. ktl, who Sydän ja suonet kuntoon Joka toinen suomalainen kuolee sydänja verisuonitauteihin vuosikymmenien valistustyöstä huolimatta. Terveydenhuoltohenkilöstö on kutsuttu mukaan Jokatoinen-hankkeeseen kannustamaan suomalaisia kiinnostumaan sydänterveydestään. Verkko-osoitteessa www.jokatoinen. fi on voinut jo yli vuoden ajan tutustua sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kattavasti. 350 000 suomalaista on hakenut neuvoja sivustolta. Nyt sivustolle on lisätty kannustuskalenteri. astrazeneca ingram publishing ingram publishing 8 super 4 2008

Mitä mieltä? Maaliskuun kysymys oli: Oletko tyytyväinen työhösi? muut lehdet Joskus soitellessani työnantajille kaikki on mennyt hyvin siihen saakka, kunnes olen kertonut nimeni. Silloin olen joutunut sanomaan, että nyt kuuntelet loppuun. Maahanmuuttajana työtä hakenut diabeteshoitaja Tiiu Aug sttk-lehti 2/2008 Tämä on hyvä työ, koska se ei tule kotiin. Henkisesti se on kuitenkin rankkaa. Varsinkin lapsiin kohdistuvat onnettomuudet ja hyväksikäytöt koskettavat, ja paha olo täytyy purkaa liikkumalla. Hätäkeskuspäivystäjä Siv Aro pardianyt 1/2008 74 % 26 % En usko, että paperiresepti olisi vielä historiaa. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet konkreettiseen lääkemääräykseen, eikä sitä voi heiltä riistää, sanoivat viranomaiset mitä tahansa. Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Sirpa Peura telma 1/2008 kyllä olen Kyllä olen, koska Työ on monipuolista ja ikäihmiset ovat hauskoja. Työskentelen kotisairaanhoidossa ja saan tehdä hyvin monipuolisia tehtäviä. Tykkään potilaista. Heiltä tulee kiitos ja risut suoraan. Meillä on uusi moderni sairaala, toimiva työyhteisö ja hyvä osastonhoitaja. Saan tehdä ammattiani vastaavaa työtä. Olen intoa täysi. Teen keikkatöitä ja saan valita työaikani ja -paikkani. Tämä on neljän lapsen äidille ihanteellista. Pomo on oikeudenmukainen, ja lapset ovat ihania. uusi kuukauden kysymys löytyy sivulta 43. en ole En ole, koska On työpaikkakiusaamista, määrittelemätön työnkuva sekä lepsut ja johtamistaidottomat esimiehet. Työntekijöissämme on liikaa vaihtuvuutta ja epäpäteviä sijaisia. Olen työskennellyt yksin kaksi vuotta ja kaipaan työtovereita ja työyhteisöä. Työyhteisössämme on työmoraali usein kadoksissa. Olen tehnyt yli 10 vuotta pätkätyötä, eikä sijaista kuunnella koskaan. Kun ottaa kantaa, työ päättyy. Olen lastenhoitaja päiväkodissa, jonka esimies on joustamaton työvuoroissa. Yksinhuoltajalle on myös hankalaa osallistua pakollisiin koulutuksiin työajan ulkopuolella. Työssäni on liian väkivaltaisia asukkaita, joiden lääkitys ei ole kohdallaan. 30 vuotta sitten Irja Leppänen kertoi, minkälaista oli apuhoitajan työ Jorvin sairaalan anestesiayksikössä. Heräämön ja valvomon laitteiden käytön apuhoitajat oppivat työpaikalla. Apuhoitajakoulutuksessa laitteiden käyttöä ei juuri opetettu. Osastotyöhön verrattuna heräämötyö poikkeaa monella tavalla. Esim. potilaiden tarkkailu on tiiviimpää ja tilanteet saattavat vaihtua hyvinkin yllättäen. Siksi apuhoitajalta vaaditaan terävää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta, jotta pienetkin, mutta monesti merkittävät muutokset potilaan tilassa tulevat ajoissa huomioon otetuiksi. apuhoitajalehti 4/1978 43 2008 super 9

10 super 4 2008

Apuhoitajasta lähihoitajaksi Lähi-, perus- ja apuhoitajia edeltänyt apusisarkoulutus sai alkunsa suuressa yhteiskunnan myllerryksessä. Jatkosodan syttymispäivänä kesäkuussa 1941 perustettu Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö alkoi kouluttaa apuhenkilökuntaa sotasairaaloiden tarpeisiin. Jo talvisodan aikana oli ollut pulaa koulutetuista lääkintälotista. Apusisaria koulutettiin kahdesta viikosta kuuteen kuukauteen kestäneillä pikakursseilla. Kurssien teoriajaksolla kuultiin lääkäriluentoja, perehdyttiin ihmisruumiin tuntemukseen, tärkeimpiin tauteihin, niiden ehkäisykeinoihin ja opeteltiin sairaanhoidon alkeita. Teoriaosuuden jälkeen harjoiteltiin sairaalassa. Sota-aikana huomattiin, että sairaanhoidossa riitti paljon tehtäviä, joita voitiin antaa myös lyhyemmän koulutuksen saaneille henkilöille. Sodan päätyttyä apusisaria tarvittiin paikkaamaan hoitohenkilöpulaa, kun keskussairaalaverkkoa rakennettiin ja hoidon laatua parannettiin. Mallia hoitohenkilöstön rakenteeseen ja sen uudistamiseen haettiin Yhdysvalloista asti, jossa käytiin tutustumasteksti sonja kähkönen kuvat superin arkisto Sotien jälkeen alkanut apuhoitajakoulutus valmisti työntekijöitä erityisesti kroonisten potilaiden hoitoon kunnalliskotien sairasosastoille, tuberkuloosiparantoloihin ja kunnansairaaloihin. Tänä päivänä lähihoitaja tukee ihmisen sosiaalista hyvinvointia, edistää terveyttä ja hoitaa sairauksia. Apuhoitajaopiskelijat täydensivät tietojaan kirjastossa. sa practical nurse -koulutukseen. Tämän jälkeen lääkintöhallitus teki esityksen uuden työntekijäryhmän, apuhoitajien kouluttamisesta. Apusisarkurssit ja apuhoitajakoulutus jatkuivat rinnakkain, kunnes SPR:n Apusisarjärjestön toiminta lakkautettiin ja apusisarkoulutus päättyi vuonna 1951. Syyksi ilmoitettiin, että kurssien opetus ei enää vastannut ajan vaatimuksia. ei ihan hento eikä pienikään Apuhoitajakurssit alkoivat kesäkuussa 1946. Ensimmäiset apuhoitajat valmistuivat seuraavan vuoden helmikuussa Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksesta. Koulutuksen päämääriksi mainittiin eetillisesti korkeat sairaanhoitoihanteet ja tehtäväänsä vakavasti ja epäitsekkäästi antautuva apuhoitaja. Ennen kouluun pääsyä vaadittiin kolmen kuukauden ennakkoharjoittelu. Hakijan tuli olla 19 30-vuotias, ruumiiltaan ja sielultaan terve nuori nainen. Eräs apuhoitaja muisteli koulun pääsyvaatimuksia myöhemmin SuPer-lehdessä: Jo kolmen kuukauden harjoitteluun päästäkseen täytyi olla yleistilaltaan terve, ei ihan hento eikä pienikään jaksaakseen tehdä raskasta työtä. Piti olla terveet jalat, innostusta alalle ja elämäntavoiltaan vähintäänkin siveellinen. Ajan henkeä kuvasivat myös 50-luvulla kirjatut ehdotukset hakijoiden hylkäämisperusteista: kovasti maalattu, lääkärintodistuksessa tbc, on jo ammatti, hakija jotenkin liian koristeltu ja pyntätty. Vuosikymmenen puolivälissä apuhoitajakouluissa otet- 4 2008 super 11

tiin käyttöön sisäänpääsytutkinto, kun aiemmin oppilaat oli valittu kirjallisten hakemusten perusteella. Maksuton koulutus kesti kahdeksan kuukautta, josta kuukausi opeteltiin teoriaa ja muu aika harjoiteltiin käytännön työssä. apuhoitajayhdistys seurasi koulutuksen kehitystä Valmistuneet apuhoitajat sijoittuivat pääasiassa yleissairaaloihin, vaikka tarkoituksena oli ollut kouluttaa työntekijöitä kunnalliskotien sairasosastoille ja kroonisten potilaiden osastoille. Työtehtäviin kuuluivat yleishoidollisten töiden lisäksi välineiden huolto, potilaiden kuljetukset, vuodevaatteiden tuuletus, kaappien ja varastojen siivous, muut siivoustehtävät, potilaiden omien vaatteiden huolto ja sidetarpeiden valmistus. Vuonna 1948 perustettiin Apuhoitajayhdistys, joka seurasi aktiivisesti apuhoitajakoulutuksen kehitystä. Tavoitteena oli laajentaa apuhoitajien toiminta-aluetta ja pidentää koulutusta. Koulutus muuttui vuoden pituiseksi vuonna 1960. Samalla poistettiin vaatimus kolmen kuukauden ennakkoharjoittelusta, jotta opiskelijoilla ei olisi ollut opittuja rutiineja jo kouluun tullessaan, vaan oikeat työtavat opittiin alusta alkaen. Vuosikymmenen lopulla kouluissa siirryttiin lukukausijärjestelmään ja apuhoitajakoulutuksen pituudeksi tuli kaksi lukukautta. Apuhoitajayhdistys teki pitkään aloitteita koulutuksen pidentämisestä kolmeksi lukukaudeksi, mutta muutos tehtiin vasta syksyllä 1978. täydennyskoulutusta tarjottiin Terveyden- ja sairaanhoidon alalla kehitys oli nopeaa ja työn vaativuus kasvoi. Jo Apuhoitajayhdistyksen toiminnan aikana pidettiin tärkeänä sitä, että apuhoitajat saivat osallistua täydennyskoulutukseen. Mahdollisuutta edetä omassa ammatissa tuettiin tarjoamalla väyliä erikoistumiseen ja parantamalla jatkokoulutusmahdollisuuksia. Vuodesta 1949 alkaen yhdistys järjesti vuosikokouksen yhteydessä luentopäivät. Ensimmäisillä opintopäivillä luennoitiin apuhoitajan toiminnasta ja etiikasta, potilaiden sielunhoidosta, penisilliinin käytöstä, tuberkuloosista ja kulkutaudeista. Heikentynyt työllisyystilanne huolestutti Apuhoitajaliittoa 70-luvun lopulla. Laman vuoksi virkakiintiöitä supistettiin ja sairaaloiden rakennusohjelmia siirrettiin. Vuosittain valmistuneet runsaat 2000 apuhoitajaa ja vastaanottoavustajaa eivät sijoittuneet työmarkkinoille toivotulla tavalla. Valmistumistahtia hidastettiin muuttamalla koulutus kolmen lukukauden pituiseksi. Opintojen pidentämistä puolsivat myös kansanterveysjärjestelmän uudistuminen ja monipuolistuneet työtehtävät. keskiasteen koulunuudistus toi muutoksia 1980-luvulla valmisteltiin keskiasteen koulunuudistusta. Uudistuksen yhteydessä apuhoitajanimike muutettiin perushoitajaksi vuosikymmenen puolivälissä. Uutta perushoitajakoulutusta suunniteltiin niin laajaksi, että sen suorittaneella henkilöllä oli valmiudet avustaa vanhuksia, vammaisia, kotona hoidettavia sairaita ja lapsiperheitä. Opinnoissa painotettiin opiskelijan vuorovaikutustaitojen kehittämistä ja korostettiin hoitotyötä palveluammattina. Perushoitajaksi opiskeltiin peruskoulupohjalta kaksi ja puoli vuotta, ylioppilaspohjalta puolitoista vuotta. Koulutukseen edellytettiin vähintään 17 vuoden ikää opintojen aloittamisvuoden loppuun mennessä sekä ammatin edellyttämää terveyttä. Opiskelijat valittiin valtakunnallisessa yhteisvalin- Apuhoitajien osuus työvoimasta vuodeosastoilla kasvoi 50-luvulla. Vuosittain koulutettiin 200 250 apuhoitajaa. 12 super 4 2008

Ensimmäiset perushoitajat valmistuivat Turun ja Joensuun sairaanhoito-oppilaitoksissa vuonna 1986. Kuvan ryhmä opiskeli Turussa. nassa ja oppilaitokset järjestivät pääsykokeita, joissa arvioitiin hakijan soveltuvuutta. Tutkinnon sai suorittaa myös aikuiskoulutuksena. Ensimmäiset perushoitajat valmistuivat 1986, viimeiset toukokuussa 1996. kilökunta oli jakautunut moneen suppea-alaiseen ammattiryhmään, joiden tehtäväalueet oli määritelty tarkasti. Tavoitteena oli, että uuden tutkinnon suorittaneilla oli mahdollisuus sijoittua kaikkiin sosiaali- ja terveysalan perustehtäviin. Uudistuksen myötä kymmenen kouluasteen tutkintoa lakkautettiin ja tilalle perustettiin yksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Uuden opetussuunnitelman luonnosta kokeiltiin aluksi kolmen paikkakunnan oppilaitoksissa syksyllä 1992. Lukuvuonna 1994 1995 kaikki oppilaitokset olivat siirtyneet uuteen opetusohjelmaan. Vielä syksyllä 1994, lähellä valmistumista, ensimmäisillä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijoilla ei ollut virallista nimikettä. Tämä hämmensi opiskelijoita ja monia askarrutti, miten he tulisivat sijoittumaan työelämään. Lähihoitaja-nimike oli ollut vaihtoehto jo koulutuksen alkuvaiheessa. Kuitenkin vasta opintojen päättymisen lähestyessä terveydenhuollon oikeusturvakeskus ilmoitti, että lähihoitaja hyväksyttiin nimikesuojattujen ammattien joukkoon. Ensimmäiset lähihoitajat valmistuivat laman alla ja koulutusta vastaavaa työtä oli vaikea löytää. uusi ammattinimike lähihoitaja Sosiaali- ja terveysalan kolutusta alettiin kehittää sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen myötä. Aihetta muutoksille antoi myös se, että entistä koulutusrakennetta pidettiin liian pirstaleisena. Hoitohen- Tämän päivän lähihoitaja auttaa, tukee ja hoitaa kaikenikäisiä, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilanteiltaan erilaisia ihmisiä. ammattilaisia työelämän tarpeisiin Lähihoitajakoulutusta alettiin kehittää heti sen alkuvaiheessa saatujen kokemusten perusteella. Koulutusta oli moitittu jopa tasapäistäväksi ja liian laajaksi. Epäiltiin, ettei yksi ihminen kykene hallitsemaan kymmentä entistä ammattia. Suuntaavien opintojen valikoimaa laajennettiin ja työharjoittelusta siirryttiin työssäoppimiseen. Vuonna 1999 koulutus piteni puolella vuodella, kun sitä laajennettiin 100 opintoviikosta 120 opintoviikkoon. Useiden vaiheiden kautta lähihoitajatutkintoon löydettiin sellaiset eriytyvien ammatillisten opintojen kokonaisuudet, jotka vastaavat parhaiten työelämän tarpeisiin. Eri koulutusohjelmavaihtoehtoja on nykyään tarjolla yhdeksän. Tämän päivän lähihoitaja auttaa, tukee ja hoitaa kaikenikäisiä, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilanteiltaan erilaisia ihmisiä. Työ on ihmisen sosiaalisen hyvinvoinnin tukemista, terveyden edistämistä ja sairauksien hoitamista. Jokaisessa SuPer-lehden juhlavuoden numerossa kerrotaan apu-, perus- ja lähihoitajien sekä alan 60-vuotiaan ammattiyhdistystoiminnan historiasta itse juhlavuoden tapahtumia unohtamatta. 4 2008 super 13

14 super 4 2008

Jäsenet juhlan tekevät teksti marjo sajantola kuvat jukka järvelä Sua tervehdin, oi armahin, oi suloisin, kajautti mieskuoro Pohjan Laulu Oulun aluejuhlissa. Hienot juhlat, eli täysi kymppi ja plussa päälle, kommentoivat tyytyväiset superilaiset illan päätteeksi. SuPerin 60-vuotisjuhlavuoden ensimmäiset aluejuhlat järjestettiin Oulun Radisson SAS -hotellissa. Juhlintaan osallistui 250 superilaista Oulusta ja sen ympäristökunnista. Joillekin edestakaista ajomatkaa tuli jopa kolmesataa kilometriä, mutta komean kestityksen, hyvän ohjelman ja mukavan yhdessäolon takia Ouluun kannatti matkata kauempaakin. SuPerin hallituksen jäsen Paula Halonen kohotti maljan ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Paikalle saapuneet juhlavieraat edustivat alueen kaikkia 5500 superilaista. Koska juhlat järjestettiin arki-iltana, juhlatoimikunta halusi juhlista lyhyet ja napakat, mutta myös, että niissä olisi kaikille jotain mukavaa. Loppujen lopuksi juhlavieraat eli jäsenethän nämä juhlat tekevät, Halonen totesi. mukavaa yhdessäoloa Pudasjärveltä paikalle saapuneet Ulla-Maija Holappa, Liisa Huitsi, Anja Nyström, Heli Tauriainen, Rauha Rääpysjärvi ja Eija Pohjanvesi kertoivat, että enemmänkin heiltä olisi juhliin lähtenyt, jos työvuorot olisivat sen sallineet. Hyvä, että pohjoisessakin järjestetään juhlia, eikä aina vain etelässä. Rivijäsenetkin pääsevät näin juhlimaan liittoa. Ilmoittauduimme heti, kun kuulimme asiasta. Se, että SuPer täyttää 60 vuotta, merkitsee meille sitä, että liitto on vahva ja pitkään alalla toiminut ja on siis syytäkin juhlistaa, pudasjärveläiset pohtivat. Liisa Huitsi lisäsi vielä, että myös SuPer-lehti on kasvanut ja kehittynyt hänen jäsenyysaikanaan. Kun valmistuin vuonna 1975, silloin lehdessä vielä julkaistiin valmistuneiden nimiluettelot. Pääsin silloinkin lehteen, hän jatkoi naureskellen. Pirjo Riikola, Anja Pohjola, Arja Vimpari, Tarja Juvani odottivat illalta mukavaa yhdessäoloa. Kalajokelaisia juhliin osallistui 15 ja yksi heistä, Tuula Mäkinen, myös Korvenkylän miesvoimistelijoiden esitykseen. Kun voimistelija tuli hakemaan minusta avustajaa, ajattelin että kauheaa. No, en sentään. Tiesin, ettei se mitään hirveää voi olla, esitys oli leikkimielinen ja hauska. Sitä paitsi tämä koko ilta on tällaista yhteistä hauskanpitoa ja lisää yhteishenkeä, Mäkinen naureskeli esityksen jälkeen. Muhoksen ja Utajärven ammattiosaston Elisa Kaarto, Pirjo Riikola, Anja Pohjola, Arja Vimpari ja Tarja Juvani edustivat lähes 200 osastonsa jäsentä. Illalta he halusivat mukavaa yhdessäoloa, mutta odottivat myös kuulevansa puheenjohtaja Juhani Palomäen puhuvan liiton ajankohtaisista asioista. super on vahvempi kuin koskaan Juhlapuheessaan SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki kiitteli sitä, että Oulun alueelta on aina saatu liiton toimintaan mukaan vahvoja vaikuttajia, jotka ovat antaneet oman merkittävän panoksensa SuPerin toiminnassa. Apuhoitajayhdistyksen ajoista lähtien ovat monenlaiset ammatilliset edunvalvontakysymykset työllistäneet liittoa siinä missä palkkauskysymyksetkin. Palomäki kertasi lyhyesti viime syksyn neuvottelutuloksen ja visioi tulevaa. Hän muistutti, että SuPer on yksi neljästä pääsopijajärjestöstä ja mukana sopimassa hoitoalan palkoista jatkossakin, kun taas Tehy voi vain yhtyä muiden tekemiin sopimuksiin. Palomäen mukaan medioissa käyty keskustelu hoitoalojen ammattijärjestöjen yhdistymisestä on Tehyn lietsomaa propagandaa, jolla se siirtää jäsentensä ja suuren yleisön huomiota pois viime syksyn tapahtumista. Helpolla ei olla päästy koskaan, mutta syksyn rytinöissäkin SuPerin jäsenmäärä kasvoi valtavasti. Tänä päivänä SuPer on vahvempi kuin koskaan ja liitto haluaa ajaa itsenäisesti jäsentensä asioita. Palomäki tuomitsi myös pyrkimykset lähihoitajakoulutuksen lyhentämiseen ja koulutuksen erilaiset viipaloimiset, sillä 4 2008 super 15

Illan pianomusiikista vastannut Jenni Päkkilä ehti välillä itsekin istahtaa nauttimaan tunnelmallisesta juhlasta. Ammattiosastokonkarit Irma Kari ja Saila Karjalainen kohottivat maljan SuPerille. Oulun yksityisalojen ammattiosaston puheenjohtaja Jani Koski ja Juha Kainu OYS:sta tapasivat paljon tuttuja illan mittaan. supistettu koulutus tulisi pitämään toimenkuvat ja palkkauksen matalina. Pahenevaan työvoimapulaan hoitoalalla on keksittävä toiset lääkkeet. Hoitajien tarve tulee kasvamaan. Terveyskeskukset on saatava vetovoimaisiksi työpaikoiksi ja on kyse koko perusterveydenhoidon vetovoimasta. Työnantajat joutuvat entistä enemmän kilpailemaan työvoimasta. Tällöin on syytä saada johtaminen kuntoon ja työhyvinvointia lisäävät asiat on pakko toteuttaa. ammattiosastoja perustamassa SuPerin ammattiosastotoiminnan juuret johtavat Oulun apuhoitajien vuonna 1955 Suomen Apuhoitajayhdistyksen vuosikokoukselle tekemään aloitteeseen paikallisosastojen perustamisesta. Paikallisosastot muuttuivat ajan myötä rekisteröidyiksi paikallisyhdistyksiksi ja vuonna 1978 Suomen Apuhoitajaliiton liittokokous kehotti niitä perustamaan toimialueelleen ammattiosastoja, joiden toimintarajat olisivat joko työnantaja- tai aluekohtaisia. Oulun seudun paikallisyhdistyksen sihteeri Saila Karjalainen tarttui toimeen ja lähti kiertämään aluetta yhdistyksen puheenjohtaja Anja Sandgrenin kanssa. Kelillä kuin kelillä ajelimme Kuusamoa myöten. Kerran kävimme ojassakin, josta vasta paikallisen kylänväen avulla pääsimme uudestaan matkaan. Silloin porukat olivat tosin innokkaita. Jotkut olivat olleet mukana Oulussa kokouksessa ja mobilisoivat väkeä liikkeelle. Osastot perustettiin nopeasti, varmaan vuoden sisällä kaikki, Saila Karjalainen muisteli. Hän kertoi tuntevansa ylpeyttä siitä, että liitto täyttää jo 60 vuotta. Pohjan Laulu on satavuotias mieskuoro, joka esittää sekä perinteistä että myös uudempaa mieskuoromusiikkia. 16 super 4 2008

Puheenjohtaja Juhani Palomäki käsitteli juhlapuheessaan myös ajankohtaisia aiheita. Raahelaiset Aini Matinlauri, Heli Rajalampi, Sari Keskitalo, Merja Krankkala, Marjatta Häyrynen, Raija Nissinen ja Päivi Paakkari vaihtoivat kuulumisia Anja Parviaisen kanssa, joka on Oulun kaupungin ammattiosastosta. Siikalatvan seutukunnan ammattiosaston nuorin edustaja, kolmekuinen Jenny-Reeta, juhli äitinsä Sanna Äijälän sylissä. Kun ajattelee, miten pienestä aloitettiin ja nyt meillä on iso ja voimakas liitto. Toivon, että SuPer jatkaa samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Viime syksynä SuPer teki tyylikkään ja itsenäisen ratkaisun kuusikymppisten juhlaa Tuulikki Råman Siikalatvan seutukunnan ammattiosastosta täyttää syksyllä pyöreät 60 vuotta. Hänen mielestään on mahtavaa viettää merkkivuotta yhdessä oman ammattiliiton kanssa. Jään eläkkeelle heinäkuussa ja työvuosia tulee täyteen pikkuista vaille 40. Aloitin työelämäni Oulussa, työskentelin Raahessakin ja nyt Haapavedellä. SuPer on niin upea ja mahtava liitto, että kannattaa olla superilainen. Kaikille hyvää jatkoa ja tsemppiä, Råman toivotteli. Toinenkin kuusikymppinen bongattiin juhlaväen joukosta. Eeva-Leena Lantto Kiimingistä kertoi olevansa liiton kanssa samanikäinen, joten hänellä oli kaksinkertainen syy juhlia. lähde juhlimaan Oulun aluejuhla oli upea avaus eri puolilla maata järjestettäville 60-vuotisjuhlille. Vaikka SuPer-lehti ei aktiivisesti seuraa muita aluejuhlia, ne ovat aivan yhtä tärkeitä tapahtumia kuin ensimmäinenkin. SuPerin hallitus osallistuu alueensa juhlien suunnitteluun ja liiton puheenjohtaja tuo liiton tervehdyksen jokaiseen tilaisuuteen. Aluejuhlien järjestelyt ovat edenneet vilkkaasti. Tähän mennessä ovat varmistuneet seuraavat päivämäärät ja paikkakunnat: 26.4. Lapua, 7.5. Jyväskylä, 14.5. Helsinki, 16.5. Pori, 26.8. Lappeenranta, 28.8. Tampere, 2.9. Lahti, 4.9. Kuusamo, 6.9. Levi, 17.9. Kuopio ja ruotsinkielinen juhla 5.11. Turku. Lisäksi suunnitteilla ovat Espoon, Heinolan, Kajaanin, Porvoon, Turun ja Vantaan juhlat. Korvenkylän miesvoimistelijat tarvitsivat Tuula Mäkisen apua esitykseensä. 4 2008 super 17

Ja sitten kaikki syömään! teksti elina kujala kuvitus salla pyykölä Laitoksissa asuvat vanhukset ovat alipainoisia ja kärsivät virheravitsemuksesta. Henkilökunta ei aina tunnista ongelmaa, vaan laihtumisen katsotaan kuuluvan vanhenemiseen. Tutkijan mielestä sairaalat ja vanhainkodit tarvitsevat ravitsemusterapeutteja. Vanhainkodeissa ja sairaaloissa elävät ikäihmiset eivät saa ruoastaan tarpeeksi energiaa ja välttämättömiä ravintoaineita. Suuri osa, jopa yli puolet, kärsii tutkimuksen mukaan virhe- tai aliravitsemuksesta ja vain 0 16 prosentilla ravitsemustila on hyvä. Hoitajat tunnistavat aliravitsemuksen vain neljäsosassa tapauksista, eikä ravitsemushoitoon kiinnitetä laitoksissa tarpeeksi huomiota. Yllättävät faktat käyvät ilmi Merja Suomisen väitöskirjasta, joka käsittelee ikääntyneiden ihmisten ravitsemusta ja ravitsemushoitoa suomalaisissa vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Kun ravitsemustieteilijä Merja Suominen vuonna 1999 aloitti työnsä Vanhustyön keskusliitossa, hän huomasi ettei vanhusten ravitsemuksesta ja ravitsemushoidosta oltu tehty Suomessa tutkimusta yli kymmeneen vuoteen. Suominen päätti, että ennen kuin uutta voidaan ryhtyä kehittämään, täytyy olemassa olevaa tutkia. Niin käynnistyi viisivuotinen projekti, jonka lopputuloksena syntyi väitöskirja. Tutkimus koostuu viidestä osatutkimuksesta, jotka tehtiin Helsingissä, Vantaalla, Kouvolassa ja Kokkolassa. Tutkimuksiin osallistui 2100 vanhainkotiasukasta ja noin tuhat iäkästä sairaalapotilasta. 18 super 4 2008

mihin katosi hauis? Nuoret suomalaiset taistelevat liikakilojen kanssa, mutta vanhainkodin kiikkustuolissa istuva kahdeksankymppinen onkin usein alipainoinen ja kärsii vitamiinipuutoksista. Mikä iässä ja laitoksissa laihduttaa vanhusta? Merja Suominen toteaa, ettei yhtä ja varmaa syytä voida osoittaa, mutta yhdistäviä tekijöitä aliravitsemuksesta kärsivillä ja laitoksessa asuvilla ihmisillä on useita. Korkea ikä, toimintakyvyn heikentyminen, masennus, sairaudet ja erityisesti muistisairaudet, luettelee Suominen. Elimistössä tapahtuu iän myötä muutoksia, jotka altistavat virheravitsemukselle. Kun ihminen vanhenee, liikkuminen vähenee ja sen myötä myös energiantarve pienenee. Vanhukset saattavat syödä hitaasti ja vain hyvin pieniä annoksia, he tarvitsevat usein ruokailussa apua ja motivointia. Vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve ei kuitenkaan ikävuosien karttuessa katoa mihinkään. Siksi ruoan laatuun täytyy kiinnittää huomiota: ruokavalion täytyy olla monipuolinen, ja ruoan tulee olla riittävän energiapitoista. Kun ikäihminen laihtuu liikaa, eikä saa päivittäisistä aterioista riittävästi ravintoaineita, seurauksena on lihaskudoksen katoaminen. Heikentyneet lihakset puolestaan vaikuttavat liikuntakykyyn. Kun jalka ei enää nouse entiseen malliin eikä tasapaino pidä, ihmisen toimintakyky alenee ja seurauksena saattaa olla esimerkiksi lonkkaluun murtava kaatuminen. Sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy kokonaan, kun keholla ei ole rakennusaiheita parantumiseen. Pahimmillaan pitkään jatkuneiden ravitsemusongelmien seurauksena on, että vanhuksesta tulee vuodepotilas, sanoo Suominen. Kaikki virheravitsemuksesta kärsivät vanhukset eivät suinkaan ole alipainoisia, vaan myös lihava ikäihminen voi kärsiä yleiskuntoon vaikuttavien ravintoaineiden puutteesta ja lihaskadosta. punnitus kunniaan Ravitsemushoitoon ei suomalaisessa hoitotyössä kiinnitetä tällä hetkellä juuri huomiota, eikä potilaiden ruokakulttuuri kuulu oikein kenenkään vastuualueelle. Hoitohenkilökunta tunnistaa vanhuspotilaiden ravitsemustilassa tapahtuvan heikkenemisen huonosti. Suominen arvioi sen johtuvan siitä, että taustalla on useita eri tekijöitä ja toisaalta laihtumista pidetään usein normaalina vanhenemiseen liittyvänä asiana. Ravitsemuksen arviointiin on kehitetty erilaisia menetelmiä ja testejä. Suominen käytti tutkimuksessaan mittauksiin, punnitukseen ja kyselyihin perustuvaa MNA-testiä (Mini Nutritional Assessment). Säännöllinen punnitseminen on yksinkertaisin tapa seurata ravitsemustilassa tapahtuvia muutoksia. Vaa alle astuminen on helppo, perusterveydenhuoltoon kuuluva toimenpide, joka kuitenkin kertoo paljon potilaan kunnosta. Painonlasku on selkeä hälytysmerkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa, hän sanoo. Iho-ongelmat sekä hiusten ja kynsien huono kunto ovat yleinen merkki virheravitsemuksesta. Haavat eivät parane, kos- ka keholla ei ole siihen rakennusaineita. Myös käytösongelmat, esimerkiksi aggressiivisuus, saattavat johtua pitkään jatkuneesta virheravitsemuksesta ja verensokerin heittelemisestä, Suominen kertoo. mallia ruotsista Ravitsemushoitoon ei suomalaisessa hoitotyössä kiinnitetä tällä hetkellä juuri huomiota, eikä potilaiden ruokakulttuuri kuulu oikein kenenkään vastuualueelle. Se on hätkähdyttävä tieto, hyvällä ravitsemushoidolla kun on saatu aikaiseksi hienoja tuloksia. Tutkija sanoo, että suomalaisen terveydenhuollon piiristäkin löytyy toki sairaaloita ja vanhainkoteja, joissa ravintoasiat on hoidettu kaikilta osin esimerkillisesti. Sellaiset paikat ovat kuitenkin vain vähemmistö. Monille tuttu laitosruoka ei valitettavasti ole tuulesta temmattu käsite. Merja Suominen sanoo suoraan, ettei parasta mahdollista ravitsemushoitoa voida toteuttaa terveydenhuollon nykyisillä resursseilla. Se vaatii kouluttautumista, erityisosaamista ja uusien virkojen perustamista. Hoitohenkilökunnan koulutuksesta on hyviä kokemuksia, mutta ei voida edellyttää, että hoitaja osaisi tai ehtisi tehdä kaiken. Fysioterapeutit ovat vanhainkotien ja sairaa- 4 2008 super 19

tää henkilökunnalle koulutusta, ideoi ja motivoi, sanoo Suominen ja lisää, että vaikka suomalainen vanhustenhoito on korkeatasoista, olemme ravitsemuksessa hiukan jälkijunassa. Esimerkiksi ruotsalaisissa vanhainkodeissa työskentelee jo useampiakin dietistejä ja Tanskassa joustava hoitotyökulttuuri lisää potilaiden valinnanmahdollisuuksia myös ruokailutilanteissa. pöytäliinan taika Ruoka ei ole ihmisen elämässä mikään pikku juttu. Se mitä, milloin ja miten syömme, vaikuttaa niin ruumiin kuin sielunkin hyvinvointiin, iästä riippumatta. Syöminen on henkinen kokemus. Lautasten äärellä on koettu vedet kielelle herauttavia elämyksiä, mutta myös oksennuksen kurkkuun nostattavia kauhu kokemuksia. Hollantilaisessa vanhainkodissa tehtiin tutkimus, jossa verrattiin kodinomaisen ja laitosmaisen ruokailun vaikutusta asukkaiden elämänlaatuun ja ravitsemustilaan. Kodinomaisessa ruokailussa ruokasalin koristeluun, siisteyteen ja rauhallisuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Pöydissä oli pöytäliinat, ruoka tarjoiltiin pöydittäin ja ateriointi aloitettiin yh- loiden vakiokalustoa, miksi eivät myös ravitsemusterapeutit? Vanhainkoteihin ja isoihin laitoksiin tarvitaan ravitsemussuunnittelija, joka huolehtii seurannasta, järjesdessä. Lääkkeet jaettiin selkeästi ennen ateriaa, jotta lääkehoito ja ruokailu eivät sekoittuisi toisiinsa. Vanhusryhmässä, joka söi kodinomaisissa olosuhteissa, havaittiin selkeästi hyviä muutoksia. Yhteinen ruokailu rauhallisessa tunnelmassa hidasti elämänlaadun heikkenemistä, ylläpiti fyysistä kuntoa, lisäsi energian saantia ja ehkäisi laihtumista. Näinhän se on, nyt ihan tutkimuksessa todistettuna: maukas ateria hyvässä seurassa virkistää ja lohduttaa, paha pöperö kiireessä ja kiukkuisessa ilmapiirissä syötynä korventaa kenen tahansa sisuskaluja. Ikäihmiset ansaitsevat vain parasta. Bon Appétit! elina kujala 20 super 4 2008