Iiro Taskinen TUOTANNOLLINEN SUKKASUJUTUSPROSESSI

Iiro Taskinen TUOTANNOLLINEN SUKKASUJUTUSPROSESSI

TUOTANNOLLINEN SUKKASUJUTUSPROSESSI Iiro Taskinen Opinnäytetyö Kevät 2015 Talotekniikan koulutusohjelma Oulun ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Oulun ammattikorkeakoulu Talotekniikan koulutusohjelma, LVI-tekniikan suuntautumisvaihtoehto Tekijä: Iiro Taskinen Opinnäytetyön nimi: Tuotannollinen sukkasujutusprosessi Työn ohjaaja: Pirjo Kimari Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2015 Sivumäärä: 47 + 1 liite Työn tavoitteena oli mallintaa ja dokumentoida sukkasujutusprosessin kulku. Työssä käsitellään myös sukkasujutusprosessiin liittyviä haasteita, kuten laadunvarmennus- ja työturvallisuusseikat. Asiat käsitellään tuotannollisesta näkökulmasta. Suomen rakennuskannassa on nyt ja lähitulevaisuudessa iso tarve putkiremonteille. Viemäriputkistojen saneeraamisessa putkien vaihtamisen vaihtoehtoina ovat viemärien sisäpuoliset saneerausmenetelmät eli nykyaikaiset saneerausmenetelmät. Sukitusmenetelmässä uusi viemäriputki valmistetaan vanhan putken sisälle käyttäen epoksihartsilla kyllästettyä lasikuitu- tai huopasukkaa. Prosessimallinnuksessa käydään läpi sukkasujutusprosessin kulku vaiheittain ja esitetään prosessikaaviot. Sukkasujutusmenetelmän merkittävin työturvallisuushaitta on käytettyjen epoksihartsien myrkyllisyys työstövaiheessa. Suoraa ihokosketusta epoksien kanssa tulisi välttää ja käyttää tarvittaessa myös hengityssuojaimia. Työturvallisuus saadaan riittävän hyvälle tasolle asentajien hyvällä tietoisuudella ja oikealla asennoitumisella. Laadunvarmennuksen välineinä käytetään muun muassa putkistoista tehtyjä videotallenteita. Laadukkaan lopputuloksen kannalta oleellista on asentajien hyvä ammattitaito. Asiasanat: sukitus, sukkasujutus, linjasaneeraus 3

ALKULAUSE Haluan kiittää työn toimeksiantajaa LVI-Kilpimaata työn mahdollistamisesta, yhteistyöstä sekä heidän toimittamistaan materiaaleista. Lisäksi haluan kiittää Oulun ammattikorkeakoulun opettaja Pirjo Kimaria opinnäytetyöprosessin ohjauksesta. Oulussa 28.4.2015 Iiro Taskinen 4

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 3 ALKULAUSE 4 SISÄLLYS 5 SANASTO 7 1 JOHDANTO 8 1.1 Työn tavoitteet 9 1.2 LVI-Kilpimaa 9 2 LINJASANEERAUS 10 2.1 Linjasaneerausmarkkinat 11 2.2 Vesi- ja viemäriputkistojen elinkaari asuinrakennuksissa 12 2.3 Viemäriputkistomateriaalit 12 2.4 Viemäriputkistojen kuluminen 13 2.5 Viemäriputkiston kunnostustarpeen kartoitus ja tunnusmerkit 14 2.6 Perinteinen linjasaneeraus 15 2.7 Nykyaikaiset viemärisaneerausmenetelmät 15 2.8 Hybridiratkaisut 16 3 SUKKASUJUTUSMENETELMÄ 17 3.1 Menetelmän historia 18 3.2 Sukituksen soveltuvuus 18 3.3 Sukituksen suosio 19 3.4 Sukitusprosessin yleinen kulku 20 3.5 Sukitus asunnoissa 22 3.6 Sukituksen edut 22 3.7 Sukituksen haasteet 23 4 PROSESSIMALLINNUS 24 4.1 Käytettävät tuotteet ja tuoteperheet 24 4.1.1 Sukat 24 4.1.2 Epoksit 25 4.1.3 Haarayhteet 25 5

4.2 Työvälineet 26 4.2.1 Pesu- ja puhdistuskalusto 28 4.2.2 Kamerat 29 4.2.3 Rummut 29 4.2.4 Paineilma-asennuksen laitteistot 31 4.2.5 Höyryasennuksen laitteistot 34 4.2.6 Porat ja hiontavälineet 35 4.2.7 Robotit 37 4.2.8 Haarayhdetyökalut 38 4.3 Tavarantoimittajat 39 4.4 Sukitusprosessin kulku 40 4.4.1 Työmaan perustaminen 40 4.4.2 Vanhojen viemäreiden pesu ja puhdistus 40 4.4.3 Pystyviemärien sukitus 41 4.4.4 Huoneistoviemärien sukitus 42 4.4.5 Lattiakaivojen pinnoitus 42 4.4.6 Pohjaviemärien sukitus 43 4.5 Haaraliitoksien toteutustavat 44 5 SUKITUSPROSESSIN HAASTEET JA KEHITTÄMINEN 45 5.1 Työturvallisuus 45 5.2 Laadunvarmennus 47 6 YHTEENVETO 49 7 LÄHTEET 50 LIITE 1 Prosessikaaviot 6

SANASTO Epoksi Epoksihartsi Linjasaneeraus Ruiskuvalu Sujutus Sukitus Sukkasujutus Viemäripinnoitus Kertamuovi, joka kovettuu kovettajan avulla Epoksin ja hartsin seos Kiinteistön putkiremontti, jossa uusitaan tai kunnostetaan käyttövesi- ja viemäriputkistot. Linjasaneerauksen yhteydessä voidaan tehdä muitakin korjauksia ks. viemäripinnoitus Vanhan putken sisälle asennetaan uusi putki ks. Sukkasujutus Sujutusmenetelmä jossa uusi putki valmistetaan kuitutai huopasukalla ja epoksihartsiseoksella Menetelmä, jossa pinnoitemateriaali ruiskutetaan sisäisesti suoraan vanhan viemäriputken seinämille 7

1 JOHDANTO Suomen kiinteistökannassa suuri osa rakennuksista on iässä, jossa käyttövesija viemäriputkistot ovat elinkaarensa loppupuolella. Vanhojen ja huonokuntoisten putkistojen tavallisia ongelmia ovat vuodot ja tukkeutumiset. Rakennuksien putkistojen saneeraaminen tulee tarpeelliseksi, jotta vaurioilta ja vahingolta vältyttäisiin. Kiinteistökannan ikääntyessä ja toisaalta tietoisuuden lisääntyessä tulee linjasaneerauksien määrä kasvamaan lähitulevaisuudessa huomattavasti. (Paiho Heimonen Kouhia Nykänen Nykänen Riihimäki Vainio 2009, 21 22; Kaunisto Pelto-Huikko 2014, 14.) Suomessa asunto-osakeyhtiöitä perustettiin paljon 1960- ja 1970-luvuilla. Kerrostaloja rakennettiinkin paljon 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla. Rivitalorakentaminen puolestaan oli huipussaan 1990-luvulle tultaessa. Tällä hetkellä saneerataan lähinnä 1960-luvun rakennuksia. 2010- ja 2020- luvuilla saneeraustarpeeseen tulevat lähinnä 1970- ja 1980-luvun rakennukset. Rivitalojen putkiremontit tulevat laajasti ajankohtaiseksi vuoden 2020 jälkeen. (Paiho ym. 2009, 21 22.) Perinteisessä linjasaneerauksessa käyttövesi- ja viemäriputket vaihdetaan kokonaan uusiin. Viemärisaneerauksessa putkien vaihtamisen vaihtoehtona ovat nykypäivänä viemäreiden sisäpuoliset saneerausmenetelmät. Sisäpuolisilla saneerausmenetelmillä toteutetussa putkiremontissa vanhoja viemäriputkia ei korvata kokonaan uusilla. Olemassa olevaa viemäriputkistoa ja vanhojen putkien reittejä hyödynnetään niin pitkälle, kuin se on mahdollista ja järkevää. Menetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa vanhojen putkistojen ikä ja materiaalit sekä saneerauskohteen yleiskunto ja luonne. (Paiho ym. 2009, 27 29; Kaunisto Pelto-Huikko 2014, 13 14.) Yksi viemäreiden sisäpuolisista saneerausmenetelmistä on sukkasujutusmenetelmä. Työn toimeksiantaja, LVI-Kilpimaa Oy käyttää sukkasujutusmenetelmää viemäreiden saneeraamiseen. Opinnäytetyön tarkoitus on mallintaa ja dokumentoida sukkasujutusprosessin tyypillinen kulku. Lisäksi työssä käsitellään sukkasujutusprosessin ongelmakohtia, joista merkittävimmät ovat laadunvarmennuskysymykset sekä työturvallisuusseikat. 8

1.1 Työn tavoitteet Työn päätavoite on mallintaa LVI-Kilpimaan sukkasujutusprosessin kulku. Työ toimiikin toimeksiantajalle sukkasujutusprosessin kirjallisena dokumentaationa. Toisena tavoitteena on käsitellä prosessin tyypillisiä ongelmakohtia, kuten laadunvarmennuskysymykset ja työturvallisuusseikat. Työ toimii tilaajalle haasteisiin vastaamisen ja ratkaisujen kehittämisen apuvälineenä. Työ on tehty tuotannollisesta näkökulmasta, eli työssä käsitellään ainoastaan prosessin teknistä segmenttiä. Työn alussa olevien teorialukujen tavoitteena on käydä yleisesti läpi linjasaneeraustarvetta, sekä viemäreiden sisäpuolisia saneerausmenetelmiä. Tarkemmin työssä syvennytään toimeksiantajan käyttämään sukkasujutusmenetelmään. Sukkasujutusmenetelmästä puhutaan jäljempänä sukituksena. 1.2 LVI-Kilpimaa LVI-Kilpimaa Ky perustettiin vuonna 1979 Kuivaniemellä Kauko Kilpimaan toimesta yhden miehen yrityksenä, päätuotteena perinteiset putkiurakat Lapin ja Oulun alueella. Vuonna 1983 yritys muutti Keminmaahan. Pääosa asiakkaista tuli teollisuudesta, ja toiminta oli tuotantovetoista. Vuonna 1990 yritys muutettiin osakeyhtiöksi. 1990-luvulla LVI-kilpimaa on tehnyt paljon myös öljysäiliöiden tarkastuksia. (Kilpimaa 2014.) 1990-luvun lopussa mukaan tulivat viemärisaneerauksen sujutuspalvelut, ja myöhemmin viemäriremonteista sukitustekniikalla on tullut yrityksen nykyinen päätuote. Tärkeimmät asiakkaat ovat taloyhtiöt ja kiinteistöyhtiöt, joissa suoritetaan linjasaneeraus. Sukitusta tehdään lisäksi omakotitaloihin. Muuta toimintaa, kuten öljysäiliöiden tarkastuksia on edelleen jonkin verran. (Kilpimaa 2014.) Yritys on edelleen perheyritys. Keväällä 2010 tapahtui sukupolvenvaihdos. Sukupolvenvaihdoksen myötä markkinoinnin merkitys ymmärrettiin ja siihen alettiin panostaa enemmän. Pohjois-Suomen markkinoiden ohella Oulun alueelle kehitetään uutta markkinaa. Yritys keskittyy LVI-toimialan vesi- ja jätevesisegmenttiin, eikä tee lämpöön tai ilmastointiin liittyviä projekteja. Yrityksen pääasiallinen toiminta muodostuu viemärisaneerauksien sukituspalveluista. (Kilpimaa 2014.) 9

2 LINJASANEERAUS Korjausrakentamisen ja rakennusten ylläpidon merkitys suhteessa uudisrakentamiseen on viime vuosina kasvanut huomattavasti ja kasvaa jatkuvasti. Olemassa olevissa ikääntyvissä rakennuksissa syntyy laaja kirjo erilaisia korjaustarpeita. Korjaustarvetta saa aikaan muun muassa taloteknisten järjestelmien tekninen vanheneminen ja kuluminen, sekä laadullinen vanheneminen. Lisäksi korjaustarvetta synnyttää esimerkiksi rakennusten käyttötarpeiden muutokset, sekä energiatehokkuuden parantamisen tarve. (Falck 2011, 8.) Suomessa on noin 80 000 asunto-osakeyhtiön omistuksessa yhteensä noin 90 000 rakennusta ja noin 1,1 miljoonaa asuntoa. Kerrostaloasuntoja on yhteensä noin 1,2 miljoonaa ja rivitaloasuntoja noin 0,4 miljoonaa. Vuokrataloyhtiöitä on noin 10 000. Vanhimmat asunto-osakeyhtiöt sijaitsevat Etelä-Suomessa. Asunto-osakeyhtiöiden rakentaminen muualle Suomeen yleistyi vasta 1960-luvun jälkeen. (Falck 2011, 9; Paiho ym. 2009, 19.) Suomen kiinteistökannassa suurin osa asuinrakennuksista on valmistunut 1960-luvun jälkeen. Kerrostalorakentaminen kiihtyi 1960-luvulla, jolloin muuttoliike maalta kaupunkeihin lisäsi kerrostalojen kysyntää. Kerrostalorakentaminen olikin huipussaan vuosina 1965 1985, ja parhaimmillaan 70-luvun puolivälissä valmistui yli 40 000 asuntoa vuosittain. (Falck 2011, 9). Kuva 1 havainnollistaa asuinrakennusten ikäjakaumaa. 10

35000 30000 25000 Kerros- ja rivitalojen ikäjakauma 2013 Lukumäärä 20000 15000 10000 5000 0 Asuinkerrostalot Rivi- ja ketjutalot Rakennusvuosi KUVA 1. Suomalaisten kerros- ja rivitalojen ikäjakauma (Rakennuskanta 2013) Rivitaloja rakennettiin hyvin vähän ennen 1970-lukua, ja rivitalorakentaminen yleistyi kunnolla vasta 1970-luvun puolivälin jälkeen. Rivitalorakentaminen kasvoi aina 1990-luvulle asti. 1980-luvulla rivitaloasuntoja rakennettiin vuosittain noin 10 000 15 000 kappaletta. Huippumäärään yllettiin vuonna 1990, jolloin rivitaloasuntoja rakennettiin noin 19 000. Rivitalorakentaminen romahti 1990- luvun lopulla. (Falck 2011, 10.) 2.1 Linjasaneerausmarkkinat Kiinteistöjen talotekniikkakorjauksiin käytetään huomattavan isoja rahamääriä. Korjausten kokonaisarvo vuonna 2008 oli noin 500 miljoonaa euroa. Asuntoosakeyhtiöt käyttivät korjauksiin lähes 240 miljoonaa euroa, ja osakkaat asuntojensa korjauksiin noin 130 miljoonaa euroa. Vuokrataloyhtiöiden ja muiden asuntoyhteisöjen korjauksiin käytettiin noin 140 miljoonaa euroa. (Paiho ym. 2009, 19.) 11

2.2 Vesi- ja viemäriputkistojen elinkaari asuinrakennuksissa Kaikilla käyttövesi- ja viemäriputkistoilla putkistovarusteineen, sekä vesikalusteilla on niille ominaiset tekniset käyttöikänsä. Materiaaleista ja käytetyistä ratkaisuista riippumatta mitkään käyttövesi- tai viemäriputkistot eivät ole ikuisia. Putkistot kuluvat ja rappeutuvat ajan mittaan, ja yleisimpiä rappeutumisilmiöitä ovat putkistojen sisäpuoliset korroosiot. Vesi- ja viemäriputkistojen keskimääräinen käyttöikä on 40-60 vuotta. Käyttöikään vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa putkistojen materiaalit, suunnitteluratkaisut, asennustekniikat ja veden laatu. Vesiputkistovarusteiden kuten venttiilien, sekä vesikalusteiden käyttöikä on usein itse putkistojen käyttöikää lyhyempi johtuen materiaalien erilaisesta vaurioitumisnopeudesta ja käytön aiheuttamasta kulumisesta. (Virta 2014, 11 12.) Tällä hetkellä saneerauksia tehdään lähinnä 1960-luvulla valmistuneisiin kerrostaloihin. Saneeraustarve tulee olemaan huipussaan 2010- ja 2020-luvuilla, joille ajoittuvat 1970- ja 1980-lukujen suurten rakennusmassojen korjaustarpeet. Kun huomioidaan sekä kerrostalojen että rivitalojen rakentamismäärät, tulee huomattavaa saneeraustarvetta riittämään 2030-luvulle asti. (Paiho yms. 2009, 19 21.) Tällä hetkellä saneerataan lähinnä metallisia putkistoja, koska ennen 1970- lukua käyttövesi- ja viemäriputkistoja ei käytännössä tehty muista materiaaleista. Muovisten putkien käyttöikä oletetaan yleisesti samaksi, kuin metallisten putkien. Materiaalien osittainen muutos 1970-luvulta alkaen vaikuttaa siis lähinnä saneerauksissa käytettyihin teknisiin ratkaisuihin. (Paiho yms. 2009, 22.) 2.3 Viemäriputkistomateriaalit Tavalliset viemäriputkityypit ovat valurautaviemärit ja muoviviemärit. Suomessa viemärit on perinteisesti tehty valurautaputkesta. Valurautaviemärityyppejä on kevyt, keskiraskas ja raskas. Ne eroavat toisistaan lähinnä seinämävahvuuden ja painon osalta. (Kapanen 1995, 35 37.) Vuonna 1971 markkinoille tuli nykyisen kaltaiset punaiseksi maalatut suorat valurautaputket. Näissä putkissa muhviliitos korvattiin pantaliitoksella, jossa käyte- 12

tään kumitiivistettä ja metallipantaa. Kumitiivisteen avulla myös putkiosien välinen ääntäjohtava yhteys saadaan katkeamaan. Vuodesta 1991 alkaen valurautaviemärit on jo valmistusvaiheessa pinnoitettu epoksilla korroosion ehkäisemiseksi ja liukkaan pinnan saavuttamiseksi. (Harju 2007, 61.) 1960-luvun alkupuolella alettiin Suomessa viemäreitä valmistaa myös PVC- ja PE-muovista. Vuonna 1975 markkinoille tuli PVC HT-muoviset muhvilliset muoviviemäriputket, minkä jälkeen muoviviemärien käyttö alkoi yleistymään. Nykyään viemäreitä tehdään myös PP-muovista. (Harju 2007, 46.) 1960-luvun lopulle saakka rakennusten sisäpuoliset viemärit tehtiin ainoastaan valuraudasta. 1970-luvulta alkaen materiaalina on käytetty myös muovia. Rakennusten ulkopuolisissa viemäreissä käytettiin 1970-luvun alkupuolelle saakka betonia tai valurautaa. Sen jälkeen muoviviemärit vakiinnuttivat asemaansa myös niissä. (Virta 2014, 15.) 2.4 Viemäriputkistojen kuluminen Kaiken tyyppiset viemäriputkistot kuluvat ikääntyessään ja käytön myötä. Valurautaisissa viemäriputkissa kulumista aiheuttaa pääasiassa korroosio, eli valurautaviemärit ruostuvat. Ruoste aiheuttaa putkeen epätasaisen pinnan, jolloin jäteveden virtaama heikkenee. Tämän seurauksena tukkeumat ja muut toimintahäiriöt lisääntyvät. Ruostuminen heikentää myös putkiston seinämävahvuutta, jolloin rikkoutumis- ja vuotovaara kasvaa. Ruostumistuotteet irrotessaan lisäävät osaltansa myös tukkeumavaaraa. Tukkeutumat voivat myös aiheuttaa jäteveden tulvimista ja huomattavia vesivahinkoja. (Virta 2014, 16.) Valurautaputket kuluvat myös grafitoitumalla. Grafitoituminen on ilmiö, jonka johdosta valurautaputken seinämävahvuus ei välttämättä pienene, mutta putken mekaaninen lujuus heikkenee huomattavasti, ja putkeen muodostuu heikkoja kohtia. Grafitoitumisessa valuraudan sementiittiin sitoutunut hiili muuttuu puhtaaksi grafiitiksi. Valuraudan ferriitti muodostuu grafiitin rinnalla anodiseksi ja syöpyy voimakkaasti jättäen putkeen grafiittisen huokoisen kerroksen. Grafitoitumista voidaan verrata messinkiosien sinkkikatoon. (Kapanen 1995, 33.) 13

Betoniviemärit rapistuvat ikääntyessään mekaanisen kulumisen vuoksi. Niihin johdettavien jäte- ja hulevesien sisältämät kovat ainesosat, kuten hiekka kuluttavat betoniputkien seinämiä. Koska betoniviemäreitä käytettiin pääasiassa rakennusten ulkopuolisissa viemäriputkistoissa ja maan alla, ovat ne alttiita vaurioitumaan myös maaperän liikkeiden ja kuormituksien takia. (Virta 2014, 16.) Myös muoviviemärit kuluvat ja vaurioituvat vanhetessaan. Ne voivat esimerkiksi haurastua, kun niistä liukenee sidosaineita veteen. Liiallisen kuormituksen alaisena muoviputket voivat myös murtua. (Virta 2014, 16.) Viemärikaasujen on havaittu edistävän putkien kulumista erityisesti valurauta- ja betoniviemäreissä. Tämä johtuu usein tuuletusviemärien huonosta toimivuudesta. Myös lämpölaajenemisen on havaittu aiheuttavan mekaanista rasitusta erityisesti betoni- ja valurautaputkille. PVC-muovisissa viemäriputkissa on havaittu tiivisteiden haurastumista. (Kilpimaa 2014.) 2.5 Viemäriputkiston kunnostustarpeen kartoitus ja tunnusmerkit Kiinteistön viemäriputkiston kunto voidaan selvittää erilaisilla kuntotutkimuksilla. Käytettäviä kuntotutkimusmenetelmiä ovat lähinnä putkien sisäpuoliset videokuvaukset sekä röntgenkuvaukset. Videokuvausmenetelmää voidaan käyttää myös rakenteiden sisällä kulkeviin viemäriputkiin. Menetelmillä voidaan osoittaa vauriopaikkoja, mutta viemäriputkien seinämävahvuuksista ei saada todennettua tietoa. Röntgenkuvauksella saadaan varsin tarkkaa tietoa kuvattavasta putkiosuudesta. Röntgenkuvausta voidaan kuitenkin käyttää vain putkiosuuksiin, jotka ovat näkyvillä eivätkä rakenteiden sisällä. Lisäksi taloudellisten seikkojen takia röntgenkuvausta käytetään lähinnä pistokoeluontoisesti. Nykyään ei ole olemassa menetelmää, jolla kaikki tarvittava tieto koko viemäriputkiston kunnosta saataisiin kartoitettua kohtuullisin kustannuksin. (Paiho yms. 2009, 23.) Rakennusta käytettäessä saattaa viemäriputkiston kunnostustarpeesta kertovia tunnusmerkkejä esiintyä, ja ne olisi tärkeää huomioida käyttäjien toimesta. Tunnusmerkkejä on monenlaisia joista tavallisimpia ovat seuraavat: 14

jatkuvat tukokset huonosti vetävät viemärit usein tyhjenevät vesilukot viemäriputkissa esiintyvät vuodot selvästi ruostunut pinta näkyvillä olevissa viemäriputkissa jatkuvasti esiintyvä viemärinhaju. (Virta 2014, 17.) 2.6 Perinteinen linjasaneeraus Perinteisellä menetelmällä toteutetussa linjasaneerauksessa kiinteistön käyttövesi- ja viemäriputkistot uusitaan kokonaan. Karkeasti jaettuna perinteinen linjasaneeraus voidaan suorittaa kahdella tavalla. Uudet käyttövesi- ja viemäriputkistot voidaan asentaa vanhojen putkistojen paikalle, tai vaihtoehtoisesti kokonaan uuteen paikkaan. (Virta 2014, 28.) Jos uudet putket asennetaan vanhaan paikkaan, avataan olemassa olevat hormirakenteet tarvittavilta osin, vanhat putket poistetaan ja tilalle asennetaan uudet putket. Jos putket asennetaan uuteen paikkaan, asennetaan ne joko pintaasennuksena, uusiin koteloihin tai elementteinä. Tällöin vanhat putket jätetään alkuperäiseen hormiin. (Virta 2014, 29.) Joskus järkevintä on yhdistellä eri tapoja ja asentaa esimerkiksi käyttövesiputkisto sekä huoneistoviemärit koteloituna uusille reiteille, mutta käyttää pystyviemäriosuuksille olemassa olevia hormirakenteita. 2.7 Nykyaikaiset viemärisaneerausmenetelmät Nykyaikaisilla viemärisaneerausmenetelmillä tarkoitetaan yleisesti viemärin sisäpuolisia saneerausmenetelmiä, eli menetelmiä, joissa olemassa olevaa viemäriputkistoa hyödynnetään. Nykyaikaiset viemärisaneerausmenetelmät jaetaan yleensä muotoputkisujutukseen, ruiskutusmenetelmiin ja sukkasujutukseen eli sukitukseen. Menetelmistä tunnetuin on sukitus, jota on muun muassa kunnallisteknisten viemäriputkistojen saneerauksessa käytetty jo noin 30 vuoden ajan. (Falck 2011, 26.) 15

Sukituksella ja muilla nykyaikaisilla viemärisaneerausmenetelmällä on huomattavia keskinäisiä eroja. Onkin tärkeää, että menetelmiä ei sekoiteta keskenään. Taloyhtiöiden päättäessä putkiremonttimenetelmästä olisi oleellista ymmärtää nykyaikaisten menetelmien keskinäiset erot nykyistä paremmin. Tässä työssä ei vertailla menetelmien välisiä eroja, vaan käsitellään tarkemmin ainoastaan sukitusmenetelmää. Työn toimeksiantaja LVI-Kilpimaa Oy käyttää kyseistä menetelmää viemärisaneerauksissa. Sukitusmenetelmästä kerrotaan tarkemmin työn seuraavassa pääluvussa. 2.8 Hybridiratkaisut Hybridiratkaisulla tarkoitetaan perinteisen linjasaneerauksen ja nykyaikaisten viemärisaneerausmenetelmien yhdistelmää. Hybridiratkaisu voi usein olla käytännössä järkevin vaihtoehto. Tällöin voidaan esimerkiksi uusia helposti vaihdettavat eli näkyvissä olevat viemäriputket uusiin ja sukittaa rakenteiden sisällä olevat viemäriputkiosuudet. Tällöin vältytään rakenteiden avaamiselta, kun myös uusi käyttövesiputkisto asennetaan uusille reiteille. (Virta 2014, 33.) 16

3 SUKKASUJUTUSMENETELMÄ Sukkasujutus eli sukitus on viemärin sisäpuolinen saneerausmenetelmä, ja yksi nykyaikaisista viemärisaneerausmenetelmistä. Sukkasujutuksessa hyödynnetään vanhaa, esimerkiksi valurautaista viemäriputkistoa. Vanhan viemäriputken sisään asennetaan epoksihartsilla kyllästetty huopa- tai kuitusukka käyttäen sujutustekniikkaa. Sujutettu sukka laajennetaan vanhan putken seinämiä vasten kovetusmenetelmästä riippuen joko paineilmalla, kuumalla höyryllä tai kuumalla vedellä. Epoksiseoksen kovetuttua lopputuloksena on uusi muovinen putki vanhan putken sisällä. Putken poikkileikkaus pienenee sukan vahvuuden verran mutta virtaamisominaisuudet paranevat huomattavasti uuden putken sileän pinnan ansiosta. (Paiho yms. 2009, 25 26; Falck 2011, 29.) Nykyaikaisista saneerausmenetelmistä puhuttaessa on oleellista, että sukitusta ei sekoiteta ruiskutusmenetelmiin eli pinnoituksiin. Nämä menetelmät ovat merkittäviltä osin erilaisia kuin sukitus. Ruiskutustekniikoissa pinnoitusmateriaali kuten epoksi ruiskutetaan suoraan vanhojen putkien sisäpintaan. Sukituksessa sen sijaan epoksi kyllästetään sujutussukkaan, ennen kuin sukka asennetaan paikoilleen. Tästä teknisestä seikasta johtuen valmiin putken tasalaatuisuudessa on huomattavia eroja. Tässä työssä keskitytään ainoastaan sukkasujutukseen, ja siitä käytetään jäljempänä nimeä sukitus. Suomessa sukitusurakoitsijoilla on käytössä eri nimisiä sukitusmenetelmiä. Perusperiaatteet ovat kaikissa sukitusmenetelmissä samat. Suurimmat eroavaisuudet tulevat siitä, minkä toimittajan tuoteperheitä ja työvälineitä käytetään. Jonkin verran eroavaisuuksia on myös esimerkiksi viemärihaarojen toteutustavoissa. (Falck 2011, 32 53.) Tässä luvussa esitellään yleisimmät haarojen toteutustavat, limisukitus ja haarayhde. Osalla urakoitsijoista on menetelmilleen VTT:n sertifikaatti, muita sertifikaatteja tai muita tutkimustuloksia. Lisäksi saneerauksille myönnetyissä takuissa on urakoitsijoiden välisiä eroavaisuuksia. (Falk 2011, 32 53.) Tässä työssä ei esitellä muita sukitusurakoitsijoita eikä vertailla sukitusurakoitsijoiden välisiä eroavaisuuksia. 17

Suomessa sukitustoimialan termistössä on isoja eroavaisuuksia ja termistö on yleisesti määrittelemättä. Myöskään yleistä suunnitteluohjetta ei ole, ja suunnittelutoimistojen käyttämissä suunnittelutavoissa ja merkinnöissä on eroavaisuuksia. Yleisesti käytetty termistö ja suunnitteluohje yhtenäistäisi toimialaa ja helpottaisi toimintaa. (Kilpimaa 2014.) 3.1 Menetelmän historia Vuonna 1971 Lontoossa, Englannissa Eric Wood toi markkinoille uuden putkien saneeraamiseen kehitetyn menetelmän. Menetelmää voitiin käyttää viemäri-, vesi-, kaasu- ja kemikaaliputkistojen saneeraamiseen. Menetelmässä epoksilla kyllästetty polyesteri-huopaputki puhallettiin tai vedettiin korjattavan putken sisään. Sen jälkeen putki painettiin kuumalla vedellä tai höyryllä tiukasti vanhan putken seinämille ja kovetettiin vanhan putken sisään uudeksi putkeksi. Menetelmää alettiin kutsumaan termillä Cured-In-Place Pipe (CIPP), jonka suomenkieliset vastineet ovat sukitus ja sukkasujutus. (Falck 2011, 29.) Vaikka sukitusmenetelmää kutsutaan nykyaikaiseksi viemärisaneerausmenetelmäksi, ei Suomessakaan ole kyse täysin uudesta asiasta. Suomessa menetelmää on käytetty yli kymmenen vuoden ajan sekä kunnallistekniikassa että talotekniikassa. LVI-Kilpimaa aloitti sukitusmenetelmän käytön 1990-luvun lopussa (Kilpimaa 2014). 3.2 Sukituksen soveltuvuus Sukitus soveltuu monenlaisiin viemäriputkistoihin ja saneerauskohteisiin. Sukitusta voidaan käyttää muun muassa kerrostalojen pystyviemäreihin, tuuletusviemäreihin ja sadevesiviemäreihin. Myös viemärien haaralinjoja, kuten pystylinjoihin liittyviä huoneistoviemäreitä voidaan saneerata sukittamalla. Menetelmä soveltuu lisäksi maanalaisiin viemäreihin, kuten pohjaviemäreihin ja tonttiviemäreihin. (Virta 2014, 32.) Sukituksen soveltuvuus on aina kartoitettava ja arvioitava talo- ja tilannekohtaisesti. Isoin soveltuvuuteen vaikuttava asia on olemassa olevan putkiston ikä ja kunto. Vanhan putkiston ollessa todella huonokuntoinen ei sukitusmenetelmän käyttöä välttämättä suositella. Saneerauskohteen yleinen kunto ja asuntojen 18

märkätilojen remontoimisen tarve on otettava menetelmän valinnassa huomioon. Lisäksi on huomioitava taloyhtiön osakkaiden toiveet. 3.3 Sukituksen suosio Sukituksen suosio Suomessa on 2010-luvulla noussut. Eniten sukitusta käytetään kiinteistöjen pohjaviemärien saneerauksiin. Vuosina 2013 2014 pohjaviemäreiden saneerauksista yli kolmasosa tehtiin sukittamalla. Tonttiviemärien saneeraamiseen menetelmää käytettiin lähes yhtä paljon. Menetelmä on kasvattanut suosiotaan myös kiinteistön sisäpuolisten viemärien saneeraamisessa, vuosina 2013 2014 osuus oli 14 %. Kuva 2 havainnollistaa sukituksen suosion kasvua 2010-luvulla. (Putkiremonttibarometri. 2014.) 40 % 35 % Sukituksen osuus viemärisaneerauksissa 2009-2014 Sukituksen osuus % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % Talon sisäpuoliset viemärit Pohjaviemärit tonttiviemärit 5 % 0 % 2009-2011 2011-2012 2013-2014 Vuodet KUVA 2. Sukituksen osuus kaikista saneerausmenetelmistä viemärityypin mukaan vuosina 2009 2014 (Putkiremonttibarometri. 2014) 19

3.4 Sukitusprosessin yleinen kulku Sukituksen yleinen menetelmäkuvaus pystyviemäreiden ja huoneistoviemärien saneeraamiseen: viemärilinjan valmistelu eli puhdistus painepesulla ja/tai mekaanisesti jyrsimällä viemärilinjan videokuvaus ennen sukitusta pystyosuuden/rungon sukitus huoneistoviemärien aukiporaus runkoon haarayhteiden asentaminen, huoneistoviemärien sukitus valmiiden putkien videokuvaus (Falck 2011, s.30). Sukituksen yleinen menetelmäkuvaus pohjaviemärien saneeraamiseen: pohjaviemäreiden puhdistus painepesulla ja/tai mekaanisesti jyrsimällä pohjaviemäreiden videokuvaus ennen sukitusta pohjaviemärin/rungon sukitus viemärihaarojen aukiporaus haarayhteiden asentaminen ja/tai haaraosuuksien sukitus (Falck 2011, s.30). Vanha viemäriputkisto puhdistetaan painehuuhtelumenetelmällä ja tarvittaessa myös mekaanisesti jyrsimällä. Ensimmäisellä pesulla poistetaan kaikki irtolika. Jyrsimällä poistetaan putkien seinämiltä ruostunut pintakerros ja pyritään saamaan putkille tasainen seinämä ja pyöreä muoto. Jyrsinnästä irtoava ruoste ja muu lika poistetaan pesemällä putket jyrsinnän jälkeen uudestaan. Apuna käytetään koko ajan viemärikameroita. Kun työstettävä putkisto on saatu puhdistettua, se sukitetaan. Tyypillisesti edetään yleisen menetelmäkuvauksen mukaisessa työjärjestyksessä. Sukitukseen käytetään eri kokoisia kääntörumpuja, joilla epoksilla kyllästetty sukka saadaan sujutettua saneerattavaan putkeen. Sujutettu sukka täytyy laajentaa vanhan putken seinämiä vasten sen epoksin kovettumisen ajaksi. Sukan laajennukseen ja kovettamiseen voidaan käyttää paineilmaa, kuumaa vettä tai kuumaa höyryä. 20

Kovetusmenetelmä vaikuttaa putken kovettumisaikaan. Kovettumisajat ovat yleisesti noin 2 12 tuntia. Paineilmalla kovetettu sukka on aikakovetteinen. Kun prosessiin viedään lämpöä kuuman veden tai kuuman höyryn avulla, toimii läm- ja haa- pö prosessissa kiihdyttimenä. Viemärihaarojen sukituksessa tavallisimmat menetelmät ovat limisukitus rayhteen käyttö. Limisukituksella voidaan toteuttaa esimerkiksi pystyviemärin haara. Tällöin ensin sukitetaan putkiston pystyosuus. Sen jälkeen haara pora- sukka kään- taan auki. Seuraavaksi sukitetaan liittyvästä haarasta yli siten, että tyy pystyosuudelle asti. Lopuksi haara avataan pystylinjasta käsin ja hiotaan siistiksi. Kuva 3 havainnollistaa limisukitusta. (Picote oy 2014.) KUVA 3. Haaran toteutus limisukittamalla (Picote viemäriremontti, linkit Mene- telmät -> Sukitus -> Limisukitus) Haarayhdettä käytettäessä haaraan asennetaan valmis kappale joka on y- haaran tai t-haaran muotoinen. Haarayhdettä käytettäessä vältytään useilta au- kiporaamisilta, mutta haarayhteen asentaminen on usein työläämpää. 21

3.5 Sukitus asunnoissa Jos sukitetaan asuntojen huoneistoviemäreitä, tehdään asunnoissa lisäksi tarvittavat valmistelevat työt ennen prosessin muita vaiheita. Vesikalusteet, kuten WC-istuimet sekä lattiakaivojen ja pesualtaiden hajulukot irrotetaan. Tarvittaessa WC-tiloissa irrotetaan työtä haittaavat allaskaapit ja muut kalusteet. Keittiöistä irrotetaan myös työtä haittaavat jätevaunut ja allaskaappien ovet. Huoneistoissa suojataan lattiat ja kaikki muut tarvittavat pinnat. Jos huoneiston asukkaat ovat paikalla sukituksen ajan, heitä tiedotetaan työn kulusta ja eri vaiheista. Työn kohteena olevat viemäriosuudet asetetaan työn ajaksi ehdottomaan käyttökieltoon. Jos kohteena on huoneistoviemärit ja asunnon asukkaat ovat saneerauksen ajan paikalla, pyritään taloyhtiöissä järjestämään käyttöön WC- ja peseytymistilat. Huoneistoviemärien sukituksen valmistuttua uudet viemäriputket kuvataan ja niistä tehdään tallenne. Lisäksi tehdään tarvittavat lattiakaivojen pinnoitukset ja muut viimeistelevät työt. Kaikki irrotetut kalusteet asennetaan takaisin omille paikoilleen. Huoneistosta poistetaan suojaukset ja siivotaan tarpeen mukaan. Asukkaita tiedotetaan saneerauksen valmistumisesta. 3.6 Sukituksen edut Sukituksen merkittävin etu on sen nopeus. Sukituksella saadaan aikaan huomattavasti lyhyempi asumishaitta perinteiseen menetelmään verrattuna. Tällä vältytään usein asukkaiden väliaikaiselta poismuutolta. Yleensä työ yhtä huoneistoa kohden kestää päivästä muutamaan viikkoon. Joissakin tapauksissa sukittamalla tehty saneeraus saattaa myös tulla halvemmaksi. Parhaassa tapauksessa sukittamalla tehty saneeraus on hyvä ja pitkäaikainen ratkaisu. (Paiho yms. 2009, 25; Virta 2014, 32.) Sukitusmenetelmälle on myös laadittu standardi (ISO 11296, osat 1-4), jonka mukaan sukitus tulee suorittaa. Standardin ansiosta esimerkiksi laadunvalvonta helpottuu. Taloyhtiön on varmistettava, että sukitustyö tehdään standardin mukaisesti. (Virta 2014, 32.) 22

3.7 Sukituksen haasteet Sukitusprosessin suurin tekninen haaste on haarakohtien sukitus luotettavasti. Epäonnistuneiden kohtien korjaaminen myöhemmin on kallista ja hankalaa. Jos sukitustyön aikana kohdataan ongelmia ja rakenteita joudutaankin avaamaan, kasvaa korjaustyön vaatima aika ja kustannukset pahimmillaan paljon. (Virta 2014, 32.) Vanhan ja liian huonokuntoisen viemäriputkiston sukitus voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Sukitusmenetelmän käyttö vaatii vanhalta putkistolta riittävän hyvän ja tasaisen kunnon valmistelevan pesu- ja puhdistusprosessin jälkeen. Vanha putkisto voi olla ruostunut niin pahasti ettei seinämävahvuutta juuri ole jäljellä. Tällöin putkistoa ei kestä työstää mekaanisesti, ja sitä ei välttämättä saada riittävän hyvään kuntoon jotta sukitus olisi mahdollista. 23

4 PROSESSIMALLINNUS Tässä luvussa käsitellään sukitusprosessin kulku työn toimeksiantajan LVI- Kilpimaan näkökulmasta. Luvussa käydään läpi prosessissa käytettävät tuotteet, tuoteperheet ja työvälineet sekä tavarantoimittajat. Sukitusprosessin kulku mallinnetaan ja prosessista esitetään oleelliset prosessikaaviot. Asiat käsitellään LVI-Kilpimaan kannalta, tuotannollisesta näkökulmasta. Työn liitteenä 1 on prosessista tehdyt prosessikaaviot. Liitteessä on prosessikaavio koko sukitusprosessin kulusta sekä osaprosessikaaviot pystylinjojen sukituksesta ja pohjaviemärien sukituksesta. 4.1 Käytettävät tuotteet ja tuoteperheet Sukitusprosessissa käytettävät tuotteet ovat erikoistuotteita. Valmiita sellaisenaan hankittavia tuotteita ovat sujutussukat, epoksit, haarayhteet ja iso osa käytettävistä työvälineistä. Osa käytettävistä työvälineistä on myös omavalmisteita. Yksi merkittävimmistä tuoteperheistä on Brawoliner-tuoteperhe, johon kuuluu erilaisia sukkia sekä epokseja. LVI-Kilpimaan sukitusprosessi rakentuu useiden tuoteperheiden ympärille. 4.1.1 Sukat Sukittamalla saneerattavassa putkessa itse sukan avulla saadaan aikaiseksi valmiin putken tasalaatuinen pinta. Ennen asennusta epoksilla kyllästetyssä ja mankeloidussa sukassa epoksia on valmiiksi joka kohdassa tasainen kerros. Sukassa oleva muovikalvo jää valmiin putken sisäpinnalle ja estää epoksin valumisen sisäseinämän sisäpuolelle. Sukituksessa käytettäviä sukkatyyppejä on kuitusukka ja huopasukka. LVIkilpimaan käyttämät Brawoliner-tuoteperheen sukat ovat muovipinnoitteisia polyesterivahvisteisia lasikuitusukkia. Brawoliner-tuoteperheestä käytetään kiinteän halkaisijan sukkakokoja DN70/80, DN100 ja DN150. Lisäksi käytetään Brawoliner special 2D -sukkakokoja DN50-70, DN70-100 ja Brawoliner 3D - sukkakokoa DN100-150. Special 2D- ja Special 3D-sukat ovat venyviä, ja niitä 24

voidaan käyttää koossa ilmoitetulla halkaisijavälillä. Brawoliner-sukkien lisäksi käytetään eri valmistajien huopasukkia. 4.1.2 Epoksit Käytetyt epoksit ovat kaksikomponenttisia aineita. Kaikki epoksimerkit ja laadut koostuvat runkoaineesta ja kovetteesta. Ne toimitetaan erillisissä astioissa ja sekoitetaan keskenään juuri ennen käyttöä. Sekoituksessa on käytettävä tarkkaa sekoitussuhdetta jonka valmistaja ilmoittaa. Sekoittamisen jälkeen jokaisella epoksilla on sille ominainen työskentelyaika ennen kemiallisen kovettumisreaktion alkamista. Brawolinerilta käytössä olevat epoksit ovat Brawoliner-tuoteperheen Brawo 1 fast curing resin, Brawo 3 slow curing resin sekä satunnaisesti käytettynä Brawo RR resin. Brawoliner-epoksit toimitetaan 7,5 kg + 2,5 kg yksiköissä ja runkoaineen astiaan on varattu tilaa kovetteelle. Täysi 10 kilon annos voidaan siis sekoittaa suoraan runkoaineen astiaan. Brawo 1-, brawo 3- ja Brawo RR-epoksien käytännön ero on niiden työstöaika ennen kemiallisen kovettumisen käynnistymistä sekä kovettumisreaktion nopeus. Näistä epokseista Brawo 3 on hitain ja sitä käytetään eniten pitkissä putkiosuuksissa. Brawo 1 on nopeampaa epoksia ja sitä käytetään paljon esimerkiksi huoneistoviemärien sukituksessa. Brawo RR on erittäin nopeaa epoksia jota käytetään lähinnä erikoistapauksissa. (Brawoliner 2010, Kilpimaa 2014.) 4.1.3 Haarayhteet Haarayhteellä tarkoitetaan y-haaran tai t-haaran muotoista sukan kappaletta, joka voidaan asentaa viemäriputkiston haarakohtaan (kuva 4). Haarayhteitä käyttäen saadaan haarakohdista tiiviitä ja luotettavia. Haarayhteen asennus on muihin haarakohtien sukitustapoihin verrattuna usein työläämpi mutta lopputulos yleensä parempi. Koska haarayhde on jokaisesta päästä avoin kappale, tarvitaan sen asentamiseen haarayhdetyökalu, jonka avulla haarayhde voidaan asettaa paikalleen ja laajentaa paineella vanhojen putkien seinämille. 25

Kilpimaalla on käytettävissä haarayhteitä kaikkiin tavallisimpiin haaramalleihin ja haarakokoihin ja tarvittaessa harvinaisempiinkin haaraliitoksiin saadaan tilattua erikoisvalmisteinen haarayhde. Haarayhteitä käytetään aina, kun se on mahdollista. KUVA 4. Haarayhde ennen epoksilla kastelua 4.2 Työvälineet Sukitusmenetelmään kuuluu laaja kirjo erilaisia erikoistyövälineitä. Työkaluja on saatavilla valmiina muutamilta eri toimittajilta. Osa käytetyistä työvälineistä on myös omavalmisteita. Tässä luvussa läpikäydään LVI-Kilpimaan käyttämää välineistöä. LVI-Kilpimaa käyttää kolmea sukitusyksikköä, joista yhtä käytetään aina yhdellä työmaalla. Sukitusyksiköissä on sukituksessa tarvittavia työvälineitä ja lisäksi niissä varastoidaan materiaaleja. Yksiköiden sisällä valmistellaan sujutettavat eli ajettavat sukat. Valmisteluun kuuluu sukan leikkaaminen oikeaan pituuteen, epoksin sekoittaminen, sukan kastelu epoksilla ja sukan mankelointi. Sukitusyksiköiden sisällä valmistellaan myös asennettavat haarayhteet ja huolletaan työvälineitä. Yksiköissä on työtasot työskentelyä varten, sekä sukkamankeli. Lisäk- 26

si ne on varustettu työkaluseinillä ja työkaluhyllyillä (Kuva 5, kuva 6). KUVA 5. Sukitusyksikkö sisältä 27

KUVA 6. Käsikäyttöinen sukkamankeli 4.2.1 Pesu- ja puhdistuskalusto Putkien mekaaniseen jyrsintään käytettäviä välineitä kutsutaan hooneiksi tai rensseiksi. Ne ovat laitteita, joissa putkea mekaanisesti hiovaa terää pyöritetään porakoneella, kelalta tulevan vaijerin välityksellä. Karkaistuihin teräsketjuihin juotetut kovametalliterät puhdistavat viemäriputken sisäpinnan tehokkaasti ja nopeasti. Jyrsimällä pyritään poistamaan putken pinnalta irtoruoste ja saamaan putki siistiksi ja pyöreäksi sukitusta varten. Kilpimaalla käytössä olevat hoonit ovat pääasiassa Renssi-merkkisiä. Putkien pesemiseen käytetään painehuuhtelumenetelmää. Painehuuhtelumenetelmään tarvitaan korkeapainepesuri. LVI-Kilpimaalla on käytössä kevyestä kuorma-autosta rakennettu pesuauto. Auton takaosassa korkeapainepesuri, joka ottaa käyttövoimansa auton moottorista. Pesuriin liitetään sopivat pesuletkut ja pesusuuttimet. Lisäksi käytössä on isompi, kuorma auton alustalle rakennettu pesuyhdistelmäauto jolla voidaan pesun lisäksi imeä likavettä. 28

4.2.2 Kamerat Viemäriputkistojen videokuvauksella on sukituksessa tärkeä rooli koko prosessin ajan. Ilman videokuvausvälineistöä prosessi olisi mahdoton. Saneerattavasta putkistosta pyritään dokumentoimaan videotallenne lähtötilanteesta ja lopputuloksesta. Lisäksi asentajat käyttävät kameroiden live-kuvaa apuna prosessin kaikissa vaiheissa. LVI-Kilpimaalla on käytössä erilaisia viemärikameroita. Kaikissa kameroissa on näyttö, kaapelikela ja kuvapää. Kameroita on varustettu eripituisilla kaapeleilla ja erikokoisilla kuvapäillä. Sopiva kamera valitaan lähinnä työstettävän putken halkaisijan mukaan. Kameroiden huollettavuus on hyvä. Kaapeleita ja kuvapäitä joudutaan toisinaan huoltamaan ja uusimaan koska ne joutuvat käytössä kovalle rasitukselle. Varaosia on kuitenkin saatavilla. 4.2.3 Rummut Tavallisin tapa sukan asennukseen on sujutus kääntörumpua käyttämällä. Kasteltu ja tasaiseksi mankeloitu sukka kelataan liinan avulla kääntörummun sisään. Rummusta sukka ajetaan paineilman avulla vanhan putken sisään. Tässä vaiheessa sukka kääntyy rummusta lähtiessään toisin päin siten, että valmiissa putkessa suojakalvo jää uuden putken sisäpinnalle ja estää epoksia valumasta. Kilpimaalla on käytössä kahden kokoisia rumpuja. Niistä puhutaan isona rumpuna ja pikkurumpuna. Ison rummun tavalliset käyttökohteet ovat pitemmät linjat kuten kerrostalojen pystylinjat. Isoon rumpuun mahtuu huomattavasti enemmän sukkaa. Pikkurumpu (kuva 7) on paljon käytännöllisemmin liikuteltava ja käsiteltävä, joten sitä käytetään aina kun sukitettavan viemäriosuuden pituus ja halkaisja sen sallii. Tavallisimpia pikkurummun käyttötilanteita ovat normaalit huoneistoviemäreiden sukitustilanteet, joissa sukitettavan putkiosuuden pituus on noin 0,5-3 metriä. 29

KUVA 7. Pikkurumpu, ajopää ja silikoniputkea Jokaisen sukitusyksikön varustukseen kuuluu iso rumpu ja pieni rumpu. Rummuissa käytetään irrotettavia ajopäitä, jotka valitaan käytettävän sukkakoon perusteella (kuva 8). Muita kääntörummun osia on muun muassa kahva sekä yhteet ja venttiilit paineen kytkemistä varten. KUVA 8. Erikokoisia ajopäitä 30

4.2.4 Paineilma-asennuksen laitteistot Putkeen sujutettu sukka on laajennettava paineella vanhan putken seinämille ja pidettävä laajennettuna, kunnes epoksi on kovettunut ja uusi putki säilyttää muotonsa ilman ulkopuolisia voimia. Asentajien arkikielessä tästä puhutaan sukan paistamisena. Paistopaine saadaan sukan sisään joko kytkemällä paine suoraan kääntörumpuun tai käyttämällä erillisiä paistopäitä. Paistopäät ovat sukan päähän puristamalla liitettäviä tulppia, joiden läpi sukkaan saadaan syötettyä paistopaine (kuva 9). Paistopäitä käytetään lähinnä silloin, kun kääntörumpua ei voida jättää kovettumisen ajaksi kyseiseen paikkaan vaan sitä tarvitaan muualla. KUVA 9. Paistopäitä Jotta paistopaine saadaan pysymään sukan sisällä, täytyy myös sukan toisen pään olla suljettu. Jos sukitettavan putken toinen pää on avoin ja hyvin esillä rakenteista, käytetään asennuksessa umpipäätä. Umpipäässä sukan sisällä kulkeva ja sukan päähän liitetty liina estää sukkaa kääntymästä lopulta täysin auki. Tavallinen tällainen tilanne on kerrostalon pystyviemärilinja joka on esillä sekä ullakolla että pohjakerroksessa tai kellarikerroksessa. Jos sukitettava put- 31

kiosuus taas päättyy rakenteiden sisälle, käytetään liimapäätä. Liimapää on väliaikainen sukan päähän liimattava tulppa, joka sukan kovetuttua saadaan revittyä pois siihen liitetyn liinan avulla. Tavallinen tapa sukan laajentamiseen ja kovettamiseen on paineilma-asennus eli paineilmapaisto. Paineilma-asennuksessa sujutetun putken laajentamiseen tarvittava paine saadaan paine-ilmasta. Sukkaan syötetään joko rummun tai paistopään läpi paineilmaa 0,3 0,5 bar. Ilmanpaine pidetään kytkettynä siihen asti, että sukitettava putki on kovettunut ja valmis (kuva 10). KUVA 10. Tuuletusviemärin sukan kovetus paineilmalla 32

Paineilma-asennuksessa paineen lähteenä käytetään paineilmakompressoreita. Lisäksi apuna käytetään paineensäätimiä ja letkuja. Kompressoreita on käytössä pieniä ja isoja (kuva 11, kuva 12). Isoja kompressoreita käytetään aina, kun sukitettu, kovettumassa oleva putkiosuus on pitkä, esimerkiksi kerrostalon pystyviemärilinja. Isojen kompressorien avulla kerrostalokohteen rappukäytävään voidaan myös rakentaa paineilmalinjasto. Kompressori voidaan tällöin parhaassa tapauksessa sijoittaa sellaiseen paikkaan, että siitä johtuva meluhaitta on mahdollisimman pieni. KUVA 11. Iso kompressori Pieniä kompressoreita voidaan käyttää, kun paistossa tarvittava ilmamäärä on pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa huoneistoviemäreitä ja lähes kaikkia lyhyitä putkiosuuksia. Pienien kompressorien käytössä on riskinä sukassa ajo- tai paistovaiheessa ilmenevä merkittävä vuoto. Vuodon ilmetessä pienen kompressorin ilmantuotto ei välttämättä riitä. Näin tapahtuessa joudutaan pieni kompressori 33

korvaamaan lennossa isolla kompressorilla, jotta tarvittava paine saadaan pidettyä yllä vuodosta huolimatta. KUVA 12. Pieni paineilmakompressori 4.2.5 Höyryasennuksen laitteistot Epoksin kemiallisen kovettumisreaktion nopeus kasvaa huomattavasti, kun prosessiin lisätään lämpöä. Lämpö toimii prosessissa kiihdyttimenä. Yksi keino lisätä lämpöä on käyttää sukan laajentamiseen ja kovettamiseen lämmintä höyryä. Tätä tapaa kutsutaan höyrypaistoksi. Höyrypaistolaitteiston avulla kovettuvan sukan läpi saadaan virtaamaan hieman alle 100-asteinen höyry. Höyrypaistoa käytettäessä putkiosuuden loppupää on oltava esillä rakenteista. Höyrypaistolla saadaan esimerkiksi kerrostalon pystyviemärilinja kovetettua ja työstövalmiiksi noin kahdessa tunnissa. Työajallinen säästö paineilmapaistoon verrattuna on noin yhden työpäivän verran. Höyrypaistolaitteistoon kuuluvat iso, polttomoottorikäyttöinen kompressori, korkeapainepumppu vedelle ja höyrykone (kuva 13). Höyryä käytetään vain silloin, kun sillä saavutetaan huomattavaa työajallista säästöä. 34

KUVA 13. Höyrykone 4.2.6 Porat ja hiontavälineet Putkistojen haarakohtien työstämiseen ja lisäksi muuhun viimeistelyyn tarvitaan erilaisia poraus- ja hiomavälineitä. Tärkeimmät ja eniten käytetyt välineet ovat suomalaisen Picote Solutionsin tuotteita. Picoten välineet ovat vaijerin päähän kytkettäviä ja porakoneella pyöritettäviä poranteriä eli ensiporia sekä erilaisia hiomapäitä. Ensiporia ja hiomapäitä on käytössä tavallisille putkikooille välillä DN32 DN160. Hiomapäissä käytetään vaihdettavia hiomalappuja (kuva 14). 35

KUVA 14. Picote Solutions hiomapää vaihdettavine hiomalappuineen Vaijerikäyttöisissä hioma- ja poravälineissä käytetään erikokoisia vaijereita välineen koosta riippuen. Käytettäviä vaijerikokoja ovat 8 mm, 10 mm ja 12 mm. Vaijerit on varustettu suojakuorella, jotta niistä voi pitää kiinni vaijerin itse pyöriessä. Vaijereita on käytössä eri pituisia, ja valinta tehdään aina tilanteen mukaan riippuen, kuinka kaukana putkessa työstettävä kohta on. Rakenteista esillä olevan kovettuneen sukan leikkaamiseen ja ylijäämien poistamiseen käytetään multimaster-tyyppisiä monitoimikoneita. Niissä voidaan käyttää monia erilaisia leikkausteriä, ja niitä voidaan soveltaa moniin erilaisiin tilanteisiin. Monitoimikoneita on käytössä akkukäyttöisiä ja verkkovirtakäyttöisiä (kuva 15). Lisäksi käytössä on erilaisia paineilmakäyttöisiä poria. 36

KUVA 15. Fein multimaster -monitoimikone 4.2.7 Robotit Vaijerityökalujen lisäksi käytössä on porarobotteja. Robotteja tarvitaan lähinnä, kun työstettävä kohta vaatii erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta. Robottiporat vaativat enemmän laitteistoa kuin vaijerivälineet, ja ovat yleensä hitaampia käyttää. Siksi niitä käytetään vain kun se on ainoa järkevä vaihtoehto. Robottiporat eivät myöskään sovellu pieniin putkiin, vaan yleensä putkikoon on oltava vähintään DN100. Kilpimaalla on käytössä saksalaisen IMS Roboticsin valmistama IMS Cutter Micro -robottipora (kuva 16). Se on kameralla varustettu robottipora, joka käyttää kolmea eri paineilmapussia putkessa liikkumiseen. IMS-robottia käytetään yleensä DN100- ja DN150-koon putkissa. Lisäksi käytössä on tanskalaisen Dan cutterin valmistama DC Flex -porarobotti. Robotti on ominaisuuksiltaan IMSrobotin tyylinen mutta vanhempi ja käytettävyydeltään hieman erilainen. 37

KUVA 16. IMS-robottipora 4.2.8 Haarayhdetyökalut Haarayhteiden asentamiseen käytetään haarayhdetyökaluja. Haarayhdetyökaluja on monia erilaisia, ja työkalu valitaan aina asennettavan haarayhteen koon ja muodon mukaan. Haarayhdetyökalu koostuu työkalun rungosta (kuva 17) ja rungon päälle tulevasta pussista. Asennusvaiheessa epoksilla kasteltu haarayhde asetetaan ja pakataan työkalussa olevan pussin päälle. Työkalu työnnetään paikoilleen putkeen tarvittavalla määrällä lasikuitusauvoja ja pussi laajennetaan paineilman avulla. Työkaluun pakattu haarayhde avataan ensin haaran kohdalle ja lopuksi laajennetaan putkien seinämille kovettumisen ajaksi. Haarayhdetyökaluja on käytössä monia erilaisia ja sopiva valitaan aina työstettävän paikan koon ja muodon mukaan. 38

Kuva 17. Haarayhdetyökalun runkoja (Boldan Oy, linkit Tuotteet -> haarayhteet) Haarayhdetyökaluun kuuluu työkalun rungon lisäksi pussiosa (kuva 18). Pussiosa asennetaan työkalurungon päälle. Pussi täytetään haarayhteen asennustilanteessa paineilmalla, jotta haarayhde saadaan pullistettua putkien seinämille. KUVA 18. Haarayhdetyökalun pussi (Boldan Oy, linkit Tuotteet -> haarayhteet) 4.3 Tavarantoimittajat Epokseja ja sujutussukkaa toimittavat pääasiassa Boldan Oy, Putsa Oy sekä ruotsalainen Sacpro. Picote Oy toimittaa kaikki käytössä olevat Picote Solutions 39

-hioma- ja porausvälineet sekä niiden varaosat. Sacpro toimittaa epoksien ja sujutussukkien lisäksi muun muassa kääntörumpuja ja muita työvälineitä. Kaarinan TR-työstö toimittaa kameroita ja niiden osia, sekä putkistojen jyrsinnässä käytettävät Renssi-välineet. (Kilpimaa 2014.) 4.4 Sukitusprosessin kulku LVI-Kilpimaan sukitusprosessi perustuu muun muassa Brawolinersukitusmenetelmään. Menetelmää sovelletaan saneerattaviin kohteisiin saneeraustyön laajuuden ja luonteen mukaan. Seuraavissa luvuissa läpikäydään LVI- Kilpimaan sukitusprosessin kulku tarkemmin. Työn liitteenä on prosessista tehdyt prosessikaaviot. 4.4.1 Työmaan perustaminen Työmaan perustaminen alkaa kohteeseen tutustumisella ja viemäriputkistojen kartoittamisella. LVI-kuviin tutustutaan, mikäli ne ovat saatavilla. Kaikki pystyviemärilinjat numeroidaan, jos alkuperäisiä linjatunnuksia ei ole käytössä tai ne ovat epäselviä. Pohjaviemärirungon ja pohjaviemärin sivuhaarojen numerointi harkitaan tilannekohtaisesti ja tehdään jos se on tarpeellista. Työvälineille etsitään sopiva varastotila tai tarvittaessa useampia tiloja ja niiden käytöstä sovitaan taloyhtiön kanssa. Asukkaille tiedotetaan työn aloittamisesta. Yleensä alkuvaiheessa tiedotetaan viemärien pesusta ja puhdistuksesta, ja ilmoitetaan arvioitu aloitusajankohta. Jos myöhemmässä vaiheessa tarvitaan pystyviemärien ohituskytkentöjä pohjaviemärien sukitusta varten, aloitetaan myös niiden suunnittelu. 4.4.2 Vanhojen viemäreiden pesu ja puhdistus Kaikki sukitettavat putket on pestävä ja puhdistettava mekaanisesti jyrsimällä ennen sukitusta. Pesu ja puhdistus toteutetaan nousulinjakohtaisesti. Tavallisissa kerrostalokohteissa yksi viemärin nousulinja kokoaa päällekkäisistä asunnoista vastaavien tilojen viemäripisteitä. Yksi linja kokoaa yleensä päällekkäisten asuntojen pesutilojen viemärit tai keittiöviemärit. Myös yhdistelmälinjoja on kuitenkin olemassa, ja linjat onkin aina oleellista kartoittaa talokohtaisesti heti 40

työn alkuvaiheessa. Pesuporukka kulkee yleensä sukitusporukan edellä ja kartoitaa ja pesee linjat valmiiksi. Linjat ja vesipisteet voidaan pesun jälkeen kytkeä vielä väliaikaisesti käyttöön ennen sukituksen aloitusta, jos näin menettelemällä saavutetaan huomattavaa joustavuutta asukkaiden ja työn kannalta. Jos sukitus aloitetaan heti pesun jälkeen, ei linjaa kytketä tässä välissä käyttöön eikä kalusteita asenneta väliaikaisesti paikoilleen. 4.4.3 Pystyviemärien sukitus Pystyviemäreillä tarkoitetaan kerrostaloissa olevia viemäriputkiston nousulinjoja. Nämä linjat nousevat rakennuksen pohja/kellarikerroksesta ylöspäin ja päättyvät yleensä tuuletusviemärinä rakennuksen katolle. Kerrostalojen asuntokohtaiset viemärit yhtyvät pystyviemäreihin. Pystyviemärien sukitus suoritetaan lähes aina nousulinjakohtaisesti. Tällöin pystysuunnassa päällekkäin olevista asunnoista on samaan aikaan pois käytöstä vastaavat vesipisteet. Yleensä yksi pystylinja kokoaa joko pesutilojen viemäreitä, tai keittiöviemäreitä. Näin ollessa huoneistoissa säilyy joko pesutilat, tai keittiö yleensä käytössä eivätkä kaikki viemärit ole käyttökiellossa yhtä aikaa. Erikoistapauksissa sama nousulinja voi koota asunnon kaikki viemärit yhteen. Tällöin koko huoneiston viemäripisteet ovat samaan aikaan pois käytöstä. Yhden nousulinjan sukitus huoneistoviemäreineen kestää yleensä 3 5 työpäivää. Pestyn pystylinjan sukitus alkaa linjan poistamisella käytöstä eli käyttökieltojen asettamisella. Kaikki viemäripisteet, jotka liittyvät työstettävään pystylinjaan asetetaan ehdottomaan käyttökieltoon, ja tarvittavat kalusteet irrotetaan. Kun pystylinja kaikkine viemäripisteineen on käyttökiellossa, avataan putkien liitokset sopivista kohdista sekä linjan yläpäästä että alapäästä. Tässä välissä linja saa kuivua valmistelevien töiden aikana. Pystylinjasta otetaan viemärikameran avulla mitta ja siihen valmistellaan oikean pituinen ja halkaisijaltaan oikean kokoinen sukka. Kun valmistelut on tehty, sukka ajetaan kääntörummun avulla pystylinjaan ja kovetetaan tiiviisti vanhan putken seinämiä vasten. Käytetystä paistomenetelmästä riippuen kovettumiseen menee kahdesta tunnista yhteen työpäivään. Sukan kovetuttua aloitetaan huoneistoviemärien työstö. 41