Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä Adjektiivi- ja adverbilausekkeet AP ja AdvP: paljon yhteistä monet AP:t voi jopa suoraan muuttaa AdvP:ksi -sti-johtimella: Ihan mahdottoman kaunis Ihan mahdottoman kauniisti AP:n sisäinen rakenne muistuttaa NP:n sisäistä rakennetta etumääritteet, edussana ja jälkimääritteet: tavattoman ylpeä pojastaan paitsi määritteet myös täydennykset adjektiivin täydennykset ovat useammin edussanan jäljessä ylpeä saavutuksesta innokas puhumaan voivat tosin olla edelläkin (varsinkin genetiivitäydennykset): hauskan näköinen tämän tapainen Genetiivi adjektiivin määritteenä on tavallisempi kuin täydennyksenä: hirveän mukava
adjektiivit saavat jälkimääritteitä vain predikatiiveina toimiessaan ( tai muuten verbiin liittyessään ): Mies on ylpeä pojastaan. Asiakkaat pysyivät tyytyväisinä tuotteeseen. jälkimääritteitä ei ole esim. silloin, kun adjektiivi määrittää substantiivia: * Näin äsken ylpeän pojastaan miehen. * Meillä on vain tyytyväisiä tuotteeseen asiakkaita. Vilkuna: Verbien muodostamia lausekkeita lukuun ottamatta etumääritteenä toimivalla sanalla ei itsellään yleensä ole jälkimääritettä; toisin sanoen määritteen ja edussanan väliin ei hevin kiilaudu määritteeseen kuuluvia jäseniä. Astemääritteet ovat merkitykseltään sukua kvanttoreille: ilmaisevat, kuinka paljon adjektiivin/adverbin kuvaamaa ominaisuutta määritettävällä on sijainniltaan etumääritteitä nimenomaan määritteitä eivätkä täydennyksiä melko ikävä kamalan ikävästi niin pian todella hienoa
voi jaotella esim. muodon mukaan: genetiivimuotoiset adjektiivit (helevetin, kauhean, ihanan), advebit (aika, melko, niin),... toisaalta voi jaotella semanttisesti: millaista astetta tai määrää ilmaistaan voidaan ilmaista tarkka mitta tai määrä: kyynärää pitkä äijä Näsinneula on 168 metriä korkea 21 vuotta vanha voidaan kommentoida astetta, ilmoittaa se riittäväksi, hämmästyttäväksi tjs. asenteen aiheuttavaksi: tarpeeksi iso liian iso käsittämättömän hyvä helvetin tylsä voidaan vertailla astetta kahden asian kesken: Kalle on yhtä vanha kuin Ville semantiikka on kiinnostavampaa kuin syntaksi maailman suurin suomen kielen laitos astemääritteiden kanssa syntyy usein monimutkaisia AP.ita ja AdvP:ita syntaktisen rakenteen kuvaaminen ei aina ole yksinkertaista eikä yksiselitteistäkään esim. määrittääkö jälkimäärite edussanaa vai etumääritettä (ja miten lauseke ylipäätään rakentuu): [Kalle on] yhtä vanha kuin Ville [Kalle on] tarpeeksi pitkä poliisiksi
Omistusliitteistä helppo tapaus : NP:ssä on genetiivimääritteenä persoonapronomini ja edussanassa sitä vastaava omistusliite: minun omistusliitteeni heidän possessiivisuffiksinsa Mutta: puheessa possessiivisuffiksia ei kovin usein käytetä tällä tapaa mun kirja niiden kaverit yleiskielessäkin persoonapronomini jää usein pois, jolloin NP:ssä on vain omistusliite kirjani unohtui kotiin nouse, ota vuoteesi ja kävele Omistusliitteen sitoja sidonta: taustalla (varsinkin chomskylaisissa) syntaksin teorioissa paljon käytetty käsite, engl. binding sidonnalla tarkoitetaan lauseen sisäisiä täyden NP:n ja samaviitteisen pronominielementin suhteita: pronominielementin tulkinta riippuu täydestä NP:stä
c-komennus (c-command): olennaista konstituenttirakenne (oikeastaan c-komennus on yksi konstituenttirakenteesta osoitettavissa oleva suhde) A c-komentaa B:tä jos ja vain jos A:lla ja B:llä on yhteinen ylänoodi, johon A liittyy suoraan tästä seuraa mm. se, että subjektilla on erityisasema: se liittyy suoraan S-noodiin, joten se c-komentaa kaikkia muita lauseenjäseniä tämä on yksi tapa selittää se, miksi juuri subjektiin voidaan viitata lauseensisäisillä anaforisilla ilmauksilla (pronomineilla, omistusliitteillä yms.) niin usein