Teksti: KIRSTI LAURITSALO Yleensä tykkään koululiikunnasta, mutta 4 LIIKUNTA & TIEDE 51 2 3/ 2014
Koululiikunta herättää voimakkaita tunteita, joita puretaan muun muassa internetin keskustelupalstoilla. Mikä koululiikunnassa viehättää, mikä siitä vieroittaa? Nettikeskusteluissa arvostetaan mielekästä ja motivoivaa, ei kilpailullista, nöyryyttävää tai pakottavaa liikuntaa. Opettaja on paljon vartija. Se, miten hän ehtii ja jaksaa kohdata oppilaansa aidon kiinnostuneesti, on merkityksellistä jatkon, erityisesti liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta. Koululiikunta koskettaa lähes jokaista oppilasta tämän kouluelämän varrella. Se on myös aihealue, joka herättää tunteita. Koululiikuntaa on tutkittu paljon erilaisilla tutkimusmenetelmillä ja nykyään uuden lähestymistavan aiheeseen tuovat internetin keskustelupalstat sekä niiden kautta sanotut viestit ja mielipiteet, kannanotot. Oppilaan kokemusmaailma on aikuisen näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoinen, jopa ihmeellinen. Ohjatessani opetusharjoittelua ja varsinkin antaessani palautetta opiskelijalle mietin usein, mitähän joku oppilas myöhemmin illalla kertoo koto naan tästä liikuntatunnista. Miten erilaisia nämä ohjaavan opettajan, opiskelijan ja oppilaan kokemukset voivatkaan olla. Sen lisäksi jokaisen eri oppilaan kokemukset ja kertomukset voivat olla hyvin erilaisia siitä huolimatta, että he kaikki olivat samalla liikuntatunnilla. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että oppilaan käsitys itsestään liikkujana on yhteydessä hänen fyysiseen aktiivisuuteensa ja liikuntaan asennoitumiseensa. Koulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen, mikä edellyttää myönteistä liikuntasuhdetta. Myönteisen liikuntasuhteen syntymisessä oppilaan kokemusten merkitys on huomattava. Kuva: LEHTIKUVA/MARKKU ULANDER LIIKUNTA & TIEDE 51 2 3 / 2014 5
Oppilaan ulkopuoleltaan saamansa kokemukset sekä useat sisäiset tekijät vaikuttavat siihen, millaisen merkityksen hän antaa koululiikunnalle. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että oppilaat suhtautuvat koululiikuntaan pääosin myönteisesti, vaikka myös kielteisistä kokemuksista on raportoitu. Nykynuoren elämässä internetillä on keskeinen asema, ja siksi se tarjoaa uuden kiinnostavan kanavan kuulla oppilaan ääntä. Miten kirjoittajat kuvaavat internetin keskustelupalstoilla koululiikuntakokemuksiaan? Minkälaisia tekijöitä viestien sisältämissä mielipiteissä on erotettavissa? Mitkä viesteissä mainitut tekijät voivat joko lisätä koululiikuntaan sitoutumista tai vastaavasti vieraannuttaa koululiikunnasta? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdin liikuntapedagogiikan väitöstutkimuksessani Usually I like school PE, but School physical education described in Internet discussion forums. Tutkimuksessa selvitin, miten ja mitä internetin kaikille avoimille keskustelupalstoille kirjoitetaan koululiikunnasta silloin, kun oman itsensä voi täysin piilottaa näytön taakse ja sanoa anonyymisti juuri sen, mitä itse haluaa. Koin tämän aiheen tärkeäksi, koska koululiikunnasta saatujen kokemusten tiedetään vaikuttavan omalta osaltaan henkilön myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksen taustalla olikin huoli siitä, miten myönteisen tai kielteisen kuvan oppilas saa koululiikunnasta. Lisäksi pohdin sitä, miten nämä asiat voitaisiin ottaa paremmin huomioon opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta osasta. Ensimmäisen aineiston keräsin satunnaisesti valitulla viikolla 15 vuonna 2007 (Data I) Google hakukoneen avulla hakusanalla koululiikunta. Haun ensimmäiset 200 osumaa käsitti yhteensä yhdeksän keskustelupalstaa. Toisen aineiston (Data II) keräsin vastaavasti viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2012. Sen 200 ensimmäistä osumaa käsitti yhteensä 26 keskustelupalstaa. Yhteensä aineistoni käsitti 1661 viestiä. Keräsin aineistot kaikille avoimilta keskustelupalstoilta. En manipuloinut enkä vaikuttanut keskusteluihin, eli koululiikunnasta kirjoitettiin näillä keskustelupalstoilla tästä tutkimuksesta riippumatta. Analysoin keskustelupalstat laadullisen aineiston sisällönanalyysin (Patton 2002) avulla. Palstoilla olleet viestit luokittelin aluksi myönteisiin, sekä myönteisiin että kielteisiin, ja kielteisiin viesteihin. Seuraavassa vaiheessa jaottelin mainittujen kolmen ryhmän viestit (Data I) pienempiin osiin: mielipiteisiin/kannanottoihin. Jokainen viesti sisälsi yhden tai useamman mielipiteen. Mielipiteitä luokitellessani kohdistin huomioni sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Tässä vaiheessa analyysin pohjana käyttämääni Carlssonin (1995) alkuperäisen mallin mukaiseen luokitteluun tarvitsin aineiston käsittelemiseksi lisää luokkia. Sisäisiä tekijöitä kuvaavat luokat muodostuivat lopulta seuraaviksi: kirjoittajan käsitys omista kyvyistään, tunteiden kirjo, uskomukset koululiikunnasta, välttelyt ja selittelyt. Ulkoisten tekijöiden luokiksi jäsentyivät vastaavasti opettajan persoonallisuus ja käyttäytyminen, opetussuunnitelma, luokan ilmapiiri, koulun ulkopuoliset tekijät, arviointi, tilat ja välineet. Toisessa aineistossa (Data II) suurimpana ryhmänä olivat alun perin viestit, joiden sisältö oli sekä myönteinen että kielteinen. Nämä viestit ryhmittelin uudelleen kolmen kriteerin mukaisesti: pääosin myönteiset, sekä myönteiset että kielteiset, pääosin kielteiset viestit. Pääosin myönteinen viesti sisälsi jonkin kielteisen lausuman, jonka tarkensin aikaisemmin mainittujen sisäisten ja ulkoisten tekijöiden perusteella. Samoin tein pääosin kielteisen viestin myönteiselle ilmaisulle sekä niille viesteille, jotka sisälsivät useampia sekä myönteisiä että kielteisiä lausumia. Miten koululiikunnasta sitten kirjoitettiin? Ensimmäisen aineiston tulokset osoittivat selvästi, että koululiikunnasta kirjoitettiin vahvoin, kielteisin (64 %) viestein ja että kirjoittajat esittivät mielipiteitään voimakkaan rajusti. Kielteisissä viesteissä keskeisinä kannanoton kohteina olivat usein opettaja, muut oppilaat, opetussuunnitelma, olosuhteet ja väli neet tai kokemukset peseytymistilanteista. Mie inhosin koululiikunnassa sitä että kaikki aina kyttäs et miten sie teet ja tuntu että nauro jos meni joku väärin. se oli tosi inhottavaa ja en yhtään tykänny olla liikuntatunneilla. (5,10,78)¹ Sekä myönteisiä että kielteisiä mielipiteitä edustavia viestejä oli noin neljännes. Nämä viestit olivat selvästi keskenään vastakkaisia ja kuvasivat usein yksittäisiä vahvoja tunnekokemuksia. Asia tai sisältö, josta toinen kirjoittaja piti, olikin vastaavasti Opettajankoulutuksessa olisi entistäkin enemmän kiinnitettävä huomiota opettajiksi opiskelevien herkkyyteen tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa oppilaiden sensitiivisyys huomioon. 6 LIIKUNTA & TIEDE 51 2 3/ 2014
vastenmielistä toiselle kirjoittajalle. Täysin myönteisiä viestejä oli ensimmäisessä aineistossa vähiten (12 %). Niiden pääpaino oli yleisesti koululiikunnan piirteissä, ja kokemukset olivat yhteydessä lähinnä kirjoittajan omakohtaisiin myönteisiin tunteisiin. Mä pidin koululiikunnasta, eikä se koskaan ollut pakkopullaa! Etenkin yleisurheilu ja hiihto olivat omien harrastusten takia lähellä. Olin niin koulun pesä- ja koripallojoukkueissa ja edustamassa yleisurheilu- ja hiihtokisoissa. Opettajat olivat oikeastaan kaikki ihan mukavia ja reiluja. (7,8,16) Viisi vuotta myöhemmin kerätyssä aineistossa voimakkaat ilmaisut eivät olleet enää niin yleisiä, vaan viestit painottuivat selvästi aikaisempaa aineistoa enemmän kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä (49 %) lausumia. Täysin kielteisiä tai täysin myönteisiä viestejä oli tasaisemmin, noin neljännes kumpaakin. Tässä tutkimuksessa olleiden kahden aineiston välisenä aikana oli selvästi havaittavissa muutoksia internetin käytössä. Samalla, kun keskustelupalstojen määrä lisääntyi yhdeksästä 26:een, myös nimettömänä kirjoitetun vihapuheen rajoittamiseksi on tarvittu nettietikettiä kontrolloimaan kirjoitusten sisältöä. Minkälaisia tekijöitä viestien sisältämissä mielipiteissä oli erotettavissa? Kun analysoin mielipiteitä edellistä vaihetta tarkemmin, kannanotoissa korostuivat eniten ulkoiset tekijät (62 %). Niistä koostuvat mielipiteet kohdistuivat useimmin (40 %) opettajan persoonaan ja hänen käyttäytymiseensä. Opettajista kirjoitettiin hyvin lämpimin ja myönteisin sanoin, mutta heistä käytettiin myös varsin voimakkaita kielteisiä ilmaisuja. Opettaja kyllä vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten sitten jatkossa suhtaudutaan liikuntaan. Ja sitten vielä ihmetellään miksei nuoret liiku?! Jos saa sen verran traumoja jo koululiikunnasta, niin kaipa monet sitten ei älyy, että se vois olla ihan mukavaa.. Tiedän todellakin tapauksia, että ei kyllä enää harrasteta jotain lajia, kun opettaja on täysin murentanut viimeisetkin rippeet omasta uskos ta onnistumiskykyihinsä. Kaikki eivät voi osata kaikkea! (7,6,8) Lisäksi viesteissä kirjoitettiin usein opettajan oppilaille antamasta vastuusta tai sen puuttumisesta. Meidän opettaja kuunteli toiveitamme ja saatiin kokeilla kaikkea kivaa. (10,9,8) Toiseksi eniten ulkoisista tekijöistä mainittiin luokan ilmapiiri (24 %), josta selvimpänä yksittäisenä aiheena viesteissä kirjoitettiin joukkuejaoista ja niiden herättämistä tunteista. Opettajaa enemmän siihen vaikutti luokkakaverit. Opettaja taitaa lopulta olla aika voimaton sen suhteen, että mitkä ovat luokan sisäiset hierarkiat. Niitä kun ei muuteta pelkällä joukkueiden valintatavanvaihdolla. (7,8,20) Kolmanneksi eniten ulkoisiin tekijöihin luokitellut mielipiteet liittyivät opetussuunnitelmaan (16 %), jossa eri lajit herättivät paljon keskustelua. Viesteissä selkeästi todettiin sisällön yksipuolisuus tai vastaavasti toisinpäin, kerrottiin myönteisesti, kuinka monipuolista koululiikunta oli tai ei ollut. Liikunta oli kamalan yksipuolista. Pesistä, sählyä, koripalloa, lentopalloa. Mitään uutta ja hienoa ei koskaan kokeiltu. Kehityinköhän edes piirun vertaa motorisilta taidoiltani koululiikunnan parissa? Epäilen. (5,10,71) Sisäisiin tekijöihin (38 %) luokittelemistani mielipiteistä lähes puolet kuvasi erilaisia tunteita liikuntaa kohtaan ja neljännes käsitteli sitä, millaisiksi kirjoittajat kokivat itsensä liikkujina. Näissä mielipiteissä yleisin oli jokin kielteiseksi koettu tunne, jota kirjoittajat kuvasivat ärsyttäväksi, hävettäväksi tai pelottavaksi. Pelkoa ilmeni varsinkin silloin, kun käsitys omasta liikunnallisuudesta oli heikko. Sellaista pakolla vääntämistähän se oli, eikä yhtään mukavaa. Voimistelu oli kaikkein hirveintä, kun olen niin epätaipuisa ihminen. En minä osannut mitään liikkeitä tehdä ja siinä sitten vieressä vaan käsketään tekemään jotain fyysisesti mahdotonta... (5,10,9) Koululiikuntaan voi sitoutua tai siitä voi vieraantua Vuonna 2012 kerätyssä aineistossa sellaisessa viestissä, joka oli pääosin myönteinen mutta sisälsi jonkin kielteisen tekijän tai päinvastoin eli oli pääosin kielteinen, mutta sisälsi jonkin myönteisen tekijän, mielipiteet jakautuivat eniten juuri ulkoisen tekijän (68 %) osalta. Kaikissa viesteissä, jotka sisälsivät sekä myönteisiä että kielteisiä ajatuksia, opetussuunnitelma mainittiin yleisimmin (35 %) mielipidettä jakavana tekijänä. Meillä on koululiikunta viime aikoina kohtuullisen monipuolista, mutta tottakai on lajejakin, mistä en henkilökohtaisesti oikein pidä. (10,4,22) LIIKUNTA & TIEDE 51 2 3 / 2014 7
Myös opettaja, luokan ilmapiiri ja erilaiset tunteet liikuntaa kohtaan olivat niitä tekijöitä, joita kirjoittajat kuvasivat muuten myönteisessä viestissä kielteisinä tai vastaavasti muuten kielteisessä viestissä myönteisinä tekijöinä. Minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, vihasin pesistä ja sitähän pelattiin aina. Ylipäänsä pallopelit ei oikein olleet minun juttuni, jos pallo tulee kohti minä nostan kädet kasvoille ja väistän. Olin säälittävä, rimppakinttuinen rääpäle ja kankea kuin sahapukki. Mutta sitten... Aloin ratsastaa ja tanssia. Ja sain yläasteella ihanan liikunnanopettajan, joka osasi kannustaa. (3,18,3) Mitä näiden tulosten valossa olisi tehtävä? Tutkimukseni tulosten perusteella totean, että koulujen liikuntakasvatuksessa on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota emotionaalisiin tilanteisiin ja pedagogisiin ratkaisuihin. Tämän tutkimuksen kohteena olleissa viesteissä vastenmielisyys koululiikuntaa kohtaan näytti syntyvän voimakkaista kielteisiä tunteita herättävistä kokemuksista. Tämä osoittaa, että opettajat tekevät arvokasta ja vaativaa työtä sensitiivisten nuorten kanssa. Se, miten opettaja ehtii ja jaksaa kohdata oppilaansa aidon kiinnostuneesti, on merkityksellistä jatkon, erityisesti liikunnallisen elämäntavan omaksumisen, kannalta. Kuuntelemalla oppilaiden mielipiteitä sekä antamalla heille vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työskentelyynsä voidaan luoda tältä osin parempia edellytyksiä heidän sitoutumiselleen liikuntaan. Oppilaiden näkemyksen mukaan koululiikunnan pitäisi olla mielekästä ja motivoivaa, ei kilpailullista, nöyryyttävää ja pakottavaa. Näyttää siltä, että opettajankoulutuksessa olisi entistäkin enemmän kiinnitettävä huomiota opettajiksi opiskelevien herk kyyteen tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa oppilaiden sensitiivisyys huomioon. Tämä on tulevaisuudessa haasteena sekä opettajankoulutuksessa että jo koulutukseen hakevia valittaessa. Sekä myönteisiä että kielteisiä mielipiteitä sisältävien viestien kuvaamista kokemuksista muodostuu opettajille vaativa tehtävä. Kuinka opettaja voisi kääntää tällaisten viestien taustalla olevat negatiiviset kokemukset positiivisiksi? Jokaisella oppilaalla on oikeus omiin tunteisiinsa. Kokemusten syntyminen on todennäköisesti myös hyvin tilannesidonnaista. Opettajan olisi saatava luotua erilaisuuden ja erilaiset arvot hyväksyvä turvallinen ilmapiiri. Muuten voi olla vaarana, että liikuntakasvatuksessa välittyy sellainen ihmiskuva, jossa ihmisarvo perustuu vain fyysisiin suorituksiin. Oppilaan luottamus itseensä ja luokkakavereihin luo ryhmään myönteisen ilmapiirin, jossa on tilaa erilaisille tunteille. Nämä seikat vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä yksilö jatkossa tekee suhteessa liikuntaan. Myös opetussuunnitelma ja opetettavat lajit sekä niiden yksi- ja/tai monipuolisuus vaikuttavat siihen, miten oppilas sitoutuu koululiikuntaan tai mahdollisesti vieraantuu siitä. On mielenkiintoista seurata, kuinka uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma tulee vastaamaan tähän haasteeseen. Kun uuden valtakunnallisen opetussuunnitelman tavoitteita muokataan, on tärkeää muistaa, että ne vaikuttavat ratkaisevasti myös tulevien oppilaiden koululiikuntakokemuksiin. Koska internetillä on tärkeä asema nykynuoren elämässä, internetin keskustelupalstoilta välittyvän oppilaan äänen kuunteleminen avaa uudenlaisen näkökulman siihen, millaisen merkityksen oppilas antaa koululiikunnalle. Tässä tutkimuksessa ilmennyt kielteisten viestien painottuminen poikkeaa aikaisempien koululiikuntatutkimusten tuloksista. Kielteisyyden painottuminen voi selittyä menetelmän valinnasta. Tuloksia käsiteltäessä on muistettava, että internetin keskustelupalstoilla käytävä keskustelu antaa mahdollisuuden anonyymiyteen. Kun kirjoittajan henkilöyden voi verkossa piilottaa täysin näytön taakse, sensitiivisissä asioissa voi helposti reagoida kokemuksiin pikaisesti ja käyttää voimakkaitakin ilmaisuja. Vahvat tunteet, pettymykset ja kokemukset synnyttävät suuren tarpeen kirjoittaa ja jakaa tuntemuksia muiden kanssa. Siksi näitä tuloksia voidaan peilata ja yleistää vain tutkimusaineistona olleeseen kohdejoukkoon ei siis kattamaan kaikkien ihmisten käsityksiä ja kokemuksia koululiikunnasta. Lisäksi on muistettava, että tässä tutkimuksessa pääpaino oli koululiikuntaan liittyvien viestien analysoinnissa, ei yksittäisten henkilöiden tasolle menevässä tulkinnassa. KIRSTI LAURITSALO, LitM Lehtori Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kirsti.lauritsalo@jyu.fi LÄHTEET: Carlson, T. 1995. We hate gym: Student alienation from physical education. Journal of Teaching in Physical Education 14 (4), 467 477. Patton, M. 2002. Qualitative research & evaluation methods. Thousand Oaks, CA: Sage. ¹ Lainausten jälkeen suluissa olevat numerot kuvaavat keskustelupalstoja ja viestin paikkaa niiden sisällä 8 LIIKUNTA & TIEDE 51 2 3/ 2014