Kun kaikki on kaukana nuorten arkea ja unelmia harvaan asutuilla syrjäseuduilla Helsinki 7.10.2016
Hylkysyrjä metodologisena tyyppipaikkakuntana Pieni taajama + sitä laajalti ympäröivät hyvin harvaan asutut kylät (joskus ovat kuitenkin syrjäisiä kaupunginosia) Taajamassa peruskoulu (joskus enää vain alakoulu), johon oppilaat kuljetetaan kunnan järjestämin koulukyydein (=ainoa julkisen liikenteen palvelu) Ruokakauppa, tyhjiä liike- ja teollisuusrakennuksia, rapistuva infra Jotain urheilu- tai liikuntatiloja (koulun sali, kenttä, lentopalloverkko, latuja), koulun yhteydessä toimiva pieni nuorisotila Taajamassa näkee arkisin peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria, sitä vanhemmat kadonneet päivittäisestä kyläkuvasta Paikallisten pienten työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja tietty työväenluokkaisuus
Taustalla matka Hylkysyrjästä Nuorten aikaan (2015-2025, Päivi, Mari ja Ville) 51 nuorta tähän mennessä jatkossa 18 Yksi lähtökohta-ajatus: koulutus- ja sykeyhteiskunnan Toiset kilometrien kirot ja mahdollisuuksien tasa-arvo? Miten mukaan matkojenkin päästä? Reunoilla elettävän elämismaailman raami: yhtäältä monitasoisen niukkuuden (arkisen ja elämänvalinnallisen) ja toisaalta avarien toimintamaisemien (lapsuuden) kasvuympäristö Nuoruuden elämänvaiheen pysähdyspaikka: Nivelvaiheen monisolmuisuus Lähtemisen imperatiivi (tavalla tai toisella, pitkäksi aikaa tai pitkiksi päiviksi) Kaupungin kutsu, vertaisseuran viehätys, harrastamisen halu, koulutusyhteiskunnan velvoitteet kysymykset kulkemisesta, asumisesta, rahasta, luottamisesta, peloista, uteliaisuudesta, suhteesta kotiseutuun
Mutta takaisin reunojen metsäisiin ja mentaalisiin maisemiin nuoren elämän raameina
Arkisen elämän fyysiset ja sosiaaliset kehystäjät Koti ja sen ympäristö (pihapiiri, lähiluonto) perhe ja sukulaiset Mummolat Koulu ja koulukaverit Koulukyydit ja niiden varaan jääminen naapureiden, omaisten ja muiden sukulaisten arkisten tukiverkostojen monitasoinen, merkittävä (ja nuoria keskenään toiseuttava) rooli ei vain arjessa vaan elämänpolun suunnissa laajemminkin
Avaria mahdollisuuksien maisemia Risto: No se [kotipaikka] on keskellä metsää, että se on ihan moderni talo ja mukava iso talo. Siellä on hirveesti mehtää ympärillä, että siksipä se on mukavaa, ku siellä ei oo naapureita. Ensimmäinen naapuri on jossain 10 kilometrin päässä, niin se on mukava ku pystyy mitä tahansa tekemään siellä. [...] Me saatetaan kaverin kanssa vaan lähtee jonnekin kävelemään ja tehä joku nuotio jonnekin mehtään ja olla siellä jonkin aikaa, ja sitten lähtä pois ja silleen. Että se on iso alue niin siellä riittää tekemistä. No siis lenkillä saatan käydä siellä ku siellä mehtää tyyliin joka puolella. No siis siellä tulee aina ajeltua mopolla siellä mehtäautoteillä. Ja tota sit ku meillä vähän aseita on, niin niillä tulee aina niinku tarkkuutta ammuttua. Niin tota meillä on semmonen niinku hiekkakasa, mihin se pysähtyy se panos sitten että ei jatka sitä tappavaa matkaa. Niin sitten no joskus aina, se on varmaan mukavinta aina kun tulee jotain roskia ja tämmösiä mitä pystyy polttamaan, niin niitä aina sitten Kallen kanssa poltetaan siellä. Siellä on semmonen ihme monttu missä aina pystyy niitä polttamaan, niin se on aina aika mukavaa.
Reija: No tää [esittelee valokuvaa] on sit metältä. Tossa on minun pikkuveli ja sitten tässä on minun setä. Ja sitten me oltiin metällä niin saatiin jänis. Ja sit ku tykkään ruuanlaitosta, niin just ku tuo jänis saatiin, niin tein tuon jänispaistin, niin ihan kiva on silleen tehdä luonnon elukasta ruokaa. [ ] että mukava on metässäkin kulkea. Et saa just raitista ilmaa ja se on sellaista terapeuttista ja sitten just se jos saa jonkun saaliin, niin onhan se sillain että jes.
Juuret ja läheisten läsnäolo Jene: No mummo ja ukki asuu siinä noin 100 metriä. Iskän isä ja äiti. Aku: No kyllähän me [pidetään tiiviisti yhteyttä sukulaisiin]. Esim. minä käyn mummolassa. Joka viikonloppuisin aina käyn kattomassa että miten siellä menee ja silleen.
Koulu, kaverit ja koulukyydit arjen vertaissosiaalisuuden mahdollisuudet Risto: Ku kaikki kaverit on täällä [koulussa]. On siis ku meillä on sama luokkaporukka aika lailla ollut kokoajan niinku eskarista ysiluokkaan, niin semmoinen perheluokka silleensä tullut tuosta. Välillä on lähtenyt porukkaa ja välillä tullut taas uutta, mutta aika lailla tuo sama perusporukka ollut koko ajan.
Rajalliset rakkauden markkinat. mopoporukkaa, juoppoja tai serkkuja Leeni: On täällä ihan mukavia nää pojat, mutta ei siinä seurusteluu tuu. Tilda: No joo mut toisaalta siis ollaanhan me kavereita kaikkien meänki luokkalaisten kanssa, mut se on ihan eri asia. Leeni: Niin sitten kun esim. ruppeis seurustelemaan. Joo ei. Päivi: Onks ne jotenkin liian lapsellisia poikaystäviksi sitten? Leeni: Noo. Ehkä niitten kaa on liian pitkään ollut kaveri [osa tuttua jo päivähoidosta] Tilda: Niin, tuntee liian hyvin.
Lähtemisen imperatiivi Päivi: No ootko ajatellu et minne päin (kouluun ja töihin)? Ari: En. Luulisin että joutuu lähtee johonki kauas mutta saa nähä. Netta: No kyllä mie meinasin että jos mie nytten siirryn ysin jälkeen jonnekin opiskelee jonnekin kauemmas niin kyllä mie nyt ainakin viikonloput ja tälleen just meinaan olla kotona tai silleen että pääsee sielläkin olemaan ja niinku en mie nyt nää sitä ihan mahottomana ajatuksena että jos joskus opiskeluitten ja kaikkien jälkeen niinku tekee vaan mieli takas tänne ett en mie nää sitä mahottomaks ettenkö mie vois joskus asuukin Käpykylässä johonkin aikaa, se tietysti riippuu ihan että miten on lähteny menemään opiskelut ja kaikki tämmöset.
Sukupuolten järjestykset unelmissa Sara: Mie luulen että mie lähen täältä pois heti peruskoulun jälkeen (...) mie en ennää jaksa sitä että miun pittää lähtee aamulla aikasin ja että kaikki rullais samalla tavalla, mie haluun muuttaa ja nähä kaikkee muutakin elämää. (tyttö) Risto: En mie ite tykkää tommosesta isoista kaupungeista, muuten ku siellä vaan käydä. Jos mie saisin päättää, niin mie asuisin ehkä mieluummin tuolla [kotipaikalla] vaikka koko elämäni jos pitäs päättää. (poika)
Palvelujen teemaa? Nuoret itse eivät tiedosta yhteiskunnallisesti toiseutettua asemaansa (myöskään palveluihin oikeutettuina kuntalaisina): Päivi: Mitä palveluja toivoisit tänne Käpykylään? Jussi: No vois tänne flipperin tuoda.
Harrastusmahdollisuuksia? Toni: Siinä pelasi niin monta, eri-ikäsiä, sit se oli vähän silleen [...]. Omasta mielestä ehkä ite olisin pärjännyt ylemmässä sarjassa, niinku omassa sarjassa. Mut sitten kun [naapuritaajaman jääkiekkoseuralla] ei ollut joukkuetta niinku monelle, et me tehtiin yksi yhteinen joukkue. Et oisko se ollut se syy, minkä takia mie sitten lopetin sen. Niin se [lentopallossa]. Se on sama ku jääkiekossa. Niin siellä on, mie pelasin silloin vuotta nuoremmissa kanssa. Niinku siirty sitten vielä vuotta nuorempien, eli - 02:seen niin sinne on pitänyt kans se joku yli-ikä tämmönen juttu ehkä ois saanu just ja just. Mut tota ei sitten tullut lähettyä. Ja vaikka oisin päässyt niin en ehkä välttämättä ois lähtenyt, siellä oli niin pikkusta poikaa pelaamassa että.
Terveyspalveluja? eivät terveet tarvitse parantajaa Jan: Mutta se on siitä paska paikka kun siellä ei oo viikonloppuna mittään päivystystä...esim. piti sunnuntaina lähtee serkkuu käyttämään siellä mut sit muistin ett ei se ookkaan auki niin piti lähtee kolmen aikaan aamuyöstä kaupunkiin ajamaan. Päivi: Just...ja täältä on matkaa kaupunkiin? Jan: 70, vähän päälle.
Koulutusmahdollisuudet? Miia: No mul on tosi vieras ajatus lähtee minnekkään muualle [kuin lähikaupunkiin] koska mie en just matkustele kauheesti enkä käy missään ja silleen, että [kaupunki] on se tutuin paikka ja sit varmaan se vähän pelottais lähtee mihinkään vieraaseen kaupunkiin. Kepa: Kyllähän täältä liikkuu ne linja-autot mutta itteeni ärsyttää ehkä se et haluisin muuttaa pois jo täältä että kun tulee niin pitkiks päivät jos sä seittemältä jou ut lähtee jos kaheksalta alkaa koulu tai vähän ennemminkin ja sit ehkä jossain viien puol kuuen aikaan oon kotona. Onhan se varmasti, väsyttää illalla ja tälleen et jos asuis [kaupungissa] niin ois paljon helpompi. Iikku: En mie usko, että miun perheellä olisi ollut varraa [että olisi lähtenyt opiskelemaan kauas].
Nuorisotoimi? Niilo: Öö, mä en tiijä onks se enää toiminnassa, mut oli joo tota (nuorisotila), et se oli semmonen jossa nuoria kävi, se on tota se oli ekan tuolla ihan omassa talossaan, mut sit se vaihtu silleen et se oli tuolla kirjastossa, et mä en oo enää ihan varma et onks se viel siin kirjaston yläkerrassa, mut, nii. Mä en oo käyny kattoo et onks se enää toiminnassa. Karri: No jos on yökahvila niin sillon se on seittemästä onks se yht..eiku kahteentoista se mahtaa olla ja sitten kun on perjantaisin on semmonen ku olohuone niin se on onko se 15 21. Päivi: Ja sitten saat iskältä sitten kyydin, tulee hakemaan sit sen jälkeen? Karri: Niin tai sitten kaverin kyydillä sinne kaverin luokse asti ja iskä hakkee sieltä niin sit sen ei tarttee niin pitkästi hakkee.
Keskittämisen ongelmia: Virastoasioiden hoito! Mopokortin hankinta: teoriatunnit, ajokokeet, kortin hakemiset Toisen asteen oppilaitoksiin tutustuminen Kaupungissa suunnistamisen pelko ja jännitys Omatoimisen kulkemisen jännittäminen Nuorisotoimen leikkaukset! Ongelmat erityisesti ns. liitoskuntien reunoilla!
Urbaani nuorisokulttuuri kävi kylässä?
Kirjoituksiamme Armila, P., Halonen, T. & Käyhkö, M. (toim.) (2016) Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. Armila P. (2016) Ei-minkään tekemistä keskellä ei-mitään - vai miten se on? Teoksessa Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Armila, P. (tulossa) Kauas on pitkä matka. Tutkimuksen tekoa kylien liepeillä. Armila, P. (2016) Maaseudun nuoret ja liikunta: Pidot eivät parane kun väki vähenee. Liikunta ja tiede 4/2016, 37-40. Armila, P., Käyhkö, M. & Pöysä, V. (tulossa) Syrjäkylien pojat: Kaveruutta ja kilometrejä. Armila, P. & Käyhkö, M. (tulossa) Koulutusyhteiskunnan reunamerkintöjä. Syrjäseuduilla asuvat nuoret ja koulutukseen hakeutuminen. Käyhkö, M. (2016) Kotoa pois pakotetut? Syrjäseutujen nuorten toiselle asteelle siirtyminen ja koulutuksen alueellinen eriarvoisuus. Teoksessa: Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Käyhkö, M. (tulossa) Eletyksi tehty, poislähdettävä paikka. Syrjäseutu tyttöjen arkisen elämän raamina. Tuuva-Hongisto, S., Pöysä, V. & Armila, P. (2016) Syrjäkylien nuoret unohdetut kuntalaiset? Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksia 99.