Huntsman Pigments and Additives Oy, Pori PORIN EDUSTAN MERIALUEEN POHJAELÄIMISTÖ VUONNA Jussi Iso-Tuisku Julkaisunumero 768 ISSN

Huntsman Pigments and Additives Oy, Pori PORIN EDUSTAN MERIALUEEN POHJAELÄIMISTÖ VUONNA 216 Jussi Iso-Tuisku 216 Julkaisunumero 768 ISSN 781-8645

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 1.1 TARKKAILUALUE... 1 1.2 KUORMITUS JA VEDENLAATU... 3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 3. TULOKSET... 5 3.1 POHJA... 5 3.2 TAKSONILUKU, TIHEYS JA BIOMASSA... 5 3.3 LAJISTO... 6 3.4 LIEJUSIMPUKKAPOPULAATIODEN TILA... 6 3.4.1. LIEJUSIMPUKOIDEN KUOREN RUOSTEISUUS... 8 3.4.2. LIEJUSIMPUKOIDEN KUOREN KULUNEISUUUS... 9 3.5 EKOLOGINEN LUOKKA BBI-INDEKSIN PERUSTEELLA... 11 4. PÄÄTELMÄT JA YHTEENVETO... 11 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. tutkimusalueen liejusimpukoiden kokojakaumat vuonna 216 Liite 2 tutkimusalueen näyteasemakohtaiset pohjaeläinkannanvaihtelut vuosina 1987 216 Liite 3. tutkimusalueen näyteasemakohtaiset pohjaeläintiheydet, -eläinbiomassat ja taksoniluvut 216 Liite 4. raportissa käytetyt indeksit

Kalaosasto/JIT 8.12.216 Julkaisunumero 768 PORIN EDUSTAN MERIALUEEN POHJAELÄIMISTÖ VUONNA 216 1. JOHDANTO Huntsman Pigments and Additives Oy:n (aiemmin Sachtleben Pigments Oy) tehtaat ovat vuodesta 1961 lähtien laskeneet jätevettä mereen Porin Karhuluodon edustalle. Näiden jätevesien vaikutuksia pohjaeläimistöön on tutkittu vuodesta 1975 lähtien aluksi vesihallituksen ja vuodesta 1981 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta. Vuosina 1985 26 näytteitä otettiin kolmen vuoden välein noin 6 asemalta. Välivuosina näytteet otettiin aluksi 1 asemalta ja vuodesta 21 alkaen viideltä asemalta. Uusi tarkkailuohjelma otettiin käyttöön vuonna 29, jolloin Pyhämaan vertailuasemat sekä Luvian saariston ja ulkomeren näyteasemat jäivät pois ja muutoinkin asemien tiheys harveni niin, että laajan kierroksen näyteasemien lukumäärä väheni 6:sta kuuteentoista. Viisi vuosittaisen tarkkailun intensiiviasemaa pidettiin ennallaan (Kuva 1.). Vuoden 214 tutkimuksessa tehtiin 5 näyteaseman suppea kierros (julkaisu 731). Edellinen raportti käsitteli vuoden 215 (julkaisu 755) laajan kierroksen 16 näyteaseman näytteenoton tuloksia. Tässä raportissa esitetään pohjaeläintarkkailun tulokset vuodelta 216, jolloin näytteet otettiin viideltä vuosittain seurattavalta näyteasemalta (Kuva 2.). 1.1 TARKKAILUALUE Nykyinen tarkkailualue ulottuu Säpin eteläpuolelta Merikarvialle ja noin 15 km Karhuluodosta länteen. Tehtaan prosessijätevedet johdetaan Karhuluodon edustan merialueelle. Jätevedet johdetaan noin 1,5 km:n etäisyydelle Karhuluodosta länteen. Purkualueella on syvyyttä noin 7 metriä. Vuoteen 22 asti purkuputki oli 4,5 km pitkä ja purkualueen syvyys oli 16 17 metriä. Meren pohja syvenee Karhuluodon edustalla loivasti ja varsin tasaisesti ulkomerelle päin. Purkuputken ympäristössä pohja on suurimmaksi osaksi hiesua. Kokemäenjoen makea vesi leviää merialueelle toisaalta Ahlaisten saariston kautta pohjoiseen ja toisaalta Reposaaren sekä Mäntyluodon välisestä Kallon aukosta, mistä se kääntyy pääosin Kaijakarin ja Reposaaren välistä pohjoiseen, harvemmin etelään (Kuvat 1. & 2.). www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere

2 Oura 241 Merikarvia 247 Enskeri 233 26 Reposaari 13 19 68 52 49 46 5 31 36 Karhuluoto Kokemäenjoki 8 99 Preiviikinlahti Säppi 75 Pori 1 km Luvia Kuva 1. Porin edustan merialueen pohjaeläintarkkailun näyteasemat vuonna 216. Vihreäksi merkityiltä näyteasemilta otetaan näytteet joka vuosi, muista joka kolmas vuosi. Pohjakartta MML 215.

Pihlav 3 13 Reposaari 68 52 31 Mäntyluoto Karhuluoto Preiviikinlahti 2 4 kilometriä 8 Kuva 2. Porin edustan merialueen näyteasemat vuonna 216. Pohjakartta MML 215. 1.2 KUORMITUS JA VEDENLAATU Titaanidioksiditehtaiden tuotanto alkoi keväällä 1961. Tehtaiden prosessiveden pääkomponentit ovat olleet rikkihappo ja rautasulfaatti, joiden lisäksi jätevesi on sisältänyt titaanidioksidia ja erilaisia metalliyhdisteitä. Vuoden 1997 lopulla otettiin käyttöön prosessijätevesien käsittelylaitos (neutralointi), mikä merkitsi rikkihappokuormituksen loppumista. Rauta saostuu prosessissa lähes täysin. Vuonna 1998 loppui myös muu metallikuormitus pääosin kokonaan. Jätevedessä on lähinnä mangaania. Jätevesimäärä ja pääkomponenttien kuormitus vuodesta 1971 alkaen on esitetty taulukossa 1. Tehtaan jäähdytysvedet johdetaan selkeytysaltaan kautta Pihlavanlahdelle Kokemäenjoen suistoalueelle.

4 Taulukko 1. Tehtaan jätevesimäärä ja pääkomponenttien kuormituksen kehitys vuosina 1971 215. Jätevesien välittömällä purkualueella ei ole todettu viime vuosina sellaisia merkittäviä veden laadun muutoksia, jotka olisivat kytkettävissä jätevesikuormitukseen. Rautapitoisuudet vaihtelevat ensisijaisesti Kokemäenjoen vaikutusten mukaan. Osaltaan rautapitoisuuksiin voivat varsinkin pohjanläheisen veden osalta vaikuttaa myös Selkämeren syvännealueelta tulevat virtaukset. Rautapitoisuuksien lasku on jatkunut viime vuosiin saakka. Rautapitoisuuden ohella jokivedet aiheuttavat pintaveden samentumista ja vaikuttavat myös ravinnepitoisuuksiin. Jokivesien vaikutus näkyy Porin edustan merialueella Reposaaren eteläpuolellakin Kallon aukosta tulevien vesien vaikutuksen seurauksena. Merkittäviä jätevesivaikutuksia ei ollut havaittavissa eikä purkuputken lyhentäminen ole vaikuttanut uuden purkupaikan veden laatuun merkittävästi. Tilanne on parantunut jätevesien purkualueella merkittävästi vuoden 1997 jälkeen. 198-luvulla esiintyi vielä heikosti laimentunutta jätevettä pohjalla purkupaikan edustalla. Tässä vedessä mitattiin alhaisia ph-arvoja ja huomattavan korkeita rautapitoisuuksia. 199-luvulla matalia ph-arvoja ei ole enää todettu. Vuosina 1998 214, jolloin rautakuormitus on käytännöllisesti katsoen loppunut, rautapitoisuus on laskenut lähes normaalille tasolle. Pitoisuusmaksimit esiintyvät jokiveden leimaamassa pintavedessä tai syvillä vesialuilla Selkämeren puolella. Myös rehevyys vaihtelee jokivesien tuomien ravinteiden mukaan. Reposaaren lähivesillä rehevyys oli muuta ympäröivää aluetta voimakkaampaa alueen kuuluessa vielä lievästi reheviin vesiin. Tehtaan vähäisellä fosforikuormituksella ei ole vaikutusta merialueen rehevyyteen edes paikallisesti.

5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Pohjaeläinnäytteet otettiin ja käsiteltiin standardia SFS 576 ja vesi- ja ympäristöhallituksen ohjeita, soveltaen. Näytteet otettiin 24.5.216 van Veen noutimella, jonka pohjapinta-ala on 1153 cm 2. Kultakin näyteasemalta otettiin kolme nostoa, jotka käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin,5 mm:n seulalla ja seulos säilöttiin 7 % alkoholiin. Pohjaeläimet poimittiin ja punnittiin myöhemmin laboratoriossa. Poiminta suoritettiin valkealta alustalta hyvässä valaistuksessa suurennuslamppua apuna käyttäen. Märkämassa punnittiin SFS-standardin 576 mukaan. Simpukat punnittiin avaamattomina. Määritys pyrittiin ulottamaan lajitasoon asti, ja tulokset ilmoitetaan tiheyksinä ja biomassoina neliömetriä kohti. Liejusimpukoista (Macoma baltica) mitattiin kuoren pituus,1 mm:n tarkkuudella sekä arvioitiin kuoren rautapitoisuus ja kuluneisuus Häkkilän ym. 1978 ohjeiden mukaan. Kullekin asemalle laskettiin Suomen ympäristökeskuksen yhdessä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa kehittämä rannikkovesien ekologista tilaa kuvaava luokitteluindeksi BBI (Brackish water Benthic Index) (Taulukko 2. & Liite 4.). Pohjaeläinnäytteet haettiin Reposaaren meripelastusseuran aluksella, kapteenina Timo Uusilehto. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä työhön osallistuivat sertifioitu näytteenottaja, iktyonomi Pekka Westerling (näytteenotto, poiminta, punnitus, liejusimpukoiden mittaus sekä kuluneisuuden ja ruosteisuuden arviointi) ja hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku (näytteenotto, pohjaeläinmääritys, aineiston analysointi ja raportointi). 3. TULOKSET 3.1 POHJA Näyteasemien syvyydet ja pohjanlaatu olivat vuonna 216 seuraavat: osa-alue asema POHJE-tunnus koordinaatit (ETRS-TM35FIN) syvyys pohja Purkualue 31 1994 6838549 25219 1 m siltti ja hiesu Purkualue 52 1999 684488 199571 24 m siltti, hiesu ja lieju Reposaaren edusta 13 1989 6843567 199571 29 m pinnassa hiesulieju, alla musta lieju Purkualueen länsipuoli 68 1479 6839758 191914 36 m siltti, hiesu ja lieju Säpin pohjoispuoli 8 8 683192 198321 26 m hiesulieju tai sorahiekka, vaalea lieju/savi 3.2 TAKSONILUKU, TIHEYS JA BIOMASSA Pohjaeläimistön taksoniluku vaihteli eri asemilla välillä 5 9, tiheys välillä 286 187 yks/m 2 ja biomassa välillä 9,7 128, g/m 2. Korkein taksoniluku mitattiin näyteasemalla 13, jossa havaittiin myös korkein biomassa. Liejusimpukat muodostivat kaikilla asemilla suurimman osan biomassasta, kuten aikaisemmillakin tutkimuskerroilla. Suurin tiheys havaittiin purkuputken läheisellä näyteasemalla 13, jossa kokonaistiheyttä nosti liejusimpukoiden runsaan esiintymisen lisäksi valkokatkojen suuri määrä. Monisukasmadoista (Polychaeta) amerikansukasmadot esiintyivät runsaana koko tutkimusalueella. Siltti- ja liejupohjia suosiva vaatelias makkaramato (Halicryptus spinolosus) esiintyi purkualueen asemilla 52 ja 13. Laji esiintyi purkualueella vuonna 211 ensimmäistä kertaa koko seurannan aikana,

6 jonka jälkeen se on kuulunut alueen vakilajistoon. Purkualueen ulkopuolella makkaramato on ollut harvalukuisena vakituinen jo usean vuoden ajan. Vuonna 216 valkokatkoja (Monoporeia affinis) havaittiin runsaasti koko tutkimusalueella. (Liite 3.). 3.3 LAJISTO Tarkkailualueen tyypillisimpiä pohjaeläimiä ovat liejusimpukka, amerikansukasmato ja valkokatka, kilkki sekä harvana esiintyvä makkaramato. Usein tavattuja ovat liejukatka (Corophium volutator) ja hietakatka (Bathyporeia pilosa) sekä harvasukasmadot (Oligochaeta). Vuonna 216 liejukatkaa havaittiin ainoastaan yksittäin purkualueella, näyteasemilla 31 ja 13. Hietakatkoja ei havaittu. Lajin esiintyminen painottuu rantavyöhykkeisiin (Liite 3.). 3.4 LIEJUSIMPUKKAPOPULAATIODEN TILA Liejusimpukkapopulaatiot luokiteltiin aiempien vuosien tapaan seuraavasti: Tasapainoinen, uusiutuva populaatio: Vähenevä populaatio: pienten simpukoiden (< 5 mm) osuus yksilömäärästä yli 5 % pienten simpukoiden (< 5 mm) osuus yksilömäärästä alle 25 % Näyteasemien liejusimpukoiden kokojakaumat on esitetty liitteessä 1. Vuonna 216 liejusimpukkapopulaatiot olivat uusiutuvia ainoastaan näyteasemilla 31 ja 68. Kokojakauman perusteella populaatiot olivat väheneviä asemilla 52, 13 ja 8. Vuosia 214 ja 216 lukuun ottamatta liejusimpukkapopulaatiot ovat olleet uusiutuvia lukuun ottamatta Säpin pohjoispuolta, näyteasemaa 8 (Kuva 3. & Liite 1.).

7 asema 31 52 13 68 8 1975 1982 1985 1987 1988 1989 199 = tasapainoinen uusiutuva populaatio 1991 1992 = vähenevä populaatio 1993 1994 = ei simpukoita 1995 1996 = ei riittävästi simpukoita 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kuva 3. Liejusimpukkapopulaatioiden tila vuosina 1975, 1982 ja 1985 sekä 1987 216 viidellä vuosittain seurattavalla asemalla.

8 3.4.1. LIEJUSIMPUKOIDEN KUOREN RUOSTEISUUS Liejusimpukat luokiteltiin kuoren pintaan kerääntyneen rautasakan perusteella neljään luokkaan (kuva 4): 1. aste: ei selvää rautasakkaa kuoren pinnalla, vähäistä punaruskeata väriä. 2. aste: rautasakkaa kerääntynyt ainoastaan kuoren toiseen reunaan kapealle alueelle, punaruskeata väriä myös muualla kuoressa 3 aste: rautasakka peittää noin ¼ kuoren leveydestä, sakkaa usein myös jo kuoren yläreunassa sekä viiruina kuoren keskiosissa 4. aste: kuoren pinta-alasta noin puolet rautasakan peitossa, sakkaa kuoren kaikissa reunoissa ja intensiivinen punaruskea väri peittää melkein koko kuoren. Kuva 4. Liejusimpukoiden (Macoma baltica) luokitus kuoren pintaan kerääntyneen rautasakan perusteella (Häkkilä 1978). Simpukoiden kuorissa esiintyvä rautaväritys johtunee pääosin sedimenteissä ja vedessä liuenneina olevien rautayhdisteiden saostumisesta kuoren pintaan. Pohjan läheinen vesikerros ja pohjasedimentit sisältävät aina jonkin verran rautaa, joten simpukankuorissa saattaa esiintyä rautasaostumia luonnontilaisillakin alueilla. Vuonna 216 simpukoiden kuoren ruosteisuutta ei juurikaan havaittu. Ruosteisuudeltaan 1. asteen liejusimpukat olivat vallitsevia kaikilla näyteasemilla. Näyteasemalla 13 on 29 212 havaittu merkittävää ruosteisuutta liejusimpukoissa. Vuonna 216 ruosteisuutta näyteasemalla 13 ei ollut. Kuoren ruosteisuus väheni selvästi 198- ja 199-lukujen vaihteessa. Vuoden 199 jälkeen merkittävää kuoren ruosteisuutta on havaittu ainoastaan Reposaaren edustalla näyteasemalla 13 ja vuonna 213 Säpin pohjoispuolella näyteasemalla 8 (Kuva 5.).

9 asema 31 52 13 68 8 1975 1985 1987 1988 1989 = 1. aste 199 1991 = 2. aste 1992 1993 = 3. aste 1994 1995 = 4. aste 1996 1997 = ei simpukoita 1998 1999 = ei riittävästi simpukoita 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kuva 5. Liejusimpukan kuoren ruosteisuus vuosina 1975 ja 1985 sekä 1987 216 viidellä vuosittain seurattavalla asemalla. Näyteasemalle on merkitty ns. tyyppiarvo (moodi) eli se ruosteisuuden luokka, johon useimmat simpukat kuuluivat. 3.4.2. LIEJUSIMPUKOIDEN KUOREN KULUNEISUUUS Liejusimpukat luokiteltiin kuoren kuluneisuuden perusteella kolmeen ryhmään: 1. aste: kuoressa ei ole havaittavissa merkkejä pinnan rikkoutumisesta tai se on vain hyvin vähäistä

1 2. aste: kuoren pinta vanhimmasta osasta tai paikoin muualtakin selvästi rikkonainen 3. aste: kuori syöpynyt usean neliömillimetrin alueelta, usein lähes puhki Vuonna 216 liejusimpukoissa havaittiin 3. asteen kuluneisuutta ja syöpymää näyteasemilla 52 ja 8. Liejusimpukan kuoren kuluneisuus väheni selvästi 199-luvun alussa, mutta sen jälkeen kehitys on ollut hidasta tai olematonta. Säpin pohjoispuolen asemalla 8 liejusimpukoissa on havaittu 2- luvulla 1 tutkimuskertana 3. asteen syöpymää ja populaatiot ovat olleet yleisesti väheneviä. Näin oli myös vuonna 216 (Kuvat 3. & 6). asema 31 52 13 68 8 1975 1985 1987 1988 = 1. aste: ei juurikaan 1989 merkkejä kuoren rikkoutumisesta 199 1991 = 2. aste: kuoren pinta 1992 selvästi rikkonainen 1993 1994 = 3. aste: kuori syöpynyt 1995 usean neliömillimetrin alueelta 1996 1997 = ei simpukoita 1998 1999 = ei riittävästi simpukoita 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kuva 6. Liejusimpukan kuoren kuluneisuus vuosina 1975 ja 1985 sekä 1987 216 viidellä vuosittain seurattavalla asemalla. Näyteasemalle on merkitty ns. tyyppiarvo (moodi) eli se kuluneisuuden luokka, johon useimmat simpukat kuuluivat.

11 3.5 EKOLOGINEN LUOKKA BBI-INDEKSIN PERUSTEELLA Samoin kuin vuonna 215 tutkimusalueen pohjat luokiteltiin vuonna 216 yleisesti hyvään ekologiseen luokkaan sillä erotuksella, että näyteasemat 13, 31 ja 68 luokiteltiin erinomaiseen ekologiseen luokkaan. Porin edustan merialueen pohjat ovat olleen 2-luvulla hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa eikä kuormitusvaikutuksia ole BBI-indeksin perusteella havaittavissa (Taulukko 2.). Taulukko 2. Tutkimusalueen ekologista tilaa kuvaava rannikkovesien luokitteluindeksi BBI (Brackish water Benthic Index) vuonna 216. Ekologisen tilan indeksiluokat ovat E=erinomainen, H=hyvä, T=tyydyttävä, V=välttävä, Hu=huono. 216 Huntsman Oy Näyteasema 31 purkualue 52 purkualue 13 Reposaaren edusta 68 purkualueen länsipuoli 8 Säpin pohjoispuoli Pohjaeläimet Pvm 24.5.216 24.5.216 24.5.216 24.5.216 24.5.216 AB_tot 376 152 247 161 99 S 5 6 9 5 5 H' 1,16 1,83 1,99 1,62 1,88 H'_max 2,35 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 5,6 11,2 11,2 11,2 11,2 BQI 8,4 6,2 7, 8,2 3,8 BBI Vertailuarvo,75,66,66,66,66 BBI,9,58,66,61,48 BBI-ELS 1,2,88 1,92,73 BBI Luokka E H E E H BBI-ELS Luokka E H E E H 4. PÄÄTELMÄT JA YHTEENVETO Tehtaan rikkihappo- ja rautakuormituksen loputtua vuonna 1998 vedenlaatu on selvästi parantunut. Pohjan laadussa on tapahtunut selvää paranemista, mikä näkyy sekä herkkien pohjaeläinlajien palautumisena alueelle että pohjaeläinyhteisön monipuolistumisena. Lisäksi alueen pohjan tekstuuri on muuttunut aikaisemmasta niin, että titaanioksidisakkaa ja ilmeniittiä ei enää juurikaan esiinny. Pohjasedimentti on kuitenkin vielä paikoin ruosteenpunaista purkuputken ympäristössä. Vuonna 216 liejusimpukkapopulaatiot olivat uusiutuvia ainoastaan näyteasemilla 31 ja 68. Muualla tutkimusalueella (52, 13, 8) populaatiot olivat väheneviä. Liejusimpukoiden kuoren merkittävää ruosteisuutta ei havaittu lainkaan vuonna 216. Merkittävää 3. asteen kuoren kuluneisuutta havaittiin näyteasemilla 52 ja 8. Pohjat ovat pohjaeläinyhteisön perusteella vakaassa tilassa ja tutkimusalueen ekologinen luokka on hyvä, paikoin jopa erinomainen. Eroa kuormitusalueen ja vertailualueiden pohjan laatujen välillä ei ole, joten suoria kuormituksen vaikutuksia Porin edustan pohjaeläimistöön ei ole osoitettavissa. Vaihtelut Porin edustan merialueen pohjaeläimistössä selittyvät pitkälti normaalilla luontaisella vaihtelulla, sillä alueen pohjat ovat tekstuuriltaan vaihtelevia ja alueella on merivirtauksia.

12 KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: FM, hydrobiologi Jussi Iso-Tuisku Hyväksynyt: osastonjohtaja JAKELU Jakelu postitse Olli Piiroinen Huntsman Pigments and Additives Oy/Katriina Heikkilä Porin kaupunki, ympäristövirasto Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus/reposaari Satakunnan kalatalouskeskus Lounais-Suomen aluehallintovirasto Suomen ympäristökeskus, Kirjasto Porin kaupungin kirjasto/satakunnan maakuntakirjasto Helsingin yliopiston kirjasto/vapaakappaletoimisto 6 kpl Varsinais-Suomen ELY-keskus/Kirjaamo Jakelu sähköpostitse Varsinais-Suomen ELY-keskus/ asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/ heli.perttula@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/ kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Huntsman Pigments and Additives Oy/ katriina_heikkila@huntsman.com Porin Satama OY/ juha-pekka.tall@portofpori.fi

13 VIITTEET Häkkilä, K., Hiltunen, P. ja Mölsä, H. 1978: Vuorikemian titaanioksiditehtaiden jätevesien vaikutuksista Porin edustan merialueen pohjaeläimistöön. Vesihallituksen tiedostus nro 144. 1-132 s. Iso-Tuisku, J 212.: Sachtleben Pigments Oy. Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuonna 211. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 654. Iso-Tuisku, J 213.: Sachtleben Pigments Oy. Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuonna 212. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 687. Iso-Tuisku, J 214.: Sachtleben Pigments Oy. Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuonna 213. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 718. Iso-Tuisku, J 215.: Sachtleben Pigments Oy. Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuonna 214. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 731. Iso-Tuisku, J 216.: Huntsman Pigments and Additives Oy. Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuonna 215. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 755 Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. ja Heikkinen, M. 21: Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläimistöseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. 3 s. + liitteet. Leppäkoski, E. 1975: Assesment of degree of pollution on the basis of macrozoobenthos in marine and brackish-water environnments. Acta Academiae Åboensis, Ser. B, Vol. 35 nr 2. 9 s. + liite. Mäkelä, A. ym. 1992: Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. VYH julk. sarja B 1, 69 s. +liitteet. Perälä, H. 211: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna 211. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 681, +liitteet. Alajoki, H. 214: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuosina 211 ja 213. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 75, +liitteet. Alajoki, H. 215: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuosina 214. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 733, +liitteet. Alajoki, H. 215: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuosina 215. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 757, +liitteet. SFS 576 1989: Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Suomen standardoimisliitto SFS ry., 7 s.

14 LIITE 1. Porin edustan liejusimpukoiden näyteasemakohtaiset kokojakaumat vuonna 216. yksilömäärä 48 46 44 42 4 38 36 34 32 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 n=139 liejusimpukoiden kokojakauma 216, näyteasema 31 11 n=68 liejusimpukoiden kokojakauma 216, näyteasema 52 1 9 8 7 yksilömäärä 6 5 4 3 2 1

15 yksilömäärä 28 27 26 25 24 23 22 21 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 n=13 liejusimpukoiden kokojakauma 216, näyteasema 13 14 13 n=2 liejusimpukoiden kokojakauma 216, näyteasema 68 12 11 1 9 yksilömäärä 8 7 6 5 4 3 2 1

16 12 n=56 liejusimpukoiden kokojakauma 216, näyteasema 8 11 1 9 8 yksilömäärä 7 6 5 4 3 2 1

17 LIITE 2. Pohjaeläinkantojen vaihtelu (yks/m 2 ) Porin edustan merialueen viidellä näyteasemalla vuosina 1987 216. yks/m 2 Näyteasema 31 1 m 1 9 8 7 liejusimpukka amerikansukasmato harvasukasmadot valkokatka hietakatka 6 5 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 yks/m 2 Näyteasema 31 1 m 1 9 8 jäännemassiainen kilkki liejukatka 7 6 5 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16

18 yks/m 2 Näyteasema 52 24 m 1 9 liejusimpukka valkokatka 8 7 6 5 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 yks/m 2 Näyteasema 52 24 m 21 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 makkaramato amerikansukasmato harvasukasmadot jäännemassiainen kilkki 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16

19 yks/m 2 Näyteasema 13 29 m 1 9 8 7 liejusimpukka amerikansukasmato harvasukasmadot valkokatka 6 5 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 yks/m 2 Näyteasema 13 29 m 1 9 8 makkaramato kilkki liejukatka 7 6 5 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16

2 yks/m 2 Näyteasema 68 36 m 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 liejusimpukka valkokatka 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 yks/m 2 Näyteasema 68 36 m 4 35 3 makkaramato amerikansukasmato harvasukasmadot jäännemassiainen kilkki 25 2 15 1 5 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16

21 yks/m 2 Näyteasema 8 26 m 7 6 5 liejusimpukka harvasukasmadot valkokatka liejukatka 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 yks/m 2 Näyteasema 8 26 m 4 35 3 25 makkaramato amerikansukasmato harvasukasmadot jäännemassiainen kilkki 94 yks/m² 2 15 1 5 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16

22 LIITE 3. Liitetaulukot. Porin edustan merialueen pohjaeläimistön näyteasemakohtaiset tiheydet (yks/m²) ja biomassat (g/m²) sekä taksoniluvut vuonna 216. Yksilömäärä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Pöyhintäaika [s] Pöyhintämatka [m] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² PRIAPULA Halicryptus spinulosus 1 1,7 2,89 5,1 1 4 2 16 6,5 46,26 36,11 ANNELIDA POLYCHAETA Marenzelleria 1 2 3,8 8,67 8,67 1 4 6 11 7,2 31,8 21,83 14 13 12 39 15,8 112,75 8,67 7 6 6 19 11,8 54,93 5,1 2 8 3 13 13,1 37,58 27,88 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 7 9 9 25 16,4 72,28 1,1 4 5 6 15 6,1 43,37 8,67 6 8 9 23 14,3 66,49 13,25 6 9 1 25 25,3 72,28 18,5 MOLLUSCA BIVALVIA Macoma baltica 48 43 6 151 4,2 436,54 75,78 34 18 18 7 46,1 22,37 8,12 54 46 34 134 54,3 387,4 87,31 6 11 3 2 12,4 57,82 35,5 11 14 24 49 49,5 141,66 59,4 ARTHROPODA CRUSTACEA Mysis relicta 2 2,8 5,78 1,1 Saduria entomon 3 1 2 6 1,6 17,35 8,67 1 1,7 2,89 5,1 1 1 2,8 5,78 5,1 1 1,6 2,89 5,1 1 2 3 6 6,1 17,35 8,67 Corophium volutator 1 1,3 2,89 5,1 1 1,4 2,89 5,1 Monoporeia affinis 8 78 57 215 57,2 621,57 11,5 14 13 17 44 28,9 127,2 18,5 12 12 13 37 15 16,97 5,1 1 67 21 98 6,9 283,32 262,25 6 6 6,1 17,35 3,4 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomidae 1 1,4 2,89 5,1 Summa 131 124 121 376 1 187,2 44,51 57 44 51 152 1 439,43 56,43 95 81 71 247 1 714,8 14,56 29 92 4 161 1 465,45 291,85 2 33 46 99 1 286,21 112,75 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) Pori 96.31 meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 31 24.5.216 1 1153,5 3 Pori 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 5 6 52 24.5.216 24 1153,5 3 Pori 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 9 13 24.5.216 29 1153,5 3 Pori 96.32 avomeri profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 5 68 24.5.216 36 1153,5 3 Luvia 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 5 8 24.5.216 26 1153,5 3

23 Märkäpaino Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Pöyhintäaika [s] Pöyhintämatka [m] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pori 96.31 meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 31 24.5.216 1 1153,5 Pori 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen,5 3 3,5,5 3 3 3 Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² PRIAPULA PRIAPULA,4,4,11,2,474,52,21,546 1,2 1,58 2,199 ANNELIDA POLYCHAETA POLYCHAETA,3,6,9,1,27,26,2,15,35,52,1,151,147,567,143,162,873 2 2,522 2,76,56,3,87,173 5,2,5,246,5,35,24,64,2,185,131 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA,5,19,21,45,1,131,76,7,16,16,39,1,114,47,1,14,33,58 1,7,167,18,6,42,38,86,3,247,17 MOLLUSCA BIVALVIA BIVALVIA 1,48 3,411 1,614 6,55 78,2 18,85 9,352 19,59 6,734 9,61 35,926 99,5 13,863 58,537 21,946 12,68 7,833 42,387 95,7 122,54 62,26 1,122 1,25,441 2,813 84 8,132 3,771 4,712 6,417 13,86 24,993 87,6 72,256 42,21 ARTHROPODA CRUSTACEA CRUSTACEA,246,162,156,563 6,8 1,628,436,36,37,18,91,3,262,91,154,84,72,39,7,894,388,87,156,59,31 9,87,432,3,3,1,87,15 ISOPODA,62,2,637 1,241 14,9 3,587 3,95,2,2,7,12,118,12,13,3,376,563,3,3,1,8,14,3 3,278,76 3,357 11,8 9,74 16,22 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomidae,1,2 Summa 2,328 3,578 2,412 8,318 1 24,47 6,62 19,64 6,85 9,678 36,121 1 14,425 58,47 23,267 12,93 8,115 44,285 1 128,27 67,17 1,274 1,45,623 3,348 1 9,678 3,779 4,726 9,772 14,3 28,53 1 82,479 4,41 Lajiluku (kehitysvaiheet omina lajeina) 4 6 7 5 5 52 24.5.216 24 1153 Pori 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 13 24.5.216 29 1153,5 Pori 96.32 avomeri profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 68 24.5.216 36 1153 Luvia 96.31 meri ulkos profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja Kvantitatiivinen VanVeen 8 24.5.216 26 1153

24 Näyteasemakohtaiset taksoniluvut (1975 216) ja biomassat (1987 216) Porin edustan viidellä näyteasemalla. lajia 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tutkimusalueen taksoniluvut 1975-216 31 52 13 68 8 g/m² Tutkimusalueen pohjaeläinbiomassat 1987-216 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 31 52 13 68 8 ka. 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216

25 LIITE 4. Raportissa vuonna 216 käytetyt indeksit. BBI -indeksi (Brackish water Benthic Index) on kehitetty kuvaamaan erityisesti rannikon pehmeiden pohjien tilaa. Indeksin oletuksena on, että lajien monimuotoisuus pienenee ympäristöstressin kasvaessa. Indeksi on sovitettu Itämeren olosuhteisiin, siinä otetaan huomioon Itämeren luonnostaan alhainen pohjaeläin-diversiteetti ja syvyyden vaikutus lajistoon. Aineistosta laskettiin pohjaeläinyhteisön monimuotoisuutta kuvaava Shannon & Wienerin diversiteetti-indeksi (H'): H' = - p i S i = 1 ln p i missä S on lajimäärä ja p i on lajin i yksilömäärän osuus kokonaisyksilömäärästä. Indeksi huomioi sekä lajimäärän että runsausjakauman.