sosiaalialan riippumaton ammattilehti 2 2009 Ikääntyville maahanmuuttajille omakielistä toimintaa Turussa tutkittiin: Diakoniatyö täydentää sosiaalityötä Nurmijärvellä ristikkäisjäsenyyksiä lautakunnissa Asiakkaana monikkoperhe Edellinen lama horjutti vakaata lapsi- ja perhepolitiikkaa miten käy nyt? Avoimesti yhdessä asiakkaan kanssa
Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalihuollon Huoltaja-säätiö vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Alpo Komminaho, puheenjohtaja Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja Marja Heikkilä Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 97. vuosikerta. Ilmestyy vuonna 2009 12 kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Toinen linja 14, 00530 Helsinki puhelinvaihde 09 771 2510 faksi 09 771 2209 sähköposti: toimisto@sosiaaliturva.fi vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) 771 2188 erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) 771 2189 lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Heikki Pälviä Huoltaja-säätiö Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) 771 2510 faksi (09) 771 2209 toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat 2009 58 euroa/12 kk 53 euroa kestotilaus/12 kk 28 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus/12 kk Irtonumerot 5,50 euroa/kappale yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % myytävänä toimituksessa Mediakortti osoitteessa www.sosiaaliturva.fi/ilmoitukset Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-6565 2 Sosiaaliturva 2/09 3 pääkirjoitus Sata-komitealta ryhditön esitys Veli-Matti Ritakallio 4 5 ajankohtaiset sosiaaliturvan uudistus, sosiaalialan vuoden valopilkku -äänestys luottamusmies vastaa 6 7 lainaja palaute Raha-asioista vaietaan kaikilla kotimaisilla kielillä Juha Neuvonen Suoriutumisen kulttuurissa ongelmia peitellään viimeiseen saakka Juha Jokinen uutisia lyhyesti 8 15 Kärkiteema Avoimesti yhdessä asiakkaan kanssa Erja Saarinen Vertaistuen ja ammatillisen avun yhteistyöstä lääkettä uuteen pahoinvointiin Helena Palojärvi Sosiaalityön asialista asiakkailta Erja Saarinen Kahden kimppa Asta Niskala Sosiaaliturvan toimitusneuvosto 2009 2010: l Inkeri Aalto l Petri Kinnunen l Leena Kivimäki l Marjut Lindberg l Päivi Nurmi l Ari Suominen 2/09 16 18 näkökulma kolumni jos minulta kysytään lukijalta pinnan alta 19 diakoniatyö Turussa sosiaalityöntekijät näkevät diakoniatyön sosiaalityötä täydentävänä työnä Katja Suominen 20 21 maahanmuuttajat Ikääntyvät maahanmuuttajat kaipaavat toimintaa ja neuvontaa omalla kielellä Riitta Kittilä 22 23 juristin nurkkaus Lastensuojelulainmukaisen väliaikaismääräyksen hakeminen hallinto-oikeudelta Tapio Räty 24 kirjat 25 tuotteet Liiansuuria harppauksia Katariina Välikangas 26 27 oma ura seuraavassa numerossa 3/09 Kärkiteemana vauvaperhetyö
Pääkirjoitus 17. helmikuuta 2009 Sata-komitealta ryhditön esitys Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta luonnosteleva Sata-komitea on julkistanut esityksensä peruslinjaukset. Komitealta on odotettu paljon kuten presidentti Obamalta konsanaan. Itse olen luonteeltani pessimisti, joten en esitykseltä suuria odottanut, mutta siitä huolimatta sen lukeminen oli masentava kokemus. Optimistisemmin asioihin suhtautuville pettymys on ollut varmasti vielä suurempi. Koko raportti on ryhditön. Ikään kuin tahtotila ei olisi ollut kohdallaan. Raportti ei lähde liikkeelle huolellisesta käsitteiden määrittelystä ja lähtötilanteen analyysistä. Järjestelmän nykyisiä ongelmia ei identifioida eikä erilaisia toimenpidevaihtoehtoja vertailla analyyttisesti punniten. Kannessa Asiakaslähtöisyys on pitkään ollut muotia puheissa ja teksteissä, mutta miten se elää käytännössä? Tom Arnkil ja Asta Niskala kannustavat avoimeen yhdessä työskentelyyn asiakkaan kanssa. Vertaisryhmien tukeminen on yksi tapa toimia asiakaslähtöisesti. Englannissa asiakkaiden osallisuudella on pitkä historia. sivut 8 15 kuva: Heikki Pälviä Komitean tehtävänä oli valtioneuvoston toimeksiannosta laatia ehdotus sosiaaliturvan kokonaisuudistukseksi niin, että työn kannustavuus paranee, köyhyys vähentyy ja perusturva riittää kaikissa elämäntilanteissa. Kahden jälkimmäisen tavoitteen osalta esitys ei tarjoa juuri aineksia tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi en lähde esityksen yksityiskohtia ruotimaan. Uskooko komitea todella, että sen toimenpide-esityksillä tavoitteet toteutuvat: köyhyys vähenee ja perusturvan taso tulee riittäväksi? Itse olen tästä täysin eri mieltä. Tavoitteen toteutuminen edellyttäisi syyperusteisen perusturvan oleellista korottamista. Sitä ei esitetä. Perusturvan yksi keskeinen ongelma on pitkään ja lisääntyvästi ollut se, että syyperusteisen sosiaaliturvan vähimmäisetuuksien taso yhdessä asumistuen kanssa on huomattavasti pienempi kuin yleisesti käytetyt köyhyysrajat. Lisäksi niiden taso on vieläpä toimeentulotuen takaaman viimesijaisen turvan alapuolella. Tästä johtuu Kelan toimistojen ja sosiaalihuollon välinen trafiikki. Sosiaalihuollosta käydään anomassa täydennysapua. Tilanne on monessa mielessä absurdi. Korjaukseksi esitettävä toimeentulotuen laskennallisen osan maksatuksen siirtäminen Kelalle ei ratkaise itse ongelmaa, syyperusteisen sosiaaliturvan alhaisuutta. Yksi keino ratkaista ongelma olisi verotettavan tulon alarajan eli perusvähennyksen oleellinen korottaminen. Näin ensisijaisen perusturvan taso nousisi toimeentulotuen yläpuolelle ja kahden luukun ongelma häviäisi ilman Kela-siirtoa. Samalla itse perusongelma eli vähimmäisturvan tason alhaisuus lievittyisi ja turvan taso nousisi lähemmäs köyhyysrajaa. Komitea katsoo, että näin ei pidä toimia, koska verotusmuutos heikentäisi työn tekemisen kannustimia. Syyperusteisen vähimmäisturvan nettotason kohottaminen ei kuitenkaan estä sitä, etteikö esimerkiksi työttömyysturvassa voitaisi lisätä kannustavuutta, velvoittavuutta ja vastikkeellisuutta. Siksi verotuksen perusvähennyksen oleellinen korottaminen tulisi ottaa vakavampaan tarkasteluun. Komitean esityksessä ei ole mitään sellaista, että sitä voisi kutsua vuosisadan sosiaaliturvauudistuksen luonnokseksi pikemminkin päinvastoin. Tulee Pekka Kuusta ja kuusikymmentäluvun sosiaalipolitiikkaohjelmaa ikävä. Toivottavasti presidentti Obama vastaa odotuksiin paremmin. Veli-Matti Ritakallio Kirjoittaja on Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori ja Huoltaja-säätiön isännistön jäsen. Uskooko komitea todella, että sen toimenpideesityksillä tavoitteet toteutuvat: köyhyys vähenee ja perusturvan taso tulee riittäväksi? kuva: istockphoto Vähävarainen asiakas sosiaalitoimessa ja edunvalvonnassa Miten käy ruotsinkielisten sosiaalipalveluiden? Sosiaalialan organisaation kannattaa suunnitella viestintäänsä Sosiaaliturva 3/09 postitetaan lukijoille 17. maaliskuuta 2009. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 9.3.2009. Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille www.sosiaaliturva.fi Sosiaaliturva 2/09 3
ajankohtaiset kuva: Lea Suoninen-Erhiö Sosiaaliturvan uudistamista pohtivan Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto esitteli komitean linjauksia 27. tammikuuta sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Uudistusten toteutuksen tärkeysjärjestys, aikataulu ja kustannukset ovat auki. Komitean loppumietinnön on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. SOSIAALITURVAN UUDISTAMINEN Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat valmiita kautta linjan kiinnittämään huomiota heikompiosaisten toimeentulon parantamiseen. Silti puolueiden sosiaalipoliittisissa painotuksissa on näkemyseroja. Sata-komitean ehdotuksia: l Takuueläke, jos työeläke ja kansaneläke jäisivät alle tietyn summan. l Työmarkkinatuen tarveharkinnasta luovuttaisiin. l Vähimmäismääräisen sairauspäivärahan omavastuuaika lyhennettäisiin kymmeneen arkipäivään. l Työttömyyskorvauksen työssäolo- ja paluuehdoksi kahdeksan kuukautta. l Kelan vaikeavammaisten kuntoutusta saavien ikäraja nostettaisiin 68 vuoteen. l Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikäraja poistettaisiin. l Kotihoidon tuen taso porrastettaisiin: alle puolitoistavuotiaan lapsen kotihoidontuki vähimmäispäivärahan tasolle. l Lapsilisät ja kotihoidontuki sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Vihreiden Anni Sinnemäen mielestä Sata-komitealla on kaikki mahdollisuudet tehdä merkittäviä ja hyviä korjauksia perusturvaan. Perusturvan tason korottamiseen täytyy löytyä tahtoa. Se täytyy saada sellaiselle tasolle, ettei ihmisten tarvitse turvautua toimeentulotukeen. Samalla toivon, että järjestelmää saadaan reippaasti yksinkertaistettua. Pitkällä aikavälillä järjestelmää on kehitettävä perustulomaiseen suuntaan, joka tukee ihmisten itsenäisyyttä ja oma-aloitteista tekemistä, Sinnemäki näkee. Vasemmistoliiton Annika Lapintie pitää köyhän asiaa omanaan: Sata-komitean työllä ei köyhyyttä voida poistaa, koska sen tehtävänannossa ei anneta kasvattaa valtion menoja. Vasemmistoliitto on jo pitkään vaatinut lapsilisän tekemistä etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa. Tuloeroja tuntuvasti tasaamalla ja maksuttomia julkisia terveys- ja koulutuspalveluita lisäämällä köyhyys ja pahimmat sosiaaliset ongelmat on mahdollista poistaa, vasemmistoliiton ryhmänjohtaja visioi. Tulevaisuuden sosiaalipolitiikan keinoina näen riittävän suuren perustulon yhdistettynä voimalliseen sosiaalityöhön. Myös Perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtajan Raimo Vistbackan mielestä lapsilisä tulisi huomioida etuoikeutettuna tulona sosiaaliturvajärjestelmässä. Sen sijaan Kristillisdemokraattien Bjarne Kalliksen mielestä toimeentulotuen lapsiosaa tulisi korottaa. Se olisi vielä parempi ja oikeudenmukaisempi ratkaisu, hän alleviivaa. Samoilla linjoilla on SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Tarja Filatov: Olemme ensimmäisenä askeleena esittäneet ns. lapsen perusosan korottamista toimeentulotuessa. Filatov kävisi nopeasti käsiksi moniin perusturvan ongelmakohtiin. Moni pienituloinen joutuu hakemaan toimeentulotukea maksaakseen veronsa. Tämän vuoksi kaikkein pienituloisimpien verotusta on kevennettävä. Myös ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa on nostettava, jotta ihmisten ei tarvitse turvautua toimeentulotukeen, hän jatkaa. Eri etuuksien yhteensovittamista on parannettava siten, että työtulojen ansaitseminen ei leikkaudu esimerkiksi asumistuen pienentymisen vuoksi pois. Asumistukeen tarvitaan kokonaisremontti, jotta tuki vastaisi nykyajan tarpeita. Turhista asuntojen pinta-ala- ja ikävaatimuksista pitäisi luopua. Kokoomuksen ensimmäisen kauden ryhmäpuheenjohtaja Pekka Ravi paneutuisi täydellä laidalla sosiaaliturvan olennaisiin kysymyksiin: Lapsilisät ovat lapsiperheille hyvin tärkeä etuus ja Kokoomus onkin vahvasti ajanut muun muassa lapsilisien sitomista indeksiin. Tärkeintä on pyrkiä varmistamaan se, että töitä tekeville riittää. Ikäihmisille ja niille, jotka eivät muista syistä pysty työtä tekemään, on turvattava riittävät etuudet ja palvelut. Pääministeripuolue Keskustan kokenut ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli pitää tärkeänä, että sosiaaliturvaa uudistettaessa tarkastellaan lapsiperheiden toimeentuloturvaa kokonaisuutena. Takuueläke, lapsiperheiden etuuksien, mukaanlukien lapsilisien sitominen indeksiin sekä toimeentulotuen normiosan ja omaishoidon tuen maksatuksen siirtäminen Kelalle ovat uudistukselle asetettujen odotusten kärjessä, Kalli toteaa puolueensa linjauksista. Pekka Tuomikoski Tuomikoski kysyi viime vuoden lopulla eduskuntaryhmien puheenjohtajien näkemyksiä sosiaaliturvan uudistamisesta ja omana kysymyksenään, pitäisikö lapsilisä ottaa etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa. 4 Sosiaaliturva 2/09
Luottamushenkilö vastaa Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. SOSIAALIALAN VUODEN VALOPILKKU -ÄÄNESTYS Äänekosken moniammatillinen lapsiperheiden vastuutiimi valittiin Sosiaaliturvalehden nettiäänestyksessä Sosiaalialan vuoden 2008 valopilkuksi. Uusi Äänekoski syntyi vuoden 2007 alussa, kun Sumiainen, Suolahti ja Äänekoski yhdistyivät uudeksi kunnaksi. Samalla aloitettiin Lapsivaikutusten ennakointi ja arviointi kunta- ja palvelumuutoksissa -hanke. Sillä luotiin toimintamalli lasten ja lapsiperheiden tarpeiden huomioimiseksi päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arviointi mallinnettiin ja kuntaan saatiin laaja-alainen lapsiperheiden vastuutiimi. Työ oli valtakunnallisesti uraauurtavaa. Äänekosken kehittämistyön valintaa perusteltiin muun muassa näin: Toimivaa yhteistyötä yli hallintokuntien ja yli vanhojen kuntarajojen. Laaja-alaisesti asiakkaita ja henkilöstöä kuullut hanke, jonka pohjalta voidaan hyvin kehittää lasten ja perheiden palveluja uudessa kunnassa. Ennakoivan työn merkitys sekä innostunut aktiivinen työryhmä, joka omalla asenteellaan vie asiaa eteenpäin. Projekti päättynyt ja silti elää! Saadun materiaalin käyttö Äänekosken lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman pohjana. Hyvä juttu! Toiseksi äänestyksessä tuli Lieksan vanhustyön kehittäminen ja kolmanneksi Helsingin Lapaset- perheverkosto. Sosiaaliturva-lehti toteutti valopilkkuäänestyksen verkkosivuillaan nyt toisen kerran. Tarkoituksena on nostaa esiin alalla tehtävää hyvää työtä. Onnittelemme valopilkkua ja kaikkia mukana olleita ehdokkaita. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Kerro tärkein asia, jonka saitte viime valtuustokaudella aikaiseksi? Lasten huostaanotot olivat lisääntyneet vuosi vuoden jälkeen. Sosiaalilautakunnassa halusimme puuttua asiaan. Suunnittelimme kuntaan luottamushenkilöiden poikkihallinnollista työryhmää huostaanottojen vähentämiseksi, mutta se ei mennyt kunnan johtoryhmässä läpi. Pääsimme kuitenkin Stakesin varhaisen puuttumisen hankkeeseen pilottikunnaksi. Siinä on ideana peruspalveluiden poikkihallinnollinen ja avoin yhteistyö asiakkaiden kanssa, jotta pulmiin voidaan puuttua varhain. Mukana koulutuksissa oli myös luottamushenkilöitä. Tämä osoittautui erinomaiseksi hankkeeksi. Luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välille saatiin hyvä keskusteluyhteys ja hankkeeseen sitouduttiin aina valtuustoa myöten. Nyt on tavoitteena saada toimintamalli kirjattua valtuuston strategiaan, jotta olisi itsestään selvyys, että se jatkuu myös seuraavat neljä vuotta. Ovatko huostaanotot vähentyneet? Uusi toimintamalli alkoi varhaiskasvatuksesta ja neuvolasta. Ja nuoremmissa ikäryhmissä huostaanotot ja sijoitukset ovat vähentyneet. Merja Åstedt (kok.) istuu kolmatta kauttaan Nurmijärven kunnanvaltuustossa. Ensimmäisellä valtuustokaudella hän toimi koululautakunnan varapuheenjohtajana, viime kaudella sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja nyt yhdistyneen sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana. Yrittäjän puolison työnkuvaan kuuluu yritysten kirjanpito. Lisäksi Åstedt on aikuisopiskelija: sosiaalilautakunnan puheenjohtaja innostui sosiaalialasta ja ryhtyi viime syksynä opiskelemaan ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Sosiaali- ja terveyslautakunnat yhdistyivät vuoden alusta. Yhdistämistä oli yritetty jo aiemminkin, mutta nyt vasta se onnistui tosin äänestysten kautta. Terveyslautakunta oli aluksi sitä vastaan. Näen sektorirajat ylittävän toiminnan avainasiaksi, jotta kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen. Siinä eivät pelkät henkilökohtaiset suhteet riitä vaan yhteistyön pitää sujua myös organisaatiotasolla. Poikkihallinnollisuutta vahvistetaan nyt myös lautakuntien ristikkäisjäsenyyksillä. Muun muassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa on kolme superpaikkaa: yksi lautakunnan jäsen istuu myös ympäristölautakunnassa, yksi liikuntalautakunnassa ja yksi nuorisolautakunnassa. Miten talouden taantuma vaikuttaa? Viime kausi sosiaalilautakunnan puheenjohtajana meni valoisissa merkeissä: pystyimme panostamaan myös ehkäisevään työhön, vaikka se kasvattikin kuluja. Nämä satsauksethan näkyvät vasta pitkässä juoksussa. Toisin on nyt. Jouduimme tälle vuodelle alibudjetoimaan ja jo puhutaan, että vielä pitäisi leikata ja tehostaa. Toivon, että uusi lautakunta toimii kuten vanhakin: lautakunnassa ei tehdä puoluepolitiikkaa vaan kunnallista sosiaalipolitiikkaa. Se on se tärkein asia. Sosiaaliturva 2/09 5
laina ja palaute Raha-asioista vaietaan kaikilla kotimaisilla kielillä PERHESURMAT Oulussa nelihenkisen perheen isä ampui haulikolla vaimonsa, kaksi lastaan ja lopuksi itsensä. Helsingissä teiniikäinen poika löysi kotiin palattuaan vanhempansa kuolleina. Porvoossa mies ja vaimo tekivät kaksoisitsemurhan. Perhesurmien taustalta löytyy monenlaisia syitä: ylivelkaantumista, mustasukkaisuutta, huoltajuusriitoja. Tapahtumat panevat kysymään, olisiko jotain tehtävissä. Voisiko velkaneuvonta auttaa perhesurmien ehkäisyssä, mikä voisi olla lastensuojelun rooli? Ess.fi/STT, 18.10.2008 Ennen Oulun ampumavälikohtausta tuorein tapaus sattui viime kesäkuussa Ylitorniolla, kun 88-vuotias mies ampui vaimonsa terveyskeskuksessa. Sitä ennen hän oli surmannut kotonaan noin 50-vuotiaat kehitysvammaiset kaksoistyttärensä. Lopuksi hän ampui itsensä. Viime vuoden elokuussa Espoossa taiwanilaisäiti surmasi 8-vuotiaat kaksostyttönsä ja alle 2-vuotiaan poikansa asunnossaan Suvelan kaupunginosassa. Tekojen jälkeen nainen yritti itsemurhaa. Espoossa sattui perhesurma myös keväällä 2005, jolloin velkoihin ajautunut isä surmasi vaimonsa ja kaksi lastaan. Mies yritti myös tappaa itsensä muttei onnistunut. Suomen Kuvalehti, 29.10.2008 Poliisi pitää varsin todennäköisenä, että helsinkiläisperheen isä surmasi ensin vaimonsa ja sitten itsensä Herttoniemenrannassa. Löydön teki naisen teini-ikäinen poika kotiin tultuaan. Hän ilmoitti asiasta hätäkeskukseen. Tapausta tutkitaan Helsingin poliisissa murhana ja itsemurhana. Ihmiset eivät helposti puhu raha-asioistaan, eivät välttämättä edes perheen sisällä. Joskus vasta täällä velkaneuvonnassa toiselle puolisolle selviää, että perheelle on määrätty häätö. Velkaongelmia ei uskalleta tunnustaa, häpeä on niin suuri. Yleensä ihmiset yrittävät selvitä viimeiseen asti itse kaikilla mahdollisilla tavoilla ja saattavat ottaa velkaa velan päälle. Kun rakennelma sitten romahtaa, tiputus on todella suuri. Jos kulttuuri olisi toisenlainen ja raha-asioista voisi keskustella avoimesti, läheltäkin saattaisi löytyä paljon tukea. Ystävät, vanhemmat, isovanhemmat tai vaikkapa aikuiset lapset saattaisivat heti nähdä, ettei noin voi tehdä, se ei ole kestävä tie. Ja jos ei läheisiä ole, ainahan ovat viranomaiset: sosiaalityöntekijät, mielenterveystyöntekijät, sairaanhoitajat. Jos esimerkiksi selviää, ettei asiakas ole syönyt, pitäisi kysyä syytä siihen. Jos ihmisellä ei ole varaa syödä, hälytyskellojen pitäisi soida ja raha-asiat ottaa rohkeasti keskusteluun. Kukin asiantuntija voi kysellä asiakkaan raha-asioista omasta näkökulmastaan. On todella tärkeää ohjata talousongelmissa painivat asiakkaat velkaneuvontaan kohdataanpa heitä sosiaalitoimistossa, ulosotossa tai vaikka pankissa. Finanssikriisin seurauksena yhteydenotot Helsingin velkaneuvontaan ovatkin lisääntyneet. Ihmiset ovat ahdistuneita, heillä on paljon kysymyksiä ja hirveän suuria lainamääriä. Asiakkaissa on alkanut olla asuntovelallisia lapsiperheitä ja on kahden asunnon loukkua. Yleisimpiä ovat kuitenkin kulutusluotot. Uusien asiakkaiden jonotusaika on yli neljä kuukautta ja pahoin pelkään, että ilman lisäresursseja jonotusajat vain kasvavat. Jonossa on odottamassa melkein 700 uutta asiakasta. Nykykapasiteettimme riittää noin 2 500 uuteen asiakkaaseen vuodessa. On ylivelkaantuneita, jotka hautovat tosi synkkiä ajatuksia. Avoimesti itsemurhalla uhkaaviin asiakkaisiin on jokainen meidän velkaneuvojistamme törmännyt varmasti useamman kerran. Näissä tilanteissa suosittelemme yhteydenottoa mielenterveystoimistoon. Annamme sen yhteystiedot ja tarjoamme mahdollisuutta soittaa sinne saman tien. Jos asiakas ei ole halukas ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon, keskustelemme talon sisällä siitä, mitä tehdään, voimmeko esimerkiksi ilmoittaa jonnekin. Kun ihminen miettii itsekseen näitä asioita, hän helposti ajattelee, ettei mitään ole tehtävissä. Ulkopuolinen saattaa kuitenkin nähdä moniakin mahdollisuuksia. Nykyään tunnelin päässä on aina valoa: ulosottovelatkin vanhenevat 15 vuodessa eivätkä enää seuraa hautaan asti. Yleensä tilanteelle voidaan kuitenkin tehdä jotain jo ennen sitä. Iltalehti/STT, 7.11.2008 Porvoossa lokakuun lopulla ilmi tullut perhetragedia on varmistunut kaksoisitsemurhaksi. Keskusrikospoliisi on aiemmin kertonut pitävänsä mahdollisena, että tragedian taustalla saattoi olla muun muassa kasvattilasten menettäminen. 6 Sosiaaliturva 2/09 kuva: Lea Suoninen-Erhiö Juha Neuvonen, talous- ja velkaneuvoja, Helsingin sosiaaliviraston talous- ja velkaneuvontayksikkö On ylivelkaantuneita, jotka hautovat tosi synkkiä ajatuksia.
Suoriutumisen kulttuurissa ongelmia peitellään viimeiseen saakka Henkirikollisuus on Suomessa noin 2,5-kertaista muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Väkivalta on tullut seurauksiltaan entistä vakavammaksi. Lastensuojeluilmoitukset lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyistä ovat viime vuosina lisääntyneet. Samoin ovat lisääntyneet poliisin kotihälytyskäynnit lapsiperheisiin väkivallan tai sen uhan vuoksi. Suurin osa lähisuhdeväkivallasta jää edelleen pimentoon. Väkivallan kohteeksi joutuminen tai sen näkeminen perhepiirissä on lapselle aina erityisen traumaattinen kokemus. Lastensuojelun velvollisuutena on lain mukaan ilmoittaa poliisille kaikki lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt, joista saattaa seurata yli kaksi vuotta vankeutta. Lievemmätkin teot voidaan ilmoittaa poliisille sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti. Voimavaroja on suunnattu paljon siihen, kun jotakin vakavaa on jo tapahtunut. Perheille on tarjolla turvakotipalveluja, kriisiterapiaa, sovitteluapua ja muita lastensuojelun sekä terveydenhuollon tukipalveluja. Suurena haasteena on, miten väkivaltaongelmaa kyetään tehokkaasti myös ehkäisemään tai puuttumaan siihen riittävän varhaisessa vaiheessa. Väkivalta ja sen uhka on edelleen vaiettu asia. Väkivallan puheeksi ottamisen ja väkivaltaan puuttumisen kynnystä on madallettava. Tässä tarvitaan lisää koulutusta niin lastensuojeluun kuin sen keskeisille yhteistyötahoille päivähoitoon, koulu- ja nuorisotoimeen sekä terveydenhuoltoon. Väkivaltaan on puututtava heti ensimmäisten merkkien ilmaantuessa. Viranomaisten yhteistyötä on parannettava kaikilla tasoilla väkivallan tunnistamiseksi ja sen uhrien, tekijöiden ja näkijöiden auttamiseksi. Erityisen tärkeänä pidän sosiaalitoimen yhteistyötä poliisin ja terveystoimen kanssa pikaisen avun saamiseksi ja auttamisketjun jatkuvuuden parantamiseksi. Esimerkiksi tiedot poliisin kotihälytyskäynneistä lapsiperheisiin on saatettava riittävän nopeasti lastensuojeluun arviointia ja toimenpiteitä varten. Tässä on parantamisen varaa. Ylipäätään on vielä paljon kehitettävää järjestelmissä, joilla lastensuojelu- ja sosiaaliviranomaiset saavat tiedon poliisin tietoon tulleesta lapsen vanhempien väkivallasta kohdistuipa se lapsiin, toiseen vanhemmista tai johonkin perheen ulkopuoliseen. Paikallistason verkostoissa väkivaltateema nostetaan aina välillä esiin; siitä keskustellaan, tehdään sopimuksia toimintamalleista ja yhteistyöstä. Usein tämä ajoittuu jonkun traagisen tapahtuman jälkimaininkeihin. Ajan oloon asia kuitenkin unohdetaan tai se vesittyy kiireeseen ja muiden asioiden paljouteen. Ei riitä, että asiasta välillä sovitaan ja siitä keskustellaan satunnaisesti. Nykyisellään toiminta on liikaa joidenkin asiasta kiinnostuneiden varassa ja työntekijän vaihtuessa toimintakin hiipuu. Toimiakseen hyvin väkivallan vähentämistyö vaatii selkeää vastuun jakoa ja pysyviä toimintarakenteita. Lasten kautta voidaan nykyistä tehokkaammin saada tietoja väkivallasta tai sen uhasta perheissä. Lasten ja nuorten kanssa toimijat työskentelevät kuva: Lea Suoninen-Erhiö edelleen liikaa suoraan vanhempien kanssa lapsen ohitse. Uusi lastensuojelulaki korostaa lasten kanssa työskentelyä; lasten kuuleminen ja osallisuus omien asioiden käsittelyssä on tärkeää. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten lapset kokevat vanhempiensa väkivallan tai sen uhan ja mitä tukea he tässä tarvitsevat. Kaikenikäisten lasten mielipide on pyrittävä selvittämään iän ja kehitystason mukaisesti. Työntekijät tarvitsevat lisää koulutusta eriikäisten lasten kanssa työskentelyyn. Koulutuksen avulla voidaan myös kehittää valmiuksia tunnistaa väkivallan kohteeksi joutuneet tai sitä muuten kokemaan joutuneet lapset. Yhteistyötä väkivallan vähentämiseksi on tehtävä molempien vanhempien kanssa. Isät jäävät helposti syrjään ja yhteydenpito painottuu liiaksi perheen äitiin. Äiti-keskeisellä työskentelyllä on pitkät perinteet. Kuitenkin juuri miehet herkemmin syyllistyvät vakavaan väkivaltaan; lähes yhdeksän kymmenestä henkirikoksen tekijästä on miehiä. Työntekijät voivat kokea väkivaltaan taipuvan miehen itselleenkin uhaksi ja siksi hänet saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. Väkivaltaa tehneiden ja sillä uhkaavien miesten kanssa on tehtävä aiempaa enemmän suunnitelmallisesti työtä. Nykypäivän suoriutumisen kulttuurissa ongelmia usein peitellään viimeiseen saakka ja siksi työntekijöiltä vaaditaan paljon; on oltava valmiuksia tunnistaa riskitekijöitä ja ongelmia, rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja taitoa tehdä yhteistyötä yli ammattikuntarajojen. Juha Jokinen, lastensuojelun erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto Työntekijät voivat kokea väkivaltaan taipuvan miehen itselleenkin uhaksi ja siksi hänet saatetaan jättää liian vähälle huomiolle. Uutisia lyhyesti Vankilaan joutuneiden omaiset saavat lisää tukea verkon välityksellä. Kriminaalihuollon tukisäätiön ylläpitämällä Portti vapauteen -sivustolla on tietoa eri puolella Suomea järjestettävistä vankien omaisten vertaistukiryhmistä ja mahdollisuus keskustella toisten samassa asemassa olevien kanssa Linnalesket- ja Kotikontu -palstoilla. Sivustolta saa myös apua lakimieheltä ja sosiaalityöntekijältä lähettämällä kysymyksiä esimerkiksi velka- ja ulosottoasioista tai oikeudesta saada kunnan sosiaalipalveluita. Perhetyöntekijöiltä voi kysyä parisuhteeseen ja lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Ennestään sivustolla on palveluita rikoksista tuomituille. www.porttivapauteen.fi Väkivallan vähentämiseksi rikoksentorjuntaneuvosto on laatinut tarkistuslistan, johon on koottu tietoa väkivallan ehkäisystä paikallisesti. 18-kohtainen tarkistuslista sisältyy oppaaseen, joka lähetetään kaikkiin kuntiin. Hyväksi todetuista keinoista erityyppisen väkivallan vähentämiseksi on paljon tutkittua tietoa. www.rikoksentorjunta.fi Turun sosiaali- ja terveystoimi ovat yhdistyneet vuoden alussa yhdeksi hallintokunnaksi. Samalla viraston johtamisessa otettiin käyttöön sopimusohjausmalli. Yhdistymisen tavoitteena on entistä sujuvammat sosiaali- ja terveyspalvelut. Muutos koskettaa lähes 7 000:ta sosiaali- ja terveystoimen työntekijää. Sosiaaliturva 2/09 7
kärkiteema Erja Saarinen Asiakkaan kuuleminen, hänen ajatuksensa ja arkensa ovat kaiken toimivan ammatillisen työn perusta. Jälki on heikkoa, jos ammattilaiset puuhaavat asiakkaan selän takana eivätkä heidän toimensa nivoudu tämän arkeen. Avoimesti yhdessä asiakkaan kanssa Kaikki oikeaan aikaan, Aristoteles neuvoi lääkäreitä. Tutkimusprofessori Tom Arnkil on mieltynyt tähän ohjeeseen. Aristoteles korostaa, että lääkärin oikea toimenpide väärään aikaan ei ole oikea toimenpide. Toimenpiteen oikeellisuus ei ratkea toimenpiteen tasolla vaan suhteessa muihin asioihin. Ihmisellä on arjessaan voimavaroja ongelmien ratkaisemiseksi. Ammattilaiset voivat parhaimmillaan tukea niitä. Ammattilaisen teko on oikea ja toimiva vain, jos se niveltyy asiakkaan arkeen, hänen ja hänen läheistensä voimavaroihin. Ammatillisia toimia pitää arvioida asiakkaan arjesta päin eikä arkea ammatillisista toimista päin. Ammattilaisten on tärkeintä kuulla kunnolla asiakasta ja hänen läheisiään ja ottaa kuulemansa työn perustaksi, Arnkil tähdentää. Hän on työryhmineen tutkinut ja kehittänyt Stakesissa vuosia dialogisia verkostomenetelmiä asiakkaan kuulemiseksi ja kaikkien osapuolten avoimen yhteistyön luomiseksi. Ryhmä on etsinyt vaihtoehtoja ammattilaisten monologeille. Se on keskittynyt tapauksiin, joissa asiakkaan asioita hoitavat lukuisat ammattilaiset. Työ jatkuu uudessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Ammattilainen tietää edelleen paremmin? Asiakaslähtöisyys on ollut pitkään muotikäsite. Usein kun siitä kysyy, saa vastaukseksi, että jo laitkin velvoittavat tekemään palvelusuunnitelman asiakkaalle yhdessä tämän kanssa. Vaikka näin aidosti tehdäänkin, Arnkililla on myös toisenlaista kokemusta ja toista todistavaa tutkimustietoa: Monet moniammatilliset kokoukset ovat verkostopalavereiden irvikuvia: ammattilaiset neuvottelevat ja lähes päättävät keskenään siitä, miten asiakkaan pitäisi elää ja yrittävät sitten yhtenäisenä rintamana myydä ratkaisunsa asiakkaalle. Suhde on monologinen. Ammattilaisilla kohisee korvissaan oma suunnitelmansa eikä synny mahdollisuuksia kuulla oikeasti asiakasta. Avoimen, kasvotusten yhdessä tekemisen pitäisi olla se yleisin tapa, kaiken perusta. kuva: Heikki Pälviä 8 Sosiaaliturva 2/09
Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että lapsen ja perheen verkostot kartoitetaan. Joidenkin työntekijöiden mielestä tapaukset ovat niin selviä, ettei kartoitusta tarvita tai sitten kysytään vain, ketkä ovat lapsen omaisia. Asia tiedetään jo ennalta. Ei uskota, että ratkaisuja voisi löytyä verkostoista. Niiden selvittämistä pidetään pelkkänä riesana. Asiakas syytettyjen penkillä Ja vaikka asiakas olisi mukana kokouksessa, moniammatillinen palaveri voi olla kauhea kokemus. Riitta-Liisa Kokon 2003 valmistuneen väitöskirjan mukaan monet asiakkaat tulevat kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmiin kriisissä ja lähtevät niistä entistä pahemmassa kriisissä. Ryhmissä oli ihmisiä, joita asiakas ei ollut koskaan tavannut. He uskoivat asiakirjoja enemmän kuin ihmistä itseään. Palavereissa ryhdyttiin oikopäätä hoitamaan asiaa, ei edes kysytty, mitä asiakkaalle kuuluu. Ammattilaiset saattoivat nauttia kahvia tarjoamatta asiakkaalle. Asiakas tunsi olevansa syytettyjen penkillä kuulusteltavana. Suomalaiset ovat hyviä hoitamaan asioita, mutta ihmiset eivät ole asioita. Tulisi kohdata ihminen ainutkertaisessa tilanteessa. Kokko havaitsi, että joskus asiakkaan yhdyshenkilöksi valittu työntekijä ei itse tiennyt tulleensa valituksi. Näin asiakkaan asiat hajosivat uudelleen pieniksi muruiksi auttamisverkostoon. Arnkil painottaa, että ihmiset syrjäytyvät usein palvelujärjestelmän sisällä, eivät sen ulkopuolelle: Apua on tarjolla, mutta pieninä hippuina. Kiireisiä tuottavuusvaatimusten rääkkäämiä ammattilaisia on siellä täällä ja he yrittävät henkensä pitimiksi priorisoida töitään. Peppi Saikku tutki Kokon jälkeen kuntoutuksen asiakasyhteistyötä ja sai samoja tuloksia. Tämän jälkeen koko maassa järjestettiin koulutusta dialogisesta kohtaamisesta kuntoutuksen asiakasyhteistyötä tekeville. Vastaanotto oli erittäin hyvä: ammattilaiset ymmärtävät, että ihmisen kohtaamisessa on paljon parannettavaa, Arnkil kertoo. Työpöytä välissä Miksi sosiaalialan työn perusasiassa, asiakkaan kohtaamisessa, saatetaan mennä metsään? Kyseessähän ovat ihmissuhdealan ammattilaiset, joiden osaamista on ihmisten arjen tuntemus. On näppärämpää ja nopeampaa toimia, kun ammattilainen oman asiantuntemuksensa pohjalta oikeastaan tietää, miten asian pitäisi mennä. Koulutuksen antamat ammatilliset mallit ovat normatiivisia selkeitä näkemyksiä siitä, mikä on hyvä elämä, mitkä ovat riskitekijöitä ja miten niitä voidaan välttää. Mitä sitä silloin niin hirveästi kuuntelemaan, Arnkil vastaa. Koulutuksessa myös painotetaan ongelmien kartoittamista. Vaarana on, että ihmiset nähdään ongelmiensa kautta eikä välttämättä löydetä yhtään voimavaraa. Ne ovat kuitenkin ainoita asioita, joihin voidaan tarttua. Ajattelemme helposti, että ammatti on kunnon professio vasta kun sillä on pöytä. Liikkuminen ihmisten parissa on alempiarvoista puuhaa. Asiakkaan osallisuus on kankeaa pöydän yli. Aidon osallisuuden luominen vaatii aikaa, se on työlästä. Dialogia tarvitaan jo yhteisen kielen muodostamiseksi. Kuulluksi tuleminen on ydintä Osassa ammatillista työtä on tarvinnut tietää karmean vähän siitä, miten ihminen elää arkeansa. Kerran kun asiakasta kotiutettiin mielisairaalasta, havahduttiin kysymään, onko hänellä koti, Arnkil huokaa. Lääkärikoulutukseen on yritetty lisätä hiukan opintoja potilaan kohtaamisesta, mutta sitä pidetään lisukkeena; sitä työnnetään sisään kuin jotain implanttia ja systeemi hylkii sitä. Sosiaalityössä jotkut ovat perehtyneet läheisneuvonpitoon menetelmänä. Eikö läheisverkostojen kuuleminen ole aivan ydintä! Se ei saisi olla sosiaalityön marginaalinen menetelmä. Arnkil muistuttaa, että kyseessä eivät ole monimutkaiset tieteelliset asiat: jo pelkästään kokemus, että on tullut kuulluksi, on voimaannuttava. Se on dialoginen suhde. Pyydän usein ihmisiä kertomaan viisi tilannetta, joissa he ovat oikeasti tulleet kuulluiksi. Jotkut eivät muista koko elämästään täyttä viittä kertaa. Aidon kuulluksi tulemisen muistaa, se on hieno hetki. Kaverin kanssa ammattilaisten keskelle Stakesissa kehitetyissä verkostomenetelmissä verkostokokouksia vetävät ulkopuoliset koulutetut verkostokonsultit. Asiakkaan kanssa sovitaan, keitä kokoukseen tulee. Työntekijäpuolelta tulevat ne ammattilaiset, jotka asiakas haluaa mukaan. Asiakkaat arvostavat ulkopuolisia vetäjiä. kuva: Erja Saarinen Avoimen dialogisen yhteistyön ansiosta ammattilainen ei ryhdy tekemään mitään mullistavaa uutta. Kun hän nivoo tukensa ihmisen arkeen ja verkostoihin, eri osapuolten tuen yhdistelmä muuttuu toimivaksi, Tom Arnkil painottaa. Asiakkaan kohtaamisen ABC l Kunnioita asiakasta ja anna sen näkyä. Muista, että kyseessä on hänen elämänsä. l Ole kohtelias, muista kunnolliset käytös- tavat: kättele, teitittele aluksi, tarjoa kahvia, rupattele, kysy, mitä kuuluu, varmista, että kaikki ovat esittäytyneet. l Luo rakentavaa ja turvallista tunnelmaa, kerro, mitä tuleman pitää, mikä on palaverin ja yhteistyön tarkoitus. l Erota puhuminen ja kuunteleminen, jotta saat tilaa kuuntelemiselle ja todelliselle kuulemiselle. l Anna asiakkaalle aikaa ja rauha kertoa. Tue häntä tuomaan ajatuksensa esiin. Anna jokaisen puhua puolestaan. Älä keskeytä ja kommentoi. Lisätietoja: Tom Arnkil kollegoineen on julkaissut vuosien aikana dialogisista verkostomenetelmistä paljon tutkimuksia ja oppaita. Niiden tiedot löytyvät osoitteesta www.thl.fi > Työkalut > Yhteistyömallit > Dialogiset verkostomenetelmät. Osan julkaisuista saa tulostettua verkosta. Sosiaaliturva 2/09 9
Suomalaiset ovat hyviä hoitamaan asioita, mutta ihmiset eivät ole asioita. Kun pyytää ihmistä ottamaan mukaan jonkun itselleen tärkeän henkilön, monet ovat ihmeissään. Yleensä läheiset on häädetty tehokkaasti pois palveluista. Vain romanit eivät ole suostuneet tähän. Voi myös toimia pienimuotoisesti: läheistä voi pyytää kuuntelemaan asiakkaan ja työntekijän dialogia ja kysyä, mitä ajatuksia se hänessä herättää. On hyvä erottaa puhuminen ja kuuntelu, jolloin huomaa tarkemmin sävyjä ja näkee uusia mahdollisuuksia, saa kiinni omista ajatuksistaan, tulee ajatelleeksi. Samalla rakentuu suunnitelma tulevan varalle: jos alkaa tuntua huonolta, asiakas soitteleekin tälle läheiselle. Lopuksi asiakas ja kaveri lähtevät pois kahdestaan heillä on paljon juteltavaa. Ammattilaisten ehdot voivat kahlita Lastensuojelun läheisneuvonpidossa asiakas läheisineen muotoilee ensin omassa palaverissaan lapsen hyvinvoinnin turvaavan ratkaisuehdotuksen. Kun menetelmä otettiin käyttöön, pelättiin, että asiakkailta tulee vaatimuksia tyyliin pärjäämme kunhan saamme uuden asunnon. Niitä ei ole tullut vaan enimmäkseen ehdotuksia, jotka on voitu hyväksyä sellaisinaan, yksinkertaisia ja toimivia ratkaisuja, joiden tueksi annetaan ammatillisia voimavaroja. Kohtuuttomia vaatimuksia saattaakin tulla ammattilaiselta: hän voi edellyttää, että pitkäaikaisen ongelman on kadottava, jotta lapsella on turvatumpi olo. Vanhempien pitää esimerkiksi lopettaa ryyppääminen, ja vasta sitten päästään eteenpäin. Jos asiakas on juonut kauan, tämä voi olla yletön vaatimus. Tärkeintä on keskittyä lapseen. Lähiverkosto voi ehdottaa, että jos vanhemmat lipsuvat juomaan, joku vie lapset sovitusti mummon luo. Saadaan parempaa turvaa, voidaan jatkaa. Juomiseenkin puututaan, mutta lopettaminen ei ole ennakkoehto. Avoimen yhteistyön palvelukulttuuriin Nurmijärvellä ja Rovaniemellä tehdään tosissaan työtä palvelukulttuurin muuttamiseksi: lasten ja nuorten pulmiin halutaan päästä käsiksi varhain eri osapuolten avoimella yhteistyöllä. Yhteistyökumppanina on Tom Arnkil työryhmineen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. He ovat päätyneet siihen, että avoimen, demokraattisen palvelukulttuurin luomiseksi täytyy muuttaa monia asioita samaan aikaan. Mikään yksi asia ei ole ratkaiseva. Työntekijöiden lisääminen ei välttämättä muuta toimintakulttuuria. Yksittäisten työntekijöiden toimintatavan muutos ei riitä. Johtamisella johdetaan muutosta ja turvataan sen eri osat, kuten resurssit. Tämän takia ajatteluun on vihittävä myös luottamushenkilöt. Jos esimiehet eivät ole ajatusten takana, muutos on toivoton. Nurmijärvellä ja Rovaniemellä kaikki toiminta suunnitellaan vuoropuhelussa. Luottamushenkilöt on otettu dialogeihin mukaan. Näin he sitoutuvat muutokseen. Asiaa viedään eteenpäin erilaisilla foorumeilla, kuten rehtoripäivillä, koulukohtaisissa foorumeissa ja vanhempainilloissa. Tarvitaan toimintaa myös kansalaisyhteiskunnassa. Demokraattinen palvelukulttuuri ei elä ja edisty, ellei sillä ole laajaa kannatusta, Arnkil painottaa. Nyt on tarkoitus, että esimiehet levittävät ajattelua ja varhaisen puuttumisen eettisiä periaatteita kehittämiskeskusteluissa kaikille työntekijöille. Hyvä käytäntö katoaa, jos se ei ole juurtunut johtamisjärjestelmään, työntekijöiden ja asiakkaiden maailmaan ja pysyville ja tilapäisille kumppaneille esimerkiksi kolmannella sektorilla. Emme kouluta ihmisiä käyttämään yksittäistä menetelmää, vaan kehitämme koko toimintajärjestelmää. Tiedämme tutkitusti, että nämä asiat tuottavat ihmisille hyvää tämä ei ole moraaliton ihmiskoe. Tässä opitaan paljon paikallisesta poliittisesta järjestelmästä, johtamisjärjestelmästä, ylisektoraalisesta johtamisesta ja toimintojen koordinoinnista, eri ammattilaisten yhteistyöstä, eri ammattiryhmien työstä ja avauksista kansalaisiin päin. Ihan toista kuin rajattu projekti ja sen vaikuttavuuden mittaaminen. Läheisten avun yhdistelmästä voi tulla toimiva. Yhteisen palaverin jälkeen kaikki ovat myös uudella tavalla tietoisia ja kuulolla lapsen tilanteesta, Arnkil sanoo. Kanavia palautteelle Mimosa Koskimies on haastatellut perheitä, jotka ovat olleet mukana ennakointidialogeissa eli selkeyttävissä verkostopalavereissa. Kokemus on ollut päinvastaista kuin edellä mainitut tulokset kuntoutuksen asiakastyöryhmistä. Jännittävässä tilanteessa ihminen havainnoi sävyjä: Onko tämä tasapuolista? Koska syyttely alkaa? Koskimiehen haastattelemat ihmiset olivat ihmeissään, kun syyttely ei alkanutkaan. Ihmistä kuunneltiin ja jopa tarkistettiin, olenko kuullut sinua oikein. Se oli heille järisyttävän erilainen kokemus, Arnkil kuvailee. Olen iloinen, että se, mitä olemme yrittäneet edistää, saa loistavaa palautetta. Ikävää on, että asiakkaiden mielestä nämä toimintatavat ovat kerrassaan poikkeavia. Tavanomaisesta moniammatillisesta yhteistyöstä saadaan kovin usein murskaavia kokemuksia. Avoimen, kasvotusten yhdessä tekemisen pitäisi olla se yleisin tapa, kaiken perusta. Siitä voitaisiin pakon edessä ja perustellusti joustaa ammattilaiskeskeiseen suuntaan. Ennakointidialogeista kerätään välitön palaute. Tulokset ovat todella rohkaisevia. Asiakkaat olisivat valmiita suosittelemaan työskentelytapaa ongelmissa oleville ystävilleen. Kaikista monien toimijoiden palavereista olisi syytä kerätä palaute asiakkaan osallisuudesta: Tulitko kuulluksi? Kuulitko toisten ajatuksia? Saitko ajatuksia siitä, mitä voisit tilanteelle tehdä? Löysitkö keinoja, jotka voisivat auttaa? Kun osallisuudesta puhutaan, pitäisi avata kanava ihmisten ajatuksille, mielipiteille ja palautteelle sekä kupongeilla että haastattelemalla. Arnkil tähdentää, että ihmisten kanssa avoimesti työskentelemällä tulee paljon kestävämpiä ratkaisuja kuin asiakkaan arki ja voimavarat ohittamalla. Ammattilaisten voimavarat yhdistyvät ihmisen arkeen ja kaikki työskentelevät samaan suuntaan parhaan tahtonsa mukaan, vaikka lipsahduksia tulee: Lipsahduksia sattuu myös työntekijöille; he eivät aina tee mitä lupasivat. Tästä puhutaan vähemmän kuin asiakkaiden repsahduksista. 10 Sosiaaliturva 2/09
kärkiteema Helena Palojärvi Naisten vertaisryhmiä tuetaan asiakaslähtöisellä sosiaalityöllä Vertaistukea ja yhteisöllisyyttä käytetään yhtenä välineenä Naistenkartano ry:n NOVAT-ohjelmassa, joka ehkäisee päihde- ja muita riippuvuuksia ja tukee elämänhallintaa. Ohjelman varhaisvaiheen päihdesosiaalityössä ytimenä ovat naisten vertaisryhmät, joita tuetaan ammatillisella työllä. Pitkään jatkunut paha olo voi muuttua riippuvuudeksi. Pahasta olosta voi oppia eroon tutkimalla ja muuttamalla tietoisesti omaa elämäänsä ja käyttäytymistään. Puolitoistavuotinen ohjelma sisältää ryhmätapaamisia sekä omatoimista työstämistä ja opiskelua naisten tarpeista kehitetyn työkirjan avulla. Ryhmässä opiskellaan itsetuntemusta ja työstetään esimerkiksi riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita. Kukin päättää itse, mitä asiaa hän haluaa työstää. Itsenäisesti ilman ohjaajaa viikoittain kokoontuvat vertaisryhmät saavat ryhmäprosessin eri vaiheissa ammatillista tukea Naistenkartano ry:n henkilöstöltä. NOVAT on lyhenne sanoista Naisen Omat Vaatteet. Nimi kuvaa ryhmätyöskentelyssä syntynyttä uutta minuutta, joka on toisenlainen kuin se riippuvuuksien ja kiltteyden verkko, johon naiset turvautuvat paineissaan ja jossa he usein voivat huonosti. Ohjelmalla on tavoitettu uudenlaisia ryhmiä ja tarjottu naisille välineitä subjektiiviseen hyvään oloon ja riippuvuuksien ehkäisyyn ja vähentämiseen. Ohjelma on räätälöity naisten tarpeisiin. Siitä 2006 teetetyn vaikuttavuustutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia ohjelmaan hakeutuneista ei ollut käyttänyt lainkaan perinteisiä päihdepalveluja eivätkä naiset kokeneet niitä tarvitsevansakaan: He haluavat työskennellä yhdessä muiden naisten kanssa. Lisätietoja www.naistenkartano.com Vertaistuen ja ammatillisen avun yhteistyöstä lääkettä uuteen pahoinvointiin Vertaisryhmät voisivat toimia enemmän yhdessä ammattilaisten kanssa. Näin saataisiin kansalaisia mukaan kehittämään asiakaslähtöistä ammatillista työtä. Vertaistuki- ja oma-apuryhmissä syntyy parhaimmillaan yhteisö toimintaan osallistuville. Tällaista yhteisöllisyyttä on syntynyt yhä enemmän yksittäisten ammattilaisten tai ongelmista kärsivien kansalaisten aloitteesta. Siitä etsitään apua ihmisten kokemaan pahoinvointiin ja palvelujärjestelmän puutteisiin. Nykyiset palvelurakenteet ja ammattiauttajien keinot eivät auta riittävästi uudenlaisista ongelmista kärsiviä. Näitä ovat muun muassa yksinäisyys, uupuminen ja erilaiset riippuvuudet. Ammattilaiset tulkitsevat ne usein perustehtävänsä mukaisten teorioiden pohjalta sairauksiksi tai ongelmien oireiksi, joita sitten hoidetaan. Näin kansalaisen omat voimavarat ohitetaan. Monet luulevat, että vertaisryhmät syntyvät ja toimivat itsestään. Ne tarvitsevat kuitenkin resursseja ja myös ammattilaiset voivat niitä tukea, jos heillä on asiakaslähtöisen ammatillisen yhteisösosiaalityön osaamista. Ammatilliseen työhön tulee sisältyä myös asiakasnäkökulman. Vertaistuki ja ammatillinen työ eivät ole vastakkaisia vaan ne voisivat nykyistä enemmän täydentää toisiaan. Tämä edellyttää sitä, että vertaistukea toteuttavien tahojen ja ammattilaisten tulisi olla monenlaisessa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Näin voitaisiin päästä uudenlaisen asiakaslähtöisen työn äärelle. Tarvitaan uudenlaista ammattitaitoa ja osaamista sekä asiakkaan hyväksymistä tasaveroisena osapuolena vaikeuksien ratkaisemisessa. Yhteistyöllä saadaan palvelujen käyttäjät mukaan kehittämään palveluita ja parantamaan työmenetelmien vaikuttavuutta. Vertaistuen ja ammatillisen tuen yhdistelmällä pystytään kohtaamaan ja ehkäisemään uudenlaisia ongelmia, ihmisten subjektiivista pahoinvointia. Tämä voi onnistua, jos vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä rakennetaan ja käytetään kansalaisten hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta ja heidän kanssaan, eikä vain ammattilaisten työn lähtökohdista. Ammatillista yhteisösosiaalityötä Vertaisryhmät nähdään helposti vain perinteisen hoitamisen jatkotueksi, vaikka niitä ja niissä syntyviä yhteisöjä voitaisiin enemmän hyödyntää jo ennen vakavaa sairastumista ja käyttää osana avokuntoutusta tai -hoitoa. Vertaistuki- ja oma-apuyhteisöt saavat erityistä voimaa, kun ne toimivat osana ammatillista yhteisösosiaalityötä. Uskalletaanko tällaisille toimintatavoille antaa nyt tilaa, kun palvelurakenteet muuttuvat ryminällä? Kolmas sektori voisi toimia asiassa aloitteellisena. Helposti jäädään pohtimaan vain sitä, tuottaako julkinen vai yksityinen taho palvelut. Jos tähän juututaan, ei kehitetä uusia, asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioivia rakenteita. En puhu sosiaalisten ongelmien yksilöllistämisen puolesta vaan haastan etsimään ja kokeilemaan uusia, myös yksilöllisen kokemuksen huomioivia työmenetelmiä sosiaalityössä, jotta voidaan vastata uudenlaiseen pahoinvointiin. Tämä voi merkitä vanhojen palvelurakenteiden purkua, uusien luomista ja uskallusta katsoa asioita poikkitieteellisesti. YTM Helena Palojärvi on Naistenkartano ry:n toiminnanjohtaja. Hän on mukana eurooppalaisessa oma-apuasiantuntijoiden verkostossa ja valmistelee ammatillista lisensiaatintyötä yhteisösosiaalityöstä. Sosiaaliturva 2/09 11
kärkiteema Erja Saarinen Tutkimukset kertovat teoriassa, mikä sosiaalityössä voi toimia. Palveluiden käyttäjät tietävät sen käytännössä. Britanniassa heidät on otettu toimimaan ammattilaisten rinnalle. Sosiaalityön asialista asiakkailta Sosiaalialan uudistuksia varten Britanniassa selvitetään aina eri tavoin palveluiden käyttäjien näkemyksiä. Sosiaalityön professori Ann Davis Birminghamin yliopistosta kertoo, ettei heidän kanssaan työskentely jää kansalaiskuulemisiin vaan palveluiden käyttäjät vaikuttavat kumppaneina laajasti ammatilliseen toimintaan. He ovat esimerkiksi mukana sosiaalityön koulutuksessa: he ovat valitsemassa opiskelijoita ja suunnittelemassa opetusohjelmia. He opettavat opiskelijoita ja arvioivat heidän opintomenestystään. Tämä kuvaa sitä, kuinka tärkeänä Britanniassa pidetään palveluiden käyttäjien osallisuutta, Davis kertoo sähköpostihaastattelussa. Tällainen ajattelu ei rajoitu sosiaalityöhön. Davis johtaa Birminghamin yliopistossa monitieteistä huippuyksikköä, joka kouluttaa kaikkia mielenterveysasioiden kanssa tekemisissä olevia ammattiryhmiä. Siellä opiskelevat muun muassa psykologit, psykiatrit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät sekä sosiaali- ja terveyshallinnon edustajat ja esimiehet. Palveluiden käyttäjät vaikuttavat kaikkeen työhömme. Tiimini työntekijöillä on joko akateeminen, käytännön työn tai palvelunkäyttäjän tausta. Uraauurtava työ on tehty sosiaalityössä ja se hyödyttää hienosti muiden ammattiryhmien kouluttamista. Miten tähän on tultu? Millä tavalla sanahelinä asiakaslähtöisyydestä on muutettu teoiksi? Bisnestä ja kansalaisaktivismia Palveluiden käyttäjien asemaa on vahvistanut kaksi suuntausta: Parin vuosikymmenen ajan Britanniassa on nähty sosiaali- ja terveyspalvelut yhä enemmän liiketoimintana. Palveluiden käyttäjä on asiakas, kuluttaja, jonka oikeuksia on pitänyt vahvistaa. Vielä kauempaa tulee toinen suuntaus: 12 Sosiaaliturva 2/09 1960-luvulta lähtien vammais- ja mielenterveysaktivistit sekä mustien ja naisten liikkeet alkoivat vaatia omiin tarpeisiinsa vastaavia palveluita. Vammaisliikkeen iskulause Nothing about us, without us (ei mitään meistä, ilman meitä) tiivistää sen, miten liikkeet ovat muuttaneet sosiaalityötä. Kansalaisaktivistien ajatukset ovat Davisille läheisiä. En voi nähdä sosiaalipalveluita liiketoimintana. Mitä bisnestä sellainen on, joka tarjoaa lain voimalla väkisin asiakkailleen palveluita? Davis korostaa, että sosiaalialan ammattilaisten on välttämätöntä yhdistää palveluiden käyttäjien asiantuntemus omaan koulutuksen ja tutkimuksen tuomaan ymmärrykseensä yhteiskunnasta ja ihmisestä: Ilman tätä emme kykene tekemään vaikuttavaa sosiaalityötä. Monimutkaisessa sosiaalityössä tarvitaan kaikkea ajankohtaista tietoa ja kokemusta. Pysy erossa sosiaalityöntekijöistä Davisin ajatukset ovat hioutuneet oman elämän kokemuksista. Hänen elämäntarinansa kuvastaa myös brittiyhteiskunnan kehitystä. Ann Davis syntyi 1948 Lontoon työläiskaupunginosan vuokrakasarmiin. Samana vuonna syntyi brittiläinen hyvinvointivaltio. Työläisperheen tyttärien osa oli mennä koulun jälkeen töihin tehtaaseen ja sitten naimisiin. Tai jos koulu sujui hyvin, toimistotyöhön ja sitten naimisiin. Davisin vanhemmat poikkesivat kuitenkin keskivertoperheistä. He toimivat aktiivisesti yhteisössään ja ajattelivat, että työväestön piti ottaa elämä omiin käsiinsä. Kotimme oli täynnä kirjoja ja poliittisia kokouksia. Perhettämme pidettiin omituisena. Opin mitä on elää erilaisena. Äidinpuoleinen isoäiti sokeutui, kun Davis oli seitsemänvuotias: Hän opetti minulle paljon siitä, miten elämä järjestetään uusiksi vammautumisen jälkeen. Hän ei halunnut te- Ann Davisin isoäiti kehotti häntä pysymään erossa sosiaalityöntekijöistä. Davis ei totellut vaan ryhtyi itse sosiaalityöntekijäksi tosin tekemään työtä eri tavalla kuin sosiaalityöntekijät, joista isoäiti varoitti. kemisiin sosiaalityöntekijöiden kanssa: he ovat hienoja ihmisiä, jotka tunkeutuvat elämääsi ja vievät arvokkuutesi. Davisin toinen isoäiti ja isä olivat aika ajoin hoidossa mielisairaalassa nykykäsitteillä ilmaistuna kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Kävin heidän luonaan sairaalassa enkä voinut käsittää, miksi heidät oli lukittu vankilaa muistuttaviin rakennuksiin. He olivat vahvoja, rakastettavia ihmisiä, joiden kanssa oli useimmiten hyvä olla. En ymmärtänyt, miksi heitä kohdeltiin niin. Jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka poikkeuksellisia he olivat; kertoivat avoimesti sai- kuva: Erja Saarinen