VALnONEUVOSTON KANSLIA

TASA-ARVOASIAIN NEUVBmEEUKUNTA VALnONEUVOSTON KANSLIA WEUHNK1 1982

Helsinki 1982

ISBN 951-46-61 97-4 Kuvitus: meri Tamminen Helsinki 1982, Valtion painatuskeskus

.Valtioneuvosto ase-lti 2E.2,1980 työaikakomi-kean 1980, jonka tuli selvittaa -by6ajan uudelleenjzrjestelymalndoili- suuksia ottaen huomioon im. työsuojelu-, perhe-, ty5voim.a-, koulutus- ja kulttuuripoliittiset tarpeet, Komiteaan ni- mitettiin 23 jasenta, joista vain yksi oli nainen, Kun tyoaikakysymys on erittain polttava juuri naisille toi- saalta koti- ja ansiotyön yhteensovittamisongeimien ja toisaalta naisille yleisten ilta-, yo- ja vuorotoiden seka osa-aikatyön takia, lukuisat nais jar jestot reagoivat asiaan. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ku-tsui poliittiset naiajarjest5t kmolle pohtimaan keinoja, joilla naisten näk5kulma byeaikakysymyksiin voitaisiin tuoda esille. Polii ttisst naisja.~ jestöt perustivat yhdessa ns, työaika- homi tean, Vaikka vai jolcomitea ori poliittisten rmis j2.r jes- t6jen asettama ja niiden yhteis-työn tl~los, se toimii niista riippl~~atta ja vzijokoml.tea-, jasenet he~.kilöi~ohtaisss- sa ominaisuudessa,. var jokomi-teaan kutsuttiin 26 jacentz ja Iisaksi tasa-aivo- asiain neuvottelukucta paatti toimia yhteistyossa sen kanssa, neu.votteiulcunnan tahoita ovat työhön osailistu~zeet Leila Räsänen ja suunnitteli ~ aanita t Waata ja, Pirkko Kiviaho ja Eeva-Liisa Tuominen. Varjokomitean puheenjohtajaksi kutsuttiin Suomen sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Toini Nousiainen ja varapuheenjohtajaksi 2. puheenjohtaja Elsa Aaltonen, kansanedu-staja Tarja Halonen, varatuomari Päivi Hirsikangas, kansanedustaja Aila Jokinen ja maat.rnetsat.kand. Tarja Sand-vik. Muiksi jaseniksi kutsuttiin apul,prof. Elina Haavio-Man- nila, tutkimusjohtaja Elisabeth Helander, tutkija Pirkko Hernmilä, sihteeri Heli Iso-Markku, työsuojeluinsinööri

Eila Jokinen, val t, dia, Raija Julkunen, psykoloqi Kaisa Kauppinen-Toropainen, tutkimusvastaava Marja Kavenius, tu-tki ja Paivi Keinänen, toiminnanjohtaja Eila Rilpio, tutkimussihteeri Riitta Martisl;ainen, tutkija Iiris Niemi, sosiaalityontekija Maija Piirainen, kansanedustaja Eva- Maija Pukkio, yht-tri, Liisa Rantalaiho, toiminnanjohtaja Tuuli Rouhunkoski, tutkija Sinikka. Salo, tutkija Pirjo Siiskonen. Varjolcomitean sihteerina on toimin~rt valtiot.kand. Raisa- Leena Lintila. Varjokomitea on laatinut oheisen raportin Työaika naisnäkökulmasta. Raportin ovat kirjoittaneet valt. lis. Raija Julkunen (luvut 1-6 ja 8) ja sihteeri Kaisa-Leena Lintila (luvut 7 ja 81, Varja1;omitea on kehitellyt aita tavanomaisen komi teaty0skentelyn tapaan, Raportista pyy- dettiin lausunno-l poliittisilta nais jzrjestöibts, erailta muilta naisjar jest6ilts sekg keskeisilta tyi'irnarkkinäjarjestöilta ja nais~altais~iltamat-liliitoip-ta* bausunnois- sa esitetyt nakökohdát $yrittiin otkarnaan huomioon rapor- tin viiineis telysss, Yhteenveto saaduis ta lausunnoista on raportin Iiitteena, Varjokomitaa toivoo, etta sen tyon tuloksena syntynyt yksimielinen raportti TyQaika naianskokulmasta edesauttaa naisjarjest6jen tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, tyoaika- komitean ja muiden kiinaostuneiden tyqaikaa koskevaa jul- kista keskustelua ja uudistustoimintaa. Melsingissa 8 paivana maaliskuuta 1982.

Toini Nousiainen /? /, 7& Elsa Aaltonen *, Aila Jokinen baïj a Halonen Tarja Sandvik hbina Haavio-Mannila Eila Kilpi0 Bel1 Iso-Markku P - : Raija Julkunen $- $.c--@o:-- - P @ Raisa Kauppinen-Toropainen Mxja Kavoniua Sinikka Salo Päivi Keinanen &;*. Kaisa-Leena LintiEa

sivu l, Johdanto 1.1. NaisnakQkulmaa ta 1.2. Naisten osallistuvuus ansioty6hon 1.3, Sukupuolen mukainen tyon jako a janlrayton valossa 1,4. Mies ken ja naisten ansiotyoaika 1.5, Tasa-arvotavoite ty6aikaratl;aisuissa 2, Tyoelaman kehittaminen ja tyoaikaratkaisut 2.1, Ty5eeLaman kehittämisen haasteet 2.2. Kokonaisnakemys tyoelaman kehittamiseen 2.3. Teknologinen kehitys ja rakennemuutos 2.4. Paikallinen opiskeluoikeus ja työajan sisallon laajentaminen 2-5, Työsuojelun edistaminen ja tyon uudelleenorganisointi 3, TyOajan yleinen lyhentamiaen 3-1. Ty6aja.n yleisen lyhentamisen perustelut 3,2, SaZnn8liiaen tygail~a 3.3, Vuosiloma 3,4. ElZkeika 4, Perhe ja tyijaikarzt?%af suik 4-1, Perheen ja ansiotyon yhteensovittamisesta 4.2, Vanhempainlornz 4-3. Nuut lapsiin liittyvst esitysvapaat 4.4, Lapsiperheiden lyhyempi työaika 5. Joustava työaika ja osa-aikatyo 5,1. Joustavan kygajan tarve 5.2, Osa-aikatyön luonne ja yleisyys 5-3. Osa-aikatyon yleistamisen ehdot 5.4, Liukuva työaika 6, Epäsäännölliset ja epamukavat työajat 6.1. Epasaannölliset työaikamuodot 6.2. Vuoro- ja yötyön haitat 6.3, Naisten yötyökielto

7, Maatalous- ja muiden yritkajien työaikalc_ysymys 7,l. Naisen asema ja. -työpanos maatalo~~.dessa 7-2. Yrikta jien kolcona.istyoaika ja,a jankäytto 7.3, Tyon sidonnaisuuden vahentaminen ja tyoe j an lyhentaminen 7.3-1. Vuosiloma- ja si jaisapujarjestelsnat 7.3.2. Tyoaika ja koulutus 7,3.3, Elina-iks.inen työailra ja elä,ke jarjestelmat 7.3.4. Emantien koti- ja perhesidonnaisuus 8, Varjokomitean ehd-otukset Yahivuosien tyoaikaratkaisukai 87 8,1. Perustelut 8 7 8-2, Ehdotukset 9 0 LABTEET LIITTEET

Yhteisln~nnassame vallitsee edelleen syvälle käyvti suhvipuolen mukainen työnjako. Naisten ansio-työn yleistymisesra huolimatta työnjako toteutuu sekö työmarkkinoilla että kodin piirissä. Työmarkkinoi?le on ominaista j al<auttiininen naisten ja miesten aloihin ja amatteihin seka sukupuolen mukaisten palkkaerojen pysyvyys. Naiset vastaalrat edelleen paasaantöisesti l~otitalous- ja lastenhoitotyöstä joko siihen erikoistuneina perheenemiintina tai ansiotyönsä ohella. Työaikakysymys on tällä hetkella tie-tyssii mielessä moiiim-ckajsernpi kuin koskaan ennen. Työaikaratkaisuja p~imittaessa pyritään ottamaan huomioon niiden taloudelliset, sosiaaliset, perhepoliittiset, työllisyyspoliitti-. se t jne. vaiicutukset. Nalsten kaksimaissidomaisuudesta kotiin ja työhön seuraa, e-tta työaikaratkaisnt kocketta~rat eia_ityisosti naisia. SiitZ myös seuraa, et:; työaik--- a,atkaisujen jotkut seulaiikset \i2li~ty1/-&t paljoiti nai- sen, hänen_ ka-pasiteettinsö ja reagointitapansa liautta. TassS raportissa työaikaa katso.taan naisnakök~irnastö~ Naisn5köku.lman odotetaan tava.j.lisesti kiiriiit-tavan huoriiiota sei!raavi.i.n asiol5in a) iiai3en ásemail kehitys ju si~lcdpuolten viiliseir tasa-arvoisu-uden eaistaminen, b) lasten ja perheen tarpeiden esilletuoniinen, C) sosiaalisten ja inhimillisten nz1ökohtien huomioonotto, yhteiskuntapolitiikan pehmentäminen. Nämä naisnakökulnalle ominaiset piirteet ovat ohjanneet tamankin raportin tarkasteluja ja kannanottoja. Ennen kaikkea siinä iiojataari kasitykseen sukupuolen mukaisen työnjaon epaoikeudemkaisuudes'ca ja kestämättömyydesta. Raportin johdannossa luodaan yleiskatsaus sukupuolen mukaiseen työnjakoon sellaisena kuin se ilmenee ammatissa toimivuuden ja ajankäytön sukupuolittaisena eriytymisena. Myähemmissa jaksoissa esitetyt naisten erityistarpeet työajan suhteen nousevat pohjimmiltaan sukupuolen mukaisesta työnjaosta kotona ja työmarkkinoilla.

1.2. Naisten osal?istuiru~~s ansiotyöhön Ammatissa toimivan vastön ltasvu on kolmen viimeksikuluneen vuosikymnenen aikana nojannut täysin naisten ammatissa toimivuuden lisääntymiseen (kuvio 1 ). Kuvio 1. Ammatissa toimivat naiset ja miehet vuosina 1950, 1960, 1970, 1975 ja 1979 (1 000 henkilöä) Tästä on seurannut, että miesten ja naisten välinen ero ammatissa toimivuudessa on supistunut koko tämän ajanjakson. Taulukko 1. Anrmatissa toimivien osuus 15-64-vuotiaista naisista ja miehista kaupungeissa ja maalaiskunnissa 1959-1 975 Vuosi Kaupungit Maalaiskumat Naiset Miehet Naiset Miehet Prosentteina 1950 55 93 59 93 1960 57 88 60 89 1970 61 82 51 81 1975 62 74 52 73 (Jallinoja 1980, 1)

Vieia 1950-luinilla naimisiinmeno ja lasten syntyminen merkitsivät usein na-isen jäämistä pois työelämästä, 1950-luvulta lähtien työscäk~ynti onkin lisäantynyt juuri näissä ikäryhmissä (25-45-vuotiaat), jotka ennen perhesyista jäivät pois ansiotyöstä. Kuvio 2. Ammatissa toimivien naisten osuus eri ikaryhissa kaupungeissa 1950-1975 Kaupur Kaupungit : 975 Työelämägn siirtyneet naisetovat olleet perheellisia, usein myös pienten lasten äitejä. Vuonna 1975 0-6-vuotiaiden lasten aideista kävi ansiotyössä kaupungeissa 61 % ja 7-15-vuotiaiden äideistä 75 %. Aitien työssakäynnin yleistymistä havainnollistaa seuraava laskelma, joka nojaa vaestö- laskentaan (1950) ja työvoimatiedustelun ennakkotietoihin (1980).

Kuvio 3. Arrnnatissa toimivat ja työvoimaan kuuluvat naiset perheellisyyden mukaan vuos ina 1 950-1 980 Nuorin lapsi: 7-18-vuotias alle 7-vuotias Ei alle 18- vuotiaita lapsia [Työ~~oimatutkimus 1980, ennakkotiedot ja Anttalainen 1980, 34) Naisten työssäka~pnin yleist~ymineii on Suomessa tapahtunut ltolmessa vaiheessa (JaSPinojz 1980, Hemiila 1980)- Ensimniaisessa vaiheessa työvoimaan siirtyivät naimattomat naiset, Suomen pei-inteisesti korkea naisten -työhönosallistuvuus on nojanrxut pääasiassa naimattomien naisten työssakayntiin. Sellaisten naimisissa olevien naisten vetäminen työmarkkinoille, joilla oli kodinhoito- mutta ei lastersioitoestelta, allcoi toisen maailmansodan jälkeen, Niiden naisten tulo työmarkltinoille, joilla oli myös lastenhoitotehtäviä, alkoi yksilapsisilla aideilla 1950-luvulla ja on tämän jälkeen jatkunut koskien myös äitejä, joilla on kaksi tai useampia lapsia. Ja potentiaalista työhönsiirtymishalukkuutta on edelleen, minkä osoittavat mm. työvoimatutkimsten piilotyöttömia ja työhönsiirtymistoiveita koskevat tiedot. Naisten siirtyminen kodin ulkopuolelle ansiotyöhön on ollut monisyista, mutta se on noussut myös naisten tietoisesta itsenäistymispyrkimyksesta. Ruotsissa tehdyssä selvityksessa (KV~MO~S arbete 1979) todettiin 90 %:n naisista olevan halukkaita ansiotyöhön. Kotityö pysyvänä tai pitkäaikaisena vaihtoehtona ei tyydytä naista nykyisten olosuhteiden ja ehtojen vallitessa. Ansiotyö, ammatti, omat tulot, työn tarjoamat sosiaaliset suhteet ja näihin

nojaava. itsenäis-t-p~srnahdol1isuus ovat itseisa-rvoja naisen elämässä. Naisten lisääntynyt ansiotyö on mesltinnj/t miesten ja naisten elämänalu.ei- den yhtaläist-ymista, Kuitenkin sa-malpa sukupuolittainen työnjako on sel- västi säilynyt sekä työmarkkinoilla että kotitaloudessa. Työmarkkinoiden eriytyminen miesten ja naisten ammatteihin on säilynyt, jopa jyrkentynyt eräiltä osin. Tätä tukee koulutusrakenteen jakautuminen kahtia miesten ja naisten koulutusaloiksi ( httalainen 1980). Seuraa~iassa taulukossa Gn naisten aloina pidetty niitä, joilla yli puolet ammatissa toimivista on naisia ja miesten aloina niitä, joilla yli puolet on miehiä. Taulukko osoittaa, että miesten ja naisten sijoittuminen eri amna'itialoille on pysynyt vakaana. Naisten aloille on sijoittunu.t jatkuvasti kahdeksan kym- menestä naisesta ja miesten aloille kahdeksan lyrmnenestä miehestä. Taulukko 2. Miesten ja naisten sijoittuminen miesten ja naisten ammatti- aloille vuosina 1950, 1960, 1970 ja 1975 L1ai.z tea alat / ~oimi TaPol;s-, hoito- ja huoitotyö, opetilstyop maialous- ja koteelsiacsn hoitotyö, y,mälzh.-nkilzerö. saityö, elintarvike- ja vaatev~iieoliisuus~yc Miesten alat ' Lainopillinen, riskoniiollinen sek3 vartiointi- ja suojelueyö, hallinnollinen ja kai:pallinen työ, ysitystehlsvat, ms.atalvudsn yritys- ja jnhtotehe3vat, tekninen, teollinen ja liilcennc- ja kuljetustyö s l i ( httalainen 1980, 93)

1-3. SuLcpuolen multainrii tyoiijako ajarl<aytön valossa Naisen paaasiallinen vastuu palltattomasta kotityöstä ja nais'cyovoiman tietty toissijainen luonne työmarkkinoilla ovat tukeneet toisiaan. Nai- selle langennut vastuu kodista ja lapsista on heijastunut naistyövoiman tiettynä ma~gir:a.aliluonceena seka. "naisille ty\/pillasinä esteinä työmarkkinoilla. Nama ovat heijastuneet naisten cijoi"l-tumsessa tietyille viihem- man arvostetuille aloille ja armmattepihin, naisten a1empa:fia palkkatasona, s-yrjin"ln2 työhonotocsa ja uralla etenemisessa. Sulapuolen mukaisen työnjaon ja perinteisten roolien pysyvyys i~akyy my%s -työssäkäyvien miesten ja naisten ajankäytön erilaistumisessa, Taulukossa 3 esitetaih työllisten miesten ja naisten viikottainen ajankay'cön jakauma seuraa-viin paiiluokkiin : a. ansiotyöhön käytetty kokonaisaika sis2ltii2 pa2- j a s ivutyyhön k2-ytetyn ajan seka työmatka-t, mutta ei esimerkiksi palkatulla työajaila suoïitettuja yksityisluontoisia asiointeja tai ruokatsiltia, b, kotityö sisalta2 koti taloustyöt (mlran -val~i~istumi~-ier~, astizill;es~:, sii- vous jne.), kodin huoltotyöt (ihmity;, vesihuolto, pihatyöt, k~l.kune'ivoje~ ltorjs-us ja huolto jne.), Pasten hoidon seka ostokset ja a.sioii~:it. c.~sis'ien tarpeiden tyydytys kattaa ani_ikl;umiseri, i~okai4.m~ hei~itilökolitálsen hygienian jne. d., vapaa-aika tai-koietaa edellisilta jzljelle jiia~jaa aikaa. Tiedot o-va"ltilascokeslcuksen suorittmncta aj~xfi<3;ii:ittötu"cklrnuksesta, jon!<a "tedot on koottu syiisylla 1979 työvoimatutkimksen ;/hteyd.essa, Taulukko 3, Tyollisten miesten ja naisten ajankäyttö, Tunteina viikossa Miehet Naiset ansiotyö 44 kotityö 14 fyysiset tarpeet 72 vapaa-aika 38 Yhteensä 168 168

Ajm-kzytön jakact~misen paakoh-teisiin osoitttavar myös seuraavat kuviot ICuvio 4. Syöllisten miesten ja naisten ajankäyttö (90) (Niemi & Kiiski & Liilckmen 1989, 26) Taulukko ja Iwiot paljastavatsen itcestii2nsei\ryyden, etta ur:i lohkaisee cwren QSZ~ aikabucijetista. Fjysisiin tarpeisiin k2~ytetyssä ajassa ei ole suk~ipuolen mukaista eroa a. Fyysisiltii tarpeilta jäljelle j Zäv2sta ajasta n. 2/3 k2yte"can työhön, so. ansio- ja kotityöhön yhteei~sä. Naisilla. tämä kokonaistyöaika on viikottain n. 5 tuntia pitempi ja vapaa-aika vastaavasti 5 tuntia lyhyempi. Tha viiden tuniiin ero ei oikeuta puhumaar, naisen kaksinkertaisesta työstä tai kahdesta työviikosta. Ajankäyttötutkimuksen valossa sukupuolittainen työnjako ei keskimäärin toteudu naisten kaksinkertaisena työmääränä vaan pikemminkin kokonaistyöajan erilaisena koostumisena miehillä ja naisilla. Miehillä ansiotyön osuus kokonaistyöajasta on 3/4 ja naisilla runsas puolet. Kotityön ja lasten hoidon paine naisilla johtaa siihen, että työssäkäyvienkin naisten työaika muodostuu miehiä lyhyemmäksi. Sopeutuminen perheen asettamiin tulo- ja aikatarpeisiin tapahtuu sukupuolen mukaan epätasaisesti ja perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti. Työssäkäyvien miesten ja naisten ajankäyttörakenteet erilaistuvat sitä enemmän mitä suurempi on kotityön tarve. Tämäm osoittavat seuraavat taulukot, joissa ajankäyttöä tarkastellaan perheellisyyden ja lasten mukaan.

Taulultko 4. Työliisten ansio- ja kotityöaika sukupuolen, si.vii: lsaadyn ja lasten mukaan. Tunteina viiltossa m i e h e t n a i s e t naimaton naimisissa naim~ton nainiisissa Ia-psia lapsia lapsia?:~psl a n" ei on ei on ei on,-l on ansiotyö 42 X) 44 45 3 8 43 39 3 3 kotityö 10 12 15 1 7 26 24 3 3 'Yht. 5 2 56 6 0 55 69 63 6 6 X) N liian pieni Taulukko kestco naisten kokonaistyöajan inulcaut~~isesta perlieei Li5 :;,~:~~r-i-! tarpeisiin, Lapsipesl?*eiden tyijssak~,willa aideilia kokcns.isty6~1x.1!nuo<ss- tuu puolil-si ansio- ja kotityöstä. Miehillä vastaavaa rnirka~~tiii;riii;ta ei^ esiimly. Perileellis-txymisen mukana miesl:en sekg msioty5a?ikr! i:.i-:l :,,oi-'.-,-6- aika lisaanty-iiat -$JZ~~E. 'i'aiu.l.~<~ko myös paij astaa, ei ole ist2 mielren Criloihi? i~ojac\iaa -,&,:?aollisuut-t~~ Ly&j 23 -, vaan i;?~uri tulotarve j oh-taa E-ieil;g pis impaail kokonais'cyö:: yi~ 23;;. yi, sl-l;:~~:i t: j -l:~ is i :, a : ~ -:,~i; c;-ii.l,cen, ~ ~ - ~ 5, l Sygllisten ~ k k ~ ar.cio-- ja koritjiöailta 2- tai ~--5eazpli3.j?-:~;53r: pe.~h?~s55... - - 7 su.k~~puoien j a n~loriiinu~ lapsen iä.n irrukaan, Turi'ce ir:~ II :.-!-<ossa miehet Nuorinman lapsen ika 0-6 \r 7-17 v Yhteensä Työssäkäyvien naisten ansio- ja kotityöaika on seïvassä yhteydessä lasten lukumäärään ja nuorimman lapsen ikään, kun taas miehilla yhteys on paljon lievempi. Erityisesti pienten lasten ansiotyöta tekevien gitien kokonaistyöaika on huomattavan pitkä.

Seu.raaiia 'k~:~~io vielä tiivistä5 naimisissa olevien ansio- ja kotity./öajaimutoksen lasten lu.lnimaaraii lisäantyessa perheessä. Tassa ta-rkastelussa ovat mukana myos työvoirman lniijlumattoimt ja si-ten siinä yhdistyvät naisten kotiin j aamisen ja lyhyemmän työajan vaihwtukse-t aj a-nkayttöön. K~~vio kertoo jo edellä todetun seikan, että naimisissa olevien miesten kotityöaika on keskimäarin riippumaton lasten lukumaarästä sen sijaan miesten ansiotyöaika lisääntyy perheen kasvaessa. Naisten kotityöaika kasvaa suoraviivaisesti lasten lukumäärän mukana ja ansiotyöaika lyhenee. Ika- rakenteen eroista johtuu, että lapsettomien naisten ansiotyöaika jaa hieman lyhyemäksi kuin yksilapsisten (vrt. kuvio 2). Tällainen perin- teisten sukupuoliroolien mukaan tapahtuva sopeutuminen perheen ta-rpeisiin ei luo edellytyksia sukupuolten tasa-arvoisuudelle tyossa ja kotona. Ibvio 4. Naimisissa olevien miesten ja naisten arrsio- ja kotityöhön käyttämä keskimäarainen aika päivässä lasten lukumäaran mukaan -d -- S 4 _P -- -4 / @-- s-= - pi - --, kotlty6: nalset -d- ansiotyö, naiset -- _, _ --- -----_--- kotityci, miehet a 3. asten lukumäärä = ansiotyö (sisältää työmatkat) -------------- = kotityö

1.4, Miesten j a naisten ansio-ryöafka Edelliiien. ~a~ltastelu osoitti, ezra iidicleil aiisio-työaika i;ii rniester~ t)~0 aikaa lyhyempi ja että ero koiosjuu pe~heelli~ctpi sen nukana.. Seuras-v-assa yritetaän 'rilas-tokcsl<ul<sen cutkirimsleri vaiocsa selviitaa sitz, ini-tin iiais- ten lyhyenipi työaika muoclos ti?u, ~~~~oimatutkimksessa. tiedusieliaw vactaaj ien noi-maalia cyöalkaa. Se on maäritel-ty viikot~aiseksi työajaksi, jonka?yöllisen yleensä ku.uiuu tehdä paatgöpaikassaan. Työ~roim'cieduste1ussa pyydetaan vastaajia arvioimaen tiettynä vii-kkona tehdyt työ-tunnit erikseen p2.atoimecsn j 3. si\n:+oirni ssa. Aj ankayttötutkimu1~sessa on aj ankay-ttöpalvakirj ail nojalla iaclcei-tu todella tehdyt tyotu-mit (piiatoimi, ylityöt, ci~nityöt). Seuraz~assa talil~~kcssa oi~ acvtet tu i*in~zkkak ttyczl isten -nomln:l! i tyozika (sellaisena Ikiin ne ilmoittavat S ~ X työvoimat~itk&~.ksessa) ja p5.iityöpai- kassa. totei_ituni.it tyiiaika. ( ~is2.ltza ;7llty.Jt) ajan)iayttoti.:+k;iri~1ksen mkaar, Taululdco 6. Työ1 listeli noi-maali työaika ja toteutunut työaika paatoiness;. sos ioel<onoxiilcer; aselmn j z. sl1!;1ip~oier1 li~lkaan (L'mtvina aiilcuss z: I\iioiemimt 3~lh~p. ivlieh~ t?taiset Norm. Toteut. h10-m. loreut. 1Vorm. Ioteut. Muut yrittajat ja avuct. 48 39 53 44 40 30 Ylemmät toimihenkilöt 38 37 40 38 35 36 Alemmat toimihenkilöt 38 37 40 39 37 33 Erikoistuneet työntekij at 40 37 40 38 39 33 Erikoistumattomat työntek. 37 31 39 33 36 30 Työlliset yht. 40 36 43 4 0 3 8 33

~.. biaisten m;~or;%aali työaika on kaikissa rjhniss~ miehiä lyhyempi- Nomaaii- työajan eroa aiheuttaa naisten yleisempi ~oimimiinen sellaisissa toimihen- kiiötehtavissä, joissa. sä3nnöllinen työaika on alle 40 tun'iia (noin 38 t. viikossa) (esim. rahoitus- ja ~rakuutustoimin-ta, paivell~kset, kaupa-n ja teol- lisuuden konttorihenkilök~~nta). Naisten no-maalityöaikaa alentaa myös nais- ten yleisempi osa-aikatyö (vrt. luku. 5.2.: Aj ankäyttötutkimui<sen nojalla on arvioitu, että naisten toimiminen osa-aikatyössa laskee heidän keskimaaräis- ta työaikzansa n. 3 tunnilla. Nomaalityoaj asta on aj ankayttötu.tkirmiksen mukaan toteeutl1.nu-i keskimäärin 90 %~ Ero arvioidun normaalityöajan ja toteutm-een työajan välillä On s~1.u- rempi yrittäjilla kuin palkansaajilla. Oiraa työtä tekevien työaika-a:rviois- sa sekoittuvat herkemmin ansiotyö ja kotityö ja heillä on sa~remmat mahdol- lisuudet työa-j an j oustoon kcnin palkansaaj illa. Keskimäärin naisilla ero normaalin ja toteutuneen työajan välillä on suurempi kuin miehillä; poikke- uksen muodostavat ylemmät toeimihe~kj.löi, Nom.alityöaikaa suurempaa suhv- puolten välistä eroa toteutuneessa. työajassa selit-tavat miesten yleisemt. ylityöt ja naisten Ii-emm su.urei~hpi poiscaolevaus. Aj micäytt"iutkim1csessa työllisiksi on lasket-tu myös tilápäisesri työstä poi~saoileet (äitiyslonxil- la, sairaslomaila), joskaan iiaiden osuuriecza ei uie ~ LIL:T~ eroa miehillä (4-7 9, ty6imin;at~~tkimkse~ mukaan) j s naisilla (5.7 1 ty6-vo.rnatu~kimilksen m.kaa.n). ivp,gs "-pimeft2' poj.csaolopsivig iialslila oli työilistä kohii laskettu-~a ~Jaln%-~ eileu~ kdi~ miehlllii. - i -- y ö ~ n a e d t mkaan e pá Ecansaa j ier? tflviiliool pit!nus on jonkin verl-a.n yli 38 tuntia., miehillä lähes 40 tii.alia ja naisilla 3 "r~jl'icia lylljrernpi. Toi-. mialoittain ja ammattiaseman mkam tehdyt työtim-mit vaihtelivat ta-~llukon 7 osoittamalla tavalla. Pienin miesten ja naisten välinen ero on teollisuuden työn,r ~e k. ijorllä,.... joilla osa-ailtatyötä ei esiinnykäär;.ts~ fyysisesti lmomittavimmssa työssä naiset tekevät miesten kanssa jokseenkin yhtäläisen työviikon.

roimialoittain ammattiaseman ja sriicupuolen mukaan paä- toimessa (lok~~~ccssa 1979) I(aiI<lii toimialat iviaa- ja metsatalous Teoll isuils kiakennu.~ colminta Kauppa Liikenne Rahoitus- ja vak. toirn. Palx~e?ukset - Julk.hail.., pd-1c.p. ~. - i'/hiut yht. k. pal~rel. - ~VRIL:: pálvehkcc't yli-i. ryönte- toimi- yht. ~yö~l-ce- ',c.jat iienk. lcl j 2; -. -- -. Siitä, miren nzistei_ ty6ajz-2 iylreneiriinen perhrellistynisen mukana tote~dtui'i; eivät- hiaytettaiiissz oie-vat tied:o-t z~ma yks-t~iskoht-iste kl~vaa. Tai-keiii s+lj;j,-li Jä Iien~e iisa-aikatyö, sillii se o!l nimrnomaaii naimisissa o! evien naisten työaik'iii~uo-co, PoissaoloL ova-t naisilla hlema:~ yleisempiä hin miehilla ja m-eidoilisesti rie kesltitir-pät juuri I~psipe~heiden $:teihin. Rita Liljeström on?cuvamut ruotsalaisen yhteisk~~man tasa-arvota-voitteita malliksi, jossa miehillä ja naisilla ori samat elä~niinalueet : - perhe, jossa on kaksi vanhempaa - anciotyij, johon csallist~lu kaksi elattäjää - yhteiskunta, johon kuuluu kaksi kansalaista - ~iapaa-aika, joka kuuluu kahdelle yksilölle. Elämänalueiden yhtäläisyyden aste näkyy mm. ajai&ä.yt-törakenteiden sama-nlaisuudessa: siinä että miehet ja naiset käyttävät yhtäläisesti aikaa ansiotyö- hön, palkattomaan kotityöhön, osallistumiseen ja vapaa-aikaan. Ajankäytön yhtäläisyys on eräs - vaikka ei riittävä- edel.lytys sille, että miesten ja naisten mahdollisu~idet näillä elämänalueilla muodostuvat yhtälaiciksi (ammattitaito ja eteneminen työssä, perheestä saatava tyydytys ja sille annettu panos, vaikuttaminen yhteislannassa).

Naisten ansiotyön yleistpirien on yh_t&lzistanj~t nies1:en ja naisten elzn?in-~ aluvita. Ic~iter-kari suk~.puolen m~~kz-tnen s.~"~etrisyys ei ole toteutunut. Vaihutu.s~~alta yhteis!wnii.ässa ori edelleen keskittynyt miehille, miesten ja naisten kokonaistyopanos m~.adost1~!u eri tavo.:? palkatiista ja paliiattomasta työstii, miesten ja naisten miatit ovat eriytyneet peiusteellisesti jne, Tämä tilanr,e, so, na-is ten irähaisempi s itsutuneisuus ans iotyijhön, vähän lyhyempi työaika, on tietyissä suhteissa saattanu:t edis-ta5 yhteiskuiman toimiiiuutta koetussa kehitysvaiheessa, jota on luomehtin~it voimakas siir- tyminen kaupwmltimaisiin elinkeiiloihin j a asumismuotoihin. iiastaavast i nais - ten tasa-arvoictmis- ja itsenäistyniispjirkirnyc voi olla ristiriidassa joiden- kin muiden näkökohtien kanssa (esim. Korkean syntyvyyden tai joiastavan ja halvm naistyövoiman]. Kuitenkaan *teislan.i-a ei voi enä5 pysyvästi raken- t~!a su.kupuoleri inukaisen työnjaon siiiljmiselle. Työaikaratkaisutkaan eivät voi nojata sen säiiymiseen, vaain niiden ïvillla 'culee edistää sukupuolten tasa-arvoisuutta seka sopeutumista tasa-aiiioistuimickehit~~ksen seurauksik. Naister~ znsioty;jn yleisljrinizien ja tasa-arvotavoite me~kitsevät, etta arlsiotyo ja kotizyö 011 sijoitettava saxoj en i'imisten elämäntilanteeseeri ja aii.:a"l~lu!-~.i,~ I2aä cri nosta-r~~~t aj a.~kti-liaisekci työr: ja perheen yhteensr-vii:-tariic::a helpotta~~ier: r;tkaii;~ij en talveen. i\i&a iioivat olla myös 90.- aiks:racka.ic~~ja. 1Cu.iZerlkin ~eihezri li:arye1sii11 suunrizttiit tyoaika~atkais~t -r ie. -t- L--",;sten L L ~ ~ kasitys&en mrsy-;i;r,l&en :,7~0ksi k~hdii;j:s-~& helpos L i i~aill naisiin. ~~Tari ~tioksi nai&- ra~kaisujec ;<qie7dessa on kimni-teti~-~j:iia eritj~is-cg liiuo- TX ''.. mlota tasa-amm-ia!l:6k~h'r:~ïan ja r.iqrrces ti pyritta~~ä ~s-i&~ggn se, etteivät t-y5aikaui~.dist~~lcsef: kaznny misiiii I-,o!,d 5s 'cu.~~ukc syrj iriilál<s i t./öma rlikinoiila... Työaj ari ja am.a"lia.loj en erilais-luminen su'kupuoler~ mkaan aiheuttaa tietty- jen työaikaongelmien tyypillisyyd-en JUT~ naisilla. Raportin kannanotoissa ja tarkasteluissa pyritaan pane~~twnaan juuri näihin naisille tyypillisiin työaikakysymyksiin (esim..osa-aikatyo ja periodityö). Sen ohella tarkeim- pia työaikaratkaisujen vaihtoehtoja pyritään tarkastelemaan niiden tasa- arvovailnitu.ksen ja naisen aseman kannalta.

~,.-,. Teo Ll iseunelden niaid~ln tzlous j s iyöei21na o-va;: 'xom2:-meer sui:i< a ongeinia, jotka criiat r,ousseei useasti iodeizul~ta -caio-i~delliser~ 1tr.s~~~~ l~idasi~~nisest~, sliureimidn kansaii~välisen olkcuurr;inukal~~~~ue~~ -~ai-pees ca, ;~iorir:o~ lrara - j a e~:er.gia- 1~yiys-yrirr71~si.-t2., joukto-;yöt tomy~id~-s~t5. j ;. tshologir~n kehztyksei; ~iopeu~~i~~ilcestu - J1.öntsk1 j oiden icoclutus- j a elin"lasorl noucri, sekg anroctusten i-r~u~tt~m'inen yhd-es-. i:.2 ma-ct;yiidistys l7.ikke3n vuiloltuc~iaila:~ kisl,pm kinssc 31 heutt31rat svn, ztr2.. iyön sisait6öfi: ( suri. Ltsenaisyy't~rn ja va.liitrle\ntut-3ei tygssä), vl.uc~~hliie~sj~i~~ ja denokri.t~aön tp3pailcalls:. i<o13d?sti~u l isgii vaai:-imjks ia. Toisaalta!ir;.!;t cu?lat --- i~ld~ologise, i, kiipailn- ja rn~rlikliluolos:u.b-i:eet li;ovat paine-ta c~s.!fi. uc*s i ez-i GS~I- * - li:,t~~mis- ja oiga;ica~ Ciaj 5rje:.tehiifil :<eii.i-;t2'.nlsi,~:r5. Tass: :lla~iteis:;a t-~ö;i]:a. r&ks.is:~t ei"elp1,tt&rz.t n;~~~~n~~c-y hi l~~,i:iai~~.u:.~e- -5y~il <_s.i;&?ii:, - j a ;,mi:le+i -< a;:e;;ne - i a: 'h~_oe~i&ist? tolig -*:)i.&:.$(iai_ j<~l;il:-s2lili ;ei,?t~i:~j-:ai 5l-n~. a.;t:., S.,;jy:j.e-,ipi :a-,-k;. 5. iei:m 53h3 ak~-.: hal:~f.:ia-:- ~ ' o.7t2.a ~ 0 ~ k;nia -;&:"L 4.: oktza - T lqcjj:)e,..rtriïit tf,icrl.7iiig;~n ;n keh: ~2.3 ja kii>t-, q, ; Lh::~~-, ~ i ~ ~ cmria ~ri~utr~knlo ;~mt;at ti- ja L;,Y.:~:::k:~a:a.-e:~t:~~~~~ j. ia.d<t,:~:ij~.;h z2,m; t.:i. - e -c;a~n.c& sc~.:~,.c,?,. -caidoirsa i&.-p;'?;3t:se-ta k,:~:~u--ui.tg.n;s 3n E. h:-%115 j:y:5e..k 7k,s~-qi2~"~i. jl : e i:orlce -1 de kiii'eel! isirr;;ii~~ ;o p-3r'lc:g.3sri 31yv-31. ;~~m.at-:a':a:.da c,jl<j,7t--gr;i.ec-fl j a IJ~J 5i8iIisepn t,?h2i:,ig.-.r2 % ;~.y&~jy~-- j ; ~~JJ&I :-e+~~~~~::~~ ;G st:. 2 'Qrjn vai:,u~gs j!mis;=~n k;,'~c-. rig:n~.<:ti~~n;-~e5~~r: m?lz:ay",y c/sr;. 5 lsal? 63 -~jieaj,?r. pi.l:i~wiirn $?t;ej.;tulsk:,eix. 7jrCaj.);li ~~~~dij~?i)-5yiil>i:iti ui vc;i II ;-c ctz.a t-76~: slc,ai?6n ta;kas ;ul.as ta, '7acez ~ T ~ y mii",ex ~ t :yöel&&, ~ ~ ~ laatta g ja sita ka-htta koko eialii%i laatua vcidaan paraztcna tolszal tz tyilaikaratkaisuii~, toisaalta 111uin työelhzn. kehi"c2mi.;tolme~'~~ri.tc-i1-~ Mite~ tysa~ctksu ',cytkeyt:rv~"työ- olojen keliitts-miseeri tai LLyont~kf jside~ osal-ij s~:~~mtmis- ja iraihi:tzsni~mahci.oiii- suuksien ediscaiseen?

~öj.lis;i./den r,akölc~liila_sta katsot-iuna on tu.1~-fai swdessa i-jsh'cy usein kolme vaihtoehtoista tiet5 (esiin. Relander 19811 : a] spontaanin kehityksen i~uottaiila p~larisoituiut eiii.ttiyh'ceishwat,7, joka j zkautim vaihenevaan ~LIO tai-ion kmnai ta ta-qeel l is tem;, kansalaisten j a tarpeet- tornien kuluttaj ien joukkoon, b) julkisen sektorin palvel!lsten ja suoran LyöllistSmisen kas-vx~uin no j aal~a kehitys, jonka rajoitteena on ser edellytykseaz oleva veroasteen ilousu, cj hieman toisistaan poikkeavat vaihtoeh60tl joista nieillä on esiintynyt uus- dual?smin pohdintaa (Mmolin 198 i), kansalais~>alltka.a~~ no j aarän pelmeän sekto- rin malli (Larrpinen 8: Soininvaara 1930) ja omapohj af sen "-mohonjuuritason" yrittäiilsen eh~jt-tklrier~ (Y~Jiiei~eus IOEJ). Yhihdistava on ajatus pienimuotoisesta, omatoimisesta, peheas"ca, vaihtoehtoisesta sekicrista, esiin. asillnaiueen nojal- la organisoiiiucta taiiaruiden tai palvelv.cten tuctamos ta, Tah311 vail~toeri-toon liittit./ iisein kasitys työaj2-n yj/r~isesta toi joustawasta ajihen~iiiisesta ja palk- ka";& nnii?mri:m.isesta oinaeh-::ciseics i ~pöks 5 A I T Pienta ~äf.~emnistoii lu7a1rnorta.n~atta xyö, eri'cyisest. teollisw~istyö on ollut sisaliölllsestl köyii5.a raadan-taas Vapal2.s on ty6n uikopuolella. Tal1a hetkeilg valmistetaan koko joukko turhaa tavaa-aa, joka. keinotekoisesti ylläpitää taloudellista toimintaa ja pitkaa ty6aikaa. VShen-t%nZllä turhaa kulutusta ja tuotanboa sepc2 automaation avulla voime vapautua työstä, 'Tilalle same vapaata aikaa, jonka tsrvin voime omistautua luovalle toiminnalle, toistenme hoitamiselle, taiteelle ja rakkaudelle. fiteiskuma.n tulee turvata v~himnaf spalkka (Ita.saiaispaikka) kaikii le. Oikeus kansalaispalkkaan vold.aan yhdistää veivollisu~~teen tehda jokln oikeudenmukainen osa jäljelle jaavasta ikavasta tyestä. Mutta suuren osan siitä mita tarvitseme wime valmistaa osuustoimintatyyppisesti pienissä asuinalueilla. sijaitsevissa yksikiiissä (korttelipajat, -kzpakat jne.) Ihmisten yhteicyys rakentuu ennen muuta asuinalueen varaan.

B ~?~-~!~Q+u~.u~~Q$u.~ szla heariiy tyon sls5llöi lirien!r@hys 3 a. epiisci3ir~ki-aatt'swus työel%n~s_sa -ky:keytp2t yl1xeislo.u7_.ian rakents5liiseen egaoikeuderimirk-isauteerg, Peri-.arteesca työ voisi ol; la niyös i00.ei12 iriliim~liisct a, vapaata tolinintaa, Ponc~ist~~kset tule2 s~i.umi?ti; l-,vb<i -~~a-~:ija~it;-a~iicqe~~~ joka voi -ta.pa?ii;ua rim:an rakenteellisteen ~mi~itoscei; Icarisa, Torca on, e~t& villii~i~tetaan.i1a~!<u jo.&- ko -2m h' ia L%~t-:eiti (ecini. usvvurds2&lil; : in~;;t~ sar~alla GA 93.1 jon t;-)72;jtjiaältsrnia tqeiia, j oit:! oi? xrji-2et'cii esiin, vnihtoehtcisuri t.20 23;1-~.0n olij elmi ssa. Tck-isslla kebi-i_.rkse?15 cn mnet Itasvct. Klel.teisin n~.~lj.in!nrc;lubu työvoiman. ~a-p~.~~tii~~ii nen, e Irrovaat.-- vqaasecn arita m vaan. työt151ny,vt~ jolta on "sy;.- jli;;ti~n?.sty; eparo~vca, ii?r? J.er.e'_ts ja ollittall (S:inclberg). T,jma ~i johdu ainoastaan \iallits2v?s ta työt a Korostevasta tnora.;~l Ls.:a v2.a:1 tyo11c1n iiitey\'k cosia~.licen $-teisyyrie~l ja ideati-teitjn.- mei;e.;:y-xses~ii 'Iyi'iri iiqai~t~~mlrie11 merkitsee - sek2 r.jc,tal~ior~ siluiita:ci:slmis-;13 1;im;ccn tc,de:.la Ca;rvit:;emiiil -ruotteissi-r~ ES"~ -~yon sisyllolllst5 vaija~itmista, E-rityinen caisnakeliiys tulevaisuuteen on s-p-t)?lyt uiiden na, si iikkeen pi ;.ri scii T[i.ci-9 ilakö!,xlmcistn iiiion!xc ei ole hoh(li s"iilll;it niiiikii3r. pall<k;i t.~öii s isxl.töön, IJS~~! t;~ei~ ~il?<o-guc~l:ist1i, y!:.si tyi:.?~; elb-m2.!qiiiii; 1-fcrdvl Ien-; äi j cs lar~iis~e~i~ Uusi5 s;.! y,irl;~~si-ma~eici3. or sicj~,t-iu<i~>:ti~,s~:qisei?, laci:!:ri hsiclo;; ;a kr:ticy8ri ui.!d:l-..... ;il~:-t;ir-alla y~tsit~i, -_ qlj;irei-n pzcriise.1 i-ej a:. k.tl:s~3;!~~ IlLn hlr;;3:?r.~~-o~.j;~ll.;c:~nii'n i<;vj~g 3r. a.lsj,,yg,j, 1,,rii,y~~ ja SE? Xc-,:\ir~ai::i~:e-',:,-sr:irL7ykl,:elsiti? 1-11. i?-lcir-:a org jn: - sci&~2 1s. GiW.1 1:: -!:yi~;lj ;$ c,:lg,;l:i-a 1:. <s-: ;]m:-.a t;'+:g. j;~ l:l\ ~yj:~ei';~~~ :3n n.cr?.i Cy:.t:- ~o~cs.i-av~s~~ k-!l:~-sk~li,~ls:,a ;ibii. ;.e i,:i-.;?~, [r- r_,m:n :;r(ji j,; igi;i;h,:e- m ~,jo-:tl:~lp,> s(,je;~ elppiiiii:e?-. --,-3i t,ip,il.,-tu$ FaLs;,a al is;a.iiaitcn::l:ia ja c:-tk,.,.~i,~:ei~ ~ik:ic<?n y:;den- \icr~::aisellu-:ax,iai 13... Tirl itc!ril-; s?i?r%i, eit4 huo~~c;j.r m~.hdoil-~.noil -t~i.ie\~als~us og pola.:risoitvnz,t -1iiitj.- yhtelskimxa, joka r.,y, --- ~aflt&3. "' yhi:. su~i~empiô i~~x~iszyirnla yh~i:eis1~~-~naliic.e~ ky5 - dyllicen toiminnan ulkopuolelle. Tania kehi-tysku.11~ saattaisi inyös olla. naisil- le tuhoisa9 si4la naistyöiioima~ osittaisir; nli*~giiiaaliluonteen v~olcsi sy-ij,ï;rtta.- mj-nen voisi l<ohdistu;i erityisesti nzisi'n- Tällaisun -Lulevaisuu.&en:iiil"ck.i.sek- si tarvitaan tuleva-isuv.den poli.ti ikicavalhl-oehto j en tu tklmisea J a rakentamis ta, joissa keskeisella sijalla on mahd.ol1lse-t rnyonleiset tyollictkis- ja asiwa'cti- rakennevaihtoehdot. Edella esitellyt niyoniceiset utopiat eivät vältt?huiiattä olc toisensa poissulkevia. Ansiotyön sisitllöllinen kehittaniinen, -työelnm2n demok- ratisointi, ns, pehmeän sektorin Taken-taminen sukalpliolcn s~ih'teen erottelemat - tomalla ta-valla, julltis-ten palvelujen laaj entarninen ja arkielh:?n uusintamism~ioto j en uudistaminen ovat kaikki naisnakök~~lrnasta valtt5~nittt5miä ja suotavi a kehityskulkuja,