KESKI-SUOMEN 3. VAIHEMAAKUNTAKAAVA Natura-arvioinnin tarveharkinta 11.9.2012 1
1. JOHDANTO Suomen Natura 2000 verkosto on osa Euroopan unionin alueen kattavaa luonnonsuojeluverkostoa. Verkostoon kuuluu alueita, joilla esiintyy luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteiden mukaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä (SCI-alueet). Verkostoon kuuluu myös lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset erityiset suojelualueet (SPA-alueet). Keski-Suomen maakunnan alueelle sijoittuu kokonaan tai osittain yhteensä 149 Suomen Natura 2000 - verkostoon kuuluvaa kohdetta joista useimpiin kuuluu monia osa-alueita. Keski-Suomen pinta-alasta kuuluu Natura 2000 -verkostoon noin 85 670 hehtaaria. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä MRL:ssa säädetään, noudatettava mitä luonnonsuojelulain (LsL) 10 luvussa säädetään Natura 2000 verkostosta. Maakuntakaava on LsL:n 65 :n tarkoittama suunnitelma, minkä takia maakuntakaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on oltava selvillä kaavan vaikutuksista Natura 2000 verkostoon. Kaavan toteuttaminen ei saa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon. Kaavaa laadittaessa on riittävästi selvitettävä kaavan vaikutukset. Tässä raportissa tarkastellaan tiettyjen Natura-alueiden läheisyydessä sijaitsevien Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaavakohteiden todennäköisiä vaikutuksia, jotta pystyttäisiin arvioimaan, heikentääkö kaavan toteuttaminen todennäköisesti merkittävästi Natura 2000 alueiden luonnonarvoja. Tarkastelussa ovat mukana Vehkoon (Multia), Pihlajakosken (Kuhmoinen) ja Vestonmäen (Joutsa, Toivakka) tuulivoimapuistojen alueet. Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimapuiston alueina (tv) osoitetaan tuulivoimantuotantoon soveltuvia alueita, joiden lähtökohtaisena kokoluokkana on noin 10 tai enemmän tuulivoimalaa. Alueiden esittäminen perustuu erillisselvitykseen Keski-Suomen tuulivoima-alueet. Kaavan tv-alueiden suunnittelumääräyksen mukaan tuulivoimaloiden sijoittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset asutukseen, maisemaan, kulttuuriperintöön ja luontoon. Lisäksi jatkosuunnittelussa on otettava huomioon puolustusvoimien valvontasensoreiden vaikutus suunniteltujen alueiden soveltuvuuteen tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Natura-arvioinnin tarveharkinta tehtiin 3. vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheessa Keski-Suomen liiton toimistossa asiantuntija-arviona. Tarveharkinnassa on otettu huomioon Natura-alueiden luontotyypit ja lajisto sekä vaihemaakuntakaavassa ko. alueita välittömästi tai välillisesti koskevat kaavamerkinnät. Harkinta on tehty olemassa olevan tiedon perusteella. Pääosin tiedot on saatu Natura 2000 asiakirjoista, Keski-Suomen tuulivoima-alueet erillisselvityksestä, peruskartta- ja maastotarkastelusta sekä Kärkisten, Kärpänkylän ja Pihlajakosken tuulivoima-alueille tehdystä linnuston havaintokatsauksesta. Natura-arvioinnin tarveharkinta edeltää mahdollisesti suoritettavaa Natura-arviointia. Jos tarveharkinnassa päädytään siihen, että kaavavaraus todennäköisesti heikentää merkittävästi alueen suojeluperusteita, Natura-arviointi on suoritettava. Jos tarveharkinnan perusteella kaavavaraus ei merkittävästi heikennä Natura-alueiden luonnonarvoja, kaava voidaan hyväksyä ja vahvistaa ilman LsL:n 65 :n tarkoittamaa arviointia. 2
3. VEHKOON TUULIVOIMAPUISTO Vehkoon tuulivoimapuiston alue (tv, nro 6) sijaitsee Multian kirkonkylältä noin kymmenen kilometriä luoteeseen Multia-Karstula tien itäpuolella. Osa-alueen erityisominaisuutta ilmaiseva kaavamerkintä käsittää Vehunvuori-Palomäki-Haukkakallio-Miekkakangas - alueen (liite 1). Korkeuserot ovat parhaimmillaan 70-100 metriä. Tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsee kolme Natura 2000 -aluetta: Housukosken alue, Valkeisenjärvi- Särkilampi-Utusuo sekä Myllyvuori-Vilhusenmäki. 3.1. Housukosken Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokiteltu Housukosken Natura-alue (FI0900045) sijaitsee mahdollisen tuulivoimapuiston lounaispuolella Multia-Karstula tien länsipuolella. Natura-alueen pinta-ala on 232 ha ja alue jää lähimmillään noin 400 m päähän tuulivoimapuiston ohjeellisesta maakuntakaavarajauksesta. Housukosken Natura-alue on pinnanmuodoiltaan vaihteleva harjualue, jonka jokilaaksossa virtaa edustava meanderoiva joki. Jokireitti on varsin luonnontilainen ja maisemallisesti hieno. Harjumuodostuman arvoa lisäävät alueen luonnontilaisena säilyneet metsät sekä alueella esiintyvät dyynit, joista pohjoisempi on noin kilometrin pituinen. Lisäksi alueen monimuotoisuutta lisäävät lähteiset kohdat ja pienialaiset puustoiset suot. Alueella on luontopolku. Luontodirektiivin luontotyypeistä päätyyppinä on boreaaliset luonnonmetsät, jotka kattavat Natura-alueen pinta-alasta 14%. Muita direktiiviluontotyyppejä ovat puustoiset suot (10 %), harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (7 %), Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (5 %) sekä vaihettumissuot ja rantasuot (4 %). Luontodirektiivin liitteen II lajeista Natura-alueella on tavattu saukko (Lutra lutra) ja liitoorava (Pteromys volans). Kansallisessa uhanalaisuusluettelossa saukko kuuluu silmälläpidettäviin ja liito-orava vaarantuneisiin lajeihin. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius), pohjantikka (Picoides tridactylus) ja pyy (Bonasa bonasia). Linnuissa ei ole valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Metso on luokiteltu Multian eteläosaan ulottuvalla Järvi-Suomen vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Muista lajeista alueelta mainitaan kanadanmajava (Castor canadensis) ja metsäsopuli (Myopus schisticolor). 3.2. Valkeisenjärvi Särkilampi Utusuon Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokiteltu Valkeisenjärvi-Särkilampi-Utusuon Natura-alue (FI0900073) sijaitsee tuulivoimapuiston koillispuolella ja sen kokonaispinta-ala on 123 ha. Puiston vaikutuspiiriin voi katso kuuluvan Valkeisenjärven ja Utusuon osa-alueet, jotka sijaitsevat noin 1,5 ja 2,5 kilometrin etäisyydellä mahdollisesta puistosta. Valkeisenjärvi on aivan tien tuntumassa sijaitseva avoin ja vetinen neva, joka on syntynyt matalan järven kuivattamisen seurauksena. Alue on pääosin avoluhtaa-pallesuota ja avovesipintaa on enää vain allikoina. Järven rannat ovat käsiteltyä metsää. Pohjoispäässä on puustoltaan nuorta ojitettua koivuluhtaa, jonka ojat ovat kuitenkin tukossa. Järven eteläosassa on erikoinen loivasti viettävä rinnesuo. Utusuo on reunaosiltaan ojitettu suoalue, jonka keskusta on säilynyt melko märkänä. Kasvillisuudeltaan suo on lähinnä oligotrofista lyhytkorsinevaa, mutta osittain tavataan myös suursaranevaa. Maisemallisesti komea 3
Utusuo on rauhoitettu. Se on myös hyvä marjasuo. Noin viiden kilometrin päässä tuulivoimapuiston alueesta sijaitseva Särkilampi on lasketun järven umpeenkasvun tuloksena syntynyt suo. Luontodirektiivin luontotyypeistä Natura-alueella esiintyy vaihettumis- ja rantasuota (60 %) sekä aapasuota (40 %). Luontodirektiivin liitteessä II mainittuja lajeja alueella ei esiinny. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu kapustarinta (Pluvialis apricaria), kurki (Grus grus), laulujoutsen (Cygnus cygnus) ja liro (Tringa glareola). Lajeissa ei ole valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, mutta liro on luokiteltu Pohjanmaan alueella ja muualla Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi. Kasveista Natura-alueelta on ilmoitettu hoikkavilla (Eriophorum gracile) ja konnanulpukka (Nuphar pumila), jotka ovat Keski-Suomen maakunnan alueella harvinaisehkoja. 3.3. Myllyvuori Vilhusenmäen Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokiteltu Myllyvuori-Vilhusenmäen Natura-alue (FI0900108) sijaitsee noin kolme kilometriä mahdollisen tuulivoimapuiston kaakkoispuolella. Alueen kokonaispintaala on 34 ha. Myllyvuoren vanhan metsän osa-alue on kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää, joka keskittyy purojuotin ympärille ja sen koillispuoleiselle rinteelle. Alue on varttunutta - ikääntyvää 120-150 vuotiasta metsää, joka on saanut pitkään kehittyä luonnontilaisena. Lahopuusto on monipuolista ja paikoin runsasta. Alueella on yleisesti vanhoja palon jälkiä. Osa Myllyvuoresta on rauhoitettu. Vilhusenmäen osa-alue on myös vanhaa tuoreen kankaan metsää, joka sijaitsee pääosin mäen jyrkähkössä länsirinteessä. Ikääntyvä puusto on kuusivaltaista ja joukossa kasvaa mäntyä ja koivua. Alueella esiintyy yleisesti palokoropuita ja kantoja, koivupökkelöitä ja siellä täällä kaatunutta havupuuta. Rinteellä on paikoin valuvesikohtia ja yksi isompi korpipainanne. Natura-alueesta 94 % on luontodirektiivin luontotyyppiä boreaaliset luonnonmetsät. Luontodirektiivin liitteen II lajeja ei esiinny alueella. Lintudirektiivin liitteen I lajeista on havaittu metso (Tetrao urogallus) ja pohjantikka (Picoides tridactylus). Muita alueen merkittäviä lajeja ovat kuukkeli (Perisoreus infaustus), kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma) ja raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria). Lajeissa ei ole valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, mutta kuukkeli ja raidankeuhkojäkälä kuuluvat valtakunnallisesti silmälläpidettävään lajistoon. 3.4. Natura-arvioinnin tarveharkinta Vehkoon tuulivoimapuiston alueelle mahdollisesti rakennettavien tuulivoimaloiden lukumäärä on noin 10. Alueen nykyinen tieverkosto on arvioitu hyväksi ja kattavaksi. Alueen itäpuolitse kulkee suurjännitelinja (220 kv). Fingridin mukaan lähitulevaisuuden suunnitelmissa on muuttaa ko. 220 kv:n kantaverkko 110 kv:n jännitteeseen, mikä parantaa huomattavasti puiston kannattavuutta. Tuulivoimapuiston toteuttaminen ei vaadi merkittäviä tiestön ja sähköverkon rakentamistöitä. Voimaloiden rakentaminen tarkentuu mahdollisen jatkosuunnittelun yhteydessä. Tuulivoimapuistoalue ja siihen liittyvä rakentaminen eivät sijoitu Natura-alueille. Puistoalu- 4
een rakentamisella tai käytöllä ei ole välittömiä tai välillisiä vaikutuksia Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja kasvilajistoon, joten niiden levinneisyys ja edustavuus alueella ei muutu vaihekaavan toteutuessa. Luontodirektiivin liitteen II lajistosta Natura-alueilla esiintyy saukko ja liito-orava. Laajalla alueella liikkuvan saukon reviiri ulottuu Housukosken jokireitillä todennäköisesti Naturaalueen ulkopuolellekin, mutta tuulivoimapuiston toteuttamisella ei katsota olevan vaikutuksia saukon menestymiseen alueella, koska rakentaminen tai toiminta ei aiheuta haitallisia muutoksia alueen jokireittiin tai pienvesiin. Liito-oravaan tuulivoima voi vaikuttaa lähinnä alueiden pirstoutumisen, rakennustöiden aiheuttaman häiriön ja voimaloiden aiheuttaman melun osalta. Tuulivoimaloiden rakentaminen Natura-alueen ulkopuolelle korkeille mäille, jotka pääosin ovat kallioisia tai kuivaa kangasta, ei vaikuta liito-oravien liikkumiseen ja menestymiseen Housukosken alueella. Rakentamisesta aiheutunee melua, joka voi kantautua tuulivoimapuiston eteläisimmästä osasta Natura-alueelle. Liito-oravan ei kuitenkaan tiedetä olevan erityisen meluherkkä laji. Luonteeltaan pysyvämmistä, tuulivoimaloiden käytön aikaisista melu- ja varjostusvaikutuksista liito-oravaan ei toistaiseksi ole tutkimustietoa. Lähimmillään noin puolen kilometrin päähän Natura-kohteesta tulevien voimaloiden häiriövaikutus liito-oravalle arvioidaan kuitenkin hyvin vähäiseksi. Tuulivoiman merkittävimmät vaikutukset voivat kohdistua Natura-alueiden linnustoon. Mahdollisia vaikutustekijöitä voivat olla voimaloista ja niiden rakentamisesta aiheutuvat häiriötekijät, voimala-alueiden estevaikutukset sekä tuulivoimaloiden linnuille aiheuttama törmäysriski. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voivat ulottua rakentamisalueiden ulkopuolelle lähialueiden linnustoon. Vaikka tarkasteltavat Natura-alueet eivät ole SPA-alueita, alueilla pesii muutamia suojelullisesti merkittäviä lintulajeja. Linnuston parimäärät ovat kuitenkin pieniä, eivätkä kohteet kuulu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) tai maakunnallisesti merkittäviin linnustokohteisiin. Pesimälajistosta törmäysalttiisiin lajeihin lukeutuvat kurki ja laulujoutsen. Todennäköisesti voimalat lisäävät törmäysriskiä lähinnä muuttoaikoina. Natura-alueiden paikkalintujen, kuten metso, pyy, kuukkeli ja pohjantikka, esiintymiseen tuulivoimaloilla on varsin pieni vaikutus. Metsäkanalinnuille törmäysriski aiheutuu lähinnä voimajohtolinjasta, joka kulkee alueen läpi tuulivoimapuistosta huolimatta. Tuulivoimapuisto ei arvioida vaikuttavan lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelutasoon, eikä muuttavan olosuhteita siten, että lajien esiintyminen ja lisääntyminen alueella ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Tarveharkinnan perusteella vaihekaavassa esitetty Vehkoon tuulivoimapuistomerkintä (tv, nro 6) ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Housukosken alue (FI0900045), Valkeisjärvi-Särkilampi-Utusuo (FI0900073) ja Myllyvuori-Vilhusenmäki (FI0900108) on valittu Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin (SCI) perusteella. 4. PIHLAJAKOSKEN TUULIVOIMAPUISTO Pihlajakosken tuulivoimapuiston alue (tv, nro 5) sijaitsee Kuhmoisten koillisosassa Iso- Pihlajajärven pohjoispuolen jyrkkäpiirteisillä kallioalueilla. Osa-alueen erityisominaisuutta ilmaiseva kaavamerkintä käsittää Kartinvuori-Kinavuori-Kurkivuori-Raiskasvuori -alueen (liite 2). Tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevat Kaitajärven (FI0900115) ja Edessalo Haukkasalon (FI0900078) Natura 2000 alueet. 4.1. Kaitajärven Natura 2000 -alue ja sen lajisto 5
SCI-alueeksi luokiteltu Kaitajärven Natura-alue (FI0900115) sijaitsee mahdollisen tuulivoimapuiston kaakkoispuolella Iso-Pihlajajärven pohjoisrannalla. Natura-alueen pinta-ala on 206 ha ja alue jää lähimmillään noin 500 m päähän tuulivoimapuiston ohjeellisesta maakuntakaavarajauksesta. Kaitajärven Natura-alueen ytimen muodostavat vanhojen metsien suojelualueet Kaitavuorella sekä niiden vieressä oleva Aukiasuo. Alue on geologisesti mielenkiintoista, kalliolakien ja jyrkänteiden sekä suojuottien mosaiikkia. Puusto on varttunutta, kallioilla mäntyvaltaista, notkelmissa kuusivaltaista. Jyrkänteiden alla ja puron varrella on paikoin lehtoa. Luontodirektiivin luontotyypeistä päätyyppinä ovat boreaaliset luonnonmetsät, jotka kattavat Natura-alueen pinta-alasta 24%. Muita direktiiviluontotyyppejä ovat hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (3 %), puustoiset suot (1 %) ja humuspitoiset lammet ja järvet (1 %). Luontodirektiivin liitteen II lajeista Natura-alueella kasvaa hajuheinää (Cinna latifolia), joka on Suomessa valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius) ja pyy (Bonasa bonasia). Linnuissa ei ole valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Metso on luokiteltu Kuhmoisten eteläosaan ulottuvalla Järvi-Suomen vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Muista lajeista alueelta mainitaan raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria). 4.2. Edessalo - Haukkasalon Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI- ja SPA alueeksi luokiteltu Edesalo - Haukkasalon Natura-alue (FI0900078) sijaitsee mahdollisen tuulivoimapuiston pohjois- ja koillispuolella ja sen kokonaispinta-ala on 2 653,9 ha. Lähimmillään Natura-alueen mantereelle ulottuva kapea lounaisosa jää noin 300 m etäisyydelle tuulivoimapuiston ohjeellisesta kaavarajauksesta, mutta keskeiset osat sijaitsevat 1 6 km päässä. Natura-alueeseen kuuluu Edesalon, Haukkasalon ja Mustasalon saariosien lisäksi Päijänteen mannerrantaa ja sen edustalla olevia pienempiä saaria sekä Päijänteen vesialuetta luotoineen. Natura-alue on pinnanmuodoiltaan varsin vaihtelevaa ja se aiheuttaa vaihtelua pienilmastoon ja sitä kautta alueen kasvillisuuteen, joka vaihtelee kalliokasvillisuudesta reheviin lehtoihin. Alueella on Metsähallituksen vuonna 1995 perustama luonnonhoitometsä, joka on mukana vanhojen metsien suojeluohjelman täydennyksessä, missä se on esitetty asetuksella rauhoitettavaksi. Alue kuuluu liuskevyöhykkeeseen ja Edessalmi on jääkauden aikana syntynyt ruhjelaakso. Natura-kohde on myös tärkeä selkävesilinnuston pesimäalue. Alueella on muutamia merkittäviä lokkiluotoja, joista yhdellä pesii yksi Päijänteen suurimmista selkälokkikolonnioista. Luontodirektiivin luontotyypeistä Natura-alueella esiintyy boreaalisia luonnonmetsiä (14 %), kallioiden pioneerikasvillisuutta (4 %), kasvipeitteisiä silikaattikallioita (2 %) ja boreaalisia lehtoja (2 %). Luontodirektiivin liitteessä II mainituista lajeista alueella esiintyy liito-orava (Pteromys volans). Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu helmipöllö (Aegolius funereus), huuhkaja (Bubo bubo), kalatiira (Sterna hirundo), kuikka (Gavia arctica), mehiläishaukka 6
(Pernis apivorus), metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), pohjantikka (Picoides tridactylus), pyy (Bonasa bonasia), teeri (Tetrao tetrix), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), viirupöllö (Srix uralensis) ja salattava uhanalainen laji. Muita merkittäviä lintulajeja ovat lapasotka (Aythya marila), idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides), selkälokki (Larus fuscus), tuulihaukka (Falco tinnunculus), mustalintu (Melanitta nigra) ja pilkkasiipi (Melanitta fusca). Muusta lajistosta mainittakoon ilves (Lynx lynx), harjuhietaorvokki (Viola rupestris ssp. rupestris), kalliohatikka (Spergula morisonii), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine), pensaikkotatar (Fallopia dumetorum), tuoksumatara (Galium odoratum) ja raidantuoksukääpä (Haploporus odorus). Kansallisessa uhanalaisuusluettelossa liito-orava kuuluu vaarantuneisiin lajeihin. Salattavan uhanalaisen lajin lisäksi linnuista lapasotka on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen, selkälokki ja mehiläishaukka vaarantuneita sekä huuhkaja, kuikka, metso, teeri ja pilkkasiipi silmälläpidettäviä. Raidantuoksukääpä on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi lajiksi. Harjuhietaorvokki, kalliohatikka, lehtoneidonvaippa, pensaikkotatar ja tuoksumatara ovat Keski-Suomessa maakunnallisesti uhanalaisia. 4.4. Natura-arvioinnin tarveharkinta Pihlajakosken tuulivoimapuiston alueelle potentiaalisesti sopivien tuulivoimaloiden lukumäärä oli vaihekaavan taustaselvityksessä 19. Selvityksessä tarkasteltua alustavaa puistoaluetta on kaavaprosessin aikana pienennetty mm. Kaitajärven Natura-alueen takia ja puistoalueen rajausta on siirretty luoteeseen. Taustaselvityksessä osoitetuista potentiaalisista tuulivoimaloista pienennetylle kaavarajaus-alueelle sijoittuu noin 13. Alue on asumaton ja nykyinen metsätieverkosto on arvioitu kattavaksi. Alueella ei ole kantaverkkoa. Fingridin 110 kv:n kantaverkko kulkee noin 9 kilometriä alueesta länteen ja mahdollisen tuulivoimapuiston toteuttaminen vaatisi sähköverkon rakentamistöitä, mikä heikentää huomattavasti puiston kannattavuutta. Voimaloiden rakentaminen tarkentuu mahdollisen jatkosuunnittelun yhteydessä. Vaihekaavassa esitetty tuulivoimapuistoalue ja siihen liittyvä rakentaminen eivät sijoitu Natura-alueille. Puistoalueen rakentamisella ja käytöllä ei ole välittömiä tai välillisiä vaikutuksia Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja kasvilajistoon, joten niiden levinneisyys ja edustavuus alueella ei muutu. Vaihekaavan toteutuminen ei uhkaa luontodirektiivin liitteen II lajistoon kuuluvaa hajuheinää, joka kasvaa noin 1,5 km päässä ohjeellisesta puistorajauksesta Kaitajärvestä Raiskasjärveen laskevan puron varrella. Luontodirektiivin liitteen II lajistosta Natura-alueilla esiintyy lisäksi liito-orava. Liito-oravaan tuulivoima voi vaikuttaa lähinnä alueiden pirstoutumisen, rakennustöiden aiheuttaman häiriön ja voimaloiden aiheuttaman melun osalta. Tuulivoimaloiden rakentaminen Naturaalueen ulkopuolelle korkeille mäille, jotka pääosin ovat kallioisia tai kuivaa kangasta, ei vaikuta liito-oravien liikkumiseen ja menestymiseen Edessalon Haukkasalon alueella. Rakentamisesta aiheutunee melua, joka voi kantautua tuulivoimapuiston itäisimmistä osista Edessalon alueelle. Liito-oravan ei kuitenkaan tiedetä olevan erityisen meluherkkä laji. Luonteeltaan pysyvämmistä, tuulivoimaloiden käytön aikaisista melu- ja varjostusvaikutuksista liito-oravaan ei toistaiseksi ole tutkimustietoa. Lähimmillään 0,5-1 kilometrin päähän Natura-kohteesta tulevien voimaloiden häiriövaikutus liito-oravalle arvioidaan kuitenkin hyvin vähäiseksi. Tuulivoiman merkittävimmät vaikutukset voivat kohdistua Natura-alueiden linnustoon. Mahdollisia vaikutustekijöitä voivat olla voimaloista ja niiden rakentamisesta aiheutuvat 7
häiriötekijät, voimala-alueiden estevaikutukset sekä tuulivoimaloiden linnuille aiheuttama törmäysriski. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voivat ulottua rakentamisalueiden ulkopuolelle lähialueiden linnustoon. Kaitajärven Natura-alueen (SCI-aluetta, ei pesi suojelullisesti merkittäviä suurikokoisia petolintulajeja) linnuston kannalta mahdollisella tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia. Alueen paikkalinnuista metsäkanalintujen törmäysriski kasvaisi lähinnä uuden voimajohtolinjan rakentamisen takia, mutta johtolinja suuntautuisi länteen, eikä etelään Kaitajärven suuntaan. Edessalon Haukkasalo Natura-alueen suojeluperusteena ovat osaksi myös linnustoarvot (SPA). Alue on osa Päijännettä, joka kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) ja on maakunnallisesti muuttolinnuston kannalta merkittävin vesistöreitti. Alueella tavatuista / pesivistä lajeista tuulivoimaloiden aiheuttaman riskin kannalta merkittävimpiä ovat isot petolinnut mehiläishaukka, kalasääksi ja huuhkaja sekä suojelullisesti merkittävät muuttavat vesi- ja lokkilinnut, mm. lapasotka, pilkkasiipi ja selkälokki. Mehiläishaukalla ja huuhkajalla on alueella korkeintaan yksittäisiä pesiviä pareja ja vuosittainen pesintä ei ole varmaa. Natura-tiedoissa mainitsemattomasta kalasääskestä on pesimähavainto Edessalosta noin 2 km päästä lähimmistä mahdollisista tuulivoimaloista. Lapasotka ja pilkkasiipi eivät pesi Natura-alueella vaan muuttavat Päijänteen kautta pohjoisemmille pesimäalueilleen. Selkälokilla on Natura-alueella merkittävä pesimäkanta, mutta merkittävimmät lokkiluodot jäävät useamman kilometrin päähän. Vesi- ja lokkilinnustolle Pihlajakosken tuulivoimaloilla voisi olla haitallisia vaikutuksia lähinnä muuttoaikoina. Päijänteen muutontarkkailujen perusteella vesilintumuutto painottuu varsin voimakkaasti vesialueiden päälle, minkä takia mahdollisten voimaloiden aiheuttama törmäysriski vesi- ja lokkilinnuille ei ole suuri. Tuulivoimapuiston ei arvioida vaikuttavan lintudirektiivin liitteessä I mainittujen tai muiden suojelullisesti merkittävien Natura-alueen lajien suojelutasoon, eikä muuttavan olosuhteita siten, että lajien esiintyminen ja lisääntyminen alueella ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Tarveharkinnan perusteella vaihekaavassa esitetty Pihlajakosken tuulivoimapuistomerkintä (tv, nro 5) ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Kaitajärvi (FI0900115) ja Edessalo Haukkasalo (FI0900078) on valittu Natura 2000 verkostoon. 5. VESTONMÄEN TUULIVOIMAPUISTO Vestonmäen tuulivoimapuiston alue (tv, nro 9) sijaitsee Joutsan ja Toivakan rajalla, pääosin nelostien ja Rutalahdentien välissä. Aluetta leimaa isot korkeuserot ja osa-alueen erityisominaisuutta ilmaiseva kaavamerkintä käsittää Vestonmäen-Mansikkamäen- Jouhtmäen-Kotasenvuoren-Juoksusenvuoren-Korkeakankaan-Valkeisenvuoren- Niinilammen -alueen (liite 3). Tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevat Vällyvuori - Huuvuori - Haukkavuori (FI0900107) sekä Haapasuo - Syysniemi - Rutajärvi - Kivijärvi (FI0900074) Natura 2000 alueet. 5.1. Vällyvuori Huuvuori Haukkavuoren Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI-alueeksi luokiteltu Vällyvuori Huuvuori Haukkavuoren Natura-alue (FI0900107, 184 ha) sijaitsee mahdollisen tuulivoimapuiston länsipuolella. Natura-alue on monimuotoinen, kasvilajistoltaan erittäin merkittävä kolmesta kallioalueesta koostuva kohde. Vällyvuoren Huuvuoren osa-alue jää lähimmillään 400-500 m päähän tuulivoimapuiston ohjeellisesta maakuntakaavarajauksesta. Haukkavuoren osa-alue jää ohjeellisesta maakuntakaavarajauksesta lähes kolmen kilometrin päähän. 8
Vällyvuorella kasvaa lukuisia Keski-Suomessa uhanalaisia putkilokasveja ja sammalia sekä valtakunnallisesti uhanalainen munasammal. Vällyhoilon jyrkänteiden tyvellä tavataan oligotrofisten sammal- ja jäkäläyhteisöjen lisäksi harvinaisia eutrofisia pystyseinämä-, rako- ja onkalosammallajistoja. Vällyhoilon jyrkänteen tyvimetsässä on kuivan lehdon piirteitä, mutta rinnemetsät ovat enimmäkseen kuivia puolukkatyypin kankaita. Alueelle tuo monipuolisuutta myös Veivuulampi sitä ympäröivineen rantanevoineen ja isovarpurämeineen. Lammesta Vennalampeen laskevan puron varressa lahopuulla kasvaa erittäin uhanalainen, luontodirektiivin laji hitupihtisammal (Cephalozia macounii). Vällyhoilon pohjoispuolella sijaitsevan Huuvuoren näkyvin osa on sen länsirinteen laaja vuorenaluslouhikko. Paikoin esiintyy myös noin 5 m korkeita pystyjyrkänteitä. Vuoren lakiosat ja rinteen alus ovat kärsineet avohakkuista. Haukkavuoren osa-alue, joka sijaitsee Päijänteen Rutalahden pohjoisrannalla, on maisemallisesti hieno kallioalue. Alueella on myös biologista merkitystä etenkin uhanalaisen kasvilajistonsa takia. Luontodirektiivin luontotyypeistä päätyyppinä on kasvipeitteiset silikaattikalliot, jotka kattavat Natura-alueen pinta-alasta 31%. Lisäksi direktiiviluontotyypeistä esiintyy kallioiden pioneerikasvillisuutta (1 %). Luontodirektiivin liitteen II lajeista Natura-alueella kasvaa edellä mainittu hitupihtisammal. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu helmipöllö (Aegolius funereus), huuhkaja (Bubo bubo), metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius) ja pyy (Bonasa bonasia). Linnuissa ei ole valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, mutta helmipöllö ja huuhkaja kuuluvat silmälläpidettäviin lajeihin. Lisäksi metso on luokiteltu Järvi-Suomen vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Muista lajeista alueelta mainitaan haisukurjenpolvi (Geranium robertianun), hietaorvokki (Viola rupestris), isotuppisammal (Timmia austriaca), kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata), limisiimasammal (Myurella julacea), mäkitervakko (Lychnis viscaria), munasammal (Diphyscium foliosum), pahtanurmikka (Poa glauca), pahtaomenasammal (Bartramia halleriana), pallosammal (Plagiopus oederianus), pikkutervakko (Lychnis alpina), suippuväkäsammal (Campyliadelphus chrysophyllus), syylälinnunherne (Lathyrus linifolius), taljaruostesammal (Anomodon attenuates), tummaraunioinen (Asplenium trichomanes) ja vahamaksaruoho (Sedum telephium ssp. ruprechtii). Harjuhietaorvokki, pahtanurmikka, pikkutervakko, syylälinnunherne ja tummaraunioinen kuuluvat Keski-Suomessa maakunnallisesti uhanalaiseen lajistoon. 5.2. Haapasuo - Syysniemi - Rutajärvi - Kivijärven Natura 2000 -alue ja sen lajisto SCI- ja SPA alueeksi luokiteltu Haapasuo Syysniemi Rutajärvi - Kivijärven Natura-alue (FI0900074) sijaitsee mahdollisen tuulivoimapuiston eteläpuolella ja sen kokonaispinta-ala on 5063,8 ha. Lähimmillään Natura-alue (Rutajoen alue) jää 600-700 m etäisyydelle tuulivoimapuiston ohjeellisesta maakuntakaavarajauksesta, mutta pääosin Natura-alue sijaitsee 4-8 km päässä. Rutajärven ja -joen sekä Haapasuon ympäristöön sijoittuva Natura-alue on laaja, monipuolinen ja ekologisesti hyvin merkittävä kokonaisuus, joka käsittää suo-, järvi-, joki- ja metsäalueita. Suurin osa alueesta kuuluu Haapasuon-Syysniemen luonnonsuojelualueen tilalle perustettuun Leivonmäen kansallispuistoon, jolle ominaisia ovat erityisesti suot, rannat ja 9
harjumetsät. Suojelun kohteena ovat etenkin laaja luonnontilainen Haapasuo ja sen läpi kulkeva harjujakso. Alueeseen kuuluu myös Rutajärven rantojensuojeluohjelman alueita sekä Kivijärvi. Rutajärvi on lähinnä korte-ruokojärvi tyyppiä. Alueen pienet järvet ovat korte- ja ulpukkajärviä. Rantatyypit ovat vaihtelevia: suota, luhtia, kivikkoja, harjuja. Kallioperä on graniittia, eteläosassa amfiboliittia. Rutajärvessä on runsaasti pieniä saaria, jotka ovat luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Linnusto on merkittävää ja erämaista. Järven järvitaimenkanta on elinvoimainen ja Rutajoki on sen tärkeää lisääntymisaluetta. Rutajoki on Rutajärvestä Päijänteeseen laskeva monikoskinen joki, jonka kosket ovat paikoin jyrkkiä ja putousmaisia. Joki on perattu voimakkaasti koko matkalta ja yläjuoksulta padottu. Ympäristö on kuitenkin melko luonnontilaista. Haapasuo on eksentrinen keidassuo, jonka alueella esiintyy mm. isovarpu-, rahka-, tupasvilla- ja nevarämeitä. Nevat ovat yleisimpiä lyhytkorsinevoja. Suon pohjoisosassa tavataan myös aapasuota. Haapasuo on merkittävä linnuston ja suokasvillisuuden suojelualue. Suon aluetta elävöittävät harjut, lammet, pikkujärvet ja kivikot. Syysjärven metsäalue käsittää maisemallisesti vaihtelevaa erämaaleimaista luontoa. Aluetta reunustaa lännessä harjujakso, muualla Rutajärvi. Kivijärvi on aikoinaan lasketusta järvestä muodostunut suo. Sen kasvillisuus on rehevää ja suotyypeistä tavataan lettoa, rimpilettoa, ruohoista saranevaa, ruohoista nevakorpea ja ruohoista rimpinevaa. Suolla kasvaa arvokas kasvilajisto, johon kuuluu useita alueellisesti uhanalaisia lajeja. Luontodirektiivin luontotyypeistä Natura-alueella esiintyy eniten humuspitoisia lampia ja järviä (40 %). Muita direktiivin luontotyyppejä ovat keidassuot (10 %), aapasuot (5 %), boreaaliset luonnonmetsät (5 %), harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (8 %), puustoiset suot (8 %) sekä vaihettumissuot ja rantatyypit (2 %). Luontodirektiivin liitteessä II mainituista lajeista alueella esiintyy saukko (Lutra lutra) ja liitoorava (Pteromys volans). Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella on havaittu ampuhaukka (Falco columbarius), helmipöllö (Aegolius funereus), hiiripöllö (Surnia ulula), huuhkaja (Bubo bubo), kaakkuri (Gavia stellata), kalatiira (Sterna hirundo), kangaskiuru (Lullula arborea), kapustarinta (Pluvialis apricaria), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), kuikka (Gavia arctica), kurki (Grus grus), lapinpöllö (Srix nebulosa), laulujoutsen (Cygnus cygnus), liro (Tringa glareola), mehiläishaukka (Pernis apivorus), metso (Tetrao urogallus), palokärki (Dryocopus martius), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), pikkusieppo (Ficedula parva), pohjantikka (Picoides tridactylus), pyy (Bonasa bonasia), sinisuohaukka (Circus cyaneus), suopöölö (Asio flammeus), teeri (Tetrao tetrix), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), viirupöllö (Srix uralensis) ja salattava uhanalainen laji. Muita alueella pesiviä tai muuttolintuja ovat mm. hiirihaukka (Buteo buteo), koskikara (Cinclus cinclus), metsähanhi (Anser fabalis), nuolihaukka (Falco subbuteo), selkälokki (Larus fuscus), tuulihaukka (Falco tinnunculus), kanahaukka (Accipiter gentilis), niittykirvinen (Anthus pratensis), pikkutikka (Dendrocopos minor), pohjansirkku (Emberiza rustica) ja riekko (Lagopus lagopus). Muuta alueen lajistoa ovat mm. ilves (Lynx lynx), karhu (Ursus arctos), viitasammakko (Rana arvalis), isopehkiäinen (Peltis grossa), luumittari (Aspitates gilvarja), suokirjosiipi (Pyrgus centaureae), virtavesimittari (Aquarius najas), jouhiluikka (Eleocharis quinqueflora), kirkiruoho (Gymnadenia conopsea), pikkukihokki (Drosera in- 10
termedia), suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata), rimpivihvilä (Juncus stygius) ja ruskopiirtoheinä (Rhynchospora fusca). Kansallisessa uhanalaisuusluettelossa karhu, ilves ja liito-orava kuuluvat vaarantuneisiin lajeihin. Linnuista salattava uhanalainen laji on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen, selkälokki, koskikara, pohjansirkku, hiirihaukka ja mehiläishaukka vaarantuneita sekä helmipöllö, kaakkuri, huuhkaja, isokoskelo, kuikka, metso, metsähanhi, riekko ja teeri silmälläpidettäviä. Hyönteisistä luumittari on valtakunnallisesti vaarantunut ja suokirjosiipi silmälläpidettävä laji. Putkilokasveista kirkiruoho ja suopunakämmekkä ovat valtakunnallisesti vaarantuneita. Pikkukihokki ja ruskopiirtoheinä kuuluvat valtakunnallisesti silmälläpidettävään lajistoon. Lisäksi jouhiluikka, keltaängelmä, nuijasara ja rimpivihvilä ovat Keski-Suomessa maakunnallisesti uhanalaisia lajeja, rimpivihvilä myös alueellisesti uhanalainen Etelä- Suomessa. 5.4. Natura-arvioinnin tarveharkinta Vestonmäen tuulivoimapuiston alueelle potentiaalisesti sopivien tuulivoimaloiden lukumäärä oli vaihekaavan taustaselvityksessä arvioitu 26:ksi. Alue on käytännössä asumatonta ja alueella on hyvä tiestö sekä kattava metsäautotieverkosto. Voimassa olevassa maakuntakaavassa alueen itäpuolella on ohjeellinen sähkölinja ja länsilaidalla arvokas kallioalue. Länsilaidalla on myös valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokas maisema-alue sekä samalla matkailun ja virkistyksen vetovoima-alue. Voimaloiden rakentaminen tarkentuu mahdollisen jatkosuunnittelun yhteydessä. Vaihekaavassa esitetty tuulivoimapuistoalue ja siihen liittyvä rakentaminen eivät sijoitu Natura-alueille. Puistoalueen rakentamisella ja käytöllä ei ole välittömiä tai välillisiä vaikutuksia Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin sekä kasvi- ja hyönteislajistoon, joten niiden levinneisyys ja edustavuus alueella ei muutu. Vaihekaavan toteutuminen ei uhkaa luontodirektiivin liitteen II lajistoon kuuluvia saukkoa ja hitupihtisammalta. Saukon menestyminen alueella riippuu ennen kaikkea joki- ja pienvesien tilasta, mihin tuulivoimapuiston toteuttamisella ja toiminnalla ei katsota olevan vaikutuksia. Noin kilometrin päähän ohjeellisesta tuulivoimapuiston rajasta jäävään hitupihtisammalen puronvarren kasvupaikkaan (pienilmasto, kasvualusta) puiston toteuttamisella ei myöskään voi katsoa olevan vaikutusta. Luontodirektiivin liitteen II lajeista Natura-alueilla esiintyy lisäksi liito-orava. Liito-oravaan tuulivoima voi vaikuttaa lähinnä alueiden pirstoutumisen, rakennustöiden aiheuttaman häiriön ja voimaloiden aiheuttaman melun osalta. Tuulivoimaloiden rakentaminen Naturaalueen ulkopuolelle korkeille mäille, jotka pääosin ovat kallioisia tai kuivaa kangasta, ei vaikuta liito-oravien liikkumiseen ja menestymiseen Rutajoki Rutajärvi alueella. Rakentamisesta aiheutunee melua, joka voi kantautua tuulivoimapuiston eteläisimmistä osista Natura-alueelle. Etäisyys jää lähimmillään lähes yhteen kilometriin eikä liito-oravan tiedetä olevan erityisen meluherkkä laji. Luonteeltaan pysyvämmistä, tuulivoimaloiden käytön aikaisista melu- ja varjostusvaikutuksista liito-oravaan ei toistaiseksi ole tutkimustietoa. Voimaloiden häiriövaikutus liito-oravalle arvioidaan kuitenkin hyvin vähäiseksi Vestonmäen alueella. Tuulivoiman merkittävimmät vaikutukset voivat kohdistua Natura-alueiden linnustoon. Mahdollisia vaikutustekijöitä voivat olla voimaloista ja niiden rakentamisesta aiheutuvat häiriötekijät, voimala-alueiden estevaikutukset sekä tuulivoimaloiden linnuille aiheuttama 11
törmäysriski. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voivat ulottua rakentamisalueiden ulkopuolelle lähialueiden linnustoon. Vällyhoilo Huuvuori - Haukkavuoren Natura-alueen (SCI-aluetta) linnuston kannalta mahdollisella tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia. Voimalat voisivat lähinnä olla törmäysriski metsolle ja huuhkajalle, mutta riskiä ei arvioida niin suureksi, että se voisi merkittävästi heikentää Natura-alueen suojeluarvoa ja ko. lajien suojelutasoon. Haapasuo Syysniemi Rutajärvi - Kivijärven Natura-alueen suojeluperusteena ovat osaksi myös linnustoarvot (SPA). Rutajärven ja Haapasuon monilajisen ja merkittävän lajiston lisäksi alueella esiintyy salattava uhanalainen laji. Tuulivoimaloiden aiheuttaman riskin kannalta merkittävimpiä lajeja ovat hiirihaukka, mehiläishaukka, huuhkaja, kaakkuri, kuikka, kurki, laulujoutsen ja isokoskelo, joiden kannat alueella eivät ole ko. lajien suojelutason kannalta merkittäviä. Useimmille lajeille tuulivoimaloihin törmäämisriski on suurimmillaan muuttoaikoina. Riskiä kuitenkin pienentää tuulivoimapuiston sijoittuminen Naturaalueen suhteen oletettavien tärkeimpien muuttoreittisuuntien (mm. vesistöreitit) sekä todennäköisten ruokailureittien ulkopuolelle. Rutajärven ja Haapasuon suojelullisesti merkittävän lajiston kannalta tuulivoimalariskiä pienentää myös 4-8 kilometrin etäisyys. Tuulivoimapuiston ei arvioida vaikuttavan lintudirektiivin liitteessä I mainittujen tai muiden suojelullisesti merkittävien Natura-alueen lajien suojelutasoon, eikä muuttavan olosuhteita siten, että lajien esiintyminen ja lisääntyminen alueella ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Tuulivoimapuiston länsipuolelle sijoittuu Vällyhoilo Huuvuori Haukkavuoren Naturaalueeseen kuuluva Viisarimäki Rutalahden valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Maisemalliset arvot eivät kuitenkaan ole Natura-alueiden suojelullisia perusteita. Mahdolliset vaikutukset maisema-arvoihin tulee arvioida erikseen. Tarveharkinnan perusteella vaihekaavassa esitetty Vestonmäen tuulivoimapuistomerkintä (tv, nro 9) ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Vällyvuori Huuvuori - Haukkavuori (FI0900107) ja Haapasuo Syysniemi Rutajärvi - Kivijärvi (FI0900074) on valittu Natura 2000 verkostoon. 12
Liite 1. 13
Liite 2. 14
Liite 3. 15