Paloturvallisuuskatsaus 2011 - aiheutuneet vahingot

Paloturvallisuuskatsaus 2011 - aiheutuneet vahingot Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

Sisältö Alkusanat ja johdanto... 3 1. Laskennassa käytetyt perustiedot... 4 2. Palokuolemat... 6 3. Tulipalojen terveyshaitat... 6 4. Syttyneet tulipalot... 10 5. Tahalliset tulipalot... 12 6. Asuinrakennuspalot... 14 7. Suurpalot... 18 8. Taloudelliset vahingot... 19 9. Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä... 23 10. Syttymissyyt... 26 11. Johtopäätökset... 30 Lähteet... 31 Liite 1. Tulipalot 2011 syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain... 33 Liite 2. Syttymissyiden indeksiluvut eri vertailutasoihin nähden... 34

3 Alkusanat ja johdanto Tämä julkaisu on osa Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hanketta. Hanke on Palosuojelurahaston rahoittama ja sen päätoteuttajaorganisaationa on Suomen Palopäällystöliitto. Hankkeen ohjausryhmässä ovat edustettuina Pelastusopiston ja sisäasiainministeriön pelastusosaston lisäksi pelastuslaitokset kaikista verrokkiryhmistä (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Julkaisun tarkoituksena on herättää keskustelua pelastuslaitosten toimintansa seurantaan käyttämistä mittareista ja antaa osaltaan kuvaa Suomen paloturvallisuuden tilasta. Katsauksessa käytetyt mittarit löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastosta (PRONTO) automaattisina poimintoina. Tarkoituksena ei ole asettaa pelastustoimen alueita vastakkain vaan tuottaa tietoa kunkin alueen ja verrokkiryhmän keskeisistä riskeistä. Vertailukohtina kullekin pelastustoimen alueelle on käytetty valtakunnallista vertailutasoa (pl. Ahvenanmaa), alueen omaa verrokkiryhmää ja vuosien 2008-2010 vuosittaista keskiarvoa. Kaikkia aiheutuneiden vahinkojen lukuja tulee peilata toimintaympäristöä vasten, jonka mittareista tehdään toinen julkaisu lähitulevaisuudessa. Yksittäiset mittarit antavat suppean ja jopa vääristyneen kuvan paloturvallisuudesta, joten lukuja tulee tarkastella kokonaisuutena. Syttymissyytilastoissa on tapahtunut muutoksia, rakennuspalovaara on otettu onnettomuustyyppinä käyttöön ja omaisuusvahinkojen laskennan perusteet ovat muuttuneet 1.1.2009 (Arvio tulipalon syystä; Tillander 2008a; Tillander 2008b). Syttymissyiden kronologisessa tarkastelussa on käytetty tästä syystä poikkeuksellisesti vuosia 2009 ja 2010. Mittareiden lukujen esittäminen ei vielä vastaa kysymykseen niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä. Riskienhallinta edellyttää täsmällisempää pelastustoimen alueen tasolla tapahtuvaa tarkastelua, joka ei tämän julkaisun puitteissa ole mahdollista, vaan tarkoitus on tukea pelastuslaitoksissa tapahtuvaa työtä julkaisujen ja mittareiden avulla ja lisätä keskustelua Suomen paloturvallisuustilanteesta ja sen seurantaan käytetyistä tunnusluvuista. Helsingissä 24.2.2012 Sami Häkkinen

4 1. Laskennassa käytetyt perustiedot Pelastustoimen alueet on jaettu neljään verrokkiryhmään (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Taulukossa 1 on esitetty verrokkiryhmäjaottelun lisäksi pelastustoimen alueiden numerot, joita on käytetty liitteissä 1 ja 2. Verrokkiryhmät on esitetty myös kuvassa 1. Taulukossa 1 on vuosien 2008-2010 väestökeskiarvo, jota on käytetty kronologisten tilastojen pohjana, sekä uusimmat vuoden 2010 väestömäärät, joita on käytetty vuoden 2011 mittareiden laskennassa. (Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain) Taulukko 1. 1 Pelastustoimen alueiden perustiedot Verrokkiryhmä Alueen numero Pelastuslaitos Väestö 2010 Väestö (ka 2008-2010) 1 1 Helsinki 588 549 582 844 1 2 Länsi-Uusimaa 428 639 423 856 1 3 Keski-Uusimaa 420 739 416 474 2 4 Itä-Uusimaa 94 382 93 946 1 5 Varsinais-Suomi 465 183 463 091 2 6 Kanta-Häme 174 555 173 808 2 7 Päijät-Häme 201 772 201 296 2 8 Kymenlaakso 182 382 182 584 3 9 Etelä-Karjala 133 703 134 057 4 10 Etelä-Savo 154 668 155 623 3 11 Keski-Suomi 273 637 272 723 1 12 Tampere 487 923 484 355 2 13 Satakunta 227 031 227 356 3 14 Etelä-Pohjanmaa 193 504 193 513 3 15 Pohjanmaa 146 743 145 889 3 16 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 99 524 99 249 3 17 Pohjois-Savo 247 943 248 183 4 18 Pohjois-Karjala 165 866 165 986 4 19 Jokilaaksot 124 216 124 541 4 20 Kainuu 82 073 82 622 3 21 Oulu-Koillismaa 270 749 267 544 4 22 Lappi 183 488 183 733 verrokkiryhmä 1 2 391 033 2 370 620 verrokkiryhmä 2 880 122 878 991 verrokkiryhmä 3 1 365 803 1 361 157 verrokkiryhmä 4 710 311 712 505 Kaikki yhteensä 5 347 269 5 323 273

5 Kuva 1. 1 Pelastustoimen alueiden verrokkiryhmät Verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueet on kuvassa 1 tummanvihreitä ja verrokkiryhmän 2 alueet metsänvihreitä. Verrokkiryhmän 3 alueet ovat vaaleanvihreitä ja verrokkiryhmän 4 alueet kirkkaanvihreitä. (Pelastustoimen verrokkiryhmittely) Vuoden 2011 onnettomuustietojen vertailu vuoden 2010 väestötietoihin aiheuttaa tilastovirhettä. Niillä alueilla, joilla väestömäärä on kasvanut, väestösuhteutetut onnettomuusluvut ovat esitettyjä pienempiä ja alueilla, joilla väestömäärä on pienentynyt, onnettomuusluvut ovat esitettyjä suurempia. Virhe on kuitenkin kokoluokaltaan pieni eikä vuoden 2011 väestötietoja ollut julkaisua laadittaessa saatavilla, joten väestösuhteutetut onnettomuustilastot ovat riittävän luotettavia. Esitetyt indeksiluvut ovat prosentuaalisia. Indeksiluku 105 tarkoittaa siis viisi prosenttia korkeampaa väestösuhteutettua onnettomuuslukua kuin vertailukohdassa ja indeksiluku 82 tarkoittaa 18 prosenttia pienempää onnettomuuslukua. Taulukoissa ja kartoissa käytetyt värit noudattavat indeksilukuja siten, että mitä vaaleampi sävy sitä parempi indeksiluku. Valkoinen tausta tarkoittaa alle 80:n indeksilukua ja erinomaista tasoa vertailukohtaan nähden. Vaaleanharmaa tarkoittaa indeksilukua 80-90 ja oikein hyvää tasoa. Keskiharmaa mustalla tekstillä tarkoittaa indeksilukua 90-100 ja hyvää tasoa, keskiharmaa valkealla tekstillä tarkoittaa indeksilukua 100-110 sekä tyydyttävää tasoa ja tummanharmaa indeksilukua 110-120 ja välttävää tasoa. Musta tausta on merkkinä yli 120:n indeksiluvusta ja heikosta tasosta. Lisäksi taulukoissa on lihavoitu ja alleviivattu yli 150:n indeksiluvut, jotka tarkoittavat siis yli 50 % korkeampaa onnettomuuslukua vertailutasoon nähden.

6 2. Palokuolemat Palokuolemia oli Suomessa ensitiedon mukaan vuonna 2011 yhteensä 61 (PRONTO). Jos PRONTOn vapaalla poiminnalla tekee listauksen onnettomuuksista, joissa ensisijainen onnettomuustyyppi on tulipalo, palokuolemia oli vuonna 2011 tilaston mukaan 64. Taulukossa 2 on ensitiedon mukaisista palokuolemista lasketut luvut vuodelle 2011. Suluissa esitetyt arvot ovat vapaan poiminnan listauksesta. Taulukko 2. Palokuolemat (PRONTO; Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan) Palokuolemasuhde (100 000 asukasta kohden) asukasluku (2010) 2008-2010 palokuolemat (ensitiedon mukaan) 2011 palokuolemasuhde (2011) kronologinen indeksiluku valtakunnallinen 5 347 269 1,81 61 (64) 1,14 (1,20) 63 (66) verrokkiryhmä 1 2 332 408 1,47 21 (23) 0,90 (0,99) 61 (67) verrokkiryhmä 2 883 754 2,41 8 0,91 38 verrokkiryhmä 3 1 357 130 1,84 19 1,40 76 verrokkiryhmä 4 773 977 2,07 13 (14) 1,68 (1,81) 81 (88) Indeksiluvussa kunkin alueen ensitiedon mukaista palokuolemasuhdetta vuodelta 2011 on vertailtu vuosien 2008-2010 palokuolemasuhteeseen. Näiden perusteella palokuolemat ovat laskeneet vuonna 2011 merkittävästi vuosiin 2008-2010 nähden kaikissa verrokkiryhmissä. (PRONTO) Merkittävintä lasku on ollut verrokkiryhmässä 2, johon kuuluvat Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Satakunnan pelastuslaitosten alueet (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). Verrokkiryhmässä 4 lasku oli loivinta ja palokuolemasuhde vuonna 2011 verrokkiryhmistä korkein. Palokuolemia oli verrokkiryhmän 4 alueilla vuonna 2011 kuitenkin vain 13 (14), joten yksittäistapausten vaikutus lukuun on merkittävä. Verrokkiryhmään 4 kuuluvat Etelä-Savon, Jokilaaksojen, Kainuun, Lapin ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitokset (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely). 3. Tulipalojen terveyshaitat Tulipalojen terveyshaittojen seurantaan mielekkäin mittari on poiminta ICD 10 -luokitelluista hoitopäivistä, mikä antaa tarkemman kuvan tulipalojen aiheuttamista henkilövahingoista kuin pelkkä PRONTO-arvio loukkaantuneista (Häkkinen 2011, 5). Taulukossa 3 on THL:n tutkija Kari Haikosen (2011) lähettämä taulukko hoitopäivistä, jotka voidaan ulkoisen syydiagnoosin perusteella arvioida tulipalon aiheuttamiksi. Kuvassa 2 on esitetty sama kartoilla.

7 Taulukko 3. Tulipalojen aiheuttamat hoitopäivät Pelastustoimen alue Hoitopäivien määrä Hoitopäiviä ( /1000 as) Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen (2007-08) Helsinki 333 0,57 74 110 57 Länsi-Uusimaa 47 0,11 14 21 25 Keski-Uusimaa 158 0,38 49 73 142 Itä-Uusimaa 168 1,79 232 190 405 Varsinais-Suomi 547 1,18 153 227 159 Kanta-Häme 108 0,62 81 66 36 Päijät-Häme 180 0,89 116 95 149 Kymenlaakso 120 0,66 85 70 56 Etelä-Karjala 185 1,38 179 160 118 Etelä-Savo 255 1,64 213 135 214 Keski-Suomi 205 0,75 98 87 118 Tampere 147 0,30 39 58 19 Satakunta 251 1,10 143 117 139 Etelä-Pohjanmaa 93 0,48 62 56 56 Pohjanmaa 61 0,42 54 48 216 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 45 0,45 59 53 195 Pohjois-Savo 364 1,47 190 170 146 Pohjois-Karjala 210 1,27 164 104 110 Jokilaaksot 86 0,69 90 57 237 Kainuu 110 1,33 173 110 84 Oulu-Koillismaa 221 0,83 107 96 122 Lappi 205 1,12 145 92 76 verrokkiryhmä 1 1 232 0,52 67 N/A 61 verrokkiryhmä 2 827 0,94 122 N/A 97 verrokkiryhmä 3 1 174 0,86 112 N/A 120 verrokkiryhmä 4 866 1,22 158 N/A 116 Manner-Suomi 4 099 0,77 N/A N/A 89

8 Kuva 2. 2 Pelastustoimen alueet hoitopäivien mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden On tietojen käytettävyyden kannalta valitettavaa, että uusimmat valmiit tilastot ovat vuodelta 2009, joten toiminnassa ja toimintaympäristössä viimeisten kahden vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät vielä näy tilastoissa. Hoitopäivissä on vuosittain suuria muutoksia, ja niiden todistusvoima paloturvallisuuden hyvästä tai huonosta tasosta on kyseenalainen. Muutokset voivat myös olla seurausta terveydenhuollon palvelurakenteen muutoksesta tulipalojen vakavuuden sijaan. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla sattui vuonna 2009 vain 47 ICD 10 - luokituksista X00-X09, X76, X97 ja Y26 aiheutunutta hoitopäivää. Vuonna 2004 vastaava luku oli 675. Helsingissä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Pohjanmaalla hoitopäivät putosivat lähes puoleen vuosien 2007-2008 tasosta. Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella tulipaloista aiheutuneita hoitopäiviä oli vuonna 2007 ennätykselliset 1 303, vuonna 2008 enää 250 ja vuonna 2009 vain 147 eli kronologisessa vertailussa määrä on pudonnut alle viidennekseen. Alueelliset erot ovat niin ikään suuria: Itä-Uudellamaalla oli väestömäärän suhteutettuna yli 16- kertainen määrä hoitopäiviä verrattuna Länsi-Uuteenmaahan ja verrokkiryhmässä 2 yli 80 % enemmän kuin verrokkiryhmässä 1. Hoitopäivätietojen perustavanlaatuisin ongelma on niiden hitaus eli uusimmatkaan hoitopäiväluvut eivät kerro vuoden 2011 paloturvallisuustilanteesta. Taulukossa 4 ja kuvassa 3 on tarkasteltu PRONTOon kirjattuja tulipalojen aiheuttamia vakavia ja lieviä loukkaantumisia ja suhteutettu ne väkilukuun. Suhdelukuja on tämän jälkeen verrattu eri vertailukohtiin.

9 Taulukko 4. Tulipaloissa loukkaantuneet 2011 PRONTOn tilastoissa Pelastuslaitos Vakavasti loukkaantuneet (2011) Lievästi loukkaantuneet (2011) _oukkaantumisia 2011 ( /100 000 as.) Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Helsinki 10 56 11,2 119 117 91 Länsi-Uusimaa 6 27 7,7 82 80 53 Keski-Uusimaa 8 45 12,6 133 132 87 Itä-Uusimaa 0 9 9,5 101 86 81 Varsinais-Suomi 3 36 8,4 89 88 42 Kanta-Häme 2 25 15,5 164 139 158 Päijät-Häme 0 18 8,9 94 80 84 Kymenlaakso 3 10 7,1 75 64 55 Etelä-Karjala 2 20 16,5 174 192 154 Etelä-Savo 2 13 9,7 103 113 133 Keski-Suomi 7 15 8,0 85 94 80 Tampere 7 31 7,8 82 81 74 Satakunta 3 28 13,7 145 123 135 Etelä-Pohjanmaa 1 9 5,2 55 60 55 Pohjanmaa 1 7 5,5 58 64 51 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 0 6 6,0 64 70 53 Pohjois-Savo 3 20 9,3 98 108 79 Pohjois-Karjala 0 5 3,0 32 35 41 Jokilaaksot 2 6 6,4 68 75 75 Kainuu 1 7 9,7 103 114 60 Oulu-Koillismaa 1 25 9,6 102 112 85 Lappi 5 20 13,6 144 159 75 verrokkiryhmä 1 34 195 9,6 101 N/A 67 verrokkiryhmä 2 8 90 11,1 118 N/A 102 verrokkiryhmä 3 15 102 8,6 91 N/A 80 verrokkiryhmä 4 10 51 8,6 91 N/A 76 Kaikki yhteensä 67 438 9,4 N/A N/A 76 Vuoden 2011 loukkaantumistilastojen perusteella tulipalojen henkilövahingot olivat merkittävimmät Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa. Myös Etelä-Savossa suunta on ollut huolestuttava, joskin vakavasti loukkaantuneita oli yhä vain kaksi ja lievästi loukkaantuneita 13.

10 Kuva 3. 3 Pelastustoimen alueet loukkaantumisten mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Lapissa, Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä sattui tulipaloissa väestömäärän suhteutettuna paljon loukkaantumisia, mutta kronologisen indeksiluvun perusteella henkilövahingot ovat merkittävästi vähentyneet. Kaikkiaan 18 pelastustoimen alueella väestösuhteutetut henkilövahingot ovat laskeneet vuosien 2008-2010 tasosta (taulukko 4 ja kuva 3). Koko Pohjanmaan alueella Etelä-Pohjanmaalta Jokilaaksoihin sekä Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa tulipalojen loukkaantumiset ovat esimerkillisen hyvällä tolalla. (taulukko 4) 4. Syttyneet tulipalot Asukaslukuun suhteutettu tulipalojen määrä noudattaa verrokkiryhmäjakoa melko tarkkaan. Neljä pelastustoimen aluetta, joilla tulipalotaajuus oli vuonna 2011 pienin, kuuluvat verrokkiryhmään 1. Vastaavasti kolme pelastuslaitosta, joiden tulipalotaajuus oli korkein, kuuluvat verrokkiryhmään 4. Jako näkyy taulukon 5 valtakunnallinen -sarakkeen verrokkiryhmä -riveillä. Kuvassa 4 on esitetty sama tilanne kartalla. Omissa verrokkiryhmissään esimerkillisimpiä pelastuslaitoksia ovat Helsinki, Oulu-Koillismaa ja Pohjanmaa. Myös Kainuun, Keski-Uudenmaan sekä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitokset pärjäsivät hyvin.

11 Taulukko 5. Tulipalotaajuus pelastustoimen alueittain ja verrokkiryhmittäin Pelastuslaitos tulipalot 2011 tulipalotaajuus 2011 valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki 1 180 2,00 73 88 92 Länsi-Uusimaa 954 2,23 81 98 89 Keski-Uusimaa 886 2,11 76 92 91 Itä-Uusimaa 291 3,08 112 96 102 Varsinais-Suomi 1 142 2,45 89 108 86 Kanta-Häme 533 3,05 111 96 108 Päijät-Häme 691 3,42 124 107 110 Kymenlaakso 558 3,06 111 96 92 Etelä-Karjala 423 3,16 115 109 105 Etelä-Savo 522 3,37 122 95 109 Keski-Suomi 797 2,91 106 100 106 Tampere 1 287 2,64 96 116 108 Satakunta 740 3,26 118 102 99 Etelä-Pohjanmaa 666 3,44 125 119 100 Pohjanmaa 382 2,60 94 90 88 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 267 2,68 97 93 88 Pohjois-Savo 727 2,93 106 101 103 Pohjois-Karjala 584 3,52 128 100 116 Jokilaaksot 431 3,47 126 98 105 Kainuu 268 3,27 119 92 106 Oulu-Koillismaa 698 2,58 94 89 93 Lappi 706 3,85 140 109 102 verrokkiryhmä 1 5 449 2,28 83 N/A 93 verrokkiryhmä 2 2 813 3,20 116 N/A 102 verrokkiryhmä 3 3 960 2,90 105 N/A 99 verrokkiryhmä 4 2 511 3,54 128 N/A 107 Kaikki yhteensä 14 733 2,76 N/A N/A 98 Tulipalotaajuus laski vuonna 2011 voimakkaimmin Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Keski- Pohjanmaalla sekä Länsi-Uudellamaalla. Vastaavasti suurinta tulipalotaajuuden kasvu oli Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä (taulukon 4 kronologinen -sarake).

12 Kuva 4. 4 Pelastustoimen alueet tulipalotaajuuden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Tämä mittari mittaa tulipalojen kokonaismäärää ja sen muutosta suhteessa väkilukuun. Mittari ei siis ota kantaa tulipalojen tyyppiin, aiheuttamiin vahinkoihin ja vakavuuteen tai syihin. (Häkkinen 2011, 6) 5. Tahalliset tulipalot Tahallisia tulipaloja oli vuonna 2011 koko maassa yhteensä 2 288. Niistä tulipaloista, joiden tahallisuutta oli arvioitu, osuus oli 35,5 %. Osuus oli laskenut vuosista 2008-2010, jolloin tahallisia oli 38,4 %. (taulukko 6) Taulukko 6. Tahallisten tulipalojen osuus (PRONTO) Pelastustoimen alue Ei voida arvioida Tahallinen Tuottamuksellinen Vahinko tai tahaton (tyhjä) Kaikki yhteensä Tahallisten osuus 2011 Tahallisten osuus 2008-2010 Helsinki 59 326 318 117 360 1180 180 42,8 41,8 121 104 102 Länsi-Uusimaa 53 172 170 116 443 954 37,6 43,5 106 91 86 Keski-Uusimaa 49 201 147 79 410 886 47,1 54,7 133 115 86 Itä-Uusimaa 13 35 32 49 162 291 30,2 39,6 85 81 76 Varsinais-Suomi 66 209 126 134 607 1142 142 44,6 47,3 125 108 94 Kanta-Häme 28 72 94 65 274 533 31,2 36,9 88 84 84 Päijät-Häme 32 122 92 82 363 691 41,2 43,2 116 111 95 Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen

13 Kymenlaakso 27 91 88 61 291 558 37,9 38,8 107 102 98 Etelä-Karjala 8 62 88 42 223 423 32,3 41,7 91 111 77 Etelä-Savo 19 66 65 69 303 522 33,0 31,5 93 113 105 Keski-Suomi 21 91 145 120 420 797 25,6 33,0 72 88 78 Tampere 82 184 194 165 662 1287 33,9 36,4 95 82 93 Satakunta 20 116 107 68 429 740 39,9 37,5 112 107 106 Etelä- Pohjanmaa 16 37 64 87 462 666 19,7 22,6 55 68 87 Pohjanmaa 12 47 45 51 227 382 32,9 30,9 93 113 106 Keski- Pohjanmaa ja Pietarsaari 10 35 46 37 139 267 29,7 30,5 83 102 97 Pohjois-Savo 23 59 96 116 433 727 21,8 24,7 61 75 88 Pohjois-Karjala 26 66 60 103 329 584 28,8 27,5 81 98 105 Jokilaaksot 15 54 80 54 228 431 28,7 23,4 81 98 123 Kainuu 13 40 31 41 143 268 35,7 23,4 101 122 153 Oulu-Koillismaa 27 134 133 66 338 698 40,2 42,5 113 139 95 Lappi 35 69 112 98 392 706 24,7 29,1 70 85 85 Verrokkiryhmä 1 309 1092 955 611 2482 5449 41,1 44,4 116 N/A 93 Verrokkiryhmä 2 120 436 413 325 1519 2813 37,1 39,3 105 N/A 95 Verrokkiryhmä 3 117 465 617 519 2242 3960 29,0 32,9 82 N/A 88 Verrokkiryhmä 4 108 295 348 365 1395 2511 29,3 27,6 82 N/A 106 Kaikki yhteensä 654 2288 2333 1820 7638 14733 35,5 38,4 N/A N/A 93 Kuva 5. 5 Pelastustoimen alueet tahallisten osuuden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden

14 Verrokkiryhmistä ensimmäisellä oli selkeästi korkein tahallisten osuus, 41,1 %, vaikka osuus oli laskenut vuosien 2008-2010 vastaavasta yli kolme prosenttiyksikköä. Verrokkiryhmässä 4 oli vuosina 2008-2010 selkeästi matalin tahallisten osuus, mutta nyt verrokkiryhmän 3 tahallisten osuus oli pienempi ja se oli laskenut kaikista verrokkiryhmistä eniten, kuten kronologinen indeksiluku kertoo. (taulukko 6) Yksittäisistä laitoksista Itä-Uusimaa on parantanut tahallisten tulipalojen osuutta eniten (39,6 % > 30,2 %). Etelä-Karjala ja Keski-Suomi ovat myös tehneet merkittävän kohennuksen. Vuosina 2008-2010 Etelä-Karjalan paloista lähes 42 % ja Keski-Suomen paloista noin kolmannes oli tahallaan sytytettyjä niistä paloista, joissa tahallisuutta oli arvioitu. Vuonna 2011 tahallisten osuudet olivat enää 32,3 % ja 25,6 %. Verrokkiryhmiinsä ja valtakunnalliseen tasoon nähden Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo ovat poikkeuksellisen hyvällä tasolla ja tahallisten osuus on vain noin viidennes. Kainuussa ja Jokilaaksoissa tahallisten osuus on kasvanut voimakkaasti. Keski-Uudellamaalla osuus on laskenut voimakkaasti, mutta on yhä korkeampi kuin millään muulla pelastustoimen alueella, 47,1 %. 6. Asuinrakennuspalot Asuinrakennuspaloja sattui vuonna 2011 yhteensä 3 105. Erillisissä pientaloissa ja asuinkerrostaloissa sattui molemmissa vajaa 1 400 paloa ja rivitaloissa reilu 300 paloa. Historiallisesti asuinkerrostalopaloja oli yhtä paljon kuin erillisten pientalojen paloja. Vielä vuonna 2003 pientalopaloja oli kaksinkertainen määrä asuinkerrostalopaloihin nähden. (PRONTO) Taulukossa 7 on esitetty rakennuspalojen määrä ja syttymistaajuustiheys asuinrakennusluokittain eri pelastustoimen alueilla. Kerrostaloissa sattuu myös kerrosalaan nähden huomattavasti suurempi määrä tulipaloja verrattuna pientaloihin. Tarkempi tilastollinen tarkastelu osoittaa, että kerrostalojen rakennuspaloista 75 % on onnettomuustyypiltään rakennuspalovaaroja, kun pientaloissa vastaava osuus on 53 %. Onnettomuustyypiltään rakennuspaloiksi luokiteltuja paloja sattui pientaloissa yhä kerrosalaan nähden enemmän kuin kerrostaloissa. Taulukko 7. Asuinrakennusten syttymistaajuustiheydet Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Kaikki yhteensä Syttymistaajuustiheys Erilliset Rivi- ja Asuin- pientalolot ketjutakerrostalot Kaikki yhteensä Helsinki 20 10 336 366 6,3 5,0 16,1 14,0 Länsi-Uusimaa 94 27 104 225 9,2 9,1 16,0 11,4 Keski-Uusimaa 66 12 77 155 7,3 4,6 11,1 8,4 Itä-Uusimaa 21 15 18 54 6,0 38,3 19,5 11,3 Varsinais-Suomi 98 23 99 220 7,8 7,3 12,9 9,4 Kanta-Häme 50 12 46 108 9,4 12,2 19,2 12,4

15 Päijät-Häme 49 7 61 117 9,2 6,7 15,6 11,4 Kymenlaakso 49 10 26 85 8,6 9,0 9,6 8,9 Etelä-Karjala 41 8 39 88 9,5 12,3 20,5 12,8 Etelä-Savo 50 8 16 74 9,3 7,6 8,2 8,8 Keski-Suomi 85 18 73 176 10,7 10,0 18,9 12,9 Tampere 113 35 155 303 9,5 12,1 17,8 12,9 Satakunta 100 13 38 151 11,7 10,1 13,9 12,0 Etelä-Pohjanmaa 87 11 17 115 11,0 8,3 17,2 11,3 Pohjanmaa 59 6 29 94 11,7 9,4 15,4 12,4 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 47 3 15 65 12,3 6,5 18,7 12,8 Pohjois-Savo 91 18 73 182 12,5 11,0 20,9 14,7 Pohjois-Karjala 69 16 26 111 12,3 13,1 14,6 12,9 Jokilaaksot 47 18 11 76 10,0 22,6 18,3 12,5 Kainuu 38 7 18 63 13,1 12,1 21,0 14,6 Oulu-Koillismaa 54 18 73 145 7,5 9,5 20,0 11,4 Lappi 71 24 37 132 10,8 21,6 18,5 13,7 Verrokkiryhmä 1 391 107 771 1 269 8,3 7,9 15,2 11,4 Verrokkiryhmä 2 269 57 189 515 9,5 11,8 14,9 11,2 Verrokkiryhmä 3 464 82 319 865 10,7 9,7 19,3 12,6 Verrokkiryhmä 4 275 73 108 456 10,9 15,3 15,0 12,3 Kaikki yhteensä 1 399 319 1 387 3 105 9,7 10,1 15,9 11,8 Alueen kerrospinta-alaan suhteutettu syttymistaajuustiheys oli korkein Pohjois-Savossa ja Kainuussa (taulukon 7 oikeanpuoleisin sarake ja taulukon 8 sarake kaikki: valtakunnallinen ). Itä- Uudenmaan kerros- ja rivitalopaloja on kaikkiin vertailukohtiin nähden poikkeuksellisen paljon. Vaikka rivitalopaloja ei ole Itä-Uudellamaalla määrällisesti kuin 15, esimerkiksi Keski- Uudellamaalla sattui vähemmän rivitalopaloja lähes seitsenkertaisesta kerrosneliömäärästä huolimatta. Itä-Uudenmaan kerros- ja rivitalopalojen lisäksi erityistä huomiota herättävät muun muassa Etelä-Karjalan, Kainuun ja Varsinais-Suomen voimakkaasti kasvaneet palojen määrät ja vastaavasti Kymenlaakson, Keski-Uudenmaan ja Lapin laskeneet palojen määrät (taulukko 7). Helsingissä sattui kerrosneliöihin nähden poikkeuksellisen paljon rakennuspaloja valtakunnalliseen ja verrokkiryhmän tasoon nähden. Pientaloissa ja rivitaloissa tilanne on esimerkillinen pienestä pientalojen syttymistaajuustiheyden kasvusta huolimatta. Selitys korkealle syttymistaajuustiheydelle on asuinkerrostalopaloissa. Vaikka asuinkerrostaloissa ei satu Helsingissä tulipaloja merkittävästi enempää kerrosalaa kohden kuin valtakunnassa keskimäärinkään (taulukko 8, sarake asuinkerrostalot: valtakunnallinen ), kerrostaloissa syttyy kerrosalaan nähden noin 60 % enemmän paloja kuin erillisissä pientaloissa tai rivi- ja ketjutaloissa. Näinpä Helsinki, jossa kerrostaloasumisen osuus on merkittävästi korkeampi kuin millään muulla pelastustoimen alueella, näyttäytyy palovaarallisena alueena. Tilastovirhettä ei näy kuvissa 6, 7 ja 8, joissa on esitetty samat indeksiluvut kartoilla erillisille pientaloille, rivi- ja ketjutaloille ja asuinkerrostaloille.

16 Taulukko 8. Syttymistaajuustiheyden indeksiluvut 2011 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Kaikki Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Valtakunnallinen Verrokkiryhmä Kronologinen Helsinki 65 76 107 49 63 83 101 106 100 119 123 100 Länsi-Uusimaa 95 110 102 90 115 105 100 105 104 97 100 103 Keski-Uusimaa 75 88 101 46 59 75 70 73 83 71 73 89 Itä-Uusimaa 62 64 56 380 324 563 122 130 216 95 100 112 Varsinais-Suomi 80 94 102 72 93 147 81 85 125 80 82 115 Kanta-Häme 96 99 100 121 103 116 120 128 122 105 110 110 Päijät-Häme 95 97 88 67 57 62 98 105 108 96 101 95 Kymenlaakso 88 91 79 89 76 86 61 65 70 76 80 77 Etelä-Karjala 98 89 103 122 126 104 129 107 180 108 102 128 Etelä-Savo 95 85 110 75 49 104 51 55 80 74 72 101 Keski-Suomi 110 100 103 99 102 86 119 98 153 109 102 116 Tampere 97 114 89 120 154 119 112 117 124 109 113 108 Satakunta 120 124 124 100 85 130 87 93 108 102 107 120 Etelä- Pohjanmaa 114 103 88 82 85 122 108 89 124 95 89 95 Pohjanmaa 121 110 82 93 96 78 96 80 140 105 98 93 Keski- Pohjanmaa ja Pietarsaari 127 116 128 65 67 43 118 97 107 109 102 113 Pohjois-Savo 128 117 104 109 113 58 132 109 118 124 116 101 Pohjois-Karjala 127 113 118 130 86 112 91 97 105 109 105 114 Jokilaaksot 103 91 89 224 148 193 115 122 165 105 101 110 Kainuu 135 120 110 120 79 91 132 140 225 123 118 125 Oulu-Koillismaa 77 70 84 94 97 92 126 104 142 96 90 107 Lappi 112 99 81 214 141 120 116 123 93 116 111 89 Verrokkiryhmä 1 86 N/A 98 78 N/A 108 96 N/A 105 97 N/A 103 Verrokkiryhmä 2 97 N/A 94 117 N/A 124 94 N/A 108 95 N/A 102 Verrokkiryhmä 3 110 N/A 96 97 N/A 80 121 N/A 138 107 N/A 106 Verrokkiryhmä 4 Kaikki yhteensä 113 N/A 99 152 N/A 124 94 N/A 109 104 N/A 104 N/A N/A 97 N/A N/A 104 N/A N/A 112 N/A N/A 104

17 Kuva 6. 6 Pelastustoimen alueet erillisten pientalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Kuva 7. Pelastustoimen alueet rivi- ja ketjutalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden

18 Kuva 8. Pelastustoimen alueet asuinkerrostalojen syttymistaajuustiheyden mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Pientalopaloissa tilanne on valtakunnalliseen tasoon nähden paras Oulu-Koillismaalla, Itä- Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueilla. Kainuussa, Satakunnassa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa kehitys on ollut vuonna 2011 vääränsuuntaista ja pientaloja sattuu kerrosalaan nähden paljon. 7. Suurpalot Suuronnettomuudella tarkoitetaan pelastustoimessa onnettomuuksia, joissa on kuollut viisi ihmistä tai kuollut tai loukkaantunut yhteensä kymmenen ihmistä tai aiheutunut yli 500 000 euron taloudelliset vahingot (Häkkinen 2008, 65). Tulipaloja, jotka täyttivät jonkun näistä ehdoista, oli vuonna 2011 yhteensä 30. Yhtä vaille kaikki olivat paloja, joissa taloudelliset vahingot ylittivät 500 000 euroa. Yhdessä palossa loukkaantuneita oli yhteensä 13, jolloin toinen ehto täyttyi. Kaikki palot olivat onnettomuustyypiltään rakennuspaloja tai rakennuspalovaaroja. (PRONTO)

19 Taulukko 9. Suurpalot verrokkiryhmittäin Alue suurpalot 2011 suurpalot 2008-2010 suurpalotaajuus 2011 ( /100 000 as.) valtakunnallinen kronologinen Verrokkiryhmä 1 11 75 0,46 82 44 Verrokkiryhmä 2 5 20 0,57 101 75 Verrokkiryhmä 3 7 38 0,51 91 55 Verrokkiryhmä 4 7 28 0,99 176 75 Kaikki yhteensä 30 161 0,56 N/A 56 Suurpaloja oli vähän vuosien 2008-2010 tasoon nähden ja laskua tapahtui kaikissa pelastustoimen verrokkiryhmissä. Vaikka kyse on yksittäisistä tapahtumista, tulos voi enteillä muutosta ja onnistunutta suurpalojen torjuntaa esimerkiksi teollisuuskohteiden toiminnanharjoittajien ja työtekijöiden koulutuksella. (Taulukko 9) 8. Taloudelliset vahingot Taloudelliset vahingot aiheutuvat useimmin suurissa teollisuus- ja kokoontumisrakennuksissa siinä missä merkittävimmät henkilövahingot sattuvat asuinrakennuksissa (PRONTO). Taulukossa 10 on esitetty tulipalojen asukaskohtaisten taloudellisten vahinkojen jakaantuminen pelastustoimen alueittain ja kuvassa 9 on esitetty sama kartalla. Kanta-Hämeessä, Kainuussa, Keski-Suomessa ja Satakunnassa vahinkomäärä on vuosiin 2008-2010 verrattuna huomattavan korkea. Kanta-Hämeessä 77,5 % vahinkokertymästä on kolmesta vuonna 2011 sattuneesta suurpalosta. Kainuussa sattui yksi suurpalo ja Keski- Suomessa kaksi. Nämä selittävät noin kolmanneksen kyseisten alueiden vahinkokertymästä. Satakunnan kaksi suurpaloa nekin aiheuttivat lähes neljänneksen alueen kaikista taloudellisista tulipalovahingoista. Maastopalojen osalta taloudellista vahinkoa ei ole arvioitu PRONTOssa, joten esimerkiksi kesien 2010 ja 2011 myrskyt ilmenevät ainoastaan mahdollisina rakennusten ja infrastruktuurin vahinkoina. Taloudellisten vahinkojen arviointi ei perustu vakuutusyhtiöiden tietoihin vaan pelastushenkilöstön arvioihin, joten erot eri tilastojen välillä ovat mahdollisia. Lapissa tilanne on yhä valtakunnalliseen ja verrokkiryhmän tasoon nähden heikko, mutta asukaskohtaiset vahingot ovat vähentyneet huomattavasti, jopa valtakunnallista ja verrokkiryhmän vauhtia nopeammin. Vuosi 2011 oli taloudellisilla vahingoilla mitattuna erityisen hyvä 12 pelastustoimen alueella. Vahingot laskivat aiempien vuosien tasoon nähden alle puoleen Keski- Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Itä-Uudellamaalla ja Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella. Valtakunnalliseen tasoon nähden muita haasteellisia alueita ovat edellä mainittujen lisäksi Etelä- Pohjanmaa ja Jokilaaksot. Verrokkiryhmissä 2 ja 4 taloudelliset vahingot ovat noin puolet suu-

20 Taulukko 10. Taloudelliset vahingot tulipaloissa 2011 (PRONTO) Pelastuslaitos remmat kuin valtakunnallisesti keskimäärin. Vastaavasti pienimmät vahingot ovat Keski- Uudellamaalla, Helsingissä, Päijät-Hämeessä, Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella ja Etelä-Karjalassa. Omaisuusvahingot yhteensä taloudelliset vahingot per asukas valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki 9 427 772 16,0 55 86 112 Länsi-Uusimaa 9 407 922 21,9 75 118 96 Keski-Uusimaa 4 494 438 10,7 37 57 32 Itä-Uusimaa 2 447 945 25,9 89 59 45 Varsinais-Suomi 12 339 969 26,5 91 142 68 Kanta-Häme 16 931 136 97,0 332 221 266 Päijät-Häme 3 434 436 17,0 58 39 44 Kymenlaakso 4 487 367 24,6 84 56 87 Etelä-Karjala 2 443 631 18,3 63 60 42 Etelä-Savo 4 535 040 29,3 100 66 74 Keski-Suomi 8 231 914 30,1 103 98 143 Tampere 8 856 940 18,2 62 97 47 Satakunta 11 284 726 49,7 170 113 132 Etelä-Pohjanmaa 8 133 955 42,0 144 138 76 Pohjanmaa 3 392 290 23,1 79 76 65 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 3 219 082 32,3 111 106 99 Pohjois-Savo 7 279 763 29,4 101 96 106 Pohjois-Karjala 4 379 547 26,4 90 60 58 Jokilaaksot 5 144 234 41,4 142 94 75 Kainuu 4 426 570 53,9 185 122 164 Oulu-Koillismaa 9 028 020 33,3 114 109 105 Lappi 12 852 027 70,0 240 159 65 verrokkiryhmä 1 44 527 041 18,6 64 N/A 64 verrokkiryhmä 2 38 585 610 43,8 150 N/A 115 verrokkiryhmä 3 41 728 655 30,6 105 N/A 90 verrokkiryhmä 4 31 337 418 44,1 151 N/A 73 Kaikki yhteensä 156 178 724 29,2 N/A N/A 81

21 Kuva 8. Pelastustoimen alueet taloudellisten vahinkojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Taulukossa 11 on tarkasteltu niitä tulipaloja, jotka eivät ole taloudellisilla vahingoilla tarkasteltuna suurpaloja eli yhteenlasketut vahingot ovat korkeintaan 500 000 euroa. Valtakunnallisella tasolla tulipalokohtaiset vahingot ovat kasvaneet 16 % (taulukon 10 kronologinen -sarakkeen viimeinen rivi). Nousua on tapahtunut kaikissa verrokkiryhmissä ja 18 eri pelastustoimen alueella (kuvan 9 oikeanpuoleisin kartta). Koska vahinkokertymä on kuitenkin laskenut, tämä voi tarkoittaa kahta asiaa: suurpalojen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat pienentyneet merkittävästi vähäistä taloudellista vahinkoa aiheuttaneet tulipalot ovat vähentyneet. Tulipaloluokituksen muutokset eivät vaikuta kyseiseen tilastoon, koska mukaan on luettu kaikki tulipalojen onnettomuustyypit. Vuonna 2011 suurpalovahingot olivat noin 41 miljoonaa euroa, kun ne vuosina 2008-2010 olivat keskimäärin noin 82 miljoonaa eli ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. Vuosina 2008-2010 40,9 % niistä paloista, joissa taloudelliset vahingot olivat 1-500 000 euroa, vahingot jäivät enimmillään 500 euroon. Vuonna 2011 vastaava osuus oli 40,4 % eli vähäistä vahinkoa aiheuttaneita paloja ei ollut suhteessa vähempää kuin aiempinakaan vuosina eli toinen arvio ei pidä paikkaansa. Johtopäätöksenä tämän perusteella tavallisissa paloissa, joissa vuosina 2008-2010 on sattunut 20 000 euron vahingot, aiheutui vuonna 2011 keskimäärin 23 000 euron vahingot. Tämä viittaa niin palovahinkojen inflaatioon kuin ihmisten kasvaneeseen omaisuuteenkin. Inflaation aiheuttama ero vuoden 2011 ja vuosien 2008-2010 välillä oli keskimäärin 4,25 %, joten onnettomuuksien vahingot ovat kasvaneet myös reaaliarvoisesti (Kuluttajahintaindeksi 2005=100; Kuluttajahintaindeksi 2010=100).

22 Taulukko 11. 1 Vahingot per tulipalo 2011 (PRONTO) Pelastuslaitos Kaikki palot Palot (pl. 0 ja >500 000 vahingon palot) Euroa / palo (pl. 0 ja >500 000 vahingot) Omaisuusvahingot ilman suurpalovahinkoja valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki 7 064 332 1 180 721 9 757 64 82 149 Länsi-Uusimaa 5 808 602 954 485 11 903 78 100 112 Keski-Uusimaa 4 494 438 886 477 9 422 61 79 80 Itä-Uusimaa 2 447 945 291 121 20 231 132 132 152 Varsinais-Suomi 7 316 059 1 142 521 13 935 91 117 104 Kanta-Häme 3 813 346 533 287 13 149 86 86 76 Päijät-Häme 3 434 436 691 365 9 409 61 62 69 Kymenlaakso 4 487 367 558 278 16 142 105 106 143 Etelä-Karjala 2 443 631 423 215 11 366 74 65 101 Etelä-Savo 3 989 490 522 246 16 152 105 82 93 Keski-Suomi 5 497 534 797 419 13 058 85 75 106 Tampere 8 856 940 1 287 603 14 688 96 123 117 Satakunta 8 576 746 740 434 19 671 128 129 144 Etelä-Pohjanmaa 7 028 955 666 305 22 970 150 131 129 Pohjanmaa 3 392 290 382 164 20 685 135 118 127 Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaari 2 491 882 267 121 20 425 133 117 154 Pohjois-Savo 7 279 763 727 374 19 465 127 111 124 Pohjois-Karjala 4 379 547 584 267 16 403 107 83 116 Jokilaaksot 4 302 234 431 216 19 826 129 101 129 Kainuu 2 972 410 268 128 23 042 150 117 164 Oulu-Koillismaa 6 811 330 698 392 17 244 113 99 135 Lappi 8 369 947 706 354 23 380 153 119 135 verrokkiryhmä 1 33 540 371 5 449 2 817 11 906 78 N/A 110 verrokkiryhmä 2 22 759 840 2 813 1 490 15 275 100 N/A 111 verrokkiryhmä 3 34 945 385 3 960 1 997 17 499 114 N/A 123 verrokkiryhmä 4 24 013 628 2 511 1 218 19 716 129 N/A 123 Kaikki yhteensä 115 259 224 14 733 7 522 15 323 N/A N/A 116

23 Kuva 9. 9 Pelastustoimen alueet tulipalokohtaisten taloudellisten vahinkojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Kalleimmat palot olivat keskimäärin Lapissa, Oulu-Koillismaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että palokunta ei saavu niin nopeasti paikalle kuin eteläisessä Suomessa, jossa on paljon riskialuetta I ja II. Omaisuusarvojen kasvaessa palokunnan toiminnalla, alkusammutuksella ja automaattisilla sammutuslaitteistoilla on yhä suurempi merkitys omaisuusvahinkojen torjunnalle. 9. Palot omaisuusvahingoiltaan merkittävimmissä rakennustyypeissä Taulukossa 12 on ne vuonna 2011 sattuneet tulipalot, joiden onnettomuustyyppi on ollut joko rakennuspalo tai rakennuspalovaara. Tulipalojen määrä on esitetty sekä verrokkiryhmittäin että koko maan osalta. Koko maan osalta on myös esitetty kussakin rakennustyypissä sattuneiden tulipalojen yhteiset omaisuusvahingot ja euromääräiset omaisuusvahingot jyvitettynä tulipalojen määrälle. Lihavoidut rakennustyypit ovat sellaisia, joissa sattui vuosina 2005-2009 keskimäärin vähintään kymmenen tulipaloa vuodessa ja tulipalon keskimääräinen vahinko oli yli 100 000 euroa (Häkkinen 2011, 10-11). Tällaisia rakennuksia olivat vuonna 2011 ainoastaan teollisuushallit, joten suunta on niiltä osin hyvä. Tummennetuissa rakennustyypeissä sattui vuonna 2011 kuitenkin enemmän paloja kuin vuosina 2008-2010 keskimäärin, kuten kronologinen tarkastelu taulukon 12 toiseksi viimeisellä rivillä osoittaa.

24 Taulukon oikealla puolella olevat huutomerkit osoittavat vuoden 2011 rakennuspalotilastojen perusteella keskeisimmät rakennustyypit (joko yli 100 000 euron tulipalokohtaiset omaisuusvahingot tai yli 50 000 euron tulipalokohtaiset vahingot ja yli kymmenen tapausta vuodessa). Taulukko 12. 1 Omaisuusvahingot eri rakennustyypeissä 2011 Verrokkiryhmä Omaisuusvahingot Vahingot Rakennustyyppi 1 2 3 4 Yht. per palo Ammatillisen oppilaitoksen raken- nus 7 4 7 1 19 35 425 1 864 Asuntola yms. 38 9 13 11 71 159 260 2 243 Elokuvateatteri 1 1 200 200 Eläinsuoja, ravihevostalli, maneesi yms. 6 1 5 2 14 467 690 33 406 Hotelli yms. 10 4 5 24 43 723 775 16 832 Järjestön, liiton, työnantajan yms. opetusrakennus 1 1 20 20 Jäähalli 1 1 10 000 10 000 Kahden asunnon talo 40 18 33 15 106 3 486 930 32 896 Kasvihuone 2 4 6 439 130 73 188 Kauppavarasto 4 5 2 2 13 182 215 14 017 Kehitysvammaisten hoitolaitos 1 3 6 10 2 050 205 Keskussairaala 2 2 1 3 8 1 508 280 188 535! Ketjutalo 7 4 2 1 14 439 190 31 371 Kirjasto tai arkisto 1 2 2 1 6 808 960 134 827! Kirkko, kappeli, luostari tai ruko- ushuone 4 2 2 8 3 500 438 Korkeakoulurakennus 2 2 0 0 Kulkuneuvojen suoja- tai huoltorakennus 17 10 19 14 60 1 897 060 31 618 Lasten päiväkoti 10 1 7 1 19 284 100 14 953 Lasten- tai koulukoti 1 1 2 4 18 100 4 525 Liike- tai tavaratalo, kauppakeskus 35 10 23 9 77 1 261 800 16 387 Loma-, lepo- tai virkistyskoti 1 2 3 39 250 13 083 Luhtitalo 26 3 19 10 58 2 477 072 42 708 Monitoimihalli tai muu urheiluhalli 3 3 6 3 900 650 Museo tai taidegalleria 1 1 0 0 Muu asuinkerrostalo 745 186 300 98 1 329 7 429 920 5 591 Muu asuntolarakennus 9 1 1 2 13 39 530 3 041 Muu erillinen pientalo 14 8 14 6 42 239 100 5 693 Muu huoltolaitosrakennus 7 8 5 8 28 16 716 597 Muu kokoontumisrakennus 2 3 3 1 9 44 410 4 934 Muu liikenteen rakennus 7 7 110 830 15 833 Muu maa-, metsä- tai kalatalouden rakennus 27 19 28 14 88 3 183 270 36 174 Muu majoitusliikerakennus 3 2 2 3 10 174 030 17 403 Muu myymälärakennus 26 23 20 14 83 1 643 559 19 802

25 Muu sairaala 9 4 6 2 21 19 520 930 Muu teollisuuden tuotantorakenn- nus 58 61 57 38 214 4 488 760 20 976 Muu terveydenhuoltorakennus 5 2 4 1 12 47 600 3 967 Muu urheilu- tai kuntoilurakennus 2 5 4 1 12 276 135 23 011 Muu uskonnollisen yhteisön rakennus 1 2 3 852 000 284 000! Muu varastorakennus 47 37 60 45 189 4 946 040 26 170 Muualla luokittelematon opetusrakennus 2 3 1 1 7 141 170 20 167 Muualla luokittelematon rakennus 30 34 38 32 134 711 690 5 311 Muualla luokittelematon sosiaalitoimen rakennus 4 3 6 13 396 347 30 488 Myymälähalli 13 11 6 7 37 3 171 810 85 725! Navetta, sikala, kanala yms. 13 5 30 13 61 4 027 610 66 026! Pysäköintitalo 1 1 39 750 39 750 Rautatie- tai linja-autoasema, lentotai satamaterminaali 3 3 6 7 050 1 175 Ravintola yms. 12 8 8 6 34 1 894 223 55 712! Rivitalo 100 53 80 72 305 3 560 568 11 674 Saunarakennus 65 51 102 68 286 3 397 020 11 878 Seura- tai kerhorakennus yms. 2 1 14 1 18 145 820 8 101 Seurakuntatalo 1 1 1 3 650 217 Talousrakennus 53 49 75 36 213 3 171 515 14 890 Teatteri, ooppera-, konsertti- tai kongressitalo 1 1 1 3 5 700 1 900 Tennis-, squash- tai sulkapallohalli 2 2 9 410 4 705 Teollisuus- tai i pienteollisuustalo 16 11 26 11 64 4 371 480 68 304! 26 220! Teollisuushalli 59 55 71 53 238 992 110 172! Teollisuusvarasto 13 7 9 4 33 834 351 25 283 Terveydenhuollon erityislaitos 6 1 3 2 12 10 950 913 Terveyskeskus 2 5 8 4 19 36 824 1 938 Tietoliikenteen rakennus 2 1 3 1 580 527 Toimistorakennus 56 9 9 16 90 1 260 191 14 002 Tutkimuslaitosrakennus 4 1 5 5 800 1 160 Uimahalli 1 2 1 4 500 125 Vanhainkoti 13 17 10 10 50 85 961 1 719 Vankila 4 2 4 3 13 168 370 12 952 Vapaa-ajan asuinrakennus 33 44 46 43 166 4 605 620 27 745 Viljankuivaamo ja viljan säilytysrakennus 13 13 9 2 37 1 039 130 28 085 Voimalaitosrakennus 9 9 12 19 49 686 030 14 001 Vuokrattava lomamökki tai -osake 1 3 4 27 590 6 898 Yhden asunnon talo 337 243 417 254 1 251 28 670 614 22 918 Yhdyskuntatekniikan rakennus 3 7 4 2 16 171 230 10 702

26 Yleissivistävän oppilaitoksen rakennus 26 14 20 14 74 2 834 990 38 311 (tyhjä) 76 30 38 13 157 258 371 1 646 väestö 2010 2 391 033 880 122 1 365 803 710 311 5 347 269 Paloja lihavoiduissa rakennustyypeissä 100 000 asukasta kohden 9,4 20,6 18,3 20,1 14,9 valtakunnallinen 63 138 123 135 N/A kronologinen 102 124 120 101 111 2 1 1 Kaikki yhteensä 156 129 716 1 018 6 019 129 730 234 21 553 Poiketen vuosien 2005-2009 omaisuusvahingoiltaan merkittävimmistä rakennustyypeistä keskussairaalat, kirjastot ja arkistot, muut uskonnollisten yhteisöjen rakennukset ja ravintolat yms. ovat vuoden 2011 tilastojen perusteella keskeiset turvallisuuden kehittämiskohteet. Niin vuosien 2005-2009 kuin vuoden 2011 tilastojen perusteella myymälähallit, navetat, sikalat, kanalat yms., teollisuus- ja pienteollisuustalot sekä erityisesti teollisuushallit ovat rakennustyyppeinä keskeisessä asemassa omaisuusvahinkojen torjunnassa. Verrokkiryhmien väliseen rakennustyyppikohtaiseen tarkasteluun aineisto on suppea. Teollisuushalli- sekä teollisuus- ja pienteollisuustalopaloja on verrokkiryhmän 1 pelastustoimen alueilla väestömäärään suhteutettuna alle puolet verrokkiryhmien 2 ja 3 alueisiin nähden ja noin kolmannes verrokkiryhmään 4 verrattuna. Tämä voi osin selittyä myös erilaisella elinkeinorakenteella, mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettei asiaan tulisi suhtautua verrokkiryhmissä 2, 3 ja 4 sitä vakavammin. 10. Syttymissyyt Syttymissyitä on PRONTO-luokittelussa 30, joiden lisäksi on vaihtoehto Ei voida arvioida ja joitain selosteita, joissa kyseinen kenttä on jätetty tyhjäksi. Näiden pohjalta syttymissyitä yhdistelemällä on laadittu 18 kohdan lista, joka löytyy myös PRONTOn aiheutuneiden vahinkojen mittareista (PRONTO). Liitteessä 1 on tulipalot syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain. Liitteessä 2 on laskettu tulipalomääristä kullekin pelastustoimen alueelle ja verrokkiryhmälle syttymissyykohtainen tulipalosuhde, jota on verrattu valtakunnalliseen, verrokkiryhmän sekä vuosien 2009-2010 tasoon. Kronologisena vertailutasona on käytetty poikkeuksellisesti vuosia 2009 ja 2010, koska vuoden 2008 syttymissyytilastointi eroaa merkittävästi muista vertailuajanjakson tilastoista. Vuonna 2011 merkittävimmät yksittäiset tulipalojen syttymissyyt liittyivät koneisiin, laitteisiin ja prosesseihin, jotka aiheuttivat 3 250 tulipaloa. Kone-, laite- ja prosessipalot olivat hienoisessa

27 kasvussa kaikissa verrokkiryhmissä (liitteet 1 ja 2), vaikka yleisesti Pohjanmaalla paloissa oli laskua (kuva 10). Kuva 10. Pelastustoimen alueet kone-, laite- ja prosessipalojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Tahallaan sytytettyjä paloja oli 1 205. Niiden määrä oli noussut noin viidenneksellä vuosien 2009-2010 keskiarvosta ja nousua oli 17 pelastustoimen alueella (kuvan 11 oikeanpuoleisin kartta). Tahallaan sytytetyt palot olivat toiseksi suurin välitön syy palokuolemiin (PRONTO). Tahallaan sytytetyt palot olivat merkittävin syttymissyy onnettomuustyypiltään muiksi tulipaloiksi luokitelluissa paloissa (taulukko 13).

28 Kuva 11. Pelastustoimen alueet tahallisten palojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Salaman aiheuttamia paloja oli vuonna 2011 yhteensä 579 ja niitä oli 76 prosenttia enemmän kuin vuosina 2008-2010 keskimäärin. Salamat ovat syttymissyynä viidenneksi yleisin. (liitteet 1 ja 2) Onnettomuustyyppikohtaisessa tarkastelussa salamat ovat maastopalojen kolmanneksi yleisin syy nuotioiden ja roskien polton jälkeen, mutta rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen yhteenlasketulla määrällä vasta kahdeksanneksi yleisin syy (taulukko 13). Taulukko 13. Tulipalot syttymissyittäin ja onnettomuustyypeittäin Liiken ken- nevä väli li- Maas- Muu tuli- Raken ken- nuspa pa- Raken ken- nuspa pa- Raken kennus nuspa pa- lot ja raken ken- Kaikki Syttymissyy nepalo topa palo palo lo lovaa vaara nuspa palo lovaa vaarat yhteensä Kulotus 1 144 13 14 0 14 172 Ilotulite, pyrotekniset tuotteet 1 20 68 11 12 23 112 Nuotio, grilli 0 344 181 13 11 24 549 Roskien poltto 1 321 211 21 14 35 568 Lasten tulenkäsittely 5 112 87 33 21 54 258 Kynttilä, ulkotuli 0 3 14 49 48 97 114 Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys 115 131 165 45 67 112 523 Tulityö 16 5 19 101 49 150 190 Salama 2 274 94 152 57 209 579 Savuke tai muu tupakka-aine 2 264 264 101 118 219 749 Kuuma esine, tuhka tai kipinä 65 127 108 112 117 229 529 Tahallaan sytytetty palo 219 67 631 173 115 288 1 205 Nokipalo 0 0 2 13 289 302 304 Tulisija, hormi (ei nokipalo) 8 16 26 327 91 418 468

29 Ruoanvalmistus 1 3 49 89 972 1 061 1 114 Kone, laite tai prosessi 1 222 111 280 580 1 057 1 637 3 250 Muu tunnettu syy 265 417 763 257 291 548 1 993 Syy tuntematon 551 411 495 470 129 599 2 056 Yhteensä 2 474 2 770 3 470 2 561 3 458 6 019 14 733 Ruoanvalmistuksesta johtuvia paloja oli 1 114 ja se oli kolmanneksi suurin yksittäinen syy. Ruoanlaitosta aiheutuneita paloja oli suhteellisesti eniten Helsingissä, Lapissa, Kanta-Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla. (kuva 12 sekä liitteet 1 ja 2) Kuva 12. Pelastustoimen alueet ruoanlaitosta aiheutuneiden palojen mukaan valtakunnalliseen, verrokkiryhmän tasoon ja kronologiseen vertailutasoon nähden Vastaavasti ilotulitteet olivat vähäisin yksittäinen syy ja niiden määrä oli laskenut vuonna 2011 aiempien vuosien noin 160 palosta 112 paloon. Kynttiläpaloja oli myös vähän (114 paloa) ja niiden määrä oli laskussa. Savukkeet ja muut tupakka-aineet olivat aiheuttaneet yhdeksän prosenttia vähemmän tulipaloja kuin vuosina 2009-2010 keskimäärin. Tulipalojen syttymissyynä ne ovat yhä neljänneksi suurin ja palokuolemissa ne olivat merkittävin yksittäinen välitön syy. Vaikka nokipalot ovat tulipalojen kokonaismäärällä mitattuna vasta sijalla 11/16, aiheuttavat ne neljänneksi eniten rakennuspaloja koneiden, laitteiden ja prosessien, ruoanvalmistuksen sekä tulisijojen jälkeen. Samoin tulisijapaloista merkittävä osa on rakennuspaloja, ja vaikka ne tulipalojen kokonaismäärässä ovat vasta kymmenenneksi yleisin syttymissyy, ne aiheuttavat kolmanneksi eniten rakennuspaloja (taulukko 13 ja liite 1).

30 11. Johtopäätökset Paloturvallisuuden kokonaistilanne on parantunut Suomessa seuraavilla tekijöillä tarkasteltuina: + palokuolemat, + tulipalojen aiheuttamat hoitopäivät, + tulipaloissa loukkaantumiset, + tulipalojen kokonaismäärä, + suurpalot, + omaisuusvahingot yleisesti, + omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa aiheutuneet omaisuusvahingot ja + tahallisiksi arvioitujen tulipalojen osuus niistä paloista, joissa tahallisuutta on arvioitu. Lisäksi syttymissyinä ruoanvalmistus, lasten tulenkäsittely, tulityöt, tupakointi, nokipalot, tulisijat, ilotulitteet, kynttilät, roskien poltto, nuotiot ja grillit sekä kulotus ovat pienentyneet. Nokipalojen ja tulisijojen aiheuttamien palojen vähentyminen voi olla tekijänä myös erillisten pientalojen palojen vähenemisen taustalla. Mittarit, joilla paloturvallisuudessa on edelleen kehittämistä, ovat: tulipalokohtaiset omaisuusvahingot, palojen määrä omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa, asuinrakennuspalojen määrä, tahallisuus syttymissyynä, salamat syttymissyynä, hankauslämpö, itsesyttymä ja räjähdys syttymissyinä, koneet, laitteet ja prosessit syttymissyinä. Asuinrakennuspalojen määrän kasvun taustalla voi olla 1.1.2009 voimaan astunut tilastollinen muutos, jolla otettiin käyttöön rakennuspalovaara syttymissyynä (Tillander 2008a). Näinpä kronologisessa tarkastelussa vuoden 2008 palot ovat alakanttiin vuosiin 2009-2011 nähden etenkin asuinkerrostalopalojen osalta, joista noin kolme neljästä on rakennuspalovaaroja. Se, että omaisuusvahingoiltaan merkittävissä rakennuksissa on pienemmät vahingot tulipalojen kasvaneesta määrästä huolimatta, kertoo mahdollisesta muutoksesta kohteiden toiminnassa ja tekniikassa, joilla tulipalot on saatu rajattua, vaikka paloista on yhä tullut pelastustoimen tehtäviä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös edellä mainittu rakennuspalovaara uutena onnettomuustyyppinä, jolloin onnettomuusmäärä kasvaa ja vahingot pienenevät.

31 Lähteet Arvio tulipalon syystä. Pelastusopisto. 21 s. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/images.nsf/files/a11144174fefc273c2257516003e 0C4E/$file/Tulipalonsyy.ppt. Viitattu 22.2.2012. Haikonen, K. 20.5.2011. Yksityinen tiedonanto. Häkkinen, S. 2008. Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Tampereen teknillinen yliopisto. 109 s. + liitt. 29 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=tilastollisen_paloturvallisuusseurannan_keh ittaminen.pdf. Viitattu 10.2.2012. Häkkinen, S. 2011. Aiheutuneiden vahinkojen tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 23 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=aiheutuneiden_vahinkojen_manuaali.pdf. Viitattu 7.2.2012. Kuluttajahintaindeksi 2005=100. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=010_khi_tau_101_fi&ti=kuluttajahintaindeksi+200 5%3D100&path=../Database/StatFin/hin/khi/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 17.2.2012. Kuluttajahintaindeksi 2010=100. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=008_khi_tau_109_fi&ti=kuluttajahintaindeksi+201 0%3D100&path=../Database/StatFin/hin/khi/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 17.2.2012. Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely (vuoden 2008 tiedoilla). Pelastuslaitokset. Mittaristo. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/index.php?p=mittaristo. Viitattu 4.11.2011. PRONTO - pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto. Saatavissa: http://prontonet.fi. Viitattu 31.1.2012. Tillander, K. 2008a. Rakennuspalovaara ja rakennuspalo. PRONTO-seminaari. 2.-3.12.2008. 23 s. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/images.nsf/files/e85c99a5da8acf96c2257514004 E176F/$file/Rakennuspalovaara.ppt. Viitattu 22.2.2012. Tillander, K. 2008b. Omaisuusvahinkojen arviointi. PRONTO-seminaari 2.-3.12.2008. 28 s. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/images.nsf/files/d55b8e14b35f1adcc2257532003 BD935/$file/Omaisuusvahingot.ppt. Viitattu 22.2.2012. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980-2010. StatFin-tilastotietokanta. Väestörakenne. Tilastokeskus. Saatavissa:

http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=050_vaerak_tau_104_fi&ti=v%e4est%f6+i%e4n +%281%2Dv%2E%29+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+1980+%2D+2010&path=../Dat abase/statfin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 1.2.2012. 32

33 Liite 1. Tulipalot 2011 syttymissyittäin ja pelastustoimen alueittain Syttymissyyt Pelastustoimen alueet Verrokkiryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 1 2 3 4 Ruoanvalmistus 206 82 58 24 70 47 50 37 28 15 58 114 27 22 30 16 58 27 18 14 55 58 530 185 267 132 1114 Tahallaan sytytetty palo 154 88 82 11 110 41 79 55 36 37 50 90 67 15 26 17 36 42 36 22 81 30 524 253 261 167 1205 Lasten tulenkäsittely 17 18 15 8 31 7 15 10 9 6 9 30 11 11 6 5 6 10 12 5 11 6 111 51 57 39 258 Tulityö 9 10 4 3 14 6 13 6 4 8 10 13 14 9 6 2 12 12 5 7 14 9 50 42 57 41 190 Savuke tai muu tupakka-aine 119 60 60 10 51 22 25 31 24 21 48 67 31 17 10 14 20 25 10 15 36 33 357 119 169 104 749 Kone, laite tai prosessi 210 201 170 69 223 136 159 124 91 102 188 265 205 175 79 71 195 146 98 58 137 148 1069 693 936 552 3250 Tulisija, hormi (ei nokipalo) 18 19 14 11 39 11 21 19 14 17 46 29 32 36 14 14 25 14 23 9 21 22 119 94 170 85 468 Nokipalo 0 22 3 8 22 10 11 10 11 4 19 31 21 27 24 11 18 12 12 8 9 11 78 60 119 47 304 Salama 1 16 12 10 54 27 33 26 20 48 57 46 28 46 13 5 28 25 20 24 9 31 129 124 178 148 579 Hankauslämpö, itsesyttymä, räjähdys 4 30 22 7 28 13 30 24 25 39 29 33 33 44 21 18 21 27 18 5 36 16 117 107 194 105 523 Ilotulite, pyrotekniset tuotteet 13 19 4 0 10 5 7 2 0 3 9 10 9 6 1 2 3 2 3 1 0 3 56 23 21 12 112 Kynttilä, ulkotuli 11 12 9 2 7 5 3 3 3 4 9 4 5 3 4 2 7 7 1 3 7 3 43 18 35 18 114 Roskien poltto 5 32 20 8 51 23 22 17 20 28 33 39 21 32 18 13 37 36 32 14 32 35 147 91 185 145 568 Nuotio, grilli 49 45 39 16 41 25 23 18 12 16 23 59 20 14 17 5 32 18 17 5 24 31 233 102 127 87 549 Kulotus 0 3 3 4 12 3 7 5 4 3 6 9 8 26 5 3 14 4 23 6 9 15 27 27 67 51 172 Kuuma esine, tuhka tai kipinä 25 21 26 9 34 20 23 22 20 22 24 49 35 26 14 21 28 21 22 7 25 35 155 109 158 107 529 Muu tunnettu syy 195 135 165 45 149 71 72 82 60 79 105 170 98 63 38 35 86 81 42 40 83 99 814 368 470 341 1993 Syy tuntematon 144 141 180 46 196 61 98 67 42 70 74 229 75 94 56 13 101 75 39 25 109 121 890 347 489 330 2056 Yhteensä 1180 954 886 291 1142 533 691 558 423 522 797 1287 740 666 382 267 727 584 431 268 698 706 5449 2813 3960 2511 14733 Yht