LASTEN JA NUORTEN TAIDEKASVATUS PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA

Esko Korkeakoski (toim.) LASTEN JA NUORTEN TAIDEKASVATUS PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA Arviointi 9/1998 OPETUSHALLITUS

Esko Korkeakoski (toim.) LASTEN JA NUORTEN TAIDEKASVATUKSEN TULOKSELLISUUS PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA taidekasvatuksen painotukset, opettajien kelpoisuudet, opetusresurssit, oppimistulokset ja kehittämistarpeet III osa Arviointi 9/1998 OPETUSHALLITUS 1998 1

Opetushallitus ja tekijät Graafinen suunnittelu ja taitto Opetushallitus/Sirpa Ropponen ISBN: 952-13-0349-2 ISSN: 1238-4453 Yliopistopaino, Helsinki 1998 2

KESKEISET JOHTOPÄÄTÖKSET Taideaineiden opettajien kelpoisuudet 1. Ala-asteen taideaineiden opettajista on hyvin pieni osa lehtoreita ja päätoimisia tuntiopettajia. Taideaineisiin erikoistuneilla luokanopettajilla on opetettavanaan vain vähän enemmän taideaineiden tunteja kuin muilla luokanopettajilla. Erikoistumista ja aineenopettajien osaamista tulisi hyödyntää selvästi enemmän. Erikoistuneiden luokanopettajien määrissä oli selviä alueellisia eroja taideaineissa. 2. Yläasteella musiikin ja kuvaamataidon opettajien kelpoisuustilanne on yhä erittäin huono koko maassa. Ei-kelpoisia musiikin lehtoreita ja päätoimisia tuntiopettajia oli koko maassa noin 33 %. Näitä opettajia oli vastaavasti maaseutumaisten kuntien opettajista noin 58 % ja kaupunkimaisten kuntien opettajista noin 23 %. Vastaavat luvut kuvaamataidossa olivat jonkin verran pienempiä. Musiikin ja kuvaamataidon opettajien kelpoisuuksissa oli lisäksi suuria alueellisia eroja. 3. Myös lukion musiikin ja kuvaamataidon opettajien kelpoisuustilanne on pysynyt melko vaikeana koko maassa. Musiikin opettajien tilanne oli huonompi kuin kuvaamataidon opettajien tilanne. Musiikissa ja kuvaamataidossa ei-kelpoisten opettajien määrä oli selvästi suurempi maaseutumaisissa kuin muissa kunnissa. Alueelliset erot olivat myös liian suuria. Musiikin ja kuvaamataidon päätoimisten tuntiopettajien kelpoisuustilanne oli selvästi huonompi kuin lehtoreiden. 4. Mahdollisuus perustaa useiden eri oppilaitosten yhteisiä virkoja ei ole sinällään helpottanut yläasteen ja lukion opettajien kelpoisuustilannetta. Erityisesti koulun koko ja mahdollisuus perustaa yläasteen ja lukion yhdistelmävirkoja ovat tärkeitä siltä kannalta, hoitavatko kelpoiset opettajat musiikin ja kuvaamataidon tunteja vai eivät. Näiden aineiden kaikille yhteisten tuntien määrät olivat uuden tuntijaon (1993) myötä useammin vähentyneet kuin lisääntyneet. Kerhotunteja näissä aineissa oli erittäin vähän. 3

Musiikin opetus 5. Paikallisella opetussuunnitelmatyöllä on ollut myönteistä vaikutusta peruskoulujen ja lukioiden musiikin opetuksen suunnitteluun. Opetussuunnitelman perusteissa on kuitenkin tavoite- ja sisältöalueita, jotka eivät tulleet riittävästi esille opettajien ilmoittamissa keskeisissä tavoitteissa ja heidän opettamissaan sisällöissä. Opetussuunnitelman perusteet eivät nykyisellään tue riittävän hyvin ainekohtaisten opetussuunnitelmien laatimista. 6. Tuntimäärien lisäämistä pidettiin yhtenä keskeisimmistä musiikin opetuksen kehittämiskohtesta. Yläasteen ja lukion musiikin tuntimäärien pienuus aiheuttaa sen, että opettajan työ saattaa koostua yläasteen ja lukion lisäksi myös jonkun muun oppilaitoksen tunneista. Musiikkikasvatuksen kokonaisvaltaiselle kehittämiselle ei tällöin ole riittävästi edellytyksiä. Jos koulut ovat pieniä, ei tuntien kokoaminen useistakaan eri oppilaitoksista aina riitä viran perustamiseksi. 7. Yläasteen ja lukion oppilaat pitivät musiikin opiskelua yleisesti kiinnostavana. Kiinnostavuus ja vaatimustaso lisääntyivät musiikin erityistehtävän saaneissa lukioissa. Oppilaat kokivat yleisesti, että musiikin opetus auttaa heitä kehittymään musiikin opinnoissa. Myönteisyys musiikin opiskeluun ja harrastamiseen sekä kokemus musiikin opiskelun tuottamasta lisäarvosta olivat vähäisempää maaseutumaisten kuntien yläasteilla ja lukioissa. Ilmiö on yhteydessä pieniin tuntimääriin ja ei-kelpoisten opettajien määrään. 8. Peruskoulun taidekasvatuksen opetussuunnitelma toimeenpantuna voi koulusta, sen toimintakulttuurista, resursseista ynnä muista seikoista johtuen vaihdella runsaastikin. Erot voivat olla alueellisia, kuntakohtaisia ja koulujen välisiäkin sen suhteen, missä määrin ja millaista taidekasvatusta oppilaalla on mahdollisuus saada peruskoulun aikana. Huonoimmillaan tilanne on esimerkiksi musiikin opetuksessa silloin, jos oppilaille järjestetään ala-asteella musiikin opetusta vähimmäisviikkotuntimäärä (6 tuntia) ja yläasteella samoin yhteisenä aineena minimituntimäärä (1 tunti). Opetus saatetaan järjestää vähimmäisviikkotuntimäärien mukaan siksi, että ei ole kelpoisia opettajia tai kaikkia opettajia (ala-aste) ei kiinnosta musiikin opetus. Yksipuolisimmillaan opetus voi olla levyraatia ja bänditoimintaa. Parhaimmillaan oppilaalla voi minimiin nähden olla yhteisenä aineena kaksinkertainen määrä musiikin tunteja, ainetta voi opiskella lisäksi valinnaisena, musiikkia painotetaan koulussa (esim. musiikkiluokka) ja musiikkia voi opiskella kerhossa tai taiteen perusopetuksessa. Opetus on lisäksi kelpoisten opettajien hoidossa. Jälkimmäisessä tilanteessa koulutuspoliittinen tarkoitus toimii ja oppilaalla on valinnanvapaus. Kuvattu koulutuksellinen mekanismi toimii eriarvoistavasti ainakin peruskoulun musiikin ja kuvaamataidon opetuksessa yhdessä kelpoisten opettajien vaihtelun kanssa. 4

Kuvaamataidon opetus 9. Peruskoulun ja lukion opettajien ilmoittamat keskeiset kuvaamataidon tavoitteet ja opetetut sisällöt ovat opetussuunnitelman perusteiden mukaisia, mutta osa tavoitteista ja sisällöistä jäi lähes kokonaan huomiotta. Ala-asteen opettajien kuvailemissa sisällöissä oli puutteita enemmän. Opetussuunnitelman perusteiden mukaiset tavoitteet eivät näin ollen toteudu kokonaan tarkoitetulla tavalla. Suuri osa opettajista ei ole myöskään täysin tyytyväinen opetussuunnitelman perusteiden antamaan tukeen ainekohtaisen opetussuunnitelman laadinnassa. Lukion opettajat olivat yläasteen opettajia tyytyväisempiä. 10. Kouluarvosanoin arvioiden ala-asteen oppilaat saavuttivat kuvaamataidon tavoitteet kokonaisuutena keskimäärin melko hyvin (8). Oppilasarviointia koskevan Opetushallituksen määräyksen (58/011/95) mukaan luokitellen yläasteen kuvaamataidon arvosanoista peräti 65 % oli hyviä tai kiitettäviä. Osaamisen ja oppimisen tasosta ja eroista on näin ollen vaikeaa saada todellista kuvaa. Lukioissa kuvaamataidon kaikille yhteisten opintojen arvosanojen keskiarvo oli pakollisissa opinnoissa 8,3 ja syventävissä opinnoissa 8,5. Arvosanat keskittyivät asteikon yläpäähän niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Ongelma asteikon käytössä saattaa liittyä toisaalta liian yleisiin tavoitteisiin sekä löysähköön ja ongelmalliseen numeroarviointiin kuvaamataidossa. 11. Yläasteen kuvaamataidon opetus on onnistunut opetussuunnitelman perusteiden mukaisessa tehtävässään oppilaiden hyvinvoinnin vaalijana. Selvä enemmistö oppilaista oli opiskeluunsa ja oppimiseensa tyytyväinen. Suuri osa oppilaista valitsi kuvaamataidon ja harrasti kuvaamataitoa. Maaseutumaisissa kunnissa tyytyväisyys, valintojen määrä ja harrastaminen olivat vähäisempää kuin muissa kunnissa. Lukion opiskelijat olivat yläasteen oppilaiden tapaan tyytyväisiä opiskeluunsa. Aikaisemmasta kuvaamataidon opiskelusta ei ollut kuitenkaan jäänyt oppilaille kovinkaan monta mieleenpainuvaa elämystä. 12. Yläasteen ja lukion oppilaiden myönteiset kokemukset vahvistavat käsitystä niin kuvaamataidon kuin musiikinkin opiskelun positiivisesta merkityksestä lasten ja nuorten kokonaispersoonallisuuden kasvulle. Oppilaiden kokemusten erot erityisesti kaupunkimaisten ja maaseutumaisten kuntien välillä viittaavat kuitenkin motivaatioperustan eroihin. Kelpoiset opettajat ja asianmukaiset opetus- ja oppimisedellytykset (tilat, laitteet, materiaalit, tuntimäärät, täydennyskoulutus) kaventavat eroja. Täydennyskoulutuksen tarve tuli esiin kaikissa taideaineissa, mutta kiireellisin tarve oli kuvaamataidon opettajilla. 5

Sanataiteen opetus 13. Peruskoulun sanataiteen opetuksessa keskeisin huolenaihe liittyi lukemiseen. Kirjallisuutta luetaan liian vähän. Poikien lukuharrastusta tulisi lisätä. Lisäksi lapsia ja nuoria varten ei ole käytettävissä useinkaan riittävän monipuolista, kiinnostavaa ja ajantasaista lukumateriaalia. Uusiin kirjallisuushankintoihin oli niukasti varoja. Opettajakohtaiset erot lukemisen määrässä olivat suuret alaasteella. Äidinkielen tuntimäärien ja oppimistavoitteiden perusteella kirjallisuudella tulisi olla merkittävämpi rooli ala-asteella. Erityisesti uudempaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta luetaan vähän. Kirjallisuuden lukemisen määrä jäi myös yläasteella ja lukiossa vaatimattomaksi. Ilmaisutaidon opetus 14. Ilmaisutaidon opetusta oli yläasteilla ja lukioissa vähän. Opetuksen kehittäminen kärsii jossain määrin opetussuunnitelman perusteiden puuttumisen vuoksi. Opettajien kokemus ja koulutus ovat olleet ilmaisutaidossa toistaiseksi vaatimatonta. Aineen opetustilojen taso on kirjava. Laitteiston ja välineistön tarkoituksenmukaisuudessa on parantamisen varaa. Opettajien täydennyskoulutus kohottaisi ilmaisutaidon asemaa ja loisi edellytyksiä opetuksen kehittämiselle. Käsityön opetus 15. Luokanopettajat hoitavat valtaosan käsityön tunneista ala-asteella. Vajaa neljäsosa heistä oli erikoistunut käsityöhön. Lisäkoulutusta ei juuri ole aineessa ollut valmistumisen jälkeen satunnaista täydennyskoulutusta lukuunottamatta. Esimerkiksi ala-asteen käsityön opettajista noin 52 % ja yläasteen käsityön opettajista vain noin 46 % katsoi koulutuksensa riittäväksi käsityön esteettisten seikkojen opettamisessa. Lisäksi oppiaineen luonteen muututtua sukupuolesta riippumattomaksi oppiainekokonaisuudeksi, huomattava osa opettajista tarvitsisi pitempikestoista käsityön täydennyskoulutusta. Tavallisimmin neljänneltä luokalta alkaen pojat valitsevat lähes aina teknisen työn (98 %) ja tytöistä suurin osa tekstiilityön (89 %). Oppilaiden valintoja pitäisi ohjata sukupuolesta riippumattomampaan suuntaan. 16. Käsityötilat ovat epätyydyttävät ala-asteen kouluissa. Ongelma pahenee siirryttäessä haja-asutusalueille ja pieniin kouluihin. Myös yläasteella ja lukiossa koettiin tilat melko usein ongelmallisiksi. Välineistön puutteet tulivat esiin erityisesti peruskoulussa. Käsityön opiskelussa niin tilat, välineet kuin myös materiaalit ovat oppimisen perusta. Ylläpitäjien asiana on kartoittaa koulukohtaiset puutteet ja turvata lain edellyttämät asianmukaiset opetus- ja oppimisedellytykset. 6

Taidekasvatuksen painotukset 17. Peruskoulussa ja lukiossa taideaineiden painotettua opetusta saavien oppilaiden määrät olivat pieniä (esim. musiikkiluokka, taidelinja tms. opetuksen järjestelmällinen rikastaminen). Eniten tällaisia painotuksia oli musiikissa, jonka piirissä oli noin 3 % oppilaista. Kuvaamataidon painotettua opetusta oli vähemmän. Muiden taideaineiden painotusten osuus oli vielä vähäisempää. Myös alueellisia eroja painotuksissa oli jonkin verran. Painotetun opetuksen määrää tulisi lisätä eri taidealoilla. Opettajien kelpoisuustilanteen parantuessa myös painotetussa opetuksessa olevien oppilaiden määrä kasvoi hieman. 18. Painotteisella opetuksella tarkoitettiin kyselyssä ratkaisuja, joilla kiinnitettiin huomiota järjestelmällisesti painotettavaan asiaan. Jos kuitenkin painotuksista puhutaan yleisellä tasolla, voidaan niillä tarkoittaa esimerkiksi teemavuotta jonkun painotettavan asian ympärillä. Tällaisia painotuksia oli selvällä enemmistöllä sekä peruskouluja että lukioita. Näistä painotuksista taidekasvatukseen liittyi osin tai kokonaan noin viidesosa. Painotusten määrä lienee lisääntynyt uuden opetussuunnitelmakulttuurin myötä. Monet opettajien kokemat kehittämistarpeet liittyivät opetussuunnitelmaan ja pedagogiikkaan. Resurssipuutteita ei silti ollut unohdettu. Taidekasvatuksen tilojen, laitteiden ja välineiden määrässä ja tasossa oli liian suuria koulukohtaisia eroja. Taiteen perusopetus 19. Taiteen perusopetusta antavien yksiköiden, opettajien ja oppilaiden määrät olivat kasvaneet selvästi ajanjaksona 1993-1996. Suunta on myönteinen. Ylivoimainen osuus opetuksesta on kuitenkin edelleen musiikin opetusta. Muiden taiteenalojen osuutta tulisi voida myös lisätä. Koska noin joka kymmenes peruskoululainen oli taiteen perusopetuksen piirissä, taiteen perusopetus tukee myönteisellä tavalla peruskoulun usein määrältään vaatimatonta taideopetusta. Peruskoulun valinnaisen opiskelun tapaan myös taiteen perusopetus on selvästi enemmän tyttöjen suosiossa. Poikien osuutta tulisi voida lisätä. Lahjakkuuserot eivät voine olla perusteena sille, että tyttöjä valikoituu tähän opetukseen poikia huomattavasti enemmän. 7

Yhteistyö taidekasvatuksessa 20. Yhteistyön tilanne taideaineissa ala- ja yläasteen välillä oli varsin heikko. Ottaen huomioon erilaiset yhteistyön mahdollisuudet peruskoulussa ja lukiossa yhteistyön määrällinen taso oli taidekasvatuksessa kuitenkin tyydyttävä tai välttävä kaikissa kuntaryhmissä ja alueellisestikin. Kansainvälistä yhteistyötä ja samalla kouluasteella tapahtuvaa koulujen keskinäistä yhteistyötä oli kuitenkin jonkin verran vähemmän maaseutumaisissa kunnissa. Kuntarajojen yli ulottuva yhteistyö taidekasvatuksessa oli koko maassa vaatimatonta. Yhteenveto 21. Koulun koko, sijainti ja opettajien kelpoisuudet olivat yhteydessä siihen, millaisen taideoppimisen ja -opiskelun ympäristön peruskoulu ja lukio tarjosivat itsekullekin lapselle ja nuorelle kokonaispersoonallisuuden kehityksen kannalta. Erot oppimisympäristöissä liittyivät mm. siihen, paljonko taidekasvatusta oli tarjolla, missä määrin voitiin tehdä valintoja, hoitiko opetuksen kelpoinen opettaja vai ei sekä mikä oli tilojen, välineiden ja materiaalien taso koulussa. Tytöt osallistuivat poikia useammin valinnaiseen ja vapaaehtoiseen taideopetukseen. Koulun koosta ja sijainnista riippumatta taideaineen opettajan persoonallisuus ja osaaminen vaikuttavat ratkaisevasti opetuksen onnistumiseen. 8

ESIPUHE Emotionaalinen valmennus on yksi koulun päätehtävistä. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta teknologian dominanssi ja siihen perustuva koulutuksen tuotantotehtävä ovat työntäneet tämän alueen koulun täyteohjelmaksi, mukavaksi pikku lisäksi tarpeellisen ja tärkeän lomassa. Sivistyskoulun luonteeseen pitää kuitenkin kuulua muutakin kuin tietoa, informaatiota, osaamista. Sivistykseen kuuluu kyky aistia ja kokea esteettisiä elämyksiä, taitoa ymmärtää taiteen avulla syvällisemmin itseämme ja omaa aikaamme. Taiteen perusopetus on suomalainen ratkaisu tukea niiden lasten ja nuorten taideharrastusta, joille koulun pakolliset oppitunnit eivät riitä. Tässä ratkaisussa muodollinen ja epämuodollinen koulutus on nivottu yhteen oppilaan persoonallisuuden rakentamiseksi taipumuksia ja lahjoja kannustavalla tavalla. Taideaineisiin ei ole aikaisemmin kohdistettu valtakunnallista arviointia. Peruskoulun tasa-arvoa koskevaan arviointiin (1996) liittyi kuvaamataidon ja musiikin opetuksen tilannekartoitus 9. luokan valinnaisaineiden - musiikin ja kuvaamataidon - näkökulmista. Kartoituksen perusteella nousi esiin huolenaiheena mm. taideaineiden arvostus sekä pienet tuntimäärät. Taideaineiden opettajien kelpoisuudessa havaittiin selviä eroja maan eri osissa. Saatujen tietojen pohjalta nousi tarve arvioida taidekasvatusta laajemmin. Lasten ja nuorten taidekasvatuksen arviointiprojektin osajulkaisuina ovat ilmestyneet seuraavat raportit: Taiteen perusopetuksen vuosikirja 1998 (yhteistyössä Kuntaliiton kanssa), artikkelijulkaisu Lasten ja nuorten taidekasvatuksen tuloksellisuus ja Tapaustutkimuksia peruskoulun kuvaamataidon ja musiikin opetuksesta lukuvuonna 1997-98. Tässä raportissa painopiste on peruskoulun ja lukion kuvaamataidon ja musiikin opetuksen arvioinnissa. Arviointitietoja on myös sanataiteesta, ilmaisutaidosta ja käsityöstä. Arvioinnin lähtökohdat ovat olleet käytännölliset. Tärkeänä on pidetty arvioida kohteita, jotka ovat keskeisiä valtakunnallisen ja paikallisen päätöksenteon sekä taideaineiden opetuksen kehittämisen kannalta. Raportoitava aineisto keskittyy niihin edellytyksiin, joiden vallitessa taidekasvatusta lasten ja nuorten keskuudessa järjestetään. Taiteen perusopetus täydentää peruskoulun ja lukion taidekasvatusta. Tästä syystä raportissa on myös suppea kuvaus taiteen perusopetuksen eri taiteenaloihin liittyvistä määrällisistä muutoksista vuosina 1993-1996. Helsingissä 21. joulukuuta 1998 Jukka Sarjala 9

SISÄLTÖ KESKEISET JOHTOPÄÄTÖKSET... 3 ESIPUHE.. 9 SISÄLLYSLUETTELO.... 10 Esko Korkeakoski PERUSKOULUN JA LUKION TAIDEKASVATUS ARVIOINNIN KOHTEE- NA. 13 Esko Korkeakoski PERUSKOULUN JA LUKION TAIDEKASVATUS PAINOTUKSET, OPET- TAJATILANNE JA KEHITTÄMISTARPEITA KUNNISSA... TAIDEAINEIDEN OPETUKSEN PAINOTUKSET.. TAIDEAINEIDEN OPETTAJIEN MÄÄRÄT JA KELPOISUUDET TAIDETARJONTA JA TAIDEKASVATUKSEN YHTEISTYÖN LAAJUUS KUNNISSA.. TAIDEKASVATUKSEN HANKESUUNNITELMAT KUNNISSA LÄHTEET 17 19 27 35 38 42 Renata Svedlin UNDERVISNING I KONSTÄMNEN - I GRUNDSKOLAN OCH I GRUN- DUNDERVISNINGEN I KONST... 43 Esko Korkeakoski TAIDEKASVATUKSEN RESURSSEISTA PERUSKOULUSSA JA LUKIOS- SA... ALA-ASTEEN TAIDEKASVATUKSEN RESURSSIT. YLÄASTEEN TAIDEKASVATUKSEN RESURSSIT.. LUKION TAIDEKASVATUKSEN RESURSSIT. Terhi Heino MUSIIKINOPETUS PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA... PERUSKOULU.. ALA-ASTE. YLÄASTE.. LUKIO.. YHTEENVETO. 62 62 66 69 74 74 76 86 106 124 Inari Grönholm PERUSKOULUN JA LUKION KUVAAMATAIDON OPETUS.. PERUSKOULU.. 132 132 10

ALA-ASTE. YLÄASTE.. LUKIO.. YHTEENVETO. Pirjo Sinko PERUSKOULUN JA LUKION SANATAITEEN OPETUS.. ALA-ASTEEN SANATAIDE.. YLÄASTEEN SANATAIDE LUKIO.. YHTYEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ.. Inari Grönholm & Anu Kungas ILMAISUTAIDON OPETUS YLÄASTEELLA JA LUKIOSSA.. YLÄASTE.. LUKIO.. YHTEENVETO. Maija-Liisa Ojala KÄSITYÖNOPETUS LASTEN JA NUORTEN TAIDEKASVATUKSEN OSA- NA PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA. YLEISTÄ. PERUSKOULUN ALA-ASTE.. PERUSKOULUN YLÄASTE LUKIO YHTEENVETO.. 133 143 167 188 197 198 205 225 237 239 239 243 246 248 248 249 256 264 266 Päivi Palmu ALA-ASTEEN KÄSITYÖTILOJEN TARKOITUKSENMUKAISUUS... 268 Esko Korkeakoski & Anu Kungas TAITEEN PERUSOPETUKSEN MÄÄRÄLLISET MUUTOKSET VUOSINA 1993 1996.. OPETUSYKSIKÖT. OPETTAJAT JA OPISKELIJAT.. 271 271 273 11

Esko Korkeakoski KESKEISIÄ TULOKSIA SEKÄ ARVIOINNIN JOHTOPÄÄTÖK- SET TAIDEKASVATUKSEN PAINOTUKSET, OPETTAJIEN KELPOISUUDET JA KEHITTÄMISTARPEITA KUNTIEN YLEISSIVISTÄVÄSSÄ OPETUKSESSA.. PERUSKOULUN JA LUKION RESURSSEISTA TAIDEKASVATUKSESSA.. MUSIIKIN OPETUKSEN JA OPPIMISEDELLYTYSTEN ARVIOINTIA.. KUVAAMATAIDON OPETUKSEN JA OPPIMISEDELLYTYSTEN ARVIOINTIA. SANATAITEEN OPETUKSEN JA OPPIMISEDELLYTYSTEN ARVIOINTIA. ILMAISUTAIDON OPETUKSEN JA OPPIMISEDELLYTYSTEN ARVIOINTIA. KÄSITYÖN OPETUKSEN JA OPPIMISEDELLYTYSTEN ARVIOINTIA. TAITEEN PERUSOPETUKSEN MÄÄRÄLLISISTÄ MUUTOKSISTA 276 276 281 284 290 301 302 304 308 JULKAISUN TOIMITTAJA JA KIRJOITTAJAT.. 310 12

Esko Korkeakoski PERUSKOULUN JA LUKION TAIDEKASVATUS ARVIOINNIN KOHTEENA Taidekasvatus on osa kokonaispersoonallisuuden kasvatusta ja yleissivistystä. Kuuluihan jo antiikin aikana sivistyksen perusarvoihin hyvyys, totuus ja kauneus Nykykäsityksen mukaisesti yleissivistyksen kulttuurialueita ovat esimerkiksi eettinen ja esteettinen herkkyys, kehittynyt tunne-elämä sekä havainnoimisen taito. Yksilön kulttuuri-identiteetille ja kokonaispersoonallisuuden kasvulle antavat aineksia myös yhteisömme elämänmuoto, kieli, historia, uskonto, elinkeinot, taide ja luonto. Taidekasvatuksen osatehtävä on kulttuuriin sosiaalistaminen. Taidekasvatuksessa on tärkeää kasvu emotionaalisten, esteettisten ja eettisten tavoitteiden suunnassa sekä alan taitojen kehittäminen. Taideosaaminen on myös tietoa materiaaleista ja välineistä, harjaantumista havainnoinnissa sekä eräänlaista tunne-elämyksellistä kokemista, sekä myös kykyä ajatella taiteellisesti. Taidekasvatuksenkin taustalla ovat käsitykset oppijasta, oppimisesta ja opetuksesta. Näitä käsityksiä ilmentävät ehkä parhaiten kunakin aikana syntyneet opetussuunnitelmat. Taidekasvatusta voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Tarkastelu voidaan rajata esimerkiksi eri oppilaitosten taideaineiden opetusta koskevaksi. Näkemys voi olla myös laajempi käsittäen miltei koko kulttuurikasvatuksen ja erityisesti esteettisen kasvatuksen. Taidekasvatusta voidaan tarkastella myös osana yhteiskunnan harjoittamaa kulttuuripolitiikkaa. Käsillä olevassa arvioinnissa näkökulma on ensi sijassa oppilaitosten taideaineiden opetuksessa. Tämän arvioinnin säännöspohjana ovat olleet peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteet 1994 sekä vuoden 1998 loppuun voimassa olleet peruskoulua koskevat säännökset (L 476/83, A 718/84), vastaavat lukiota koskevat säännökset (L 477/83, A 719/84) sekä taiteen perusopetusta koskevat säännökset (L 424/92, A 463/93). Arviointia koskeva käsitteistö perustuu Opetushallituksen vahvistamaan Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalliin. Lasten ja nuorten taidekasvatuksen valtakunnallinen arviointihanke perustuu opetusministeriön ja Opetushallituksen väliseen tulossopimukseen vuodelle 1997. Hanke on myös valtioneuvoston 21.12.1995 hyväksymässä koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1995-2000. 13

Valtakunnallisesti taidekasvatuksen arvioinnin keskeisiä kriteerejä ovat koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen, kansallinen sivistysvarannon kasvu sekä rikastuva ja monipuolinen kansallinen kulttuurielämä. Yksittäisen oppilaitoksen tasolla opetussuunnitelman perusteet on se väline, jonka avulla valtakunnallinen tahto toteutuu parhaiten opetuksessa. Lasten ja nuorten taidekasvatuksen arviointitiedot kerättiin ajankohtana, jolloin liki kaikki peruskoulut ja lukiot olivat ottaneet uudet opetussuunnitelmat käyttöönsä. Tuntijako oli peruskoulussa ja lukiossa valtioneuvoston 23.9.1993 päätösten mukainen. Taidekasvatuksen perusta luodaan varhaiskasvatuksessa, mutta ennen muuta koko ikäluokkaa koskevassa peruskoulussa. Lukio jatkaa peruskoulun kasvatustehtävää. Mitä monimuotoisempaa, rikkaampaa ja runsaampaa kouluopetus on, sitä enemmän se luo kysyntää muulle taidekasvatukselle. Tästä syystä oli erityisen perusteltua arvioida peruskoulun ja lukion taidekasvatusta sekä sen rinnalla toimivaa taiteen perusopetusta. Vaikuttavuuden arviointi on taidekasvatuksessa ongelmallista, koska kouluopetuksen taideosaamisen tai taiteellisen työn laadun arviointiin ei ole olemassa monipuolisia ja luotettavia mittareita. Oma ongelmansa on se, missä taideosaaminen on hankittu. Eri instrumenttien taitavat soittajat ovat tuskin hankkineet osaamistaan esimerkiksi peruskoulussa. Joskus oppilasarvioinnin suoraviivaista soveltamista taidekasvatuksen arviointiin on pidetty haitallisena tai jopa vahingollisenakin. Tällöin opettaja saattaa pitää kiinni liikaa "oikeasta" tavasta kuvata, piirtää tai maalata, ja edellyttää sitä (myös arvioinneissaan) oppilaan mielikuvitusmaailmalta, kauneuden tajulta ja tekniseltä toteutukselta. Oppilasarviointi voi joskus olla myös kahle oppilaan luovuudelle. Onhan luovuus ainakin osittain tiedostamaton prosessi. Oppilaan maalauksen tai portfolion arviointi numerona tai sanallisesti ei tee välttämättä oikeutta sille, mikä on oppilaan tuotoksen tai oppimistuloksen "arvo". Taide-elämys tuloksena on jo sinänsä arvokas. Opetuksen laatu taidekasvatuksessakin on enemmän kuin osiensa summa tai lopullisen taiteellisen luomuksen taso. Tässä arvioinnissa pääpaino oli taidekasvatusta koskevien opetus- ja oppimisedellytysten selvittämisessä. Usein on niin, että hyvien edellytysten vallitessa syntyy myös hyviä oppimistuloksia. Opettajan persoonallisuus ja hänen ammatillinen osaamisensa ovat avainresursseja. Tässä arvioinnissa selvitettiin vaikuttavuutta kyselyllä erikseen opettajille ja erikseen oppilaille. Vaikuttavuutta ja tehokkuutta arvioitiin myös tapaustutkimuksin eri julkaisuna toimitetussa raportissa. 14

Kuntakyselyn keskeisimpiä arviointikohteita olivat taideaineiden painotukset, opettajien pätevyydet ja koetut taidekasvatuksen kehittämistarpeet kunnissa. Kyselyyn vastattiin varsin kattavasti (85 %). Otosperustaisiin oppilaitoskyselyihin kuuluivat rehtorikysely, opettajakysely ja oppilaskysely. Rehtorikyselyissä keskeisimpiä arviointikohteita olivat koulun taustatiedot, taidekasvatusta koskevat yleiset resurssitiedot. Opettajille osoitetussa kyselyssä keskeisimpiä arviointikohteita olivat ainekohtaiset opetussuunnitelma-asiat, opetuksessa käytettävien tilojen, välineiden ja materiaalien tarkoituksenmukaisuus sekä opettajien kelpoisuustiedot. Oppilaskyselyissä (peruskoulun 7. luokan oppilaat ja lukion 1. vuoden opiskelijat) keskeisimpiä arviointikohteita olivat taideharrastukset, opetuksen kiinnostavuus, itsearviointi omasta menestymisestä musiikissa ja kuvaamataidossa sekä näiden aineiden aikaisemmat opiskelukokemukset. Oppilaitoskyselyssä oli useita eri kyselylomakkeita. Joidenkin lomakkeiden palautusprosentti jäi melko alhaisiksi johtuen kyselyn ajankohdasta loppukeväällä 1997. Joihinkin kysymyksiin jäi vastausprosentti myös alhaiseksi. Nämä puutteet on otettu huomioon asianomaisia tietoja raportoitaessa. Kokonaisuutena aineisto antaa hyvän yleiskuvan yleissivistävän taideopetuksen tehokkuudesta ja osittain myös vaikuttavuudesta. Taloudellisuustietoja oli mukana erittäin vähän. Eräissä yhteyksissä nyt saatuja tuloksia on verrattu muuhun olemassa olevaan tietoon. Tulosanalyyseissä osa tuloksista esitetään erilaisina tunnuslukuina, osa yhteystietoina ja erojen merkitsevyyden testaustuloksina. Määrällisen tiedon ohella raportoidaan myös laadullista tietoa. Koulutuksellisen tasa-arvon kannalta pääpaino oli alueellisella tasa-arvolla (vanha läänijako ja tilastollinen kuntaryhmitys). Taideaineiden arvo muihin aineisiin nähden tulee osin esiin lausuttuina käsityksinä ja osin tulkinnallisena tietona. Vaikuttavuustieto tulee esiin parhaiten opettajien ja oppilaiden käsityksinä siitä, miten hyvin asetetut tavoitteet on saavutettu tai miten järjestetty opetus on auttanut oppilasta kehittymään kyseisessä taideaineessa. Arvioinnin toteuttamista varten Opetushallituksessa toimi taidekasvatuksen arvioinnin projektiryhmä, johon kuuluivat opetusneuvos Esko Korkeakoski puheenjohtajana sekä jäseninä ylitarkastaja Inari Grönholm, opetusneuvos Terhi Heino, opetusneuvos Pirjo Sinko, ylitarkastaja Renata Svedlin sekä johtaja Pentti Takala. Osastosihteeri Tuula Tammi-Sirén toimi ryhmän sihteerinä. Projektiryhmä sai työlleen arvokasta asiantuntija-apua useilta Opetushallituksen virkamiehiltä. Suunnitteluvaiheessa ryhmä kuuli myös Opetushallituksen ulkopuolisia taideaineiden ja -alojen asiantuntijoita ja tutkijoita. 15

Projektiryhmä vastaa aineiston keruusuunnitelmasta ja käytetyistä kyselyistä. Kirjoittajat vastaavat omasta raportointiosuudestaan. Heidät on esitelty teoksen lopussa. Raportin toimittaja vastaa keskeisimmistä johtopäätöksistä julkaisun alussa. 16

Esko Korkeakoski PERUSKOULUN JA LUKION TAIDEKASVATUS: PAINOTUKSET, OPETTAJATI- LANNE JA KEHITTÄMISTARPEITA KUNNISSA Peruskoulun ja lukion taidekasvatuksen perustan muodostavat peruskoululaki ja -asetus, lukiolaki ja -asetus sekä peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 ja lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetussuunnitelma virallisesti hyväksyttynä asiakirjana ilmaisee paikallisen päättäjän koulutuspoliittista tahtoa osana valtakunnallista koulutuspolitiikkaa. Opetussuunnitelma muodostaa opetuksen suunnittelun, arvioinnin ja toteuttamisen keskeisimmän perustan koulussa. Opetussuunnitelmissa voidaan painottaa opetusta eri tietojen ja taitojen alueilla. Tuntijaon joustavuus antaa mahdollisuuden kehittää koulua sen omista erityispiirteistä käsin. (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994, 16, 17.) Peruskoululain (476/94, 27 ) mukaan opetussuunnitelmaan tulee sisältyä mm. kuvaamataitoa, musiikkia, käsityötä, teknistä työtä ja tekstiilityötä. Valtioneuvosto on päättänyt kullekin aineelle tietyt vähimmäisviikkotuntimäärät (VNp 834/93). Koulujen lisääntynyt valta päättää itse voimavarojensa käytöstä tarjoaa myös lukioille monipuoliset mahdollisuudet painottaa erikoisosaamistaan. Koulu voi tuntijaon puitteissa profiloitua syventävien kurssien määrällä ja painotuksella, soveltavien kurssien määrittelyllä sekä yhteistyöllä muiden oppilaitosten ja yhteisöjen kanssa. (Lukion ops-perusteet 1994, 8, 19, 20.) Lukiolaki mainitsee lukion taideaineina musiikin ja kuvaamataidon (477/83, 18 ). Valtioneuvosto on päättänyt lukion pakollisten kurssien määrät ja syventävinä kursseina tarjottavien kurssien vähimmäismäärät (VNp 835/93). Aineiston kuvaus Peruskoulun ja lukion taidekasvatuksen painotuksia, taideaineiden opettajien pätevyyksiä ja taideaineiden kehittämistarpeita koskeva kysely lähetettiin kaikille Suomen kunnille keväällä 1997. Kyselyyn vastattiin lukuvuoden 1996-97 tilanteen pohjalta. Vuonna 1997 oli maassamme kuntia 452, joista vastauksen palautti 382 kuntaa (85,5 %). Taulukoiden 1-2 yhteydessä on esitetty tiedot vastanneiden kuntien ja oppilaiden määristä kuntaryhmittäin ja lääneittäin. Yläaste- ja lukiotietojen osalta kuntamäärä on pienempi, koska osassa kuntia on vain ala-aste ja osassa vain peruskoulu. Kysely toimitettiin kunnan koulutoimesta vastaaville. Kyselyvuonna 1997 kunnan ylläpitämissä yleissivistävissä oppilaitoksissa oli 17

683 900 oppilasta ja muun ylläpitäjän esimerkiksi kuntayhtymän, valtion tai yksityisen oppilaitoksissa oli 33 100 oppilasta. (Koulutus 1998:1, 13). Yleissivistävässä opetuksessa oppilaita oli siis kunnan ylläpitämissä oppilaitoksissa kaikkiaan noin 95 %. Näin ollen kuntien antama tieto kuvaa varsin hyvin yleissivistävän opetuksen tilannetta maassamme. Kunnat on jaettu tässä raportin osassa kaupunkimaisiin kuntiin (N = 69), taajamakuntiin (N = 62) ja maaseutumaisiin kuntiin (N = 251). Myös muissa raportin osissa tilastollista kuntaryhmitystä käytetään jonkin verran taustamuuttujana kuvaamaan kaupunkimaisuuden astetta. Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Taajaan asuttuja kuntia ovat taas kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000, mutta alle 15 000. Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 % mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman asukasluku on alle 4 000. Seuraavissa taulukoissa aineisto on kuvattu kuntaryhmittäin peruskoulussa ja lukiossa sekä lääneittäin peruskoulussa ja lukiossa. Kuntien yhteismäärät ja oppilasmäärät ovat samat molemmissa taulukoissa. Taulukoissa ovat sekä suomenettä ruotsinkielisten kuntien tiedot. TAULUKKO 1. Kuntien määrät kuntaryhmittäin ja niiden ylläpitämien oppilaitosten oppilasmäärät. Kuntaryhmitys kaupunkimaiset kunnat taajamakunnat maaseutumaiset kunnat kaikki kunnat yhteensä Ala-aste Yläaste Lukio kuntia oppilaita kuntia oppilaita kuntia oppilaita 69 167 844 68 86 992 68 63 575 62 57 674 61 29 714 59 15 309 251 89 008 198 44 377 127 18 227 382 314 526 327 161 083 254 97 111 18

Edellisen taulukon vastanneiden kuntien joukossa oli 31 ruotsinkielistä kuntaa, joissa ala-asteen opetusta sai 15 627 oppilasta. Tämä on noin 5 % kaikista edellä mainituista ala-asteiden oppilaista. Vastanneissa 25 ruotsinkielisessä kunnassa oli yläasteen opetusta sai 8 234 oppilasta. Tämä on noin 5 % kaikista yläasteen oppilaista. Vuonna 1997 kaikista peruskoulun oppilaista oli ruotsinkielisiä 5,8 %. Vastanneissa 22 ruotsinkielisessä kunnassa lukio-opetusta sai 5 551 opiskelijaa. Tämä on noin 6 % kaikista lukion oppilaista Vastaava 6 %:n osuus oli myös ruotsinkielisiä oppilaita kaikista lukiolaisista vuonna 1997. Seuraavassa taulukossa ovat kyselyyn vastanneiden kuntien määrät vanhojen läänien mukaan. Taulukon oppilasmäärä kuvaa näiden kuntien yhteistä oppilasmäärää vuonna 1996 peruskoulussa ja lukiossa. TAULUKKO 2. Kuntien määrät lääneittäin ja niiden ylläpitämien oppilaitosten oppilasmäärät. Lääni Ala-aste Yläaste Lukio kuntia oppilaita kuntia oppilaita kuntia oppilaita Uudenmaan 43 72 962 34 32 404 33 24 960 Turun ja Porin 70 39 168 46 21 435 33 12 690 Hämeen 46 21 435 41 23 217 27 12 916 Kymen 23 21 307 19 11 517 15 5 905 Mikkelin 21 12 232 21 6 788 15 4 046 Pohjois-Karjalan 16 11 628 15 6 063 11 3 150 Kuopion 19 10 044 19 5 453 14 2 614 Keski-Suomen 25 18 667 23 9 670 19 5 478 Vaasan 53 31 631 47 17 011 37 10 415 Oulun 45 35 475 41 18 793 30 10 208 Lapin 21 16 280 21 8 732 20 4 729 Kaikki läänit yhteensä 382 314 526 327 161 083 254 97 111 TAIDEAINEIDEN OPETUKSEN PAINOTUKSET Arvioinnin pääpaino kuntakyselyssä oli tiedoissa, jotka koskevat musiikin ja kuvaamataidon opetusta. Seuraavissa taulukoissa on tarkasteltu, missä määrin oppilaita (%) on painotetussa opetuksessa koko maassa sekä eri kuntaryhmissä. Tietoja on esitetty myös muiden aineiden painotuksista, mikäli oppiaineen tavoitteisiin liittyy taidekasvatuksellisia sisältöjä. Näitä aineita ovat käsityö (esteettinen näkökulma), äidinkieli (sanataide), ilmaisutaito ja liikunta (tanssi). Muiden kuin musiikin ja kuvaamataidon painotukset opetuksessa olivat pieniä. Muutoinkin oppilaiden suhteelliset määrät ovat taideaineiden painotetussa opetuksessa valtakunnallisesti varsin pieniä. Alueellisia eroja tarkasteltiin vanhojen läänien mukaan, koska kysely tehtiin vanhan läänijaon voimassa ollessa ja pe- 19

ruskoulun 9. luokan taidekasvatusta tarkasteltiin peruskoulun tasaarvoraportissa (Issakainen 1996) vanhan läänijaon mukaan. Lisäksi alueelliset erot hahmotetaan - ainakin toistaiseksi - selkeämmin vanhan läänijaon mukaan. Taidepainotteisuudella ymmärretään tässä taidekasvatuksen kyseiseen alaan liittyvää erityistä määrällistä tai/ja laadullista panostusta kyseiseen taidealaan tai - aineeseen. Painotukseksi luokitellaan esimerkiksi se, jos oppilaat on erikseen valittu pääsykokein opetukseen, tuntimäärä on selvästi korkeampi kuin keskimäärin, sisältöjä on rikastettu huomattavan paljon jossakin aineessa tai taidekasvatuksen jokin alue on annettu koulun erityistehtäväksi tai koulussa on taidelinja. Ala-asteiden painotukset taideaineissa Ala-asteen oppilaita oli vuonna 1997 koko maassa kaikkiaan 371 877 ja vastanneissa kunnissa oli oppilaita 314 526 (noin 85 %). Seuraavassa taulukossa on esitetty musiikin ja kuvaamataidon painotettua opetusta saavien ala-asteen oppilaiden prosenttiosuudet (oppilasmäärillä painotettu keskiarvo) koko maassa ja erityyppisissä kunnissa. Jos painotteisuus oli luokkamuotoista (esim. musiikkiluokka), taulukossa luokkien määrät on esitetty absoluuttisina lukuina sulkeissa. TAULUKKO 3. Oppilaiden määrät ja luokkien määrät ala-asteen painotteisessa opetuksessa. Painotustapa Koko maa % (f) musiikki - musiikkiluokka 2,1 Kaupunki % (f) Taajama % (f) Maaseutu % (f) (244) 3,5 (216) 0,9 (15) 0,3 (12) - valinnaisaine, (-kurssi) 0,2 0,3 0,2 0,2 - lisätuntiresurssi 0,3 0,2 0,3 0,5 - muu painotus (kuoro, orkesteri, työpajat, projektit tms.) kuvaamataito - kuvaamataitoluokka 0,3 (31) 0,4 0,2 0,2 1,0 0,5 (30) 0,2 (0) 0,0 (1) - valinnaisaine (-kurssi) 0,3 0,3 0,3 0,2 - lisätuntiresurssi 0,1 0,1 0,1 0,2 työpajat, projektit, integraatio 0,4 0,3 0,3 0,7 oppilaita yhteensä (f) 314 526 167 844 57 674 89 008 20

Muissa ala-asteen aineissa, joissa on taidekasvatuksellisia sisältöjä, painotuksia oli selvästi vähemmän. Käsityössä painotuksia oli muun muassa projekteina ja työpajoina. Koko maassa oli oppilaita mukana painotetussa käsityön opetuksessa 0,2 %, painotetussa viestintä- ja ilmaisutaidon opetuksessa noin 0,1 % oppilaista, muussa painotetussa opetuksessa esimerkiksi projekteissa ja työpajoissa tms. noin 0,2 % oppilaista, painotetussa teatteri-ilmaisun, suullisen ilmaisun tms. piirissä noin 0,1 % oppilaista. Muut vähäiset painotukset liittyivät lähinnä liikuntaan (esimerkiksi tanssi ja jumppasirkus). Luokkamuotoista painotusta esiintyi muissa taideaineissa erittäin vähän alaasteella. Kyselyaineiston perusteella koko maassa oli ainoastaan 2 tanssiluokkaa ja 2 liikuntaluokkaa. Musiikin painotuksia vanhojen läänien mukaan tarkasteltaessa, havaitaan, että musiikkiluokilla oli oppilaita prosenttiosuuksina eniten Kymen läänissä (4,3 %) ja vähiten Mikkelin läänissä (0,3 %). Muissa musiikin painotuksissa ei ollut vastaavan suuruisia läänikohtaisia eroja. Kaikkiaan musiikin painotuksia oli vähiten Mikkelin, Kuopion ja Lapin lääneissä. Vastaavasti eniten painotuksia oli Kymen, Pohjois-Karjalan ja Vaasan lääneissä. Musiikkiluokkia oli ala-asteella kyselyyn vastanneissa kunnissa lääneittäin seuraavasti: Uudenmaan 60, Turun ja Porin 32, Hämeen 40, Kymen 34, Mikkelin 1, Pohjois-Karjalan 8, Kuopion 4, Keski-Suomen 12, Vaasan 17, Oulun 30 ja Lapin läänissä 6 luokkaa. Musiikkiluokkien määrissä oli jonkin verran alueellisia eroja. Kuvaamataidon painotuksia vanhojen läänien mukaan tarkasteltaessa havaitaan, että kuvaamataidon luokilla oli vanhan läänijaon mukaan eniten oppilaita prosenttiosuuksina tarkastellen Vaasan läänissä (1,7 %) ja vähiten Hämeen ja Kymen lääneissä (0 %). Muissa kuvaamataidon painotuksissa ei ollut vastaavan suuruisia eroja. Kaikkiaan kuvaamataidon painotuksia oli vähiten Uudenmaan, Kuopion ja Keski-Suomen lääneissä ja eniten Turun ja Porin, Vaasan ja Oulun lääneissä. Kuvaamataitoluokkia oli kyselyyn vastanneissa kunnissa lääneittäin seuraavasti: Hämeen läänissä 10, Turun ja Porin läänissä 8, Oulun läänissä 5, Kymen läänissä 4, Lapin läänissä 2, Pohjois-Karjalan ja Vaasan lääneissä, molemmissa 1 luokka. Uudenmaan, Mikkelin, Kuopion, Keski-Suomen lääneissä ei ollut yhtään kuvaamataitoluokkaa. 21

Kelpoisten opettajien määrät ja taidepainotteisuus ala-asteella Kelpoisia musiikin lehtoreita ja päätoimisia tuntiopettajia oli ala-asteilla 100 000 oppilasta kohden 24 lv. 1996-97. Jos tähän määrään lisätään musiikkiin erikoistuneet luokanopettajat, määrä on 368. Vastaavana aikana musiikin painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 3,1. Onko valtakunnallisella tasolla musiikin opettajien muodollisella kelpoisuudella ja musiikin painotettuun opetukseen osallistuvien määrällä yhteyttä? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,155 (p = 0,002). Jos joukkoon lisätään erikoistuneet luokanopettajat, vastaavat luvut ovat 0,106 (p = 0,037). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla, huomataan, että vastaavat luvut ovat 0,348 (p = 0,001) ja erikoistuneet luokanopettajat mukana 0,018 (p = 0,726). Korrelaatiot olivat alhaisia. Ala-asteella toimivien kelpoisten kuvaamataitoa opettavien kuvaamataidon lehtorien ja päätoimisten tuntiopettajien määrä lukuvuonna 1996-97 oli 100 000:ta oppilasta kohden 13. Jos tähän määrään lisätään kuvaamataitoon erikoistuneet luokanopettajat, määrä on 283. Vastaavana aikana kuvaamataidon painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 1,1. Missä määrin valtakunnallisella tasolla kuvaamataidon opettajien muodollisen pätevyyden lisäys nostaa painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden määrää? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,022 (p = 0,673). Jos joukkoon lisätään erikoistuneet luokanopettajat, vastaavat luvut ovat 0,087 (p = 0,090). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla, huomataan, että vastaavat luvut ovat 0,019 (p = 0,708) ja erikoistuneet luokanopettajat mukana 0,015 (p = 0,773). Toisin sanoen kuvaamataidon painotetun opetuksen oppilasmäärällä ja kuvaamataidon kelpoisten opettajien määrällä, mukaan lukien erikoistuneet luokanopettajat, ei voida osoittaa yhteyttä ala-asteella. Yläasteiden painotukset taideaineissa Yläasteiden osalta tiedot oli käytettävissä 327 kunnasta. Vastanneissa kunnissa yläasteiden oppilaita oli yhteensä 161 083. Vuonna 1997 kaikkiaan yläasteen oppilaita oli kunnissa 190 469. Taulukossa 4 on esitetty eri taideaineiden painotettua opetusta saavien yläasteiden oppilaiden prosenttiosuudet (oppilasmäärillä painotettu keskiarvo), koko maassa ja erityyppisissä kunnissa. Jos painotuksessa on käytetty luokkamuotoista painotusta, luokkien absoluuttiset määrät (f) ovat sulkeissa prosenttilukujen jälkeen. 22

TAULUKKO 4. Painotetun opetuksen piirissä olevat oppilaat ja luokat yläasteilla. Painotustapa Koko maa % (f) Kaupunki % (f) Taajama % (f) Maaseutu % (f) musiikki - musiikkiluokka 2,5 (172) 3,9 (145) 1,0 (13) 0,6 (14) - projektit yms. painotus 0,1 0,2 0,0 0,0 - tuntiresurssien lisäys tms. 0,1 0,1 0,1 0,3 - valinnaisaine 0,4 0,4 0,3 0,4 - kurssit 0,1 0,1 0,0 0,1 kuvaamataito - kuvaamataitoluokka 0,5 (41) 0,8 (35) 0,0 (0) 0,2 (6) - erilaiset kurssit 0,2 0,3 0,0 0,2 - valinnaisaine 0,5 0,4 0,5 0,7 - muu (erilaiset projektit yms.) 0,3 0,3 0,1 0,2 oppilaita koko maassa (f) 161 083 86 992 29 714 44 377 Muissa yläasteen aineissa, joissa oli mukana taidekasvatuksellisia sisältöjä, painotuksia oli vähemmän. Liikunta (muun muassa jumppasirkus) ja luova osaaminen tms. painottui yläasteilla koko maassa 0,1 %:n osuudella. Yhteensä viestinnässä, ilmaisutaidossa ja sanataiteessa painotus oli vastaavasti valinnaisaineena tai -kurssina 0,1 %:n osuudella ja muissa painotuksissa (esim. viestintäkasvatus) 0,2 %. Muita huomattavia painotuksia yläasteilla oli teatteri-ilmaisussa (koko maa 0,3 %), käsityössä valinnaisaineena 0,1 % ja muuna käsityöpainotuksena (mm. projektit) 0,1 %. Edellä mainituissa painotuksissa erot kuntaryhmien välillä olivat pieniä. Vastanneissa kunnissa luokkamuotoista painotusta oli lisäksi tanssin opetuksessa (N = 3), liikunnassa (N = 14) ja viestinnässä (N = 3). Jos tarkastelemme edellisen taulukon 4 mukaisia painotuksia vanhan läänijaon mukaan, havaitsemme, että yläasteiden musiikkiluokilla eniten oppilaita oli prosenttiosuuksina tarkastellen Hämeen läänissä (3,5 %) ja vähiten Mikkelin läänissä (0,4 %). Muissa musiikin painotuksissa ei ollut vastaavan suuruisia eroja. Kokonaisuutena tarkastellen vähiten painotuksia oli Uudenmaan, Mikkelin ja Kuopion lääneissä. Vastaavasti eniten painotuksia oli Pohjois-Karjalan, Hämeen sekä Turun ja Porin lääneissä. Musiikkiluokkia oli yläasteilla kyselyyn vastanneissa kunnissa vanhan läänijaon mukaan seuraavasti: Turun ja Porin 31, Hämeen 27, Uudenmaan 26, Vaasan 21, Oulun 19, Kymen 12, Lapin 12, Keski-Suomen 10, Pohjois-Karjalan 6, Kuopion 5 ja Mikkelin läänissä 3 luokkaa. 23

Jos tarkastelemme edellisen taulukon 4 mukaisia painotuksia vanhan läänijaon mukaan, havaitsemme, että kuvaamataidon luokilla oli eniten oppilaita prosenttiosuuksina Lapin läänissä (2,4 %) ja vähiten Uudenmaan, Mikkelin, Pohjois- Karjalan, Vaasan, ja Keski-Suomen lääneissä (0 %). Muissa kuvaamataidon painotuksissa ei ollut vastaavia läänikohtaisia eroja. Eri painotuksia kokonaisuutena tarkastellen vähiten kuvaamataidon painotuksia oli Keski-Suomen, Kymen ja Oulun lääneissä, vastaavasti eniten Lapin, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä. Kuvaamataitoluokkia yläasteilla oli vanhoissa lääneissä kyselyyn vastanneissa kunnissa seuraavasti: Lapin 11, Turun ja Porin 9, Hämeen 9, Uudenmaan 5, Oulun 3, Kymen 2, Kuopion 2 läänissä. Mikkelin, Pohjois-Karjalan, Keski- Suomen ja Vaasan lääneissä ei ollut kuvaamataitoluokkia lainkaan. Kelpoiset opettajat ja taidepainotteisuus yläasteella Yläasteella kelpoisten musiikin lehtoreiden ja päätoimisten tuntiopettajien määrä lukuvuonna 1996-97 oli 100 000 oppilasta kohden 143. Vastaavana aikana musiikin painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 3,2. Onko valtakunnallisesti musiikin opettajien muodollisella pätevyydellä ja painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden määrällä yhteyttä? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,169 (p = 0,002). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla, huomataan, että vastaavat luvut ovat 0,362 (p = 0,0001). Toisin sanoen musiikin pätevien opettajien määrä lisää musiikin painotetussa opetuksessa olevien oppilaiden määrää yläasteella. Yläasteella sellaisten kelpoisten kuvaamataitoa opettavien määrä, jotka toimivat kuvaamataidon lehtorina tai päätoimisena tuntiopettajana lv. 1996-97 tilanteen mukaan oli 100 000 oppilasta kohden 222. Vastaavana aikana kuvaamataidon painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 1,5. Onko kuvaamataidon opettajien muodollisella pätevyydellä ja painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden määrällä yhteyttä? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,024 (p = 0,6591). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla vastaavat luvut ovat - 0,011 (p = 0,843). Toisin sanoen kuvaamataidon kelpoisten opettajien määrällä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kuvaamataidon painotetussa opetuksessa olevien oppilaiden määrään yläasteella. 24

Lukioiden painotukset taideaineissa Lukiota koskeviin kysymyksiin vastanneiden kuntien määrä oli koko maassa 254 (91 % kunnista, joissa on lukio). Tietojen keräysvuonna 1997 oli päivälukioissa oppilaita koko maassa 109 878. Seuraavassa taulukossa ovat musiikin ja kuvaamataidon painotettua opetusta saavien oppilaiden prosenttiosuudet (oppilasmäärillä painotettu keskiarvo), koko maassa ja erityyppisten kuntien lukioissa. TAULUKKO 5. Painotetun opetuksen piirissä olevat oppilaat lukioissa. Painotustapa musiikki - musiikkiluokka tai - vastaava - kurssit, valinnaisaine, tms. - juhlat, orkesteri, kuoro, Koko maa % Kaupunki % Taajama % Maaseutu % 1,0 1,3 0,0 0,8 0,4 0,2 0,5 0,8 0,0 0,1 0,0 0,0 tms. kuvaamataito - KU-luokka /taidelinja 0,7 0,9 0,0 0,8 - erilaiset kurssit/ valinnaisaine 0,8 0,8 0,7 0,9 - juhla, diplomityö, yms. 0,1 0,1 0,0 0,0 oppilaita kaikkiaan lukioissa (f) 97 111 63 575 15 309 18 227 Muut edellisiä vähäisemmät painotukset lukiossa liittyivät lähinnä viestintään, ilmaisutaitoon ja sanataiteeseen sekä teatteri-ilmaisuun (oppilaita yhteensä näissä noin 0,3 %). Näitäkin vähemmän painotuksia esiintyi käsityössä ja liikunnassa. Jos tarkastelemme edellisen taulukon 5 mukaisia painotuksia vanhan läänijaon mukaan, toteamme, että musiikkiluokilla (tai vastaavilla) oli eniten oppilaita prosenttiosuuksina tarkastellen Mikkelin läänissä (4,4 %) ja vähiten Pohjois- Karjalan, Hämeen, Kuopion ja Keski-Suomen lääneissä (0 %). Muissa musiikin painotuksissa ei ollut vastaavan suuruisia eroja läänien välillä. Painotuksia kokonaisuutena tarkastellen vähiten painotuksia oli Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Hämeen lääneissä. Eniten painotuksia oli taas Oulun, Mikkelin ja Vaasan lääneissä. 25

Jos tarkastelemme edellisen taulukon 5 mukaisia painotuksia vanhan läänijaon mukaan, toteamme, että lukion kuvaamataidon luokilla tai taidelinjoilla oli eniten oppilaita prosenttiosuuksina Kuopion läänissä (5,4 %) ja vähiten Vaasan, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen sekä Turun ja Porin lääneissä. Muissa kuvaamataidon painotuksissa ei ollut vastaavan suuruisia läänien välisiä eroja. Kuvaamataidon painotuksia vähiten oli Uudenmaan, Pohjois-Karjalan ja Keski- Suomen lääneissä ja vastaavasti eniten Kuopion, Mikkelin ja Vaasan lääneissä. Kelpoiset opettajat ja taidepainotteisuus lukiossa Lukion kelpoisten musiikin lehtorien ja päätoimisten tuntiopettajien määrä lukuvuonna 1996-97 oli 100.000 oppilasta kohden 76. Vastaavana aikana musiikin painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 1,4. Onko valtakunnallisesti musiikin opettajien muodollisen pätevyyden lisäys yhteydessä painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden määrään? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,3833 (p = 0,0001). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla vastaavat luvut ovat 0,371 (p = 0,0001). Toisin sanoen musiikin pätevien opettajien määrä vaikuttaa lisäävästi musiikin painotetussa opetuksessa olevien oppilaiden määrään lukiossa. Tulos on johdonmukainen peruskoulun tulosten kanssa. Lukiossa sellaisten kelpoisten kuvaamataitoa opettavien määrä, jotka toimivat kuvaamataidon lehtorina tai päätoimisena tuntiopettajana lv. 1996-97 tilanteen mukaan oli 100 000 oppilasta kohden 127. Vastaavana aikana kuvaamataidon painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden prosenttiosuus oli 1,6. Onko valtakunnallisesti kuvaamataidon opettajien muodollisen pätevyyden lisäyksellä yhteys painotetun opetuksen piirissä olevien oppilaiden määrään? Korrelaatioanalyysissä oppilasmäärillä painotettu korrelaatiokerroin oli 0,21 (p = 0,0006). Jos asiaa tarkastellaan oppilasmäärillä painottamattomilla korrelaatioilla, todetaan, että vastaavat luvut ovat 0,154 (p = 0,01). Toisin sanoen kuvaamataidon kelpoisten opettajien määrällä on yhteys kuvaamataidon painotetussa opetuksessa olevien oppilaiden määrään lukiossa. Tieto poikkeaa näiltä osin peruskoulun tuloksista. 26

TAIDEAINEIDEN OPETTAJIEN MÄÄRÄT JA KELPOISUUDET Opettajien määrät ja kelpoisuudet ala-asteilla Kyselyyn vastanneissa 382 kunnassa (85 %) oli ala-asteilla oppilaita seuraavasti: koko maa (v) = 314 526 kaupunkimaiset kunnat (k) = 167 844 taajaan asutut kunnat (t) = 57 674 maaseutumaiset kunnat (m) = 89 008 Kaikkien kuntien ala-asteiden oppilasmäärä koko maassa vuonna 1996 oli 380 932. Taulukossa 6 on esitetty päätoimisten opettajien määrät taideaineissa kuntien ala-asteilla 100 000:ta oppilasta kohden. Taulukon luvut ovat vertailukelpoisia sekä sarakkeissa että riveillä, koska määrät on suhteutettu mainittuun oppilasmäärään. TAULUKKO 6. Päätoimisten musiikin, kuvaamataidon ja käsityön opettajien määrät alaasteella. Musiikki Kuvaamataito Tekstiilityö Tekninen työ Opettajat v k t m v k t m v k t m v k t m 17 17 10 21 11 0 9 31 44 52 17 5 27 24 10 4 kelpoisia (65) (42) 168 103 lehtoreita kelpoisia päätoimisia tuntiopettajia ei kelpoisia lehtoreita tai päätoimisia tuntiopettajia erikoistuneita luokanopettajia 7 (27) 12 (46) 7 2 9 3 (11) 11 0 22 4 (15) 0 3 7 12 (46) 0 0 13 7 (27) 11 14 13 7 (27) 4 3 16 8 (30) 4 2 1 6 3 1 345 280 438 406 270 204 343 345 268 125 364 475 243 125 283 439 Taulukon tietojen perusteella voidaan tarvittaessa laskea esimerkiksi ala-asteen musiikin ei kelpoisten lehtoreiden ja päätoimisten tuntiopettajien määrät koko maassa. Yhteismäärä saadaan laskemalla 12 x 3,81, joka on noin 46 opettajaa. Koska taulukon luvut ovat 100 000:ta oppilasta kohden ja luku 3,81 kuvaa tässä 27