KIRJALLINEN KYSYMYS 267/2011 vp Työluvan laatiminen EU-maissa asuvilta kansalaisuudettomilta henkilöiltä Eduskunnan puhemiehelle Suomessa työskentelee paljon muiden maiden kansalaisia. Jos työntekijä on jonkin Euroopan unionin maan kansalainen, kuten esimerkiksi virolainen, hän ei nykyisellään tarvitse erillistä työlupaa Suomessa työskentelyyn. EU-maiden kansalaisille riittää, kun he rekisteröityvät Suomessa asuviksi. EU-maiden kansalaisten osalta tilanne on siis varsin selkeä. Muiden kuin EU-maiden kansalaisten tilanne on kuitenkin monimutkaisempi. Virossa asuu paljon venäläisiä ja muiden kansallisuuksien edustajia, jotka eivät ole minkään EU-maan kansalaisia. Virossa asuvista henkilöistä noin 100 000 on vailla minkään maan kansalaisuutta. Vaikka he asuvat pysyvästi EU-maassa, heillä on ainoastaan ns. harmaa passi, joka ilmaisee henkilön olevan vailla kansalaisuutta. Viron kansalaisten lisäksi Suomessa työskentelee runsaasti myös näitä niin sanotun harmaan passin omistajia. Viron kansalaisista poiketen he kuitenkin tarvitsevat Suomessa työskentelylleen työluvan. Euroopan unionin ulkopuoliset kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt voivat työskennellä työluvalla niin sanottuina lyhyinä komennuksina. Työskentelyaikaa voidaan kuitenkin käytännössä jatkaa siten, että työntekijä vaihtaa säännöllisin väliajoin aina uuden yrityksen palkkalistalle. Työpaikan vaihdoksen jälkeen työntekijä voi saada aina uuden lyhytaikaisen työkomennuksen. Se, että harmaan passin omaavia kansalaisuudettomia, mutta EU-maassa asuvia kohdellaan eri tavoin kuin EU-maiden kansalaisia, on omiaan lisäämään harmaan talouden riskiä. Käytännöt vaihtelevat eri EU-maissa siinä, miten kansalaisuutta vailla olevien harmaan passin haltijoita kohdellaan työluvan vaatimisessa. Osassa EU-maista, kuten Saksassa ja Itävallassa, EU:n alueella pysyvästi asuvia harmaan passin omaavia henkilöitä kohdellaan yhdenvertaisesti samalla tavalla EU-maiden kansalaisten kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä perusteella kansalaisuudettomia ns. harmaalla passilla EU-maiden alueella pysyvästi asuvia henkilöitä kohdellaan työluvan vaatimisessa eri tavalla kuin varsinaisia EU-maiden kansalaisia ja mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä tilanteen selkiyttämiseksi? Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2011 Annika Saarikko /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Annika Saarikon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 267/2011 vp: Millä perusteella kansalaisuudettomia ns. harmaalla passilla EU-maiden alueella pysyvästi asuvia henkilöitä kohdellaan työluvan vaatimisessa eri tavalla kuin varsinaisia EU-maiden kansalaisia ja mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä tilanteen selkiyttämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansalaisuudettomia EU-maiden alueella pysyvästi asuvia henkilöitä kohdellaan Suomessa eri tavalla sen vuoksi, että unionin kansalaisten oikeus liikkua ja tehdä työtä toisessa jäsenvaltiossa on kolmannen maan kansalaisten oikeuksia laajempi. Tämä perustuu EU:n lainsäädäntöön unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta. Ulkomaalaislain (301/2004) mukaan ulkomaalainen on henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen. Unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla tarkoitetaan Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista. Unionin kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa työn tekemiseksi Suomessa. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi EU:n lainsäädännössä taatuista perusvapauksista. Sen perusteella EU:n kansalaisilla on lähtökohtaisesti oikeus muuttaa sisämarkkinoilla toiseen EU:n jäsenvaltioon työskennelläkseen siellä ja oleskellakseen siellä perheenjäsentensä kanssa. EU:n kansalaiset ovat näin ollen paremmassa asiassa niin sanottuihin kolmansien valtion kansalaisiin (muut kuin EU:n kansalaiset tai heihin rinnastettavat) nähden, koska mitään lupia työn tekemiseksi ei tarvita. Kolmannen maan kansalainen tarvitsee ansiotyön tekoon pääsääntöisesti oleskeluluvan, joka voi olla työntekijän oleskelulupa tai muu oleskelulupa. Toisessa EU-jäsenvaltiossa yli viisi vuotta pysyvästi asunut kolmannen maan kansalainen voi saada helpotuksia päästäkseen Suomeen töihin. EU:n pitkään oleskelleiden direktiivin (2003/109/EY) mukaan hän voi saada niin sanotun pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan ja tähän liittyvän rajoittamattoman työnteko-oikeuden Suomessa viiden vuoden oleskelun jälkeen. Ulkomaalaislain 49 a :n mukaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan toisessa unionin jäsenvaltiossa saaneelle kolmannen maan kansalaiselle myönnetään määräaikainen oleskelulupa myös Suomessa haettuna. Näin esimerkiksi toisessa jäsenvaltiossa oleskeleva kansalaisuudeton ja kyseisen EY-oleskeluluvan omaava henkilö voi tulla Suomeen työnhakuun ja saada oleskeluluvan Suomesta haettuna, kun yleensä oleskelulupaa on haettava ennen maahan saapumista. Sillä ei ole merkitystä, onko toisessa jäsenvaltiossa pysyvästi asuva ulkomaalainen kansalaisuudeton vai ei. Muita helpotuksia työnteon perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi pitkään oleskelleella ei ole. Esimerkiksi, jos työntekoon tarvitaan työntekijän oleskelulupaa, tehdään myös niin sanottu saatavuusharkinta. Ulkomaalaislakiin on tehty ja tehdään jatkuvasti osittaismuutoksia EU-direktiivien johdosta, mikä valitettavasti tekee laista osin vaikeasel- 2
Ministerin vastaus KK 267/2011 vp Annika Saarikko /kesk koisen. Lainvalmistelussa kiinnitetään huomiota selkeään ilmaisuun. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2011 Sisäasiainministeri Päivi Räsänen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 267/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Annika Saarikko /cent: På vilka grunder behandlas de statslösa personer med s.k. grått främlingspass som är permanent bosatta i EU-länder annorlunda i fråga om krav på arbetstillstånd än egentliga medborgare i EUländer och vilka åtgärder tänker statsrådet vidta för att skapa klarhet i situationen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Statslösa personer som är permanent bosatta i ett EU-land behandlas inte på samma sätt som unionsmedborgare i Finland därför att unionsmedborgarnas rätt att röra sig fritt och arbeta i en annan medlemsstat är mer omfattande än för tredjelandsmedborgare. Detta bygger på EU-lagstiftningen om fri rörlighet för unionsmedborgare. I utlänningslagen (301/2004) definieras en utlänning som var och en som inte är finsk medborgare. Med unionsmedborgare och därmed jämförbara personer avses å sin sida medborgare i Europeiska unionens (EU) medlemsstater samt medborgare i Island, Liechtenstein, Norge och Schweiz. Unionsmedborgare behöver inte uppehållstillstånd för att arbeta i Finland. Fri rörlighet för personer är en av de grundläggande friheter som garanteras genom EU-lagstiftning. På grundval av den har EU-medborgare i princip rätt att inom den inre marknaden flytta till en annan EU-medlemsstat för att arbeta och uppehålla sig där med sina familjemedlemmar. Unionsmedborgarna har således en bättre ställning än tredjelandsmedborgare (andra än unionsmedborgare eller därmed jämförbara personer), eftersom de inte behöver något tillstånd för att få arbeta. Tredjelandsmedborgare behöver i regel uppehållstillstånd för att få förvärvsarbeta. Det kan vara fråga om ett uppehållstillstånd för arbetstagare eller något annat uppehållstillstånd. Villkoren för en tredjelandsmedborgare som har varit varaktigt bosatt i en annan EU-medlemsstat i mer än fem år kan lindras när det gäller att få komma till Finland för att jobba. Enligt EUdirektivet om varaktigt bosatta tredjelandsmedborgares ställning (2003/109/EG) kan en sådan person beviljas ett s.k. EG-uppehållstillstånd för varaktigt bosatta med tillhörande obegränsade rätt att arbeta efter fem års vistelse i Finland. Enligt 49 a i utlänningslagen beviljas en tredjelandsmedborgare som i en annan medlemsstat i unionen fått EG-uppehållstillstånd för varaktigt bosatta tidsbegränsat uppehållstillstånd också på ansökan som gjorts i Finland. Detta innebär att en statslös person som uppehåller sig i en annan medlemsstat och som innehar ett sådant EG-uppehållstillstånd får komma till Finland för att söka jobb och kan få uppehållstillstånd på ansökan som görs i Finland, medan uppehållstillstånd i allmänhet ska sökas före inresa i landet. Det saknar betydelse om den utlänning som är permanent bosatt i en annan medlemsstat är statslös eller ej. Några andra lättnader för dem som uppehållit sig länge i ett land finns inte när det gäller att få uppehållstillstånd på grundval av arbete. Exempelvis görs också en bedömning av tillgången på arbetskraft när arbetet kräver uppehållstillstånd för arbetstagare. Utlänningslagen har ändrats flera gånger och deländringar görs hela tiden med anledning av 4
Ministerns svar KK 267/2011 vp Annika Saarikko /kesk EU-direktiv. Detta leder tyvärr till att lagen delvis är svåröverskådlig. Lagberedningen bemödar sig om att uttrycka sig klart. Helsingfors den 30 november 2011 Inrikesminister Päivi Räsänen 5