MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus 8.2.2002 aineopintotentti, ON-täydennystentti
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Sitova autokauppa voidaan tehdä puhelimitse, mikään varsinainen muotosäännös ei koske tällaista kauppaa. Auton rekisteröinti ostajan nimiin edellyttää kirjallista luovutustodistusta, mutta tältä osin kyseessä on vain epävarsinainen muotosäännös (Hemmo I s. 128). Myyntiesitteen sisältämät tiedot tulivat sopimuksen osaksi, esite ei ollut pelkkää markkinointiaineistoa. Sopimus oli näin ollen tullut jo valmiiksi; vahvistuskirjeet lähetetään vasta voimaan saatetun sopimuksen jälkeen (Hemmo I s. 157). Vahvistuskirje ei periaatteessa voi muuttaa jo syntyneen sopimuksen sisältöä. Tästä voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Jos poikkeama sopimuksesta on vain vähäinen ja jos kirjeen lähettäjä on pitänyt kirjettä sopimusta vastaavana, vastaanottajan on torjuttava muutos reklamaatiolla. Tässä tapauksessa poikkeamaa tuskin voitiin pitää vähäisenä. Kyse oli kauppahinnasta ja auton tärkeistä varusteista. Ei liioin voitane katsoa, että B Oy oli tässä bona fide. Autoliikkeen täytyi ymmärtää, että vahvistuskirje ei vastannut suullista sopimusta. Tämän vuoksi A Oy:n asema ei olisi edellyttänyt reklamaatiota, jonka yhtiö kuitenkin suoritti. Kun tilanne on näin selvä, kiista ratkeaa A Oy:n hyväksi. A Oy:llä on käytettävissään kaikki kauppalain tarjoamat oikeuskeinot, kuten luontoistäyttövaade ja vahingonkorvaus sekä välittömistä että välillisistä vahingoista. Tehtävä 2 (Saarikoski) (ao. luetteloa tai väliotsikointia ei tarvittu, ne helpottavat vain mallivastauksen lukemista) A Oy on esittänyt X:ää vastaan seuraavat tutkittavat väitteet: 1 Sopimusta ei ylipäänsäkään synny, koska A Oy voi nyt reklamoinnillaan torjua ainoastaan kauppaedustajanaan toimineen Y:n välittämän X:n tarjouksen, josta A Oy on aivan äskettäin saanut tiedon; 2 Sopimukseen liittyy vakioehtoja, joissa on lisähinnan maksamiseen velvoittava kohta; sekä 3 Vakioehtoa (lisähinnan maksamisen edellytyksiä) on tulkittava A Oy:n kertomalla tavalla. Sopimuksen syntyproblematiikka Kauppaedustaja toimii päämiehen lukuun tarkoituksenaan edistää tämän tavaroiden myyntiä tai ostoa joko hankkien sopimustarjouksia päämiehelleen tai päättäen tämän puolesta sopimuksia. Jos päämies haluaa torjua sopimuksen syntymisen, hänen on ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon kauppaedustajan vastaanottamasta tarjouksesta ilmoitettava tarjouksen tekijälle, ettei hän hyväksy sitä. Muutoin päämiehen katsotaan hyväksyvän tarjouksen. Jos A Oy:n väite siitä, että Y on ollut ainoastaan A Oy:n kauppaedustaja ja että
X on tehnyt ainoastaan A Oy:lle välitettäväksi tarkoitetun tarjouksen, hyväksyttäisiin, jouduttaisiin pohtimaan, onko A Oy tässä tapauksessa reagoinut riittävän nopeasti. Siitä, että Y olisi toiminut ainoastaan A Oy:n kauppaedustajana tai että kyseessä olisi ollut ainoastaan välitettäväksi tarkoitettu tarjous, ei kuitenkaan ole esitetty muuta selvitystä kuin A Oy:n väite, jota tehtävästä ilmi käyvät olosuhdefaktat eivät tue. Kauppa mm. tehtiin A Oy:n tiloissa Y:n esiintyessä A Oy:n edustajana, eikä ole edes väitetty, että X:lle olisi ennen kaupasta päättämistä annettu tieto, että sopimuksen syntyminen jääkin riippumaan A Oy:n erillisestä tahdonilmaisusta/sen puuttumisesta. Sopimus on syntynyt ja se sitoo A Oy:tä jo X:n ja Y:n keskinäisin toimiin perustuvana. Vakioehtojen liityntäongelma Jos sopimus on syntynyt, tulee pohdittavaksi A Oy:n väite siitä, että sopimukseen liittyy vakioehto, jossa velvoitetaan lisähinnan maksamiseen. Sopimukseen otettu viittaus vakioehtoihin riittää, jos X:llä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus tutustua vakioehtoihin ennen sopimuksesta päättämistä. Epäilemättä ehdot ovat olleet X:n käytettävissä jo kauppaa tehtäessä, koska hän luki ne Z:n puhelinsoiton aikana, eikä tapauksesta käy ilmi, että ne olisivat tulleet X:lle vasta kaupanteon jälkeen. Yllättävien ja ankarien ehtojen sopimuksen osaksi tulemisen lisäedellytyksenä on kuitenkin, että vastapuolta (X:ää) on erityisesti huomautettu tuollaisista ehdoista, jollei hän ole niitä tuntenut. Lisähintaehto on tässä tapauksessa aivan ilmeisesti kauppaesineen laatukin huomioon ottaen yllättävä. Voidaan katsoa näytetyksi, ettei X ole ehtoja ennestään tuntenut, koska hän ei ole niitä edes aikaisemmin lukenut. Selvittämättä kuitenkin jää, onko X:ää erityisesti huomautettu lisähintaehdosta. Tulkintaongelma Jos lisähinnan maksamiseen velvoittava vakioehto on tullut osaksi sopimusta, tulee pohdittavaksi A Oy:n väite sen tulkinnasta. Epäselvää ehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi. A Oy on sopimusehtojen käyttäjänä rinnastettavissa sopimuksen laatijaan, vaikka vakioehdot toki ovatkin olleet alan yrittäjien laatimia. X:n on kuitenkin näytettävä, että ehto on epäselvä. Arviointi tapahtuu objektiivisen mittapuun mukaan. Tämän vuoksi ja muutoinkin se, että X nyt ilmoittaa, ettei hän ymmärrä ehtoa, ei yksinään osoita, että ehto olisi epäselvä. Jos lisähinnan maksuvelvollisuus kuitenkin laukeaa A Oy:n tulkitsemalla perusteella: A Oy:n loppuvuoden tulos ei muodostu niin hyväksi kuin oli odotettu, ehtoa voidaan pitää hyvinkin epäselvänä. Lisähinnan laskuperusteen määrittely on täysin ilmassa. Se, millaiseksi lisähinta tässä tapauksessa lopulta määräytyisi, jää toki tarkemmin selvittämättä, vaikka ehtoa sinänsä tulkitaankin X:n eduksi. 3 ARVOSTELUPERUSTEET Mallivastaus on jyvitetty suorastaan mahdottoman lempeästi jopa 14 laskennalliseen pisteeseen. Nappiin osunut vastaus saattoi siis tuottaa laskennallisesti 14 pistettä, johon nähden sallittiin joitakin alla mainittuja virheitä. Koska kysymys on vain mallivastauksesta,
saattoi näyttökysymyksistä toki olla myös perustellusti eri mieltä, saaden silti täyden pistehyvityksen. Kierroksen parhaan vastauksen kirjoitti opiskelija numero 012330292. Pääosin turhia jaarittelematon esitystapa, tarkka esitettyjen väitteiden havaitseminen, soveltuvan normipohjan suvereeni hallinta sekä ennen kaikkea loppuun asti viety perusteltu soveltaminen tutkittavassa tapauksessa tuottivat kirjoittajalle 12 laskennallista pistettä. Kirjoittajan tarkkuuden vähäinen herpaantuminen ja sen aiheuttamat valitettavat eksymiset eräille sivuraiteille eivät muuttaneet muuksi sitä selvää tosiasiaa, että suoritus on täyden kympin arvoinen. Yleisesti ottaen vastaukset osoittivat jälleen kerran todeksi sen yleisen havainnon, että oikeustapauksiin vastataan suunnittelemattomasti, oksentaen sivut täyteen puuta heinää alkaen heti ensimmäisestä mahdollisesta esiin pomppaavasta oikeudellisesta kysymyksestä. Monessa vastauksessa näkyi, että opiskelija on vasta loppuriveillään tajunnut mistä on kysymys, mutta kallis aika ja rivitila on loppunut surkeasti kesken. Yksi vastauspaperi oli ilmeisesti katkeran kyynelnesteen vuoksi kastunut lähes lukukelvottomaksi... YLEISIMMÄT VIRHEET Pahat virheet Kaikkia relevantteja ongelmia ei tutkittu. Normi ilman perusteltua soveltamista -oireyhtymä. Faktojen vääristely. X:ää huomautettiin vakioehdoista, koska Y on erityisesti korostanut lisähintaehtoa..., vakioehdot sisältyivät kauppakirjaan jne. Sekoileminen sopimuksen tulkinnan käsitteessä. Ehtoa tulkitaan niin, ettei se tule sopimuksen osaksi. Ehtoa tulkitaan niin, ettei X:n tarvitse lainkaan maksaa lisähintaa. Epäolennaisten seikkojen käsittely (vähemmän pahat virheet): Kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja -problematiikan veivaus. Tapauksessa relevanttien ongelmien ratkaiseminen ei edellyttänyt sen ratkaisemista, sovelletaanko tapaukseen KSL:a. Sitä paitsi edes jutun faktat eivät riitä tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Kauppaedustajan valtuutukseen ja toimivallan ylittämiseen liittyvät kysymyksenasettelut, kuten sopimuslomakkeen valtuutusta luovat ominaisuudet ja X:n vilpitön mieli. Ei edes väitetty, että näiltä osin jotain ongelmaa. Pätemättömyyskysymykset liittyen esim. Y:n päihtymykseen ja mahdolliseen erehdykseen. Tapauksessa ei edes väitetty tällaista. Y:n lievä päihtymys tai sekoilu kännykkänumeron kanssa eivät sitä paitsi osoita mitään pätemättömyysperusteen olemassaolosta. 4
Kohtuuttomuusproblematiikan käsittely. A Oy on torjunut tarjouksen eikä väittänyt syntynyttä sopimusta kohtuuttomaksi. Sopimusvapauden oloissa ei muutoinkaan tarvita tarjouksen torjumisen lisämausteeksi tarjouksen kohtuuttomuuden näyttämistä. Indeksiehdon käyttämistä koskevan sääntelyn ja KSL:n vaikutus lisähintaehdon sitovuuteen. Tapauksessa ei kysytty, mitä väitteitä X voisi A Oy:tä vastaan esittää. Irrelevanttia oli pohtia, onko lisähintaehto tapaukseen mahdollisesti soveltuvan KSL:n nojalla mitätön tai onko kysymys kielletystä indeksiehdosta. Ainoastaan tuli ratkaista A Oy:n väitteeseen perustuva esikysymys, onko tuo ehto tullut ylipäänsäkään sopimuksen osaksi. Sitä paitsi ks. KSL 5:2, jonka mukaan sopimusehto, joka poikkeaa... on mitätön. Vaikka se, miten lisähinta tässä tapauksessa vakioehdon mukaan määräytyy, on parhaasta päästä epäselvää, lukemattomat opiskelijat väittivät, että po. ehto on selvästikin laissa määritelty kielletty indeksiehto. Yleinen purkuproblematiikka. Tutkittiin A Oy:n oikeutta purkaa sopimus, jos X ei maksa viivästynyttä kauppahintaa edes kehotuksesta. A Oy ei kuitenkaan vaadi purkua vaan katsoo, ettei sopimusta ole syntynyt... Auringonvalon häikäisevän vaikutuksen aiheuttamat mitä moninaisimmat ongelmanasettelut. Tavaran toimituksen viivästymiseen liittyvä problematiikka. Välittömät vai välilliset vahingot -problematiikan veivaus.??... A Oy:n mahdollinen oikeus vahingonkorvaukseen Y:ltä.??... Sen toteaminen, että jokin irrelevantti seikka on irrelevantti. Tästä ei tietenkään sakotettu, mutta vastaustilaa voisi kyllä käyttää ja omaa pätevyyttä osoittaa tehokkaamminkin. jne. 5 Tehtävä 3 (Halila) C on mennyt omavelkaiseen yleistakaukseen B:n veloista A:lle. Selvitettäessä C:n maksuvelvollisuutta on aluksi tutkittava, onko olemassa pätevää päävelkaa A:n ja B:n välillä. Jos velka on olemassa, maksua voidaan heti vaatia omavelkaiselta takaajalta. B on aiheuttanut vahinkoa työpaikallaan työnantajalleen virheellään tai laiminlyönnillään. Tehtävän perusteella ei voida varmuudella olettaa, onko vahinko on aiheutettu työssä. Jos B on aiheuttanut vahinkoa työpaikalla vapaa-aikanaan tulemalla työpaikalle yksityisistä syistä, lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Päivämäärä on arkipäivä eikä se ole lomanmääräytymisaikana. Tätä ei kuitenkaan voida olettaa vastauksessa arvioitavaksi.
Mahdollista on, että B on törmäillyt työpaikalla vapaa-aikanaan, esimerkiksi työajan päättymisen jälkeen. Jos vahinko on aiheutettu työssä, sen korvaamiseen sovelletaan VahL 4:1.3:n mukaan, mitä siitä on erikseen säädetty. Työsopimuslain 12:1:ssä on puolestaan viitattu VahL 4:1:een. Korvausvelvollisuus voi olla VahL 4:1:n mukaan kolmen lajista. Lähtökohtana on, että työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle sen määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve ja muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Esillä olevassa tapauksessa ei mikään viittaa siihen, että B olisi syyllistynyt vain lievään tuottamukseen. Jätepuristimen rikkominen alkoholin vaikutuksen alaisena ei ilmennä pelkkää lievää tuottamusta. Siksi pätevä päävelka on olemassa. Onko korvausvelvollisuus koko vahingon määräinen vai määrältään alennettu, ei tapauksesta selviä. C:n takausvastuun kannalta on olennaista, että vahingonkorvausvastuusta voidaan mennä takaukseen, vaikka kyse olisi rikollisella teolla kuten vahingonteolla aiheutetusta vahingosta. Kysymys on jo aiheutetusta vahingosta. Työnantajalla on oikeus vahingonkorvaukseen B:ltä, ja tämän vakuudeksi voidaan antaa takaus. Toki voidaan spekuloida sillä, onko B:tä aiheettomasti painostettu työsuhteen irtisanomisella ja siten saatu painostusketjun tuloksena hankituksi takaus. Työntekijä voidaan kuitenkin irtisanoa velvoitteidensa vakavan rikkomisen vuoksi. Sellaista työoikeuden osaamista ei tässä tehtävässä voitu edellyttää, että olisi osannut arvioida, täyttyvätkö tässä tapauksessa irtisanomisen perusteet. Tehtävän sanamuodon perusteella ei asetelma vaikuta sellaiselta, että takausta rasittaisi oikeustoimiopillinen pätemättömyysperuste. Asiaan ei vaikuta sekään, ettei B enää palannut työhönsä. Takaus annettiin sen edellytyksen varassa, että B saa pitää työpaikkansa. Vaikka tällä olisikin edellytysopillista kantavuutta, se ei vaikuta siihen nyt syntyneeseen asetelmaan, jossa B on itse jäänyt pois työstä eli irtisanoutunut. B:n maksuvelvollisuus on voinut syntyä vahingon tapahtumahetkestä lukien. Kun kyseessä on erääntymätön velka, se kuitenkin erääntyy velalliseen (ja omavelkaiseen takaajaan) nähden vasta vaadittaessa. Työnantajalle aiheutettuun vahinkoon ei sovelleta kanavointisäännöksiä, vaan vaatimukset on voitu kohdistaa heti B:hen. Päävelan määrän osalta voidaan kiinnittää huomiota myös siihen, että vaatimuksen esittämisestä C:tä kohtaan on kulunut puolitoista vuotta. C ei ole reklamoinut tätä vaatimusta kohtaan, minkä voidaan katsoa johtaneen vastaväitteidentekomahdollisuuden menettämiseen. Toiselta puolen jätepuristin on varmasti jo ehditty korjata puolentoista vuoden jälkeen. Vahingonkorvausoikeudellisen rikastumiskieltoperiaatteen vuoksi A ei voi vaatia 250.000 mk:n summaa C:ltä, jos korjauskulut eivät nousseet tähän määrään. 6
C oli antanut yleistakauksen. Siinä ei ollut TakL 5.1 :ssä edellytetyllä tavalla määrätty vastuun rahamääräistä ylärajaa eikä voimassaoloaikaa. Koska takaaja on luonnollinen henkilö, tämä lainkohta on TakL 5.3 :n mukaan pakottava. Tässä tapauksessa vastuu rajautuu TakL 5.2 :n mukaan velkaan, joka oli syntynyt ennen takauksen antamista ja oli tuolloin takaajan tiedossa. Tämän vaatimuksen esillä oleva velka täyttää. Takaus annettiin, jotta takaajan veli sai pitää työpaikkansa. Siksi voidaan olettaa takaajan tienneen, minkä vuoksi häntä oli takaajaksi pyydetty. Takaus on näin voimassa. Se ei ole vanhentunut, koska kolmea vuotta ei ole kulunut päävelan erääntymisestä. C:n maksuvelvollisuutta arvioitaessa on selvitettävä koronmaksuvelvollisuus. Takaaja on sitoutunut maksamaan yleistakauksessa myös velan koron. Se, millaista korkoa hän joutuu maksamaan, riippuu kuitenkin päävelan korosta. Tähän sovelletaan KorkoL 4.3 :ää. Velasta ei ole sovittu maksettavaksi viivästyskorkoa. Tässä tapauksessa on maksettava korkoa, joka ylittää seitsemällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan ministeriön viivästyskoron. Se on lakikirjan mukaan 1.1.2001 alkaen 4 %. Näin ollen A voisi vaatia 11 %:n viivästyskorkoa. Maksuvelvollisuus rajoittuu kuitenkin vaadittuun määrään. Tapauksessa on ongelmallista myös se, mistä lukien viivästyskorkoa on maksettava. Jos B:n katsotaan aiheuttaneen vahingon tahallisella rikoksella, viivästyskorkea tulee KorkoL 8 :n mukaan maksaa vahingon tapahtumisesta lukien eli 5.5.2000 alkaen. Tämä mahdollisuus ei ole tehtävän sanamuodon mukaan poissuljettu; rikostyyppinä olisi vahingonteko. Jos kysymys on muunlaisesta vahingosta, sovelletaan KorkoL 7 :ää. Jos vahingonkorvaukselle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava kuukauden kuluttua siitä, kun velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. A:n esittämää selvitystä voidaan pitää sellaisena, jota on tässä lainkohdassa edellytetty. Kun esittämispäivä on C:hen nähden 18.7.2000, koronmaksuvelvollisuus alkaa 30 päivän kuluttua tuosta päivästä. Kun vaatimukset voidaan suorittaa suoraan myös takaajaan, koronmaksuvelvollisuuden syntymisen kannalta on merkitystä sillä, milloin vaatimus on kohdistettu takaajaan. Vaikka tehtävä oli lyhyt, se oli hyvin monitahoinen ja vaikea. Tämä otettiin huomioon tehtävän arvostelussa. 7 Tehtävä 4 (Kivivuori) Liitteessä. Tehtävä 5 (Hemmo) Tapauksessa on testattu työntekijän ja työnantajan korvausvastuuta koskevia pääsääntöjä.
Kuljettaja on X:n mukaan menetellyt tuottamuksellisesti koneen käytössä. Jos näin on, hänen työnantajansa on VahL:n mukaisen isännänvastuun perusteella korvausvastuussa X:lle aiheutuneesta vahingosta (ilman työnantajan itsensä tuottamusta). Vahingon aiheuttanut työntekijä ei ole ollut kaupungin energialaitoksen palveluksessa, joten energialaitos ei vastaa tapahtuneesta. Energialaitos olisi vastuussa vain, jos ABC- Rakennusta pidettäisiin VahL 3:1.1 :n tarkoittamana työntekijään rinnastuvana yrittäjänä. Mikään tapauksessa ei viittaa siihen, että tämä rinnastus olisi perusteltu. Julkisen vallan käytöstä ei miltään osin ole kysymys, vaikka jotkut vastaajat tästä puhuivatkin. Työntekijän itsensä vastuu X:ää kohtaan riippuu tuottamuksen asteesta. Jos kysymyksessä olisi vain lievä tuottamus/huolimattomuus, ei korvausvastuuta olisi. Jos tuottamus on tätä moitittavampaa, mutta ei tahallisuutta, työntekijä on vastuussa VahL 4:1.1 :n mukaiseen kohtuulliseen määrään saakka. Korvaus voidaan tässä tapauksessa periä työntekijältä vain, jos sitä ei voida saada työnantajalta (VahL 6:2), joten työnantajan maksukyvyttömyys olisi edellytyksenä vastuun realisoitumiselle. Jos vahinko olisi tahallisesti aiheutettu, työntekijä vastaisi koko määrästä (ilman kohtuullisuusrajoitusta) ja olisi heti vastuussa (VahL 6:2 :n estämättä). Tahallisuuteen viittaavia seikkoja tapahtumakuvauksessa ei kuitenkaan ole. X:n korvausoikeus käsittää joko menetettyjen puiden arvon tai tapahtuneesta kiinteistölle koituneen arvonalennuksen. Vaatimus voitaisiin ilmeisesti muotoilla kummallakin tavalla. Joskus oikeuskäytännössä on tuomittu korvausta myös maisemallisen arvon menettämisestä aineettoman vahingon korvaamista lähenevällä tavalla. Useat vastaajat olivat kommentoineet ABC-Rakennuksen ja sen työntekijän välisen regressisuhteen sisältöä. Tätä ei kuitenkaan kysytty, kun kysymyksen kohteena oli X:n mahdollisuus saada korvausta. 8