Maanmuokkauksen vesiensuojelusuositus omavalvontaan TASO
Maanmuokkauksen vesiensuojelusuositus omavalvontaan Työryhmä: Heikura Aura, Hiltunen Timo, Länkinen Juha, Rekonen Raija, Rintala Pauli, Ripatti Hannu, Saari Päivi, Sallinen Maarit, Selänne Ansa, Soimasuo Janne, Tarvainen Juha-Matti Tekstit on koottu Metsätalouden vesiensuojelu -kouluttajan aineistosta Kansikuva: Marko Huupponen Piirrokset: Pasi Rahikainen Ulkoasu ja taitto: Juha Paakkolanvaara 2
Maanmuokkauksen vesiensuojelusuositus omavalvontaan Muokkauksella parannetaan sekä keinollista että luontaista taimettumista ja varmistetaan metsän uudistamisen onnistuminen. Samassa yhteydessä tehdään tarvittavat vesitaloutta parantavat toimenpiteet. Muokkauksessa käytetään kohteelle soveltuvaa mahdollisimman kevyttä maanmuokkausmenetelmää, kuitenkin varmistaen aina hyvä uudistamistulos. Vesiensuojelun tavoitteena maanmuokkauksessa on estää ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutuminen uudistusaloilta vesistöihin. Vesistöjen ja pienvesien varsille jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista, jolla maanpintaa ei rikota. Metsäsertifioinnin mukaan vesistöjä ovat meret, järvet, lammet ja joet. Pienvesiä ovat purot ja lähteet. Jos maanmuokkauksen yhteydessä kaivetaan ojia tai naveroita, niihin jätetään kaivukatkoja ja tehdään lietekuoppia. Vesistöjen ja pienvesien suojelussa noudatetaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suositusta Metsätalouden vesiensuojelu. Suojakaista Suojakaistan leveys on vähintään 5 metriä ottaen huomioon veden virtausolosuhteet, maaston kaltevuus ja maalaji. Kaltevilla ja hienojakoisilla mailla tarvitaan tasaisia ja karkeajakoisia maita leveämpi suojakaista. Muokkausalueella suojakaista on leveämpi paikossa, joissa pintavedet kulkevat vesistöön. Suojakaistan maanpintaa ei rikota, mutta suojakaistalle voidaan tehdä istutusmättäitä, jos maa-aines saadaan suojakaistan ulkopuolelta. Suojakaistalla ei saa tehdä maanmuokkauskoneen huoltotöitä. 3
Kohteelta selvitettävät vesiensuojeluun vaikuttavat seikat Maanmuokkauskohteelta selvitetään sijaintitiedot ja mahdolliset metsänkäytön rajoitukset metsälain ja luonnonsuojelulain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt muut arvokkaat elinympäristöt, harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt (PEFC 10c) luonnonsuojelualueet vahvistettuihin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet vesistöt ja pienvedet pohjavesialuetiedot arvokkaat maisemakokonaisuudet, perinnemaisemat kaavat ja kaavarajoitukset Säästettävät kohteet, joita ei muokata, merkitään tarvittaessa kuitunauhalla: suojakaistat pienialaiset avosuot ja kosteikot säästöpuuryhmät Pintavedet Koneiden huoltotoimia ei saa tehdä ojien tai avovesien välittömässä läheisyydessä. Muokkausmenetelmä Metsänuudistamiseen liittyvää maanpinnan käsittelymenetelmää valittaessa tulee kiinnittää erityisesti huomiota maalajiin, alueen maan pinnanmuotoihin, vesienjohtamistarpeeseen sekä sijaintiin vesistöihin ja pohjavesiin nähden. Kuivilla ja kuivahkoilla, hyvin vettä läpäisevillä ja rinteisillä kasvupaikoilla riittää pelkästään kivennäismaata paljastava muokkausmenetelmä laikutus tai äestys. Rehevillä, tasaisilla, soistuneilla ja huonosti vettä läpäisevillä kasvupaikoilla sekä osalla turvemaita tarvitaan mätästystä. Näillä kohteilla on varmistettava myös uudistusalan tarpeellinen kuivatus. Kullekin uudistusalalle tai sen osalle valitaan mahdollisimman vähän maan pintakerroksia muuttava ja paljastava, mutta kuitenkin metsänuudistamisen kannalta riittävän tehokas menetelmä. Näin pienennetään eroosio- ja ravinteiden huuhtoutumisriskiä sekä vältetään alueen turhaa vesakoitumista. Eroosioherkät kohteet pyritään muokkaamaan kuivempaan aikaan. Toimivien ojien piennarta ei muokata. Äestys Äestystä käytetään pääsääntöisesti kuivahkolla kankaalla ja sitä karummilla kohteilla, joissa vesitalous on kunnossa sekä männyn luontaisen uudistamisen aloilla. Rinnemaille tehdään muokkauskatkoja ja ajosuunta valitaan viistosti rinteen kaltevuuteen nähden. Pohjavedet Pohjavesialueilla vältetään tarpeetonta maanpinnan rikkomista. Koneiden huolto pohjavesialueilla on kielletty. Kannonnosto on kielletty ja kulotusta ei suositella tärkeillä (luokka I) pohjavesialueilla. 4
Laikutus Laikutus soveltuu parhaiten rinnemaihin, kivikkoihin ja maisemallisesti arkoihin kohteisiin. Laikutus ei sovellu alaville, routiville, kunttaisille ja veden vaivaamille maille. Laikkumätästys Laikkumätästys soveltuu parhaiten männyn, kuusen ja koivun istutukseen kivennäismaille. Menetelmä ei sovellu turvemaille. Kääntömätästys Kääntömätästys soveltuu männyn, kuusen ja koivun istutusaloille, jotka eivät ole veden vaivaamia. Se soveltuu myös männyn viljelyaloille turvemailla. Kääntömättäitä voidaan tehdä myös ojitusmätästyksen yhteydessä riittävän viljelytiheyden varmistamiseksi. Naveromätästys / ojitusmätästys Mätästyskohteita ovat rehevät, tasaiset ja soistuvat kivennäismaat sekä mätästyskelpoiset turvemaat. Navero-/ojitusmätästystä käytetään aina veden vaivaamilla kohteilla. Navero-/ojitusmätästyksessä kaivetaan matalaa ojaa viistosti rinteen kaltevuuteen nähden ja kaivumaista tehdään mättäitä istutuskohdiksi. Vaon syvyys naveromätästyksessä on 20-30 cm ja ojitusmätästyksessä kuivatustarve ja kuvion maanpinnan muodot sanelevat ojien syvyyden, esim. soistuvilla mailla 30-50 cm. Naveromätästystä käytetään, kun kaivumaista tehdään istutusmättäitä eikä vettä johdeta uudistusalueelta pois. Ojitusmätästyksessä voidaan tarvittaessa lisäksi johtaa vettä pois uudistusalalta, jolloin huolehditaan riittävästä vesiensuojelusta. Vesiensuojelurakenteissa voidaan käyttää veden virtausta hidastavia menetelmiä kiintoainesta ja ravinteita sitovien menetelmien lisäksi. Kääntömättäitä voidaan tehdä 5
myös navero-/ojitusmätästyksen yhteydessä riittävän viljelytiheyden varmistamiseksi. Naveroita/ ojia ei kaiveta luontaiseen vedenkulku-uomaan, missä vesi kulkee muutenkin. Vesiensuojelutoimenpiteet Vältetään turhaa maanpinnan rikkomista ja paljastamista Veden virtausta voidaan hidastaa kaivukatkoilla, muilla ojaan jätettävillä esteillä, esim. kivillä ja rakentamalla pohja- ja putkipatoja sekä väliaikaisilla suodatinpadoilla (esim. tehty hakkuutähteistä) Maanmuokkauksessa öljyvahinkojen syntyminen pyritään estämään kaluston säännöllisin huolloin ja tarkastuksin. Koneyrittäjät ja heidän kuljettajansa vastaavat koneiden, laitteiden ja letkujen kunnosta. Öljy- ja polttoaineastiat suojataan kuljetusten aikana ja ne on sijoitettava huoltopaikalla siten, ettei niillä ole kaatumis- tai rikkoutumisvaaraa. Tyhjät voitelu- ja polttonesteastiat, ym. jätteet toimitetaan vaarallisten jätteiden käsittelypisteeseen. Maanmuokkauskoneessa tai työmaalla sekä huoltopisteessä tulee olla öljyntorjuntamatto tai öljyn imeytykseen tarvittavaa turvetta sekä muovisäkkejä ja lapio. Kaikki öljyvahingot on ilmoitettava hätäkeskukseen, mikäli tapahtuu päästöä ympäristöön (vesistö, maaperä, pohjavesi). Jos vähäisessä öljyvahingossa saadaan kaikki öljy talteen, ei tarvitse ilmoittaa hätäkeskukseen. Ilmoituksen tekee kuljettaja. Mikäli työn yhteydessä todetaan arvokkaita elinympäristöjä tai muita työmaahan liittyviä asioita, joita ei ole mainittu työmaaohjeessa, on otettava yhteyttä työnjohtoon ennen työn jatkamista. Samoin menetellään, mikäli työmaaohjeessa ja maastossa havaitaan selkeitä ristiriitaisuuksia. Kaivukatkoja tehdään kalteviin kohtiin, hetteiköihin ja kivikoihin Kiintoaineksen ja ravinteiden vesistöön kulkeutumista voidaan estää myös lietekuopilla, laskeutusaltailla ja pintavalutuksella Ojia/naveroita ei koskaan johdeta suoraan, ilman vesiensuojelutoimenpiteitä, ojaan, puroon tai muuhun vesistöön Vesiensuojelurakenteissa on huomioitava, että ne jäävät tulva-alueen ulkopuolelle. Mättäät ja mahdolliset tarvittavat viljelylaikut tehdään vähintään 70 cm etäisyydelle ojanreunasta Maaperän suojelu ja siisteys 6
7
TASO