KIRJALLINEN KYSYMYS 646/2009 vp Pysyvän haitan korvausta saavan oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan lomautustai työttömyystilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Henkilö vammautui 10 vuotta sitten, ja vamman seurauksena hänelle jäi pysyvä haitta. Työkyvyn alenemasta maksetaan korvausta tapaturmaeläkkeen nimellä niin, että henkilö tekee lyhennettyä työviikkoa ja näin ollen saa osan palkastaan pysyvän haitan korvauksena. Kokonaan uudessa työmarkkinatilanteessa, jossa joutuu lomautetuksi, tulee eteen epäkohta, jossa pysyvän haitan korvausta saava henkilö ei olekaan oikeutettu minkään suuruiseen ansiosidonnaiseen päivärahaan lomautusajalta. Perusteluna tälle menettelylle on se, että koska tapaturmaeläke on sataprosenttisesti vähenteinen, niin ei jää perustetta maksaa ansiosidonnaista päivärahaa. Menettely tuntuu hyvin epäreilulta perustuessaan siihen tosiseikkaan, että suurin osa henkilön tuloista koostuu hänen työtulostaan ja tapaturmaeläkkeen nimellä maksettavaa pysyvän haitan korvausta maksetaan korvaamaan vammautumisen aiheuttama työkyvyn alenema, joka estää henkilöä tekemästä täyttä työviikkoa. Henkilö on maksanut vuosikymmenten ajan työttömyyskassamaksunsa ja elänyt siinä uskossa (myös ammattiliitoissa ohjeiden mukaan sama usko), että lomautus- tai työttömyystilanteessa myös hänellä on oikeus saada edes jonkin suuruinen ansiosidonnainen korvaus suhteutettuna tehtyyn työhön ja maksuihin, mutta näin ei suinkaan tapahdu. Käytännössä tämä tulkinta ja epäkohta tarkoittavat myös sitä, ettei henkilöllä ole minkäänlaista mahdollisuutta inhimilliseen toimeentuloon esimerkiksi täydellisen työttömyyden osuessa kohdalle ja huoli varsinkin tämän päivän työmarkkinatilanteessa on ymmärrettävä. Sama ongelma tulee eteen myös työttömyyseläkeputken ja esimerkiksi Kelan maksaman kuntoutusrahan osalta. Kuntoutuspäivärahan osalta tapaturmaeläkkeen nimellä maksettava pysyvän haitan korvaus vähennetään työtulosta Kelan päivärahaa laskettaessa, jolloin jälleen nollaantuu vammautuneen henkilön suomalaisen yhteiskunnan hyväksi tekemä työpanos. Tämä jos mikä on omiaan lisäämään osittain työkykynsä menettäneiden ihmisten syrjäytymistä ja työelämästä poisjääntiä. On ymmärrettävä, etteivät ihmiset näe järjestelmämme kannustavan paluuta työelämään tai ylipäätään osallistumista yhteiskuntamme toimintoihin. Vammautuneiden osalta lainsäädännön porsaanreiät tekevät menettelyistä sellaisia, että 30 vuoden jäsenmaksut katoavat kuin tuhka tuuleen, ja kuitenkin kyseessä on tilanne, jossa on kahden erilaisen tai erillisen järjestelmän yhteensovittaminen. Vakuutusasiassa ei käsittääkseni pitäisi rangaista ketään sillä perusteella, että haluaa antaa vielä olemassa olevan työkykynsä mukaisen työpanoksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Henkilön työssäkäynti on turvattava, ja hänellä on oltava oikeus palkkaan, jonka ei pitäisi olla täysin riippuvainen pysyvän haitan korvauksesta, jolla korvataan sitä osaa työstä, jota henkilö menetetyn työkyvyn vuoksi ei enää pysty tekemään. Lisäksi on muistettava, Versio 2.0
että kun pysyvän haitan korvaukseksi määritetty tapaturmaeläke määräytyy ennen tapaturmaa saadusta työtulosta, niin miksei myös päivärahamenettelyssä ole mahdollisuutta järkevään ja tasavertaiseen laskentamenettelyyn? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että myös pysyvän haitan korvausta saavilla on oikeus osittaiseen työttömyyskorvaukseen (ansiosidonnainen tai soviteltu) lomautusten tai pysyvän työttömyyden kohdatessa ja mitä hallitus aikoo tehdä tämän epäkohdan korjaamiseksi? Helsingissä 28 päivänä heinäkuuta 2009 Merja Kyllönen /vas 2
Ministerin vastaus KK 646/2009 vp Merja Kyllönen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 646/2009 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että myös pysyvän haitan korvausta saavilla on oikeus osittaiseen työttömyyskorvaukseen (ansiosidonnainen tai soviteltu) lomautusten ja pysyvän työttömyyden kohdatessa ja mitä hallitus aikoo tehdä tämän epäkohdan korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 18 :n mukaisella tapaturmaeläkkeellä korvataan ansionmenetystä henkilölle, jolle työtapaturma tai ammattitauti aiheuttaa työkyvyttömyyttä sen jälkeen, kun on kulunut vuosi tapaturmasta. Täysin työkyvyttömälle henkilölle maksettava eläke on 85 prosenttia vuosityöansiosta. Osittain työkyvyttömälle henkilölle maksetaan työkyvyn alenemista vastaava osa täydestä eläkkeestä. Haittarahaa maksetaan tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta eikä työkyvyn alentumisesta. Työttömyysturvan tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana. Vakuutusmuotoisen ansiopäivärahan tarkoituksena on korvata työttömyydestä aiheutuvaa ansionmenetystä. Sosiaalietuuden vaikutus henkilön päivärahaoikeuteen voi olla joko estävä, vähentävä tai vaikutukseton. Työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 4 :ssä on säädetty niistä sosiaalietuuksista, jotka estävät työttömyyspäivärahan myöntämisen. Työttömyysturvalain 4 luvun 7 :ssä taas on säädetty, että jos henkilö saa jotain muuta kuin estävää etuutta, se pääsääntöisesti vähennetään hänen päivärahastaan. Täyden työkyvyttömyyden perusteella myönnetty tapaturmaeläke estää kokonaisuudessaan työttömyyspäivärahan myöntämisen. Jos tapaturmaeläkettä ei ole myönnetty täyden työkyvyttömyyden perusteella, sen määrä vähennetään työttömyysetuuden määrästä. Päällekkäisten sosiaalietuuksien maksamisen estämiseksi Suomen sosiaalivakuutusjärjestelmässä on yleisenä periaatteena, että samanaikaisesti maksettavat sosiaalietuudet yhteensovitetaan, ellei laissa ole säädetty poikkeusta jonkin etuuden kohdalla. Tämän periaatteen mukaisesti työttömyysturvalain 4 luvun 7 :n mukaan osittain työkyvyttömälle henkilölle maksettava tapaturmaeläke vähennetään hänen työttömyysetuudestaan. Tapaturmavakuutuslain 18 a :n mukainen haittaraha ei kuitenkaan vaikuta henkilön oikeuteen saada työttömyysetuutta tai hänen työttömyysetuutensa määrään. Valtioneuvoston 14.6.2007 asettaman sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitea) tavoitteena on parantaa työn kannustavuutta, vähentää köyhyyttä sekä turvata riittävä perusturvan taso kaikissa elämäntilanteissa. Komitean tehtäviin kuuluu muun muassa laatia ehdotus ansioturvan ja erityisesti työttömyysturvan kehittämisestä siten, että sosiaaliturva tukee aktiivivaihtoehtoja ja työurien pidentämistä. Tässä yhteydessä ovat selvitettävinä muun muassa työttömyysturvan kehittämistarpeet. Helsingissä 12 päivänä elokuuta 2009 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 646/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Vad ämnar regeringen göra för att även de som får ersättning för bestående men ska ha rätt till partiell arbetslöshetsersättning (avvägd enligt förtjänst eller jämkad) då de drabbas av permitteringar eller permanent arbetslöshet, och vad ämnar regeringen göra för att rätta till detta missförhållande? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Genom olycksfallspension enligt 18 i lagen om olycksfallsförsäkring (608/1948) ersätts inkomstbortfallet för personer som på grund av ett olycksfall i arbete eller en yrkessjukdom fortfarande är arbetsoförmögna efter att det gått ett år sedan olycksfallet. Den pension som betalas till en helt arbetsoförmögen person är 85 procent av årsarbetsförtjänsten. Till en delvis arbetsoförmögen person betalas en så stor del av den fulla pensionen som motsvarar den nedsatta arbetsförmågan. Menersättning betalas för bestående men som orsakats av ett olycksfall, och inte för nedsatt arbetsförmåga. Syftet med utkomstskydd för arbetslösa är att trygga en arbetslös arbetssökandes grundläggande försörjning vid arbetslöshet. Syftet med inkomstrelaterad dagpenning i form av försäkring är att ersätta det inkomstbortfall som arbetslösheten orsakar. De sociala förmånerna kan inverka hindrande eller minskande på en persons rätt till dagpenning eller vara utan verkan. I 3 kap. 4 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) finns bestämmelser om de sociala förmåner som utgör hinder för beviljande av arbetslöshetsdagpenning. I 4 kap. 7 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa föreskrivs att om en person får någon annan förmån än en hindrande förmån dras den i regel av från personens dagpenning. Olycksfallspension som beviljats på grundval av full arbetsoförmåga hindrar i sin helhet att arbetslöshetsdagpenning beviljas. Om olycksfallspension inte har beviljats på grundval av full arbetsoförmåga dras olycksfallspensionens belopp av från arbetslöshetsförmånens belopp. För att hindra att överlappande sociala förmåner betalas, är den allmänna principen i Finlands socialförsäkringssystem att sociala förmåner som betalas samtidigt samordnas, om det inte i lag föreskrivs om undantag i fråga om någon förmån. I enlighet med denna princip dras enligt 4 kap. 7 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa den olycksfallspension som betalas till delvis arbetsoförmögna personer av från deras arbetslöshetsförmån. Menersättning enligt 18 a i lagen om olycksfallsförsäkring inverkar dock inte på en persons rätt att få arbetslöshetsförmån eller på arbetslöshetsförmånens belopp. Kommittén för reformering av den sociala tryggheten (SATA-kommittén), som tillsattes av statsrådet den 14 juni 2007, har som mål att göra arbete attraktivare, minska fattigdomen och trygga en tillräcklig nivå på grundtryggheten i alla livssituationer. Till kommitténs uppgifter hör bland annat att utarbeta ett förslag om hur förtjänstskyddet och särskilt utkomstskyddet för arbetslösa ska utvecklas så att den sociala tryggheten stöder aktiveringsalternativ och en förlängning av arbetskarriären. I samband med detta ska 4
Ministerns svar KK 646/2009 vp Merja Kyllönen /vas bland annat utvecklingsbehoven i fråga om utkomstskyddet för arbetslösa utredas. Helsingfors den 12 augusti 2009 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5