Salon ympäristöterveydenhuollon valmiussuunnitelma 2015 Dnro 1194/09.06.00/2015 Rakennus- ja ympäristölautakunta 10.6.2015
2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 4 1.1. Normaaliolojen erityistilanteet 5 1.2. Poikkeusolojen erityistilanteet 6 2. Valmiustasot 7 2.1. Perusvalmius 7 2.1.1. Ympäristöterveydenhuolto 7 2.1.2. Käytettävät laboratoriot 9 2.2. Tehostettu valmius 10 2.3. Täysvalmius 10 3. Paikalliset uhat ja riskit sekä toimenpiteet vaaratilanteissa 11 3.1. Talousvesi 11 3.1.1. Toimenpiteet epäiltäessä vesiperäistä epidemiaa 12 3.2. Uimavesi 12 3.2.1. Toimenpiteet uimaveden saastumistilanteessa 13 3.3. Elintarvikkeet 13 3.3.1 Elintarvikehuollon erityistilanteet 14 3.4. Kulutustavarat ja kuluttajapalvelut 15 3.4.1. Toiminta kuluttajaturvallisuuden erityistilanteessa 15 3.5. Säteilyvaaratilanne 16 3.6. Kemikaalipäästöt 16 3.7. Zoonoosit 17 3.7.1. Toiminta normaalioloissa 17 3.7.2. Toiminta poikkeustilassa 18
3 3.8. Pitkä sähkökatko 18 4. Toimintavalmius 20 4.1. Hälytystilanteet 20 4.2. Viestintä kriisitilanteessa 20 4.3. Valmiussuunnitelman päivittäminen 21 4.4. Suunnitelman saatavuus 21
4 1. Johdanto Ympäristöterveydenhuollon toiminnan tarkoituksena on normaalioloissa ylläpitää ja edistää väestön, yksilön ja eläinten terveyttä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa tai terveysriskin. Eläinlääkintähuolto pyrkii tarjoamaan hyvää perus- ja ehkäisevää eläinlääkintähuoltoa alueen eläimille. Erityistilanteella tarkoitetaan normaaliolojen, häiriötilan tai poikkeusolojen aikaista yllättävää tai äkillistä uhkaa tai tapahtumaa, joka voi vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden tai väestön elinmahdollisuudet. Tilanteen hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää. Kyseessä voi olla esim. sähkönjakelun häiriö, epäily koulun tai päiväkodin huonosta sisäilmasta tai epäily vesi- tai elintarvike-epidemiasta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa ennakolta varauduttava erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin. Ympäristöterveydenhuollolla on velvollisuus elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaisiin erityistilanteisiin varautumiseen. Lisäksi ympäristöterveydenhuolto tekee eläinlääkintähuoltolain, tupakkalain ja kuluttajaturvallisuuslain mukaista valvontaa. Terveydensuojelulain (763/94) 8 :n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin. Elintarvikelain (23/06) 46 :n mukaan kunnan valvontaviranomaisen on laadittava erityistilanteisiin varautumista koskeva suunnitelma. Kuluttajaturvallisuuslain (920/11) 24 :n mukaan kunnan kuluttajaturvallisuusviranomaisen on suunniteltava erityistilanteiden aiheuttamien terveysvaarojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittavat valmius- ja varotoimenpiteet ja yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa ennakolta varauduttava niihin. Valmiuden tulee käsittää sekä normaaliolojen että poikkeusolojen aikaiset häiriöt. Poikkeusolot käsittävät kolme valmiustasoa tilanteen vakavuudesta riippuen: perusvalmius, tehostettu valmius ja täysvalmius. Salon kaupungissa ympäristöterveydenhuollosta vastaavana toimielimenä toimii rakennus- ja ympäristölautakunta.
5 1.1. Normaaliolojen erityistilanteet Ympäristöterveyden erityistilanteita voi syntyä mikrobien, kemikaalien tai radioaktiivisten aineiden saastuttaessa talous- tai uimavettä, ravintoa tai ilmaa. Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön soveltamisalaan kuuluva erityistilanne voi olla esim. kuluttajapalveluksen suorittamisen yhteydessä sattuva vakava onnettomuus. Erityistilanne saattaa aiheuttaa myös tietoverkon ja sähkönjakelun häiriöitä. Näissä tapauksissa menetellään tavallisen lainsäädännön mukaisesti. Normaalioloissa käytettäviä resursseja on voitava hyödyntää myös häiriöiden yhteydessä ja eritystilanteissa. Esimerkkejä erityistilanteista ovat: talousveden puute veden, ilman tai ravinnon saastuminen kulutustavaran tai kuluttajapalveluksen aiheuttama onnettomuus erittäin voimakas säteily maaperän saastuminen kemikaalionnettomuudet epidemiat yhteiskuntaan kohdistuva tahallinen vahingonteko eläinlääkintähuollon uhkatilanteet Yleensä erityistilanteet ovat lyhytaikaisia eivätkä johda suuronnettomuuteen tai poikkeusoloihin. Erityistilanteet saattavat olla erilaisia. Eroavuuksista huolimatta tilanteilla on yhteisiä piirteitä ja niin ollen niihin on mahdollista varautua ennakolta. Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä erityistilanteissa on riskien tunnistaminen, riskinarviointi, riskinhallinta, yhteydenpito toimijoiden välillä, tiedottaminen sekä tilanteen seuranta: Arvioida erityistilanteen terveyshaitat ja tehdä päätöksiä yhteistyöstä muiden viranomaisten kanssa terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Tällaisia toimia voivat olla esim. vedenjakelun keskeyttäminen, elintarvikkeen poistaminen käytöstä, koulun sulkeminen ja alueen eristäminen Tiedottaa erityistilanteesta oikea-aikaisesti ja totuudenmukaisesti. On oltava valmius koko väestöä, huoneistoa, aluetta tai yksilöä koskevaan tiedottamiseen, samoin tiedotusvälineille, omalle organisaatiolle ja muille yhteistyötahoille jaettavaan informaatioon. Avustaa muita viranomaisia päätöksenteossa. Muita viranomaisia voivat olla pelastusviranomaiset, poliisi, ympäristönsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuolto, opetustoimi. Huolehtia tilanteen ja ympäristön seurannasta terveydelliseltä kannalta, keinoina voivat olla tarkkailuvelvoite vedenottamolle, sairastavuuden seuranta ja epidemialähteen jatkoselvittely. Tehdä omalta osaltaan johtopäätöksiä ja antaa määräyksiä erityistilanteiden toistumisen välttämiseksi. Tällaisia voivat olla pysyväismääräyksen antaminen, lupaehtojen muuttaminen tai valvonnan tehostaminen.
6 1.2. Poikkeusolojen erityistilanteet Valmiuslain (1552/11) 12 :n mukaan viranomaiset ovat velvollisia varautumaan poikkeusoloihin. Poikkeusoloilla tarkoitetaan koko valtakuntaan tai sen osaankin julistettua poikkeustilannetta, joka vaatii tavanomaisuudesta poikkeavia valtuuksia ja resursseja ja toimintatapoja. Tärkeimmät poikkeusoloja koskevat säädökset ovat pelastuslaki (379/11) ja puolustustilalaki (1083/91). Esimerkkejä poikkeusoloista ovat: talouskriisi katastrofi/suuronnettomuus välttämättömien raaka-aineiden/polttoaineiden saatavuuden heikentyminen sabotaasi kansainvälisen tilanteen kiristyminen sodanuhka aseellinen hyökkäys, sota ja sodan jälkitila ABC-tilanteet Ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tulee varautua erityyppisiin erityistilanteisiin sekä normaaliettä poikkeusoloissa. Tilanteet voidaan jakaa A- (radioaktiiviset aineet), B- (mikrobit) ja C- (kemikaalit ) tilanteisiin. A-radioaktiiviset aineet Tilanteet voivat olla säteilyonnettomuuksia, ydinonnettomuuksia, ydinpolttoaineen kuljettamiseen liittyviä onnettomuuksia ydinaseonnettomuuksia. B-mikrobit Biologisia tilanteita voivat olla suurehkot tartuntatautiepidemiat, laajat vesiepidemiat, laajat ruokamyrkytykset ja elintarvikeinfektiot, vakavat eläinsairaus- tai zoonoosiepidemiat tai mikrobien tai niiden toksiinien aiheuttamat laajalle levinnet pandemiat. C-kemikaalit Kemiallisiin tilanteisiin luetaan tulipalo, räjähdys tai vuoto tai tuotantolaitoksen prosessissa tai varastossa, vaarallisten kuljetusten yhteydessä sattuvat onnettomuudet, elintarvikkeisiin joutuvat kemikaalit ja kemikaalin epäasiallinen hävittäminen. Väestön ympäristön- ja terveydensuojelun turvaamiseksi erityistilanteissa ja poikkeusoloissa on luotu keskus-, alue- ja paikallistason ABC-laboratorioiden verkosto. Niiden tarkoituksena on selvittää vaaratilanteita, kuten säteilyä, mikrobeja ja kemikaaleja sekä antaa ohjeita vaaran torjumisesta. Säteilyturvakeskus (STUK) toimii säteilytilanteiden (A-tilanteet) keskuslaboratoriona. Terveydenhuollon valtakunnallinen biologinen ja kemiallinen laboratoriojärjestelmä on luotu kolmivaiheiseksi ja sen muodostavat paikalliset ja alueelliset laboratoriot sekä keskuslaboratoriot. Terveyden ja hyvinvoinnin
7 laitos (THL) vastaa biologisen ja kemiallisen valvonnan suunnittelusta yhdessä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Työterveyslaitoksen kanssa. Lisäksi puolustusvoimilla on oma laboratoriojärjestelmä. Järjestelmää täydentävät eräiden yliopistojen ja keskussairaaloiden laboratoriot. 2. Valmiustasot Ympäristöterveydenhuollolla on kolme eri valmiusmuotoa: 1. Perusvalmius 2. Tehostettu valmius 3. Täysvalmius Valmiuden tavoitteena on pyrkiä ehkäisemään eri häiriöiden ja kriisitilanteiden aiheuttamia haittoja ja vahinkoja sekä pyrkiä turvaamaan yhteiskunnan toiminnot kaikissa olosuhteissa. 3.1. Perusvalmius 3.1.1. Ympäristöterveydenhuolto Perusvalmiudessa suoritetaan yleistä terveysvalvontaa. Ympäristöterveydenhuolto vastaa yleisestä ympäristöterveysvalvonnasta ja näytteenotosta. Tehtäviin kuuluu mm. elintarvikkeiden, talousveden ja kuluttajaturvallisuuden valvonta ja eläinlääkintähuolto. Valvonnan tehtävänä on: elintarvikkeiden laadun turvaaminen talousveden juomakelpoisuuden turvaaminen tartuntatautien syntymisen ja leviämisen ehkäiseminen yleisen hygienian heikentymisen ehkäiseminen kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonta Ympäristöterveydenhuollossa on seuraava henkilöstö: ympäristöterveydenhuollon esimies toimistosihteeri 4 terveystarkastajaa (ehkä 1.8. alkaen 5 terveystarkastajaa) 3 praktikkoeläinlääkäriä valvontaeläinlääkäri
8 Henkilöstön tehtävät: Ympäristöterveydenhuollon esimies Riitta Suutari Sijaisia: Marjo Härkönen Riikka Nikula Terveystarkastajat: Marjo Härkönen Sanna-Mari Hardwick Nina Rostiala Sami Saari Toimistosihteeri Soile Blomqvist Eläinlääkärit: Riikka Nikula Anne Partti Johanna Auranen Valvontaeläinlääkäri Sofia Väärikkälä Johtaa toimintaa ja päättää tehtävien jaosta Valvonta ja näytteenotto Toimistotehtävät ja näytteenoton valmistelu Eläinlääkintähuolto Eläinsuojelu Tilat ja laitteet: Tiloja ovat toimistotilat Halikon virastotalolla, Halikon eläinlääkäritilat (2 eläinlääkäriä) ja Perniön eläinlääkärin vastaanottotilat Laitteet ja varusteet: Mittausvälineet ja näytteenottolaitteet 6-vaiheimpaktori (Andersenin keräin) ilmanäytteenottoa varten, 1 kpl Pintakosteusmittari HD8901, 1 kpl Lämpömittari Raytemp 8, 4 kpl Melumittari MIP 7078, 1 kpl Ilman formaldehydi/ammoniakki-keräin, 1 kpl Stereomikroskooppi Kamera, 2 kpl Ruttner ja näytteenottovarsia vesinäytteenottoa varten 10 l muovikanistereita Muovipulloja Steriilejä lasipulloja Suojavarustus Hengityssuojaimia Suojavaatteita
9 Desinfiointiaineet Kertakäyttökäsineitä Kengänsuojuksia Saappaansuojuksia Kertakäyttöpäähineitä Virkon-S Käsidesi Kuljetukset Omilla autoilla Viestintä Viestintä hoidetaan matkapuhelimilla (11 kpl), sähköpostilla ja Virve-puhelimella Laitteet ja varusteet säilytetään Halikon virastotalon ympäristöterveydenhuollon näytteiden vastaanottopisteen tiloissa tai virastotalon kellarikerroksen ympäristöterveydenhuollon taukotilan yhteydessä olevissa varastotiloissa. 3.1.2. Käytettävät laboratoriot Näytteiden tutkimiseen käytetään Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratoriota ja MetropoliLabia. Kyseiset laboratoriot ovat Eviran hyväksymiä tekemään elintarvikelain sekä terveydensuojelulain vaatimusten mukaisia tutkimuksia. Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:llä on Lohjalla FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 (akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005). Näytteet menevät pääasiassa Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratorioon, joka teettää tutkimukset, joihin sillä ei ole akkreditoitua menetelmää, alihankintana muissa laboratorioissa (lähinnä MetropoliLabissa). Yhteystiedot laboratoriohin: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Länsi-Louhenkatu 31 PL 51 08101 Lohja laboratoriopäällikkö Satu Henriksson, p. (044)528 5011 mikrobiologia ma-pe 8.00 16.00 kemisti p. (019) 323 895 keskus p. (019) 323 623 MetropoliLab ma-to 8.00-16.00 käyntiosoite Viikinkaari 4, 00790 Helsinki postiosoite PL 550, 00099 Helsingin kaupunki Laboratoriopalvelujen järjestäminen päivystysaikana:
10 Laboratorion johtaja Seija Kalso p. (09) 310 31512 Virka-aikana: mikrobiolobia, Eeva Klemetti-Kirjavainen p. (09) 310 78397 Tiina Kaakkuri p. (09) 310 31573 kemia, Pirjo Tikkanen p. (09) 313 1579 toimisto p. (09) 310 31601 p. (09) 310 31602 3.2. Tehostettu valmius Suuronnettomuuden tai laajan erityistilanteen vaarassa valmius siirtyy perusvalmiudesta tehostettuun valmiuteen. Tehostettu valmius tarkoittaa sitä, että valvontakapasiteettiä kohotetaan perusvalmiudesta kahden vuorokauden kuluessa. Tehostetun valmiuden saavuttamiseksi vähennetään normaalioloissa tehtäviä tarkastuksia ja toimintoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä. Kohotetussa valmiudessa tehostetaan tilanteen luonteesta riippuen säteilyriskin valvontaa, elintarvikevalvontaa tai juomaveden valvontaa. Toiminta tapahtuu normaaliajan säädösten puitteissa, mutta valmiussäädökset ja väestönsuojelujärjestelmä huomioidaan jo tehostetussa valmiudessa. Ympäristöterveydenhuollon ja perusterveydenhuollon välistä yhteistyötä tehostetaan etenkin epidemiologisten tietojen keruussa. 3.3. Täysvalmius Suuronnettomuuksien ja vaikeiden erityistilanteiden aikana siirrytään täysvalmiuteen. Täysvalmiuteen on siirryttävä 2 6 vuorokauden kuluessa. Täysvalmius voi koskea aluetta tai koko maata. Täysvalmiuteen siirtymisestä päättää valtioneuvosto (hallitus). Näytteenottojen, tutkimusten ja näytteiden kuljetusten lisääntyminen edellyttävät työskentelyä useassa vuorossa sekä jatkuvaa päivystystä koko valvontasektorilla. Täysvalmiudessa otetaan kaikki voimavarat käyttöön ja keskitytään kriisitilanteesta selviytymiseen. Vähemmän tärkeät tehtävät jätetään väliin ja uusia tehtäviä tulee tilalle. Täysvalmiudessa ympäristöterveydenhuollon ja käytettävien laboratorioiden yhteistyötä tehostetaan. Täysvalmiudessa tehtävät keskitetään lähinnä seuraavaa: näytteenotto elintarvikkeista ja talousvedestä, näytteiden kuljetus laboratorioon, hygieniavalvonta sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi, säteilymittaukset, raportointi ja ympärivuorokautinen päivystys.
11 3. Paikalliset uhat ja riskit sekä toimenpiteet vaaratilanteissa Seuraavassa käsitellään Salon kaupungin alueen mahdollisia riskejä. Riskinarvioinnin mukaan todennäköisimpiä paikallisia riskejä ovat vesiperäinen epidemia ja ruokamyrkytysepidemia suurissa yleisötilaisuuksissa, joissa tarjotaan ruokaa. 3.1. Talousvesi Salossa on yksi iso kaupungin vesilaitos ja 19 pientä vesilaitosta. Tiedot vesilaitoksista ja niiden vastuuhenkilöistä yhteystietoineen löytyvät TerveKuu-ohjelmasta sekä Valmiuskansiosta. Liikelaitos Salon Vesi perustettiin v.2009 Salon seudun kuntien yhdistyessä ja se toimittaa vettä kaikkien entisten kuntien alueelle, yhteensä n. 40 000 käyttäjälle. Liikelaitos Salon Veden tehtävänä on toimittaa asiakkailleen korkealaatuista puhdasta vettä sekä hoitaa jätevesien viemäröinti. Kaikki käytettävä vesi on pohjavettä ja se otetaan noin neljältäkymmeneltä eri ottamolta. Pieniä yksityisiä vesiosuuskuntia on erityisesti Perniön ja Perttelin entisten kuntien alueella, käyttäjämäärän vaihdellessa kolmestakymmenestä vähän yli neljäänsataan käyttäjään. Yhteensä pienten vesiosuuskuntien vedenkäyttäjiä on n.3000. Vesiperäisen epidemian riski on erityisen suuri vaikeissa sääolosuhteissa: rankkasade saattaa johtaa tulviin, jolloin jätevesi voi nousta ylös kaivoista ja aiheuttaa pohjaveden likaantumista jätevedenpumppaamot ja puhdistamot saattavat joutua pumppaamaan jätevettä suoraan vesistöihin rankkasateen vuoksi pohjaveden laatu heikentyy myös kuivuuden seurauksena, mikä näkyy erityisesti rauta- ja mangaanipitoisuuksien kohoamisena (harvoin kuitenkin suoranaista vaaraa terveydelle) Vedenhankinnan muita mahdollisia erityistilanteita ovat: patogeenisten mikrobien aiheuttama saastuminen (riski huomattava) raakaveden kemiallinen saastuminen (riski huomattava) vedenkäsittelyn virheet ja häiriöt (esim. pitkä sähkökatkos, riski huomattava) sinilevän aiheuttama saastuminen terrorismi tai ilkivalta
12 Vesilaitos vastaa vesihuollon järjestelyistä ympäristöterveydenhuollon valvoessa vesilaitosten tuottaman talousveden laatua. 3.1.1. Toimenpiteet epäiltäessä vesiperäistä epidemiaa Ympäristöterveydenhuollon tehtävät epäiltäessä vesiperäistä epidemiaa: saatuaan tiedon laboratoriosta, että vesilaitoksen vedestä on löytynyt yksittäinenkin E.coli tai koliforminen bakteeri, varmistaa tuloksen ottamalla uuden näytteen mahdollisimman pikaisesti ottaa vettä talteen vähintään kymmenen litraa taudinaiheuttajamikrobien tutkimuksia varten mahdollisimman pian (jos uusintanäytteen alustavat tulokset kertovat veden saastumisepäilystä) ja säilyttää talteen otettua vettä jääkaapissa jos sairaustapauksia epäillään, lähettää näytteen heti taudinaiheuttaja-analyyseihin, ja ottaa lisää vettä talteen ilmoittaa epidemiaepäilystä välittömästi talousvettä toimittavalle laitokselle ja terveyskeskukseen määrää laitoksen desinfioimaan veden (jos ei desinfiointia) tai tehostamaan kloorausta tiedottaa heti veden käyttäjille veden saastumisepäilystä ja antaa tarvittaessa veden keittokehotuksen tai määräyksen kutsuu epidemiatyöryhmän koolle, tekee epidemiaepäilyilmoituksen THL:lle ottaa lisää näytteitä yhdessä vesilaitoksen kanssa tarpeellisista kohteista antaa mahdollisen kehotuksen shokkikloorauksesta arvioi yhdessä vesilaitoksen kanssa, tarvitaanko väliaikaista vedenjakelua Vesilaitoksen tehtävät epäiltäessä vesiperäistä epidemiaa: jos epäilyilmoitus tulee veden käyttäjältä, ilmoittaa välittömästi terveydensuojeluviranomaiselle epäilystä sulkee vedenottamon, jonka epäillään saastuneen aloittaa desinfioinnin tai tehostaa sitä ottaa näytteitä yhdessä terveydensuojeluviranomaisen kanssa pyrkii selvittämään saastumisen syyn ottaa käyttöön vaihtoehtoisen vedenhankinnan aloittaa verkoston huuhtelun hoitaa tiedottamisen yhdessä terveydensuojeluviranomaisen kanssa Vesi voi olla myös kemiallisesti saastunutta. Syynä voi olla raakavesilähteen saastuminen, prosessikemikaalin väärä annostus vesilaitoksella tai esim. liikenneonnettomuus. 3.2. Uimavesi Salossa on yhteensä kahdeksan yleistä uimarantaa, yksitoista pientä yleistä uimarantaa sekä lisäksi leirikeskusten ja kyläyhdistysten, yms. ylläpitämiä uimarantoja. Uimarannat sijaitsevat eripuolilla Saloa ja pääosa rannoista on pienten järvien rantoja, vain muutama uimaranta on meren rannalla.
13 Uimavesiä koskevat erityistilanteet liittyvät useimmiten syanobakteerien esiintymään tai uimaveden saastumiseen ulosteperäisillä mikrobeilla. Myös uimaveden kemiallinen saastuminen on mahdollista, todennäköisimpänä saastumisen aiheuttajana voidaan pitää öljypäästöä tai uima-allasveden käsittelyssä käytettävien kemikaalien käyttöhäiriötä. Luonnon olosuhteet, kuten tuuli- ja lämpötilaolosuhteet vaikuttavat suuresti erityistilanteiden syntymiseen. Uimaveden saastumisen epäily tulee vireille yleensä joko uimaveden valvontatutkimusten poikkeavista tuloksista, viemärilaitoksen ilmoituksella ylivuodosta tai muusta häiriötilanteesta, muiden viranomaisten tai yhteistyötahojen ilmoituksella aistinvaraisista havainnoista, terveydenhuollon ilmoituksella potilaista tai käyttäjien valitusten kautta. 3.2.1. Toimenpiteet uimaveden saastumistilanteessa kirjataan epäilyä koskevat kaikki tiedot tehdään tilannearvio, jossa määritellään liittyykö saastumisepäilyyn terveyshaitan mahdollisuus. Arvioidaan, onko tiedottamistarvetta uimareiden lisäksi muille vedenkäyttäjille (eläinten juomavesi, saunavesi, kalastus) käynnistetään tarvittaessa välittömästi näytteenotto, syanobakteerien esiintymistä seurataan myös aistinvaraisesti jos uimavesivälitteinen epidemiaepäily, ilmoitetaan epidemiaselvitystyöryhmälle arvioidaan, onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa annetaan määräykset terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja tarpeelliset ohjeet korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä, tarvittaessa uimaranta asetetaan käyttökieltoon varmistetaan, että uimarannan ylläpitäjä huolehtii määräysten ja ohjeiden tiedottamisesta yleisölle tehdään uimavesivälitteisestä epidemiaepäilystä ilmoitus THL:lle ja AVI:in seurataan uimaveden laatua lisänäyttein, kunnes laatu on palautunut normaalille tasolle tehdään päätös uimarannan käyttöönotosta varmistetaan, että tieto välittyy uimarannan käyttäjille 3.3. Elintarvikkeet
14 Salosta puuttuu laajamittainen elintarviketeollisuus lähes kokonaan. Kala-alan laitoksia Salossa on 2 kpl, liha-alan laitoksia 5 kpl, leipomoita yksi isompi ja kymmenkunta pienempää. Elintarvikkeiden myyntipaikkoja on lähes sata ja tarjoilupaikkoja noin 250. 3.3.1 Elintarvikehuollon erityistilanteet Elintarvikehuollon erityistilanteita ovat: ruokamyrkytysepidemia ruuasta aiheutuvat vakavat allergiset reaktiot, jotka johtuvat puutteellisesta tiedotuksesta, riski on huomattava, mutta koskee yksittäisiä ihmisiä huolimattomuus ja vilppi elintarvikemerkinnöissä ovat lisääntymässä elintarvikkeiden saastuminen, esim. vieraalla aineella terrorismi ja ilkivalta Ruokamyrkytysepäily tulee yleensä vireille joko suoraan ympäristöterveydenhuoltoon tulevan tiedon kautta, terveyskeskuksen kautta (useita tautitapauksia, joilla epäilty yhteinen tekijä, tieto poikkeavasta löydöksestä laboratoriosta), elintarviketoimijalta, toisen kunnan viranomaiselta tai tieto vaarallisesta elintarvikkeesta Eviralta. Säännösten mukaan elintarvikealan toimijoiden velvollisuutena on, kun tuote ei ole elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen ja kun tuote on jo kuluttajien saatavilla: poistaa elintarvike markkinoilta (takaisinveto) ilmoittaa takaisinvedosta valvontaviranomaisille, eli omaan kuntaan ja Eviraan ilmoittaa kuluttajille tuotteen virheestä ja takaisinvedon syystä sekä toimimisesta virheellisen tuotteen suhteen (esim. palauttamisesta ostopaikkaan) Kunnan elintarvikeviranomainen ohjaa, opastaa ja valvoo yritystä takaisinvedon suorittamisessa ja takaisinvedettyjen tuotteiden jatkokäsittelyssä. Evira vastaa takaisinvetojen yhteydessä viranomaisten valtakunnallisesta tiedottamisesta, jotta nämä voivat varmistaa takaisinvedon toteutumisen omalla valvonta-alueellaan. Epidemia edellyttää yleensä ainakin kahta tapausta, joilla on todennäköisimmin yhteinen altistus. Botulismia epäiltäessä yksittäinen tapaus luetaan ruokamyrkytysepidemiaksi. Tapausten rajoittuessa samaan kotitalouteen on kyse perhe-epidemiasta. Vähintään viittä sairastunutta koskeva epidemia (botulismia epäiltäessä yhtä henkilöä koskeva) tehdään ilmoitus RYMY-järjestelmään. Tieto välittyy järjestelmän kautta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) ja sieltä edelleen aluehallintovirastolle (AVI) ja sairaanhoitopiirille sekä Eviralle ja Valviralle.
15 Toimenpiteet epidemiaepäilytilanteessa: kirjataan epäilystä koskevat kaikki tiedot käynnistetään elintarvikenäytteenotto ja asian selvittäminen elintarvikealan toimijan kanssa ja huolehditaan potilasnäytteiden ottamisesta mikrobiologisia tutkimuksia varten ilmoitus epidemiaselvitystyöryhmälle ilmoitetaan laboratoriolle, että kyseessä on epidemiaepäily Epidemiaselvitystyöryhmän saatua tiedon epidemiaepäilystä se kokoontuu kiireellisesti ja ryhtyy selvittämään epäilyä. Epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeet löytyvät ohjeesta Toiminta epidemiaa selvitettäessä, joka löytyy kaupungin intranetti Santrasta sekä epidemiaselvityskansiosta. 3.4. Kulutustavarat ja kuluttajapalvelut Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) edellyttää, että kunnallinen kuluttajaturvallisuusvalvonta kykenee toimimaan tarkoituksenmukaisella tavalla kuluttajien turvallisuutta koskevissa tilanteissa. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tehtävänä ei ole onnettomuustilanteessa tehdä pelastus- ja evakuointitoimia eikä ottaa tilanteen johtoa haltuunsa, koska se on pääsääntöisesti pelastustoimen tehtävä. Kuluttajaturvallisuusvalvonnalla on sen sijaan tärkeä tehtävä varmistua siitä, että palvelun suorittaminen on keskeytetty kuluttajaturvallisuuslain väliaikaista kieltoa koskevan 35 :n mukaisesti. Kuuleminen voidaan hoitaa suullisesti tai ohittaa kokonaan vaativassa tilanteessa. Pääsääntönä on kuitenkin kirjallinen kuuleminen. Keskeytettäessä palvelua kiireellisessä tapauksessa, jossa toiminnanharjoittaja ei suostu kuluttajaturvallisuusvalvonnan kehotukseen vapaaehtoisesti, voidaan asia hoitaa poliisin tai pelastusviranomaisen kanssa. Vaarallisten kulutustavaroiden osalta otetaan yhteys Tukesiin, joka ottaa asian hoitaakseen. Esimerkkejä kuluttajaturvallisuuden poikkeustilanteista ovat: moottorikelkkasafarilla ollut turistiryhmä ajaa sulaan veteen useita ihmisiä on jäänyt jumiin pysähtyneeseen hiihtohissiin ja paleltunut yksi ihminen on menehtynyt huvipuistolaitteessa tapahtuneessa onnettomuudessa 3.4.1. Toiminta kuluttajaturvallisuuden erityistilanteessa 1. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan ensisijaisena tehtävänä on huolehtia siitä, että palvelun tuottaminen keskeytetään esim. tilanteessa, jossa kuluttajille aiheutuu vaaraa. Ei voida pitää itsestäänselvyytenä, että onnettomuuden tapahduttua tai vaaran tultua ilmi toiminnanharjoittaja lopettaa vaaraa aiheuttavan toiminnan. Sen vuoksi toiminnanharjoittajalta on saatava kirjallinen selvitys tai asiaan on puututtava valvontakeinoilla. Valvontaviranomaisen on varmistuttava siitä, että vaara on poistettu tai palvelu lopetettu, jos se on tarpeen lopettaa. 2. Tapahtumat on kirjattava myöhempiä selvittelyitä, esim. poliisiselvityksiä varten
16 3. Toiminnanharjoittajan on kuluttajaturvallisuuslain 8 :n mukaan ilmoitettava valvontaviranomaiselle syntyneistä vaaratilanteista tai tapahtuneista onnettomuuksista. 4. Erityistilanteissa on oltava yhteydessä Tukesiin ja aluehallintovirastoon jo varhaisessa vaiheessa. Eräissä tapauksissa Tukes voi ottaa tilanteen hoitamisen kokonaan haltuunsa. Lähtökohtana on kuitenkin, että erityistilanteet hoidetaan loppuun saakka kunnassa. 5. Erityistilanteiden jälkivalvonnalla viranomainen varmistaa, että toiminnanharjoittaja on suorittanut riittävät toimenpiteet. 5.5. Säteilyvaaratilanne Säteilyvaaratilanteella tarkoitetaan uhkaavaa tai toteutunutta tapahtumaa, jonka seurauksena väestö sekä pelastus- ja suojelutoimiin osallistuvat työntekijät voivat altistua ionisoivalle säteilylle normaalia enemmän. Säteilyvaaratilanteisiin tulee varautua paikallistasolla. Terveydensuojeluviranomaisella on vain yleinen velvollisuus olla selvillä säteilynsuojeluun liityvistä seikoista. Normaalioloissa säteilysuojelun ylin ohjaus ja johto kuuluvat STM:lle ja Säteilyturvakeskus (STUK) on säteilysuojelun toimeenpanosta ja valvonnasta vastaava viranomainen. Säteilyvaaratilanteessa sen sijaan STUK toimii asiantuntijaorganisaationa ja antaa suosituksia eri toimivaltaisille viranomaisille väestön, pelastustyöntekijöiden ja ympäristön suojelemiseksi säteilyn haittavaikutuksilta. Säteilyvaaratilanteessa kunnan pelastusviranomaiset vastaavat väestön varoittamisesta ja toimintaohjeiden antamisesta, huolehtivat säteilymittauksista ja tiedottavat omasta toiminnastaan. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät keskittyvät lähinnä itse tapahtuman jälkeiseen valvontaan sekä tarvittaessa elintarvike- ja vesinäytteiden ottamiseen. Yhteistyö ympäristönsuojelun kanssa on tärkeää erityisesti jätteidenkäsittelyn kannalta. Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on: avustaa säteilyturvakeskusta riskinarvioinnissa arvioida rajoittavien toimenpiteiden tarve altistuksen välttämiseksi tarvittaessa avustaa näytteenotossa terveysvalvonta toimittaa ohjeita, jotka koskevat esim. elintarvikkeiden ja talousveden suojaamista, käyttöä ja puhdistamista, elintarvikkeiden hankintaa, vihannestuotantoa, kauppaa ja eläintenpitoa, sekä valvoo ohjeiden noudattamista. 5.6. Kemikaalipäästöt
17 Merkittävä riskitekijä on veden, maaperän ja ilman saastuminen kemikaalionnettomuuksien yhteydessä. Todennäköisimpiä kemikaalionnettomuuksia ovat kuljetusonnettomuudet, kemikaalien vuotaminen maaperään, vesistöön ja viemärijärjestelmään, tulipalot ja räjähdykset sekä teollisuuden laitteiden käyttövirheet ja vauriot. Yleisimpiä kemikaalivarastoja ovat palavien nesteiden varastot huoltamoiden yhteydessä, ammoniakkivarastot kylmälaitteita varten ja kloorivarastot vedenpuhdistusta varten. Salossa suurimmat kemikaalivarastot löytyvät Voimavasu Oy:n energiantuotantolaitokselta, Piiroinen Oy:n pintakäsittelylaitokselta, jätevedenpuhdistamolta ja polttoaineen jakeluasemilta. Salo on myös risteyskohta Helsinki-Turku-moottoritielle ja Tammisaari-Forssa-tielle sekä Helsinki-Turku- rautatie kulkee Salon kautta. Merkittävän vaaran muodostavat siis myös kemikaalien kauttakuljetukset sekä autoilla että junalla. Pelastusviranomaiset vastaavat pelastus- ja torjuntatoimien yleisestä johdosta ja koordinoinnista kemiallisten riskiolosuhteiden aikana. Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on: avustaa tarvittaessa pelastusviranomaista arvioida terveysvaara tarvittaessa huolehtia näytteenotosta selvittää, onko talousvesi, vedenottamo tai uimaranta vaarassa saastua arvioida akuutin tilanteen jälkihoitovaiheessa onko tarvetta määrätä tilojen tai alueiden oleskelu- tai käyttörajoituksia arvioida tarvetta jälkiseurannan järjestämiseen terveyshaittojen ehkäisemiseksi 5.7. Zoonoosit 5.7.1. Toiminta normaalioloissa Kaupungineläinlääkärit ja valvontaeläinlääkäri vastaavat zoonoottisten eli eläimistä ihmisiin leviävien tautien valvonnasta ja ilmoittavat tautitapauksissa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Salossa tartuntataudeista vastaa terveyspalveluiden päällikkö. Ilmoitettavia tauteja ovat mm. Brusella-tartunnat, botulismi, apina- ja lehmärokko, leptospiroosi, lintuinfluenssa, orf, pernarutto, salmonellat ja rabies. Johtava hygieenikko on sekä epidemiaselvitystyöryhmän että hygieniatoimikunnan jäsen. Nämä auttavat yhteistyötä ja verkottumista kunnan terveydenhuollon kanssa ja siten edesauttavat kahdensuuntaista tiedon kulkua. Kaupungineläinlääkärit ja valvontaeläinlääkäri huolehtivat eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta Salon alueella virka-aikana.
18 Eläintautilain mukaan eläintaudit jaetaan vastustettaviin, ilmoitettaviin ja muihin eläintauteihin. Vastustettavat eläintaudit jaetaan edelleen kolmeen luokkaan: helposti leviävät, vaaralliset ja valvottavat eläintaudit. Todetusta tai epäillystä vastustettavasta eläintaudista tai uudesta vakavasta eläintaudista ilmoitetaan viipymättä aluehallintoviraston läänineläinlääkärille. Vakavissa eläintautitapauksissa tarvittavat toimenpiteet suoritetaan aluehallintoviraston tai Eviran ohjauksessa. Tällaisia toimenpiteitä ovat saneeraus, rajoittavien määräysten ja toimenpidemääräysten antaminen sekä tiedottaminen. Virka-ajan ulkopuolella eläintautiepäilystä ilmoitetaan päivystävälle läänineläinlääkärille. Eläinten terveyden valvontaan liittyy keskeisenä osana varautuminen helposti leviävien eläintautien leviämisen uhkaan, vaikka Suomessa on yleisesti ottaen hyvä tautitilanne. Salossa valmiuseläinlääkärinä toimiva valvontaeläinlääkäri on päävastuussa paikallistason varautumisesta ja taudintorjunnasta tautia epäiltäessä tai taudinpurkauksen varhaisessa vaiheessa. Valmiuseläinlääkäri kouluttautuu vuosittain helposti leviävien eläintautien torjuntatyöhön osallistumalla Eviran ja aluehallintoviraston järjestämään koulutukseen. Praktikkoeläinlääkärit saavat lisäkoulutusta ja ajankohtaista tietoa eläintaudeista aluehallintoviraston järjestämissä työnohjauspäivissä. Kummallakin vastaanotolla ja Halikon virastotalolla on varautumislaatikko, joka pitää sisällään välineitä ja tarvikkeita akuuttien eläintautitilanteiden varalta. Praktikkoeläinlääkärit vastaavat vastaanotollaan olevan varautumislaatikon sisällöstä ja tarkastavat sen vuosittain. 5.7.2. Toiminta poikkeustilassa Poikkeustilassa eläinlääkäreitä pystytään irrottamaan normaaleista tehtävistään. Valmiuseläinlääkäri yhdessä johtavan hygieenikon kanssa voivat siirtyä välittömästi tilanteen vaatimiin tehtäviin. Lisäksi yhdestä kahteen muuta praktikkoa voidaan lyhytkestoisesti ohjata toisiin tehtäviin. Vähintään yksi praktikko kuitenkin vaaditaan hoitamaan akuutit eläinten sairastapaukset (päivystyksenomaisena toimintana) Salon kokoisella alueella virka-aikaan. Tämänkaltainen supistettu järjestely ei silti voi kestää muutamaa päivää pitempää, vaan kaksi praktikkoa on pitemmällä aikavälillä minimimäärä alueen eläinlääkintähuollon jonkinlaisen toimivuuden vakuudeksi. Poikkeustilassa johtovastuu siirtyy aluehallintovirastolle. Läänineläinlääkäri voi määrätä eläinlääkärin hoitamaan myös saman aluehallintoviraston alueella sijaitsevan toisen kunnan tehtäviä ja Eviralla on vastaava oikeus koko maan kaikkien eläinlääkäreiden suhteen. 5.8. Pitkä sähkökatko Pitkä sähkökatko aiheuttaa yhteiskunnan toiminnalle häiriötilanteen, joka voi lisätä merkittävästi ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tehtäviä. Samalla viranomaisen toiminta voi vaikeutua muun muassa tiedonkulun vaikeutumisen vuoksi. Koko kunta voi ajautua kriisitilanteeseen sähkökat kon pitkittyessä. Pitkät sähkökatkot ovat tilastollisesti nykyään erittäin harvinaisia. Tavallisim min sähkökatkoja koetaan harvaan asutuilla alueilla, ja silloinkin katkot ovat pisimmillään muutamia tunteja. Yleisimpänä syynä ovat myrskyt, runsaat lumisateet, jäätävät sateet ja salaman iskut. Luonnonilmiöille ovat alttiimpia pien- ja
19 keskijänniteverkot. Suurjänniteverkkoa varten metsiin on raivattu niin sanotut johtokadut, jolloin kaatuvat puut eivät pääse vaurioittamaan linjoja. Kaupungeissa sähköverkot kulkevat kaapeleissa maan alla. Kaapeliverkkoja salama vaurioittaa harvoin, mutta silloin vian korjaus voi kestää pidempään. Sähköverkkoyhtiöt ovat jakaneet alueensa pienempiin alueisiin, joilta yhtiö vakavan tehopulan tilanteessa voi lopettaa sähkönjakelu kerrallaan tunniksi tai kahdeksi. Sähköyhtiöt tiedottavat katkoista ja niiden kestosta kuluttajille etukäteen. Tärkeimmät kohteet, esimerkiksi sairaalat, saavat sähköä. Myös koko Suomen laajuinen sähkökatko on mahdollinen. Yllättävät viat tehopulatilanteessa, esimerkiksi voimalan putoaminen pois verkosta, tai kaksi yhtäaikaista, merkittävää vikaa tuotannossa, voivat romahduttaa koko sähkö järjestelmän. Jos maan laajuinen sähkökatko johtuu kantaverkosta, etelä pysyy pimeänä pisimpään. Sähkön palauttaminen aloitetaan Pohjois-Suomesta. Sähkökatkon aiheuttamia pahimpia ongelmia voi olla veden tulon loppuminen. Vesitornin turvin vettä saadaan alueille, joihin se kulkee ilman pumppausta. Vesitornin tyhjeneminen kestää keskimäärin noin puoli, enimmillään kaksi vuorokautta. Ilman sähköä torni ei täyty uudestaan. Myös veden laadun reaaliaikainen seuranta vaatii sähköä. Vedensaannin turvaamiseksi monet vesihuoltolaitokset ovat hankkineet kiinteitä varavoimakoneita ja rakentaneet liityntäpisteet siirrettäviä koneita varten. Käytännössä vesilaitokset ovat varautuneet lähinnä paikallisiin säh kökatkoihin. Laajaa aluetta koskeva sähkökatko vaikeuttaisi vesihuoltoa mer kittävästi. Lämpimän talousveden saanti loppuu, vaikka vettä verkostosta riittäisikin, sillä veden lämmittämiseen tarvitaan sähköä tai kaukolämpöä kiinteistössä. Vessat voi vetää vain kerran, mikä aiheuttaa hankaluutta kodeissa, työpaikoilla ja laitoksissa. Myös hygieniasta huolehtiminen vaikeutuu. Jäteveden kuljetus viemäriverkostossa eteenpäin perustuu pumppaamiseen, minkä vuoksi jätevettä voi päästä vuotamaan maastoon. Kaupungeissakin jäte vettä voi tulvia pihoille tai kaduille. Sähkökatkotilanne voi aiheuttaa talousveden saastumisen. Aiheuttaja voi olla vedenottamon lähellä mahdollisesti sijaitseva jäteveden pumppuasema, joka tulvii yli, elleivät sen pumput toimi. Kylmenevät tilat ovat ongelmana sähkökatkon pitkittyessä. Myös kau kolämpöä käyttävät kiinteistöt pääsääntöisesti kylmenevät, sillä lämpimän kaukojohtoveden kuljetus ja pumppaaminen ja säätöautomatiikka tarvitsevat sähköä. Nopeimmin kylmenevät 1960 70-luvuilla rakennetut elementtikerrostalot ja puurakenteiset omakotitalot. Ympäristöterveyden kannalta tärkeän kylmäketjun (ruuan jäähdytys) katkeaminen sähkökatkon myötä osaltaan edelleen laskee ympäristöhygienian tasoa erityisesti kesällä. Lämmityksen loputtua elementtikerrostalon lasketaan jäähtyvän -20 asteen ulkolämpötilassa noin viikossa nollaan. Jos vain kaukolämpö katkeaa, talot jäähtyvät vielä nopeammin. Silloin automaattinen ilmastointi nopeuttaa lämmön haihtumista. Kerrostalon lämpiäminen uudelleen on hidasta. Vankkarakenteinen kerrostalo lämpiää 5 asteesta 20 asteeseen viikossa. Elementtitalon läm piämiseen menee yli viikko (oletuksena -20 ulkolämpötila). Vähittäiskaupan liikkeet pääosin sulkevat ovensa pian sähkökatkon alet tua. Suuret marketit, joissa on varavoimaa, pysyvät auki enimmillään noin neljä tuntia. Kylmäkoneet pysähtyvät sähkökatkon alkaessa, ja henkilökunta suojaa kylmäaltaat turvallisuusohjeidensa mukaisesti. Varmin tapa säilyttää tuotteet kylminä
20 pitkään, on siirtää ne kylmäkontteihin tai -autoihin. Kyl mäaltaiden peitoilla ja kansilla, ei voida estää kylmätuotteiden pilaantumista, jos sähkökatko pitkittyy. Myös ravintoloissa ongelmaksi muodostuvat kylmä- ja kuumatuotteet, joita ei saada pidettyä säädetyissä lämpötiloissa. Hävitettäviä elintarvikkeita voi sähkökatkon jälkeen olla paikallisesti suuria määriä. Kodeissa elintarvik keet lämpiävät, jos jääkaappi ei toimi. Terveydenhuollossa sähkökatkoihin on parhaiten varauduttu leikkaavissa ter veydenhuollon yksiköissä, sairaaloissa ja isoissa terveyskeskuksissa. Sairaaloissa varavoimalla voidaan pitää yllä keskimäärin neljäsosa sairaalan toiminnoista. Toiminnat keskitetään valmiussuunnitelman mukaisesti tiettyyn osaan sai raalaa. Sairaanhoidossa keskitytään kiireelliseen hoitoon. Hoitolaitoksissa ja kouluissa hygienian noudattaminen vaikeutuu, jos vettä ei tule. Juomaveden saanti vaikeutuu, eikä vessoja voi käyttää tavalliseen tapaan. Pakkasella myös tilojen kylmeneminen alkaa tuntua. Sähkökatko pysäyttää koneellisen ilmanvaihdon, jolloin huoneilman laatu heikkenee. Laitoskeittiöissä valmistetaan kylmiä aterioita. Terveydensuojeluviranomainen arvioi, koituuko lasten ja henkilökunnan terveydelle haittaa sähkökatkon aikana. Päiväkoti tai koulu suljetaan tarvittaessa terveydensuojelulain nojalla. Puhelin- ja tietoliikenteen toimivuus on tärkeää varmistaa. Sähkökatkon alet tua tele- ja tietoliikenneverkot pysyvät joitakin tunteja toiminnassa. Taajamassa työskentelevän viranhaltijan puhelin ja verkkoyhteydet käyttävät tukiasemia, jotka toimivat todennäköisesti 3 6 tuntia sähkökatkoksen alettua. Kannettavat tietokoneet ja matkapuhelimet toimivat niin kauan kuin nii den akuissa on virtaa. Kannettavalla tietokoneella tai puhelimella voit saada myös internetyhteyden. 4. Toimintavalmius Onnettomuustilanteessa ympäristöterveydenhuollon toiminta noudattaa pääpiirteittäin seuraavaa kaavaa: ensinäytteet ja lisävaaran torjunta riskinarviointi ja vaaran torjunta toistuva arviointi turvallisuuden palauttaminen ja jatkonäytteet tarvittaessa alueen väestön evakuointi 4.1. Hälytystilanteet Ympäristöterveydenhuoltoon saattaa tulla ilmoitus monelta eri taholta. Tilanteen luonteen ja laajuuden mukaan päätetään, ilmoitetaanko asiasta edelleen ja mille taholle. Jos kyseessä on vakava tilanne, joka vaatii yhteistyötä pelastustoimen kanssa ja ilmoitus tulee muulta taholta kuin hälytyskeskuksesta tai
21 pelastustoimesta, on ilmoituksen oikeellisuus tarkistettava ja varmistettava, että hälytyskeskus saa tiedon puhelimitse. Ympäristöterveydenhuollossa häiriöilmoituksen vastaanottanut ja tarkistanut henkilö toimittaa ilmoituksen edelleen ympäristöterveydenhuollon esimiehelle ja muille terveystarkastajille. Ympäristöterveydenhuollon esimies tiedottaa asiasta puolestaan häiriön luonteesta riippuen terveyspalvelujen päällikölle, tartuntatautilääkärille, asiantuntijalaitoksille sekä laboratorioon, jonne mahdolliset näytteet toimitetaan. 4.2. Viestintä kriisitilanteessa Määritellään vastuut ja sovitaan tehtävät: kriisiviestinnän käynnistämisestä vastaa ympäristöterveydenhuollon esimies tai hänen sijaisensa kriisin aikana tiedotuksesta vastaa ympäristöterveydenhuollon esimies tai hänen sijaisensa, apunaan kaupungin viestinnästä vastaavat henkilöt listataan kriisiviestinnän kohderyhmät pidetään huoli, että kohderyhmien yhteystiedot ovat ajan tasalla Viestintävälineet: kaupungin kotisivut internetissä puhelin sanomalehdet radio ja televisio ovelta ovelle tiedotus kauiutinautot väestöhälyttimet Kun annat lausuntoja kriisitilanteessa: älä arvaile tai oleta, kommentoi vain sellaista minkä tiedät jos et osaa vastata, sano, että et tiedä, mutta selvität asiaa toimi nopeasti tiedota ehdottomasti rehellisesti Tiedotuksen sisältö: - mitä on tapahtunut, missä ja milloin - mihin toimenpiteisiin on ryhdytty - mistä saa lisätietoja - milloin seuraava tiedote - tiedota riittävän usein vaikka ei uutta kerrottavaakaan Kriisin jälkeen on muistettava tiedottaa kriisin päättymisestä:
22 - päättymisestä tiedotetaan kaikille, jotka ovat saaneet tiedon kriisin olemassaolosta - kerrotaan miten tilanne hoidettiin ja että kriisitilanne on ohi - rauhoitetaan tilanne ja varmistetaan paluu normaaliin arkeen 4.3. Valmiussuunnitelman päivittäminen Ympäristöterveydenhuolto päivittää valmiussuunnitelman tarvittaessa ja rakennus- ja ympäristölautakunta vahvistaa valmiussuunnitelman. 4.4. Suunnitelman saatavuus Ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytysten varmistamiseksi erityistilanteissa on varauduttava myös tietokoneyhteyksien puuttumiseen. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että kunnalla on tärkein lainsäädäntö ja valmiussuunnitelma sekä yhteystiedot ja tiedotusohjeet ja mallit myös paperimuodossa. Ne ovat paperisina Valmiuskansiossa, jota säilytetään ympäristöterveydenhuollon toimistosihteerin huoneessa.