PERUSTAJAT: Raimo & Leila Peura LAATUKÄSIKIRJA www.peurakoti.fi
1. JOHDANTO Perhekotitoimintamme laajentuessa 2007, uuden lastensuojelulain astuessa voimaan, tuli tärkeäksi kirjata se vuodesta 1996 kertynyt kokemus ja tietotaito ohjaamaan jatkuvaa laadunkehittymistä. Käsissä oleva Peurakodin laatukäsikirja ei ole "kiveen hakattua" totuutta, vaan on tarkoitettu kriittisen arvion ja kehittämisen perustaksi. 1.1 Historiaa "Lasten ja nuorten käytöshäiriölle on ominaista toistuva ja itsepintainen muiden oikeuksia ja sosiaalisia normeja rikkova käytös. Käytökselle on ominaista aggressiivisuus, toisten omaisuuden tahallinen tuhoaminen, vilpillisyys ja sääntöjen rikkominen. Aggressiivinen käytös ilmenee toistuvana toisten uhkailuna tai pelotteluna, tappeluiden aloittamisena, koulukiusaamisena, erilaisten aseiden (kivet, mailat, rikkinäiset pullot, veitset) käyttönä, fyysisenä julmuutena ihmisiä tai eläimiä kohtaan, ryöstelynä tai seksuaaliseen käytökseen pakottamisena. Vilpillisyys voi ilmetä valehteluna saadakseen tavaroita tai välttääkseen velvollisuuksia, varkauksina tai murtautumisina. Sääntöjen rikkominen ilmenee jo ennen 13 vuoden ikää toistuvana myöhään ulkona olemisena vastoin vanhempien määräyksiä, yöllisinä poissaoloina ja kotoa karkaamisina sekä koulupinnauksina. Käytöshäiriö voi alkaa jo ennen kymmenen vuoden ikää tai se ilmenee ensi kerran vasta kymmenen vuoden iän jälkeen." psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen Käytöshäiriöisille, sijaishuollon tarpeessa oleville lapsille ja nuorille suunnattu yksityinen sijaishuollon yksikkö perhekoti Peura Oy aloitti Leila ja Raimo Peuran omistuksessa ja vetämänä toimintansa vuokratiloissa 1996 Espoon Ruukinrannassa. Vuonna 1999 perhekodille hankittiin tontti Ruukinrannasta, johon rakennutettiin perhekotitoimintaan soveltuva kiinteistö. Toiminta uusissa, laadukkaissa ja viihtyisissä tiloissa alkoi keväällä 2001. Syksyllä 2007 Raimo ja Leila Peura laajensivat perhekotitoimintaa avaten Peurakoti Oy:n nimissä Kuninkaantörmän perhekodin työntekijäpariskunnan vetämänä. Keväällä 2009 myös perhekoti Peuraan palkattiin työntekijäpariskunta, näin saatiin muodostettua perhekotitoimintaa varten kiinteä työryhmä; kaksi lähityöstä vastaavaa pariskuntaa, yksi sijaispariskunta sekä ohjaus- vastuu- ja johtotehtävissä Raimo ja Leila Peura.
1.2 Toimintaympäristö 1.2.1 Perhekoti Peura Perhekoti Peura sijaitsee luonnonkauniin, merellisen Ruukinrannan rauhaisassa miljöössä Suur- Leppävaaran alueella, Tapiolan puutarhakaupunginosan läheisyydessä. Espoon monipuoliset perhekotitoimintaa täydentävät palvelut ovat kädenulottuvilla; koulut, erityiskoulut, terveydenhuollon palvelut, lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelut, ammatilliset opistot, lukiot sekä isot kauppakeskukset, unohtamatta lukuisia liikunta- ja harrastemahdollisuuksia. Alueen välittömässä läheisyydessä on Gallen-Kallelan museo ja luontotalo Villa Elfvik, josta alkaa Laajalahden luonnonsuojelualue: "Laajalahti on pääkaupunkiseudun parhaita lintuvesiä. Se on erinomainen lintujen tarkkailupaikka niin muuttoaikoina kuin muulloinkin. Alueen polut ja lintutornit tarjoavat hyvän mahdollisuuden päiväretkeilyyn. Samalla kannattaa käydä myös monipuolisessa Espoon luontotalo Villa Elfvikissä joka sijaitsee luonnonsuojelualueen laidalla. Valtaosa Laajalahden luonnonsuojelualueesta on avovettä. Lisäksi siihen kuuluu laaja ruovikkoalue sekä rantalehtoja ja -niittyjä. Se on tärkeä runsaalle pesimälinnustolle sekä alueella muuttomatkoillaan huhti-toukokuussa ja elo-syyskuussa levähtäville tuhansille linnuille. Alueella tarkoituksena on suojella matalaa merenlahtea ja sen lähiympäristöä sekä mahdollistaa alueen käyttö luontoharrastukseen. Maisemaa hoidetaan laiduntamalla niittyjä. Lintutorneista ja poluilta voi tarkkailla alueen luontoa sitä häiritsemättä." 1.2.2 Kuninkaantörmän perhekoti Kuninkaantörmän perhekoti sijaitsee Pihlajarinteessä luonnonkauniin, historiallisen Träskandan luonnonsuojelualueen tuntumassa Espoon monipuolisten palvelujen äärellä: Träskändan kartanopuisto on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi v. 1961. Träskändan kartano on maamme merkittävimpiä historiallisia puistoja. Kartanopuistoon liittyy paljon entisaikojen muistoja, esim. Aurora Karamzinin aikana (1800-luvun puolivälissä) Träskändassa vietettiin todellista herrasväen elämää. Nykyään siellä toimii Aurorakodin vanhainkoti. Puistossa kiertelevä luontopolku vie kulkijan vanhan kartanopuiston tunnelmiin. Opastetulla reitillä voi tutustua myös perinteiseen puutarhakulttuuriin ja rehevään lehtoluontoon. Kartanoaluetta halkoo keskiajalta periytyvä Turkua ja Viipuria yhdistänyt Suuri Rantatie, joka on säilynyt puiston alueella poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä asussaan.
1.3 Toimintaa ohjaava lainsäädäntö Toimintamme lähtöajatuksena voidaan pitää YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen periaatetta kuusi "Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla." Toimintamme perusta on uusi lastensuojelulaki, joka mielestämme onnistuneesti kattaa keskeiset lastensuojelun ja sijaishuollon laatuvaatimukset. " Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun." "Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. "Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä."
2.ARVOT Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä heistä tehdä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla. Kahlil Gibran, Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi
Yksilöllisyys, kunnioitus ja arvokkuus Kunnioitamme lapsen ja vanhempien ainutkertaisuutta; olemme löytöretkellä tunnistaaksemme ja vaaliaksemme jokaisessa itävää kukkaa. Kunnioittaaksemme muita, on meidän tunnistettava ja tunnustettava oma arvokkuutemme. Nöyryys ja toivo Tunnustamme, että olemme toisinaan mahdottoman edessä; emme pääse tavoitteisiimme, joudumme jopa luopumaan lapsesta lapsen edun vuoksi. Tietoisuus, pelasta meidät kaikkivoipaisuuden harhalta. Pienen vauvan tiukassa nyrkinpuristuksessa on ihmisyyden syvin tahto ja toivo, löytäkäämme se! 3.HOIDON TEOREETTINEN PERUSTA,HOITOAJATUS Peurakoti on erikoistunut integroitumattomien, käytöshäiriöisten lasten ja nuorten hoitoon. Peurakodin tehtävänä on tarjota hoitoon sijoitetulle lapselle eheyttävä, oman elämän hallintaan tähtäävä prosessi. Perhekodin vanhemmat sitoutuvat pitkäaikaiseen työnohjattuun vuorovaikutukseen lapsen emootioiden vastaanottajana ja tulkkina. Hoitoajatus voidaan kiteyttää neljään hoidon peruselementtiin: YMMÄRRYS,YHTEYS, HOIVA ja RAJAT 3.1 Ymmärrys: Ymmärrys tarkoittaa teoreettista ja myötäelävää käsitystä nuoren häiriöiden syistä. Palvelukonseptimme teoreettinen viitekehys on psykodynaaminen: Psykodynaaminen teoria perustuu siihen, että menneisyys vaikuttaa ihmisen nykyiseen kokemusmaailmaan. Huomio on lapsuudessa ja varsinkin varhaislapsuuden kokemuksissa. Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen kehityshistoriansa, ja koetut psyykkiset vaikeudet liittyvät lapsuuden, nuoruuden ja ajankohtaisen vaiheen kokemuksiin. Lapsen perimä ja vuorovaikutus vanhempien ja ympäristön kanssa muovaavat kehittyvää persoonallisuutta ratkaisevasti. ( Veikko Aalberg, nuorisopsykiatrian emeritusprofessori ). Voidaksemme auttaa lasta meidän tulisi voida ymmärtää hänen käytöstään. Jotta ymmärtäisimme meidän on yritettävä hahmottaa hänen elämänsä aikaisempia tapahtumia, monasti jo sukupolvien ketjua. Kiintymyssuhdeteoria on tapa hahmottaa varhaisten ihmissuhteiden merkitystä ihmisyksilö myöhempään kehitykseen. Saadessaan rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa lapsesta kasvaa omaan itseensä luottava, toisiin ihmisiin tukeutuva ja luottava yksilö.
Luottavaiset, turvallisen kiintymyssuhteen omaavat lapset ovat oppineet luottamaan äitinsä saatavilla oloon. Äiti kykenee vastaanottamaan lapsen viestejä ja on kaikin puolin sensitiivinen, lapseensa johdonmukaisesti ja asianmukaisesti reagoiva.(sinkkonen/hautamäki 2001, s.36) "Kiintymyssuhdeteorian pohjalta yritämme hahmottaa varhaisten ihmissuhteiden muodostumista, ja sillä tavalla hahmottaa lapsen varhaiskehitystä. Vasta kun löydämme ymmärrystä luoksemme sijoitetun lapsen varhaisvaiheista voimme löytää keinoja miten häntä auttaisimme. Mitä turvattomampi on lapsen maailma ollut, sitä vähemmän hän luottaa ihmisiin; hän uskoo että hän itse ja koko maailma ovat pahoja. Jos lapsen käsitys omasta itsestään, omasta arvostaan, ja muista ihmisistä on niin vääristynyt, häntä on äärimmäisen vaikea auttaa. Hänen täytyy ensin oppia luottamaan siihen että hoitava vanhempi(perhekotivanhempi)oikeasti haluaa häntä auttaa ja hän itse on avun arvoinen." Leila Peura: Hoiva, yhteys ja ymmärrys 2010 3.2 Yhteys: on lapsen ja hoitavan aikuisen välinen syvä yhteisymmärrys lapsen perimmäisistä tarpeista, toiveista ja peloista. Hoitava vanhempi tarvitsee jatkuvaa työnohjausta, mahdollisesti vertaistukea, kyetäkseen käsittelemään, säilömään, ymmärtämään kaikkea kohtaamaansa. Arjessa yrität luoda turvallisen ja ennustettavissa olevan ympäristön ja ilmapiirin niin itsellesi kuin lapsille. Olet valtavassa voimakkaiden tunneryöppyjen mukaansa tempaavassa ristiaallokossa, välillä hyökyaaltojen heittelemänä, välillä hukkumaisillasi jopa omiin tuskallisiin syövereihisi. Tunteet jotka sinun on ollut vaikea kohdata aikaisemmin joudut nyt joka tapauksessa kohtaamaan; et pääse pakoon ahdistusta jota lasten hätä ja oireilu herättää, et voi ummistaa silmiäsi, se ei auta, sinun on koettava lasten viha, raivo, häpeä, syyllisyys, pettymys, tuska. Mutta onneksi voit kohdata myös iloa, onnistumisia, onnea, aitoa välittämistä ja vuorovaikutusta. Ilman onnistumisen pieniä kokemuksia et selviäisi hengissä Leila Peura: Hoiva, yhteys ja ymmärrys 2010 3.3 Hoiva: on ammatillinen, myötäelävään ymmärrykseen perustuva, lapsen eheytymiseen tähtäävä työnohjattu vuorovaikutusprosessi hoitajan ja nuoren välillä. "Voidaksesi hoitaa, sinun on oltava lasta lähellä, vastaanottaa hänen tunteitaan, olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa, säilöä ja sietää, kestää ja ymmärtää. Kun otat lapsen kotiisi, sitoudut kantamaan häntä mielessäsi silloinkin kun hän ei ole läsnä. Ja vain sitoutumalla huolehtimaan hänestä kuin lapsestasi, voit häntä auttaa." Leila Peura: Hoiva, yhteys ja ymmärrys, 2010 "Perhekoti hoitavana yksikkönä/yhteisönä voi tarjota korjaavan ja korvaavan kokemuksen huolenpidosta ja hoivasta. Kokemuksen siitä miten aikuinen on häntä varten samalla kuitenkin asettamassa turvalliset rajat niin lapsen käyttäytymiselle kuin ulkoiselle ympäristölle." Leila Peura: Hoiva, yhteys ja ymmärrys, 2010 "Integroitumattomat lapset tarvitsevat perustunteen hyvinvoinnista, mitä heillä ei koskaan ole ollut, järjestyksen, johon he voivat samaistua ja jonka he voivat sisäistää; symbolisen ja luotettava vastineen varhaiselle menetetylle kokemukselle. Tämä ulkoinen järjestys tai kannatteleva
ympäristö on integroitumattomalle lapselle hyvin samanlainen kuin varhainen äidin ja lapsen välinen kokemus." (Whitwell/Tuovila 1988) "Perhekoti on yhtä kuin me hoitavat ihmiset, perhekotivanhemmat, jotka luomme sen kodin ilmapiirin. Tarvitsemme valtavan auttamishalun tueksi suuren määrän tietoa, taitoa ja tunnetta kyetäksemme vuorovaikutuksen avulla rakentamaan lapselle positiivisia kokemuksia omasta itsestä ja yhdessäolosta." Leila Peura: Hoiva, yhteys ja ymmärrys, 2010 3.4 Rajat: aikuisjohtoisuuteen, joustavuuteen ja kohtuuteen perustuva työväline Perhekodin vanhempi on selkeä, turvallinen ja välittävä auktoriteetti vailla vastuuta pakoilevaa miellyttämisenhalua. Perhekodissa on valmius ymmärtää, vastaanottaa ja käsitellä lapsen taustasta kumpuava vahvakin aggressio. Perhekodissa ei kiusata, ei kiroilla, ei lyödä eikä hajoteta paikkoja. Aikuisen syli on turvapaikka kaikille tunteille. Seuraamustemme perusperiaatteet ovat oikeudenmukaisuus, johdonmukaisuus, mielekkyys ja kohtuullisuus. 4.INTEGROITUMATTOMAN LAPSEN HOITOMALLI Peurakodin viitekehyksen lähtökohtana on kuuluisan englantilaisen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Woods Winnicotin näkemys lapsen kehityksestä: ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu persoonallisuuden integroituminen, eheytyminen omaksi erilliseksi itsekseen, joka on yksilö. Monenlaiset traumaattiset olosuhteet ja riittävän hoivan ja huolenpidon puute ensimmäisenä elinvuotena aiheuttavat ns. puutteellisen primaariokemuksen. Tämän seurauksena lapsen ja ympäristön vuorovaikutus ei näytä toimivan, lapsella on paljon ongelmia sekä suhteessa ikätovereihin että aikuisiin. Lisäksi näillä lapsilla jatkuu usein varhaisvaiheen jälkeen tilanne, jossa lapsen tarpeisiin ei kyetä riittävästi vastaamaan. Tyypillisiä oireita ovat lukuisat käytöshäiriöt; levottomuus, pettymyksen alhainen sietokyky, aggressiivisuus, sosiaaliset ongelmat ja oppimisvaikeudet. Lisäksi heillä ilmenee usein varhaista epäsosiaalista käytöstä; valehtelua, varastelua ja kuljeskelua. Englantilaisen sijaishuoltolaitoksen Cotswold Communityn terapeuttinen lähestymistapa perustuu Winnicotin ja Barbara Docar-Drysdalen työhön. Integroitumattomat lapset tarvitsevat perustunteen hyvinvoinnista, järjestyksen johon he voivat samaistua, ja jonka he voivat sisäistää, symbolisen ja luotettavasti tarjotun vastineen varhaiselle menetetylle kokemukselle. Tämä ulkoinen järjestys ja kannatteleva ympäristö on integroitumattomalle lapselle hyvin samankaltainen kuin varhainen äidin ja lapsen välinen kokemus. Suomessa ko. hoitomallia ovat soveltaneet ja kehittäneet menestyksellisesti psykoanalyytikko Ritva Kajamaa sekä erikoispsykologi Pirjo Tuovila terapiaryhmissään. Peurakodin perustajat ovat saaneet Ritva Kajamaalta ja Pirjo Tuovilalta työnohjausta, konsultointia sekä osallistuneet lukuisiin em. asiantuntijoiden vetämiin seminaareihin. Olemme soveltaneet eheyttävän ja korjaavan kokemuksen hoitomallia työssämme käytöshäiriöisten lasten hoidossa.
5. EHEYTTÄVÄT JA KORJAAVAT HOITOKÄYTÄNNÖT Ymmärrys ja teoreettinen käsitys on aina lähtökohtana arjen rakentumiselle. Tekemiselle on aina psykodynaamisesti hahmoteltu mieli ja mielekkyys. 5.1 Työryhmätyöskentely, moniammatillisuus Perhekotien työryhmän muodostaa neljä alan koulutusta ja kokemusta omaavaa pariskuntaa. Osalla henkilökuntaa on vakuuttava ja pitkä ura sijaishuollossa, erityisnuorisotyössä, lasten- ja nuorisopsykiatriassa sekä muussa terveydenhuollon vaativissa tehtävissä- todellinen moniammatillinen hoitotiimi. Perhekotivanhemmilla on hyvä, kiinteä ja hoitava suhde lapsiin ja nuoriin, muut työryhmän jäsenet ovat erilaisessa, täydentävässä ja tukea antavassa roolissa. Perhekodit tekevät kiinteää yhteistyötä yhteisten retkien, tapahtumien ja tapaamisten muodossa. Meillä jokaisella on erityinen, rikastuttava suhde lapseen ja nuoreen, mottona KOKO KYLÄ KASVATTAA. www.peurakoti.fi 5.2 Hoidon alku Hoidon alkuvaiheessa siirtoneuvottelun yhteydessä kokoamme kaiken tarpeellisen tiedon (sosiaalityö, lastenpsykiatria, vanhemmat, koulu) lapsen/nuoren elämänvaiheista. Alkuvaiheessa käynnistämme myös perhetyön yhteistyössä sosiaalityön kanssa. Perhetyön keskeisenä tavoitteena on saada vanhemmilta lupa lapsen auttamiseen, ohjata ja tukea heitä vanhemmuuteen sekä ottaa vastuu yhteyden säännöllisyydestä ja säilymisestä. Perhekoti aloittaa lapsen hoidon 1-6 viikon vierihoitojaksolla, tarvittaessa selvittäen koulukypsyyttä yhteistyössä koulupsykologin ja erityisopettajan kanssa. Mikäli lapsi ei ole koulukuntoinen, meillä on mahdollisuus järjestää yhteistyössä koulutoimen kanssa kotiopetus tarvittaessa puolikin vuotta. Alkuvaiheessa keskitymme työnohjauksessa lapsen tilanteeseen hoidon hahmottamiseksi, järjestämme tarvittaessa erillisen lastenpsykiatrisen konsultaation. Vierihoitojakson lopussa järjestämme yhteistyössä sosiaalityöntekijän, lapsen ja vanhempien kanssa ensimmäisen hoito- ja kasvuneuvottelun, jota tarkistamme vähintään puolivuosittain. 5.3 Säännöt Perhekodin vanhempi on selkeä, turvallinen ja välittävä auktoriteetti vailla vastuuta pakoilevaa miellyttämisenhalua. Perhekodissa on valmius ymmärtää, vastaanottaa ja käsitellä lapsen taustasta kumpuava vahvakin aggressio. Perhekodissa ei kiusata, ei kiroilla, ei lyödä eikä hajoteta paikkoja. Aikuisen syli on turvapaikka kaikille tunteille. Seuraamustemme perusperiaatteet ovat oikeudenmukaisuus, johdonmukaisuus, mielekkyys ja kohtuullisuus. Seuraamukset ovat räätälöityjä lapsen kypsyystason ja teon vakaavuuden mukaan. Yleisimpiä
seuraamuksia ovat; tietokone- ja pelikielto, vierihoito, koti-ilta ja joka tapauksessa perusteellinen asioiden selvittely. Periaatteena on reagoida nopeasti ja seuraamuksen jälkeen tapahtuu paluu normaaliin arkeen 1. Perhekodissa ei kiroilla, kiusata eikä hajoteta paikkoja. 2. Kiukkua saa ja pitää voida ilmaista, mutta ei itseä eikä muita satuttaen tai vahingoittaen. 3. Aikuinen kestää isonkin kiukuttelun ja suuttumuksen, tarvittaessa syli on turvapaikka kaikenlaisille tunteille. 4. Lapsi ei poistu piha-alueelle tai piha-alueelta ilman aikuisen lupaa. 5. Perhekodissa on sovitut ja ikä- ja kypsyystason mukaiset säännölliset herätykset, aamiainen, kouluunlähdöt,välipala, ruokailu, iltapala ja nukkumaanmenoajat. 6.Kavereita voi kutsua vierailemaan perhekotiin sovitusti. 7. Omaiset voivat vierailla sovitusti ja perhekotivanhemmat kannustavat lasta pitämään yhteyttä läheisiin ihmisiin. pyrimme vahvistamaan ja turvaamaan säännölliset kotilomat ja haluamme pitää lämpimät ja arvostavat suhteet lapsen vanhempiin. 8. Lapsen velvollisuus on käydä koulua ja aikuisen velvollisuus on tukea lasta siinä kaikin tavoin. 9.Lapsi pitää huoneensa siistinä aikuisen avustuksella. 10. Aikuinen on aina paikalla ja läsnä, lapsella on lupa kääntyä aikuisen puoleen mihin vuorokauden aikaan tahansa. 11. Perhekodin kulttuuriin on luontevasti alusta alkaen kuuluneet sellaiset pakottamatta toivotetut kohteliaat sanat kuten: kiitos, ole hyvä, (hyvää) huomenta, hyvää yötä/öitä. 5.4 HOITAVA ARKI Perhekodin vanhemmat luovat lapsille turvallisen kasvuympäristön kasvaa ja kehittyä. Säännöllinen päivärytmi, rajat, kuuleminen, yhdessäolo, koulukäynnin tukeminen, terveydenhuolto ja ennen kaikkea yhteistyö vanhempien kanssa ovat olennainen osa perhekotimme toimintaa. Huomioimme lasten erityistarpeet arjen toiminnassa tukien heidän omia voimavarojaan. Työtämme tukee moniammatillinen tiimi, työnohjaus sekä säännölliset tapaamiset sosiaalityöntekijöiden ja lapsen vanhempien kanssa. Toimintamme pääperiaate on taata kasvavalle lapselle turvallisuus ja hyvinvointi perheenomaisin keinoin. Arkemme muodostuu säännöllisestä vuorokausirytmistä sekä rutiineista, joista erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät. Lapset oppivat sosiaalista vuorovaikutusta vertaisryhmässä, saaden kuitenkin yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa, kukin omista tarpeistaan lähtien. Säännöllinen yhteydenpito lapsen biologisiin vanhempiin sekä muihin lähi-ihmisiin takaavat tasapainoisen ja rikkaan kasvun kohti itsenäistä elämää.
5.4.1 Huolenpito Perhekoti hoitavana yksikkönä/yhteisönä tarjoaa korjaavan ja korvaavan kokemuksen huolenpidosta ja hoivasta, joka sijoitetulla lapsella joltain osin on puutteellinen. Kokemuksen siitä miten on hoivan ja hoidon arvoinen. Aikuinen on häntä varten samalla kuitenkin asettamalla turvalliset ja selkeät ennakoitavissa olevat rajat niin lapsen käyttäytymiselle kuin ulkoiselle ympäristölle. Huolenpito on se kaikki miten hoidat lasta/nuorta; aluksi täysin huolehtien ja puolesta tehden, kannatellen ja säilöen, ja lopulta ohjaten ja opettaen. Oikean ja väärän opettamista. Olla turvallisesti avun tarpeessa ja hoivan kohteena. Lupa olla tarvitseva ja avuton ilman häpeää. Huolenpito voi olla lapsesta/nuoresta niin pelottavaa ja häpeällistä jotta se pitää yrittää kaikin tavoin mitätöidä ja tuhota. Kaiken takana on pelko ettei se kuitenkaan ole minua varten eikä jatku ikuisesti. Jotta lapselle/nuorelle syntyisi luottamus hoivan ja hoidon jatkuvuudesta hän tarvitsee tunteen aikuisen/aikuisten halusta auttaa. Luottamus syntyy kun aikuinen ottaa hänet vastaan sellaisena kun hän on, kuitenkaan hyväksymättä hänen mahdollisesti rajuakin käytöstä. Tieto siitä että on jonkun (hoitavan aikuisen) mielessä syntyy kun se joku huolehtii arjen pienistäkin asioista; lapsi/nuori saa riittävän levon, päivärytmi säilyy, joku huolehtii hänen kyvystään käydä koulua, ruoka on ajallaan ja ravitsevaa ja riittävästi, joku kantaa huolen hänen henkilökohtaisesta hygieniasta ja vaatetuksesta, koti on puhdas ja siisti. Perhekodin arki on säännönmukaista ja ennakoitavissa olevaa, turvallista ja hyväksyvää ja siten hoitavaa jo korjaavaa. Kaikki hoiva ja huolenpito tapahtuu vuorovaikutuksessa; samalla kun huolehdit lapsen/nuoren hyvinvoinnista olet kontaktissa hänen kanssaan. Huolehtimalla "arjen pienistä asioista," joista ei välttämättä ole vielä kukaan muu huolehtinut, luot luottamuksellista kiintymyssuhdetta sinun ja lapsen/nuoren välille. 5.4.2 Leikit ja pelit Pienen lapsen leikit ovat tulevan elämän sirkkalehtiä, sillä niissä kehittyy ja näyttäytyy ihminen kokonaisuudessaan herkimpine ominaisuuksineen ja sisäisine mielenlaatuineen. Jos lapsi tässä iässä vahingoittuu, vahingoittuvat hänen elämänpuunsa sirkkalehdet ja hän vahvistuu vain suurin vaivoin miehuusikään, kirjoitti Friedrich Fröbel jo vuonna 1850 Perhekotiin sijoitettujen lasten kehityshistoria on poikkeuksetta vakavasti traumatisoitunut. Hoidon alkuvaiheen tuhoavat, seksuaalisesti värittyneet, väkivaltaiset tai autistiset leikit kertovat karulla tavallaan rikkimenneiden lasten tarinaa. Tietyin rajoin, ei saa satuttaa ja vahingoittaa, annamme tilaa tällaisille leikeille, lapsi huomaa että hyväksymme ja ymmärrämme hänen kertomustaan. Saamme toistuvasti huomata ihmeen; perhekodissa alkaa suuri, vuosiakin kestävä parantava leikki; erilaiset rakennusleikit, hiekkalaatikkoleikit, roolileikit, pihaleikit ja -pelit sekä lautapelit. Leikit jotka ovat jääneet leikkimättä, heräävät nyt eloon. Aikuisen tehtävä on hyväksyä ja antaa tilaa tälle kehitystä palvelevalle regressiolle. Klisee "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen
lapsuus" toteutuu. Tämä vaihe on lapselle että aikuiselle palkitsevinta aikaa perhekodissa, lapsi kerää eväitä reppuun. Tänä aikana rakennetaan korjaava kokemus; lapsi on vuorovaikutuksessa ja hyvässä yhteistyössä aikuisen kanssa, syntyy kiintymyssuhde ennen repivää irrottautumis- ja oireiluvaihetta. Suurin osa lapsista kykenee palautumaan leikin parantavaan maailmaan, eivät kuitenkaan kaikki, osa lapsista on joko niin terveitä että he valitsevat koostuneemmat pelit ja harrasteet. Pieni osa lapsista on niin vaurioituneita, että he eivät kykene antautumaan leikin maailmaan, heille on tarjottavana varhaisempia regression muotoja kuten yksilöllinen hoiva ja huolenpito sekä erityinen huomio. 5.4.3 Sadut "Jotta kertomus todella pitäisi yllä lapsen mielenkiintoa, sen täytyy huvittaa häntä ja herättää hänessä uteliaisuutta. Jotta kertomus myös rikastuttaisi hänen elämäänsä, sen on kiihotettava hänen mielikuvitustaan, autettava häntä kehittämään älyään ja selventämään tunteitaan, sen on vastattava hänen pelkoihinsa ja pyrkimyksiinsä, otettava täysin huomioon hänen vaikeutensa ja samalla annettava viitteitä ratkaisuista ongelmiin, jotka häntä painavat. Toisin sanoen sen on yhtaikaa oltava kosketuksissa hänen persoonallisuutensa kaikkiin puoliin ja tehtävä tämä koskaan vähättelemättä lapsen tilanteen vakavuutta vaan ottamalla se päinvastoin todesta samalla kun se rohkaisee lasta luottamaan itseensä ja tulevaisuuteensa." Bruno Bettelheim: Satujen lumous, merkitys ja arvo Satujen lukeminen on ollut toistuva perinne perhekodissamme. Kaikki lapset eivät halua tulla satuhetkiin, ne eivät symbolisesti ehkä vastaa heidän sisäiseen kehitystehtävään. Sadut jotka lähtevät elämään ja joita toistuvasti pyydetään lukemaan ovat mm. suomalaisia kansansatuja, Grimmin satuja tai nykyisin J.K Rowlingin "Harry Potter" fantasiasarja. Teemat ovat ikuisia ja samoja: vaikeuksien kautta voittoon, hyvän ja pahan taistelu, kehityskertomukset, hylätyksi tuleminen, suru, kasvu, kaikkivoipaisuus, selviytyminen, elämä, rakkaus ja kuoleman pelko. Emme tulkitse tai selitä lapselle satujen merkityksiä, emme itsekkään varmuudella tiedä niiden syvintä symboliikkaa juuri tälle lapselle. 5.4.4 Vapaa-aika, retket ja kerhot Seikkailukasvatus, tarkoittaa nuoren kasvun ja oppimisen mahdollistamista sellaisten elämysten kautta, jotka koskettavat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Seikkailukasvatus perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, jota kehittämällä saadaan aikaan henkistä kasvua. Kasvatuksellisena oppimisympäristönä on usein luonto, toimintaan voi sisältyä esimerkiksi patikointia, melontaa tai kiipeilyä. Haasteellinen toiminta antaa mahdollisuuksia yksilöille ja ryhmille huomata ja arvioida toimintatapojaan erilaisissa tilanteissa. Ryhmä on yksilölle peili, jonka kautta hän saa palautetta itsestään ja toiminnastaan. Seikkailukasvatuksella on saatu hyviä tuloksia mm. käytöshäiriöisten lasten ja nuorten hoidossa. Perhekodin arkeen kuuluu oleellisena osana suunnitelmalliset ja toistuvat harraste- ja elämyskerhot: sähly-, uinti-, elokuva- ja musiikkikerho. Perhekoti on osallistunut kymmenkunta kertaa perhekotien väliseen sählyturnaukseen tuomisinaan useimmiten mitali, mestaruus on harmittavasti jäänyt tiukan väännön jälkeen kuitenkin saavuttamatta.
Viikon kohokohtia on säännölliset sauna- ja koti-illat, johon liittyy hyvää yhdessäoloa ja herkuttelua. Lapset ovat innostuneet sellaiseen harrastukseen johon aikuisilla on oma mielenkiinto ja palo; laskettelu- ja hiihtoretket, kalastus- ja vaellusmatkat, luontoretket tai vaikkapa curling. Perhekodissa on harrastettu seuraavanlaisia talon ulkopuolisia harrastuksia; partio, erilaiset taistelulajit, bänditoiminta, paini, tankotanssi, vapaapalokunta, jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu. 5.4.5 Kesätoiminta Jokakeväinen rituaali on perehdyttää perusteellisesti perhekodille alan opiskelijoista sijaispariskunta kesätoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Olemme poikkeuksetta onnistuneet löytämään loistavia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet järjestämään oikean aurinkoisen lapsuuden kesän. Loman jälkeen olemme voineet vastaanottaa, itsekin levänneinä ja latautuneina, ruskeita ja "elämystehtaasta" valmistuneita iloisia lapsia. Kuulostaa sadulta mutta on täyttä totta. Joillekin lapsille ero perhekotivanhemmista saattaa aluksi herättää primaaripelon hylätyksi tulemisesta; he voivat palautua alkuajan kaoottiseen oirehdintaan. Tähän olemme pariskuntaa ja lapsia valmistaneet jotta tämäkin ero on käännettävissä korjaavaksi kokemukseksi perhekotivanhempien palatessa takaisin lasten luo. 5.4.6 Perinteet, juhlat ja riitit Lasten syntymäpäivä on merkityksellinen tapahtuma perhekodissa; täynnä ristiriitaisia tunteita aiemmin suuriin odotuksiin ja pettymyksiin päätyneissä murhenäytelmissä. Niiltä mekään emme voi välttyä ennen kuin opimme tuntemaan lapsen sisäisiä, syvimpiä haaveita ja toiveita. Eräskin poika oli suuresti onnellinen saadessaan ikiomat sukset. Pehmolelu on monesti se paras lahja. Arvostamme suomalaisia perinteisiä juhlia; joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä. Aikuinen valmistelee yhdessä lasten kanssa perinteisen tapahtuman, mikäli lapsi ei pysty sitä viettämään omaistensa parissa. Tavoitteena on että jokainen nuori käy rippikoulun oman ikäryhmänsä tärkeänä siirtymäriittinä ottaessaan ensiaskeleita kohti aikuisuutta. Armeija tai siviilipalvelus palvelee samaa ikäryhmäkokemusta. 5.5 Koulunkäynti ja opiskelu Espoon erityiskoulupalvelut ovat perhekotiemme tarpeiden kannalta osoittautuneet erinomaisiksi sekä yhteistyö rehtoreihin, opettajiin, erityisopettajiin, avustajiin, kouluterveydenhoitajiin, koulupsykologeihin, kuraattoreihin sekä kouluvirastoon on kannaltamme ensiarvoista. Olemme aina tarvittaessa saaneet koulun tuen kotiopetuksen järjestymiseen tai koulupaikan vaikeastikin oireilevalle lapselle.
Arjen keskeisiä rakenteita on koulunkäynnin tukeminen; apu läksyjen teossa, täydentävä kotiopetus sekä kokeisiin valmentaminen pyrkimyksenä tavoittaa ikäryhmän taso sekä tähtäimenä ammattiopinnot tai lukio. 6. PERHE- JA VERKOSTOTYÖ PEURAKODISSA on perhetyön koulutuksen saanut työntekijä, joka toteuttaa yksikön perhetyötä yhdessä perhekotivanhempien kanssa. Lähtökohta ja ensisijainen tavoite perhetyössä on aina perheen ja vanhemmuuden tukeminen ja työskentely perheen jälleenyhdistämiseksi. Korostamme toimintamme läpinäkyvyyttä; laadimme nuoren sosiaalityöntekijälle kausikoosteen joka kolmas kuukausi, pidämme yhteyttä alueen lasten- ja nuorisopsykiatrisiin poliklinikoihin ja sairaaloihin sekä alueen oppilaitoksiin ja erityisopetukseen. 7. HOIDON PÄÄTTYMINEN erotyö: Hoidon päättymiseen tullaan kiinnittämään erityistä huomiota; haluamme tarjota korjaavan kokemuksen lapsen aikaisemmin kokemille hylkäämisille. Erotyöskentely on tärkeää aloittaa ajoissa vähintään puoli vuotta ennen lapsen/nuoren suunniteltua kotiutumista tai jälkihuoltoa. Kokemuksesta tiedämme, että lapsi/nuori taantuu lähdön lähestyessä lähes alkuvaiheen tapaiseen kaoottiseenkin oirehdintaan tiedostamattomana tarkoituksena hoidon jatkuminen. Aikuinen ottaa kuitenkin vastuun hoidon päättämisestä suunnitellusti, ja lapsi/nuori sen hyväksyessään suostuu useimmiten korjaavaan surutyöhön yhdessä tutun aikuisen kanssa. Mikäli lapsi/nuori kotiutuu, on kokemuksemme mukaan välttämätöntä tarjota ainakin puolen vuoden siirtymä-aikaa, sekä perhetyön jatkumista ja varmistumista siitä että mahdollinen terapia jatkuisi. 8. JÄLKIHUOLTO Sijaishuollon päättyminen merkitsee suurta syrjäytymisriskiä aikuistuvalle nuorelle, jälkihuollon materiaalinen tuki ei yksin riitä viimeistelemään sijaishuollon myönteisiä tuloksia. On kansantaloudellisesti ja inhimillisesti erittäin perusteltua käyttää kaikkia niitä lastensuojelulain edellyttämiä jälkihuollon keinoja syrjäytymisen estämiseksi. Peurakodin jälkihuoltopalvelut rakennetaan aina lapsen tai nuoren yksilöllisen tarpeen mukaan ja suunnitelmallisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Riittävän toimeentulon ja asumisen järjestäminen ovat selviytymisen perusedellytyksiä. Ne onkin järjestettävä aina, kun nuoren kuntoutuminen sitä vaatii. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on yhdessä lapsen tai nuoren sekä hänen verkostonsa kanssa rakentaa nuoren tarpeita vastaava ja parhaalla mahdollisella tavalla tukeva palvelukokonaisuus, joka kirjataan jälkihuoltosuunnitelmaksi.
Jälkihuollon palveluja ovat esimerkiksi: - Tukiasunto jälkihuollon ajaksi sekä apu ja varmuus uuden asunnon löytymiseksi jälkihuollon päättyessä. - Nuoren tulevaisuuden toiveita ja tarpeita pohditaan yhdessä. - Psykososiaalisen tuen antaminen: henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa, esim. arjessa selviytymisen ja itsenäisen elämän taitoihin sekä yhteiskunnan palveluihin ohjaamista. - Tukea omien voimavarojen löytämiseksi ja tulevaisuuden suunnitteluun. - Tukea koulunkäynnin ja opintojen jatkamiseen ja niissä suoriutumiseen. - Tukea työllistymiseen ja harjoitteluun. - Tukea harrastuksiin ja mahdollisen terapian jatkumiseen. - Loma- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen. - Mahdollisuus osallistua vertaistukiryhmään. - Taloudellista tukea nuoren asumiseen, koulutukseen ja muihin itsenäistymiseen liittyviin menoihin sekä ohjausta suunnitelmalliseen rahankäyttöön. 9. KOULUTUS JA TYÖNOHJAUS Peurakodilla on jatkuva kouluttautumisen ja työnohjauksen periaate: -perhekodin johtaja tai vastaava hoitaja pitävät päivittäin yhteyttä perhekotivanhempiin esille nousevien hoito- ja perhetyöongelmien ratkaisemiseksi yhteistyössä. -johtaja ja vastaava hoitaja vetävät viikoittaisen hoitopalaverin molemmissa perhekodeissa ja 1-2 kertaa kuussa perhekotien yhteisen hoitopalaverin. -perhekotivanhemmilla on säännöllinen psykodynaaminen työnohjaus joka toinen viikko -perhekodin johtajalla on työnohjaus 2 kertaa kuukaudessa perhe- ja ryhmäterapiaan erikoistuneen työnohjaajan johdolla. - vastaavalla hoitajalla on työnohjaus joka toinen viikko psykoanalyytikon johdolla. - tavoitteena on perhekotivanhempien osallistuminen vuosittain lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja perhetyön seminaareihin ja koulutuksiin. -Peurakodilla on yhteyksiä lastenpsykiatrian asiantuntijoihin konsultoinnin järjestämiseksi tarvittaessa koko hoitotiimille. -perhekotivanhemmat osallistuvat säännöllisesti ammatillisten perhekotien laatupiireihin. -perhekotien kaksi vanhempaa on nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan oppisopimuskoulutuksessa.
10. RAPORTOINTI JA TIETOSUOJA Peurakodissa on käytössä kattava lastensuojelun hoitotyön dokumentointiin kehitetty sähköinen asiakastietojärjestelmä "Nappula". Hoitotyössä syntyvän tiedon dokumentointi, hyödyntäminen ja turvallinen säilyttäminen ovat muodostuneet lähes päivittäiseksi rutiiniksi. Kaikki oleelliset lapsen tiedot, raportit, neuvottelut, perhetapaamiset ja hoito- ja kasvuneuvottelut on taltioitu Nappulaan.