POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS ASIKKALASSA ANIANPELLON ALUEELLA

GTK, Etelä-Suomen yksikkö Maankäyttö ja ympäristö 21.01.2010 Asikkalan kunta Hämeen ympäristökeskus POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS ASIKKALASSA ANIANPELLON ALUEELLA

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Anianpelto, Asikkala GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro 21.01.2010 Tekijät Ahonen, Jussi Rauhaniemi, Tom Valjus, Tuire Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Asikkalan kunta, Hämeen ympäristökeskus Raportin nimi Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Anianpellon tutkimusalueella Tiivistelmä GTK on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Anianpellon I luokan pohjavesialueelle (0401602A). Osittain tutkimusalue ulottui myös pohjavesialueelle Anianpelto (0401602B). Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimuksina käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Tutkimusalue on noin 4 kilometrin mittainen osa II Salpausselkää. Kallionpinnan korkeuserot vaihtelevat Vääksyn kanavan läheisyydessä alle 10 m mpy tutkimusalueen itäosan hieman yli 140:een m mpy. Kallionpinta on ylimmillään Loukkuharjun pohjoispuolisilla alueilla, ja matalimmillaan kallionpinta on länsiosassa jossa kallionpinta on yleisesti tasolla alle 20 m mpy. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee nollasta lähes 77 metriin, keskimääräinen paksuus on 10 16 m. Alueelliset vaihtelut ovat suuria. Paksuimmillaan, yli 65 m, vyöhyke on lännessä putken GTK101 läheisyydessä. Anianharjun huoltoaseman kohdalla pohjavesivyöhyke on 0 5 m. Kallioalueilla pohjavesivyöhyke puuttuu kokonaan ja niiden läheisyydessä sen paksuus on pieni. Pohjaveden virtaussuunnaksi voidaan tulkita tutkimusalueen länsiosassa harjukannaksen läpi Vesijärvestä Päijänteeseen ts. etelästä/lounaasta pohjoiseen/koilliseen. Hympylänmäeltä pohjavesi virtaa luoteeseen/pohjoiseen kohti Anianpellon vedenottamoa. Tynnyrikiven - Näkinmäen alueelta pohjavesi virtaa pohjoiseen. Pohjavesi on tutkimusalueen pohjavesialuerajauksen sisäpuolella yleensä vähintään metrin syvyydessä maanpinnasta, ja keskimäärin kuivakerroksen paksuus on 6 11 m. Maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys on siellä, missä harju kohoaa eniten ympäröivästä maastosta. Näillä kohdin vajovesivyöhykkeen paksuus on yleisesti yli 30 m, ja harjuhuippujen kohdilla yli 40 m; korkeimmillaan Hympylänmäellä noin 55 metriä. Maaperän kokonaispaksuus on suurimmillaan lähes 70 metriä, pienimmillään kalliopaljastumien läheisyydessä alle 1 metriä ja koko alueella yleensä alle 20 25 metriä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Päijät-Häme, Asikkala, Vääksy, Anianpelto, II Salpausselkä. Karttalehdet 3112 02 (Asikkala) Muut tiedot - Arkistosarjan nimi - Arkistotunnus - Kokonaissivumäärä 17 s., 43 liites. Kieli Suomi Hinta - Julkisuus - Yksikkö ja vastuualue GTK ESY, VA 212 Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys - Allekirjoitus/nimen selvennys -

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Anianpelto, Asikkala 1. JOHDANTO 1 1.1 Yleistä...1 1.2 Aikaisemmat tutkimukset...2 2 MAASTOTUTKIMUKSET 3 2.1 Maastokartoitus...3 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset...3 2.3 Painovoimamittaukset...4 2.3.1 Menetelmän perusteista...4 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta...5 2.4 Maatutkaluotaukset...5 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 7 4 TULOKSET 8 4.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva...8 4.2 Anianpellon tutkimusalueen geologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta...10 4.3 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus sekä kalliopinnan yläpuoleisen irtomaan paksuus...11 5 YHTEENVETO 15 6 KIRJALLISUULUETTELO 17 LIITTEET Liite 1. Mittauslinjat Liite 2. Maaperäkartta Liite 3. Kalliopinnan taso Liite 4. Pohjavedenpinnan taso Liite 5. Pohjavesivyöhykkeen paksuus Liite 6.1 Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Liite 6.2 Kalliopinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Liitteet 7.1 7.28 Painovoimamittausten tulkintalinjat Liitteet 8.1 8.7 Havaintoputkikortit Liite 9. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Kansikuva: Vääksyn kanava. Kuva GTK, T. Rauhaniemi

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 Anianpelto, Asikkala 1. JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt pohjavesialueen geologisen rakenneselvityksen Anianpellon tutkimusalueelle. Anianpelto on ensimmäisen luokan pohjavesialue (0401602A), joka sijaitsee Asikkalan kunnassa (kuva 1). Osittain tutkimusalue ulottui myös pohjavesialueelle Anianpelto (0401602B). GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta on vastannut geologi Jussi Ahonen. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista vastasi geologi Tom Rauhaniemi. Painovoimamittauksista ja niiden tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Hankkeen rahoituksesta ovat vastanneet Asikkalan kunta, Geologian tutkimuskeskus ja Hämeen ympäristökeskus. Kuva 1. Anianpellon tutkimusalueen sijainti. Kartta GTK, T. Rauhaniemi. Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, harjun syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tiedot palvelevat myös pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden suorittamista ja ennakoimista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää myös pohjaveden virtausmallien laadinnassa.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Anianpelto, Asikkala 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Airo, M.-L., Kurimo, M. & Tikkanen, J. 1997. Asikkalan Vesivehmaankankaan, Korkeamäen ja Jolkistonharjun pohjavesitutkimuksia ruhjetulkinnalla. Geologian tutkimuskeskus. 4 s., 3 liites. Geo-Work. Maatutkaluotaus Asikkalan Anianpellossa ja Vesivehmaan vanhan kaatopaikan alueella 9.7.2008. Lehijärvi, M. 1961. Heinola. Kallioperäkartta 1:100 000, 3112. Lehijärvi, M. 1962. Heinola. Kallioperäkartan selitys 1:100 000, 3112. Geologinen tutkimuslaitos. 24 s. Rainio, H., Korhonen, R., Lehmuskoski, K., Herola, E. & Kaija, J. 1990. Maaperäkartta 1 : 20 000, 3112 02. Rainio, H., Korhonen, R., Lehmuskoski, K., Herola, E. & Kaija, J. 1990. Asikkala. Maaperäkartan selitys 1 : 20 000, karttalehti 3112 02. 1 s. Paavo Ristola Oy 2005. Nykyiset vedenottamot. Päijät-Hämeen maakunnan vesihuolto suunnitelma, liite 10. 2 s. Tikkanen, J. & Valli, T. 1997. Gravimetriset mittaukset Asikkalan Vesivehmaankankaan pohjavesitutkimuksissa. Geologian tutkimuskeskus. 3 s., 15 liites. Tynni, R. 1975. Heinola. Maaperäkartta 1:100 000, karttalehti 3112. Kallioperäkarttojen (1:100000), maaperäkarttojen (1:100000 ja 1:20000) ja maastokartan (1:20000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja alueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 3 Anianpelto, Asikkala 2 MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueeen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös kalliopaljastumista, mahdollisesta maa-aineksen otosta (kuva 2) sekä niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. Kuva 2. Maa-aineksen ottoa tutkimusalueen keskivaiheilla, Loukkuharjulla. Kuva GTK, T.Rauhaniemi. 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tutkimusalueella tehtiin marraskuussa 2009 maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia yhteensä seitsemässä tutkimuspisteessä. Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 260 metriä (kuva 3). Pohjaveden havaintoputkia asennettiin neljä. Putket varustettiin suositusten mukaisesti (Arjas 2005) metallisilla galvanoiduilla, lukittavilla suojaputkilla (halkaisija 80 mm). Halkaisijaltaan 52/60 mm:n kokoiset pohjavesiputket ovat materiaaliltaan suuritiheyksistä polyeteeniä (HDPE). Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 Anianpelto, Asikkala Yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajijärjestykset ovat liitteinä 8.1 8.7. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista on liitteenä 9. Maalajimäärityksissä on käytetty GEO-luokitusta (Korhonen et al. 1974). Kuva 3. Tutkimusalueen maaperäkairausta. Kuva GTK, J. Tranberg. 2.3 Painovoimamittaukset 2.3.1 Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin 1 000 kg/m3), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Edellytyksenä kuitenkin on, että maapeitteen paksuusvaihtelut ovat riittävän suuria (vähintään 10 metriä). Myös mittauspisteen korkeusasema pitää tuntea. Painovoimamittauksella ei pystytä erottelemaan maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit pyritään sijoittamaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai kairauspisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi, voidaan painovoima-

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 Anianpelto, Asikkala anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso, että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla kohtuullisen suuriakin virheitä, kuvaa tulos kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua yleensä hyvin. Jos painovoimaprofiileille saadaan myöhemmin uutta kallionpintatietoa esim. kairauksilla, niin maapeitteen paksuustulkintaa voidaan tarkentaa uudelleentulkinnalla. 2.3.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta Mitattujen painovoimaprofiilien sijainti on esitetty liitekartassa 1. Painovoimalinjoja mitattiin 28 kappaletta ja niiden yhteispituus oli n. 27 km. Mittaukset suoritettiin Worden gravimetrillä käyttäen 20 metrin pisteväliä. Linjapisteiden maanpinnan tasojen määritykseen käytettiin letkuvaaitusta. Painovoimalinjojen päät on sidottu kalliopaljastumiin tai kairauspisteisiin, joiden korkeustaso on määritetty VRS-GPS -laitteistolla. Mittauslinjoilla kallionpinnan referenssipisteiden etäisyys on pääosin alle 1 km ja pidemmät linjat risteävät toistensa yli. Näin painovoimamittausten tulkinnassa voidaan saavuttaa riittävä tarkkuustaso. Mittaustuloksista on laskettu Bouguer -anomaliat keskitiheydellä 2,67 kg/m3. Topografiaeroista johtuva painovoimatulosten vääristymä on korjattu käyttäen 3D-topografiakorjausta, johon mittauslinjan ympäristön maanpinnan taso poimitaan Maanmittauslaitoksen 25 x 25 m:n digitaalisesta korkeusmallista. Tulkinnassa on käytetty Interpex MAGIX-XL -tulkintaohjelmaa. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta on tulkittu maapeitteen paksuus. Tulkinta etenee siten, että annetun mallin parametreja muuttamalla koetetaan löytää sellainen laskennallinen käyrä, joka vastaa parhaiten mittauspisteistä muodostuvaa painovoimakäyrää. Painovoimamittausten linjakohtaiset tulkinnat on esitetty liitteissä 7.1 7.26. Tulosteissa vaakaakselilla on käytetty linjan pituudesta riippuen mittakaavaa 1:5 000 tai 1:10 000 ja pystyakselin skaala on 1:1 000 tai 1:2 000. Pohjavedenpinnan tasoa on arvioitu havaintoputkien ja luonnonvesipintojen perusteella ja se näkyy malleissa vaakaviivana. Pohjavedenpinnan yläpuoliselle kuivalle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä 1 600 kg/m3 ja pohjaveden kyllästämälle maa-ainekselle 1 900 kg/m3. Jyrkät maanpinnan tasonvaihtelut ovat mittausalueelle tyypillisiä ja tulkinnan mukaan myös kallionpinnan korkeuserot ovat huomattavia. Vaikka tulosten käsittelyssä tehdäänkin topografiakorjaus, saattavat maanpinnan suuret topografiaerot aiheuttaa tulkintatulokseen virheellisyyksiä. Toisaalta vaikeissa paikoissa, kuten Hympylänmäen kohdalla, linjojen risteävyys antoi tukea tulkintaan. Tulkinnan mukaan alueen itäosaan ja Pasolan pohjoispuolelle sekä Anianharjun kohdalle näyttäisi muodostuvan alueet, joissa kallionpinnan taso nousee reilusti pohjavedenpinnan yläpuolelle. Maapeitteen paksuusvaihtelut ovat suuria ja paikoitellen maapeitteen paksuus on jopa 100 m luokkaa. 2.4 Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radioaaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia. Sähköä hyvin johtavissa maalajeissa,

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 6 Anianpelto, Asikkala kuten savessa, maatutkaluotauksen tunkeutumissyvyys on pieni tai olematon. (Mattsson et al. 2005). Tutkimusalueelta oli käytössä 9.7.2008 Geo-Work:n maatutkaluotaus Asikkalan kunnan tilauksesta tekemä maatutkaluotaus. Tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin kallionja pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 Anianpelto, Asikkala 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS -ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topogrid-interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin em. tavalla hyödyntäen pohjaveden tasotietoja, joita saatiin mm. havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista. Viimeksi mainituissa luonnonvesipinnoissa kuten lähteissä, soilla, vesijätöillä ja vesistöissä pohjavedenpinta on samalla tasolla maanpinnan kanssa (Korkka-Niemi & Salonen 1996). Pinta- ja pohjavesien vedenkorkeuserot ovat sitä vähäisemmät, mitä johtavampaa maaperä on. Useimmisssa luonnontilaisissa olosuhteissa pohjavesi virtaa vesistöön, vaikka päinvastainenkin tilanne on mahdollista (Mälkki 1999). Muodostuvan pohjaveden määrää voivat lisätä ympäröivistä vesistöistä tai suoalueilta imeytyvät pintavedet. Pienvesistöt ja suot ovat kuitenkin pääasiassa pohjaveden purkautumispaikkoja (Mäkinen 2005). Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi- ja kallionpintamallien erotuksena. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 350 metriä. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGISohjelmistolla karttapohjille. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 2 6. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus voitiin visualisoida ainoastaan niillä alueilla, joilta on käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Mallit kattavat tutkimusalueen varsin kattavasti. Pohjavedenpintojen havaintoja oli koko tutkimusalueelta varsin runsaasti pohjavesiputkien ansiosta. Pohjavedenpinnan mallinnus perustuu pohjavesiputkista ja luonnonvesipinnoista saatuihin pohjavedenpinnan korkeustietoihin. Pohjavedenpinnan laskentamallien voidaan olettaa pitävän varsin hyvin paikkansa, ja yleiskuvan pohjaveden virtauksesta voi muodostaa jo kolmella pohjavedenpinnan havainnolla (Korkka-Niemi & Salonen 1996). Kalliopinnan taso saatiin tutkimusalueen ydinosassa selville melko kattavasti kairaustietojen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta, kalliopaljastumia oli alueella vain muutamia. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kalliopintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamalli on melko luotettava.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 Anianpelto, Asikkala 4 TULOKSET 4.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Anianpellon tutkimusalue kuuluu Heinolan karttalehteen (3112), jonka kallioperän kartoituksen kenttätyöt on tehty vuosina 1962 ja 1965-66. Kallioperäkartan on julkaissut GTK vuonna 1970 ja kallioperäkartan selityksen vuonna 1979. Tutkimusalueen kallioperä kuuluu kokonaisuudessaan svekokarelidiseen vuorijonovyöhykkeeseen (Simonen 1971). Kontaktihavaintojen perusteella ovat pintakivilajit tällä alueella vanhempia kuin syväkivilajit. Pintakivilajien kerrosjärjestyksestä ei kenttähavaintojen perusteella voi tehdä varmoja johtopäätöksiä. Morfologisesti erottuvia muodostumia ovat Vääksystä Vuolenkoskelle ulottuva osa toista Salpausselkää. Kallioperän murrosvyöhykkeet tulevat esiin topografiaa hallitsevana piirteenä. Sitä ilmentävät pitkät ja kapeat järvet ja niiden lahdet, näiden suuntaiset laaksot sekä harjujaksot (Lehijärvi 1979). Tutkimusalueen pääkivilaji on (mikrokliini)graniitti (Lehijärvi 1979, Airo et al. 1997). Sille on luonteenomaista epähomogeenisuus, joka johtuu raesuuruuden vaihtelusta ja vanhempien kivilajien säilyneistä jäännöksistä. Väriltään mikrokliinigraniitti on enimmäkseen punertavaa, mutta toisinaan tavataan myös harmahtavia muunnoksia. Päämineraaleina mikrokliinigraniiteissa ovat mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi (An 15 20 ). Tummana mineraalina on vähän biotiittia ja sen lisäksi joskus muskoviittia. Hyvin yleisesti on granaattia pieninä rakeina tai 2 3 cm:n kokoisina kasaumina. Paikoin saattaa olla myös kordieriittipitoisuutta. Pohjavesialueen (0401602A) itäosan poikki kulkee pohjois etelä-suunnassa amfiboliittikaistale, jossa liuskeisuuden kulku on vastaava, kaateen ollessa 60º 70º (Lehijärvi 1979). Kuva 4. Kallioperän ruhjeet paksuina valkoisina viivoina. Lajittuneet maalajait on rajattu kuvaan mustalla viivalla. Pohjakartan päällä on värillinen korkeusmalli oranssista (n.155 metriä mpy) tummansiniseen (n. 77,5 metriä mpy). Kuva GTK, Airo et al. 1997.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 9 Anianpelto, Asikkala GTK on tulkinnut tutkimusalueelle kaksi kallioperän ruhjetta (kuva 4). Niiden kulkusuunta on sekä itäkoillisesta länsilounaaseen että kaakosta luoteeseen (Airo et al. 1997). Ruhjeet risteävät tutkimusalueella Anianpellon peltoaukean pohjoispuolella, lähellä pohjaveden havaintoputkea HP11. Tutkimusalueella tehtyjen painovoimamittauksista tulkittiin kallionpinnan korkeustaso (kuva 5) jota tarkennettiin lisäämällä kairauksista, maastokäynneistä ja muista lähteistä saadut kallionpinnan tiedot. Näiden tietojen perusteella mallinnettiin kallionpinnan interpoloitu korkokuva. Kuva 5. Painovoimamittausten kallionpintataso. Kuva GTK, T. Valjus. Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva on esitetty liitteen 3 väripintakartassa. Mallinnetulla alueella kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan maanpinnan yläpuolella, näkyvissä olevalla osuudella 30 metrin luokkaa pohjavesialueen eteläpuolella Pasolanvuorella. Kokonaisuudessaan kallionpinnan korkeuserot vaihtelevat tutkimusalueella lännessä Vääksyn kanavan läheisyydessä alle 10 metristä mpy itäosan hieman yli 140:een metriin mpy. Kallionpinta on ylimmillään Loukkuharjun pohjoispuolisilla alueilla, jossa kallionpinta on yleisesti korkeustasolla yli 130 metriä mpy. Matalimmillaan kallionpinta on tutkimusalueen länsiosassa jossa kallionpinta on yleisesti tasolla alle 20 metriä mpy. Tästä korkeustasosta kallionpinta nousee etelää kohti mentäessä melko nopeasti yli 100 metriä mpy korkeustasolle Arolan kalliopaljastumalla. Tutkimusalueen keskiosissa, Anianpellon alueella kallionpinta on yleisesti 50 70 metriä mpy.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 Anianpelto, Asikkala 4.2 Anianpellon tutkimusalueen geologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Selvitys perustuu alueella aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä geomorfologiseen karttatulkintaan, jota on täydennetty paikalla tehdyillä maastohavainnoilla ja kairaustiedoilla. Tutkimusalue kuuluu II Salpausselän reunamuodostumiin. II Salpausselkä kulkee kartta-alueen (3112 02) poikki länsi-luoteesta itäkaakkoon Vääksystä Vesivehmaan ja Vierumäen kautta Vuolenkoskelle. Se on pääosaksi jäätikköjokikerrostumaa, soraa, hiekkaa ja hietaa (kuva 6). Karkein aines on muodostuman pohjoisosassa ja pintaosassa ja se hienonee eteläsyrjää kohti. Pohjoisosassa on moreenia hiekan ja soran välissä ja usein myös päällimmäisenä kerroksena. Muinainen mannerjäätikkö pysyähtyi alueelle noin 11 000 vuotta sitten, pysyen siinä parisataa vuotta, jolloin II Salpausselän reunamuodostuman kerrokset syntyivät (Rainio et al. 1991). Koska maankuori oli painunut paksun mannerjäätikön alla useita satoja metrejä, niin Itämeren alkuvaiheiden aikaiset vedet ulottuivat jäätikön hävitessä alueelle. Aluksi valtameren pintaa ylempänä olleen Baltian jääjärvi vaiheen aikaiset vedet seurasivat vetäytyvää jäänreunaa. Myöhäisjääkautisen vedenpinnan korkeudella on merkitystä siinä, että Salpausselvät kasvoivat enintään muutamia metrejä sitä korkeammalle. II Salpausselän hiekkakankaiden ylätaso on Vääksyssä lähes 160 metriä merenpinnasta. Jäätikköjokien tuoma liete kerrostui Baltian jääjärven ja Yoldiameren pohjaan saviksi. Rantavoivat eli aallokko ja jään työntö sekä tuuli kuluttivat entisiä kerrostumia ja siirsivät niistä maata ulapalle tai rannalle päin. Rantahiekkojen alle peittyi näin kasvien jäännöksiä, joiden ikä on 6000 8000 vuotta. Tällaisia eloperäisiä kerroksia tiedetään Vääksystä, joista ensimmäinen 1870-luvulta kanavatyömaalta. Päijänteen nykyinen lasku-uoma syntyi kuutisen tuhatta vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski kymmenkunta metriä (Rainio et al. 1991). Kuva 6. Koostumukseltaan hienohiekkainen Anianpelto tutkimusalueen pohjoisosassa. Kuva GTK, T.Rauhaniemi

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 Anianpelto, Asikkala Tutkimusalueella sijaitsee niin vähän kalliopaljastumia, että niiden ei voi katsoa edesauttavan pohjaveden muodostumista, vaikka Suomen kivilajit eivät varsinaisesti olekaan vettä johtavia. Kalliopinnalle satava ja kalliopinnalla virtaava vesi joutuu osittain suoraan kallion rakosysteemeihin, osittain valuu paljastumaa reunustaviin maakerroksiin (Korkka-Niemi & Salonen 1996). 4.3 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus sekä kalliopinnan yläpuoleisen irtomaan paksuus Tutkimusalueen havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista saatujen tasotietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli on esitetty liitekartassa 4. Liitteessä 5 on esitetty pohjaveden kyllästämän maapeitteen paksuus sekä pohjavedenpinnan yläpuolisten kallioalueiden sijainti. Liitteessä on myös esitetty pintamallien perusteella tulkittujen pohjaveden virtausta rajoittavien kalliokynnysten sijainnit sekä pohjaveden päävirtaussuuntaa kuvaavat nuolet. Liitteessä 6.1 on esitetty pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (vajovesivyöhykkeen) paksuus ja liitteessä 6.2 koko kalliopinnan yläpuoleisen irtomaapeitteen paksuus. Pohjavedenpinnantasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä kerrostumia käsitellään myös kappaleessa 4.2. Anianpellon I luokan pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu noin 2000 m 3 /vrk (Ympäristöhallinnon POVET-järjestelmä). Pohjavettä varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, mutta sen lisäksi pohjavesi purkautuu maanpinnalla alaviin kohtiin ja vesistöihin (Kukkonen et al. 1988). Samalla pohjavesialueella voi siis olla sekä pohjavettä ympäristöstä kerääviä että ympäristöön purkavia osia (Alalammi (toim.) 1990, Mälkki 1999, 2005). Alueella mahdollisesti tapahtuva pohjavedenotto aiheuttaa ympärilleen käytännössä aina jonkinasteisen vedenpinnan painauman. Vaikutuksen suuruus eli vedenpinnan lasku pienenee vedenottopisteestä ulospäin siirryttäessä. Niin pitkälle kuin virtausvastus on suunnilleen samankaltainen, muutos on tasainen. Virtausvastuksen kasvu tai pieneneminen aiheuttavat vastaavia muutoksia (Mälkki 1999). Pohjavesi purkautuu yleisesti II Salpausselästä sekä Päijänteeseen että Vesijärveen (kuva 7). Anianpellon-Loukkuharjun pohjavesi purkautuu pääasiassa pohjoiseen suoalueille laajoissa tihkukentissä. Eteläpuolinen Loukkumäensuo on myös merkittävä pohjaveden purkautumispaikka. Asikkalassa II Salpausselän lähistöllä sijaitsevat suot ovat hyvin pienikokoisia ja ne sijaitsevat yleensä hiekka- ja hietamuodostumien painanteissa (Rainio et al. 1991). Tutkimusalueella on ollut pohjavedenottoa hieman yli 200 m 3 vuorokaudessa (Vuorimaa et al. 2007), ottamon antoisuus on noin 840 m 3 /vrk (Rainio et al. 1991). Anianpellon pohjavesialueen veden laatua heikentävät siinä todetut vierasainepitoisuudet, joiden pääasialliset aiheuttajat ovat olleet eri liuottimet ja kloridit (Uudenmaan ympäristökeskus 2009). Joulukuussa 2009 tutkimusalueella sijaitsevasta kahdesta pohjavedenottamosta kumpikaan ei ole toiminnassa.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 12 Anianpelto, Asikkala Kuva 7. Taustalla Vesijärvi, etualalla Golfkenttä ja Rapalan tehdasrakennus. Kuva GTK, T.Rauhaniemi Kuva 8. Vääksyn kanava; Anianpellon pohjavesialueen länsiraja. Kuva GTK, T.Rauhaniemi

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 13 Anianpelto, Asikkala Muiden kuin lajittuneiden maalajien osuus pohjaveden muodostumisessa tutkimusalueella on pieni, esim. sellaisia itsenäisiä moreenimuodostumia, joita voitaisiin käyttää yksittäistä asutusta runsaampaan pienveden hankintaan ei ole (Rainio et al. 1991, Mälkki 2001), ainoastaan muutamia reunamoreenityypin muodostumia II Salpausselän päällä. Koska moreenialueilta saatavat vesimäärät ovat huomattavasti vähäisempiä kuin lajittuneesta aineksesta koostuneista muodostumista, ovat alueen hyödynnettävät pohjavesivarannot II Salpausselän reunamuodostumassa. Tutkimusalueella ei ole Natura- tai muita suojelualueita (Ympäristöministeriö 2004). Anianpellon tutkimusalueen pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee koillis-pohjoisosan (noin 75 metristä mpy yli 105 metriin mpy. Vääksyn kanavan (kuva 8) läheisyydessä pohjavesipinnan korkeus harjuselänteessä on Kajaanselän vastaisilla alueilla hieman yli 81 metriä mpy laskien kohti Asikkalanselkää noin 78 metriä mpy. Anianharjun huoltoaseman kohdalla pohjavesipinta on keskimäärin korkeustasolla hieman yli 90 metriä mpy. Anianpellon alueella korkeustaso vaihtelee 80 90 metriin mpy. Pohjavesiputken GTK103 kaakkoispuolella, Hympylänmäellä sekä Hotellin - Rapalan tehtaiden - Golfkentän alueella korkeustaso on noin 90 95 metriä mpy. Anianpellon pohjavesialueen (0401602A) itäosassa Loukkuharjun länsipuolella pohjavedenpinta on noin 105 hieman yli 110 metriä mpy. Korkeimmillaan mallin pohjavesipinnan korkeus on idässä, tutkimusalueen ulkopuolella (Anianpellon pohjavesialue 0401602B), yli 125 metriä mpy. Pohjaveden virtaussuunnaksi voidaan tulkita tutkimusalueen länsiosassa harjukannaksen läpi Vesijärvestä Päijänteeseen ts. etelästä/lounaasta pohjoiseen/koilliseen. Hympylänmäeltä pohjavesi virtaa luoteeseen/pohjoiseen kohti Anianpellon vedenottamoa. Pohjaveden korkeustietojen perusteella pohjavesi voisi virrata Hympylänmäeltä Pirppulan länsipuolitse myös etelään/lounaaseen, mutta alueelta puuttuvat kallioperän korkeustiedot joten asiaa ei voi mallien perusteella tulkita. Tynnyrikiven ja Näkinmäen alueelta pohjavesi virtaa pohjoiseen. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee mallinnuksen mukaan tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) aina lähes 77 metriin. Tutkimusalueen pohjavesivyöhykkeen keskimääräinen paksuus on 10 16 metriä, alueellisten vaihteluiden ollessa suuria. Paksuimmillaan, 65 77 metriä, pohjavesivyöhyke on lännessä pohjavesiputken GTK101 välittömässä läheisyydessä, ja yli 55 metriä paksu noin 150 300 metrin etäisyydellä putkesta. Putkelta GTK101 itään päin kohti vedenottamoa (putki GTK102) kuljettaessa pohjavesivyöhykkeen paksuus vähenee noin 20 30 metriin. Anianharjun huoltoaseman kohdalla pohjavesivyöhyke on yleisesti 0 5 metriä. Kallioalueilla pohjavesivyöhyke puuttuu kokonaan ja niiden läheisyydessä sen paksuus on pieni. Pohjavesiputken GTK103:n itäpuolella vyöhyke on 30 40 metriä paksu. Hympylänmäen- Pirppulan alueella Rapalan tehtaiden ja Golfkentän alueella pohjavesivyöhyke vaihtelee 5 20 metriin. Tutkimusalueen itäosassa, pohjavesialueen rajalla (kallioalueiden läheisyydessä) sijaitsevien soistumien alueella vyöhyke on 5 15 metriä. Pohjavesiputkesta GTK105 länteen ja lounaaseen vyöhyke paksunee aina yli 40 metriin. Liitteessä 6.1 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus. Pohjavesi on tutkimusalueen pohjavesialuerajauksen sisäpuolella Arolan kalliopaljastumaa ja Ämmälänhakan ranta-aluetta lukuun ottamatta vähintään metrin syvyydessä maanpinnasta, ja keskimäärin kuivakerroksen paksuus on 6 11 metriä. Yleisesti ottaen maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys onkin siellä, missä harju kohoaa eniten ympäröivästä maastosta. Näillä kohdin vajovesivyöhykkeen paksuus on yleisesti yli 30 metriä, ja harjuhuippujen kohdilla yli 40 metriä; korkeimmillaan se on Hympylänmäellä noin 55 metriä.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 Anianpelto, Asikkala Kalliopinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (sekä pohjavedellä kyllästetty että kyllästymätön maaperä) paksuus esitetään liitteessä 6.2. Maaperän paksuus on suurimmillaan länsiosan rakennetulla alueella hieman yli 70 metriä, Hympylänmäen ympäristössä ja tutkimusalueen itäosassa noin 60 70 metriä. Pienimmillään maaperän paksuus on kalliopaljastumilla mistä se puuttuu kokonaan, sekä niiden läheisyydessä jossa se on alle 1 metriä. Koko tutkimusaluetta tarkastellessa em. alueita lukuun ottamatta maaperän paksuus on yleisesti alle 20 25 metriä. Yleisesti kaikkien mallien tarkkuus on sitä parempi mitä lähempänä alue sijaitsee mitattuja sekä pohjaveden- että kallionpintatasoja.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 15 Anianpelto, Asikkala 5 YHTEENVETO GTK on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Anianpellon I luokan pohjavesialueelle (0401602A). Osittain tutkimusalue ulottui myös pohjavesialueelle Anianpelto (0401602B). Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, maatutkaluotausta, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Tutkimusalue kuuluu II Salpausselän reunamuodostumiin. II Salpausselkä kulkee kartta-alueen (3112 02) poikki länsi-luoteesta itäkaakkoon Vääksystä Vesivehmaan ja Vierumäen kautta Vuolenkoskelle. Se on pääosaksi jäätikköjokikerrostumaa, soraa, hiekkaa ja hietaa. Karkein aines on muodostuman pohjoisosassa ja pintaosassa ja se hienonee eteläsyrjää kohti. Pohjoisosassa on moreenia hiekan ja soran välissä ja usein myös päällimmäisenä kerroksena. Muinainen mannerjäätikkö pysyähtyi alueelle noin 11 000 vuotta sitten, pysyen siinä parisataa vuotta, jolloin II Salpausselän reunamuodostuman kerrokset syntyivät (Rainio et al. 1991). Kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan maanpinnan yläpuolella olevalla osuudella 30 metrin luokkaa pohjavesialueen eteläpuolella Pasolanvuorella. Kokonaisuudessaan kallionpinnan korkeuserot vaihtelevat tutkimusalueella lännessä Vääksyn kanavan läheisyydessä alle 10 metristä mpy itäosan hieman yli 140:een metriin mpy. Kallionpinta on ylimmillään Loukkuharjun pohjoispuolisilla alueilla, jossa kallionpinta on yleisesti korkeustasolla yli 130 metriä mpy. Matalimmillaan kallionpinta on tutkimusalueen länsiosassa jossa kallionpinta on yleisesti tasolla alle 20 metriä mpy. Tästä korkeustasosta kallionpinta nousee etelää kohti mentäessä melko nopeasti yli 100 metriä mpy korkeustasolle Arolan kalliopaljastumalla. Tutkimusalueen keskiosissa, Anianpellon alueella kallionpinta on yleisesti 50 70 metriä mpy. Tutkimusalueen pääkivilaji on (mikrokliini)graniitti Lehijärvi 1979, Airo et al. 1997), ja pohjavesialueen itäosan poikki kulkee pohjois etelä-suunnassa amfiboliittikaistale (Lehijärvi 1979). GTK on tulkinnut tutkimusalueelle kaksi kallioperän ruhjetta (kuva 4). Niiden kulkusuunta on sekä itäkoillisesta länsilounaaseen että kaakosta luoteeseen (Airo et al. 1997). Ruhjeet risteävät tutkimusalueella Anianpellon peltoaukean pohjoispuolella. Pohjavesi purkautuu yleisesti II Salpausselästä sekä Päijänteeseen että Vesijärveen (kuva 5), Anianpellon-Loukkuharjun pohjavesi purkautuu pääasiassa pohjoiseen suoalueille laajoissa tihkukentissä. Eteläpuolinen Loukkumäensuo on myös merkittävä pohjaveden purkautumispaikka. Asikkalassa II Salpausselän lähistöllä sijaitsevat suot ovat hyvin pienikokoisia ja ne sijaitsevat yleensä hiekka- ja hietamuodostumien painanteissa (Rainio et al. 1991). Tutkimusalueella on ollut pohjavedenottoa hieman yli 200 m 3 vuorokaudessa (Vuorimaa et al. 2007), ottamon antoisuus on noin 840 m 3 /vrk (Rainio et al. 1991). Anianpellon pohjavesialueen veden laatua heikentävät siinä todetut vierasainepitoisuudet, joiden pääasialliset aiheuttajat ovat olleet eri liuottimet ja kloridit (Uudenmaan ympäristökeskus 2009). Tällä hetkellä (joulukuu 2009) tutkimusalueella sijaitsevasta kahdesta pohjavedenottamosta kumpikaan ei ole toiminnassa. Anianpellon tutkimusalueen pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee koillis-pohjoisosan (noin 75 metristä mpy yli 105 metriin mpy. Vääksyn kanavan läheisyydessä pohjavesipinnan korkeus harjuselänteessä on Vesijärven vastaisilla alueilla hieman yli 81 metriä mpy laskien kohti Päijännettä noin 78 metriä mpy. Anianharjun huoltoaseman kohdalla pohjavesipinta on keskimäärin kor-

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 17 Anianpelto, Asikkala 6 KIRJALLISUULUETTELO Airo, M.-L., Kurimo, M. & Tikkanen, J. 1997. Asikkalan Vesivehmaankankaan, Korkeamäen ja Jolkistonharjun pohjavesitutkimuksia ruhjetulkinnalla. 4 s., 3 liites. Julkaisematon tutkimusraportti. GTK. Alalammi, P. (toim.) 1990. Suomen kartasto, vihko 123-126: Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s. + 3 liitekarttaa. Arjas, J. 2005. Pohjaveden havaintoputket. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. 88 91 s. Korhonen, K.-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. Korkka-Niemi, K. & Salonen, V-P. 1996. Maanalaiset vedet pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 50. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. 181 s. Kukkonen, M., Mäkilä, M., Grundström, A., & Herola, E. 1988. Koski HL. Maaperäkartan selitys 1:20 000, karttalehti 2133 09. 1 s. Lehijärvi, M. 1979. Heinolan kartta-alueen kallioperä. Kallioperäkartan selitys 1:100 000, 3112. Geologinen tutkimuslaitos. 24 s. Matsson, A., Lehtimäki, J., Valjus, T. & Vanhala, H. 2005. Geofysikaaliset menetelmät. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas. Suomen Vesiyhdistys r.y. 2005. 194 s. Mäkinen, R. 2005. Pohjaveden muodostumis- ja virtaamaselvitykset. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas. Suomen Vesiyhdistys r.y. 2005. 194 s. Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Helsinki: Tammi. 304 s. Mälkki, E. 2001. Pohjavesigeologisen tutkimuksen kehitystarpeet Suomessa. Teoksesssa: Salonen, V.-P. & Korkka-Niemi, K. (toim.) Kirjoituksia pohjavedestä : 3. Ympäristögeologian päivät, Turku, 13.-14.3.2000. Turku: Turun yliopiston geologian laitos, 11 20 s. Mälkki, E. 2005. Suomen pohjavesiesiintymät. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas. Suomen Vesiyhdistys r.y. 2005. 194 s. Rainio, H., Korhonen, R., Lehmuskoski, K., Herola, E. & Kaija, J. 1990. Asikkala. Maaperäkartan selitys 1 : 20 000, karttalehti 3112 02. 1 s. Simonen, A., 1971. Das finnische Grundgebirge. Geol. Rundschau 60, 1406 1421. Uudenmaan ympäristökeskus. 2009. Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. Ehdotus Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015. 186 s. Vuorimaa, P., Kontro, M., Rapala, J. & Gustafsson, J. 2007. Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä. Loppuraportti. Suomen ympäristö 42/2007. Suomen ympäristökeskus. 114 s. Ympäristöministeriö. 2004. Natura 2000-verkosto, Kotajärvi. <http://www.environment.fi/default.asp?contentid=95008&lan=fi>. 16.09.2009.

3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 1 GTK101 6786000 25 26 24 GTK102 6786000 15!. 14 23 22 20 GTK103 27 21 13 28 11 6785000 12 19!. GTK107 5 4 6785000 6784000 ASIKKALA, ANIANPELTO Mittauslinjat Painovoimamittauslinja 2009 Mittaukset nuolensuuntien mukaisesti 18 17 10 16!. GTK104 6 7 GTK105 8 1 9 2 3!. GTK106!. 6784000!. Kalliokairaus (GTK v.2009) Pohjavesiputki (GTK v.2009) Pohjavesialueen raja Varsinaisen muodostumisalueen raja 6783000 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09 0 125 250 500 m 6783000 3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000

LIITE 2 3423000 3424000 3425000 3426000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 6785000 6785000 6786000 3422000 6786000 3421000 ASIKKALA, ANIANPELTO Maaperän korkokuvakartta Kalliomaa Hiekka- ja soramoreeni Hienoainesmoreeni 6784000 6784000 Sora Hiekka karkea Hieta hieno Hieta Hiesu Savi Turve ja lieju Vesi Täytemaa/Kartoittamaton Muinaisrannat Pienet reunamoreenit Pohjavesialueen raja raja 0 Varsinaisen muodostumisalueen 500 metriä 0 125 250 500 m 3421000 6783000 6783000 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09

3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000!. GTK101!.!. GTK102!. GTK103 DD DD D D D D D DD D D D D D D D D D D D DD D GTK107 D!. D D DD D DD DD D DDD D D DD DD D!. GTK104!. GTK105 DDD D!. GTK106 DD D!. D DD D 6783000 6784000 6785000 6786000 6783000 6784000 6785000 6786000 ASIKKALA, ANIANPELTO Kalliopinnan taso, m mpy Alle 10 10-15 15-25 25-30 30-35 35-40 40-45 45-55 55-60 60-65 90-95 95-100 100-105 105-110 110-115 115-120 120-125 125-130 130-135 Yli 135 65-70 Painovoimamittauspiste 70-75!. Pohjavesiputken 75-80 kalliokairaus 80-85 D Pieni kalliopaljastuma! Avokallio 85-90 0 Pohjavesialueen 500 raja metriä Varsinaisen muodostumisalueen raja 0 125 250 500 m 3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 3 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09

3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 4 80 80 GTK101 GTK102 85 6786000 6786000 90 90 90 90 6785000 GTK103 95 U 100 W W 110 6785000 85 90 110 ASIKKALA, ANIANPELTO Pohjavedenpinnan taso, m mpy Alle 75 75-80 80-85 105-110 110-115 115-120 90 95 GTK105 120 85-90 90-95 120-125 125-130 6784000 95-100 100-105 130-135 Pohjavedenpinnan samaarvokäyrä (m mpy) 105 110 125 6784000 Virtaussuunta Pohjavesiputki 115 U Lähde 130 W Luonnonvesipinta 0 Pohjavesialueen raja500 Varsinaisen muodostumisalueen raja metriä 125 U 6783000 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09 0 125 250 500 m 6783000 3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000

3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 5 3427000 GTK101 6786000 6786000 GTK102 6785000 GTK103 U W W 6785000 ASIKKALA, ANIANPELTO Pohjavesivyöhykkeen paksuus, metriä Kallionpinta pohjavesitason yläpuolella GTK105 0-5 35-40 5-10 40-45 6784000 10-15 15-20 20-25 45-50 50-55 55-65 6784000 25-30 65-70 30-35 Yli 70 metriä Pohjavesiputki U Lähde W Luonnonvesipinta 0 Pohjavesialueen raja 500 Varsinaisen muodostumisalueen raja metriä U 6783000 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09 0 125 250 500 m 6783000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 3427000

3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 6.1 GTK101 6786000 6786000 GTK102 6785000 GTK103 U W W 6785000 ASIKKALA, ANINANPELTO Pohjavedenpinnan yläpuoleisen irtomaakerroksen paksuus, metriä Alle 1 m 1-5 GTK105 5-10 10-15 15-20 20-25 6784000 25-30 30-35 35-40 6784000 Yli 40 m Avokallio/kallioalue Pohjavesiputki U Lähde W Luonnonvesipinta 0 Pohjavesialueen raja500 Varsinaisen muodostumisalueen raja metriä U 6783000 Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09 0 125 250 500 m 6783000 3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000

3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000 LIITE 6.2 6785000 6785000 6786000 6786000 ASIKKALA, ANINANPELTO Kalliopinnan yläpuoleisen irtomaakerroksen paksuus, metriä Alle 1 m 30-35 0-5 35-40 6784000 5-10 10-15 40-45 45-50 6784000 15-20 50-55 20-25 55-60 25-30 60-65 Yli 65 m Avokallio/kallioalue 6783000 0 Pohjavesialueen raja500 Varsinaisen muodostumisalueen raja metriä Karttatuloste GTK Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/09 0 125 250 500 m 6783000 3421000 3422000 3423000 3424000 3425000 3426000

LIITE 7.1

LIITE 7.2

LIITE 7.3

LIITE 7.4

LIITE 7.5

LIITE 7.6

LIITE 7.7

LIITE 7.8

LIITE 7.9

LIITE 7.10

LIITE 7.11

LIITE 7.12

LIITE 7.13

LIITE 7.14

LIITE 7.15

LIITE 7.16

LIITE 7.17

LIITE 7.18

LIITE 7.19

LIITE 7.20

LIITE 7.21

LIITE 7.22

LIITE 7.23

LIITE 7.24

LIITE 7.25

LIITE 7.26

LIITE 7.27

LIITE 7.28

LIITE 8.1 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 101 X = 6786107 Y = 3421794 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää +83,25 Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus 44,0 m Kansirakenne Ø 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ ylhäältä: 4,0 m HDPE umpip., 44,0 m kirkas siiviläp. Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 9.12.2009 +80,25 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-1,20 Hk 17,50-25,00 Hk 1,20-2,00 SiMr 25,00-26,00 Hk näyte 2,00-3,00 SiMr näyte 26,00-28,80 Hk 3,00-4,20 SiMr 28,80-29,00 SiHhk 4,20-5,00 SrMr 29,00-30,00 SiHhk näyte 5,00-6,00 SrMr näyte 30,00-40,50 SiHhk 6,00-7,20 SrMr 40,50-41,50 SiHhk näyte 7,20-7,60 Ki 41,50-46,00 SiHhk 7,60-11,30 SrMr 46,00-47,00 SiSa näyte 11,30-11,80 Ki 47,00.71,50 SiSa 11,80-13,70 SrMr 71,50-75,90 Mr 13,70-14,00 Sr 75,90 Ka pinta 14,00-15,50 Sr näyte 75,90-79,00 Kallio 15,50-16,50 Hk EKS 16,50-17,50 Hk näyte Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 1911.2009 Asentaja Tauno Parkkonen D:\temp\Asikkalan_putkikortit\Asikkala_ putkikortti 101.doc

LIITE 8.2 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 102 X = 6785697 Y = 3422887 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää +81,43 Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus Kansirakenne Putkiaines/ Ei asennettu putkea Suodatinmalli/ Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 9.12.2009 +79,19 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-2,50 HkSr 26,20-27,00 Sa 2,50-3,50 Sr näyte 27,00-27,70 Sa näyte 3,50-8,40 Sr 27,70-27,80 Mr näyte 8,40-10,00 Hk 27,80-28,50 Mr 10,00-11,00 Hk näyte 28,50-30,00 Sr 11,00-15,50 Hk 30,00-30,80 SrMr 15,50-16,00 Hhk 30,80 Ka pinta 16,00-17,00 Hhk näyte 30,80-34,00 Ka 17,00-22,30 Hhk EKS 22,30-23,00 Hk 23,00-24,00 Hk näyte 24,00-26,20 Hk Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 5.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 102 (2).doc

LIITE 8.3 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 103 X = 6785028 Y = 3422997 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää +115,67 Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus 5,0 m Kansirakenne Ø 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ ylhäältä: 24,5 m HDPE umpip., 5,0 m kirkas siiviläp. Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 9.12.2009 +90,60 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-1,50 Hk Sr 26,00-27,80 Hk 1,50-2,00 Hk 27,80-29,00 SiHhk 2,00-3,00 Hk näyte 29,00-30,00 SiHhk näyte 3,00-6,70 Hk 30,00-32,40 SiHhk 6,70-7,00 Sr 32,40-33,00 Hk 7,00-8,00 Sr näyte 33,00-34,00 Hk näyte 8,00-10,60 Sr 34,00-34,80 Hk 10,60-11,0 Si 34,80-36,00 SiHhk 11,0-12,00 Si näyte 36,00-37,00 SiHhk näyte 12,00-13,00 Hhhk 37,00-45,00 SiHhk 13,00-14,00 Hhhk näyte 45,00-46,00 SiHhk näyte 14,00-20,00 Hhhk 46,00-52,30 SiHhk 20,00-21,00 Hhhk näyte 52,30-61,50 SiHhk 21,00-23,50 Hhhk 61,50-63,20 Mr 23,50-25,00 Hk 63,20-66,20 Ka 25,00-26,00 Hk näyte EKS Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 10.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 103 (2).doc

LIITE 8.4 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 104 X = 6784462 Y = 3424008 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus Kansirakenne Putkiaines/ Suodatinmalli/ Havainnot Pvm Ei asennettu putkea Syvyys Taso Huom. Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-3,20 Hk, Täyttö 14,80-16,00 Sa 3,20-4,80 HkSr 16,00-17,00 Sa näyte 4,80-5,50 Hk 17,00-18,00 Sa 5,50-6,50 HkSr näyte 18,00-18,10 Sa 6,50-7,40 Hk 18,10 Ka pinta 7,40-8,40 Sr 18,10-23,00 Ka Rapa 8,40-9,00 Hk EKS 9,00-10,00 Hk näyte 10,00-12,00 Hk (Sr) 12,00-14,80 Hhk Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 4.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 104 (2).doc

LIITE 8.5 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 105 X = 6784327 Y = 3424956 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää +132,70 Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus 5,0 m Kansirakenne Ø 80 mm galv. suojaputki, lukittava hattu Putkiaines/ ylhäältä: 24,5 m HDPE umpip., 5,0 m kirkas siiviläp. Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm 3.11.2009 24,08 9.12.2009 +108,62 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-1,00 Sr, kiviä 12,60-13,00 Hk 1,00-2,00 Hk 13,00-14,00 Hk näyte 2,00-3,00 Sr, kiviä näyte 14,00-24,00 Hk 3,00-3,30 Ki 24,00-25,00 Hk näyte 3,30-5,00 Hk 25,00-28,20 HkMr 5,00-6,00 Hk näyte 28,20 Ka pinta 6,00-6,20 Hk 28,20-31,20 Ka 6,20-7,00 HkSr EKS 7,00-8,00 HkSr näyte 8,00-12,60 HkSr Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 3.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 105 (2).doc

LIITE 8.6 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 106 X = 6783806 Y = 3425768 Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus Kansirakenne Putkiaines/ Suodatinmalli/ Havainnot Pvm Ei asennettu putkea Syvyys Taso Huom. Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-2,00 Hhk 24,80-25,40 Sa näyte 2,00-3,00 Hhk näyte 25,40-25,80 Ki 3,00-7,40 Hhk 25,80-26,50 Sr 7,40-8,00 Hk 26,50-27,50 Sr näyte 8,00-9,00 Hk näyte 27,50-27,60 Sr 9,00-16,80 Hk 27,60 Ka pinta 16,80-18,00 Si 27,60-30,60 kallio 18,00-19,00 Si näyte EKS 19,00-24,00 Si 24,00-24,80 Sa Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 2.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 106 (2).doc

LIITE 8.7 CG innish Consulting Group OY PUTKIKORTTI 1 (1) Tilaaja GTK Asiakas nro Työ nro D4218 Työkohde Havaintoputken nro 107 X = Y = Asikkala Tasotiedot Syvyys Taso Havaintoputken yläpää Maanpinta Suodattimen alapää Suodattimen pituus Kansirakenne Putkiaines/ Suodatinmalli/ Havainnot Pvm Ei asennettu putkea Syvyys Taso Huom. Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,00-2,00 HkSr 15,10 Ka pinta 2,00-3,00 HkSr näyte 15,10-18,10 Ka 3,00-9,60 HkSr EKS 9,60-10,00 Mr 10,00-11,00 Mr näyte 11,00-11,50 Mr 11,50-12,00 Hhk 12,00-13,00 Hhk näyte 13,00-14,20 Hhk 14,20-15,10 Si Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm 20.11.2009 Asentaja Tauno Parkkonen C:\Documents and Settings\trauhani\Local Settings\Temporary Internet iles\olk20\asikkala_ putkikortti 107 (2).doc