Teilinummen pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Teilinummen pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Tiina Kaipainen, Tuire Valjus / GTK/198/03.01/2017 Raportin laji Yhteistyöprojekti Raportin nimi Teilinummen pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Toimeksiantaja Uudenmaan ELYkeskus, Nurmijärven Vesi Liikelaitos Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Teilinummen pohjavesialueelle ja etenkin sen länsipuolen savikkoalueelle. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, raskaita kairauksia, kevyitä tärykairauksia ja maastokartoituksia. Maastotutkimukset tehtiin vuosien aikana. Kallionpinta vaihtelee alueella välillä m mpy. Maanpinta on savikolla tasainen, mutta kallion pinnassa on suuria vaihteluja niin että tutkimusalueen läntinen osa on selvästi alavampaa kuin itäinen osa. Pohjavedenpinnan taso on korkeimmillaan Teilinummen pohjavesialueen etelärajalla (69m mpy.) ja savikkoalueen itärajalla, joista pinta laskee kohti luodetta ja pohjaveden ottamoa (63m mpy.). Mallin mukaan pohjavesialueen lounais, etelä, itä ja pohjoisrajalla on pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallionkynnykset, jotka saattavat ainakin osan aikaa vuodesta rajoittaa pohjaveden virtausta. Paksun savikon ja sen alaisen hyvin vettä johtavien kerrosten vuoksi pohjavesi on savikoilla paineellinen ja noin 5 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Harjun luonnontilaisimmilla osilla pohjavedenpintaan on jopa 30 metriä maanpinnasta, mutta sorakuopissa huomattavasti vähemmän. Savikerrokset ovat paksuimmat tutkimusalueen keskiosassa, välillä 13,1 19,6 m. Tämän alueen ympärillä saven paksuus on noin seitsemän metriä ja kerros on harjun lähettyvillä ohuempi. Saven alla oleva karkea maalaji on pääosin hiekkaa ja kerros on paikoin usean metrin paksuinen. Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus vaihtelee välillä 0 35m, ollen paksuimmillaan savikon syvimmissä osissa sekä harjulla alueilla, jotka ovat vielä luonnollisessa korossa. Ohuimmillaan maakerros on pohjavesialueen reunojen kallioalueilla sekä suurimmissa sorakuopissa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys, Teilinummi Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Uusimaa, Nurmijärvi, Teilinummi (ELYtunnus ) Karttalehdet L4144B ja L4144D (UTM) sekä (KKJ) Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Kokonaissivumäärä 15 s., 41 liites. Yksikkö ja vastuualue GTK PVI Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli suomi Arkistotunnus 60/2018 Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus Julkinen Jussi Ahonen yksikön päällikkö Tiina Kaipainen projektipäällikkö

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Sisällysluettelo 1 Johdanto Yleistä Aikaisemmat tutkimukset 2 2 Tutkimusalueen kuvaus Harjumuodostumien syntymekanismeista Teilinummen pohjavesialue 5 3 Tutkimusmentelmät Maastokartoitus Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Kevyet kairaukset Painovoimamittaus 7 4 Tehdyt tutkimukset Maastokartoitus Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Painovoimamittaus 8 5 Mallinnukset ja visualisointi 10 6 Tutkimustulokset Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Maaperän koostumus Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus 13 7 Johtopäätökset ja yhteenveto 14 8 Kirjallisuusluettelo 15

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys LIITTEET Liite 1 Mittalinjat ja kairaukset 1:8 000 Liite 2 Maaperän korkokuva 1:8 000 Liite 3 Kallion pinta 1:8 000 Liite 4 Pohjaveden pinta 1:8 000 Liite 5 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1:8 000 Liite 6 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus 1:8 000 Liite 7 Kallionpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen kokonaispaksuus 1:8 000 Liite 8 Savikerroksen paksuus ja saven alainen maalaji Liite 9 Painovoimamittausten tulkintaprofiilit Liite 10 Mittaus ja asennuskortit Liite 11 Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Liite 12 Poikkileikkaukset Kannen kuva: Viistokuva tutkimusalueesta ja tutkimuspisteet (ArcScene). Kuva: T. Kaipainen, GTK.

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 1 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Teilinummen pohjavesialueen (tunnus ) itäpuolen savikolle. Pohjavesialue sijaitsee Nurmijärvellä (Kuva 1). Projektin ovat rahoittaneet yhteistyöprojektina Uudenmaan ELYkeskus, Nurmijärven Vesi Liikelaitos ja GTK. Tutkimuksen päätavoite oli selvittää saven paksuus Teilinummen pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen itäpuolella olevalla savikolla (rajattu kuvaan 1), sillä sieltä oletettiin olevan saven alainen pohjavesiyhteys varsinaiseen Teilinummen muodostumaan. ELYkeskus päivitti tutkimuksen aikana pohjavesialueiden rajaviivat ja siksi tutkimusalue on jo tämän raportin kartoissa rajattu pohjavesialueeseen kuuluvaksi. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Kuva: T. Kaipainen, GTK.

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 2 GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta ovat vastanneet Pohjavesiyksikön päällikkö Jussi Ahonen ja geologi Tiina Kaipainen. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista on vastannut geologi Tiina Kaipainen. Painovoimamittauksista sekä niiden tulkinnasta on vastannut geofyysikko Tuire Valjus. Maaperäkairauksien valvonnasta ja kevytkairauksien suorittamisesta on vastannut tutkimusassistentti Janne Tranberg. Tutkimuksessa selvitettiin alueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, harjumuodostuman syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, raskaita kairauksia, kevyitä kairauksia ja maastokartoituksia. Tiedot palvelevat maankäytön suunnittelua ja pohjavedensuojelua sekä pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden suorittamista ja ennakoimista. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen taustaaineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Härme, M Kallioperäkartan selitykset 1: Karttalehdet 2043 Kerava, 2044 Riihimäki. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 51 s. Sallasmaa, O. ja Valjus, T Pohjavesialueiden geologisen rakenteen selvitys NukarinkoskenTeilinummen alueella. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 15 s. Kallioperäkarttojen (1: ), maaperäkarttojen (1: ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli tietoja tutkimusalueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista (Suomen Ympäristökeskus 2018).

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 3 2 TUTKIMUSALUEEN KUVAUS 2.1 Harjumuodostumien syntymekanismeista Mannerjäätikön sulamisvesien vaikutuksesta syntyneitä glasifluviaalisia eli jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä lajittuneet sauma ja reunamuodostumat, kuten esimerkiksi Salpausselät. Yleisesti puhutaan kuitenkin harjumuodostumista, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa. Suomessa harjumuodostumat kattavat maapintaalasta noin 2,2 % (Mälkki 1999). Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja pohjalle, missä ne virtaavat kohti jäätikön reunaa, purkautuen lopulta sen edustalla. Suurten jäätikköjokien valumaalue on saattanut olla jopa yli km 2 (Mälkki 1999), joten myös sulamisvesimäärät ovat olleet suuria. Merkityksellistä jäätikköjokien kerrostamistapahtumassa on myös jäätikön edustan vedensyvyys. Pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko ovat vaihtelevia, mutta muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää. Syntytavasta johtuen harjun keskivaiheilla on yleensä koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maaaineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi. Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätikkömassan alle muodostuu jäätikön liikkeen suuntainen jäätikköjokitunneli, jossa esiintyy kerääntyneiden sulamisvesien voimakkuudeltaan vaihtelevia virtauksia, suurelta osin paineellisissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa, tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan. Tällöin tapahtuu karkean aineksen kerrostumista sekä hienomman aineksen huuhtoutumista ja harjuytimen pääosa muodostuu (Kuva 2). Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on pääosin kulunut pois ja sorat ovat kerrostuneet suoraan kalliota vasten. Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja. Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä sitä ole useinkaan havaittavissa maanpinnalla. Teilinummen tutkimusalue sijoittuu juuri tällaiselle savipeitteisten lievehiekkojen alueelle. Käytännössä harjujen niin sanottujen juuriosien rakenteet vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen. Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia, tavataan usein myös harjuytimen ulkopuolella peitteisinä esimerkiksi kalliopainannealueilla. Osa näiden alueiden aineksesta on myös suoraan jäätikön pohjasta kerrostunutta ja heikommin lajittunutta. Jäätikköjokitunnelin ja jäätikön reunan vaihtelevia kerrostumisolosuhteita kuvastavat puolestaan harjuytimissä esiintyvät katkokset sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja hienorakeiset kerrostumat.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 4 A B 1. Kallio 2. Moreeni 3. Soravaltainen ydinharju 4. Hiekkavaltaiset lieveosat 5. Jää + Kiviaines Kuva 2. Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle, syvään veteen. A) Harjun karkea ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen. Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia, sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim. sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena. B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet (Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK). Myöhemmässä vaiheessa mannerjäätikön reuna ohenee ja jäätikkötunneli avartuu tai vaihettuu avokanaaliksi. Tällöin myös sulamisvesien virtausnopeudet ja kuljetusvoima pienenevät, jolloin kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä harjujakson reunaalueille ja ydinosan päälle lievehiekkoina. Syvän veden olosuhteissa ohentuneen mannerjäätikön reuna voi alkaa myös kellumaan, jolloin hiekkaista materiaalia saattaa kerrostua useasta eri kohdasta leveämmälle vyöhykkeelle jäätikön edustalle. Jäätikköjokia on esiintynyt mannerjäätikön pohjan lisäksi myös sen sisällä ja pinnalla ja ne ovat voineet kerrostaa hiekkaa ja soraa jättämättä jälkeensä varsinaista sulamisvesien virtausuoman sijaintia osoittavaa harjua. Harjun lievehiekkojen ulkopuolella esiintyy puolestaan lähinnä moreenia sekä syvän veden silttejä ja savia jotka ovat kerrostuneet lähes seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas. Viimeisessä vaiheessa syntyneitä ovat kaikkia edellisiä kerrostumia peittävät hiekkavaltaiset ranta ja tuulikerrostumat sekä turpeet.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Teilinummen pohjavesialue Teilinummen pohjavesialue koostuu pitkittäisharjusta ja sen ympärille leviävistä savikon alaisista lievehiekoista. Tutkimusalueen savikko on peltoviljelyssä ja sen keskellä on lisäksi kauppapuutarha. Aluetta rajaavat kalliomäet. Koko pohjavesialue on ihmisen muokkaama ja suuri määrä pohjavedenpinnan yläpuolisesta harjumateriaalista on jo kaivettu pois (ks. kansikuvan vinovalaistu maanpinnanmalli). Teilinummen pohjavesialueen kokonaispintaala on 0,9 km 2 ja varsinaisen muodostumisalueen pintaala 0,58 km 2. Pohjavettä arvioidaan muodostuvan koko pohjavesialueella vuorokaudessa noin 1000m 3. Imeytymiskerrointa ei ole arvioitu. Alueella sijaitsee Teilinummen vedenottamo. Pohjavesialue on määrälliseltä tilaltaan luokiteltu hyväksi. Alue on saanut 1E luokittelun. (Suomen ympäristökeskus 2018).

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 6 3 TUTKIMUSMENTELMÄT 3.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostetaan yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksessa tehdään geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös pohjavesialueella sijaitsevista mahdollisista kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehdään havaintoja. Maastokartoituksen yhteydessä määritetään myös geofysikaalisten mittauslinjojen ja kairauspisteiden sijainnit. 3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Porakonekairaus on käyttökelpoinen kairausmenetelmä, kun tutkimuskohteen maakerrospaksuudet ovat huomattavat ja maaperä on karkearakeista. Porakonekairauksella saadaan luotettava tieto kallionpinnan asemasta. Kairaus tehdään poraamalla samanaikaisesti tangolla ja suojaputkella kallionpintaan saakka (Kuva 4). Kallion tavoittamisen jälkeen tehdään kolmen metrin kalliovarmistus tankoporauksella. Porakonekairausten yhteydessä voidaan ottaa myös (häiriintyneitä) maanäytteitä tyhjentämällä kairauksissa käytettyä suojaputkea ilmahuuhtelulla. Häiriintymättömiä näytteitä voidaan ottaa erityisillä putkiottimilla (Rantamäki et al. 1990). Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Jos porauksessa tavataan pohjavettä, asennetaan pohjavesiputki (Kuva 5). Kuvat 4 ja 5. Porakonekairaus ja havaintoputkiasennus Ylöjärvenharjulla vuonna 2016 sekä havaintoputki GTK 5017 Valkojan pohjavesialueella tammikuussa Kuva T. Kaipainen, GTK.

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kevyet kairaukset Kevyt tärykairaus (cobra) soveltuu maaperäkerrosten laadun havainnointiin esim. pohjavesimuodostuman reunaalueilla, missä maaperä on laadultaan hienorakeista. Tärykairauksessa ei voida ottaa näytteitä rakeisuusanalyyseihin, mutta kairakaluston läpivirtausterästä saatavista pienistä maanäytteistä voidaan tehdä aistinvarainen maalajimääritys. Tärykairauksella ei voida määrittää kallionpinnan asemaa luotettavasti. Kuva 6. Maaperäkairausta kevyellä tärykairauskalustolla (cobra). Kuva A. Eskelinen, GTK. 3.4 Painovoimamittaus Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku ja loppupäät ovat kallion paljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoimaanomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Kallionpinnan taso saadaan laskettua vertaamalla maapeitteen paksuuden tulkintaa maanpinnan korkeusmalliin. Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan tason vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta.

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 8 4 TEHDYT TUTKIMUKSET 4.1 Maastokartoitus Maastokartoitus suoritettiin Kartoituksen yhteydessä havainnoitiin alueen kalliopaljastumia sekä pohjavesiputkien kuntoa ja mitattiin pohjaveden pinnat putkista GTK 58 17, GTK 5917 ja GTK Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Tutkimusalueella tehtiin neljä maaperäkairausta raskaalla kairakalustolla syksyllä 2017 ja yksi kairaus syksyllä Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Kairaukset ja pohjavesiputkien asennukset suoritti vuonna 2017 SGM Consulting ja vuonna 2018 Pöyry. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 70,5 metriä ja asennettiin neljä pohjavesiputkea GTK 5517, GTK 58 17, GTK ja GTK Yhdessä kairauksessa (GTK 6117) ei havaittu pohjavettä, joten kohteeseen ei asennettu pohjavesiputkea. Putket varustettiin suositusten mukaisesti (Arjas 2005) lukittavilla suojaputkilla (Kuva 5). Halkaisijaltaan 52/60 mm:n kokoinen pohjavesiputki on materiaaliltaan korkeatiheyksistä polyeteeniä (PEH). Pohjavesiputkiin asennettiin siiviläputket pohjavesivyöhykkeeseen. Kairauksen yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Havaintoputkikortit ovat liitteenä 10 ja yhteenveto raskaiden kairausten maalajihavainnoista on liitteenä 11. Maalajimäärityksissä on käytetty GEOluokitusta (Korhonen et al. 1974). Kaksi raskasta kairausta jäi tekemättä, koska niihin ei saatu maanomistajan lupaa joten päätettiin korvata ne kevyillä tärykairauksilla. Maanomistajat antoivat luvan tähän tutkimusmenetelmään, koska se ei jätä peltoon pysyvää jälkeä eikä vaadi raskaan kaluston siirtämistä pellon poikki kairauskohteelle. Kairaukset suoritettiin GTK:n toimesta huhti ja joulukuussa Kevyitä kairauksia tehtiin yhteensä 19 kohteeseen (Liite 1). Kairauksessa havainnoitiin saven paksuuden lisäksi saven alaisen karkeamman aineksen maalaji. Saven paksuus ja sen alainen maalaji on kuvattu liitteessä Painovoimamittaus Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttäryhmä huhti ja joulukuussa Painovoimaprofiilien sijainti on esitetty liitteessä 1. Painovoimalinjojen päät ovat kallion paljastumilla tai kairauspisteissä, joista tunnetaan kallion pinnan taso. Painovoimalinjoja mitattiin 16 kpl, yhteensä n. 9,6 km. Lisäksi tulkittiin uudelleen osa vuonna 2008 tehdyistä painovoimalinjoista (Sallasmaa, O. ja Valjus, T., 2008). Myös uudelleen tulkitut vanhat linjat on esitetty liitteessä 9. Mittaukset tehtiin noin 20 m pistevälein. Mittauksissa käytettiin Scintrex

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 9 AutogravCG5 gravimetriä ja pisteiden korkeusaseman määrityksessä osin letkuvaaitusta ja osin VRSGPS laitteistoa. Linjojen päissä maan pinnan tasot määritettiin VRSGPS laitteistolla. Mittaustuloksista laskettiin Bouguer anomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Tulkinnassa käytettiin Tensor Reseachin ModelVision tulkintaohjelmaa, jolla etsittiin annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoimaanomalian vaihtelusta tulkittiin kalliopinnan taso. Mitatuista maanpinnan ja tulkituista kalliopinnan tasojen erotuksesta voitiin laskea maapeitteen paksuus. Topografiaeroista johtuva tulosten vääristymä korjattiin käyttämällä Geosoftin Oasis Montaj ohjelmiston 3Dtopografiakorjausta, jossa käytettiin referenssiaineistona Maanmittauslaitoksen 10 x 10 m korkeusmallia. Mittauslinjat päättyvät kalliopaljastumaan tai kallioon asti kairattuihin pisteisiin, joista useimmista on tiedossa myös pohjaveden pinnan taso. Kairaustiedoista saatua pohjaveden pintaa on käytetty hyväksi arvioitaessa kuivan ja kostean maaaineksen rajapintaa tulkinnoissa, mutta se ei välttämättä kuvasta todellista pohjaveden pintaa. Kuivalle maaainekselle on tulkinnoissa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m 3 ja veden kyllästämälle maaainekselle 1900 kg/m 3. Tulkinnassa käytetty vedenpinnan taso esitetään leikkauskuvissa (Liite 9) maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana. Syvyysleikkausmallien mittakaava vaihtelee mittauslinjan pituudesta riippuen. Leikkauskuvien koordinaatisto on ETRS89/TM35Fin ja korkeusjärjestelmä on N2000. Linjalla 6 tulkinnassa simuloitiin harjun karkeaa ydinosaa lisäämällä tulkintamalliin ympäröivää maaainesta tiheämpi kappale, jolloin sen alapuolinen kallion pinta saatiin tasaisemmaksi. Kyseisen kappaleen dimensioista ja tiheydestä ei ole tarkkaa tietoa, joten kallion pinnan taso voi todellisuudessa poiketa tulkitusta mallista. Kuitenkin näin saatu arvio kallion pinnan vaihtelusta on parempi kuin ilman harjuydinsimulointia. Mittaustulokset projisoidaan tulkintaohjelmassa linjan päätepisteitä yhdistävälle suoralle viivalle. Mikäli mitatessa on jouduttu kiertämään rakennuksia tai muita maastoesteitä, saattaa tulkintatuloksen paikka poiketa todellisesta mittauspaikasta ja tällöin myöskään tulkintatulos ei täysin vastaa oikeasta kohdasta saatavaa tulosta. Poikkeamat eivät vaikuta oleellisesti tulkintatuloksiin.

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 10 5 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topo to grid interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin vastaavalla tavalla hyödyntäen alueelle aiemmin ja tämän tutkimuksen yhteydessä asennettujen pohjavesiputkien pohjavedenpinnan tasotietoja. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGISohjelmistolla. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 300 metriä. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 8. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reunaalueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä. Kalliopinnan taso (Liite 3) saatiin selville melko kattavasti kairaustietojen, kalliopaljastumien ja painovoimamittauslinjaston ansiosta. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kallionpintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamallit ovat melko luotettavia. Pohjavedenpintojen havaintotietoja oli runsaasti varsinaisella tutkimusalueella. Osa havaintoputkista oli vaurioitunut niin, ettei pohjaveden pintaa voinut enää mitata. Samaan ajankohtaan mitattuja putkia oli eripuolilla tutkimusaluetta useita, ja pohjavedenpintamallin voidaan olettaa pitävän hyvin paikkansa havaintoputkien lähettyvillä. Pohjavedenpinnan malli on esitetty liitteessä 4. Pohjavedenpinnan laskentamallien voidaan olettaa pitävän varsin hyvin paikkansa, ja yleiskuvan pohjaveden virtauksesta voi muodostaa jo kolmella pohjavedenpinnan havainnolla (KorkkaNiemi & Salonen 1996). Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi ja kallionpintamallien erotuksena. Tämän vuoksi visualisointi on voitu tehdä vain alueilta joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. Maapeitteen kokonaispaksuus on laskettu vastaavasti maanpinnan ja kallionpinnan mallien erotuksena. Saven paksuudet ja savenalaiset maalajit on kuvattu kartalle tutkimuspisteittäin saven paksuutta kuvaavan ympyrän avulla (Liite 8). Saven paksuutta ei mallinnettu tasoksi.

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 11 TUTKIMUSTULOKSET Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Teilinummen pohjavesialueen kallioperä koostuu pääasiassa kvartsimaasälpägneissistä ja kvartsimaasälpäliuskeesta (Kuva 7). Alueen pohjoisosassa on graniittinen alue ja rajoilla kiillegneissiä. Kuva 7. Tutkimusalueen kallioperän koostumus. Kuva: T. Kaipainen, GTK. Suomen kallioperä DigiKP. Digitaalinen karttatietokanta [Elektroninen aineisto]. Espoo. Geologian tutkimuskeskus [viitattu ]. Versio 2.0. Painovoimamittausten tulkintojen mukaan (kuva 8) kallionpinta vaihtelee alueella välillä m merenpinnan yläpuolella. Maanpinta on hyvinkin tasainen mutta kallion pinnassa on suuria vaihteluja. Alue jakautuu karkeasti kahteen osaan, sillä läntinen osa on selvästi alavampaa kuin itäinen osa. Teilinummen vedenottamo sijaitsee kallion painanteen reunalla. Kallionpinnan mallinnettu korkotaso on kuvattu liitteen 3 kartassa ja pohjavesivyöhykkeen paksuus liitteen 5 kartassa.

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 12 Kuva 8 Tulkittu kalliopinnan taso väripintakarttana. Vuoden 2008 linjat on merkitty numeron jälkeisellä v kirjaimella. Kuva T. Valjus, GTK.

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Maaperän koostumus Tutkimuksen aikana pohjavesialueella kairattiin maaperää kallioon saakka viidessä kohteessa ja lisäksi tehtiin 19 kevytkairausta saven alaisen karkean maalajin pintaan saakka. Raskaiden kairauksen yhteydessä tehdyt maalajihavainnot on esitetty kootusti liitteessä 11 ja kevyiden kairausten tulokset liitteessä 8. Paksuimmat savikerrokset (Liite 8) löydettiin kevytkairauksilla alueen keskiosista, joissa saven paksuus on 13,1 19,6 m. Tätä keskeistä aluetta ympäröivillä kairauspisteillä saven paksuus on pääosin seitsemän metrin luokkaa. Harjun lähettyvillä olevissa tutkimuspisteissä savikerros on ohuempi. Saven alla oleva karkea maalaji on pääosin hiekkaa (GTK 5518:1,3m, GTK 58 17: 4,8m, GTK 5917: 3,2m jonka alla 1,6m moreenia). Saven paksuutta ja saven alaisen maakerroksen paksuutta ei voitu mallintaa tasopintana, sillä tutkimuspisteverkko oli liian harva antamaan luotettavaa mallia. Liitteen 12 poikkileikkauskuvissa näkyy kallionpinta, saven alaisen karkean maaperän pinta, pohjaveden pinta ja maanpinta. Linjat kulkevat kevyiden kairausten kautta (Liite 2). Pohjaveden pinta on savikolla noin 5 10 metrin syvyydellä maanpinnasta, eli veden pinta nousee paineellisena havaintoputkissa savikerrokseen. Harjun luonnontilaisimmilla osilla pohjavedenpintaan on jopa 30 metriä maanpinnasta (Liite 6). Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus (Liite 7) vaihtelee välillä 0 35m. Maakerros on paksuimmillaan jopa 35 m savikon syvimmissä osissa sekä harjulla alueilla, jotka ovat vielä luonnollisessa korossa. Ohuimmillaan maakerros on pohjavesialueen reunojen kallioalueilla sekä joissakin suuremmissa sorakuopissa. 6.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Pohjavedenpinnan taso (Liitteet ) on korkeimmillaan Teilinummen pohjavesialueen etelärajalla (noin 69m mpy.) ja savikkoalueen itärajalla (noin 66 m mpy.), joista se laskee kohti luodetta ja pohjaveden ottamoa (noin 63m mpy.). Mallin mukaan pohjavesialueen lounais, etelä, itä ja pohjoisrajoilla on pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallionkynnykset, jotka saattavat ainakin osan aikaa vuodesta rajoittaa pohjaveden virtausta (Liite 5). Paksun savikon ja sen alaisen hyvin vettä johtavien kerrosten vuoksi pohjavesi on savikoilla paineellinen ja siellä on ainakin yksi ajoittainen lammikko (Liite 2). Pohjavedenpinta noudattaa keskimäärin vuosikiertoa. Korkeimmillaan pohjaveden pinta on lumen sulamisen aikaan keväällä, mutta se laskee kesällä suuren haihdunnan vuoksi. Syyssateiden aikana pinta jälleen nousee, kun taas talvella sateen tullessa lumena ja roudan estäessä veden imeytymisen pinta laskee alimmalle tasolleen (Salonen et al. 2002).

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 14 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Teilinummen pohjavesialueelle ja etenkin sen länsipuolen savikkoalueelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää savikkoalueen savikerroksen paksuutta ja saven alainen maalaji. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, raskaita kairauksia, kevyitä tärykairauksia ja maastokartoituksia. Painovoimamittausten mukaan kallionpinta vaihtelee alueella välillä m merenpinnan yläpuolella. Maanpinta on savikolla tasainen, mutta kallion pinnassa on suuria vaihteluja. Alue jakautuu karkeasti kahteen osaan, sillä läntinen osa on selvästi alavampaa kuin itäinen osa. Pohjavedenpinnan taso on korkeimmillaan Teilinummen pohjavesialueen etelärajalla (noin 69m mpy.) ja savikkoalueen itärajalla (noin 66 m mpy.), joista pinta laskee kohti luodetta ja pohjaveden ottamoa (noin 63m mpy.). Mallin mukaan pohjavesialueen lounais, etelä, itä ja pohjoisrajoilla on pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallionkynnykset, jotka saattavat ainakin osan aikaa vuodesta rajoittaa pohjaveden virtausta. Paksun savikon ja sen alaisen hyvin vettä johtavien kerrosten vuoksi pohjavesi on savikoilla paineellinen. Paksuimmat savikerrokset löydettiin kevytkairauksilla alueen keskiosista, joissa saven paksuus on 13,1 19,6 m. Tätä keskeistä aluetta ympäröivillä kairauspisteillä saven paksuus on seitsemän metrin luokkaa ja kerros on harjun lähettyvillä ohuempi. Saven alla oleva karkea maalaji on pääosin hiekkaa. Kairausten perusteella paksujen savikerrosten alla on usein useammankin metrin paksuinen vettä paremmin johtava karkea maakerros. Pohjaveden pinta on savikolla noin 5 10 metrin syvyydellä maanpinnasta, eli veden pinta nousee paineellisena havaintoputkissa savikerrokseen. Harjun luonnontilaisimmilla osilla pohjavedenpintaan on jopa 30 metriä maanpinnasta, mutta sorakuopissa huomattavasti vähemmän. Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus vaihtelee välillä 0 35m. Maakerros on paksuimmillaan jopa 35 m savikon syvimmissä osissa sekä harjulla alueilla, jotka ovat vielä luonnollisessa korossa. Ohuimmillaan maakerros on pohjavesialueen reunojen kallioalueilla sekä joissakin suuremmissa sorakuopissa.

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 15 8 KIRJALLISUUSLUETTELO Arjas, J Pohjaveden havaintoputket. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys s. Härme, M Kallioperäkartan selitykset 1: Karttalehdet 2043 Kerava, 2044 Riihimäki. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 51 s. Korhonen, K.H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. KorkkaNiemi, K. & Salonen, VP Maanalaiset vedet pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 50. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. 181 s. Mälkki, E Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö, Tammi, Helsinki. Rantamäki, M., Jääskeläinen, R. & Tammirinne, M. (1990). Geotekniikka. Otatieto 464, Espoo. 293 s. Sallasmaa, O. ja Valjus, T Pohjavesialueiden geologisen rakenteen selvitys Nukarinkosken Teilinummen alueella. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 15 s. Salonen, V.P., Eronen, M. & Saarnisto, M Käytännön maaperägeologia. KirjaAurora, Turun yliopisto. 237 s. Suomen ympäristökeskus Herttatietojärjestelmä. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

20 17v LIITE 1 7v 10v 8v GTK v 15 12v 1 5 GTK v TEILINUMMI GTK v 14v 10 GTK Mittalinjat ja kairaukset Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Vedenottamo GTK:n kairaukset v Kairaus v 6 Havaintoputki Kevytkairaukset v Painovoimalinjojen päätepisteet Kallio 24v Havaintoputki Painovoimalinja v Painovoimalinja 2008 Pohjavesialueviivat v Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja v 29v 26v Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km 21v 30v 28v 27v Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus v LIITE

21 LIITE 2 E C A B Maaperän korkokuva Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kaivo Havaintoputki F Vedenottamo Kairaus TEILINUMMI Kevyet kairaukset Poikkileikkauslinja Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja D Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja Kalliomaa Hiekka tai soramoreeni Sora Hiekka karkea Hieta hieno Hieta Hiesu Savi Rahkaturve Täytemaa Vesi km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

22 LIITE Kallion pinta m mpy. N2000 Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kaivo havaintoputki Kairaus Painovoimatulkintapisteet Painovoimatulkintapisteet Alle km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

23 LIITE 4.1 GTK GTK GTK TEILINUMMI GTK 5817 Pohjaveden pinta m mpy. N2000 Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kaivo havaintoputki Vedenottamo Kairaus Virtausnuoli Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

24 LIITE GTK 5517 Pv:62.98 GTK 6017 Pv: Pohjaveden pinta m mpy. N2000 Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi havaintoputki Vedenottamo PF1 Pv:62.79 PF24 Pv:62.82 PSV102 Pv:66.47 GTK 5917 Pv: Kairaus Virtausnuoli Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja PF4 Pv:62.57 PF2 Pv:62.66 hp46 Pv:0 PF23 Pv: PSV104 Pv:0 66 Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

25 LIITE 4.3 hp46 Pv:0 PF23 Pv:62.8 PSV104 Pv: HP7 Pv:0 PF50 Pv:62.75 PF6 Pv: PF5 Pv:62.72 hp15 Pv:0 HP10 PF 19 Pv:62.82 Pv:62.77 HP100 Pv:0 hps3 Pv:62.81 IK4 IK3 Pv:64.62 Pv:62.83 PF8 Pv: PF27 Pv:62.81 HP4 Pv:63.26 PF9 Pv:62.75 PF 46 Pv: PF 20 Pv:62.88 Hp1 Pv:62.82 PF 45 Pv:62.98 PF25 Pv:63.41 PF 31 Pv: hps1 Pv: PF11 IK1 Pv:63.43 Pv:63.42 PF12 Pv:63.35 PF28 IK2 Pv:68.16 Pv: HP61 Pv:65.77 Hp352 Pv:67.49 PF 34 Pv:64.92 PF26B Pv:64.24 PF13 Pv:64.19 PF 41 Pv:64.19 PF 39 Pv:65.06 GTK 5817 Pv:67.18 PF14 Pv:63.62 Pohjaveden pinta m mpy. N2000 Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kaivo PF15 Pv: havaintoputki Virtausnuoli Kairaus km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja LIITE

26 LIITE 4.4 PSV102 Pv: PF1 Pv: GTK 5917 Pv: PF24 Pv:62.82 PF2 Pv:62.66 PF3B Pv: HP33 Pv:62.98 TEILINUMMI PF16 Pv: PF4 Pv:62.57 GTK 104 Pv:62.63 HP7 Pv:0 PF18 TK2 Pv:62.66 Pv:62.66 PF7 Pv: hp47 Pv:63.23 hp46 Pv:0 PF6 Pv:62.88 PF5 Pv:62.72 hp15 PF50 Pv:0 Pv:62.75 IK3 Pv:62.83 PF 19 Pv:62.77 HP100 Pv:0 hps3 Pv:62.81 IK4 Pv:64.62 PF8 Pv: PF23 Pv:62.8 PF27 Pv:62.81 HP10 Pv:62.82 HP4 Pv:63.26 PF9 Pv:62.75 Hp1 Pv:62.82 PF Pv: PSV104 Pv:0 Pohjaveden pinta m mpy. N2000 Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kaivo Kairaus PF 34 PF 45 Pohjavesialueen Pv:64.92 raja Pv:62.98 PF25 Pohjavesialueen varsinaisen Pv:63.41 muodostumisalueen raja PF km Pv:63.13 Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus havaintoputki Vedenottamo Virtausnuoli LIITE

27 LIITE GTK GTK TEILINUMMI GTK GTK 5817 Pohjavesivyöhykkeen paksuus m Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Kallionpinta pohjaveden pinnan yläpuolella Vedenottamo Kaivo Havaintoputki Kairaus Virtausnuoli Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km 5 Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

28 LIITE 6 GTK GTK GTK TEILINUMMI GTK 5817 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus m Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Vedenottamo Kaivo havaintoputki Kairaus Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

29 LIITE TEILINUMMI Kallionpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen kokonaispaksuus m Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Vedenottamo Kaivo havaintoputki Kairaus Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

30 LIITE Savea m: 6.8 Saven alla:hk Savea m: 6.8 Saven alla:si Savea m: 7.5 Saven alla:hk Savea m: 6.5 Saven alla:hhk Savea m: 6.6 Saven alla:hk Savea m: 19.6 Saven alla:si Savea m: 13.5 Saven alla:hhk Savea m: 13.5 Saven alla:hhk GTK 6017 Savea m: 7.6 Saven alla:hkmr Savea m: 2 Saven alla:hk Savea m: 15 Saven alla:si Savea m: 16.6 Saven alla:hksr Savea m: 5.1 Saven alla:hk GTK 6117 Savea m: 7.8 Saven alla:hkmr Savea m: 13.2 Saven alla:hk PF 1 Savea m: 5 Saven alla:sahk PF 24 Savea m: 12.1 Saven alla:sahk Savea m: 3.7 Saven alla:hk PF 23 Savea m: 3 Saven alla:hksr Savea m: 4 Saven alla:hk Savea m: 13.1 Saven alla:hk Savea m: 13.7 Saven alla:hk GTK 5917 Savea m: 7 Saven alla:hk Savea m: 7 Saven alla:hk Savea m: 7.4 Saven alla:sr Savikerroksen paksuus m ja saven alainen maalaji Teilinummen pohjavesialue Nurmijärvi Ei savea PF 27 Savea m: 0 Saven alla:ei savea HP PF 20 Savea m: 9 Saven alla:sahk PF 34 Savea m: 1.5 PF 32 Saven alla:hk Savea m: 0 PF 33 Saven alla:ei savea PF 25 Savea m: 0 Savea Saven m: alla:ei 0 savea Saven alla:ei savea GTK 5817 Savea m: 2 Saven alla:hhk Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus LIITE

31 LIITE 9.1 LIITE 9.1

32 LIITE SW Line: 1 NE LIITE 9.2

33 LIITE W Line: 2 E LIITE 9.3

34 LIITE SW Line: 3 NE LIITE 9.4

35 LIITE Line: 4 S N LIITE 9.5

36 LIITE NW Line: 5 SE LIITE 9.6

37 LIITE NW Line: 6 SE LIITE 9.7

38 LIITE 9.8 W Line: 7 E LIITE 9.8

39 LIITE 9.9 SW Line: 8 NE LIITE 9.9

40 LIITE SW Line: 9 NE LIITE 9.10

41 LIITE W Line: 10 E LIITE 9.11

42 LIITE N Line: 11 S LIITE 9.12

43 LIITE SW Line: 12 NE LIITE 9.13

44 LIITE NW Line: 13 SE LIITE 9.14

45 LIITE W Line: 14 E LIITE 9.15

46 LIITE S Line: 15 N LIITE 9.16

47 LIITE 9.17 W Line: 16 E LIITE 9.17

48 LIITE 9.18 NW Line: 12v SE LIITE 9.18

49 LIITE W Line: 14v E LIITE 9.19

50 LIITE SW Line: 15v NE LIITE 9.20

51 LIITE N Line: 17v S LIITE 9.22

52 LIITE NW Line: 20v SE LIITE 9.22

53 LIITE W Line: 23v E LIITE 9.23

54 LIITE SW Line: 25v NE LIITE 9.24

55 Pohjavesiputkikortti LIITE 10.1 Tilaaja: Kohde: Kunta: GTK Teilinummi Nurmijärvi Asennus pvm: Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK 5817 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: Y: Putken yläpää: Maanpinta: Putken alapää: Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 1.7 SaSi Siivilä SS 7.0 hhk Ka Kokonaispituus: 8.7 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 10 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja JH Lukitus Ei W,max = W,min = PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET Syvyys maanpinnan tasosta [m] SS JP SP Syvyys maanpinnan tasosta [m] Ka hhk SaSi

56 Pohjavesiputkikortti LIITE 10.2 Tilaaja: GTK Kohde: Teilinummi Kunta: Nurmijärvi Asennus pvm: Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK 5917 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: Y: Putken yläpää: Maanpinta: Putken alapää: Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 6.0 Si Siivilä SS 4.0 Sa Jatkoputki JP 2.0 Hk Mr Ka Kokonaispituus: 12.0 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 12 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja JH Lukitus Kyllä W,max = W,min = PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET Syvyys maanpinnan tasosta [m] JP SS JP SP Syvyys maanpinnan tasosta [m] Ka Mr Hk Sa Si

57 Pohjavesiputkikortti LIITE 10.3 Tilaaja: Kohde: Kunta: GTK Teilinummi Nurmijärvi Asennus pvm: Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK 6017 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: Y: Putken yläpää: Maanpinta: Putken alapää: Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 8.0 Si Siivilä SS 4.0 Sa HkMr Ka Kokonaispituus: 12.0 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 14 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja JH Lukitus Kyllä W,max = W,min = PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET Syvyys maanpinnan tasosta [m] SS JP SP Syvyys maanpinnan tasosta [m] Ka HkMr Sa Si

58 LIITE 10.4 POHJAVESIPUTKIKORTTI PUTKEN TUNNUS: PROJEKTI: ASIAKAS / SIJAINTI: GTK Nurmijärven vesi X Z putken yläpää 70,34 Y Z maanpinta 69,25 Koordinaattijärjestelmä Korkeusjärjestelmä ETRSGKn N2000 MATERIAALI JA MITOITUS POHJAVESITIEDOT Putkimateriaali PEH Varsiputken yläpäästä Taso N2000 Aika Putken sisähalkaisija 50 mm 7,36 m 62, Putken ulkohalkaisija 63 mm m #N/A Siivilän rakoleveys 0,3 mm m #N/A Varsiputket, kokonaispituus 14,00 m m #N/A Siivilät, kokonaispituus 8,00 m m #N/A Putken kokonaispituus 22,00 m m #N/A Putken pohjan taso 48,34 N2000 m #N/A VARSI JA SIIVILÄPUTKET VARSIPUTKI 14,00 m SIIVILÄ VARSIPUTKI SIIVILÄ VARSIPUTKI SIIVILÄ 8,00 m m m m m KALLIOVARMISTUS 3,00 m POHJATULPPA KYLLÄ HUOMIOITA Nurmijärven Veden lukko Putki asennettu: Asentanut: KSO/VKI Yhtiö: Pöyry Finland Kairaustiedot Maanäytteet 0 P u t k e n 0,0 25,00 Maanpinnan Syvyys Maalaji Mistä Mihin y l ä p ä ä n 1 1,0 taso+ 69,25 taso+ 70,34 0,30 hm 2 CASING 2,0 1,20 täytemaa 3 SIFTER 3,0 12,30 sa 4 4,0 19,30 hkmr EI 5 5,0 19,60 po KYLLÄ 20,60 hkmr 6 6,0 VARSIPUTK 23,60 ka 7 7,0 Pohjaveden PVC I; 14,00 pinnan 8 PEH 8,0 taso+ 62,98 9 TERÄS 9,0 10 PVC läpin. 10,0 Syvyys putken yläpäästä (m) 11 11,0 Kalliov ,0 13,0 ###### 0,00 14,0 14 0,00 0,00 Putken ylä 70,34 ###### 1,09 15,0 15 1,09 1,09 Maanpinn 69,25 ###### 7,36 16,0 16 7,36 7,36 Pohjavede 62,98 ###### 22,00 22, ,0 22,00 Putken ala 48,34 Reiän p 25,00 18,0 25,00SIIVILÄ; 25,00 Reiän poh 18 8,00 45, ,0 20,0 21,0 22,0 Ramboll 23,0 Tieliikelaitos24,0 Suomen malmi 25,0 Geokeskus KALLIOVAR MISTUS; 3,00 Putken alapään taso+ 48,34 Reiän pohja + 45,34 Havainto

59 LIITE 11 YHTEENVETO POHJAVESIPUTKIASENNUSTEN MAALAJIHAVAINNOISTA m mpy. pohjavesi havainnot kairausten yhteydessä m mpy. Kuiva kairaus Pohjaveden pinta Pohjaveden pinta GTK m mpy. Syvyys (m) GTK ,78 m mpy. GTK ,25 m mpy. Pohjaveden pinta ,03,6 hhk Syvyys (m) Maalaji Syvyys (m) Maalaji 70 0,022 SaSi 0,03,2 SaSi GTK ,4 m mpy. 70 Syvyys (m) Maalaji 2,27,0 hhk 0,04,2 Si 3,66,51 Ka 3,28,0 Sa Pohjaveden pinta Pohjaveden pinta Pohjaveden pinta ,27,8 Sa 7,010,0 Ka HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Maalaji 8,011,20 Hk Savi ja Siltti 60 7,811,6 HkMr KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS 11,2012,80 Mr Hienohiekka ja hiekka 55 12,8015,60 Ka HYVÄ VEDENJOHTAVUUS 11,614,6 Ka Karkea hiekka ja sora HEIKKOKESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni HEIKKOKESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS 50 täytemaa HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Kallio LIITE 11

60 LIITE 12